Kun tykkää työstä

Tapasin äskettäin vahan tuttavani, entisen työtoverini. Silloin, kun olimme samassa firmassa, niin hän oli tunnetusti oikea työmyyrä. Hän teki asemastaan huolimatta vaikka miten yksinkertaisia hanttitöitä, jos hän huomasi, että pikkufirmassa jonkun pitää sekin tehdä. Hän oli työtoverina arvostettu, ja kaikki pitivät häntä esimerkillisenä ja tavattoman taitavana työntekijänä. - Sitten hän siirtyi toiseen firmaan lakiasiaoiden osastolle. Firma oli kansainvälitymässä, ja myöhemmin tapasin hänen silloisen esimiehensä. Esimies kertoi, etteivät ilman tämän entisen työtoverini osaamista olisi kyenneet tekemään niitä kansainvälisiä sopimuksia, joita heillä nyt oli. Ja niin edelleen, loppumattomiin. Hänen työnjälkensä on aina ollut huippuluokkaa.

Nyt hän on työtön. En vielä tiedä, onko hän löytänyt uutta paikkaa, mutta aktiivisesti hän sitä ainakin etsii.

Hän on tietysti käynyt työvoimatoimistossa. Minä epäilen, että virkailija on saanut sydänkohtauksen hänet tavatessaan, sillä tämä tuttavani on 66-vuotias, eikä hänellä ole minkäänlaista aikomusta jäädä eläkkeelle.