arjen filosofointia liittyen työprojekteihin, Kun itselle annetaan tehtäväksi täysin uusi työ ja työprojekti (sellaista jonka tarkoitus ja työvaiheet ovat itselle entuudestansa täysin tuntemattomia) niin tapahtuu merkillisiä asioita. Oletetaan että tehtävälle työlle on annettu hyvin lyhyt utopistinen aikaikkuna rajallinen määrä työstettävää raaka-ainetta epämääräinen tavoite. Olet myös ainoa työtekijä työprojektille eikä sinulla ole mahdollisuutta kysyä keneltäkään toiselta opastusta. Olet siis täysin omillasi. Aluksi todennäköisesti stressaannut. Olenko se taas minä joka joutuu etupoteroihin ottaamaan hyökkäyksen vastaan. Rauhoitat silti tilanteen ja otat asiasta kopin ja henkilökohtaisen vastuun. Järkeilet. Luot itsellesi jonkinlaisen mielikuvan tavoitetilasta ja työvaiheista. Alat tekemään riskialtiita kokeiluja annetulla pakalla materiaalilla. Et voi kuitenkaan tehdä montaa koekappaletta muutoin raaka-aine loppuu kesken. Keksit mielestäsi järkevän tavan toteuttaa työ ja saavuttaa tavoite. Ryhdyt rivakasti työhön. Oppiminen alkaa ja oppimiskäyrä nousee projektisi aikana. Aluksi työ etenee hiipimällä ja epävarmoin askelin. Epäröit ja taas uskallat. Huomaat tehneesi tukun pieniä virheitä jotka korjaat jos pystyt. Itsevarmuutesi kasvaa ja homma siirtyy automaatiolle. Kurot aikataulua kiinni. Tunnet olevasi tilanteen herra ja hidalgo . Vielä 2 leikkausta ja homma on valmis. Raaka-ainekin riittää tasan 2.teen leikaukseen, Enempää materiaalia ei ole. Laitat innoissasi lisää vauhtia koneeseen kun kerran homma on niin samperin helppoa ja maali todella lähellä. Silloin se tapahtuu. Teet ison kämmin ja munauksen. Sahaat raaka-aineen väärästä kohtaa poikki. Vara-materiaalia ei ole. Teit munauksen jota et voi korjata. Virhe jää näkyviin. Virheesi paistaa silmään heti. Saat päälliköiden syytteet kalliista miljoona munauksestasi. Koko projekti on pilalla.
Mitä tästä kaikesta voimme havaita. a) Alku on vaikein mutta täynnä luovia mahdollisuuksia b) keskivaihe on helpointa tekemisen juhlaa c) Lopetusvaihe tekee sinusta joko mestarin ja epäonnistujan . Miten varmistat että sinusta jää maininta historiakirjoihin että olet mestari etkä luuseri? Vastaus: Opettele tekemään loppukiri oikein. Älä nukahda loppukirissäsi.
Mitä tästä kaikesta voimme havaita. a) Alku on vaikein mutta täynnä luovia mahdollisuuksia b) keskivaihe on helpointa tekemisen juhlaa c) Lopetusvaihe tekee sinusta joko mestarin ja epäonnistujan . Miten varmistat että sinusta jää maininta historiakirjoihin että olet mestari etkä luuseri? Vastaus: Opettele tekemään loppukiri oikein. Älä nukahda loppukirissäsi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No niin nythän minä munasin tuon loppukirini ihan itse. Piti tietenkin kirjoittaa
a) Lopetusvaihe tekee sinusta joko mestarin tai epäonnistujan . Sen sijaan menin ja kirjoitin b) Lopetusvaihe tekee sinusta joko mestarin ja epäonnistujan.
tv Postausketjun aloittaja
Projektin lopettamisen tuska on samantapaista niin kirjailijalla kuin insinöörilläkin: Jos ei ole tiukkaa aikataulua, vaan on esimerkiksi "luovan alan ammattilainen", on niin kirjan kuin rakennesuunnitelman päättäminen hankalaa. Aina on asioita, joita voi tehdä toisin, muuttaa sananvalintoja tai rakenteita, kunnes projekti menee hieromiseksi.
Pitää osata sanoa itselleen "Nyt se on valmis!", päättää projekti, panna se jakoon sekä palata siihen vain jos myöhemmin paljastuvien virheiden vuoksi on tarpeen.
George Lucas on hyvä esimerkki taiteilijasta, joka ei osaa jättää teostaan, vaan palaa sen luokse yhä uudestaan "parantelemaan" mestariteosta, kunnes monet ihailijat jo sanovat teoksen muuttuneen niin, että se on peruuttamattomasti pilalla.
jep. Taiteenteossa keskeneräisyys on juurikin se juttu. Taiteilijan on hyvä jättää teoksensa avoimeksi mysteeriksi. Taideteoksen katsojat/yleisö saavat puntaroida mitä teos esittää ja millaisia elämään liittyviä piilotarinoita teos kantaa mukanansa. Hyvät taiteilijat piilottavat monenlaista juttuja teoksiiinsa. Taiteilija on aina päättymättömällä matkalla. Tilaustyöt varmaan toisenlaisia. Tehdään valmista asiakkaan toiveiden mukaisesti. Vähemmän mysteeriä. Silloin valokuvan kopiointikin riittää monelle asiakkaalle,
Sudenkuoppaan 10L kerosniiniä ja eiku tuleen! Sillä niistä ongelmista pääsee eroon.