Lähinnä siltä kannalta määritelmä kiinnostaa, että jos on ns. pariutumaton eikä pariutuminen tai edes vastapuoleen tutustuminen ole millään ToDo-listalla, niin onko silloin sinkku? Eli vaatiiko sinkkuus yksilön subjektiivista pariutumishakuisuutta.
Puhutaan myös vanhoista pojista ja vanhoista piioista, olisiko tämä oikea määritelmä "hardcore" sinkuille.
Puhutaan myös vanhoista pojista ja vanhoista piioista, olisiko tämä oikea määritelmä "hardcore" sinkuille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinkku on henkilö, jolla ei ole parisuhdetta.
Tai sanotaan vähintään parisuhdetta, kun nykyään on näitä multisuhteitakin.
Sinkkuus taitaa olla lavea käsite.
Mutta näin savolaisena sanoisin, että jos yksilökohtaista selvitystä sinkkuuden rakenteellisuudesta kuulijan puolesta tarvitaan, hän voi esittää kysymyksen. Eli vastuu kuulijalle. 😁
Sinkut palstan sinkku on ikisinkku.
Tavallaan tässä päästään filosofien kovaan ytimeen ja positivismin äärelle, filosofien perustekijöiden pariin.
Ajatellaan rauta-alkuainetta, Fe. Itsessäänhän se ei ole kuin rautaa, mutta kun subjekti antaa sille muodon ja tarkoituksen, voidaan puhua vaikka rautanaulasta. Rautanaula ei kuitenkaan ole vasara. Rauta siis ilmentää ainoastaan jotain määritelmää positivismin kautta. Positivismin kohdalla voidaan vetää yhtäläisyysmerkki filosofian kaiken perustan olemassa olon ja sen "vastakohdan" olemattomuuden välille.
Kun vastaava olemassa olon ja sen tarkoituksen määre sijoitetaan sinkkuuden kohdalle, voidaan raudan sijalle laittaa ihminen ja naulan kohdalle sinkkuus. Tällöin huomataan että sinkkuus määrittyy yksilön kannalta positivismin kautta, ihminen on sinkku ainoastaan jos tämä sinkkuus edustaa yksilön tahtotilaa, ilman parillisuuden tahtoa ei ole sen vastakohtaa sinkkuutta eikä positivismin vaatimus täyty. Asiaa pitää kuitenkin tarkastella myös kokonaisuuden ja arvotetun yhteisöllisen joukko-opin kannalta, jolloin joukko-opin arvomääritelmien mukaan yksilöistä muodostuu pareja ja parittoman yksilöt on sinkkuja (eng. single vs. pair).
Huomaamme siis, että sinkku-määritelmää täytyy tarkastella sekä yksilön oman tahtotilan että yhteisöllisen pariutumis-statuksen kannalta. Jolloin voidaan todeta että ihminen voi olla samaan aikaan sekä positivis-negaatioinen parisuhteutumisen ulkopuolinen yksilö että yhteisöllisen sinkku-statuksen omaava. Tämä tietenkin asettaa yksilön jossain määrin ristiriitaan yhteisön kanssa, kun yhteisö asettaa ei pariutuneet lähtökohtaisesti positivismin hengessä pariutumis-tahdon omaaviksi.