Tähän mennessä kaukaisin havaittu yksittäinen tähti on WHL0137-LS eli "Eaerendil". Sen punasiirtymä 6.2 -0.1 eli valo kulkenut yhteensä 12.9 miljardin valovuoden matkan. Kaukaisin ylipäätään havaittu kohde on galaksi GN-z11, jolla punasiirtymä 11.09 ja valo kulkenut yhteensä 13.39 miljardin valovuoden matkan.
https://arstechnica.com/science/2022/03/hubble-picks-up-the-most-distant-star-yet-observed/
Tähti WHL0137-LS näkyy meille vain ja ainoastaan juuri sopivassa suunnassa olevan gravitaatiolinssin ansiosta. Tuo linssi fokusoi tähden valoa niin, että se näyttää tuhannesta kymmeneentuhanteen kertaa suuremmalta kuin ilman lisssiä. Siitä huolimatta se näkyy hyvin himmeänä Hubblen ottamassa kuvassa vaikka osuukin gravitaatiolinssin parhaan suurennuksen kohdalle.
Tähdestä tiedetään, että nyt meillä nähtävän valon lähtiessä liikkeelle oli alkuräjähdyksestä kulunut vasta noin 900 miljoonaa vuotta. Kyseessä ei silti ole alkuräjähdyksen jälkeen syntyneeseen ensimmäiseen tähtisukupolveen kuuluva tähti, sillä siinä jo näkyy vähäisessä määrin varhaisempien tähtien supernovaräjähdysistä avaruuteen levinneitä raskaita alkuaineita. Auringossa niitä on kymmenkertaisesti Eaerendilin pitoisuuksiin verrattuna.
Kun tuollainen onnistuttiin näkemään on ainakin teoriassa toivoa että teleskoopin kuvaan jossakin vaiheessa sattuisi tarttumaan ensimmäisen sukupolven tähtiäkin. Juuri käyttöön otettu JWST todennäköisesti katselee aika tarkkaan kaikkien tunnettujen gravitaatiolinssien tuottamien kaarien reunoja myöten vastaavien havaitsemiseksi.
Nimi Eäerendil eli Aamutähti saattaa olla tuttu niille jotka ovat lukeneet Tolkienin kirjat (a:n pisteet eivät tarkoita äätä vaan ovat eroke ekan kirjaimen ja lopun nimen välillä eli lausutaan /e.a.ˈren.dil/ )
https://arstechnica.com/science/2022/03/hubble-picks-up-the-most-distant-star-yet-observed/
Tähti WHL0137-LS näkyy meille vain ja ainoastaan juuri sopivassa suunnassa olevan gravitaatiolinssin ansiosta. Tuo linssi fokusoi tähden valoa niin, että se näyttää tuhannesta kymmeneentuhanteen kertaa suuremmalta kuin ilman lisssiä. Siitä huolimatta se näkyy hyvin himmeänä Hubblen ottamassa kuvassa vaikka osuukin gravitaatiolinssin parhaan suurennuksen kohdalle.
Tähdestä tiedetään, että nyt meillä nähtävän valon lähtiessä liikkeelle oli alkuräjähdyksestä kulunut vasta noin 900 miljoonaa vuotta. Kyseessä ei silti ole alkuräjähdyksen jälkeen syntyneeseen ensimmäiseen tähtisukupolveen kuuluva tähti, sillä siinä jo näkyy vähäisessä määrin varhaisempien tähtien supernovaräjähdysistä avaruuteen levinneitä raskaita alkuaineita. Auringossa niitä on kymmenkertaisesti Eaerendilin pitoisuuksiin verrattuna.
Kun tuollainen onnistuttiin näkemään on ainakin teoriassa toivoa että teleskoopin kuvaan jossakin vaiheessa sattuisi tarttumaan ensimmäisen sukupolven tähtiäkin. Juuri käyttöön otettu JWST todennäköisesti katselee aika tarkkaan kaikkien tunnettujen gravitaatiolinssien tuottamien kaarien reunoja myöten vastaavien havaitsemiseksi.
Nimi Eäerendil eli Aamutähti saattaa olla tuttu niille jotka ovat lukeneet Tolkienin kirjat (a:n pisteet eivät tarkoita äätä vaan ovat eroke ekan kirjaimen ja lopun nimen välillä eli lausutaan /e.a.ˈren.dil/ )
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hiljentää miettimään, että noin kaukainen ja suuri tähti on hyvin luultavasti kuollut jo noin 12 miljardia vuotta sitten. Kaiku menneisyydestä...
Kaikki kuolevat joskus - tähdetkin sammuvat.
onko valo kulkenut sieltä 13 mrd valovuotta joka suuntaan. Voiko se valo siis olla jo jossain missä ei ole vielä mitään muuta kuin se yksi valonsäde.
Voiko sitä valoa nähdä millään laitteella, jos se ei olisi karvitaatiolinssin silmässä?
Sitä ei kai toistaiseksi ole vielä voitu ratkaista energian katoamattomuudella ja siihen perustuvalla aineella. eli onko sillä äärirajansa, vai ei.
Tähdet luotiin loistamaan taivaankanteen vain 6000 vuotta sitten.
Verkon trollit ja fundamentalistiset uskovaiset myös panevat miettimään sitä, kuinka käsittämättömän typeriä jotkut ihmiset ovatkaan.
No, onneksi JWST laittaa varmasti pakan uusiksi, ja saamme ihmetellä Hubblen seuraajan huikeita otoksia universumista. Kiinnostavimpia kohteita ovat ehkä tähdet joilla on paljon planeettoja, koska JWST kykenee erottamaan mahdolliset superrakenteet niiden ympäriltä, sekä kaasukehän koostumuksen. Ja kolme vuoden päästä valmistuu 39 metrinen E-ELT, joka lajissaan yhtä uskomaton laite kuin JWST.
Trollit ja fundamentalistit voivat imeä paskaa, kun me muut elämme mielenkiintoisia aikoja.
2050-lukuun mennessä pitäisi Hubblellekin tulla seuraaja. Tuorein luku, minkä olen nähnyt, sanoi että se olisi yli 1000-kertaa tarkempi putki. Erona James Webbiin on, että tuo olisi oikeita valokuvia ottava, kuten Hubble. Sillä näkisi aika tarkkaan, mutta en tiedä näkisikö enää kauemmas.
Infrapunan käytölle on ihan järkevä syy. Sillä otetut kuvat sisältävät huomattavasti enemmän tietoa, kuin sinänsä näyttävät optisen valon kuvat. JWST pystyy paljastamaan enemmän yksityiskohtia lähitähdiltä. Jättimäinen E-ELT kuvaa myös tavallisia valokuvia, ja sen erotuskyky on omaa luokkaansa. Pelkkä apupeilikin on kuusimetrinen.
So what? Mieleniintoisempaa olisi jos julkaistaisiin kuvia lähitähdistä, jossa ne näkyisivät muutenkin kuin pelkkänä pisteenä.
Sellaisiahan on jo saatu aikaan, mutta ei onnistu yksittäisellä teleskoopilla. Siihen tarvitaan interferometrinen mittaus ja hyvin suuri hyvin lähellä oleva tähti.
Kaukaisimmat tähtitieteessä havaitut kohteet ovat lueteltuina tässä sivustossa:
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_the_most_distant_astronomical_objects
Jo vuodesta 2016 alkaen on galaksi GN-z11 ollut punasiirtymältään suurin havaittu kohde (z=11.09). Nyt löytyi vieläkin kaukaisempi, nimittäin HD1 (z=13.27). Joskin siitä ei vielä tiedetä edes sitä onko kyseessä galaksi vai joku muu kohde.