Oletteko maastossa rymytessänne ikinä kaatuneet niin pahasti että on fillari mennyt talutus/kantokuntoon tai onko itseltänne mennyt luita poikki tai muuta vakavampaa ruhjetta? Miten varaudutte maastopyöräilyn vaaratilanteisiin, eli onko kännykkä helposti tavoitettavassa paikassa jos esim. rysäytätte jalat kävelykyvyttömiksi tai muuta vastaavaa, esim. ankaran pakkasen armoille jääminen pitkällä taipaleella?
Maastopyöräilyn vaaratilanteet kalluppi
Anonyymi
9159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläni maastossa takana kymmenkunta hieman vakavampaa kaatumista, joissa vauhtia ollut hieman enemmän, lennetty tangon yli, pyörä lentänyt kaatumisen jälkeen päälle yms. tapauksia, kaikista selvinnyt ilman isompia vammoja, mitä nyt sitten tullut mustelmia, pieniä ruhjeita taikka pari päivää kestäneitä "lihasjumeja" yms. asioita. Kahdessa tapauksessa kypärä on oletuksellisesti autta välttämään vakavammat päävammat.
Pyörävauriot noissa kaatumississa on rajoittuneet lähinna takavaihtaajan vääntymiseen sekä pieniin naarmuihin pyörissä.
Ainoa ajamisen lopettaneet vauriot pyrissä maastossa on aiheuttaneet kahdesti renkaan osuminen terävään kivenreunaan niin että renkaan kylki on leikkautunut sen verran pahasti auki, ettei maastossa sitä enään korjata.
Maastoajossa (ja käytännössä kaikessa muussakin pyörällä ajossa) itselläni on aina minimi suojavarusteena laadukas maastopöyräilykypärä, sekä ajohanskat. Ja sitten muita suojavarusteita (polvi/kyynärpääsuojat, suojapaita, lantio/reisisuojilla varustetut ajoheousut) aina reitin oletettavan vaativuuden mukaan).
Puhelin tietysti on mukana (pidemmillä reissulla myös varavirtalähde) sekä joskus myös pieni EA pakkaus.
Maastopyöräreiteillä ei varmaan kauaa tarvitse yksinään loikoilla vammautuneena kun muita fillaristeja kulkee kohtalaisen usein.
Kyllä löytyy maastopyöräreittejä joilla saa maata kauankin, jopa päiviä ennen kuin joku tulee.
Minulla on tällaisten hätätapausten varalta aina mukana satelliittipuhelin, hätäraketteja, 12 voltin virralla toimiva kompressori, lättyjauhoja hillon kera, mehupillejä ja kumeja.
Haastavampaa on, ainakin tänävuonna, talvipyöräily, kuin kesän kuivissa valoisissa oloissa maastossa nylkytys,
En ole koskaan kaatunut pahasti vaikka olen maastopyörällä ajanut jo vuodesta 1994 saakka..nuorempana tuli otettua aika riskejä, ajettua jyrkkiäkin kallioita alas.
Pahin kaatuminen asfaltoidulla pyörätiellä työmatkalla jolloin nilkka venähti ja pahasti.
Hauskinta on polkea kapeaa pitkospuupolkua pitkin, varsinkin suon yli, eturengas kun putoaa pitkospuilta niin on tiukka paikka.
No entäs jos joku tullee vastaan. Kumpi väistää suohon?
Se jota ekaks pelottaa.