Elämä avioliitossa!

Elämä on valintoja ja olet valinnut jatkaa vanhalla totutulla mallilla niin ilmeisesti se turvallisuus ja onnellisuus eivät ole olleet prioriteeteissa korkealla.
Jokainen elää tavallaan.

Niin, kun ihminen ymmärtää, että voi itse päättää elämänsä suunnan ja itse valinnoillaan vaikuttaa, millainen elämästä tulee, se on jo paljon. Vielä kun ottaa vastuun valinnoistaan, teoistaan ja sanoistaan, ihminen voi olla tyytyvänen elämäänsä, ajoittain jopa onnellinen

Ajelehdin poikamiehenä muutaman vuoden yhden tasavallan ja kahden kuningaskunnan alueella.
Siis ajelehdin. Ilman tavoitteita. Ilman muuta päämäärää kuin huominen toimeentulo ja tilapäisiä ihmissuhteita.
Tuli mitta täyteen ja aloin kaipaamaan vakiintuneempaa elämää.
Opiskelin Suomessa ja tapasin arkiasioissa aidosti minun kanssani samoin ajattelevan nuoren naisen. Taisi silloin olla 19v.
Parin vuoden vaihteleva seurustelun jälkeen yhtenä aamuna opiskelijakämpässäni hän sanoi, että hänen mielestään meidän pitäisi mennä kihloihin.
Varoin sitoutumista koska siihen liittyy riivatunmoinen vastuu.
Kuitenkin vastasin joo, joo. Tapahtui 54 vuotta sitten.
Vasta äskettäin vaimoni sanoi, että hänen äitinsä oli pannut tiukan päälle, että siitä luuhamisesta pitäisi syntyä jotain tai loppua.
Vielä avioitumisen jälkeen elimme kahdestaan koska halusin varmistaa, ettei lastemme tarvitse varttua yhtä riitaisessa kodissa kuin minä.
Yhtään aviollista kriisiä ei ole ollut. Kaikki on ollut yhteistä. Tavoitteet, onnistumiset, epäonni ja selviytyminen yms.