Että joku rakastuu sinuun?
Voiko käydä niin
Anonyymi
2483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
En usko että näin pääsisi käymään. :-(
Ei ulkonäön perusteella, mutta jos päästäisiin keskustelemaan syvällisiä, jossa käydään vähän pintaa syvemmällä, niin sitten ehkä. Kun pääsisi tutstumaan minuun sekä arvoihini mukaanlukien tapaani kohdata maailma ja sen immeiset.
Hyvin epätodennäköistä.
Minuun ei rakastuta. Moni sen sijaan kiintyy voimakkaasti siihen miltä saan heidät tuntemaan itsensä. Kun he ovat seurassani.
Eipä tuota voi tietää
Elämässä on vaaransa. Se on vähän niin kuin eräs kuuluisa filosofi sanoi: fifty-sixty.
-keinovaginamies-
Aika moni minuun on ihastunut/ rakastunut, mutta itse vain muutaman kerran. Hyvä näin.
En kyl annan sille juuri mahdollisuuksia. Olen sen verta ilmeisen paska jätkä.
Voiko lesbo rakastua hetero mieheen?
Olisi varmaan jo tapahtunut tähän mennessä, jos niikseen olisi. Mitään iloa sellaisesta missään vanhainkodissa.
No onhan se rakas ihminen rakas ja tärkeä vanhanakin?
Nuorena elämästä nauttii enemmän. No minun mielipiteet ovat aina vääriä ja korjattavia. Anteeksi.
Ei ne vääriä ole, tietenkään. Mutta näkisin ettei vanhuus estä tunteilua eikä hyvää yhdessäoloa. Se voi olla jopa antoisampaakin, kun on elämänkokemusta ja käsitystä elämästä.
Näkemyseroja. Itse nauttisin siitäkin vielä kun kuntoa riittää. Vanhana se on sitten niin erilaista kaikki... Elääkö sitä edes niin vanhaksi? Kukaan voi tietää.
Nojoo. Mä mietin lähinnä sitä, että vanhempana tietää ja tiedostaa itsensä jo paremmin eikä kaahota ja hötkyile, osaa rauhassa keskittyä olennaiseen ja ehkäpä kumppaniinkin toisella tavalla, kun nuorena on helposti oma napa edellä.
Tietysti näinkin. Onhan sitä jo paljon tiedostavampi nelikymppisenä kuin kaksikymppisenä. Vanhainkoti-iässä alkaa aistitkin jo heiketä ja on kaikkia vaivoja... Mutta joo... Jos riittää pelkkä henkinen puoli, niin silloin ok.
Jep. Molemmissa on puolensa ja puolensa. :)
No eikös se rakastumisen kokemus ole siitä toisesta kiinni? Voihan joku kokea niin ja mikä mä olen sitä määrittelemään onko se rakastumista vai ei?
Joten olisin huono edes määrittelemään onko joku rakastunut...
Mutta jos on, niin ihan saa tuumata reippaasti. 😁
En pure. 😄
Itse en tällä nykykokrmuksella rakastu helposti. Ihastumisen ja rakastumisen välille on tullut elämänkokemuksen myötä opittua inhorealismia reippaasti. Romanssit on jo nähty ja koettu. Ei ole kiinnostusta sellaisiin. 😁
En usko että niin käy, koska itse en enää edes ihastu keneenkään. Näen kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat pelkästään kavereina.
Sulla on sitten hyvin asiat.
Niin, mullakin kaikki muut vastakkaisen sukupuolen ihmiset on kavereita paitsi oma kumppani. Jota kohtaan kyllä enemmän kaverillisuutta nykyään koen, kun mitään sähäkkää. Mutta rakas kuitenkin.
Valtaosa naisistakin on vaan ihmisiä, kavereita. Hyvin on harvassa ne jotka muuta mielenkiintoa herättävät.
Eikä edes haittaa yhtään. Parempi näin.
Isket palstalta naisen.
Ei ole suunnitelmissa iskeä ketään mistään. Ei naista eikä miestä. Mulla on jo elämänkumppani, jonka kanssa jatkan taivaltamista. Eikä ole intressejä vaihtaa lennossa, vaikka johkun joskus törmäisinkin. Tämä tuttu arki on ihan jees.
Kuka mahtaa olla tämä Lilli pilli? Ei kuulosta tutulta nimeltä.