Olen siis yli 50 jo mutta uskoakseni aika ok näköinen, pitkä, kuntosalilla käyn ja treenaan muutenkin. Sivistynyt, kielitaitoinen ja melko hyvässä työssä. Näen kyllä naisista noin arkielämässä, että olen myös jollain lailla kiinnostava.
Pari vuotta sitten erosin, melko varmana siitä, etten enää kaipaa sitä henkistä väkivaltaa jota parisuhteeksi sanotaan. Ajattelin, että nyt alkaa sitten onnellinen sinkkuilu. Taisi siinä olla yksi päivä sitten, joka tuntui vapaudelta, sitten palasi arki.
Olen jonkin verran keräillyt osumia Tinderistä ja jostain muista sähköisista deittipalveluista, mutta sitten kun pitäisi viestitellä, alan ajatella kaikkea sitä vaivaa mitä deittailuun vaadittaisiin. Ja mietin, ehtisinkö oikeastana siihen kaikkeen, kun on noita harrastuksia ja työtä ja kaikkea, ja jätän viestimättä.
Funtsin, että satunnaiset suhteet voisi olla ok, yhden yön tai FwB tai jotain, mutta aina kun pitäisi tehdä jotakin, alkaa väsyttää pelkkä ajatuskin.
Tänään aioin lähteä baareihin vihdoinkin vähän metsästysmielessä. Mutta kun dokailu ei enää kauheasti huvita, ei tosiaan niin kuin 20-30-vuotiaana, baarit yleensä ovat sitten todella tylsiä paikkoja. Selasin pari mestaa, joissa olisi ollut livemusiikkia. Ilta eteni ja askaroin kaikkea kotona. Ulkona pimeni ja mietin, että mitäs helvettiä minä siellä teen, turhaa vaivaa. Ja jos kävisikin flaksi, taas olisi niin rasittavaa säätöä ja luultavasti vituttaisi sitten ennemmin taikka myöhemmin.
Lykkäsin bändikeikalle menoa, sitten ajattelin että menisin vaikka lähibaariin, kello kävi ja lykkäsin ja lykkäsin, ja nyt taidan kohta painua pehkuihin. Se on vaan sen verran kätevämpää. Jos paineet menee ihan mahdottomiksi, voin hoitaa ne itse.
Huomenna olisi sentään treenit puolilta päivin, se olisi ainakin varmaa iloa, jonka saattaisin pilata norkoilemalla jossain homeisessa räkälässä aamutunneille pari tuoppia liikaa kitanneena.
Tämä on vain jotenkin tosi ärsyttävää, kun kuitenkin käyn jollain tavalla myös tosi kuumana naisiin. Niin kuin koko ajan haku päällä. Mutta heti kun ajattelen, että pitäisi tehdä asian eteen jotain, puhella, järjestellä, tapailla, alkaa vain ajatuskin rasittaa ihan älyttömän paljon.
Tuntuuko kenestäkään tutulta?
Pari vuotta sitten erosin, melko varmana siitä, etten enää kaipaa sitä henkistä väkivaltaa jota parisuhteeksi sanotaan. Ajattelin, että nyt alkaa sitten onnellinen sinkkuilu. Taisi siinä olla yksi päivä sitten, joka tuntui vapaudelta, sitten palasi arki.
Olen jonkin verran keräillyt osumia Tinderistä ja jostain muista sähköisista deittipalveluista, mutta sitten kun pitäisi viestitellä, alan ajatella kaikkea sitä vaivaa mitä deittailuun vaadittaisiin. Ja mietin, ehtisinkö oikeastana siihen kaikkeen, kun on noita harrastuksia ja työtä ja kaikkea, ja jätän viestimättä.
Funtsin, että satunnaiset suhteet voisi olla ok, yhden yön tai FwB tai jotain, mutta aina kun pitäisi tehdä jotakin, alkaa väsyttää pelkkä ajatuskin.
Tänään aioin lähteä baareihin vihdoinkin vähän metsästysmielessä. Mutta kun dokailu ei enää kauheasti huvita, ei tosiaan niin kuin 20-30-vuotiaana, baarit yleensä ovat sitten todella tylsiä paikkoja. Selasin pari mestaa, joissa olisi ollut livemusiikkia. Ilta eteni ja askaroin kaikkea kotona. Ulkona pimeni ja mietin, että mitäs helvettiä minä siellä teen, turhaa vaivaa. Ja jos kävisikin flaksi, taas olisi niin rasittavaa säätöä ja luultavasti vituttaisi sitten ennemmin taikka myöhemmin.
Lykkäsin bändikeikalle menoa, sitten ajattelin että menisin vaikka lähibaariin, kello kävi ja lykkäsin ja lykkäsin, ja nyt taidan kohta painua pehkuihin. Se on vaan sen verran kätevämpää. Jos paineet menee ihan mahdottomiksi, voin hoitaa ne itse.
Huomenna olisi sentään treenit puolilta päivin, se olisi ainakin varmaa iloa, jonka saattaisin pilata norkoilemalla jossain homeisessa räkälässä aamutunneille pari tuoppia liikaa kitanneena.
Tämä on vain jotenkin tosi ärsyttävää, kun kuitenkin käyn jollain tavalla myös tosi kuumana naisiin. Niin kuin koko ajan haku päällä. Mutta heti kun ajattelen, että pitäisi tehdä asian eteen jotain, puhella, järjestellä, tapailla, alkaa vain ajatuskin rasittaa ihan älyttömän paljon.
Tuntuuko kenestäkään tutulta?
Vastaukset 109
Vanhimmat
Jos elät 100-vuotiaaksi niin olet juurikin keski-ikäinen 50-vuotiaana.
Jos elät 70-vuotiaaksi, olet keski-ikäinen 35-guotiaana.
luultavasti keski-ikää ei lasketa sinun ikäsi mukaan vaan....
Keski-iällä tarkoitetaan aikuisiän keski-ikää.
Miesten+elinajanodote+79v+ja+naisten+melkein+85v+(terveyskirjasto).+Miehet+siis+on+laskennallisin+keski-iässä+39.5v++ja+naiset+43,5v.+Koska+keski-ikä+ei+ole+vain+yksi+vuosi+vaan+useampia+vuosia+elämässä+voi+50v+naisen+sanoa+olevan+keski-iässä+ja+varmaan+mieskin.+
Sinä olet lihava, se on yksi merkki aikaistuneesta keski-iästä.
Kaikki veriarvoni on ihanteelliset ja verenpaine on 70/110, olen siis metabolisesti terve. Sydän, verenkiertoelimistö ja lihakset on kunnossa. Kukaan ei voi tietää loppuuko elämä tänään vai huomenna, mutta elinajanodotteni on laskurilla hieman enemmän kuin mitä keskiarvo. Kun hormonitoimintani on vielä käynnissä yli laskennallisen keski-iän, ennustearvo pitkälle iälle on kohtuullisen hyvä.
Joskus testailin terveydenhuollon elinjanodote laskurilla mikä vaikutusodotettuun ikään olisi, jos paino olisi timmin puolella. Vastaus oli 88v sijasta 90v.Myös mummien elinikä osuu tuohon väliin. Tuossa iässä epäilen, ettei vuodet ole välttämättä enää hyviä eli 2 lisävuoden tavoittelu ei ole tarkoituksen mukaisuutta vaan pikemminkin asiat, jotka tekee viimeisestä vuosista terveempiä,
Siitä kaikki on kiinni, kuinka paljon suvussasi on syöpää.
Lihavat harvemmin laihtuu joten elinajanodote lyhenee progressiivisesti ei lineaarisesti.
Painoon+liittyvä+syöpäriski+on+merkittävässä+ylipainoissa+(BMI+>30)+vain+20%+suurempi+normaalipainoa.+Lievässä+ylipainossa+se+on+varmasti+tuotakin+pienempi.+Isommat+vaikutukset+tulee+vasta+sairaanloisen+lihavuuden+kohdalla,+joka+on+ainakin+katukuvan+perusteella+aika+harvinaista.+Yleensä+sairaanloisessa+lihavuudessa+liikkuminen+ja+arkiaktiivisuus+on+hyvin+vaikeaa,+ja+myös+syöminen+voi+olla+silloin++aivan+tolkutonta.+Kasvikset,+hedelmät,+kuidut+ja+hyvät+rasvat+on+korvattu+aika+toisenlaisella+ravinnolla.+
Niinhän se on. Lievä ylipaino ei lyhennä ikää tilastollisesti ja taas sairaanloisen lihavuuuden kohdalla riski elämän lyhentämiseen on selkeä.
Omalla kohdalla terveydenhuollon laskuri (jonka olettaisin perustuvan statistiseen dataan) lisäsi laskennallista ikää 88>90v, jos olisin ideaalitimmissä kunnossa. En tiedä kuinka suuri arvo kahdella vuodella on 90v lähellä, monen asian pitäisi mennä hyvin, jotta siinä iässä pystyisi elämään arvokasta elämää.
Sairaalloisesta ylipainosta seuraa useimmiten erilaisia sairauksia ennemmin tai myöhemmin. Tosin voi seurata jo lievemminkin ylipainoisilla, jos elintavat eivät ole niin viimoisen päälle ja sairauksia kuten diabetesta on suvussa.
Sitten vielä sellainen pointti, että korkean iän sijasta kannattaa tavoitella mahdollisimman hyvää toimintakykyä. On ihan erilaista elää yli kasikymppisenä kotosalla hoidellen omia asioita itse kuin täysin muiden huolenpidon varassa hoitokodissa.
Monet teinit ja parikymppisetkin näyttävät sitten olevan keski-iässä.
Samaa mieltä ja onneksi ei noita sairaanloisen lihavuuden rajoja ole koskaan koputellut. Sillä alueella on harvoin enää metabolisesti terveitä.
Toimintakykyyn vanhana vaikuttaa paljon päihteiden käyttö, liikunta, sairaudet (joihin ei aina voi vaikuttaa), aivojen kunto (haastava työ ja koulutus esim. siirtää muistisairauksia vanhemmaksi) ja ravinto, elämän asenne (positiivinen, negatiivinen), ihmissuhteet ja niiden toimivuus. Siis paino ei ole yksittäinen asia mikä ratkaisee.
Omat mummit on siirtynyt vanhainkotiin ~88v. Omat vanhemmat eivät ole lähellekään vanhainkoti- tai palvelutalokuntoa >75v. Veikkaan, että se aika voi olla edessä 10-15v päästä, jos joku sairaus ei vie ennen sitä.
Lisäisin vielä, että sukurasite vaikuttaa myös. Itselläni oli metabolisia oireita kuten verenpainetta, sokerin hidasta palamista jo 50 kg elopainossa ja en ollut edes laihaläski vaan aktiivi liikkuja. Ja lihasta on enemmän kun läskiä nytkin. Juurikin että olen nuoruuteni liikkunut ja tehnyt fyysisesti raskaita töitä. Ei istuttu ruutujen ääressä nuorena koskaan. :)
Pcos on tietysti hyvin oleellinen asia itselläni joka vaikuttaa. Kolesterolit on hyvät sitten taas.
𝕵𝖆𝖘𝖚
Lisään+jos+joku+ei+tiedä+mikä+PCOS+on.
"Kudosten herkkyys insuliinille on heikentynyt, ja tästä seuraa, että insuliinipitoisuus veressä suurenee ja rasva-aineenvaihdunta muuttuu.
Vaara sairastua diabetekseen ja verenpainetautiin myöhemmällä iällä on suurentunut. Laskimotukosriski on PCOS-oireyhtymän omaavilla naisilla 1.5–2-kertainen ja aivohalvausriski 2-kertainen. Heillä on lisäksi vähän suurentunut riski moniin muihin sairauksiin, kuten kilpirauhassairauksiin, masennukseen, ahdistushäiriöihin ja migreeniin."
Mullahan on myös aurallinen migreeni, kilpirauhasessa struuma ja kasvain. Masennusta, johon syön lääkettä.
𝕵𝖆𝖘𝖚
Niinhän se menee, ettei ihminen voi sukurasitteelleen paljoa, voi vain vaikuttaa siihen ettei muuten nukkuvat geenit ekspressoidu ainakaan omien valintojen seurauksena. Tiedän kaksikin hoikkaa ihmistä, jotka jo nuorena sai lähes pelkkää porkkanaa syömällä, kolesterolit järisyttävän korkealle. Toisen suvussa on useampia maraton-kuntoinen ääriterveellisestl elänyt alle 50v vainaa.
Niinpä. Mä olen ollut aina enemmän kasvisten puputtaja, kun lihansyöjä. Nuorena en tykännyt lihasta kuin kaalilaatikossa. :)
Muuten nypin lihat syrjään. Elinkin melkeinpä kasviksilla, hedelmillä, marjoilla, maidolla ja leivällä lapsuuden. Ja nuoruuden. Oikein syömään ruokaa opin vasta lähempänä 30 ikää. Mutta mun syömisiin on vaikuttanut migreeni joka oksetti aina vatsan tyhjäksi ja 3-4 päivää viikossa kun laattaat, niin on selvä ettei oikein ruoka ehdi vaikuttaa eikä kipeenä tule edes syötyä. Myös refluksi on vaikuttanut lapsesta asti, että olen syönyt vähän ja huonosti.
Porukat yritti makeisilla pitää elossa, kun ruokaa ei saanut syötyä. Ja pakkosyöttää ruokaa. Huono juttu sekin.
Joku anoreksia mulla oli varmasti, syömishäiriö kuitenkin teininäkin.
𝕵𝖆𝖘𝖚
Luulen, että mun aliravitsemus on voinut vaikuttaa terveyteeni jotenkin. Kipuihinkin jopa. Kuten vuosien viikottaiset migreenitkin.
𝕵𝖆𝖘𝖚
Ihmettelen, että olen ylipäänsä hengissä. :)
Kun miettii helvettiä mitä mun lapsuus oli monella tavalla vuosikaudet.
𝕵𝖆𝖘𝖚
Laure Morin-Papunen väitteli tohtoriksi tästä aiheesta,
hän alkoi määrätä OYS:ssa Metformiinia
PCOS-potilailleen ja
se tehosi.
PCOS:ssa todellakin on aineenvaihduntaan liittyviä ilkeitä ongelmia.
Valitsee tietenkin jonkun itsensä tyyppisen tehopakkauksen jolla ei ole aikaa mihinkään turhanpäiväiseen tunnesäätöön niin suhde on enemmänkin pragmaattinen järjestely, jonka voi hoitaa kaiken muun ohessa. Toisaalta tuossa iässä jokin pelkistetympi tapa seurustella viehättää varmasti jo moniakin. Varsinkin jos takana ollut jotain rasittavaa tunnevuoristorataa. Voi kaivata jonkinlaista uutta mahdollisuutta, olla varta vasten toistamatta tuota kuvioa. Ihan aitoa muutoksenhaluakin. Elämänkaaressa on kehitystehtäviä loppuun asti.
Oi voi. Ole nyt veetu itsekses kun saat.
Mitäpä kandee alkaa johonkin pragmaattiseen järjestelyyn.
Kyllä ihminen tunnetta kaipaa ihmissuhteissaan.
Minua jooh intoutti pelaamaan autopeliä.. töemäya-jäejwarwlmä.. .215mph viper raxcinf, ja saa törmillä
Et ole yksin, itse olen muutaman viikon päästä 48 vuotias, itsellä on se onnellinen tilanne että ei edes kiinnosta mikään suhde juttu millään tasolla vaan itse teen kaikkeni että saan olla yksin.
Terveisin ehkä liiankin tyytyväinen mies.
Autopeli ja peli ja hurj vauhti yli 3oo kmh h2lpoari :S
Ku Kluz Kln controller ampuu ja tappaa kaikki vartijat ja poliisit :D
Ole tavoittelematta. Ihme paineita.
Aivan samat ajatukset tällä naisella👍🥰
Kyllä
...
M7nusta
li,ååarojiååaro-- jorve'aitpdpdgem fv10
Selvä provokaatio. 😄
Kuvittelee, että toinen osapuoli ”tipahtaisi syliin” suhteeseen, johon aloittajan ei tarvitse panostaa mitenkään. Taustalla traumoja, joiden perusteella suhtautuu epäluuloisesti uusiin ihmisiin.
Melkein jo meinasin sanoa, että hanki itsellesi organisointikykyinen ja -haluinen ihminen. Sitten ymmärsin, että jokainen organisoiva ihminen peilaa vaivannäköään tuloksiin. Sinun kanssasi niitä ei tulisi. 😄
Muutenkin tuo asenne kuulostaa siltä, ettei sillä oikein mitään unelmanaisia houkutella, lähinnä flegmaattisia alkoholisteja. Vaihtoehtoisesti aloittaja on masentunut.
🦄
Huvittavia tällaiset tulkinnat kirjoittajasta 🙂 Mihin näillä oikein pyritään?
Kaikki tulkinnan ainekset olivat tekstissä. Mikään ei ollut keksittyä.
Tarkoituksena oli osoittaa, miksi kyseessä on todennäköisesti provokaatio.
🦄
Juu, aika perus rakennelma. Ensin korotetaan itseä pinnallisilla asioilla, sitten surkutellaan.
Ainoa oikea vastaus aloittajalle olisi jotain sen suuntaista, että voi kun olet hieno unelmamies, harmi kun et ole markkinoilla, kyllä kelpaisit kaikille naisille..
xLiner
"Ainoa oikea vastaus aloittajalle olisi jotain sen suuntaista, että voi kun olet hieno unelmamies, harmi kun et ole markkinoilla, kyllä kelpaisit kaikille naisille"
Tämähän tässä oli ideana aloittajalla.
Allun tapaiset miehet sanovat heti alkuteksteissä, "olen pitkä"
Ex-vaimoltaan saisi kuulla totuuden millainen narsismin sivuhaara ap on.
Monet uskottelee toisilleen ettei vaan viitsi, ei tarvii, ei naiset kiinnosta. Tosiasiassa monet tekee kaikkensa että saisivat naisen. Maksavat itsensä kipeäksi deitti palveluissa ja tindereissä ja lähettävät viestejä naisille jatkuvasti epätoivon vimmalla koska eivät halua viettää loppuelämää yksin. Sitten vielä sanovat että ovat ok näköisiä ei ole ulkonäöstä kiinni ja osumia tulee tinderissä jatkuvalla syötöllä ettei saisi naisia mutta silti ovat olleet kymmenen vuotta sinkkuja tai enemmän mutta eivät halua uskoa ettei vaan oma ulkonäkö riitä. Suomessa naiset on maailman nirsoimpia eikä miehille tule osumia tinderistä eikä mistään. Hauskaa on varmaan uskotella itselleen että kelpaa kyllä kaikille naisille.
50 vuotiaana ei kannata kuvitella liikoja. Sen ikäiset naiset jotka haluaa parisuhteen, niitä on aika vähän joten vain harva löytää kumppanin. Pitäisi olla rikas ja alkaa etsii sokerideitti naista koska muuten mies ei sitä naista saa sellaista jonka kanssa voisi viettää mökkielämää. Dannykin otti 20 vuotiaan naisen ja siellä ne rauman mökillä viettää aikaa kahdestaan.
Olimme yli 50v kun tapasimme edes menneen avomieheni kanssa ja yllätyin todella miten hyvin sopeuduimme elämään yhdessä. Kummallakin oli edelleen omia menoja ja harrastuksia, mutta yhteinen aika oli leppoisaa. Kävimme noin kerran kuussa viikonloppu lomalla tanssimassa, makasimme yhdessä joka ilta lukemassa, puhuimme kirjoista pitkään saunassa.... Hän kuoli vain 57v normaalipainoisena.
Työ ja vapaa aika on paljon tärkeämpää kuin typerä ja turha parisuhde.
Onklo mukavaa nukkua joss tietää että joku mukavakin tyttö itse nukkuu alakerrassa jne ja voi jutella jos haluaa..
On en ole tähän päivään mennessä vaivautunut pilaamaan aikaani mihinkään höpö juttuun enkä mene jatkossakaan vaivautumaan.
En tärvele vapaa aikaa moiseen turhuuteen.
Kun ei yritä, ei tule pettymyksiä. Ei tule kyllä onnistumisiakaan, mutta kolikoilla on aina kääntöpuolensa. Jos on tyytyväinen noin, niin suotta sitä ressaamaan.
Kun ei yritä aika jää parempaan ja ennen kaikkea ei tarvitse osallistua mihinkään typerään eikä muistaa mitään päivämääriä.
Mitä sitä sitten valittelemaan naisettomuutta, jos elämä ilman naisia on kaikin puolin parempaa?
Aika suurehko kirjhoitelma... itseäni innosti autopelit ja jutut kuten Vanishing Ppoint ja *Viper Racingf peli missä voi törmäillä jos haluaa kovaa vauhtia :LD
Vähemmällä pääsee sinkkuna. Ei tarvii kuunnella naisen nalkuttamista.
Ap, jos sinua vielä ahdistaa suhteet etkä löydä motivaatiota suhteen aikaansaamiseksi, et ehkä vain ole valmis sellaiseen? Sinuna sulkisin Tinderin, lopettaisin väkisin yrittämisen ja antaisin itsellesi aikaa parantua vanhoista haavoista. Puhut parisuhteesta henkisenä väkivaltana. Ei kaikki parisuhteet sellaisia ole! Esim. voin sanoa etten ole kokenut itse yhtään suhdetta henkisellä väkivallalla, ongelmat on olleet ihan muuta. Valitettavasti ilmeisesti olet joutunut kokemaan ikävän ja vahingoittavan parisuhteen. sen jälkeen voi tarvita aikaa. Jos olet lukutaitoinen ja -haluinen suosittelen sellaista eroihin liittyvää kirjaa kuin Fisher: Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy. Ei maksa paljon ja löytyy useimmista kirjastoista.
Itse on työni tehnyt. Eropäätöksen teko kesti 3v ja päätöksestä on kohta 3v. Pitkä aika! Olen hieman kärsimätön persoona, silti minulla ei ole kiire parisuhteeseen. Odotan, että löydän sen oikean, kenen oikea olen myös itse. En halua huonoa parisuhdetta enkä laimeita tunteita. Se oikean löytyminen tarkoittaa molemmin puolisia ääneen sanottuja tunteita, kummankin aktiivisuutta ja motivaatiota tehdä aloite ja syventää suhdetta, ja molemmin puolista halua. Ilman, että kumpikin haluaa enemmän (tutustumisajan jälkeen), suhde jää tapailuksi.
Eihän se kovin helppoa ole kohdata sitä oikeaa, varsinkin Tinder-tyyppinen media, jossa arvio perustuu lähinnä ulkoiseen. Ulkoinen ei kerro mitään sisäisestä sopivuudesta.
Itse elän siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että tapaan kiinnostavia, samalla aaltopituudella olevia ja ihastuttavia ihmisiä arjessa ja vieläpä ihan selvinpäin. 😉 En voi tiedä mihin elämä vie, saako vielä suuren rakkauden elämäänsä, mutta epävarmuuden kanssa tulee kuitenkin toimeen. Elämä on ihan hyvää ilmankin miestä.
Myönnän kaipaavani läheisyyttä, kosketusta, läsnäoloa, seksiä ja romanttista rakkautta. Lapset ja lemmikki tarjoavat korviketta kahteen ekaan ja ihmissuhteet kolmanteen. Seksileikin on olemassa kaksi korviketta, itse hoidettu ja kova treeni. Itsekin olen ajatellut FWB-suhdetta vaihtoehdoksi, mutta en ole silti vielä tehnyt mitään asian toteuttamiseksi EIKÄ sellainen tunnu juuri nyt oikealta ratkaisulta. Vaikka vajetta on, sen kanssa tulee toimeen.
Naisia on vaan vaikea tavata miesten harrastuksissa. Nettitreffeillä on kuin työpaikkahaastattelussa ja heti pitäisi tutustumatta hypätä suhteeseen. Baareista ei löytänyt kuin juoppoja. Nyt löysin ennen koronaa lavatanssin alkeet, siinä saa parin minuutin välein uudet tytön lähikontaktiin ja sitten pystyy ehdottamaan useammalle yhteis"treffejä" kerralla. Samalla voi tunnustella rauhassa sopiiko kemiat yhteen. Onko muita vastaavia tilaisuuksia, joissa voisi "ilman kiireellistä tositarkoitusta" tutustua?
Tavallaan tuntuu tutulta, mutta ehkä eri lähtökohdista.
Itsellä erosta pidempään. Ja jotain romansseja on välissä, mutta tälleen jälkeenpäin voi vaan tuumata, että pitkässä parisuhteessa tulleet traumat ei hellitä yhdessä tai kahdessa vuodessa. Ja toisaalta jotkin romanssit saattaa vaan vahvistaa joitain traumoja ja mutkistaa tilannetta.
Suosittelen jotain terapiaa ja ammattiapua. Erostakin on vaan se 2 vuotta, niin pahin kipuraja varmaan mennyt ohi.
Kun pääsee traumoistaan ja päänsä solmuista, voi varmasti innostua muista ihmisistä ympärillään ihan toisella otteella ja ajatuksella, eikä se tunnu työläältä.
”Suosittelen jotain terapiaa ja ammattiapua.”
Ootko itte käyny?
Olen, mutta olisin tarvinnut enemmän ja pidemmän jakson.
Ja saatan vielä sellaisen tehdäkin, että hakeudun vielä ammattilaiselle käymään kaikkea läpi. 🤔
Nyt vaan parhaillaan ajankohta ei anna siihen mahdollisuutta. Mutta luultavammin tilanne muuttunee vuoden kahden päästä ja mulla on enempi aikaa ihan itselle.
Siksi en aio parisuhdetta ainakaan varsinaisessa merkityksessä hakeakaan. Sen toisen ei pidä olla terapeutti
Ap tässä.
Olin 3v terapiassa suhteen loppupuolella. En nyt tiedä muuttiko se oikeastaan yhtään mitään, iso osa ajasta meni siihen, kun purkauduin terapeutille turhautumistani suhteeseen. Tuntui kuin terapeutti olisi ollut joku maadoitin, joka otti vastaan salamat, siitä tuli rutiini, joka ei todella muuttanut minussa mitään. Paitsi antoi sentään vähän uskoa siihen, että ehken sentään ole niin paska kuin kumppani antoi ymmärtää.
Tunnistan tuon hyvin....siis sen, että saa jopa itsensä tuntemaan p.skaksi huonossa suhteessa.
Mutta traumat siitä jää...tiedän senkin.
Sitä on vaan alkuun niin iloinen ja huojentunut kun on päässyt suhteesta pois ja noussut jaloilleen. Mutta traumat vaativat silti lisää panostusta oman pään sisällön järjestämiseen.
Ja mulls exä koittaa yhä vaikuttaa mun elämään, nyt lasten kautta. 😒
Sinua vain pelottaa. Hirveesti haluaisit oman kumppanin, mutta tekosyihin vedoten, et uskalla edetä suhteissasi. Voit jäädä siihen ja elellä loppuelämäsi yksin. Kyllä siihen tottuu. Varmaan lopulta et enää haikailekaan oman kumppanin perään. Taisittenvoit uskaltautua seikkailuun. Sinun valintasi.
Mikään ei ole niin varmaa kuin se että kirjoittajassa itsessään ei ole mitään vikaa vaan aina toisessa osapuolessa.
On se ihmeellistä.
Jos ei viitsi niin ei viitsi. Ei kai sille mitään voi?
Taitaa olla kyse siitä ettei kelpaa naisille joten mies luovuttaa. Turha sitä itselleen on uskotella että olis jotain markkina-arvoa 50 vuotiaana. Nainen on se joka miehen valitsee joten tuskin aloittajalla on kovin paljoa kysyntää edes.
Monet tosiaan lähettelee osumia naisille kymmenii päivässä eivätkä saa osumia eikä pääse treffeille. Naisilla on kovat kriteerit myös 50 vuotiaille miehille.
Ei ole mitään syytä etteikö 50v kelpaa tavalliselle naiselle, kunhan mies ei ole moniongelmainen, päihdeongelmainen tms.
Ap tässä. Koetin ihan kehumatta ja aika objektiivisesti arvioida, että markkina-arvossani ei ole pahemmin vikaa (jollei tietysti ikä). Kun 4xviikossa käy nakkelemassa itseään tatamiin ja pari keraa kuntiksella, on liikkuvuutta ja kestävyyttä, naamasta ei näy viina tai rööki enkä ihan persaukinenkaan ole.
Jos jokin vakava puute on, ja joka on aina ollut ristinä, se on tietty introverttiys.
Ei pidä paikkaansa. Tanssilavoilla on välillä niin huutava pula miehistä, että ruma, hieltä ja pesemättömillä hampailta ja pesemättömiltä vaatteilta tuoksuva mieskin kelpaa. Ai niin ja usein jokin tanssin alkeiskursdikin on käymättä.
Sun vakava puute on toi ”henkinen väkivalta” jota parisuhteeksi kutsut.
Tuolla houkuttelet vain jonkun psykon, joka luulee sut ”parantavansa” ja päädytte ojasta allikkoon.
Kukaan tervepäinen ei koske pitkällä tikullakaan.
Sitten varmaan pitäisi opetella juttelemaan kiinnostaville kumppani kandidaateille. Kun sellaisen tapaa. Saisi sitä nais seuraakin..
Niin että pelottaa, mutta haluttaa kuitenkin.
hauskin nainen niin joo avaruussarjan Voyager avaruuskapteeni :D
Ihan turhaa leijailua tuollainen "osumien keräily". Vaikuttaa teinityttöjen bimbohommilta.
Kaikkia ei vain ole luotu parisuhteisiin. Mm. luonteenpiirteet laiskuus ja erakkomaisuus vievät siihen suuntaan. Tunnistan näitä piirteitä itsessänikin. Jos ihmisiä ylipäätään ei oikein tahdo kestää lähellään, niin se ensimmäinenkin parisuhde voi olla virhe, oli se sitten kenen kanssa hyvänsä.
-keinovaginamies-
No sinähän oletkin luonut toimivan suhteen lelusi kanssa.
Minulla on useita aktiviteettien kohteita :) Lisäksi muori aktivoi ainakin jollain tapaa. Sitä pääsee aina autotalliin karkuun, kun siltä tuntuu.
-keinovaginamies-
Kuulostaa tutulta, minulla kuitenkin eri lähtötilanne kuin sinulla. Mut koen samoin naiset enempi stressitekijöiksi kuin rauhoittaviksi tekijöiksi omaan arkeen väriä tuomaan. Jos löytyisi luotettava nainen, jolla ei niitä luurankoja kaapissa, ehkä voisin silloin olla valmiimpi näkemään vaivaa? Sosiaalinen kanssakäyminen jäänyt vähiin, siitä vähän huolissani olen.
Mieleistä naista tuskin löytyy omalle kohdalle, en ole ollut onnekas naismarkkinoilla, tuntunut monilla olevan jotain ongelmaa joko mielessä tai epäily herännyt, ettei olisi hyvä itselle. Varovainen syytä olla. Pyöräilyyn olen hurahtanut ja sillä koen saavani itselle sitä laatu aikaa, jota eniten kaipaan (hyötyliikuntaa).
Monella tapaa olen optimistinen luonne, poikkeuksena on naiset, joiden suhteen olen tullut pessimistisemmäksi. Olenko liian ronkeli vaan? Epäilen vahvasti sitä, että asia olisi niin yksinkertaisesti selitettävissä. Naiset osaa olla vaikeita, kun se puoli heistä paljastuu.
Luurankoja on kaapissa, mutta narsistista ex- miestä ei kukaan ole vielä saanut luurangoksi. Pitäiskö minun "liian kiltin" siis lopettaa toivomasta uutta huomattavasti parempaa parisuhdetta?
Ei missään nimessä. Itse pyrkisin eroon narsistisesta kumppanista niin kuin olet tehnytkin. Ei muuten olisi exä. Luurangoksi kokisin, jos olisi heittäytyjä joka tykkää seikkailla eri miesten kanssa kokien uutta ja ehkä mielestäkin, kunnes kypsyy sille touhulle ja haluaa jättää sen elon taakseen, toivoen löytävän seuraavaksi pysyvämmän kumppanin. Heitä on valitettavan paljon markkinoilla.
Jokseenkin tuntuu tutulle tuo tilanne... masentuneisuus; on jokseenkin ainoa asia joka mulle tulee mieleen. Sun parisuhde traumasi ei ole vielä ohitse, vaikka arkiset asiat pystyt vaivatta hoitamaan ja oikeastaan purat voimavarasi siihen ja liikuntaan.
Kyllä se jossain kohtaa toinenkin sukupuoli alkaa taas kiinnostamaan, ihan omasta kokemuksistani tiedän.
Hiljattain nenä edellä tehty mahalasku kynnöspellolle, saa kyllä jonkin aikaa olemaan edes harkitsematta parisuhdetta. Suunnilleen samaa aikaa taas kerran itsekin elän... kyllä tämäkin jossain kohtaa vielä ohitse menee. Mulla on sellainen pieni pelastusrengas joka kannattaa päätäni pinnan yläpuolella, pitää mielialan korkealla, odotellessa kesää.
trollikka
Tuntuu siltä, ettet vaan ole törmännyt sellaiseen naiseen, joka kiinnostaisi tarpeeksi. Jos rakastuu, niin haluaa enemmän.
Miks käydä paskabaareissa, jos niitä inhoaa? Mene johonkin hienompaan paikkaan, jos pubiruusut ei säväytä.
No kyllä sulla tulee suurempi ongelma olemaan se, etteivät ikäisesi naiset halua mitään sen enempää, jos jostain satut kiinnostumaan.
Tule Kapaksnmäelle. 800 henkeä paikalla, joista 500 naisia!
Se on vähän niin, että jos mitään viitsi toisen vuoksi ja eteen tehdä ei mitään saakkaan.
-𝕵𝖆𝖘𝖚
tyttöjä ei kiinnosta koin paljoa jotkut autopelit,ymmässän ;:D
Ei kannata tavoitella mitään parisuhdetta koska naisille kelpaa juopot viinamiehet, jännämiehet ja muut rentut jotka pettää naisia. Raitis ja uskollinen mies ei kelpaa.
Mistä sinut raitis ja uskollinen voi löytää. Nettiin en meni, kun siellä on vaan heti sänkyyn tyyppejä.
Kun kohtaa oikeanlaisen ihmisen, kiinnostaa suunnittelukin.
Ehkei ole satunnaistapailujen aika. Miksi pitäisi olla huolissaan.
Olen hieman samanlaisessa tilanteessa. Kohtaamiset joita on ollut ovat rasittavia. Suhteilun pitäisi olla mielekästä eli olen ennemmin omissa puuhissa.
Mun mielestä yli viis kymppinen ei mitään ees millään parisuhteella tee. Mä ite luovutin jo useempi vuosi sitten. Ja sain ihan hirveesti energiaa muuhun. Alotin kirjottaa kirjaa ja aloin matkusteleen. Ja kun korona sen esti, niin ostin auton ja aloin kierteleen tätä lähiseutua. Toi kuntosalilla käynti on ihan viisasta, mutta sitäkin kannattaa tehdä ihan ittensä takia, ei vastakkaisen sukupuolen. Ja se rahamäärä mitä siihen perheeseen oli säästäny. Niin sitten kun luovutin. Niin sehän oli kuin, ei nyt ihan lottovoitto, mutta melkein. Vaikka luovuttamista pidetään usein häviönä, mutta omalla kohdalla se on voitto ja uusi elämä.
Olet harvinaisen oikeassa Jero P itse olen kanssa lopettanut naisten kanssa vehtailun vähän alle 5 kymppisenä.Rahaa on riittänyt autoihin ja m-pyöriin ja mukaviin reissuihin,voi lähteä mihin ja milloin vain itsestä siltä tuntuu.Toki salilla ja uimassa käyn kuten ennenkin ja ehkä
kunnostakin tulee pidettyä huolta paremmin kun ei naista ole häsläämässä aikataulujen kanssa.
Juu ja sinkkuna maksat joka hotelliyöstä tuplahinnan, siinä menisi sängyn lämmittäjä ja kartturi mukana ilmaiseksi.
Sinkkuna voi valita millaisen naisen hotellihuoneeseen ottaa.
Aåpteekista saa naisia ja pillereiträ
Minua huvittaa katsoa avaruus-sarjojen jänniä jaksoja: This is federatio Starship voyager...
Naisiin tutustuu viinaa juomalla baarreissa.
Se on kovaa työtä ja vie aikaa kumppanin etsiminen.
T viinamies
Moottorisänky onkin hauska jos loukkaantunutr coi såääätää asentoa sellaise3lla säätimellä.
Moottorisänky L;:D
Oot jo ihan liian vanha meidän nuorten juttuihin. :(
Sulla on testot kadoksissa. Hanki sopivat lääkkeet ja jahtiin takaisin.
Kyllä samalta tuntuu ajoittain naisenakin. Olen lavatanssikurssin kautta tutustunut useampaan mieheen mutta sitten huomaan, etten kaipaa miestä passattavaksi ja sotkemaan kotiani. Välillä taas muistelen ihania hetkiä nuorena kuolleen mieheni kanssa ja kiroan sitä, että minulla ei ole matka- / juttuseuraa. Kaikki ystäväni ovat parisuhteessa tai rahattomia. Parisuhteessa oleva ei voi matkustaa edes yhdeksi yöksi ilman miestä mihinkään.
En minäkään ole tavoitellut naista mutta sellaisen sain kun kävin baareissa aikoinaan. Menin vesalan keikkaa katsomaan. En minä mennyt naisia iskemään vaan musaa kuuntelemaan koska vesalalla oli keikka. Nainen teki aloitteen. Enkä minä ollut mikään huippukuntoinen mutta sain normaalipainoisen naisen ilman tavoittelua.
En varmaan olisi naista saanut netistä mistään tinderistä koska ei naiset sellaisten kautta ketään miestä yritä iskeä. Miehen pitäisi lähettää tuhat viestiä naisille että tulisi osuma. Sanoisin että baarit on paras paikka löytää kumppani vaikka ei ollut kumppanin hakeminen mielessä.
En ymmärrä miksi jotkut kerää osumia tinderistä tai muualta. Antaako se jotain sisältöä elämäänne vai vaikka ette oikeesti pääse tutustumaan naisiin.mielestäni osumien kerääminen on todella typerää jos ei aio tutustua kenenkään.
Aika säälittävää kun 50 vuotias mies kerää osumia naisilta tinderissä. Tuskin olisit vaivan arvoinen naiselle.
Höpö höpö kyllä varttuneemmatkin saavat seuraa ja heille on kysyntää. Ei kaikki halua olla kakaroiden ikäisten kanssa yhdessä. Kyllä jossain vaiheessa kiinnostava kumppani saattaa tulla eteen jos ei kotiinsa vaan sulkeudu.
Hyvä autopeli... coi rtöemärä thallisaesai kovaaa vauhtia toisiin autoihin viper racinfg on sellainen mutta. mutta tosi hauska acaruusjuttu star trek voyager, kun katson jaksoja.
Kuulostaa, että entisen suhteen käsittely on vielä pahasti kesken etkä myöskään ole kohdannut sellaista ihmistä, joka kiinnostaisi vaivannäön verran. Tuolla kombolla on aika selvä, että saa yksin näperellä kotona edelleen.
Tunnelmat vähintäänkin puolituttuja, tämän ketjun muumit ovat kyllä karanneet laaksosta pahan kerran 😁, löytänevätkö enää takaisin?
Ei miehet viitsi naisia tavoitella koska eivät viitsi viinaa juoda baareissa niin eihän silloin voi naisia tavoitella edes. Vain viinaa juomalla tutustuu naisiin. Jos haluaa kumppanin niin pitää vaan alkaa viitsiä siellä baareissa käymään että tutustuu naisiin.
T viinamies
Anteeks vaan, mutta ite en usko kumppanin löytymiseen baarista, varmaan jotkut löytääkin, mutta viinapäissään ihmiset löytää ties mitä ja harkintakyky myös heikentynyt. En oo ees nuorena löytänyt poikakaveria baarista vaan ihan muoalta. Ja jos ei usein baareissa viihdy niin harvemmin sitä haluaa löytää ihmisen, joka kaikki ajat baareissa riekkuu. Olis muuten kiva, jos tinderin sijaan olis joku semmonen deittipalvelu mistä vois löytää luonto ja liikuntapainotteists kumppania, ihan noin esimerkiksi.
Suurin osa naisista ja miehistä löytää kumppanin baarista. Siitä oli joku tutkimus joskus. Kun itse olen tinderistä yrittänyt kumppania löytää saamatta juuri mitään osumia niin en ihmettele että ihmiset menee baariin koska siellä kohtaaminen tapahtuu heti. Ei nettideittailemalla löydä kumppania koska naiset ei koskaan vastaa miehille. Siksi baareihin miehet menee etsimään kumppania koska naiselle voi puhua heti kasvotusten.
Ite en ottais riskiä, että baarista saisin jonkun baarinotkujan tai alkoholiin menevän. Jos ite tykkään nauttia elämästä, mutta pääosin selvinpäin niin en tartte sellasta seuraa. Alko ja baareissa heiluminen heikentää yöunta ja tykkään jaksaa ulkoilla, urheilla ja esim. Matkustelukin on kivaa.
Jos laiskoittaa niin paljonkin että ei oikein viitsi käydä kaupassakaan ja saati sitten tavata naisiakaan...
Aika samoilla mennään täälläkin, mutta en nyt mitenkään erityisen kuumana kyllä käy. Nyt ei vaan nappaa, en jaksa. Ja vaikka erostani on jo aikaa, niin sekin matka lienee hiukan kesken tai sitten todella hyvin yksin viihtyminen vain tekee taikojaan. Varmaan vähän kaikkia noita. Ei ole kiire, jonain päivänä asiat muuttuvat.
Tuntuu kyllä erittäin tutulta. Olen 63v nainen, kuulemma 10v nuoremman näköinen enkä tosiaan tunne itseäni vielä vanhaksi. Moneen vuoteen ei ole ollut miestapaamisia eikä seksiä. Haluja on mutta sain aikanaan avioeron jälkeen tarpeekseni treffeistä, yhden yön jutuista ja suhdejutuista jotka eivät johtaneet sen ihmeempään.
Välillä käyn baareissa, yleensä naisystävien kanssa. Enää ei jaksa niin kiinnostaa tutustua alkoholin kautta mutta en nyt tiedä miten muutenkaan. Jotain kesäsäpinää olisi kiva olla.
Ap tässä.
Olette kaikki oikeassa.
Melko varmaan kuvittelen itsestäni liikoja. Naisten katseet ja joskus kumma käytös lähelläni ei merkitse välttämättä mitään positiivista. Ystävällisyys on vain ystävällisyyttä, ei enempää.
Ja olen laiska panostamaan. En kyllä kaipaa niitä "unelmanaisia", he ovat yleensä aivan hirveitä. Tietenkin vielä hirveämpiä ovat "flegmaattiset alkoholistit".
Poistin Tinderin ja suljin muutkin nettideittisovellukset.
Olen tavoittelematta, ei mitään ihme paineita.
Olen jo ihan liian vanha teidän nuorten juttuihin :(
Jep, olen masentunut, olen ollut koko ikäni, mutta se on omaa typeryyttäni.
Ehkä hirveästi haluankin kumppania (mutta uskon että mahdotonta löytää sopiva).
Koetin lukea suositeltua kirjaa, mutta se oli tylsä joten palautin sen.
Rupean panostamaan vähän vielä lisää kuntoiluun. Tänään oli 8:s päivä peräkkäin kun olin joko treeneissä tai kuntosalilla, sunnuntaina oli kolmet treenit.
Hyvin tämä menee. Koetan keskittyä yksinoloon.
Vinkkinä treenaamisen, jos treenaat paljon, hyvä muistaa et lepopäivät on yhtä tärkeitä kuin treenipäivät. Eli älä kuluta itseäsi puhki. Viisas pääsee vähemmällä. Itse pyrin pitämään itseni ok kondiksessa, pyrin löytämään kultaisen keskitien, jolla vältän myös loukkaantumisia.
Ehjänä arki maistuu paremmalle. Venyttelyt myös hyvä muistaa, et selkä taipuu vielä vanhoilla päivilläkin. Aina hyvä pyrkiä tekemisissä ennakoivan tekemiseen, joilla välttää tulevia haavereita. Riskeeraa ei kannata, ennätykset kuuluu menneisyyteen.
En jaksa lukea noita muita. Itse olen eronnut nainen, vähän nuorempi. Ajattelen samoin. Minulla on vielä lapset kotona. Ei jaksa säätää. I'm still standing after all this time. Selvisin elämästä alkoholistin kanssa, melkein 20v meni. Saan lopultakin nukuttua.
Ap tässä taas.
Kokeilin taas. Ajattelin mennä illalla ulos. Mutta koska baareissa on tylsää, menin ensin elokuvaan. Se oli norjalainen The Worst Person in the World. Hyvä elokuva. Mutta kohtaus, jossa Julie alkoi lähentyä sen toisen kundin kanssa, ällötti minua. Alkavan suhteen katsominen kerta kaikkiaan inhotti.
Elokuvan jälkeen oli sitten vuorossa baarikierros. Menin yhteen, join yhden siiderin. Porukkaa oli paljon. Kaikki näytti äärimmäisen tylsältä, ihmiset vain istuivat ja puhuivat pareina tai ryhminä. Neljän naisen ryhmä pyysi vaihtaa pöytää, koska minun pöydässäni oli laturipistoke. Suosuin ja vaihdoin. Se jäi illan ainoaksi sananvaihdoksi. Istuin vähän aikaa uudessa pöydässäni, luin yhtä artikkelia, sitten kun siideri oli lopussa harkitsin toista, mutta tajusin, että mikään ei muuttuisi. Joten lähdin pois. Baarikierros kesti tunnin.
😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋
💋 Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://www.ero4.fun/girl4love
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞