Huonekasvit lisäävät kodin viihtyisyyttä ja puhdistavat ilmaa

Anonyymi

51

696

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Meillä oli keittiössä lahjaksi saatu isokokoinen kasvi.
      Vaimo nosti sen tuolille jääkaapin viereen, kun muualle ei mahtunut.
      Eilen aamuna noustessani huomasin jääkaapin oven olevan raollaan ja kaapista oli hävinnyt iso paketti nakkeja.

      Ennätin jo syyttää vaimoani niiden syömisestä, kunnes älyttiin kukkasen olevan sellainen lihansyöjäkasvi.
      Sille oli yöllä tullut nälkä ja se oli hivuttanut jääkaapin auki ja imenyt nakit naamariinsa.

      • Anonyymi

        Meillä oli aikoinaan "janoisia" kasveja. Jotkut kasvit tarvitsevat paljon nestettä.
        Ne imaisivat valkoviinit pullosta.


    • Anonyymi

      Kukkainnostus heräsi. Koska en ole viherpeukalo ajattelin keväällä hankkia
      vain erilaisia "juoruja" ja kultaköynnöksiä, ne on olleet aika varmoja.
      Vähään tyytyväisiä. Jotain isompia kasveja voisi olla myös,
      että saisi kivan ryhmän. Onkohan peikonlehti helppo kasvi ? Tai mikä olisi ?
      Joku palmu olisi ihana, mutta ne eivät menesty hyvin kellään mitä olen
      kokemuksia lukenut.

      • Anonyymi

      • Anonyymi

        Peikonlehti on aika helppo ja niitä on (nykyään)
        monenlaisia kiinnostavia erilaisin "rikkinäisin" lehdin (näin Plantagenissa)
        ja köynnösvehkan olen testannut, sekin on aika "kestävä" ja se voi "riippua" vaikka
        kaapin päältä kauniisti alas. Ostin kaksi pientä ja istutin ne yhteen ruukkuun, tuli "tuuhea" köynnös.
        Se on minulla noin viisi vuotta.

        Aika samoja kasveja on tässä kuin aiemmassa helppohoitoiset-linkissä.
        https://pointti.fi/teema/helppohoitoisia-huonekasveja/

        Ostan kukkani useimmiten Plantagenista, joka on minusta hyvä kukkakauppa,
        siellä on paljon valinnanvaraa,
        vaikka täällä ei kai saisi kehua.... se katsotaan mainostamiseksi.
        Kukat on siellä edullisia, ei tarvitse itkeä, jos onnistuu jonkun "tappamaan".


    • Anonyymi

      Mistä voisin saada jättiläiskirjovehkan taimia tai vaikka sellaisia "oksakohdan" sisältäviä rungon paloja joista kasvi mullassa alkaisi kasvaa. Kokemusta on ajalta noin 30 vuotta sitten.

      • Anonyymi

        Kiva, että muistutit !
        Minäkin olen kasvattanut kirjovehkoja noin 8-10 sentin rungonpätkistä,
        Kun työpaikallani aiottiin heittää menemään iso toimistokukka,
        omin sen itselleni ja sain muistaakseni 8-10 uutta vehkaa siitä.
        Se on helppoa. Sain jostain myös vinkin, että juurrutusveteen kannattaa laittaa
        vähän puhdasta hienoa hiekkaa pohjalle, juuret kasvavat nopeammin.
        Kasvatin siis juuret rungonpätkiin vesiastiassa ja sitten istutin purkkiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiva, että muistutit !
        Minäkin olen kasvattanut kirjovehkoja noin 8-10 sentin rungonpätkistä,
        Kun työpaikallani aiottiin heittää menemään iso toimistokukka,
        omin sen itselleni ja sain muistaakseni 8-10 uutta vehkaa siitä.
        Se on helppoa. Sain jostain myös vinkin, että juurrutusveteen kannattaa laittaa
        vähän puhdasta hienoa hiekkaa pohjalle, juuret kasvavat nopeammin.
        Kasvatin siis juuret rungonpätkiin vesiastiassa ja sitten istutin purkkiin.

        Jep, vehkoja saa kyllä mutta jotenkin mieleeni on jäänyt soimaan että ne kaksi jotka itselläni olivat, kasvoivat hyvissä oloissa todella suuriksi eli että niitä olisi lajikkeena nimitetty juuri jättiläiskirjovehkoiksi. Minulta ne menehtyivät parin vuoden jälkeen, ei ollut sitä hyvää valoisaa paikkaa silloin ja hoitoa tuli varmaan laiminlyötyä ja sitten tuli muutto ja sellaista. Kookkaiksi kyllä ehtivät jo siinä tulla, en ole ihan sellaisia sittemmin nähnyt missään. Sain kaksi tai kolme rungonpalaa silloin työkaverilta joka sanoi ne tuodun jostain oliko Chilestä tms.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jep, vehkoja saa kyllä mutta jotenkin mieleeni on jäänyt soimaan että ne kaksi jotka itselläni olivat, kasvoivat hyvissä oloissa todella suuriksi eli että niitä olisi lajikkeena nimitetty juuri jättiläiskirjovehkoiksi. Minulta ne menehtyivät parin vuoden jälkeen, ei ollut sitä hyvää valoisaa paikkaa silloin ja hoitoa tuli varmaan laiminlyötyä ja sitten tuli muutto ja sellaista. Kookkaiksi kyllä ehtivät jo siinä tulla, en ole ihan sellaisia sittemmin nähnyt missään. Sain kaksi tai kolme rungonpalaa silloin työkaverilta joka sanoi ne tuodun jostain oliko Chilestä tms.

        Kaikkia jalostettuja huonekasveja on monta lajia
        ja usein ne ovat lähtöisin lämpimistä maista.


    • Ostin itseni iloksi kauniinkeltaisen Gerberan.
      Vettä olen laittanut.
      Onko kellään tiedossa, mitä muuta se mahdollisesti tarvii.

      • Minulla ruukkugerbera on kestänyt pari kolme viikkoa, olen varonut liikakastelua ja kuivumista, antanut mietoa kukkalannoitetta veden mukana pari kertaa. En ole koskaan saanut säilymään sen lehtiruusuketta pitempään enkä kukkimaan uudelleen. Hyväksynkin sen ja muut vastaavat ruukkukukat kertakäyttöisiksi. Ostan tähän aikaan värillisiä esikoita, joita säilytän ja istutan keväällä puutarhaan, ja muutama on jatkanut siellä elämäänsä, kuten jouluruusut ja joulun ajan hyasintit.

        Viherkasveistani helpoin taitaa olla palmuvehka, näyttää viihtyvän julkisissa tiloissakin melkein pimeässä nurkassa, näyttäväkin se on. Kultaköynnös on toinen sitkeä sissi, minulla yksi roikkuu etelän puolella keittiössä amppelissa valtoimenaan, lehdissä paljon vaaleankeltaista. Idän puolen kukkatasolla olen kietonut sen komeaksi ympyräksi rautalankatuen avulla. Posliinikukka on hyvin vanhaa perua, emokasvi omalla äidilläni ja siitäkin olen muotoillut tuen avulla näyttävän kasvin. Jaan paljon posliinikukkaani, eräs ystäväni saa sen kukkimaankin, on otolliset olosuhteet ja taitoa. Mehikasvit ovat helppoja ja olen ihastunut erityisesti aloeihin, ovat kuuluisia myös terveysvaikutuksistaan. Vanhin huonekasvini on kliivia, joka kukkii oranssinhehkuisin kukin vähän myöhemmin keväällä, sarjalilja sen toinen nimi onkin. Se pitää ahtaasta ruukusta, multaa ei pidä mennä vaihtamaan, ennen kuin se itse alkaa rikkoa ruukkuaan. :) Lehtikaktukset viettävät kesää pensaiden juurella ja kastelun ja lannoituksen aloittaminen määrää kukinnan ajan. Nyt on pääsiäiskaktus tehnyt runsaasti nuppuja, taitaa olla kukinta ohi pääsiäisenä, mutta sehän on tänä vuonna vasta huhtikuun puolivälissä.

        Minullakaan ei ole viherkasveille eikä ruukkukukille ihanteellisia olosuhteita nykyaikaisessa omakotitalossa, mutta sopivia lajeja valitsemalla aina on aina vihreyttä silmän ilona. Suihkuttelusta melkein kaikki kasvit pitävät, mullan vaihtoa en tee kuin tarpeeseen, kukkamullat ovat usein turhan vahvojakin, liikakastelua olen oppinut varomaan. Puutarhassa luonto hoitaa enemmän, siellä saan toteuttaa kukkaistytön sieluani. ;)


      • Ramoona kirjoitti:

        Minulla ruukkugerbera on kestänyt pari kolme viikkoa, olen varonut liikakastelua ja kuivumista, antanut mietoa kukkalannoitetta veden mukana pari kertaa. En ole koskaan saanut säilymään sen lehtiruusuketta pitempään enkä kukkimaan uudelleen. Hyväksynkin sen ja muut vastaavat ruukkukukat kertakäyttöisiksi. Ostan tähän aikaan värillisiä esikoita, joita säilytän ja istutan keväällä puutarhaan, ja muutama on jatkanut siellä elämäänsä, kuten jouluruusut ja joulun ajan hyasintit.

        Viherkasveistani helpoin taitaa olla palmuvehka, näyttää viihtyvän julkisissa tiloissakin melkein pimeässä nurkassa, näyttäväkin se on. Kultaköynnös on toinen sitkeä sissi, minulla yksi roikkuu etelän puolella keittiössä amppelissa valtoimenaan, lehdissä paljon vaaleankeltaista. Idän puolen kukkatasolla olen kietonut sen komeaksi ympyräksi rautalankatuen avulla. Posliinikukka on hyvin vanhaa perua, emokasvi omalla äidilläni ja siitäkin olen muotoillut tuen avulla näyttävän kasvin. Jaan paljon posliinikukkaani, eräs ystäväni saa sen kukkimaankin, on otolliset olosuhteet ja taitoa. Mehikasvit ovat helppoja ja olen ihastunut erityisesti aloeihin, ovat kuuluisia myös terveysvaikutuksistaan. Vanhin huonekasvini on kliivia, joka kukkii oranssinhehkuisin kukin vähän myöhemmin keväällä, sarjalilja sen toinen nimi onkin. Se pitää ahtaasta ruukusta, multaa ei pidä mennä vaihtamaan, ennen kuin se itse alkaa rikkoa ruukkuaan. :) Lehtikaktukset viettävät kesää pensaiden juurella ja kastelun ja lannoituksen aloittaminen määrää kukinnan ajan. Nyt on pääsiäiskaktus tehnyt runsaasti nuppuja, taitaa olla kukinta ohi pääsiäisenä, mutta sehän on tänä vuonna vasta huhtikuun puolivälissä.

        Minullakaan ei ole viherkasveille eikä ruukkukukille ihanteellisia olosuhteita nykyaikaisessa omakotitalossa, mutta sopivia lajeja valitsemalla aina on aina vihreyttä silmän ilona. Suihkuttelusta melkein kaikki kasvit pitävät, mullan vaihtoa en tee kuin tarpeeseen, kukkamullat ovat usein turhan vahvojakin, liikakastelua olen oppinut varomaan. Puutarhassa luonto hoitaa enemmän, siellä saan toteuttaa kukkaistytön sieluani. ;)

        Jos tuo gerbera on hengissä vielä enskuun puolessa välissä, kun muutan kesämaalle, otan sen mukaan.
        Onhan noita siemeniä tullut jo ostettua.
        Kun lumet sulaa orvokkikauppaan menen ensimmäisenä. Sitten kuljen joka päivä katsellen mitä on tulossa, niin istutuksista, kuin luonnonkukkia.
        Tuosta kliiviasta tuli mieleen, äidillä oli sellainen, upeasti kukki. Samoin kukki miltei kattoon asti kasvanut oleanteri.
        Kloksit, soilikit ym. olivat komeita.
        Kylän emännät aina ihailivat äidin kukkia niin sisällä kuin ulkona.
        Sieltä se minun kukkarakkaus on kotoisin.


    • Anonyymi

      Meillä on pieni asunto.Jossa tietysti seinäpituinen ikkuna auringon nousun ja laskuun päin. Aurinko kun nouse säteet tulee kota pahtaa sitten keskipäivästä asunton aina iltan kello 19.tarkoitaa sisä :lämpötila kevät kesät aikaisen syksyyn 32 astetta. Joten kaunit kukat ruukussa ei viihdy.Ei maljakossakaan kuin Neilikka! Talvella ei onneksi palele ei vedä kuten monella kerrostalossa.Vuokralla Itä-Helsinki vanha nainen.ps.en avaa koskaan liiteitä.Niistä on varotettu.

      • Anonyymi

        Pallokaktus sopisi hyvin Kontulan ilmapiiriin, vaikka ikkunalaudalle sekä Loksi näin kevätpuolella .


    • Viherkasvit kantavat myös muistoja,
      tänä vuonna tulee kolmekymmentä vuotta kun tätini kuoli ja
      yhä yritän kasvattaa häneltä saamaani posliinikukkaa.
      Se on kovin kärsinyt muutoista, eikä se ole pahemmin kukoistanut.
      Hänellä se kukoisti ja kiipeili pitkin seinää ja kukki vaaleanpunaisin kukin,
      kukissa oli hauskat mesipisarat.
      Jospa se ehtisi kukoistamaan omallakin seinällä - vielä.
      Posliinikukka on yksi suosikkini, siinä on komea tummanvihreä väri.
      ruotsalaisilla on paljon eri lajeja, erilaisin lehdin ja kukin.

      Muitakin muistoja liittyy kukkiin,
      muistan keneltä olen peikonlehteni pienen taimen aikoinaan saanut ja
      nyt se on jo miehen mittainen komeine lehtineen.

      • Kun jäin eläkkeelle 30 v. sitten, pihistin työpaikaltani taimen muistoksi. Se oli sellainen vehka, joka kasvoi lehti lehdeltä korkeutta kukkimatta ja haaroittumatta. Leikkasin sen aikanaan 3 kertaa poikki ja istutin latvuksen uudelleen. Se keräsi pölyä ja kuivatti alimpia lehtiään, mutta työpaikan muistoksi kestin sitä varmaan 25 v. Sitten heitin sen menemään lopulta. Samoin kävi Santpaulialleni, jonka sain anopiltani v. 1960. Uusin sen silloin tällöin lehdestä, ja se kukki kauniin tummanvioletein kukin vuosi toisensa jälkeen, mutta sitten se ikääntyi, eikä enää uusiutunut. Oli pakko luopua siitä. Se oli minulla 50 v. Sitä todella kaipasin.
        Nyt kaikki kukkani ovat uusia. Vanhin on joulukuusi, joka kasvaa purkissa ja tekee uusia vaaleanvihreitä tupsuja. Istutan sen ulos, kunhan kevät koittaa.


      • Makriina kirjoitti:

        Kun jäin eläkkeelle 30 v. sitten, pihistin työpaikaltani taimen muistoksi. Se oli sellainen vehka, joka kasvoi lehti lehdeltä korkeutta kukkimatta ja haaroittumatta. Leikkasin sen aikanaan 3 kertaa poikki ja istutin latvuksen uudelleen. Se keräsi pölyä ja kuivatti alimpia lehtiään, mutta työpaikan muistoksi kestin sitä varmaan 25 v. Sitten heitin sen menemään lopulta. Samoin kävi Santpaulialleni, jonka sain anopiltani v. 1960. Uusin sen silloin tällöin lehdestä, ja se kukki kauniin tummanvioletein kukin vuosi toisensa jälkeen, mutta sitten se ikääntyi, eikä enää uusiutunut. Oli pakko luopua siitä. Se oli minulla 50 v. Sitä todella kaipasin.
        Nyt kaikki kukkani ovat uusia. Vanhin on joulukuusi, joka kasvaa purkissa ja tekee uusia vaaleanvihreitä tupsuja. Istutan sen ulos, kunhan kevät koittaa.

        Sanovat, että" varastetut" kasvavat hyvin.
        Kävin terveyskeskuksessa hammaslääkärissä ja siinä käytävässä kukoisti komeasti juoru,
        nappasin siitä muutamia latvuksia ja kohta kotonani kukoistaa myös juorut,
        kahteen purkkiin ne tuuppasin.
        Se terkkarin juoru on mahtava iso tuuhea puska,
        ehkä siitä on moni muukin kuin minä laittanut juorun leviämään.

        Joskus olen kuullut sellaisenkin sanonnan, ettei kukantaimista, joita joltain saa,
        ei saisi kiittää lainkaan. Pitääköhän mokoma paikkaansa vai huhupuhettako vain.


    • Anonyymi

      Ruukkugerberat on "kertakäyttökukkia", kestävät jonkun viikon.

      • Anonyymi

        Ihan hyvä "sisustuselementti".


    • Anonyymi

      Kunpa uskaltaisi joskus lähteä ostoksille johonkin ostaisin viherkasvejakin.
      En osaa ollenkaan olla jos ei niitä ole ja mielellään leikkokukkiakin maljakossa.
      Kohta ovat kaikki kukat taas kuolleet talven jälkeen, kun ne eivät viihdy
      "kuivassa pulloilmastossa" (tyypillinen melko uusi kerrostalo).
      2-3 viirivehkaa aion hankkia eri nurkkiin, mutta vielä on mietinnässä
      mitä muita, koska hyvä kukkaryhmä vaatii erilaisia vihreän sävyjä ja muotoja.

    • Anonyymi

      Kasvivalojen osto ja asentaminen olohuoneen erkkeri-ikkunalle oli toimiva ratkaisu, jolla sain pidettyä hengissä "eksoottiset" huonekasvini: kahvipensaat, sitruuna-ja oliivipuut, banaani ja huonekuuset voivat kaikki hyvin ja kukoistavat. Ilmankosteuden olen ratkaisuut pienellä pulputtavalla suihkulähteellä lähellä ikkunaa. Se on joskus jostain kirpparista hankittu ja mies osti siihen uuden pumpun ja toimii hyvin.
      En voisi edes kuvitella asuvani ilman huonekasveja.
      PM

      • Anonyymi

        Huonekuusi ei takuulla viihdy samalla ikkunalla banaani ja oliivipuun ym eksoottisten puiden kanssa! Huonekuusi vaatii viileyttä ja puolivarjoa. Varo ettet homehduta taloa sisä suihkulähteilläsi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huonekuusi ei takuulla viihdy samalla ikkunalla banaani ja oliivipuun ym eksoottisten puiden kanssa! Huonekuusi vaatii viileyttä ja puolivarjoa. Varo ettet homehduta taloa sisä suihkulähteilläsi.

        Huonekuuseni voivat erittäin hyvin samalla ikkunalla banaanin vieressä. Ovat kasvaneet pituutta ja tehneet molemmat uuden oksaruusukkeen. Ikkunalle paistaa aamuaurinko, mutta se on puolivarjossa keskipäivästä lähtien. Kyllä huonekuusi (araucaria) sietää lämpöä, anopilla se oli olohuoneessa ja siellä on vuorokauden keskilämpötila 25 astetta celciusta.
        Pieni pulppuava suihkulähde korvaa hyvin ilmankosteuttajat ja pitää sisäilman talvisaikaan sähkölämmityksen aikaan sopivana.


      • Anonyymi

        Huomaan, että mainitsit kahvipensaan. Miten sitä tulisi hoitaa, ja kasvaako se nopeasti. Ostin pienen taimen 3 viikkoa sitten, ja vielä se on hengissä.
        Myyjä käski kastella kaksi kertaa viikossa. Hukkuuko se liian runsaaseen veteen. En ole kastellut kuin kerran viikossa.

        - Mkr. -


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomaan, että mainitsit kahvipensaan. Miten sitä tulisi hoitaa, ja kasvaako se nopeasti. Ostin pienen taimen 3 viikkoa sitten, ja vielä se on hengissä.
        Myyjä käski kastella kaksi kertaa viikossa. Hukkuuko se liian runsaaseen veteen. En ole kastellut kuin kerran viikossa.

        - Mkr. -

        Minulla on kahvipensasta kasvamassa kahdessa ruukussa ja toinen on varmaan pari vuotta vanha. Se on kasvanut hyvin ja etenkin lisävalo näytti olevan sille hyvin mieleinen, samoin lisäravinne talvellaki, koska kasvu ei koskaan tyrehtynyt.Kastelen kolme kertaa viikossa, mahdollisimman kalkkivapaalla vedellä. Kaadan teekeittimestä veden kastelukannuun jäähtymään mahdollsimman varovasti että laskeutunut kalkki jää pohjalle. Yksirunkoisena se kasvaa parhaiten, joten kannattaa nyppiä pois kaupoista ostetuista ruukuista kaikki ylimääräiset varret tai jättää vain pari-kolme vahvaa tainta keskelle. Minä yritän ajatella kasvin luonnollista, alkuperäistä elintilaa ja kyllä kahvi sietää lämpöäkin, mutta ei viihdy tropiikin yli 25 asteen lämpötiloissaEii tarvitse talvehtimista viileässä tilassa, mutta ei viihdy paahtavassa auringonpaisteessa: kahvi istutaan n riveiksi keittobanaanin varjoon vuorten rinteille. Ei tarvitse talvilepoa: luonnonolosuhteissa tuottaa kolme satoa vuodessa ja lämpötilan vaihtelut ovat vähäiset ja päivän pituus lähes sama vuoden ympäri. Kalkkivapaa kasteluvesi ja säännöllinen ravinto ovat myös tärkeitä. Kasvaa aika nopeasti ja vaikka kukkii vsata monen vuoden ikäisenä, kiltävät ja kauniit lehdet tuovat iloa sisätiloihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on kahvipensasta kasvamassa kahdessa ruukussa ja toinen on varmaan pari vuotta vanha. Se on kasvanut hyvin ja etenkin lisävalo näytti olevan sille hyvin mieleinen, samoin lisäravinne talvellaki, koska kasvu ei koskaan tyrehtynyt.Kastelen kolme kertaa viikossa, mahdollisimman kalkkivapaalla vedellä. Kaadan teekeittimestä veden kastelukannuun jäähtymään mahdollsimman varovasti että laskeutunut kalkki jää pohjalle. Yksirunkoisena se kasvaa parhaiten, joten kannattaa nyppiä pois kaupoista ostetuista ruukuista kaikki ylimääräiset varret tai jättää vain pari-kolme vahvaa tainta keskelle. Minä yritän ajatella kasvin luonnollista, alkuperäistä elintilaa ja kyllä kahvi sietää lämpöäkin, mutta ei viihdy tropiikin yli 25 asteen lämpötiloissaEii tarvitse talvehtimista viileässä tilassa, mutta ei viihdy paahtavassa auringonpaisteessa: kahvi istutaan n riveiksi keittobanaanin varjoon vuorten rinteille. Ei tarvitse talvilepoa: luonnonolosuhteissa tuottaa kolme satoa vuodessa ja lämpötilan vaihtelut ovat vähäiset ja päivän pituus lähes sama vuoden ympäri. Kalkkivapaa kasteluvesi ja säännöllinen ravinto ovat myös tärkeitä. Kasvaa aika nopeasti ja vaikka kukkii vsata monen vuoden ikäisenä, kiltävät ja kauniit lehdet tuovat iloa sisätiloihin.

        ja tää oli tietenkin minun näppäimiltäni :)
        PM


    • Minäkin olen "oppinut", ettei pistokkaasta saisi kiittää ja parhaiten se kasvuun lähtee varastettuna. Ehkä tämä kansanperinne liittyy pyyntikulttuuriin, jossa esimerkiksi kalamiehelle ei sopinut toivottaa suoraan kalaonnea, vaan vaikkapa "kireitä siimoja". Olen joskus pihistänyt kirjastosta kissuksen oksan, mutta siitä kasvoikin yksityiskotiin liian suuri rehottava, rönsyilevä ja kärhöin tarraileva pehko. En muutenkaan suosi sisätiloissa amppeleita, koska niiden kastelussa on vaarana, että valuu vettä lautaparketille, ja sehän ei vedestä pidä. Olen keskittänyt nuo harvat mainitsemani helppohoitoiset kasvini kaakeloidulle kukkatasolle näyttäväksi ryhmäksi, köynnöstävillä on ruukuistaan lähteviä tukia, kuten kerroin. Tuo Paloman pieni suihkulähde kuulostaa kiehtovalta, mahtaako se korvata suihkuttelun tarvetta.

      Araukaarian muotokieli on kiehtova, joskus ostan sen pikkujoulukuuseksi, mutta harvoin saan sen edes seuraavaan sesonkiin säilymään. Etelän puolella on liian suora valo ja isojen ikkunoiden takia on vaikea järjestää sille hajavaloista paikkaa. Minulla ei ole myöskään viileää talvehtimispaikkaa. Huonebonsaitakin olen yrittänyt, mutta samoihin ongelmiin se kaatuu. Vanhat rakennukset ovat kasviystävällisempiä kuin nämä 2000-luvun talotekniikalla rakennetut, mutta ei kai sekään ole ratkaisevaa, ja varmaan jotkut kasvit ihmeesti sopeutuvat vähemmän ihanteellisempiinkin olosuhteisiinsa.

      • Anonyymi

        Minulla on ollut vaihteleva menestys araukaarian kasvatuksessa: yhden unohdin ostoskeskuksen lattialle; huomasin sen vasta kun olimme jo lähteneet kotiin. Yhden olen saanut kuolemaan. Ne kaksi jotka ovat olohuoneen ikkunalla ovat n. pari vuotta vanhoja ja vaikka alimmat oksat tahtovat kuivua, niin uusi kasvu korvaa ne ja kuuluu kait kasvin luonnolliseen elämään. Iso ikkunani jossa ne viihtyvät on itään ja saa aurinkoa noin puolille päiville saakka. Ne eivät tarvitse välttämättä talvehtimista viileässä; riittää että huoneenlämpö ei ole talvellakaan liian korkea. Kesällä vien ne ulos, kuten kaikki muutkin kasvini. Vanhat puutalot "hengittävät" ja kasvit sopeutuvat niihin paremmin kuin liian tiiviisiin kaupunkiasuntoihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on ollut vaihteleva menestys araukaarian kasvatuksessa: yhden unohdin ostoskeskuksen lattialle; huomasin sen vasta kun olimme jo lähteneet kotiin. Yhden olen saanut kuolemaan. Ne kaksi jotka ovat olohuoneen ikkunalla ovat n. pari vuotta vanhoja ja vaikka alimmat oksat tahtovat kuivua, niin uusi kasvu korvaa ne ja kuuluu kait kasvin luonnolliseen elämään. Iso ikkunani jossa ne viihtyvät on itään ja saa aurinkoa noin puolille päiville saakka. Ne eivät tarvitse välttämättä talvehtimista viileässä; riittää että huoneenlämpö ei ole talvellakaan liian korkea. Kesällä vien ne ulos, kuten kaikki muutkin kasvini. Vanhat puutalot "hengittävät" ja kasvit sopeutuvat niihin paremmin kuin liian tiiviisiin kaupunkiasuntoihin.

        terveisin alajuoksulta, PM


    • Rönsylilja on helppohoitoinen vikkelästi kasvava
      ja hyvä ilmanpuhdistaja,
      kirjavalehtisenä pirteän näköinenkin.
      Siitä on mukava jakaa pistokkaita kun kasvattaa helppoja rönsyjään.

      • Hehe, mun tarvi ihan googlettaa onko rönsylilja sama mitä sanotaan spider plantiksi englanniksi. Kolumbiassa se ei ole suosittu kasvi, etenkään vanhan kansan keskuudessa, koska siihen liittyy uskomus että talossa jossa on rönsyliljoja tyttäret eivät pääse avioon :)


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Hehe, mun tarvi ihan googlettaa onko rönsylilja sama mitä sanotaan spider plantiksi englanniksi. Kolumbiassa se ei ole suosittu kasvi, etenkään vanhan kansan keskuudessa, koska siihen liittyy uskomus että talossa jossa on rönsyliljoja tyttäret eivät pääse avioon :)

        Entäs anopinkieli? Äitini antoi anopinkielen miehelleni, joka pysyi voimissaan parikymmentä vuotta. Kun sitten erosimme, niin mies vei kukan mennessään
        ja soitti muutaman kuukauden päästä iloisena: Anopinkieli kukkii! Se ei ollut antanut pienintäkään merkkiä kukkimisesta aikaisemmin. Menin ihmettä katsomaan ja siinä
        todella oli vaalenvihreä "kukkatupsu" lehtien välissä. Ex-mieheni salaisuus oli jutella
        sille kastelun aikana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entäs anopinkieli? Äitini antoi anopinkielen miehelleni, joka pysyi voimissaan parikymmentä vuotta. Kun sitten erosimme, niin mies vei kukan mennessään
        ja soitti muutaman kuukauden päästä iloisena: Anopinkieli kukkii! Se ei ollut antanut pienintäkään merkkiä kukkimisesta aikaisemmin. Menin ihmettä katsomaan ja siinä
        todella oli vaalenvihreä "kukkatupsu" lehtien välissä. Ex-mieheni salaisuus oli jutella
        sille kastelun aikana.

        Tuosta kukkien kanssa puhumisesta olen kuullut monesti aikaisemminkin. Kukat kuulemma hyötyvät hiilidioksiidista jota tulee puhujan suusta. Tämä kuitenkin saattaa olla vain urbaani myytti.
        Luonto ja ihmiset ovat aina eläneet symbioosissa ja kasveihin liittyvät uskomukset, taikauskot ja myytit ovat monet. Olemme vähän kerrassaan vieraantumassa tästä ikivanhasta symbioosista ja tietous kasvien ominaisuuksista on katovaa tietokantaa.
        Onko totta että siemenet kannattaa kylvää nousevan kuun aikana? Minulla on nyt ainakin empiiristä näyttöä että se pitää paikkansa: kurpitsan siemen tuskin ehtivät multaan kunne alkoivat itämään ja ovat nyt viikon sisällä kasvaneet ainakin kymmenen senttiä ja sirkkalehtien lisäksi on jo oikeitakin lehtiä tulossa.
        Lääkeyrttien käyttö on vanhaa ja todistettua perimätietoa. Alkuperäiskansat ovat aina tienneet sen ja heidän parantajansa ja herbalistinsa tuntevat ja tietävät kaikkien yrttien ja kasvien ominaisuudet. Meidänkin rohdoistamme suurin osa on lähtöisin luonnosta tai sitten se lääkitsevä aine joka on esim. digitaliksessa on syntetisoitu laboratoriossa.
        ***
        Minun anoppini lahjoitti minulle orkidean "kun se ei ikinä hänellä kukkinut". Kaksi viikkoa minun sisäpihallani niin ensimmäinen kukkavana ilmestyi ja sen jälkeen se kukki säännöllisesti. Se vain piti enemmän paikasta, oletan :)


    • Anonyymi

      Kukkiin liittyy uskomuksia ja taikauskoa. Muratti tuo muka kuolemaa.

      • Anonyymi

        Minkähän takia murattia on käytetty paljon kuitenkin morsianten pääseppeleissä ennen vanhaan?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minkähän takia murattia on käytetty paljon kuitenkin morsianten pääseppeleissä ennen vanhaan?

        Ehkä nyt sekaantuu kaksi melkein samalta kuulostavaa kasvia,
        muratti ja myrtti
        nimittäin myrtti on kasvi, jonka oksia käytettiin morsiusseppeleissä.
        Myrtti on pienilehtinen valkoisin kukin kukkiva puumainen kasvi,
        sen liuskaisia pieniä lehtiä jos hieman hipaisee, niistä lähtee hento hyvä tuoksu.
        Ehkä se morsiusseppeleissä käyttö liittyy vähän samaan kun muinoin myös merimiehet pitivät myrtinoksia mukana laivassa haaksirikkojen varalta.
        Rauhoittamaan elämänmuutoksissa myrttiä tarvittiin ja häät jos mitkä ovat elämänmuutos.
        Myrtti viihtyi paremmin entisaikojen viileimmissä kammareissa
        kuin nykyaikaisissa keskuslämmitys huusholleissa.
        Välimerenmaissa tutumpi ja paljon isokokoisempi kasvi kuin meillä.
        Myrttiöljyllä väitetään olevan rauhoittava vaikutus,
        tosin en ole koskaan moiseen öljyyn tutustunut.


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Kyllä onkin ihania kukkaryhmiä. Mikä vain kukka on nätti oikeassa paikassa.
        Piileoita on minulla ollut. Niitten piti olla helppoja, mutta ne pudottivat pian lehtensä.
        Kaktustyyppisiä ei osaa kastella tarpeeksi harvoin, ei usko kuinka vähän vettä ne
        tarvitsevat. Voivatkohan kukat paremmin kun ei kiinnitä niihin niin paljon
        huomiota ? "Hoitaminen" tuntuu tappavan ne.


    • Anonyymi

      Menneellä viikolla tuli "Suomen laajalevikkisin lehti" Yhteishyvä.
      Siinäkin oli viherkasvijuttu. Viisi viherkasvattajaa kertoo, nuorin 9-vuotias.

      • Minä kävin kuukausi sitten eräässä etnisessä ruokakaupassa, missä oli myynnissä minulle täysin tuntemattomia kasviksia, joista poimin yhden ja kysyin siitä myyjältä. Tämä on nuori mies, joka ei varmasti ole mikään ruuanlaittajatyyppi. Hän levitteli käsiään: "Minä Aasiasta, tuo Afrikasta, en minä tiedä". Otin juuren ja istutin sen ruukkuun. Nyt se on kasvanut pari senttiä.
        Eilen pistäydyin uudelleen ja ostin toisen. Kysyin puskaradiosta, tunnistaisiko joku. Sainkin hyvän vastauksen. Se on taaro, josta löytyy tietoja netistä nimelle "taro root". Se on perunamainen juurimukula. Mausta en tietenkään tiedä. Tämän toisenkin taidan istuttaa ja katsoa, kasvattavatko ne juurimukuloita kesän aikana.
        Täytyy varmaan mennä kertomaan myyjälle, että osaa vastata seuraaville kysyjille.
        Maahanmuuttajat tuovat meille erilaisia uusia makuja ja ruokia.
        Ostarilla on kaksikin etnistä ravintolaa. Ihan maukasta tarjottavaa niistä saa, ja vielä lisäksi leipomo, joka myy eri maiden perinneleivonnaisia, mm. bakvalaa ja muita, joiden nimiä ei kukaan muista. Ja nyt myös karjalanpiirakoita. :)


      • Makriina kirjoitti:

        Minä kävin kuukausi sitten eräässä etnisessä ruokakaupassa, missä oli myynnissä minulle täysin tuntemattomia kasviksia, joista poimin yhden ja kysyin siitä myyjältä. Tämä on nuori mies, joka ei varmasti ole mikään ruuanlaittajatyyppi. Hän levitteli käsiään: "Minä Aasiasta, tuo Afrikasta, en minä tiedä". Otin juuren ja istutin sen ruukkuun. Nyt se on kasvanut pari senttiä.
        Eilen pistäydyin uudelleen ja ostin toisen. Kysyin puskaradiosta, tunnistaisiko joku. Sainkin hyvän vastauksen. Se on taaro, josta löytyy tietoja netistä nimelle "taro root". Se on perunamainen juurimukula. Mausta en tietenkään tiedä. Tämän toisenkin taidan istuttaa ja katsoa, kasvattavatko ne juurimukuloita kesän aikana.
        Täytyy varmaan mennä kertomaan myyjälle, että osaa vastata seuraaville kysyjille.
        Maahanmuuttajat tuovat meille erilaisia uusia makuja ja ruokia.
        Ostarilla on kaksikin etnistä ravintolaa. Ihan maukasta tarjottavaa niistä saa, ja vielä lisäksi leipomo, joka myy eri maiden perinneleivonnaisia, mm. bakvalaa ja muita, joiden nimiä ei kukaan muista. Ja nyt myös karjalanpiirakoita. :)

        Enpä ole kuullutkaan tuommoisesta taaro-kasvista.
        Niinpä googlasin sen. Näkyy olevan syötäviä niin juurimukulat, kun varretkin.
        Kuinkahan se kasvaisi täällä pellossa, jos vaikka ruokapula joskus yllättää tämän kansan.

        Olen lukenut sellaisistakin tutkimuksista, että kasvit tuntevat ja pitävät ääntäkin, sitä taajuutta ei kuule, kun jollain laitteilla.
        Remukin jossain ohjelmassa kuunteli kasveja, laittoi lehtiin elektroneja kiinni.


      • Eliaana kirjoitti:

        Enpä ole kuullutkaan tuommoisesta taaro-kasvista.
        Niinpä googlasin sen. Näkyy olevan syötäviä niin juurimukulat, kun varretkin.
        Kuinkahan se kasvaisi täällä pellossa, jos vaikka ruokapula joskus yllättää tämän kansan.

        Olen lukenut sellaisistakin tutkimuksista, että kasvit tuntevat ja pitävät ääntäkin, sitä taajuutta ei kuule, kun jollain laitteilla.
        Remukin jossain ohjelmassa kuunteli kasveja, laittoi lehtiin elektroneja kiinni.

        Kyllähän aidot kukkien kasvattajat ovat aina huomauttaneet, että kasveille pitää puhua. Kyllä ne varmasti kommunikoivat omalla tavallaan, eli kasvavat ja kukkivat mieleisessään ympäristössä.
        Saa nähdä, miten taaroni viihtyy. Se on kasvattanut mullasta yhden kärjen, mutta ilmeisesti miettii, kannattaako jatkaa ponnisteluja. Enhän minä tiedä, millaisesta mullan kosteudesta se pitää. Voin hoitaa sitä vahingossa väärin, ja se loukkaantuu.


      • Makriina kirjoitti:

        Kyllähän aidot kukkien kasvattajat ovat aina huomauttaneet, että kasveille pitää puhua. Kyllä ne varmasti kommunikoivat omalla tavallaan, eli kasvavat ja kukkivat mieleisessään ympäristössä.
        Saa nähdä, miten taaroni viihtyy. Se on kasvattanut mullasta yhden kärjen, mutta ilmeisesti miettii, kannattaako jatkaa ponnisteluja. Enhän minä tiedä, millaisesta mullan kosteudesta se pitää. Voin hoitaa sitä vahingossa väärin, ja se loukkaantuu.

        Taaro vaikuttaa mielenkiintoiselta tuttavuudelta, toivottavasti löytyy kasvatusohjeita ja saat kasvin menestymään. Kasvaakohan sen mukulat niin isoiksi, että pääset korjaamaan satoa .:) Se on vehkakasvi, ja ainakin viirivehka on yleinen ja melko helppo viherkasvi ja kasvaahan meilläkin suovehkoja luonnossa. Luulisi vehkojen tarvitsevan aika paljon kosteutta, mutta ei ole taarosta mitään kokemusta, tuskin olen edes nähnyt. Ilmestyyköhän taaroon vehkoille tyypillinen kukinto.

        Olen muutaman kerran kasvattanut avokadon siemenestä viherkasvin. Iso siemen puhdistetaan, annetaan kuivua ja laitetaan kylvömultaan, suippo pää jää näkyviin. Kestää aika kauan, ennen kuin verso ilmaantuu rikkoen kuoren, mutta sitten kasvu on nopeaa. Sen voi antaa kasvaa puumaiseksi tai leikata tuuheaksi pensasmaiseksi.

        Kevään varma merkki ovat olleet puutarhamessut, pandemian aikaan jäänyt jo kahdet väliin. Nyt on Helsingin Messukeskuksessa 7.-10.4. Kevätmessut, puutarhan lisäksi esillä lähi-ja luomuruokaa, mökki- ja sisustusteemoja. Tekisi mieli kovasti lähteä, mutta yhä on paljon koronaa liikkeellä ja sairastuneiden luvut hurjia, taidan pysyä kotona. Olisi kurjaa sairastua ennen pääsiäistä, kun on mukavia kutsuja sovittuna ja reissukin edessä .


      • Ramoona kirjoitti:

        Taaro vaikuttaa mielenkiintoiselta tuttavuudelta, toivottavasti löytyy kasvatusohjeita ja saat kasvin menestymään. Kasvaakohan sen mukulat niin isoiksi, että pääset korjaamaan satoa .:) Se on vehkakasvi, ja ainakin viirivehka on yleinen ja melko helppo viherkasvi ja kasvaahan meilläkin suovehkoja luonnossa. Luulisi vehkojen tarvitsevan aika paljon kosteutta, mutta ei ole taarosta mitään kokemusta, tuskin olen edes nähnyt. Ilmestyyköhän taaroon vehkoille tyypillinen kukinto.

        Olen muutaman kerran kasvattanut avokadon siemenestä viherkasvin. Iso siemen puhdistetaan, annetaan kuivua ja laitetaan kylvömultaan, suippo pää jää näkyviin. Kestää aika kauan, ennen kuin verso ilmaantuu rikkoen kuoren, mutta sitten kasvu on nopeaa. Sen voi antaa kasvaa puumaiseksi tai leikata tuuheaksi pensasmaiseksi.

        Kevään varma merkki ovat olleet puutarhamessut, pandemian aikaan jäänyt jo kahdet väliin. Nyt on Helsingin Messukeskuksessa 7.-10.4. Kevätmessut, puutarhan lisäksi esillä lähi-ja luomuruokaa, mökki- ja sisustusteemoja. Tekisi mieli kovasti lähteä, mutta yhä on paljon koronaa liikkeellä ja sairastuneiden luvut hurjia, taidan pysyä kotona. Olisi kurjaa sairastua ennen pääsiäistä, kun on mukavia kutsuja sovittuna ja reissukin edessä .

        Minulla on ollut avokado purkissa komeana ja vehreänö, ja sitten kastelu unohtui! En muista, olinko matkoilla tai mökillä, vai mikä kömmähdys sattui, mutta se karisti lehtensä ja kuoli.
        Siihen aikaan netissä oli huonekasveja käsittelevä keskustelupalsta, jossa neuvottiin avokadon istuttaminen. Se oli ihan hirveän monimutkainen toimitus, jota en noudattanut, vaan panin pähkinän veteen muutamaksi päiväksi likoamaan ja istutin sen sitten multaan. Hyvin kasvoi, ja kovin murheissani olin sen elämän päättymisen takia.
        Sittemmin hävitin kaikki kukkani pariksi vuodeksi, nyt on pari planttua ikkunalla ja tuo taaro, jolle olen ostanut kaverin, mutta sitä en vielä ole istuttanut. Unohdus!


      • Anonyymi
        Makriina kirjoitti:

        Minulla on ollut avokado purkissa komeana ja vehreänö, ja sitten kastelu unohtui! En muista, olinko matkoilla tai mökillä, vai mikä kömmähdys sattui, mutta se karisti lehtensä ja kuoli.
        Siihen aikaan netissä oli huonekasveja käsittelevä keskustelupalsta, jossa neuvottiin avokadon istuttaminen. Se oli ihan hirveän monimutkainen toimitus, jota en noudattanut, vaan panin pähkinän veteen muutamaksi päiväksi likoamaan ja istutin sen sitten multaan. Hyvin kasvoi, ja kovin murheissani olin sen elämän päättymisen takia.
        Sittemmin hävitin kaikki kukkani pariksi vuodeksi, nyt on pari planttua ikkunalla ja tuo taaro, jolle olen ostanut kaverin, mutta sitä en vielä ole istuttanut. Unohdus!

        Googlailin taaroa. Siitä voi tulla komea, rehevä koristekasvi tai sitä voi käyttää
        ruoaksi kuten kaalia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Googlailin taaroa. Siitä voi tulla komea, rehevä koristekasvi tai sitä voi käyttää
        ruoaksi kuten kaalia.

        Huonekasvi, jota sanotaan "elefantinkorvaksi" on myös taaro-sukua.
        Taarosta syödään mukula, jostain selostuksesta sai kuvan, että lehdet,
        miten muuten sitä voisi käyttää kuin kaalia, mutta tuskin sitä haluaa syödä,
        kun se on näyttävä viherkasvina ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huonekasvi, jota sanotaan "elefantinkorvaksi" on myös taaro-sukua.
        Taarosta syödään mukula, jostain selostuksesta sai kuvan, että lehdet,
        miten muuten sitä voisi käyttää kuin kaalia, mutta tuskin sitä haluaa syödä,
        kun se on näyttävä viherkasvina ?

        Googleta "taro root", siinä on kuvana minun mukulani, joka nyt on mullan alla. Saa nähdä, millainen siitä kasvaa.


      • Anonyymi
        Makriina kirjoitti:

        Googleta "taro root", siinä on kuvana minun mukulani, joka nyt on mullan alla. Saa nähdä, millainen siitä kasvaa.

        Jo googlailinkin sitä. Se on oikein kivannäköinen kasvi. Toivottavasti se lähtee hyvin alkuun ja on suht'nopeakasvuinenkin.
        Niitä voisi olla useampikin kodissa, jos on paikkoja minne sijoittaa.
        Tule kertomaan sen "kasvuvaiheista".

        Yritän kolmessa paikassa pitää hengissä huoneakasviryhmää, erikorkuisia,
        eri värisin ja muotoisin lehdin, jokaisessa on yhtenä lajina viirivehka,
        pieni tai iso. Saman kasvin toistuminen antaa"yhtenäisyyttä"
        - ainakin olevinaan :)
        Taaro olisi mainio ryhmäkukka, mutta yksinäänkin komea.

        Huone- ja viherkasvit puhdistavat ilmaa ja rauhoittavat, sen olemme kaikki kuulleet.
        Yhdessä tutkimuksessa huomattiin, että stressaantuneiden verenpaine laski,
        heidän ollessaan kasvien täyttämässä huoneessa.
        Muutamakin kasvi varmaan riittää. "Luonto" rauhoittaa ja huonekasvit tuovat
        vähän "luontoa" sisään.


      • Anonyymi
        Makriina kirjoitti:

        Googleta "taro root", siinä on kuvana minun mukulani, joka nyt on mullan alla. Saa nähdä, millainen siitä kasvaa.

        Suomeksi saa tietoa googlaamalla: taaro kasvit


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Martina, Jasser ja kaik neljä tytärtä Järvisydämessä

      Sinne se Jasseri kiitää pitkin baanaa. Esko oli niin kiva, että antoi autonsa hälle. Noin toimii fiksu, avarakatseinen ex.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      379
      4392
    2. Sairas Pride-Helsinki: Naiseksi pukeutunut mies lukee satuja lapsille kirjastossa

      Mies joka haluaa esiintyä naisena ihan vakavasti, ei ole normaali. Eikä tää nyt liity mitenkään mihinkään uskovaisuuteen. Eikä ole normaalia, että n
      Maailman menoa
      452
      2221
    3. En minä alussa sua pitänyt kauniina

      Mutta nyt olet silmissäni maailman ihanin nainen. En edes käsitä, mitä tapahtui. Pikkuhiljaa muutuit silmissäni haluttavimmaksi naiseksi koko maailmas
      Tunteet
      175
      1996
    4. Tämäkin vielä! Steppi suviseuroissa

      Nyt on maailmankirjat sekaisin, En ollut uskoa silmiäni. Selvänä teltassa lauloi muiden mukana.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      63
      1728
    5. Stefu ei ole tänäkään viikonloppuna tyttärensä kanssa

      Onneksi tytöllä on hieno äiti joka kasvattaa ja huolehtii rakastavasti ja vastuullisesti.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      114
      1466
    6. Sofia ei ole Järvisydämessä

      Kaunis ja laadukas lomanviettopaikka mutta valitettavasti Sofia ei löytänyt maksajaa lomalle. Mummotunneliin on tänäänkin tyydyttävä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      211
      1347
    7. 56
      1196
    8. Militantti pride -liike tarvitsee ulkoisia viholliskuvia

      Välistä kaltaiseni tavalliset hiljaiset ihmiset joudumme suu auki ihmettelemään pride- liikkeen agressiivista mellastamista. Oma seksuaalista suuntaut
      Luterilaisuus
      374
      1024
    9. Mummoja un sulla näköjään

      Olet siirtynyt mummoihin
      Ikävä
      82
      1008
    10. Voisitko mies kirjoittaa

      Jotain kivaa ja siten että tunnistaisin itseni varmasti? Ei ilkeilyjä..
      Ikävä
      48
      992
    Aihe