Siis tää nykyihmisten hektinen elämänmeno ja etenkin heidän lastensa ruokavaliot! Olen aika "kyylä", mutta ihan uteliaisuudesta vilkaisen aina,että mitä ihmisillä on kaupassa kärryissään. Nämä löytyvät 8/10 lapsiperheen kärryistä,oli päivämäärä mikä tahansa; väh. jättikokoinen sipsipussi, valmisruoka-annoksia, pullamössöleipää(eli ranskanleipää, paahtoleipää jne.) ja(ylläri,ylläri) lasten "vaatimat" karkit(yleensä megapussi, väh.kuitenkin 200 g). Tunnen monta lapsiperhettä ja jaksan aina mielessäni hämmästellä heidän ruokatottumuksiaan; suunnilleen joka päivä jotain italianpataa(ym. valmissössöä) ja paahtoleipää aamut, illat... Ja auta armias,jos lapsi ei ole "sillä tuulella", että häntä huvittaisi syödä jotain tiettyä ruokaa, niin johan isä/äiti jo kiirehtii tekemään "korvikeruokaa" murulleen.
Siis mitä helvettiä?? Mikä vaivaa vanhempia,jotka eivät tippaakaan katso,mitä lapsensa suuhunsa pistävät?? Ymmärtäisin,jos kyseessä olis vaikka sinkkuihminen, joka ei ole vastuussa kellekkään syömisistään yms., mutta nyt puhutaan lapsista! Monet on mulle sanoneet,et kyllä toi sun huolehtiminen lakkaa,kun saat omia lapsia. Joo,ei varmasti muuten lakkaa; musta vanhemman tärkein tehtävä on huolehtia lapsesta ja sitoutua siihen, että lapsi saa terveellistä ruokaa,-tekemistä ja -seuraa. Ja rakkautta,mutta sopivissa määrin- nykyajan herrantertut ja "katomua,mä,mä,mä!"-vanhemmat eivät kyllä musta sovi kasvattajiksi... Mä oon ihan kamala, kun tällästä kirjotan tänne, enkä tietenkään tiedä asioista mitään teidän mielestä,eikö? No, sori vaan,mut pakko oli purkaa raivo...
Siis mitä helvettiä?? Mikä vaivaa vanhempia,jotka eivät tippaakaan katso,mitä lapsensa suuhunsa pistävät?? Ymmärtäisin,jos kyseessä olis vaikka sinkkuihminen, joka ei ole vastuussa kellekkään syömisistään yms., mutta nyt puhutaan lapsista! Monet on mulle sanoneet,et kyllä toi sun huolehtiminen lakkaa,kun saat omia lapsia. Joo,ei varmasti muuten lakkaa; musta vanhemman tärkein tehtävä on huolehtia lapsesta ja sitoutua siihen, että lapsi saa terveellistä ruokaa,-tekemistä ja -seuraa. Ja rakkautta,mutta sopivissa määrin- nykyajan herrantertut ja "katomua,mä,mä,mä!"-vanhemmat eivät kyllä musta sovi kasvattajiksi... Mä oon ihan kamala, kun tällästä kirjotan tänne, enkä tietenkään tiedä asioista mitään teidän mielestä,eikö? No, sori vaan,mut pakko oli purkaa raivo...
Vastaukset 30
Vanhimmat
Oli kuin mun suusta! Olen nimittäin tässä ensimmäistä lasta odottaessani huomannut ihan saman asian. Mun mielestä on aivan käsittämätöntä mitä sontaa omasta ja lasten suusta tungetaan alas, yök!
Onhan valmisruoat joskus paikallaan, en halua toki väheksyä näitä hienoja nykyajan keksintöjä. Kuka enää tekee esim. maksalaatikkoa alusta loppuun kotona.
Mutta kotona tehty ruoka on paitsi terveellisempää, niin myös HALVEMPAA. On vanhempien saamattomuutta jos eivät jaksa/osaa muutamaa perunaa keittää. Ja sitten vielä ihmetellään miksi meidän pikkupetteri on niin lihava...
Huh huh.
Meillä einekset pelastavat paljon. Kirjoituksistanne huomaa, että lapsia ei ole useita huollettavana omien ansiotöiden lisäksi.
Kerron esimerkin: lapsi on päivähoidossa, kotiin tullaan noin 17.00. Lapsi on syönyt kevyen välipalan klo 14 tarhassa, jonka jälkeen touhunnut ja ulkoillut monta tuntia. Nälkä on kova, ja äitiä on ollut ikävä. Jos siinä vaiheessa alkaa ruokaa laittamaan, on todella kiire.
Aina ei ehdi ruokia valmiiksi tekemään. Nykyään on kyllä hyviäkin puolivalmiita eineksiä.
Mielestäni on todella törkeää pitää pieniä lapsia nälässäkään.
Ja tiedoksi teille: Lapseni ovat terveitä, tasapainoisia lapsia. He eivät ole lihavia. Käymme kaupassa, ja joskus kärryssä on myös karkkeja ja sipsejä. Valtaosa näistä herkuista menee kuitenkin meillä vanhempien suusta alas.
Jospahan huolehtisitte sitten omista lapsistanne ja jättäisitte muiden ostokset rauhaan. On se valintakysymys tietenkin, vietätkö vapaa-aikaasi keittiössä, vai käytätkö eineksiä, jolloin ehdit todella keskittyä myös lapsiisi enemmän.
"On se valintakysymys tietenkin, vietätkö vapaa-aikaasi keittiössä, vai käytätkö eineksiä, jolloin ehdit todella keskittyä myös lapsiisi enemmän."
Entäpä jos ottaisit lapsesi mukaan keittiöön antaisit katsella ja ehkä auttaa joissakin hommissa mitä pystyvät tekemään? Lapset oppisivat arvostamaan kotiruokaa ja osaisivat sitten isona kokkailla itselleenkin kun muuttavat pois kotoa. Ja esim hernekeitto on maailman yksinkertaisin ruoka valmistaa valmiiksi. Herneet likoamaan, keitetään ja välillä sekoitetaan, maustetaan ja pakastetaan. Aamulla sitten sopivankokoinen "valmisateria" sulamaan ja iltapäivällä lämmitys, ja tsadaa, ruoka on valmista! Jos aterioitte vielä koko perheen kanssa rauhassa ja nautiskellen, samalla saisitte sitä kuuluisaa laatuaikaa. :)
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Meillä on aivan sama systeemi. Ja lapsemme on aivan normaain kokoisia. Terveitä poikia!!! Mutta kuitenkin olen tämän jutun aloittaneen kanssa samaa mieltä, siitä asiasta että herkut ei kuulu kasvan lapsen ravinnoksi. Omilla lapsillani on karkki päivä ja silloinkaan ei syödä kuin kohtuudella...
Oma äitini kertoi kuinka oli vauva-aikanani tehnyt kaikki ruokani itse välttääkseen allergiat. Eipä ole allergioita.
Einekset on jees silloin tällöin ja suurin osa kotitekoisesta ruoastakin valmistuu nykyihmisillä puolivalmisteista. Mutta kotoa lapsi oppii suhtautumisen ruokaan, jos se on koti-ruokaa ja itse tehtyä lapsi oppii että kaikki ei ole valmiina kaupan hyllyllä. Samoin opitaan kaikenlaisiiin makuihin kun pienestä pitäen syö monipuolisesti. Ja kun kotona valmistetaan ruoka itse lapsi oppii siinä samalla taitoja vierestä katsomalla ja vähän isompana voi osallistua apukokkina. En tarkoita etteikö sipsiä ja hampurilaista ja karkkeja voisi antaa mutta ne ovat ekstrahyvää eikä jokapäiväistä.
Veit sanat suustani, naulan kantaan. Mä muistan ainakin lapsuudesta kuinka kiva oli yhdessä syödä ja kertoilla juttuja ruokapöydässä. Ja tosiaan vierestä katsomalla sitä on ruuan valmistu opittu ja autettu äiskää :)
sokeritautisina ja monella muullakin tapaa oirehtivana lapsina. Meillä luiskahteli välillä ruokasouvi tähän samaan, lapset kantoi limsapönikkää ja itse riivin valmisruokia kärriin, mutta nyt on tehty parannusta. Sipsit pois, limsat pois ja kotona alusta asti tehtyä ruokaa.
Niin munkin äitini teki kaikki ruuat itse alusta ja mulla on allergioita.
samaan. meillä laitetaan lähestulkoon joka päivä oikea koti ruoka vaikka pojat on päiväkodissa syönyt silti niillä nälkä ja on meillä sitten varalle jotain nakkeja lihapullia joskus lihapiirakkaa tai hamppari jos tulee nälkä isompi ilan päälle tai on koti ruoka ollut erikoisempaa mitä lapset ei paljoa syö. t. kokki vanhemmat
Samaten on monella muullakin perheellä, eli lapset päiväkodista kiirellä kotiin ja äkkiä ruokaa...
Senkin voi ratkaista niin, että tekee sitä ruokaa aina reiluja satseja kerralla josta riittää ainakin seuraavalle päivälle ja pakkaseenkin laitettavaksi josta sitten on nopea sulattaa ja syödä valmista ruokaa.
Viikonloppuna tai muuna vapaapäivänä voi laitella viikon ruokia valmiiksi, esim. meillä paistetaan karjalanpaistit yms. pitkän ajan vaativat ruoat viikonloppuna ja siitä riittää useammalle päivälle. Meillä ainakin lapset osallistuvat kovasti näihin keittiöpuuhiin ja me vietetään kyllä ihan sitä laatuaikaa siellä keittiössä eikä telkkarin tms. ääressä.
Ja täytyy sanoa, etten ole koskaan kamalampaa muussia syönyt, kun kerran erehdyin sellaisen valmispakkauksen ostamaan. Se jäi kyllä lapsiltakin syömättä ja sama koskee kyllä montaa muutakin valmisruokaa, ei ole lapset tottuneet moiseen!
Mä oon täysin samaa mieltä. Kunpa kaikki laittaisivat luomupainotteista, kotimaista ja jos ei kasvisruokaa, niin ainakin kasvispainotteista ruokaa. Siinä vähenisi kerralla elintasosairaukset ja lapset saisisivat hyvän mallin syömiselle, jonka opettaisivat aikanaan sitten myös omille lapsilleen.. :)
Tuntuu, että nykyään ihmiselle se merkitsee lähinnä työt ja kaikki perheen ulkopuolella.. Voin oll väärässäkin. ;)
Ei ole kauaa, kun tehtiin tutkimus nykyisistä einesruuista. Väittivät, että nykyisin eineksiinkin on kiinnitetty paljon huomiota valmistusvaiheessa, eikä ne ole ollenkaan niin epäterveellisiä kuin ennen, ja mitä ihmiset luulevat.
Valitettavasti en muista kuka tutkimusta oli tehnyt, mutta siinä teilattiin einesten vastustajat ja annettiin aikalailla armoa kiireisille äideille.
Näitä terveellisiä eineksiä on tietenkin juuri sipsit, vaaleat leivät ja karkit sekä tietenkin ruokajuomalimsat.
Oikein tuollaisen fiksun kommentin keksit tähän heittää. Voi että kun nyt oikein tavallaan naurattaa oma tyhmyys ja tavallaan ihan valaistus koitti! Niin oli avartavaa kommenttia! Kiitos siitä.
Varmaan muille kuitenkin viestini pointti tuli selväksi.
Ei ikinä maailmassa voi olla terveellistä ja useimmiten ulkomailla tuotetut raaka-aineet niissä. Sisältävät myös haitallisessa muodossa käsiteltyjä rasvoja.
Kurki vaan niihin ostoskärryihin... et voi tietää, kuka ne pöperöt syö.
Meillä lapset ovat jo isoja (lukioikäisiä) ja hyvin kasvatettuja - vieläkin on karkkipäivä, eikä reikiä hampaissa ole ollut koskaan; ei paljoa suolaa eikä sokeria. Einekset eivät kelpaa, vaan äiskän pakastimeen tekemät annokset niiden sijaan. Olen kouluttanut heidät hyvin havaitsemaan haistamalla myös arominvahventeen, jota itse inhoan. Meillä ei käytetä lihaliemikuutioita tai valmiita maustesekoituksia, joissa on paljon suolaa ja arominvahvennetta.
Mutta miestäni en ole kasvattanut itse enkä puutu hänen valintoihinsa (24 v. kokemus). Hän se meillä vetää nassukkaansa sipsit ja karkit, lisää joka ruokaan suolaa/sokeria ruuasta riippuen, syö liikaa ja vääriin aikoihin.
Tähän asiaan en neuvoja kaipaa. Neuvo sitten, kun itselläsi on yhtä pitkä parisuhde.
vaikuttaa tuohon muutes aika lailla. ei useamman lapsen huushollissa yksinkertaisesti voi ostaa samanlaista ruokaa kuin 1-2 lapsisessa usein tehdään..
meillä on karkkipäivä, kuukausiraha muuhun ja kotitöillä voi tienata lisää.
viikonloppuna ostetaan herkkuja. eineksiä syödään kanssa mutta kiireen takia. viikonloppuisin varsinkin on koko katras keittiöhommissa ja isommat laittavat mielellään muulloinkin ruokaa ohjeitten mukaan. niin ja aina pöydän kattaminen ja tyhjääminen on lasten homma! siinä sitä laatuaikaa yhdessä ollessa..
jossain oli tutkimus lasten arvostamasta ajasta vanhempien kanssa; yhdessä olo ilman kummempaa ohjelmaa oli ykkönen!!
Kun olin pieni, niin meillä ei muuta syötykään kuin terveellisiä kotiruokia. Karkkipäivä oli kerran viikossa ja siitä ei luistettu. Perheessäni on sairauksia, joiden takia ruokavalion piti olla terveellinen. Kun lihoin, minut pistettiin dieetille, joka ei käsittänyt ylimääräisiä herkkuja.
Nykytilanteeni ( täysi-ikäisenä ) ?
Vahdin jatkuvasti kaloreitani, liikun ja syön tiettyjen rajojen mukaan. Painoni ei varmaan koskaan tule olemaan lähelläkään aikuisen naisen painoa ja pituuskasvuni on olematonta. Itsekurini on liiankin loistava ja laihana koen olevani onnistunut, lihoessani täysin hyödytön.
Terveellisistä elämäntavoista ei ole kenellekään haittaa sopivissa määrin, mutta muistakaa vanhemmat, että ette syyllistä lapsia herkkujen syönnistäkään.
Ilona on ihan oikeassa, kun hän tarttuu ongelmaan nimeltä Hemmotellut lapset ja vanhempien huono kuri. Se on nykyaikaan
kasvava ja valitettava ilmiö.
Toinen ääripää, johon kuuluisi tarttua
ovat vanhemmat, jotka pitävät liian tiukan kurin, mitä tulee terveellisiin elämäntapoihin. Lasten kuuluu elää huoletonta elämää, ei tarkkailla kalorimääriään.
Olen samaa mieltä, että terveellinen ruokavalio kunniaan. Ei mitään sipsejä ja karkkka, vaan sitä perusruokaa, perunaa ja muuta. No, lapseni ovat melko nirsoja leikki-ikäisiä ja välillä tuntuu ettei mikään kelpaa. Itse olen ottanut lasteni kanssa sen tavan, että väkisin en kuitenkaan ala syöttämään. Maistamaan yritän saada kaikkia tarjolla olevia ruokia, siis pääruokaa, vihanneksia jne. mutta koskaan en pakota syömään. Itselläni on kamala kammo siitä, kun pienenä oli pakko itku kurkussa syödä kaikkea ruokaa vaikka yökötti ja koulussakin piilottelin näkkileipää, koska en saattnut syödä ja open mielestä sitä oli aina pakko syödä muun ruoan lisäksi. Edelleenkään tänä päivänä en pysty tiettyjä ruokia syömään (varsinkaan sitä näkkileipää) siksi, että niistä on niin kamalat lapsuusmuistot. En halua lasteni kokevan samaa, mutta siltikään en heitä kasvata roskaruoan mässääjiksi. Onneksi heille ei edes herkut (sipsit, suklaa, pullat, keksit jne.) kelpaa. eikä edes vaalea leipä, vaan meidän perheessä syödään pääosin ruisleipää. Luonnonoikkujako?!
Kun on tottunut hyvään eli syömään tavallista kotiruokaa, ruisleipää, ruokajuomaksi maitoa jne. niin on aivan luonnollista ettei roskat juurikaan maistu.
Lapsuudessani ja nuoruudessani meidän suurehkolla yh-perheellä ei yksinkertaisesti ollut varaa roskaruoan syöntiin ja siihen tottui niin että nykyisin aikuisena käyn kerran tai pari vuodessa hampparilla vain toteakseni etten vieläkään pidä siitä (roskaruokaloiden hajukin jo oksettaa).
JA VAIKKA limppareita ja hamppareita pitäisikin herkkuruokina niin sitä ne eivät ole enää kun ne ovat arkiruokaa. Sitten pitää vissiin etsiä uusia herkkuja joista tulee arkea ja ..
Normaalisti syömme vain terveellistä ruokaa. Ei karkkeja, ei sipsejä tai mitään muutakaan. Sitten kun lähdemme autolla pidemmälle reissuun (ehkä noin kerran kahdessa kuukaudessa) lapset saavat autoon karkkia, keksejä, sipsejä, pop cornia tai jotain... Silloin siis vain saa herkkuja ja kyllä kelpaa! Ainoastaan reissussa ollessamme saatamme käydä pikaruokalassa, missä tosin pallomeri yleensä houkuttelee enemmän kuin ruoka.
Vaaleaa leipää syödään kotona joskus harvoin. Limpsoja ei koskaan, eikä mehuja, jollei joskus itsetehtyä sitten. Ja siellä autossa matkalla pillimehua (tuoremehua muuten).
En ole kenenkään ostoskoreja seuraillut, mutta kyllä mun kaveripiirissäni ainakin minun nähdäkseni melko asiallisesti syödään.
Esim. Ranskassa ei lapsille laiteta erikseen lasten mössöruokaa, vaan he oppivat syömällä sitä mitä aikuisetkin eli kaikkia maailman makuja, rohkeasti.
Roskaruoka on amerikkalainen keksintö, ja se näkyy. Välimeren maissa pidetään kaikkea ruokaa pyhänä, eikä roskaruokaa olekaan. (Paitsi tietysti ne pakolliset mäkkärit katujen kulmissa.)
Mieheni on ulkomaalainen ja hänen kotimaassaan perheenjäsenet syövät automaattisesti samoja pöperöitä. Nirsoilulle ei löydy sijaa. JOs ei ruoka maistu niin sit ollaan syömättä. Jotenkin ne lapset vaan oppivat syömään sitä mitä vanhemmat ja sitä mitä on ylipäänsä tarjolla. Kyllä lapselle ruoka kuin ruoka maistuu, kun on riittävän nälkä. Jos alusta asti antaa periksi, niin kyllä lapsi oppii hyvin nopeasti vaatimaan kaiken maailman herkkuja ja osaa olla todella nirso.
Kaverini valitteli, että esikoisen ruoka käy kalliiksi, kun ei se suostu syömään kuin pilttiä. Miten alle vuoden ikäinen osasikin valita juuri piltin ruuakseen? Ilmoittiko se kaupassa vanhemmille, että "hei, mulle tota pilttiä". Eipä olisi vauva koskaan piltistä ollut tietoinen, jos sellaista sille ei koskaan olisi tarjottu. Mut onhan se niin helppoa tarjota valmiista purkista... eikä tässä tapauksessa ole kyse mistään ajan puutteesta, vaan ihan omasta viitseliäisyydestä. Sinällään aika jännä juttu, että omasta lapsesta halutaan pitää hyvää huolta, mutta kuitenkin käytännössä aina löydetään hyvät perustelut sille, että tälle elämän perusasialle - ruualle - ei tarvitse antaa sille kuuluvaa arvoa ja merkitystä.
Veit sanat suustani!
Meillä on semmonen tilanne että toinen opiskelee (opiskellut kuusi vuotta) ja toinen tekee kahta työtä (maksaakseen ehkä toisen opiskelun??) Me haluamme viettää lapsen kanssa kaiken sen ajan mitä ei työnteko vie, siksi ostamme puoli valmisteita.. Lapsetkin on vaan pakko tehdä joskus jos niitä joskus haluaa (kello)..
Miksi ette saman tien kasvata omaa ruokaanne kaikki itse?? Siitä vain kasvimaita pöyhimään ja sikaa tappamaan. Eihän se ole itse tehtyä jos kaupasta jotain ostatte. Jos ostatte jauheliha paketin kaupasta niin senhän on joku muu sinne tuonut ja tuottanut!!! Vähän suvaitsevuutta ja kunnioitetaan perheiden elämän tilanteita.
no pointti ei varmaan niinkään ollu että kaikki pitää tehdä alusta loppuun itse, vaan että ruoan tulisi olla terveellistä. sitä nämä sipsit ja limsat ja suuriosa valmisruoista ovat...
vinkkinä muuten että lasten kanssa voi tehdä yhdessä ruokaa ja mitä valmiimpaa ruoka on, sen kalliimpaa se on, varsinkin jos suhteutetaan siihen ravintoaineiden määrään mitä se sisältää...
esim minuuttipuuro ja kaali ovat huomattavasti terveellisempi vaihtoehto kuin kaupan lihapiirakka, sipsit ja limsa!
Itse valmistetun ruuan kysymys on vain halusta kiinnostuksesta ja ajan järjeselystä.
Meillä tehdään kaikki itse, ompa kokeiltu jopa juustojen tekemistä. Mikä sen mukavampaa yhdessäoloa lauantaisin on kuin ruokien valmistus pakkaseen. Kaalikääryleiden täyttö ja kieritelly käy ihan pieneltäkin kun ei olla liian nirsoja muodon suhteen.
10-vuotias poka osaa tehdä ihan itsekseen jauhelihakeiton,
marjat ja mansikat pakastetaan soseeksi, käy mihin vain makean valmistukseen ja viiliin sekoitettuna, ei tartte ostaa maustettuja jugurtteja.
Kun olivat vauvoja, ei se vihanneskeiton teko kerran viikossa kovin työlästä ollut.
Leipäkone illalla taimerin kera käyntiin, ja on joka aamu tuoretta jos jonkinlaista leipää
Sunnuntai on karkkipäivä, ei ole pakko syödä muuta kuin chipsejä tai limpparia. Muulloin ei noita "herkkuja" ole tarjolla.
Hampurilaiset ovat "juhla" ruokaa, koska niitä saa pari kolme kertaa vuodessa,kun käydään ulkona törsäilemässä.
Meillä onkin 5 lasta ja vaatimukset ja säännöt selvät.
Jos et tykkää jostain ruuasta voit olla ilman ja ens kerralla tehdään sinun herkkua.
Isossa perheessä on se etu, että jokaisen täytyy ottaa toinen huomioon eikä voi olla itsekäs.
Juu, olen kanssasi hyvin paljon samaa mieltä.
aika paljon se on omasta viitseliäisyydestä kiinni että tehdäänkö kotiruokaa vai käytetäänkö valmisruokia. Monet selittelee kiireellä ja ajanpuutteella, mutta oikeasti monet ruuat on aika helppoja ja nopeita tehdä eikä vaadi välttämättä aikaa ja viitseliäisyyttä kovinkaan paljoa! Jos ajatellaan vaikka jotain jauhelihapataa, ei aikaa mene muuhun kuin jauhelihan ruskistamiseen, kaikki muut mitä sekaan heittelet ja annat kiehua... siinä se. Varmasti pakastin kuuluu kaikkien kotitalouksien vakiovarusteisiin, joten viikonloppuna vain kaikki ruokia laittamaan ja pakastamaan, on sitten valmiita annoksia senkus vain lämmittää.
Juu, ihan samaa olen minäkin ihmetellyt.
Meillä on pienet lapset, joilla on kyllä karkkipäivä kerta viikkoon, eikä tästä lipsuta. Sipsejä ja limua ostetaan harvemmin. Pillimehut on lapsille kerta viikkoon saunajuomaksi.
Ihmettelen että miksi nykyään karkit, limut ja sipsit on niin julmetun suurissa pakkauksissa! Meillä kyllä jätetäänkin aina karkeista osa kaappiin jemmaan. (Josta ne tahtoo kyllä kadota vanhempien suihin!)