Tapaan 1-2 krt viikossa miestä, johon ihastuin voimakkaasti viime syksynä. Kummallakin meillä on eroistamme jo aikaa. Lapset kotona asuvia ja kohta omilleen siirtyviä.
En ole aiemmin kokenut rauhallisuutta ja turvallisuutta tuntemattoman miehen läheisyydessä. Mitään erityistä ei ole syksyn jälkeen tapahtunut, vain viihtymistä, toisen hyville jutuille nauramista ja vastavuoroista keskustelua.
Minun ihmissuhteeni eivät ole koskaan alkaneet näin, jos niistä on syntynyt parisuhde. Nyt on kuitenkin voimakas tunne jostakin, joka saa välillä punastumaan ja jäämään katseeseen kiinni.
En ajattele että jomman kumman pitää tehdä joku aloite johonkin. Tuntuu että tämä etenee itsestään. Muilla vastaavia kokemuksia? Vai onko kevät pehmentänyt pääni (:
En ole aiemmin kokenut rauhallisuutta ja turvallisuutta tuntemattoman miehen läheisyydessä. Mitään erityistä ei ole syksyn jälkeen tapahtunut, vain viihtymistä, toisen hyville jutuille nauramista ja vastavuoroista keskustelua.
Minun ihmissuhteeni eivät ole koskaan alkaneet näin, jos niistä on syntynyt parisuhde. Nyt on kuitenkin voimakas tunne jostakin, joka saa välillä punastumaan ja jäämään katseeseen kiinni.
En ajattele että jomman kumman pitää tehdä joku aloite johonkin. Tuntuu että tämä etenee itsestään. Muilla vastaavia kokemuksia? Vai onko kevät pehmentänyt pääni (:
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.