En ymmärrä miksi pitäisi sinkku olla. En ole ollut sinkku kuin 2 vuotta viimeisen 30 vuoden aikana. Ei ole järkeä tuhlata elämää elämällä yksin sinkkuna. ihanaa on seurustella naisen kanssa ja tehdä elämässä kaikkea mukavia asioita yhdessä.
Tyhmintä on olla sinkku
Anonyymi
58296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
ei muuten ole, kokeile olla 30v naimisissa...
Jos ei oo jälkikasvua on parempi olla sinkku. Voi kirjoitella kirjaa, tehdä taidetta tai säveltää. Oman kätensä jäljen voi jättää muutenkin, kuin tekemällä lapsia, vaikkei sekään mikään huono vaihtoehto ole.
Yksi parisuhde riitti. Yksin oleminen on ihanaa, saa elää juuri niin kuin itse haluaa, eikä kukaan vaadi mitään.
Mut parisuhteessa saa elämässä paljon kaikkea kivaa tekemistä yhdessä kumppanin kanssa. En minä sinkkuna varmaan matkustaisi edes mihinkään mutta suhteessa mukava käydä kokemassa muita maita ja katsomassa. Kyllä parisuhteessa olen saanut elää kuten haluan eikä vaimo minua määräile.
On tietty juttuja mitä pitää hoitaa kuten kotityöt mutta se on pikkujuttu.
Ei vaimo määräile minua kuitenkaan enkä minä määräile sitä vaan ihan sovussa ollaan eikä ole riitoja koskaan ollut. Saan lähteä vaikka baariin ryyppäämään jos haluan.
Minä tykkään tehdä asioita yksin ja liikkua yksin. Uuteen ihmiseen tutustuminen on liian haastavaa, että sitä enää jaksaisin.
Musta taas ei kannata tuhlata elämäänsä parisuhteisiin.
Eikä lukuisiin irtosuhteisiin tai lyhyisiin satunnaissuhteisiin. Tai kaverilaumaan.
Yksin on parempi itsetyydyttää, ei ole kumppani vahtimassa.
Oli tosi kiireinen viikko töissä ja koko viikko selibaatissa. Ja nyt kun pääsi lopulta, niin tuli niin kovalla paineella, etten saanu talouspaperiin, vaan lensi peiliin. Vois vain kuvitella, jos ois kumppani, niin mitä ois sanonu, kun menee peilaileen ja sitten on peili tossa kunnossa.
Minulle erillissuhde on erittäin paras. En tuhlaa enää elämääni saman katon alla asumiseen, vaan voin viettää niin boheemia elämää kuin haluan, ja seurustella kun se molemminpuolin sopii. Kun on tuota muutakin elämää kuin parisuhde.
- Sheena
Itse etsin elämänkumppania, mutta miesten trendi tuntuu olevan kun-se-molemmille-sattuu-sopimaan-suhde. Olenkin miettinyt, pitäisikö sittenkin ottaa useampi tuollainen osa-aikamies. Minulle kun ei kerta viikkoon tai pariin oikein tahdo riittää. Onko kellään kokemuksia?
Riippuu tietty mitä suhteelta haet ja mitä sovit "osa-aikamiesten" kanssa. Näinhän se on saman katon alla asuessakin; molempien täytyy huomioida sekä oma että toisen läheisyyden ja erillisyyden tarve, samoin laatu.
- Sheena
No jos rakentaa elämänsä niin, että on hyvä olla jonkun kanssa, niin voi nähdä sinkkuuden vähän outona.
Itselle taas sinkkuus on alkanut vaikuttamaan selkeämmälle ja ihan mukiinmenevälle vaihtoehdolle jonkinlaisten selkkausten välttämiseksi, mitä intiimi suhde eittämättä aiheuttaa.
Lisäksi en oikein osaa suoranaisesti perustella mitään järkevää tarvetta suhteeseen toiseen ihmiseen, ainakaan kovin syvällisesti.
Jotenkin on aika surullista, ettei jotkut ihmiset tunnista/koe tarvetta läheisyydelle, rakkaudelle, rakastelulle. Mitä se sinusta kertoo?
Ihana tyttönen 🤗 kainalossa halittavana.
Sitä, että ei joko ole saatu, koettu, tai sen eteen on joutunut myöntymään kaikesta muusta liikaa.
Eli se ei ole arvoasteikolla kovin korkealla?
Miksi se sinusta tuntuu surulliselta, projisoitko omia tunteitasi toisen henkilön kirjoitukseen. Emme kaikki ole samanlaisia, jokkut viihtyvät koko elämänsä yksin ja ovat onnellisia, jotkut eivät halua ketään elämäänsä eron tai puolison kuoleman johdosta. Ihan hyviä tapoja elää ja olla, kun saa elää omannäköistä elämää.
Se on joko satua, tai sitten "msksaa" liikaa niille, jonka sen on kokenut.
Tietysti jokainen saa elää omannäköistä elämää, ainakin toivottavasti. Mutta onhan se ihan tutkittu juttu, että kosketus tekee ihmiselle hyvää, vauvoille jopa elinehto, joten on tosi kurjaa, jos ihminen ei tunnista yhtä perustarpeistaan. Hyvää oloa toivon kuitenkin kaikille.
Yks kissa kun sitä silitteleee, niin oikein tuntuu kuinka energiat virtaa. Ja sitten kun silitin toista kissaa, niin ois kuin jotain tyynyä ois silittänyt. Ettei mitään tunnetta. Muistakaa että ne eläimet on ihan yhtälailla eläviä olentoja kuin me.
Minulle fyysinen kosketus on liittynyt aina lähinnä seksiin, eikä seksi ole perustarve. Se on bonus, jos parisuhde muuten toimii.
Henkisellä kosketuksella on käytännön elämässä enemmän merkitystä ja sitä voi saada keneltä tahansa läheiseltä, parisuhde ei ole välttämätön.
- Sheena
Tyhmintä on olla huonossa suhteessa.
Kukin tyylillään.
Itse olin onnellinen sinkkuna, kun en ollut tavannut ketään sellaista jonka kanssa olisi halunnut parisuhdetta alkaa virittelemään.
En halunnut parisuhdetta ja siihen mukaan ketä vaan. Halusin sen oikean ennen kuin pystyi harkitsemaan parisuhdetta.
Se on minustakin just näin. Huonosta ei syytä pitää kiinni vaan pyrkiä ennemminkin ulos. Tuntemukset oltava molemminpuolin toivoa antavat, muuten turha roikkua yhdessä vain toisten mieliksi. Kaikki hyvä lähtee itsestä ja onko sitä hyvää myös toiselle annettavaksi niin et toinen sen ymmärtää samoin hyväksi.
Emmä nyt tiiä. Mitä sinkkuilu aikoja yhtään enää muista, niin mulla oli muuten ihan ok kaikki. Mutta aina kaipas ihmistä jonka kaapata kainaloon, suudella kotiin tultua ja sieltä lähteissä, jonkun jolle kertoa mitä kuuluu ja kuunnella mitä toiselle kuuluu. Tehdä yhdessä asioita, jakaa kokemuksia, elää niitä kokemuksia yhdessä tehden.
Kai mulla aina on ollut vaan kova tarvee rakastaa sydämeni kyllyydestä. Sitä se on.
Ja toisaalta en ole koskaan ollut kovin kaverikeskeinen, jolloin ei ole ollut mitään kaveripiiriä missä hengailla.
Kun monilla sinkuilla voi olla laaja tai tiivis pienempikin kaveripiiri. Mulla ei ole ollut sellaista hengailuseuraa, kun satunnaisesti ja hyvin nuorena muutenkin vaan. Aikuisena sinkkuna ei lainkaan.
Jotain tuttavia lähinnä jota joskus harvemmin tapasi.
Enemmän on kaveripiireissä tullut oltua seurustellessa. Kumppaninkin kavereiden seurassa.
Lonely wolf tyyppinen ihminen kun olen. Sitä moni yllättyy miten yksin pärjään ilman seuraa vuodesta toiseen. Ihmisillä vissiin on aina joku lauma ympärillä, kun hämmästys on suuri näitä puhuessa.
Me ihmiset vaan ollaa erilaisua, toiset on kaveririippuvaisia ja näin ihmisistä riippuvaisia ja toiset on parisuhdeihmisiä, jolloin oma kumppani ja perhe on kaikki ne tärkeät ihmiset.
Toiset ovat läheisriippuvaisia eivätkä osaa elää yksin.
Itse haluan elää vapaana.
Toiset on myös läheisriippuvaisia kavereistaan. Sama asia. Kaverit tai kumppani, joku on aina oltava seurana.
Eli elää kyllä yksin sinkkuna, mutta jatkuvasti on sosiaalisessa kontaktissa johonkin ihmiseen. Tarvii ihmisiä ympärilleen ettei pärjää päiväkausia ilman yhtään ihmisseuraa, se on riippuvaisuutta myös sinkuilla, jos näin on.
Yksinään viihtyjä viihtyy hyvin täysin yksinään päiväkausia. Kun ei ole riippuvaiinen muista ihmisistä. Näin mä nään tämän. Itse olen sellainen, kun olen yksin olen myös oikeasti yksin. Kaipaankin yksin olemista. Parisuhteessakin.
Sanoisin tuohonkin, että myös yksin asuessa kaikki läheiset ihmiset ovat bonusta elämässä, muttei koko elämän tarkoitus.
- Sheena
Joillain voi olla ystävät ihan koko elämä. Aivan kuten joillain kumppani tai joku muu. Monesti vaan kaveririippuvaiset näkee riippuvaisina muut kuin itsensä. Vaikkapa parisuhteessa eläviä pidetään usein riippuvaisina, kun mokomat eivät yksinään pärjää. Vaikkeihän se sitä tarvi olla ollenkaan ettei pärjää.
Tai että olis edes riippuvainen kestään.
Ei välttämättä aina ole kyse riippuvuudesta, jos seurassa viihtyy. Voi olla vain ulospäinsuuntautunut ihminen; he harvoin viihtyvät yksikseen pidempiä aikoja. Heillä yleensä onkin perhe ja paljon ystäviä, kavereita ja muita tuttavia.
Itse olen todella tasapuolinen ambivertti. Välillä olen pitkiäkin aikoja yksin - sitten on taas pitkiä "seurustelukausia".
- Sheena
Nimenomaan ei tarvitse olla riippuvainen, ei ystävistä, ei kumppanista eikä kestään. Yritän nyt selventää tuossa, että vastakkainasettelu on täysin turhaa.
Mitä täälläkin usein näkee.
Monesti näkee tyyliä, jossa toisen "riippuvuutta" herjataan ja omaa "riippuvuutta" ei älytä ollenkaan. Siksi vaan asian auki purku.
Yks on koukussa kaljaan, toinen vaikka persikoihin.
Semmosta seli selittelyä.
Kyllä tuo kaveririipuvuus on todellinen ongelma. Ollaan kämppiksiä ja kaverilla monia kaverisuhteita. Päivittäin hänellä useita ystäviä, joiden kanssa pitää yhteyttä. Siitä oli alkuun puhetta, mutta pian hyväksyin tämän tällaisena, ettei tunteet kohtaa. Kaverisuhteissa on enemmän kiemuroita, vapaus fantasioida ja olla läheinen puhuen vaikeistakin asioista, joista pitäisi puhua puolisolle, jos sellainen olisi.
Niin suo siellä, vetelä täällä. Kuka minkäkin ongelmaksi kokee ja näkee.
Minullakin on ollut mm. kumppaneita, jotka on kavereissaan kiinni kuin iilimadot ja samaan aikaa tuomitsee kumppaninsa, joka tahtoisi olla enemmän yhdessä parina eikä kaverilaumassa 24/7. Minulle aivan liikaa, että aikuinen hengaa kavereiden kanssa kuin samaan napanuoraan kasvaneena.
Eikä parisuhteelle jää aikaa, kuin terve ja moro, meen taas kaverille.
Mutta toiset tykkää taas, että kun mä viihdyn perheeni kanssa, niin oon epäsosiaalinen, koska onhan siinä mätää oltava jos ei ole kaverilaumaa. Kellään ei tuu mieleen, että mä nautin perheeni seurasta enemmän kun joku muu kavereittensa. Ei kun sen on oltava oitis ongelma.
Näin on varmaan muillakin, kuten kuvaat ja kuten kuvaan asiaa.
Tuosta tyhmyydestä vielä, että helpompaahan sinkkuna pärjääminen on kun parisuhteessa tai perheenä pärjääminen. Voi tyytyä mihin tyytyy ja hoitaa sinkkutalouttaan kuten tykkää, elää miten tykkää yksinään. Eihän se myt mitään osaamista tai taitoa vaadi.
Vaativammaksi kaikki muuttuu mitä useampi ihminen taloudessa vaikuttaa. On osattava laumassa toimimista ja kompromissrja, mitä sinkkuna ei tarvitse hallita.
Sikäli sinkkuus ei ole lainkaan tyhmää, pääsee paljon helpommalla.
Erillisparisuhteessa, omien aikuisten lasten/sukulaisten/ystävien kanssa suhteessa, siis kaikissa ihmissuhteissa pitää osata järjestellä, sopia, tehdä jonkunlaisia kompromissejakin, nähdä vaivaa. Mitkään ihmissuhteet eivät ole helppoja, vaikka ne olisivat kaikinpuolin haluttuja ja hyviä.
- Sheena
Toki, mutta samassa taloudessa eläjät pitää ottaa huomioon nimenomaan samassa taloudessa. Kaikki mikä kenenkin elämään vaikuttaa ja koskettaa. Rahasta lähtien.
Hiukan eri tilanne, kun että kaikki elää omissa neliöissään riippumattomina samasta kämpästä.
Niin tai sanoisiko, että pitäisi ottaa huomioon. Kuten myös ettei aina voi ottaa huomioon. Ja että varmaan jokaisessa parisuhteessa saman katon alla huomionti harvoin menee tasan 5050. Kun huomiointi menee liian erilailla, koko suhde kärsii. Jos lapsia, hekin kärsivät.
- Sheena
Sanotaan vaikka huomioon ottamiseksi, mutta se vaatii enemmän kun sinkkuna eli yksin asuminen.
Tämän tietää kaikki, jotka on koskaan asuneet yhdessä jonkun tai joidenkin kanssa. Mikään ei ole enää vain mun yksinoikeudella olemista ja elämistä. Kun on muitakin samassa luukussa.
Kuten nyt vaikka boheemista elämästä puhuit tuolla, niin vähemmän boheemia on kun otat miehen nurkkiisi pyörimään.
Tai maksat sudenosan ja muut paljon vähemmän. Vastuu on erilainen, kun on huomioitava muutkin tekemisessään ja olemisessaan.
Ja siis vaikka elätettävä muitakin kuin itsensä. Se on siitä itseltä pois joka penni, minkä sinkku upottaa itseensä kun jos hän upottaa ne perheeseen tai puolisoonkin.
Kyllä sinkkukin voi ajatella muita. Mää esim. ostan välillä mun siskon tytölle vaatteita,kirjoja yms. ja joskus oon ostanu mummolle esim. kukkia ja kynttilöitä. Mutta nää on vapaaehtoista ostamista.
Jos mulla olis puoliso, niin kyllä hän sais ite ostaa omat vaatteensa ja maksaa ite omat henk.koht laskunsa kuten puhelin-ja nettilasku (jos oma tietokone).
Sisustuksessa taas eteen vois tulla se pulma, että jos toinen tykkäis mustavalkosesta tai pelkästä neutraalista tai olis tosi minimalistinen, että miten sisustettais, kun mää tykkään väreistä ja kuvioista (varsinkin kukkakuvio) ja aika paljon 1960-ja 70 -lukujen tyyli viehättää (esim ajan kankaat ja astiat). Kaikki kun eivät pidä niin paljon väreistä ja kuvioista. Olis vähän vaikeeta olla ilman värejä.
Muutenkin mulla on vähän oma maku asioitten suhteen ja olen aina tykännyt enemmän tai vähemmän vanhoista esineistä, vanhemmasta musiikista ja muusta menneiden aikojen jutuista. Mun vanhemmatkin tykkäs kuunnella vanhempaa musiikkia ja meillä kotona aikoinaan soi esim. italiailainen iskelmä (1950-70 -luvuilta), Tapio Rautavaara, Harry Belafonte, Mozart, Beethoven ja Sibelius. Toki kuitenkin elä ihan nykyajassa ja käytän jonkun verran nykytegnologiaa kuten vaikka tietsikka ja tv. Mutta vanhojen esineiden estetiikka viehättää ja vanhemman musiikin (esim. 1960-70 -luvut) sävel jne.
Voi tietysti. :)
Tsssss, itellä tulis sisustuksesta pulma, jos on kovin retroa tai kirkkaan värikästä. Tykkään neutraaleista sävyistä, yksi syy miksi on että migreeni ihmisenä kirkkaat sävyt tekee häijyä ja jopa provosoi päätä kipeeksi.
Joskus oli vanhempien kanssa asuessa kirkasta minttua seinässä ja verhot räikeissä sävyissä. Olin hulluksi tulla, kun jouduin siinä huoneessa olemaan.
Skandinaavisen vaaleat ja harmaat, utuiset, himmeät sävyt. 👍
https://img.ilcdn.fi/2Opn-Y00MTDO0UBratcfmmsB5ZY=/full-fit-in/2048x0/img-s3.ilcdn.fi/1a0c2c1eb18595fd799714b433d9b527a9e78c8ebeeb3400b8b22a611bfc71de.jpg
Tästä tykkään.
Ei mulla sentään seinissä ole kirkasta kuviotapettia =) En ees kauheesti välitä isokuvioisesta seinätapetista (no, ehkä yks tehosteseinä menis).
Ite ihailen aina vaaleita sisustuksia ja jos yritän joskus sisustaa pelkästään neutraalisti, niin huomaan kuitenkin jossain vaiheessa lisääväni jotain väriä siihen. Yritän kuitenkin pitää huonekalut suht neutraaleina ja väriä lisään sitten esim. tektiileillä ja joillain pienemmillä esineillä ja kukilla silloin kuin maljakossa on kukkia.
En vois asua esim. kokonaan valkoisella sisustetussa asunnossa kuten en mustassa tai mustavalkoisessa. Tartten värejä elämään edes vähän. Toki tosi kirkkaat värit kuten vaikka neonvärit saattaa saada päänsärkyä aikaiseksi tai jotain muuta (kuten kerran yks Vallilan verho, jonka olin ostanu kirpputorilta, siinä oli huomioliivinoranssi tausta ja se väri oikein sattui silmiin, oli virheostos), mutta jätän tällaiset neonkirkuvat värit yleensä pois laskuista, mutta haluan monesti kuitenkin, että pastelleja kirkkaampiakin sävyjä löytyy tehosteena mun sisustuksesta. Makuuhuoneessa kuitenkin on rauhallisempaa tunnelmaa, ainakin tällä hetkellä (esim. verhot on harmaat, joissa valkoisia viivakuvioita).
Heleät värit saavat mut jotenkin heräämään eloon. Tykkään myös joistain vaaleista neutraaleista sävyistä.
Mulla oli nuorempana migreeni, mutta nyt ei ole ollut vuosikausiin.
Ja kun asuu vuokralla, niin seinien värissä on yleensä tyydyttävä siihen mikä niissä on.
Retrosti tai Vintage-tyyliin voi sisustaa myös neutraaleilla sävyillä, tosin jos pitää esim. 1960-ja 70 -lukujen tyylistä, niin niillä vuosikymmenillä käytettiin yleensä enemmän tai vähemmän väriä ja kuvioita. Itsestä kuitenkin riippuu miten paljon niitä haluaa sisustukseen laittaa.
Neutraali sisustustus on parhaimmillaan hieno ja varsinkin jos osaa yhdistellä eri neutraaleja sävyjä ja erilaisia materiaaleja ja tekstuureja keskenään.
Väreistä mäkin kyllä tykkään esimerkiksi vaatteissa, tyynyliinoissa tai koristeissa. Rehellisen punainen on lemppari, mustan kanssa..
Pikkuset väriläikät on jees asunnossa. Mutta kokonaiset seinät tai kalusteet jotenkin stressaa. :"D
Hyvä, että migreeni on helpottanut. En toivo sitä vaivaa kellekkään, ihan helvetillinen kipu päässä. En mitään karseempaa tiedä kun migreeni pari päivää putkeen tauotta. :'(
Oksentaminen oli mulla kamalinta, kun oli migreeni. Vielä nytkin joskus, kun niska ja hartiat jumissa saattaa tulla pahaolo ja oksettaa ja joskus myös silloin, jos oon tosi uupunu.
Sama. Aina lensi laatta ja sappinesteitä myöden. Voi rähmä. 🤗
Näinpä.
Miehenä sinkkuna olo on kuin panis rahaa pankkiin ja naisilla juuri päin vastoin.
Juuri päinvastoin.
Mies on luuseri jos ei ole onnistunut seurustelemaan koskaan.
Yksin olemista kestää paremmin, kun on jotain mielenkiintoista tekemistä.
Jos asuu toisen kanssa (parisuhde tai kämppäkaveri), niin esim. sisustuksessa on hyvä olla edes osittain samantyylinen maku ja varsinkin silloin, jos tykkää jonkun aikakauden tyylistä (retro, vintage, esim. 1950-tai 60-luku) ja kuvioista ja vahvoista väreistä.
En tarvitse ihmisiä mihinkään.
Elämä on ... valintoja.
Sinkku ei kannata olla koska muuten juuttuu sikut palstallw vuosiksi ja siinä elämä menee hukkaan.