Ajatuksia herättävä kirjoitus

Sairastan kotona, ja aikaa tappaessani silmiin osui HS:n täyspitkä essee (ei sovi jos lukeminen on haaste). Kannattaa lukea, erittäin hyvää pohdintaa.

https://www.hs.fi/visio/art-2000008871453.html?share=7c467c974603e1df32d4f09ad0d41c05

Tekstissä on monta kohtaa mikä pistää ajattelemaan: miksi ja mitä itse halua, mitä edes tavoittelee, Vaikka en esseen perusteella täysin luovu romanttisen rakkauden haaveesta (elämässä pitää olla unelmia), silti kyllä noissa ajatuksissa on paljon järkeäkin,

Tässä muutama irrallinen kohta makupaloiksi:

”Rahaa ei haluta siksi, että sillä voisi tehdä jotain vaan siksi, että olisi rahaa. Ja lopulta kun on rahaa, sillä ei tehdä juuri muuta kuin lisää rahaa.
Sama pätee Foleyn mukaan viehättävyyteen ja seksikkyyteen.
”Suhteissa seksuaalinen viehättävyys tuppaa erkaantumaan seksistä, jossa sitä voisi käyttää. Viehättävyys kaipaa palvontaa kosketuksen sijaan. ”

Sitten tämä kohta, jolle ei voi todeta kuin auts:
”Kaikki miehet eivät toki saa seksiä, mutta ehkä juuri siitä syystä, että heille seksistä on tullut päämäärä. Ja toisaalta monet naiset jäävät ilman emotionaalista yhteyttä, jota he ensisijaisesti kaipaavat.”

BTW: palsta on ollut pitkään aika pintahöttöä. Oikea keskustelu pintaa syvemmälle on jäänyt pois, ja ainakaan itse en jaksa pinnasta kovin paljon innostua. Ilokseni ja hämmästykseni eilen oli pitkästä aikaa päästy ihan oikeaan, avoimeen keskusteluun kiinni. ♥️ Olipa kiva vilaista palstaa ja huomata suunnan muuttuneen!

375

12813

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ehkä naiset jäävät ilman emotionaalista yhteyttä koska siitä on tullut heille päämäärä.

      • Ehkäpä sen takia ei löydy kumppaniakaan, kun tietyistä kriteereistä on tullut päämäärä, eikä fiiliksestä että ihmisen kanssa on mukavaa?


      • Bätääs kirjoitti:

        Ehkäpä sen takia ei löydy kumppaniakaan, kun tietyistä kriteereistä on tullut päämäärä, eikä fiiliksestä että ihmisen kanssa on mukavaa?

        Ladataan siis kauheita odotuksia, sen sijaan että kuunnellaan tunnetta.


      • Auts


      • Bätääs kirjoitti:

        Ladataan siis kauheita odotuksia, sen sijaan että kuunnellaan tunnetta.

        Kun tunne syttyy, ainakin omalla kohdalla on emotionaalinen yhteys jo syntynyt ennen sitä -ainakin hyvä alku. Emotiaalinen yhteys voi ja syttyykin ilman romanttista rakkautta, esim. ystävyydessä,

        Voin myös sanoa, että ilman tunnetta ja ilman emotiaalista yhteyttä pelkkä ’on kivaa puuhata yhdessä’ ei riitä kuin hyvän päivän- tai harrastustutuksi asti. Ei sellainen kestä edes pitkäaikaisena ystävyytenä. En näe yhtään syytä pariutua tai sitoutua jonkun ihan kiva tyypin kanssa vain tavan takia.

        Sinänsä tunneyhteyden hakeminen voi olla este pariutumiselle, pakko myöntää, Usein ihmisen avautuminen vie viikkoja tai kuukausia, eikä prosessia voi pikakelata. Jos tutustuu arkielämässä iman ajatusta suhteesta, voi tunneyhteys syntyä ensin ja sitten vasta tunteet putkahtaa vähitellen esiin, mutta jos vastapuolta ei tunne ennalta sama ei voi olla mahdollista.


      • Emberizi kirjoitti:

        Kun tunne syttyy, ainakin omalla kohdalla on emotionaalinen yhteys jo syntynyt ennen sitä -ainakin hyvä alku. Emotiaalinen yhteys voi ja syttyykin ilman romanttista rakkautta, esim. ystävyydessä,

        Voin myös sanoa, että ilman tunnetta ja ilman emotiaalista yhteyttä pelkkä ’on kivaa puuhata yhdessä’ ei riitä kuin hyvän päivän- tai harrastustutuksi asti. Ei sellainen kestä edes pitkäaikaisena ystävyytenä. En näe yhtään syytä pariutua tai sitoutua jonkun ihan kiva tyypin kanssa vain tavan takia.

        Sinänsä tunneyhteyden hakeminen voi olla este pariutumiselle, pakko myöntää, Usein ihmisen avautuminen vie viikkoja tai kuukausia, eikä prosessia voi pikakelata. Jos tutustuu arkielämässä iman ajatusta suhteesta, voi tunneyhteys syntyä ensin ja sitten vasta tunteet putkahtaa vähitellen esiin, mutta jos vastapuolta ei tunne ennalta sama ei voi olla mahdollista.

        Mä oon miettinyt, että mittaako ihmiset jotain emotionaalisuutta kuitenkin jotenkin?

        Rahakinhan on tavallaan mittarikin.

        Mä oon ollut mukavien kanssa tekemisissä ja varmaan ainakin oma seksuaalinen halu on aktivoitu, mutta jos muuten ei saa toiselta siihen sellaista vastinetta kunnolla, tyrehtyy homma ihan muutamalla tapaamiskerralla. Halaukset, suutelemiset on kieltämättä mun mittareita, että miten se emotionaalisuus näyttäytyy....mutta taas toisella voi olla erilaiset tavat alkuun...ujous jne...

        Olenko kärryillä?


      • Anonyymi

        Emotionaaliselle olennolle emotionaalinen yhteys sopii itseisarvoksi.


      • Emberizi kirjoitti:

        Kun tunne syttyy, ainakin omalla kohdalla on emotionaalinen yhteys jo syntynyt ennen sitä -ainakin hyvä alku. Emotiaalinen yhteys voi ja syttyykin ilman romanttista rakkautta, esim. ystävyydessä,

        Voin myös sanoa, että ilman tunnetta ja ilman emotiaalista yhteyttä pelkkä ’on kivaa puuhata yhdessä’ ei riitä kuin hyvän päivän- tai harrastustutuksi asti. Ei sellainen kestä edes pitkäaikaisena ystävyytenä. En näe yhtään syytä pariutua tai sitoutua jonkun ihan kiva tyypin kanssa vain tavan takia.

        Sinänsä tunneyhteyden hakeminen voi olla este pariutumiselle, pakko myöntää, Usein ihmisen avautuminen vie viikkoja tai kuukausia, eikä prosessia voi pikakelata. Jos tutustuu arkielämässä iman ajatusta suhteesta, voi tunneyhteys syntyä ensin ja sitten vasta tunteet putkahtaa vähitellen esiin, mutta jos vastapuolta ei tunne ennalta sama ei voi olla mahdollista.

        Juu, mutta meinaan että jos ihmiset keskittyis enempi yhdessä ollessa siihen, että onko jonkun kanssa mukavaa, kemiaa eikä siihen täyttääkö se mun kriteerilistani tyylin, Äo 200, palkka 6000 tonnia kuukaudessa, vihreet silmät kun siniset ei kelpaa, asuu yksiö eikä omakotitalossa juu ei jatkoon. :)


      • Bätääs kirjoitti:

        Juu, mutta meinaan että jos ihmiset keskittyis enempi yhdessä ollessa siihen, että onko jonkun kanssa mukavaa, kemiaa eikä siihen täyttääkö se mun kriteerilistani tyylin, Äo 200, palkka 6000 tonnia kuukaudessa, vihreet silmät kun siniset ei kelpaa, asuu yksiö eikä omakotitalossa juu ei jatkoon. :)

        Ihmisillä on ihan helvetin pitkät kriteerilistat, kun lukee netissäkin niitä. Sen sijaan, että ne pitää täyttyä vois kai kuunnella fiiliksiään eli tunnetta, pidän tosta ihmisestä. Sen kanssa on hyvä olla, vaikkei se täytäkkään mun kriteerilistaani.


      • Bätääs kirjoitti:

        Ihmisillä on ihan helvetin pitkät kriteerilistat, kun lukee netissäkin niitä. Sen sijaan, että ne pitää täyttyä vois kai kuunnella fiiliksiään eli tunnetta, pidän tosta ihmisestä. Sen kanssa on hyvä olla, vaikkei se täytäkkään mun kriteerilistaani.

        Mä oon mennyt sillä fiiliksellä enimmäkseen. Ei mua ole kiinnostanut paljonko tyyppi tienaa, miten se asuu, mitä se harrastaa, onko se töissä, käyttääkö kravaattia ja tuoksuuko nivealle vai lacostelle, se miltä seurassa on tuntunut on ratkaissut sen meneekö jatkoon.


      • Bätääs kirjoitti:

        Mä oon mennyt sillä fiiliksellä enimmäkseen. Ei mua ole kiinnostanut paljonko tyyppi tienaa, miten se asuu, mitä se harrastaa, onko se töissä, käyttääkö kravaattia ja tuoksuuko nivealle vai lacostelle, se miltä seurassa on tuntunut on ratkaissut sen meneekö jatkoon.

        Toki se vaatii sen, että on valmis mukautumaan. Ja katsomaan avoimin mielin mimmonen suhde tästä muodostuu niillä partikkeleilla mitkä tarjolla on, mutta voi olla hyvin antoisakin suhde kun kaikki ei oo valmiin sabluunan kanssa suunniteltu.


      • Bätääs kirjoitti:

        Toki se vaatii sen, että on valmis mukautumaan. Ja katsomaan avoimin mielin mimmonen suhde tästä muodostuu niillä partikkeleilla mitkä tarjolla on, mutta voi olla hyvin antoisakin suhde kun kaikki ei oo valmiin sabluunan kanssa suunniteltu.

        Tykkään biisistä, tää on korvatillikka naisille helposti, mutta ihan aiheellinenkin mielestäni.

        https://youtu.be/kp5EH-dWM9c


      • Bätääs kirjoitti:

        Juu, mutta meinaan että jos ihmiset keskittyis enempi yhdessä ollessa siihen, että onko jonkun kanssa mukavaa, kemiaa eikä siihen täyttääkö se mun kriteerilistani tyylin, Äo 200, palkka 6000 tonnia kuukaudessa, vihreet silmät kun siniset ei kelpaa, asuu yksiö eikä omakotitalossa juu ei jatkoon. :)

        Itse näen, että tunnetason kriteereitä ei voi verrata palkkaan, ulkonäköön, statukseen tai omaisuuteen. Nuo jälkimmäiset on ihan sama-osastolla, jos vertaa mistä ainakin itse tulen onnelliseksi.

        ÄO on taas siinä mielessä erilainen kriteeri, että jos kahden ihmisen ÄO on liian kaukana toisistaan, on saman aaltopituuden ja luultavasti tunneyhteyden (sellaisena kuin sen itse ymmärrän) löytyminen olla vaikeaa.

        Jos haluaa parisuhteen, ihan minkälaisen vaan, ei pariutuminen ole vaikeaa. Riittää, että löytyy toinen yksinäinen tai toinen läheisyyttä ja seksiä vaille oleva (kumpi sitten onkaan se juurisyy etsiä suhde, joka ei oikeasti riitä pitkällä aikajänteellä).

        Jatkan kohta… pitää käydä syömässä lapsen kokkaamaan ruokaa välillä…


      • Emberizi kirjoitti:

        Itse näen, että tunnetason kriteereitä ei voi verrata palkkaan, ulkonäköön, statukseen tai omaisuuteen. Nuo jälkimmäiset on ihan sama-osastolla, jos vertaa mistä ainakin itse tulen onnelliseksi.

        ÄO on taas siinä mielessä erilainen kriteeri, että jos kahden ihmisen ÄO on liian kaukana toisistaan, on saman aaltopituuden ja luultavasti tunneyhteyden (sellaisena kuin sen itse ymmärrän) löytyminen olla vaikeaa.

        Jos haluaa parisuhteen, ihan minkälaisen vaan, ei pariutuminen ole vaikeaa. Riittää, että löytyy toinen yksinäinen tai toinen läheisyyttä ja seksiä vaille oleva (kumpi sitten onkaan se juurisyy etsiä suhde, joka ei oikeasti riitä pitkällä aikajänteellä).

        Jatkan kohta… pitää käydä syömässä lapsen kokkaamaan ruokaa välillä…

        Juu käy kokkaamassa. :)


      • Bätääs kirjoitti:

        Juu käy kokkaamassa. :)

        Ei tarvinnut kokata, kun keskimmäinen lapsi halusi asian hoitaa. 😊


      • Emberizi kirjoitti:

        Ei tarvinnut kokata, kun keskimmäinen lapsi halusi asian hoitaa. 😊

        Aa, mä luin väärin. Sori. Kävit syömässä siis etkä kokkaamassa.


      • Disseisback kirjoitti:

        Mä oon miettinyt, että mittaako ihmiset jotain emotionaalisuutta kuitenkin jotenkin?

        Rahakinhan on tavallaan mittarikin.

        Mä oon ollut mukavien kanssa tekemisissä ja varmaan ainakin oma seksuaalinen halu on aktivoitu, mutta jos muuten ei saa toiselta siihen sellaista vastinetta kunnolla, tyrehtyy homma ihan muutamalla tapaamiskerralla. Halaukset, suutelemiset on kieltämättä mun mittareita, että miten se emotionaalisuus näyttäytyy....mutta taas toisella voi olla erilaiset tavat alkuun...ujous jne...

        Olenko kärryillä?

        Ihmiset on kovin erilaisia, eikä välttämättä sana tunneyhteys avaudu kaikille samalla lailla. On totta, että halaaminen, koskettaminen ja suutelu avaa tietä tunneyhteydelle, mutta se voi olla täysin ilman kosketustakin olla olemassa. Itseasiassa silloin kun tunneyhteys on voimakas jo ennen hellittelyä ja seksiä, epäilen että kestävän ja samalla onnellisen rakkauden mahdollisuudet on parhaimmillaan.

        Jonkun ihmisen kanssa tuntuu vaan heti, että ollaan samalla aaltopituudella. Lähes heti uskaltaa olla oma itsensä myös heikkouksineen ja uskaltaa avautua lyhyenkin tuntemisen jälkeen intiimeistäkin asioista nyt esimerkiksi. Tunneyhteys voi syntyä yhtä hyvin ystävän, kollegan tai rakastetun kanssa. Ehkä koen tunneyhteyden osittain samaksi kuin olla samalla aaltopituudella, mutta se on vaan paljon paljon intiimimpää.

        Kaikista selvemmin romanttisen tunneyhteyden näkee ja kokee silmien kautta, antaako kummatkin katsoa syvään ja pitkään. Ja tietysti tuntuuko katse siltä, että on tullut kotiin vai onko katseen alla olo epämiellyttävää. Jonkun erityisen ihmisen kanssa katse voi olla paljon intiimimpi ja koskettavampi kokemus kuin vaikka seksi toisen kanssa. Se mitä sellaisessa hetkessä tapahtuu on hyvin hyvin hämmentävää, aika melkein pysähtyy ja aivot poksuu mielihyvähormoneissa kuin paremmassakin orgasmissa. 😁 Ja sellaisen jälkeen, hämmennyksen ohi mentyä, helposti tajuaa, että vaikkei halua edes myöntää taisi rakastua. Asiaa ei kyllä usko ennen kuin sen kokee itse ensimmäistä kertaa! Aika harvinaista herkkua tuollainen poksuminen on, mutta aika ravisteleva kokemus kun kohdalle osuu.


      • Emberizi kirjoitti:

        Ihmiset on kovin erilaisia, eikä välttämättä sana tunneyhteys avaudu kaikille samalla lailla. On totta, että halaaminen, koskettaminen ja suutelu avaa tietä tunneyhteydelle, mutta se voi olla täysin ilman kosketustakin olla olemassa. Itseasiassa silloin kun tunneyhteys on voimakas jo ennen hellittelyä ja seksiä, epäilen että kestävän ja samalla onnellisen rakkauden mahdollisuudet on parhaimmillaan.

        Jonkun ihmisen kanssa tuntuu vaan heti, että ollaan samalla aaltopituudella. Lähes heti uskaltaa olla oma itsensä myös heikkouksineen ja uskaltaa avautua lyhyenkin tuntemisen jälkeen intiimeistäkin asioista nyt esimerkiksi. Tunneyhteys voi syntyä yhtä hyvin ystävän, kollegan tai rakastetun kanssa. Ehkä koen tunneyhteyden osittain samaksi kuin olla samalla aaltopituudella, mutta se on vaan paljon paljon intiimimpää.

        Kaikista selvemmin romanttisen tunneyhteyden näkee ja kokee silmien kautta, antaako kummatkin katsoa syvään ja pitkään. Ja tietysti tuntuuko katse siltä, että on tullut kotiin vai onko katseen alla olo epämiellyttävää. Jonkun erityisen ihmisen kanssa katse voi olla paljon intiimimpi ja koskettavampi kokemus kuin vaikka seksi toisen kanssa. Se mitä sellaisessa hetkessä tapahtuu on hyvin hyvin hämmentävää, aika melkein pysähtyy ja aivot poksuu mielihyvähormoneissa kuin paremmassakin orgasmissa. 😁 Ja sellaisen jälkeen, hämmennyksen ohi mentyä, helposti tajuaa, että vaikkei halua edes myöntää taisi rakastua. Asiaa ei kyllä usko ennen kuin sen kokee itse ensimmäistä kertaa! Aika harvinaista herkkua tuollainen poksuminen on, mutta aika ravisteleva kokemus kun kohdalle osuu.

        Niin, siis kyllä mäkin olen 4-5 naisen kohdalla tuntenut sen, että kaikki kolisee... ja suhdetta/seurustelua jatkettu.
        Että tiedän miltä tuntuu, kun kaikki kolisee... :o)

        Mutta sitten mietin parin tapauksen kohdalla, että voiko joku jarrutella jotain niin paljon itsessään, etten minä vaikka oikein suoraan sitä fiilistä saa, että siitä tulisi jotain?

        Mietin niinkin, että kun on ollut mahtaviakin romansseja ja huikeaa fiilistä ennestään, niin sitä saattaa olla odotusarvoa ja jotain sellaista sokeutta, mitä ehkä tuossa aloituksen kirjoituksessa saatetaan tarkoittaa...
        Sitä siis saattaa vaan odottaa tietynlaista ja aina vaan samanlaista, että saavuttaisi jotain, mutta oikeastaan se onkin se tietynlainen fiilis mitä hakee, ei sitä maalia todellisuudessa...

        Ihan kuten tuossa esimerkissä...halutaan rahaa, että voidaan ostaa, mutta keskitytään siihen rahaan jopa liikaa, että unohtaa kokonaan miksi sitä piti olla... :oD


      • Bätääs kirjoitti:

        Juu, mutta meinaan että jos ihmiset keskittyis enempi yhdessä ollessa siihen, että onko jonkun kanssa mukavaa, kemiaa eikä siihen täyttääkö se mun kriteerilistani tyylin, Äo 200, palkka 6000 tonnia kuukaudessa, vihreet silmät kun siniset ei kelpaa, asuu yksiö eikä omakotitalossa juu ei jatkoon. :)

        Ensimmäinen pitkä parisuhde oli miehen kanssa, jonka kanssa oleminen oli tosi mukavaa. Olimme molemmat kovia puuhaamaan kaikkea. Myös seksi sujui ja sitä oli riittävästi, Mutta…

        Kun kasvoin jälkiteinistä aikuiseksi, arvomaailman erot alkoi kaivertaa. Kun tapasimme hän valehteli olevansa Kontulasta, arvioi etten suostu treffeille, jos kertoo totuuden. Saattoi arvata oikein, 😂 Totuus oli Westendin ranta…. Hän piti cocktail-kutsuista ja isoista kekkereistä, ja minä taas viihdyin niissä lähinnä muutama miehen seurassa, jotka jaksoivat parantaa maailmaa tai puhua tieteestä. Keskiverto nainen oli siellä aerobic’sta kiinnostunut fitness malli minihameessa. Minä taas viihdyin villa- tai t-paita päällä ja tuskin meikkasin edes. Kun kasvoin miehen hölmöilyt ja biletys alkoi riittää ja huomasin että kaipaan syvempää keskustelua, Huomasin myös, että pystyin (halutessani) ohjaamaan miestä aika helposti ilman että tuo edes tajusi tulleensa ohjatuksi. En tehnyt sitä silti edes silloin kun se olisi ollut miehen oma etu, vaan annoin tehdä itse mitä haluaa ja oppia kantapään kautta kuin murrosikäinen (mitä tuo sitten tekikin paljon 😂). Jos sanon suoraan olin merkittävästi älykkäämpi puolisko ja aikuisempaan parisuhteeseen toivoo ehkä ettei tarvitse vääntää koko ajan rautalangasta. Vaikka suhde perustui molemmin puolisiin tunteisiin, silti sekään ei yksinään riitä.

        Tällä kokemuksella olen täysin varma, etten näe yhtään syytä aloittaa parisuhdetta ilman tunteita ja ilman tunneyhteyttä. Jos on tunneyhteys ja yhdessä viihtyminen, mutta seksuaalista halua, ystävyys on parempi vaihtoehto. Jos taas on halu, mutta ei tunneyhteyttä, miksi haluaisin parisuhteen?

        Ennen kuin on syvemmin tutustunut, ei tiedä mihin asti ihmissuhde yltää. Alussa kannattaa antaa aikaa ja olla ennakkoluuloton, tai ainakin niin itse koen. Loput näkee vain elämällä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Emotionaaliselle olennolle emotionaalinen yhteys sopii itseisarvoksi.

        Tunneyhteys on itselleni tärkeä arvo sekä ystävien, vanhempien, lasten että rakastetun suhteen.


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin, siis kyllä mäkin olen 4-5 naisen kohdalla tuntenut sen, että kaikki kolisee... ja suhdetta/seurustelua jatkettu.
        Että tiedän miltä tuntuu, kun kaikki kolisee... :o)

        Mutta sitten mietin parin tapauksen kohdalla, että voiko joku jarrutella jotain niin paljon itsessään, etten minä vaikka oikein suoraan sitä fiilistä saa, että siitä tulisi jotain?

        Mietin niinkin, että kun on ollut mahtaviakin romansseja ja huikeaa fiilistä ennestään, niin sitä saattaa olla odotusarvoa ja jotain sellaista sokeutta, mitä ehkä tuossa aloituksen kirjoituksessa saatetaan tarkoittaa...
        Sitä siis saattaa vaan odottaa tietynlaista ja aina vaan samanlaista, että saavuttaisi jotain, mutta oikeastaan se onkin se tietynlainen fiilis mitä hakee, ei sitä maalia todellisuudessa...

        Ihan kuten tuossa esimerkissä...halutaan rahaa, että voidaan ostaa, mutta keskitytään siihen rahaan jopa liikaa, että unohtaa kokonaan miksi sitä piti olla... :oD

        Itse tulkitsen, että tuo essee käsittelee paljon nykyistä deittailukulttuuria. Onhan se täysin järjetöntä! Sen sijaan, että ihmiseen tutustuisi, ja rauhassa katsoisi onko tästä mihinkään, käydään 50-kymmenellä pikatreffeillä ja odotetaan pommin lailla kolahtavaa iskua (miten sellainen voi tulla edes 30min puhumisella).

        Itse mietin sitäkin, että jos alkaisi sarjadeittailuun (mihin en ala) ja koko ajan tulee uusi ihminen eteen miten siinä riittäisi edes energia tutustua kehenkään oikeasti ja miten siinä saa mitään kuvaa muuta kuin käytöstavoista ja pinnasta?

        Itseen kuitenkin tuo teksti vaikutti sillä, että mietin enemmän ja enemmän onko perinteinen parisuhde oikea malli itselleni? Jos kohtaan MOLEMMINPUOLISEN suuren rakkauden, ei asiaa tarvitse edes miettiä. Silloin on itsestään selvyys, että sen toisen haluaa elämäänsä oli sitten kyse kaukosuhde, omat asunnot tai perinteinen av(i)oliitto. Mutta, jos suurta molemmin puolista rakkautta ei tule kohdalle, niin miksi sitoutua johonkin joka ei kuitenkaan pitkällä tähtäimellä riitä tyydyttämään omia perustarpeita? Tapailussa tai kevyemmässä suhteessa voi mennä ilman suuria vaatimuksia ja vain katsoa päivä kerrallaan miltä elämä tuntuu yhdessä, en siis puhu suhteiden alusta ja niiden kriteereistä, vaan siitä mihin itsensä kannattaa sitoa (henkisesti ja pitkäaikaisesti).


      • Emberizi kirjoitti:

        Ensimmäinen pitkä parisuhde oli miehen kanssa, jonka kanssa oleminen oli tosi mukavaa. Olimme molemmat kovia puuhaamaan kaikkea. Myös seksi sujui ja sitä oli riittävästi, Mutta…

        Kun kasvoin jälkiteinistä aikuiseksi, arvomaailman erot alkoi kaivertaa. Kun tapasimme hän valehteli olevansa Kontulasta, arvioi etten suostu treffeille, jos kertoo totuuden. Saattoi arvata oikein, 😂 Totuus oli Westendin ranta…. Hän piti cocktail-kutsuista ja isoista kekkereistä, ja minä taas viihdyin niissä lähinnä muutama miehen seurassa, jotka jaksoivat parantaa maailmaa tai puhua tieteestä. Keskiverto nainen oli siellä aerobic’sta kiinnostunut fitness malli minihameessa. Minä taas viihdyin villa- tai t-paita päällä ja tuskin meikkasin edes. Kun kasvoin miehen hölmöilyt ja biletys alkoi riittää ja huomasin että kaipaan syvempää keskustelua, Huomasin myös, että pystyin (halutessani) ohjaamaan miestä aika helposti ilman että tuo edes tajusi tulleensa ohjatuksi. En tehnyt sitä silti edes silloin kun se olisi ollut miehen oma etu, vaan annoin tehdä itse mitä haluaa ja oppia kantapään kautta kuin murrosikäinen (mitä tuo sitten tekikin paljon 😂). Jos sanon suoraan olin merkittävästi älykkäämpi puolisko ja aikuisempaan parisuhteeseen toivoo ehkä ettei tarvitse vääntää koko ajan rautalangasta. Vaikka suhde perustui molemmin puolisiin tunteisiin, silti sekään ei yksinään riitä.

        Tällä kokemuksella olen täysin varma, etten näe yhtään syytä aloittaa parisuhdetta ilman tunteita ja ilman tunneyhteyttä. Jos on tunneyhteys ja yhdessä viihtyminen, mutta seksuaalista halua, ystävyys on parempi vaihtoehto. Jos taas on halu, mutta ei tunneyhteyttä, miksi haluaisin parisuhteen?

        Ennen kuin on syvemmin tutustunut, ei tiedä mihin asti ihmissuhde yltää. Alussa kannattaa antaa aikaa ja olla ennakkoluuloton, tai ainakin niin itse koen. Loput näkee vain elämällä.

        Jees, en suoranaisesti sulle osoittanut aiempia tekstejäni kritiikiksi, vain huomioksi missä voi mättää kun mättää. Keskitytään liikaa kriteereihin tunteen sijaan.

        Sä nyt vaikutat järkevältä ja kyvykkäältä muuttamaan näkemyksiäsikin, jos huomaat tarvetta niille. Kaikki ei sen sijaan siihen pysty ja hakkaavat päätä seinään kriteeriensä kanssa, sen sijaan että fiilistelis miltä ihmisen kanssa tuntuu.


      • Emberizi kirjoitti:

        Itse tulkitsen, että tuo essee käsittelee paljon nykyistä deittailukulttuuria. Onhan se täysin järjetöntä! Sen sijaan, että ihmiseen tutustuisi, ja rauhassa katsoisi onko tästä mihinkään, käydään 50-kymmenellä pikatreffeillä ja odotetaan pommin lailla kolahtavaa iskua (miten sellainen voi tulla edes 30min puhumisella).

        Itse mietin sitäkin, että jos alkaisi sarjadeittailuun (mihin en ala) ja koko ajan tulee uusi ihminen eteen miten siinä riittäisi edes energia tutustua kehenkään oikeasti ja miten siinä saa mitään kuvaa muuta kuin käytöstavoista ja pinnasta?

        Itseen kuitenkin tuo teksti vaikutti sillä, että mietin enemmän ja enemmän onko perinteinen parisuhde oikea malli itselleni? Jos kohtaan MOLEMMINPUOLISEN suuren rakkauden, ei asiaa tarvitse edes miettiä. Silloin on itsestään selvyys, että sen toisen haluaa elämäänsä oli sitten kyse kaukosuhde, omat asunnot tai perinteinen av(i)oliitto. Mutta, jos suurta molemmin puolista rakkautta ei tule kohdalle, niin miksi sitoutua johonkin joka ei kuitenkaan pitkällä tähtäimellä riitä tyydyttämään omia perustarpeita? Tapailussa tai kevyemmässä suhteessa voi mennä ilman suuria vaatimuksia ja vain katsoa päivä kerrallaan miltä elämä tuntuu yhdessä, en siis puhu suhteiden alusta ja niiden kriteereistä, vaan siitä mihin itsensä kannattaa sitoa (henkisesti ja pitkäaikaisesti).

        No mä en sitä pysty lukemaan kokonaan, että olin ihan sun makustelujen varassa. :o)

        No oon minäkin miettinyt, että ehkei tahkoaminen ns. "perinteisesti" toimi, vaikka periaatteessa tavoite on sama.... Ja tarkoitan sitä tahkoamisena, että ensin tapaa, ihastuu, seurustelee, syventää suhdetta ja tunnetta, tutustuu....
        Kun ehkä siellä on jo sen verran sitä elettyä elämää takana, että ei halua pistää munia samaan koriin ja sännätä suin päin jotain, mistä ei tiedä mitään...

        Mä olen ainakin kokenut, että elämien yhteensovittaminen jo ajatustasolla usein tökkii. Lastenkasvatusarvot voi kolahdella vastakkain ja ties mikä, mikä ei suoraan edes liity siihen suhteeseen varsinaisesti... siis mitenköhän selitän?
        Ehkä jotain sellaista, että sellainen itse ihmiseen tutustuminen jää kaiken muun jalkoihin ja se saattaa herättää tunteita, jotka torppaa ihan hyvän mahdollisen suhteen.

        Itsestä tuntuu ainakin, ettei huvita edes yhtään tästä mitään kenenkään veivata... Jotenkin jo arvaa lopputuloksen...eikä se minusta ihmisistä edes ole kiinni vaan jostain muusta....


      • Bätääs kirjoitti:

        Jees, en suoranaisesti sulle osoittanut aiempia tekstejäni kritiikiksi, vain huomioksi missä voi mättää kun mättää. Keskitytään liikaa kriteereihin tunteen sijaan.

        Sä nyt vaikutat järkevältä ja kyvykkäältä muuttamaan näkemyksiäsikin, jos huomaat tarvetta niille. Kaikki ei sen sijaan siihen pysty ja hakkaavat päätä seinään kriteeriensä kanssa, sen sijaan että fiilistelis miltä ihmisen kanssa tuntuu.

        On näitä elävän elmän tarinoita, kun joku löysi sen oikean loppuelämäksi ihmisedtä johon ei ikinä olisi uskonut rakastuvansa, koska ne vitun tiukay kriteerit. Pitää olla ja piste.

        Mutta jostain syystä fiilis käänsikin kelkan ja antoi tilaisuuden tyypille, joka ei sopinut niihin ennakko kriteereihin, kas mutta olikin enemmän mieleinen ja rakastettava, kun se kriteerilista olis kyennyt antamaan.


      • Bätääs kirjoitti:

        On näitä elävän elmän tarinoita, kun joku löysi sen oikean loppuelämäksi ihmisedtä johon ei ikinä olisi uskonut rakastuvansa, koska ne vitun tiukay kriteerit. Pitää olla ja piste.

        Mutta jostain syystä fiilis käänsikin kelkan ja antoi tilaisuuden tyypille, joka ei sopinut niihin ennakko kriteereihin, kas mutta olikin enemmän mieleinen ja rakastettava, kun se kriteerilista olis kyennyt antamaan.

        Ts. Ihmisiltä loppuu joskus rohkeus, mielikuvitus ja avoin mieli ja silloin ne laatii niitä järkyttäviä listojaan. Ei ne listat ole aina likikään itsetuntemusta ja sen pohjalta, vaan visio jonka kuvittelee palvelevan omaa etuaan.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Kun tunne syttyy, ainakin omalla kohdalla on emotionaalinen yhteys jo syntynyt ennen sitä -ainakin hyvä alku. Emotiaalinen yhteys voi ja syttyykin ilman romanttista rakkautta, esim. ystävyydessä,

        Voin myös sanoa, että ilman tunnetta ja ilman emotiaalista yhteyttä pelkkä ’on kivaa puuhata yhdessä’ ei riitä kuin hyvän päivän- tai harrastustutuksi asti. Ei sellainen kestä edes pitkäaikaisena ystävyytenä. En näe yhtään syytä pariutua tai sitoutua jonkun ihan kiva tyypin kanssa vain tavan takia.

        Sinänsä tunneyhteyden hakeminen voi olla este pariutumiselle, pakko myöntää, Usein ihmisen avautuminen vie viikkoja tai kuukausia, eikä prosessia voi pikakelata. Jos tutustuu arkielämässä iman ajatusta suhteesta, voi tunneyhteys syntyä ensin ja sitten vasta tunteet putkahtaa vähitellen esiin, mutta jos vastapuolta ei tunne ennalta sama ei voi olla mahdollista.

        No.. Sinä koet noin..

        (Kiitos paljon ajatuksia herättävästä aloituksesta.)

        Niskakarvat nousevat aina pystyyn kun joku valistaa, miten asioiden kuuluu mennä.

        Olen itse sen tyyppinen, että kiinnostustun heti 100%. Jos ei heti säväytä, ei säväytä koskaan. Ei siis ole mitään hidasta tunteiden heräämistä.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Kun tunne syttyy, ainakin omalla kohdalla on emotionaalinen yhteys jo syntynyt ennen sitä -ainakin hyvä alku. Emotiaalinen yhteys voi ja syttyykin ilman romanttista rakkautta, esim. ystävyydessä,

        Voin myös sanoa, että ilman tunnetta ja ilman emotiaalista yhteyttä pelkkä ’on kivaa puuhata yhdessä’ ei riitä kuin hyvän päivän- tai harrastustutuksi asti. Ei sellainen kestä edes pitkäaikaisena ystävyytenä. En näe yhtään syytä pariutua tai sitoutua jonkun ihan kiva tyypin kanssa vain tavan takia.

        Sinänsä tunneyhteyden hakeminen voi olla este pariutumiselle, pakko myöntää, Usein ihmisen avautuminen vie viikkoja tai kuukausia, eikä prosessia voi pikakelata. Jos tutustuu arkielämässä iman ajatusta suhteesta, voi tunneyhteys syntyä ensin ja sitten vasta tunteet putkahtaa vähitellen esiin, mutta jos vastapuolta ei tunne ennalta sama ei voi olla mahdollista.

        Noin se itsellänikin menee. EI mulla ole mitään kiinnostusta syvempään kanssakäymiseen, jos ei se emotionaalinen yhteys ole jo olemassa. Enkä mä kiinnostu ikinä tuntemattomista ihmisistä, vaan mun täytyy tuntea ihminen edes jollain tasolla, ennen kun kiinnostun.

        Vaan itse ainakaan en etsi mitään. En ole koskaan etsinyt, mutta parissa parisuhteessa olen silti ollut. Molemmat parisuhteeni ovat alkaneet ihan arkisten tilanteiden parista, vailla sen kummempia kommervenkkejä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ihmisillä on ihan helvetin pitkät kriteerilistat, kun lukee netissäkin niitä. Sen sijaan, että ne pitää täyttyä vois kai kuunnella fiiliksiään eli tunnetta, pidän tosta ihmisestä. Sen kanssa on hyvä olla, vaikkei se täytäkkään mun kriteerilistaani.

        Niitä kriteerilistojakin on monenlaisia. Itse olen harvemmin nähnyt sellaisia, joissa listattaisiin tosissaan jotain tuloja, asumismuotoja ja silmien väriä.

        Oman "listani" esimerkiksi voi kirjoitaa hyvinkin pitkänä. Pitää olla oikeanlainen elämänasenne, maailmankuva ja huumorintaju. Elämäntavoilla on väliä, haaveilla ja toiveilla on väliä, käytöstavoilla on väliä jne. Vaan periaatteessa tuon kaiken voi kyllä tiivistää siihen, että mun pitää viihtyä sen ihmisen seurassa ja tuntea oloni hyväksi, paitsi ihastuneena niin myös tulevaisuudessa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niitä kriteerilistojakin on monenlaisia. Itse olen harvemmin nähnyt sellaisia, joissa listattaisiin tosissaan jotain tuloja, asumismuotoja ja silmien väriä.

        Oman "listani" esimerkiksi voi kirjoitaa hyvinkin pitkänä. Pitää olla oikeanlainen elämänasenne, maailmankuva ja huumorintaju. Elämäntavoilla on väliä, haaveilla ja toiveilla on väliä, käytöstavoilla on väliä jne. Vaan periaatteessa tuon kaiken voi kyllä tiivistää siihen, että mun pitää viihtyä sen ihmisen seurassa ja tuntea oloni hyväksi, paitsi ihastuneena niin myös tulevaisuudessa.

        Juu, mutta niitä on ihan oikeasti täysin epäinhimillisen oloisiakin. Mitä väliä on jollain vaatetuksella esimerkiksi, pukeutuuko mies farkkuihin vai cargoihin?

        Mitä väliä onko mies insinööri vai leipuri?


      • Bätääs kirjoitti:

        Juu, mutta niitä on ihan oikeasti täysin epäinhimillisen oloisiakin. Mitä väliä on jollain vaatetuksella esimerkiksi, pukeutuuko mies farkkuihin vai cargoihin?

        Mitä väliä onko mies insinööri vai leipuri?

        Tai harrastaako lentopalloa vai pienlentokoneita tai virkkaako? Tämmösiä ihan ävp juttuja.

        Kaverilla oli jopa se mimmoset hiukset pitää olla ja silmälasit, nimikin. :"D

        Eikö riitä ettei hypi munasillaan, käy töissä ja on tukka päässä, jos ei kalju kelpaa ja on mitä on koulutus ja harrasteet, kunhan ei rosvo ja murhaaja?


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Tai harrastaako lentopalloa vai pienlentokoneita tai virkkaako? Tämmösiä ihan ävp juttuja.

        Kaverilla oli jopa se mimmoset hiukset pitää olla ja silmälasit, nimikin. :"D

        Eikö riitä ettei hypi munasillaan, käy töissä ja on tukka päässä, jos ei kalju kelpaa ja on mitä on koulutus ja harrasteet, kunhan ei rosvo ja murhaaja?

        Kyllä mä noi harrastuksiin liittyvätkin kriteerit tajuan, jos itse esim. harrastaa intohimoisesti jotakin ja elämä pyörii, vapaa-aika kuluu ja lomat suunnitellaan jonkin asian ympärille. Kyllä siinä hyvin nopeasti palaa käpy sellaiselta, joka ei ko. harrastusta lainkaan tajua.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä mä noi harrastuksiin liittyvätkin kriteerit tajuan, jos itse esim. harrastaa intohimoisesti jotakin ja elämä pyörii, vapaa-aika kuluu ja lomat suunnitellaan jonkin asian ympärille. Kyllä siinä hyvin nopeasti palaa käpy sellaiselta, joka ei ko. harrastusta lainkaan tajua.

        Nojoo, mutta esimerkkinä. Jostain joutuu AINA tinkimään, kun ei mittatilaus miestä mistään saa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä mä noi harrastuksiin liittyvätkin kriteerit tajuan, jos itse esim. harrastaa intohimoisesti jotakin ja elämä pyörii, vapaa-aika kuluu ja lomat suunnitellaan jonkin asian ympärille. Kyllä siinä hyvin nopeasti palaa käpy sellaiselta, joka ei ko. harrastusta lainkaan tajua.

        Esim. itse kyllä haluan, että mies pelaa videopelejä. Olen ihan tarpeeksi yrittänyt vääntää suhdetta sellaisen kanssa, joka ei tuota lainkaan tajua. Haluan, että voidaan pelata joskus yhdessäkin, vaikka ei toki koko ajan. Mä harrastan ja mun työni pyörii noiden ympärillä. Mun on pakko ihan työnikin vuoksi pysyä noissa myös kärryillä. En todellakaan jaksaisi miestä, jonka kanssa ei voisi myös töistä puhua, niin että toisen sanomiset ymmärtää ja niitä jaksaa kuunnella.

        Tuosta päästiinkin siihen, että itseasiassa kyllä sillä ammatillakin on mulle väliä. Työ on kuitenkin sen verran iso osa ihmisen ajankulutusta, että kyllä siitä pitää voida ja jaksaa jutellakin. Sori, mutta ihan kaikki ei todellakaan jaksaisi kiinnostaa. Vittumaista sekin olisi, jos joutuisi väkipakolla itseä tylsistyttävää jaaritusta kuuntelemaan (molemmin puolin).


      • Bätääs kirjoitti:

        Nojoo, mutta esimerkkinä. Jostain joutuu AINA tinkimään, kun ei mittatilaus miestä mistään saa.

        Kaverikin aina inisi, kun ei löydy miestä, ei löydy ei ei. Kysyin sitten, että ootko ikinä miettinyt että vaadit ihan mahdottomia ihmisolennolta mies ollakses tyytyväinen? Mihin hän suuttuneena aina totes, että mulla on oikeus haluta mitä haluan.

        Nojoo on. Mutta ei pidä ihmetellä kun semmosta ihmettä ei mistään löydy, kun neidin mielikuvissa pitäis olla. No hän meni Tunisialaisen kanssa vihille ja on jo eronnutkin. Ei sekään ollu oikeanlainen.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Nojoo, mutta esimerkkinä. Jostain joutuu AINA tinkimään, kun ei mittatilaus miestä mistään saa.

        Siksi täytyykin tiedostaa mikä on itselle tärkeää ja mistä voi joustaa. Jokaisella ihmisellä on noista molempia. Kaikesta ei ole mahdollista tehdä kompromissia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niitä kriteerilistojakin on monenlaisia. Itse olen harvemmin nähnyt sellaisia, joissa listattaisiin tosissaan jotain tuloja, asumismuotoja ja silmien väriä.

        Oman "listani" esimerkiksi voi kirjoitaa hyvinkin pitkänä. Pitää olla oikeanlainen elämänasenne, maailmankuva ja huumorintaju. Elämäntavoilla on väliä, haaveilla ja toiveilla on väliä, käytöstavoilla on väliä jne. Vaan periaatteessa tuon kaiken voi kyllä tiivistää siihen, että mun pitää viihtyä sen ihmisen seurassa ja tuntea oloni hyväksi, paitsi ihastuneena niin myös tulevaisuudessa.

        Olen täysin samaa mieltä kriteereistä, saman asian voi tiivistää lyhyeksi tai selittää laveasti, eikä se niitä oikeita asioita, joiden täytyy osua että suhteen onnistuminen pitkällä tähtäimellä voisi onnistua. Sen sijaan, että suhteen tärkeitä asioita mittaa viivoittimella, kannattaisi miettiä mitä teksti tarkoittaa,

        Sitä paitsi suhteen pituus ei ole suhteen onnistumisen mittari oikeastaan ehkä, Joku ihminen voi kestää vaikka koko elämänsä henkisesti ja fyysisesti väkivaltaista alkoholistia eroamatta. Suhde kestää, mutta ihminen elää jatkuvassa pelossa, on onneton ja stressaantunut. En itse osaa nähdä tuollaisen suhteen arvoa missään. Hyvä suhde toki kestää vaikeuksia ja kumpikin silloin haluaa haasteet ratkaista, mutta vaikeuksien kestämisessä on rajansa.

        Jos suhteeseen alkaa kenen tahansa Jampan kanssa, ilman että tunteet syttyy ja on mitään yhteistä, ei se ennusta hyvää elämää ja onnellista parisuhdetta. Olen valmis heittämään ulkoiset kriteerit romukoppaan, mutta sisäisistä on pakko pitää kiinni,


      • Anonyymi kirjoitti:

        Siksi täytyykin tiedostaa mikä on itselle tärkeää ja mistä voi joustaa. Jokaisella ihmisellä on noista molempia. Kaikesta ei ole mahdollista tehdä kompromissia.

        Mutta on järkevää myös ymmärtää, kun on tullut aika joustaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siksi täytyykin tiedostaa mikä on itselle tärkeää ja mistä voi joustaa. Jokaisella ihmisellä on noista molempia. Kaikesta ei ole mahdollista tehdä kompromissia.

        Ja juuri tuosta syystä onkin syytä mennä vähän yksityiskohtaisempaan ajatteluun, kun "elämänarvojen tulisi olla samankaltaiset" ja "maailmankuvien tulee olla samankaltaiset". Nuo ovat molemmat ihan liian valtavia kokonaisuuksia ja molemmissa on asioita, joilla on väliä ja asioita, joilla ei ole väliä. Just tollaiset epämääräisyydet ovat niitä, mitkä johtavat harhaosumiin. Toisaalta niissä on tietysti se hyvä puolensa, että niiden jälkeen tuntee itseään ja omaa tärkeysjärjestystään paremmin.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Mutta on järkevää myös ymmärtää, kun on tullut aika joustaa.

        Sitä taas ei voi mitenkään tiedostaa, jollei ensiksi tunne itseään. Moni joustaa ihan väärissäkin asioissa ja sairastuu siksi itse.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        On näitä elävän elmän tarinoita, kun joku löysi sen oikean loppuelämäksi ihmisedtä johon ei ikinä olisi uskonut rakastuvansa, koska ne vitun tiukay kriteerit. Pitää olla ja piste.

        Mutta jostain syystä fiilis käänsikin kelkan ja antoi tilaisuuden tyypille, joka ei sopinut niihin ennakko kriteereihin, kas mutta olikin enemmän mieleinen ja rakastettava, kun se kriteerilista olis kyennyt antamaan.

        Hyvänä esimerkkinä elävän elämän tarinoista on tämä...

        https://www.suomalainen.com/products/kuinka-rakastua-mieheen-joka-tulee-puskista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä taas ei voi mitenkään tiedostaa, jollei ensiksi tunne itseään. Moni joustaa ihan väärissäkin asioissa ja sairastuu siksi itse.

        Esimerkiksi masennus on todella yleinen toimimattomasta ja tyydyttämättömästä parisuhteesta mahdollisesti tuleva seuraus. Ihminen voi hyvin helposti saada burn outin myös raskaan ja kuormittavan parisuhteen vuoksi.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        On näitä elävän elmän tarinoita, kun joku löysi sen oikean loppuelämäksi ihmisedtä johon ei ikinä olisi uskonut rakastuvansa, koska ne vitun tiukay kriteerit. Pitää olla ja piste.

        Mutta jostain syystä fiilis käänsikin kelkan ja antoi tilaisuuden tyypille, joka ei sopinut niihin ennakko kriteereihin, kas mutta olikin enemmän mieleinen ja rakastettava, kun se kriteerilista olis kyennyt antamaan.

        Eihän nuo oikeastaa juuri liity mitenkään toisiinsa. Yllättävään ihmiseen voi rakastua, vaikkei olisi koskaan minkäänlaista listaa ollutkaan. Listaaminen ei liity tuohon suoranaisesti mitenkään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Esimerkiksi masennus on todella yleinen toimimattomasta ja tyydyttämättömästä parisuhteesta mahdollisesti tuleva seuraus. Ihminen voi hyvin helposti saada burn outin myös raskaan ja kuormittavan parisuhteen vuoksi.

        Masennuksen voi saada sairauksistakin. Kuten minä.

        Toki on rajansa tiedettävä, mutta myös älyttömyyden rajat.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eihän nuo oikeastaa juuri liity mitenkään toisiinsa. Yllättävään ihmiseen voi rakastua, vaikkei olisi koskaan minkäänlaista listaa ollutkaan. Listaaminen ei liity tuohon suoranaisesti mitenkään.

        Voi, mutta kyllä ne monesti liittyy samaan ihmiseenkin.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Masennuksen voi saada sairauksistakin. Kuten minä.

        Toki on rajansa tiedettävä, mutta myös älyttömyyden rajat.

        Joo ja keuhkosyövän voi saada, vaikka ei ole koskaan polttanut. Se, että myös toinen tapa on mahdollista, ei liity mitenkään niihin toisiin vaihtoehtoihin.


      • Bätääs kirjoitti:

        Voi, mutta kyllä ne monesti liittyy samaan ihmiseenkin.

        Eihän kukaan muuten sanoisi, etten olis uskonut rakastuvani hänenlaiseen, jos jotain oletus kriteerejä ei olisi ollut.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Voi, mutta kyllä ne monesti liittyy samaan ihmiseenkin.

        Eivät todellakaan liity. Itsekin olen ihastunut yllättävään ihmiseen, eikä liity mitenkään mihinkään listoihin. Ihminen vain antaa itsestään ensiksi jonkin mielikuvan, mutta mielikuvat voivat ajan mittaan muuttua.


      • Bätääs kirjoitti:

        Tai harrastaako lentopalloa vai pienlentokoneita tai virkkaako? Tämmösiä ihan ävp juttuja.

        Kaverilla oli jopa se mimmoset hiukset pitää olla ja silmälasit, nimikin. :"D

        Eikö riitä ettei hypi munasillaan, käy töissä ja on tukka päässä, jos ei kalju kelpaa ja on mitä on koulutus ja harrasteet, kunhan ei rosvo ja murhaaja?

        Olen nähnyt hölmöjä kriteerejä vain ihmisellä, joka pelkää suhteeseen ryhtymistä, Yksi 38v neitsyt nainen listasi ettei saa olla ollut naimisissa, mielellään ei avoliitossa, ei lapsia, ehdottomasti ei yhdenillan suhteita, akateeminen koulutus, komea, pitkä, karismaattinen hurmuri (ei sanonut tuota ääneen, mutta ajatuksen kyllä sai kiinni) ja ikä pitää olla 32-48v… Äitinsä oli todennut, että tuollaista miestä ei ole olemassa ja voit unohtaa ajatuksen… Tuon ihmisen silloin tuntien, lista taisi olla oikeasti vain tehty, koska hän ei uskaltanut pettyä, Suhteet ja suhteet alut tarkoittaa väistämättä pettymyksiä, ellei käy tosi hyvä tuuri.

        Oman ikäisillä suhteissa olleilla ystävillä en ole koskaan nähnyt ulkoisiin asioihin keskittyviä listoja, En tiedä onko kaksi- ja kolmekymppisten kohdalla tilanne erilainen, He ovat ehkä enemmän tottuneet Tinder-tyyppieen pikadeittailuun,


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eivät todellakaan liity. Itsekin olen ihastunut yllättävään ihmiseen, eikä liity mitenkään mihinkään listoihin. Ihminen vain antaa itsestään ensiksi jonkin mielikuvan, mutta mielikuvat voivat ajan mittaan muuttua.

        No kylläpä vaan liittyvät.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joo ja keuhkosyövän voi saada, vaikka ei ole koskaan polttanut. Se, että myös toinen tapa on mahdollista, ei liity mitenkään niihin toisiin vaihtoehtoihin.

        Erotusdiagnostiikkaa on silti hyvä ymmärtää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eivät todellakaan liity. Itsekin olen ihastunut yllättävään ihmiseen, eikä liity mitenkään mihinkään listoihin. Ihminen vain antaa itsestään ensiksi jonkin mielikuvan, mutta mielikuvat voivat ajan mittaan muuttua.

        Tuo on oikeastaan täysin tavanomaista. Hyvin harva ihminen rakastuu ensisilmäyksellä tai edes kolmannella. Jotkut tuntevat toisensa vuosia, vailla mitään sutinoita ja sitten jokin tapahtuma muuttaa asioiden suuntaa. Niin itselleni kävi. Ihastuin ihmiseen, jonaka olin tuntenut jo kahdeksan vuotta. Tarvittiin tapahtumia, jotka toivat esiin täysin uusia puolia hänestä.


      • Emberizi kirjoitti:

        Olen nähnyt hölmöjä kriteerejä vain ihmisellä, joka pelkää suhteeseen ryhtymistä, Yksi 38v neitsyt nainen listasi ettei saa olla ollut naimisissa, mielellään ei avoliitossa, ei lapsia, ehdottomasti ei yhdenillan suhteita, akateeminen koulutus, komea, pitkä, karismaattinen hurmuri (ei sanonut tuota ääneen, mutta ajatuksen kyllä sai kiinni) ja ikä pitää olla 32-48v… Äitinsä oli todennut, että tuollaista miestä ei ole olemassa ja voit unohtaa ajatuksen… Tuon ihmisen silloin tuntien, lista taisi olla oikeasti vain tehty, koska hän ei uskaltanut pettyä, Suhteet ja suhteet alut tarkoittaa väistämättä pettymyksiä, ellei käy tosi hyvä tuuri.

        Oman ikäisillä suhteissa olleilla ystävillä en ole koskaan nähnyt ulkoisiin asioihin keskittyviä listoja, En tiedä onko kaksi- ja kolmekymppisten kohdalla tilanne erilainen, He ovat ehkä enemmän tottuneet Tinder-tyyppieen pikadeittailuun,

        Juu ja suhteisiin pahasti pettyneillä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Eihän kukaan muuten sanoisi, etten olis uskonut rakastuvani hänenlaiseen, jos jotain oletus kriteerejä ei olisi ollut.

        Tietysti sanoisi. Ihmiseen voi olla tuntematta vetoa, vaikka hänessä ei olisi "paperilla" mitään vikaa.


      • Bätääs kirjoitti:

        Erotusdiagnostiikkaa on silti hyvä ymmärtää.

        Ettei vedä yhtäläisyysviivoja väärin perustein.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Olen nähnyt hölmöjä kriteerejä vain ihmisellä, joka pelkää suhteeseen ryhtymistä, Yksi 38v neitsyt nainen listasi ettei saa olla ollut naimisissa, mielellään ei avoliitossa, ei lapsia, ehdottomasti ei yhdenillan suhteita, akateeminen koulutus, komea, pitkä, karismaattinen hurmuri (ei sanonut tuota ääneen, mutta ajatuksen kyllä sai kiinni) ja ikä pitää olla 32-48v… Äitinsä oli todennut, että tuollaista miestä ei ole olemassa ja voit unohtaa ajatuksen… Tuon ihmisen silloin tuntien, lista taisi olla oikeasti vain tehty, koska hän ei uskaltanut pettyä, Suhteet ja suhteet alut tarkoittaa väistämättä pettymyksiä, ellei käy tosi hyvä tuuri.

        Oman ikäisillä suhteissa olleilla ystävillä en ole koskaan nähnyt ulkoisiin asioihin keskittyviä listoja, En tiedä onko kaksi- ja kolmekymppisten kohdalla tilanne erilainen, He ovat ehkä enemmän tottuneet Tinder-tyyppieen pikadeittailuun,

        Eli miten tuo siis liittyy lopulta edes koko aiheeseen? Keksimällä keksitty lista, jota ei ole koskaan tarkoituskaan täyttää, Kunhan esittää etsivänsä, pitääkseen muut tyytyväisinä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Erotusdiagnostiikkaa on silti hyvä ymmärtää.

        Eivät ne liity mitenkään toisiinsa. Huono ja toimimaton parisuhde on yksi suurimpia masennuksen aiheuttajia, vaikka sinä kuinka olisit sairastunut sairauksien vuoksi. Ei tuo muutu sun kokemuksestasi mihinkään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tietysti sanoisi. Ihmiseen voi olla tuntematta vetoa, vaikka hänessä ei olisi "paperilla" mitään vikaa.

        Voi muttet voi kiistä etteikö kaikilla olis niitä oletus kriteerejä. Kaikilla on.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eivät ne liity mitenkään toisiinsa. Huono ja toimimaton parisuhde on yksi suurimpia masennuksen aiheuttajia, vaikka sinä kuinka olisit sairastunut sairauksien vuoksi. Ei tuo muutu sun kokemuksestasi mihinkään.

        Muuttuu se mun kohdalla.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Voi muttet voi kiistä etteikö kaikilla olis niitä oletus kriteerejä. Kaikilla on.

        Tietysti on, mutta ihmisessä ei tarvitse olla mitään kriteerien vastaista ja silti hän ei välttämättä kiinnosta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tietysti on, mutta ihmisessä ei tarvitse olla mitään kriteerien vastaista ja silti hän ei välttämättä kiinnosta.

        Nyt ei puhuttukaan siitä, vaan kun on ollut kriteerejä joista poiketen kumppani valittiin. Pysy asiassa. Älä vie metsään.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Muuttuu se mun kohdalla.

        Kuk muka on puhunut sinusta sanaakaan? Sinä et käy jostain esimerkista, joka kumoaa masennuksen yleisiä syitä.

        Hyvä ja toimiva parisuhde on voimavara, Huono ja toimimaton parisuhde on energiasyöppö. Ei tuo sun sairauksillasi miksikään muutu.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Nyt ei puhuttukaan siitä, vaan kun on ollut kriteerejä joista poiketen kumppani valittiin. Pysy asiassa. Älä vie metsään.

        Itse puhut taysin aiheen vierestä. Nyt puhuttiin yllättävään ihmiseen rakastumisesta. Ihminen, jonka on tuntenut tuntematta vetoa häneen, on yllättävä rakastumisen kohde. Yleensä sieltä kriteereistä ihan kaikilta löytyy, että jotain vetoa pitäisi tuntea.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse puhut taysin aiheen vierestä. Nyt puhuttiin yllättävään ihmiseen rakastumisesta. Ihminen, jonka on tuntenut tuntematta vetoa häneen, on yllättävä rakastumisen kohde. Yleensä sieltä kriteereistä ihan kaikilta löytyy, että jotain vetoa pitäisi tuntea.

        Juuri tuon yllättävämmäksi ei rakastumisen kohde voi mennä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuk muka on puhunut sinusta sanaakaan? Sinä et käy jostain esimerkista, joka kumoaa masennuksen yleisiä syitä.

        Hyvä ja toimiva parisuhde on voimavara, Huono ja toimimaton parisuhde on energiasyöppö. Ei tuo sun sairauksillasi miksikään muutu.

        Minä. Ettet vaan vihjaile mitään muka näppärää. :)

        Muuttuu tietysti, sairaana jaksaa vähemmän, kun terveenä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Minä. Ettet vaan vihjaile mitään muka näppärää. :)

        Muuttuu tietysti, sairaana jaksaa vähemmän, kun terveenä.

        Itse sinä aloit itsestäsi puhumaan. Alkaako mennä hieman vainoharhan puolelle taas nuo kuvitelmat?


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Minä. Ettet vaan vihjaile mitään muka näppärää. :)

        Muuttuu tietysti, sairaana jaksaa vähemmän, kun terveenä.

        Masennuskin on jo ihan itsessään sairaus ja sairaudet eivät ole ainoat väsymistä aiheuttavat asiat.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itse puhut taysin aiheen vierestä. Nyt puhuttiin yllättävään ihmiseen rakastumisesta. Ihminen, jonka on tuntenut tuntematta vetoa häneen, on yllättävä rakastumisen kohde. Yleensä sieltä kriteereistä ihan kaikilta löytyy, että jotain vetoa pitäisi tuntea.

        Enhän puhu. Lueppa uudestaan mihin vastasit.

        On näitä elävän elmän tarinoita, kun joku löysi sen oikean loppuelämäksi ihmisedtä johon ei ikinä olisi uskonut rakastuvansa, koska ne vitun tiukay kriteerit. Pitää olla ja piste.

        Mutta jostain syystä fiilis käänsikin kelkan ja antoi tilaisuuden tyypille, joka ei sopinut niihin ennakko kriteereihin, kas mutta olikin enemmän mieleinen ja rakastettava, kun se kriteerilista olis kyennyt antamaan.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Minä. Ettet vaan vihjaile mitään muka näppärää. :)

        Muuttuu tietysti, sairaana jaksaa vähemmän, kun terveenä.

        Jos sinä itse otat itsesi joksikin esimerkiksi jostakin, niin aivan turha syytellä muita, jos olet sitten esimerkki.


      • Bätääs kirjoitti:

        Enhän puhu. Lueppa uudestaan mihin vastasit.

        On näitä elävän elmän tarinoita, kun joku löysi sen oikean loppuelämäksi ihmisedtä johon ei ikinä olisi uskonut rakastuvansa, koska ne vitun tiukay kriteerit. Pitää olla ja piste.

        Mutta jostain syystä fiilis käänsikin kelkan ja antoi tilaisuuden tyypille, joka ei sopinut niihin ennakko kriteereihin, kas mutta olikin enemmän mieleinen ja rakastettava, kun se kriteerilista olis kyennyt antamaan.

        Tässä määriteltiin lähtökohta, jolloin ei laveerata ohi jutun.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Enhän puhu. Lueppa uudestaan mihin vastasit.

        On näitä elävän elmän tarinoita, kun joku löysi sen oikean loppuelämäksi ihmisedtä johon ei ikinä olisi uskonut rakastuvansa, koska ne vitun tiukay kriteerit. Pitää olla ja piste.

        Mutta jostain syystä fiilis käänsikin kelkan ja antoi tilaisuuden tyypille, joka ei sopinut niihin ennakko kriteereihin, kas mutta olikin enemmän mieleinen ja rakastettava, kun se kriteerilista olis kyennyt antamaan.

        Ihan itsestäsi puhuit. Luepa itse uudestaan: "Masennuksen voi saada sairauksistakin. Kuten minä." Vai puhutko useinkin muista ihmisistä pronominillä "minä"?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itse sinä aloit itsestäsi puhumaan. Alkaako mennä hieman vainoharhan puolelle taas nuo kuvitelmat?

        Ei, mutta sä olet innokas puhumaan asioiden ohi, kun haluat sanoa viimeisen sanan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Masennuskin on jo ihan itsessään sairaus ja sairaudet eivät ole ainoat väsymistä aiheuttavat asiat.

        Kuka väitti että olisi ainoat?


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Tässä määriteltiin lähtökohta, jolloin ei laveerata ohi jutun.

        Toi on niin tyypillistä sinulle. Kun argumentit loppuu, niin alat aina jauhaa tuota samaa. Et kykene keskustelemaan, vaan sulla nousee aina piikit pystyy, kun itse ajat itsesi nurkkaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos sinä itse otat itsesi joksikin esimerkiksi jostakin, niin aivan turha syytellä muita, jos olet sitten esimerkki.

        Kunhan et sekoita puuroja ja vellejä keskenään sekaisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toi on niin tyypillistä sinulle. Kun argumentit loppuu, niin alat aina jauhaa tuota samaa. Et kykene keskustelemaan, vaan sulla nousee aina piikit pystyy, kun itse ajat itsesi nurkkaan.

        Juu, kävi selväksi. Olet tuota mieltä, vailla minkäänlaista todellista faktapohjaa. Kunhan taas lässytät itsestäsi ja yrität olla muita "parempi". Se, että sä valitsit paskan miehen, ei ole muiden syytä. Olisit etsinyt kunnon kriteereillä, niin et olisi tuossa paskasuossa,


      • Anonyymi kirjoitti:

        Toi on niin tyypillistä sinulle. Kun argumentit loppuu, niin alat aina jauhaa tuota samaa. Et kykene keskustelemaan, vaan sulla nousee aina piikit pystyy, kun itse ajat itsesi nurkkaan.

        Väärin, tuon esiin asiakokonaisuuden jonka kontekstista sinä yrität asiat irroittaa. Olen tarkka näistä.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Olen nähnyt hölmöjä kriteerejä vain ihmisellä, joka pelkää suhteeseen ryhtymistä, Yksi 38v neitsyt nainen listasi ettei saa olla ollut naimisissa, mielellään ei avoliitossa, ei lapsia, ehdottomasti ei yhdenillan suhteita, akateeminen koulutus, komea, pitkä, karismaattinen hurmuri (ei sanonut tuota ääneen, mutta ajatuksen kyllä sai kiinni) ja ikä pitää olla 32-48v… Äitinsä oli todennut, että tuollaista miestä ei ole olemassa ja voit unohtaa ajatuksen… Tuon ihmisen silloin tuntien, lista taisi olla oikeasti vain tehty, koska hän ei uskaltanut pettyä, Suhteet ja suhteet alut tarkoittaa väistämättä pettymyksiä, ellei käy tosi hyvä tuuri.

        Oman ikäisillä suhteissa olleilla ystävillä en ole koskaan nähnyt ulkoisiin asioihin keskittyviä listoja, En tiedä onko kaksi- ja kolmekymppisten kohdalla tilanne erilainen, He ovat ehkä enemmän tottuneet Tinder-tyyppieen pikadeittailuun,

        Fiksumpi tuo sun kaveris tuntuu olevan kuin sinä. Ei ole ainakaan ajanut itseään tuohon jamaan kuin sinä. Ja sä yrität muka häntä mollata ja itseäsi ylentää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Juu, kävi selväksi. Olet tuota mieltä, vailla minkäänlaista todellista faktapohjaa. Kunhan taas lässytät itsestäsi ja yrität olla muita "parempi". Se, että sä valitsit paskan miehen, ei ole muiden syytä. Olisit etsinyt kunnon kriteereillä, niin et olisi tuossa paskasuossa,

        Ihme vänkkääjiä täällä taas tänään. Köyhä elämä kun pitää äyskiä ja mahtailla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Fiksumpi tuo sun kaveris tuntuu olevan kuin sinä. Ei ole ainakaan ajanut itseään tuohon jamaan kuin sinä. Ja sä yrität muka häntä mollata ja itseäsi ylentää.

        Jep. Ihmisen joka ulvoo ja valittaa ukkonsa kamaluutta Suomi24:llä 24/7, ei todellakaan kannattaisi paljon muiden ihmisten parinvalintakriteereihin puuttua.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Väärin, tuon esiin asiakokonaisuuden jonka kontekstista sinä yrität asiat irroittaa. Olen tarkka näistä.

        Niin, kun argumentit loppui niin muut muka puhuvat väärin. Sä
        lässytät aina samaa virttä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Väärin, tuon esiin asiakokonaisuuden jonka kontekstista sinä yrität asiat irroittaa. Olen tarkka näistä.

        Itselläs ei vaan ymmärryskyky riitä. Sama aina.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ihme vänkkääjiä täällä taas tänään. Köyhä elämä kun pitää äyskiä ja mahtailla?

        Ite alotit äyskäilyn ja mahtailun. Sori, mutta ei täällä muutkaan jaksa sun kiukuttelu kynnysmattoja olla. Kannattais miettiä miten saat aina ja jatkuvasti kaikilta turpaasi ja parkumaan tuota paskaa. Saat vain takasin, sen minkä ite alotit ... taas.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Väärin, tuon esiin asiakokonaisuuden jonka kontekstista sinä yrität asiat irroittaa. Olen tarkka näistä.

        👍👍👍

        -Sivusta


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ei, mutta sä olet innokas puhumaan asioiden ohi, kun haluat sanoa viimeisen sanan.

        Itsepä alotit asian vierestä jauhamisen omilla diagnooseillas.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin, kun argumentit loppui niin muut muka puhuvat väärin. Sä
        lässytät aina samaa virttä.

        No kun sä aloit kääntelee ihan eri asiaan, vaikka olin jo kertonut kuvion joka oli esimerkki. Olet hankala ihminen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itselläs ei vaan ymmärryskyky riitä. Sama aina.

        Sinä et ymmärrä pysyä aiheessa, vaan kehittelet omia liitännäisiäsi pyytämättä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Väärin, tuon esiin asiakokonaisuuden jonka kontekstista sinä yrität asiat irroittaa. Olen tarkka näistä.

        Kun joskus kykenisitkin pysymään aiheessa. Vaan kun sä kykenet vain jankuttamaan aiheiden sivuta ja omaa "totuuttasi" jauhaen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ite alotit äyskäilyn ja mahtailun. Sori, mutta ei täällä muutkaan jaksa sun kiukuttelu kynnysmattoja olla. Kannattais miettiä miten saat aina ja jatkuvasti kaikilta turpaasi ja parkumaan tuota paskaa. Saat vain takasin, sen minkä ite alotit ... taas.

        Heh, ai saan? :"D

        En ole vielä turpaani saanut täällä keltään. Vinkujia kyllä on riittänyt.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Kuka väitti että olisi ainoat?

        Ijhan itse aloit jankuttaa paskaa. Yleinen syy ei ole ainut. Sinun diagnoosejasi ei tarvita sitä asiaa todentamaan.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Heh, ai saan? :"D

        En ole vielä turpaani saanut täällä keltään. Vinkujia kyllä on riittänyt.

        Jatkuvasti sä saat turpaasi, joka puolelta ja aina alkaa sama itku. Sä et vaan kykene keskustelemaan aiheesta. Jauhat vaan omaa länkytystäsi ja muut on niin "tyhmiä" kun ei tajua.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itsepä alotit asian vierestä jauhamisen omilla diagnooseillas.

        No arvasin mihin sä sen johdatat, vittuiluun mulle. Olet ennalta arvattava.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kun joskus kykenisitkin pysymään aiheessa. Vaan kun sä kykenet vain jankuttamaan aiheiden sivuta ja omaa "totuuttasi" jauhaen.

        Sinä tulit hämmentämään minun kontestejani, en minä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ijhan itse aloit jankuttaa paskaa. Yleinen syy ei ole ainut. Sinun diagnoosejasi ei tarvita sitä asiaa todentamaan.

        Eikä sun mielipiteitä lainkaan.


      • Voi voi pikkusta. :')


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Sinä tulit hämmentämään minun kontestejani, en minä.

        Olisit puhunut aiheesta ja jauhanut vähemmän paskaa. Nytkin keskustelu on taas tässä mistä sä niin rakastat. Sen sijaan, että puhuisit aiheesta, sä aina vaan länkytät ja yrität vittuilla muille. Ja sitten ihmettelet mite "sulle vittuillaan". Kokeile joskus vittuilla ite vähemmän ja puhua joskus asiaa.


      • Ota buranaa, taitaa suoni puhjeta kohta päästäs. :D


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Eikä sun mielipiteitä lainkaan.

        Lääketiede ei ole mielipidekysymys.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Voi voi pikkusta. :')

        Voi voi ... sulle tulle niin hyvä ole, kun saat täällä esittää olevat jotain muuta kuin kynnysmatto.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jatkuvasti sä saat turpaasi, joka puolelta ja aina alkaa sama itku. Sä et vaan kykene keskustelemaan aiheesta. Jauhat vaan omaa länkytystäsi ja muut on niin "tyhmiä" kun ei tajua.

        Niinhän te kukkoilijat kuvittelette, antavanne turpaanne. Minua huvittaa tuo meuhkaaminen. Luultavasti nauraisin itseni hengiltä irl kanssasi. :"D


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ota buranaa, taitaa suoni puhjeta kohta päästäs. :D

        Jaa niinkö sulle kävi. Kyllä jokainen täällä on jo noin sun rages nähnyt. Et sä muuta osaa kuin rageta millon mistäkin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Lääketiede ei ole mielipidekysymys.

        Näyttää se olevan erälle anonyymille.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voi voi ... sulle tulle niin hyvä ole, kun saat täällä esittää olevat jotain muuta kuin kynnysmatto.

        Onko tampooni menny väärään reikään vai mikä kiristää sun pinnaa?


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Niinhän te kukkoilijat kuvittelette, antavanne turpaanne. Minua huvittaa tuo meuhkaaminen. Luultavasti nauraisin itseni hengiltä irl kanssasi. :"D

        Ei tarvitse kuvitella. Ihan itse teet sen selväksi. Sun argumentit loppu ja tässä ollaan taas. Kuten aina. Palsta on täynnä ketjuja, joissa sä teet tasan samaa. Et keksi enää mitään asiaa, niin alkaa tuo sama paskanjauhanta. Eli turpaan tuli ja sä ragesit.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jaa niinkö sulle kävi. Kyllä jokainen täällä on jo noin sun rages nähnyt. Et sä muuta osaa kuin rageta millon mistäkin.

        Ei mulle kun sulle, mähän nauran kun sä rageet. :"D


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei tarvitse kuvitella. Ihan itse teet sen selväksi. Sun argumentit loppu ja tässä ollaan taas. Kuten aina. Palsta on täynnä ketjuja, joissa sä teet tasan samaa. Et keksi enää mitään asiaa, niin alkaa tuo sama paskanjauhanta. Eli turpaan tuli ja sä ragesit.

        Hevosella on turpa, ei mulla. Ja sinusta ei olis mulle turpaan antamaan, sehän tässä just huvittaakin. Mutta ainakin sä yrität.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Näyttää se olevan erälle anonyymille.

        Näyttää olevan sinulle. Tais osua arkaan kohtaan, kun piti oikein vetää oma diagnoosi esille. Eli osu uppos ja paskat sun sairausistas. Parisuhtees vuoksi sä noissa syvissä vesissä uit. Hillitön ragesi ja oman masennuksesi syiden selittely paljasti totuuden. Mitä enemmän selittelee, niin sitä enemmän paskaa se selitys on. Vainoharhanen kuvitelma taas kerran.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ei mulle kun sulle, mähän nauran kun sä rageet. :"D

        Ei vaikuta lainkaan siltä. Osui ja upposi.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Hevosella on turpa, ei mulla. Ja sinusta ei olis mulle turpaan antamaan, sehän tässä just huvittaakin. Mutta ainakin sä yrität.

        Turpa sulla on. Näkeehän se kuvasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näyttää olevan sinulle. Tais osua arkaan kohtaan, kun piti oikein vetää oma diagnoosi esille. Eli osu uppos ja paskat sun sairausistas. Parisuhtees vuoksi sä noissa syvissä vesissä uit. Hillitön ragesi ja oman masennuksesi syiden selittely paljasti totuuden. Mitä enemmän selittelee, niin sitä enemmän paskaa se selitys on. Vainoharhanen kuvitelma taas kerran.

        Sitten vielä mollaa jonkun "kaverinsa" kriteereitä. Olisit kysynyt siltä apua, niin et olis päässyt masentumaan,


      • Anonyymi kirjoitti:

        Fiksumpi tuo sun kaveris tuntuu olevan kuin sinä. Ei ole ainakaan ajanut itseään tuohon jamaan kuin sinä. Ja sä yrität muka häntä mollata ja itseäsi ylentää.

        En tietääkseni ole missään jamassa. Elämäni on monella mittarilla hyvää, vaikka olen romanttista rakkautta vaille.

        Tuo kaveri jäi lapsettomaksi ikisinkuksi, masentui työkyvyttömäksi ja taitaa olla nyt 46v ja käsittääkseni asuu äitinsä kanssa kotimaassaan. Olisin toivonut hänelle onnellisempaa kohtaloa ja että olisi löytänyt puolison ja saanut perheen (mistä haaveili), älykäs, kaunis, hoikka ja mukava nainen. Olisi monelle miehelle varmaan kelvannut.

        Jokainen saa tehdä itselleen sellaiset kriteerit mitä haluaa, mutta jokainen myös kantaa itse vastuun omista valinnoistaan.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        En tietääkseni ole missään jamassa. Elämäni on monella mittarilla hyvää, vaikka olen romanttista rakkautta vaille.

        Tuo kaveri jäi lapsettomaksi ikisinkuksi, masentui työkyvyttömäksi ja taitaa olla nyt 46v ja käsittääkseni asuu äitinsä kanssa kotimaassaan. Olisin toivonut hänelle onnellisempaa kohtaloa ja että olisi löytänyt puolison ja saanut perheen (mistä haaveili), älykäs, kaunis, hoikka ja mukava nainen. Olisi monelle miehelle varmaan kelvannut.

        Jokainen saa tehdä itselleen sellaiset kriteerit mitä haluaa, mutta jokainen myös kantaa itse vastuun omista valinnoistaan.

        Seli seli ja ulvo vielä vähän lisää. Olisit ottanut kunnollisen ukon, niin sun tarvis ulvoa vähemmän.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Näyttää olevan sinulle. Tais osua arkaan kohtaan, kun piti oikein vetää oma diagnoosi esille. Eli osu uppos ja paskat sun sairausistas. Parisuhtees vuoksi sä noissa syvissä vesissä uit. Hillitön ragesi ja oman masennuksesi syiden selittely paljasti totuuden. Mitä enemmän selittelee, niin sitä enemmän paskaa se selitys on. Vainoharhanen kuvitelma taas kerran.

        Ano 🤬😠😡😤 Jasu 🤣🤣🤣🤣


      • Anonyymi kirjoitti:

        Turpa sulla on. Näkeehän se kuvasta.

        Kateellinenkin vielä nätistä naamasta. 🤣


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei vaikuta lainkaan siltä. Osui ja upposi.

        Näköjään uppos sinuun, kun markka laavaan. 😆


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ei mulle kun sulle, mähän nauran kun sä rageet. :"D

        Te molemmat käyttäydytte oikesti aivan yhtä huonosti. Vaan on tuon toisen sanomisissa oikeasti perääkin. Mä ole sanonut tän sulle ennenkin, että sä ole usein aivan liian herkkänahkainen ja ihan oikesti hieman vainoharhainenkin noiden joidenkin kuvitelmiesi suhteen. Juu, mä ymmärrän, että sulle on vittuiltu täällä liikaakin, mutta sä hyökkäät silti ihan liian herkästi. Olet hyökännyt useammin munkin kimppuuni syyttä suotta, mutta pyytänyt anteeksi, joten ei mennä niihin sen syvemmin. Ja kyllä, sulla on usein tapana tehdä tuo, mistä hän sua syytti - kun sulla loppuu asialliset argumentit, niin sä oikeasti alat hyvin usein huutaa toisten keskustelevan jotenkin väärin. Kokeilisit joskus ihan itse olla asiallinen. Jos toinen sun mielestäsi oikeasti puhuu jotenkin asian vierestä, niin anna olla. Toi räyhääminen on ihan typerää!

        -mf-


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Näköjään uppos sinuun, kun markka laavaan. 😆

        Kyllä, sen näkee että upposi. Sä olet ihan kierroksilla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Seli seli ja ulvo vielä vähän lisää. Olisit ottanut kunnollisen ukon, niin sun tarvis ulvoa vähemmän.

        Olet varsin pihalla tuon Jännämiesteoriasi kanssa.

        En jaksa alkaa vääntämään, menee hyvät väännöt ihan hukkaan kun moinen on täysin hyödytöntä. Keskustelen paljon mielummin silloin kun keskustelu pysyy täysjärkisenä ja kun keskustelun tavoite on vaihtaa ajatuksia eikä saada turhanpäiväinen haukkumisketju aikaan. En voi pahoin, eikä minun tarvitse purkaa pahaa oloa muihin.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ano 🤬😠😡😤 Jasu 🤣🤣🤣🤣

        Toisin päin, saitsi että sä itket ja kohta ukkos käskee sun taas rauhottua ja olla ottamassa näitä niin henkilökohtasesti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Te molemmat käyttäydytte oikesti aivan yhtä huonosti. Vaan on tuon toisen sanomisissa oikeasti perääkin. Mä ole sanonut tän sulle ennenkin, että sä ole usein aivan liian herkkänahkainen ja ihan oikesti hieman vainoharhainenkin noiden joidenkin kuvitelmiesi suhteen. Juu, mä ymmärrän, että sulle on vittuiltu täällä liikaakin, mutta sä hyökkäät silti ihan liian herkästi. Olet hyökännyt useammin munkin kimppuuni syyttä suotta, mutta pyytänyt anteeksi, joten ei mennä niihin sen syvemmin. Ja kyllä, sulla on usein tapana tehdä tuo, mistä hän sua syytti - kun sulla loppuu asialliset argumentit, niin sä oikeasti alat hyvin usein huutaa toisten keskustelevan jotenkin väärin. Kokeilisit joskus ihan itse olla asiallinen. Jos toinen sun mielestäsi oikeasti puhuu jotenkin asian vierestä, niin anna olla. Toi räyhääminen on ihan typerää!

        -mf-

        Mä en tykkää, että joku muuttelee mun tarkoitusperiäni tai asiakokonaisuutta mielivaltaisesti ja inttää sitten omaa jargoniaansa kontekstista irroittamaansa asiaan. Menee päin vittua silloin.

        Ei niin keskustelu suju enkä jatka sellaisen kanssa asialinjalla joka ei itseklään kykene kun määkimään vastaan. Koskee jokaista.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Kateellinenkin vielä nätistä naamasta. 🤣

        Niinhän sä toivot. Ei täällä nätit uskalla naamaansa näyttää, kun tollanen vaanii nurkissa. Menet vielä taas ihastumaan ja käy kuten aiemminkin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, sen näkee että upposi. Sä olet ihan kierroksilla.

        Trolli molli. Rauhoitu jo.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Mä en tykkää, että joku muuttelee mun tarkoitusperiäni tai asiakokonaisuutta mielivaltaisesti ja inttää sitten omaa jargoniaansa kontekstista irroittamaansa asiaan. Menee päin vittua silloin.

        Ei niin keskustelu suju enkä jatka sellaisen kanssa asialinjalla joka ei itseklään kykene kun määkimään vastaan. Koskee jokaista.

        En mä näe tässäs kenenkään muunnelleen mitään. Juu, toisen ajatukset eivät sopineet yksiin omiesi kanssa, mutta ulkopuolisen silmin puhuitte kyllä samasta asiasta. Se, että näette saman asia eri tavalla, ei oikeuta tota käytöstä. Sulla on välillä todella ikävä tapa yrittää vähätellä muita ja samalla korostaa itseäsi. Asiallisestikin voi puhua, vaikka ei tykkäisi.

        -mf-


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Trolli molli. Rauhoitu jo.

        Sähän se et osaa. Sut saa ärsytettyä jatkamaan tota samaa jauhamista vaikka koko illan. Sä et osaa olla louskuttamatta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Toisin päin, saitsi että sä itket ja kohta ukkos käskee sun taas rauhottua ja olla ottamassa näitä niin henkilökohtasesti.

        Ai nyt sä tunnet jo mun ukkonikin jo. 😂


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niinhän sä toivot. Ei täällä nätit uskalla naamaansa näyttää, kun tollanen vaanii nurkissa. Menet vielä taas ihastumaan ja käy kuten aiemminkin.

        Meinaatko Lillistä vai? Olihan hänenkin nätti naama osittain näkyvillä. Eipä tuo muakaan pelännyt. 😄


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ai nyt sä tunnet jo mun ukkonikin jo. 😂

        Ite sä olet tehnyt kaikille meille hyvin tutuksi. Kertonut tuonkin useampaan kertaan, miten käskee sun ottaa tämän palstan kevyemmin, kun sä vedät ainak kierroksia. Oi sinä Suomen itsekeskeisin miljonääri.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En mä näe tässäs kenenkään muunnelleen mitään. Juu, toisen ajatukset eivät sopineet yksiin omiesi kanssa, mutta ulkopuolisen silmin puhuitte kyllä samasta asiasta. Se, että näette saman asia eri tavalla, ei oikeuta tota käytöstä. Sulla on välillä todella ikävä tapa yrittää vähätellä muita ja samalla korostaa itseäsi. Asiallisestikin voi puhua, vaikka ei tykkäisi.

        -mf-

        En korosta itseeni vaan asiaani. Kun joku ei ymmärrä pointtia, vaan haastaa joutavia.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Meinaatko Lillistä vai? Olihan hänenkin nätti naama osittain näkyvillä. Eipä tuo muakaan pelännyt. 😄

        Ei kukaan osaa aluksi pelätä. Sitä kuvittelee ihmisten olevan normaaleja, kunnes törmää sinuun.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ite sä olet tehnyt kaikille meille hyvin tutuksi. Kertonut tuonkin useampaan kertaan, miten käskee sun ottaa tämän palstan kevyemmin, kun sä vedät ainak kierroksia. Oi sinä Suomen itsekeskeisin miljonääri.

        Ei pidä tuo paikkaansa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei kukaan osaa aluksi pelätä. Sitä kuvittelee ihmisten olevan normaaleja, kunnes törmää sinuun.

        Heh, oletko sä Lillis vai kun olet perillä hänen peloistaan kerta?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sähän se et osaa. Sut saa ärsytettyä jatkamaan tota samaa jauhamista vaikka koko illan. Sä et osaa olla louskuttamatta.

        Sinä se jatkat ja jatkat.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        En korosta itseeni vaan asiaani. Kun joku ei ymmärrä pointtia, vaan haastaa joutavia.

        Tota mä just tarkotan sillä vähättelyllä ja itsesi korostamisella. En tiedä oletko sä oikeasti sokea tolle omalle tavallesi puhua, kun sua alkaa ärsyttää. Väität, että muut eivät ymmärrä pointtia. Et mieti voisiko ehkä sittenkin olla osin toisinkin päin. Sen ymmärtää, että toki välillä on niinkin, että muut ovat vaan vähän tyhmiä eivätkä tajua. Vaan oletko sä huomannut, että sulle käy sitä aika usein? Mä ole ollut itsekin tuossa ottavana osapuolena, kun aloit tuohon samaan virteen. Multa sä pyysit sitten myöhemmin anteeksi, kun olit kuulemma ymmärtänyt väärin ja ottanut vittuiluna. En tiedä mitä mä sitten tein niin eri tavalla, kun en yhtäkkiä enää ollutkaan tyhmä ja kykenemätön tajuamaan. Oliko sitten se, että sanoin etten mä tule vastaamaan sulle mitään, jos et ota ja puhu asiallisesti.

        -mf-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei kukaan osaa aluksi pelätä. Sitä kuvittelee ihmisten olevan normaaleja, kunnes törmää sinuun.

        Ja jos et ole, niin pidä turpas kiinni hänestä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ei pidä tuo paikkaansa.

        Syytön mä siihen olen, että kirjotan niin paljon, etten muista mitä olet kirjottanu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tota mä just tarkotan sillä vähättelyllä ja itsesi korostamisella. En tiedä oletko sä oikeasti sokea tolle omalle tavallesi puhua, kun sua alkaa ärsyttää. Väität, että muut eivät ymmärrä pointtia. Et mieti voisiko ehkä sittenkin olla osin toisinkin päin. Sen ymmärtää, että toki välillä on niinkin, että muut ovat vaan vähän tyhmiä eivätkä tajua. Vaan oletko sä huomannut, että sulle käy sitä aika usein? Mä ole ollut itsekin tuossa ottavana osapuolena, kun aloit tuohon samaan virteen. Multa sä pyysit sitten myöhemmin anteeksi, kun olit kuulemma ymmärtänyt väärin ja ottanut vittuiluna. En tiedä mitä mä sitten tein niin eri tavalla, kun en yhtäkkiä enää ollutkaan tyhmä ja kykenemätön tajuamaan. Oliko sitten se, että sanoin etten mä tule vastaamaan sulle mitään, jos et ota ja puhu asiallisesti.

        -mf-

        Kirjoitatko sä mf ja ilman mf nämä kommenttis, itsees puolustaen?


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Heh, oletko sä Lillis vai kun olet perillä hänen peloistaan kerta?

        Jaa, eihän sitä koskaan tiedä, kun vainoharhainen olet.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Syytön mä siihen olen, että kirjotan niin paljon, etten muista mitä olet kirjottanu.

        Kirjoita vähemmän, jos muistis paranis.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ja jos et ole, niin pidä turpas kiinni hänestä.

        Mä puhut tasan mistä halua. Ole lukematta jos vituttaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jaa, eihän sitä koskaan tiedä, kun vainoharhainen olet.

        Helppo kysys oletko vai et?


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Kirjoita vähemmän, jos muistis paranis.

        Sun muistis se tässä pettää oi Suomen itsekkäin miljonääri.


      • Provo olet sinä.


      • Anonyymi

        Please, käykää molemmat välillä vaikka kävelyllä rauhoittumassa! Ei tämä nyt enää paremmaksi muutu tämä väittelynne. t. Sivullinen


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Helppo kysys oletko vai et?

        En mä sitä sulle kertoisi, vaikka olisin. Ei kai kukaan nyt niin hullu ole?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä puhut tasan mistä halua. Ole lukematta jos vituttaa.

        Et puhu, ole hiljaa jos et osaa pysyä asiassa.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Provo olet sinä.

        Itsepä alotit. Ei tarvitse paljoa provosoida, kun sä jo rageet.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En mä sitä sulle kertoisi, vaikka olisin. Ei kai kukaan nyt niin hullu ole?

        Voihan mä kysyä. Mitäs hävittävää sulla on jos kerrot?


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Et puhu, ole hiljaa jos et osaa pysyä asiassa.

        Ups ... näköjään puhun ... Oi Lillis Lillis


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sun muistis se tässä pettää oi Suomen itsekkäin miljonääri.

        Ei vaan sun palstan dorkin anonyymi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Please, käykää molemmat välillä vaikka kävelyllä rauhoittumassa! Ei tämä nyt enää paremmaksi muutu tämä väittelynne. t. Sivullinen

        Sosiaalipornoa uteliaille.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Voihan mä kysyä. Mitäs hävittävää sulla on jos kerrot?

        Aina kysyä saa. Vain hullu tuohon vastaisi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itsepä alotit. Ei tarvitse paljoa provosoida, kun sä jo rageet.

        Ite rageet ja oot vielä sokee itelles.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ei vaan sun palstan dorkin anonyymi.

        Kyllä se ihan sun muistis on, mutta et sä tietenkään muista mitä et muista. Se on ihan luonnollista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aina kysyä saa. Vain hullu tuohon vastaisi.

        Niin eli tuon mukaa sun pitäisi jo vastata.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se ihan sun muistis on, mutta et sä tietenkään muista mitä et muista. Se on ihan luonnollista.

        Projisoit taas.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ups ... näköjään puhun ... Oi Lillis Lillis

        Heh, et ole Lillis. Kiitos.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ite rageet ja oot vielä sokee itelles.

        Näkeehän sen sokeakin, että ainoa rage olet sinä. Se olet aina sinä ja muut naureskelevat miten helppo sut on saada flippaamaan. Tarvitaan vain yleisluontoinen maininta masennuksesta ja huonosta parisuhteesta. Kertoo paljon ja oli hyvin ennalta arvattavissa, että sä reagoit siihen juuri näin. Ja senkän sä teit, toimii kuin junan vessa.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Niin eli tuon mukaa sun pitäisi jo vastata.

        Aika lattea yritys sulta ja toimimaton logiikkakin vielä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Näkeehän sen sokeakin, että ainoa rage olet sinä. Se olet aina sinä ja muut naureskelevat miten helppo sut on saada flippaamaan. Tarvitaan vain yleisluontoinen maininta masennuksesta ja huonosta parisuhteesta. Kertoo paljon ja oli hyvin ennalta arvattavissa, että sä reagoit siihen juuri näin. Ja senkän sä teit, toimii kuin junan vessa.

        Rageaminen on raivoamista, ei trollin kanssa provoamista, pöljä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Projisoit taas.

        Ei. Annoin sulle jo vinkin siitäkin mistä ketjusta ton kommenttisi löydät. Kato toisilla meistä on liiankin hyvä muisti.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Heh, et ole Lillis. Kiitos.

        Toivotaan sun vuokses niin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aika lattea yritys sulta ja toimimaton logiikkakin vielä.

        Hulluksi oot vielä tyhmäkin, kun et logiikkaa tajua.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Rageaminen on raivoamista, ei trollin kanssa provoamista, pöljä.

        Kyllä ja sitähän sä nimenomaan teet, rageet. Toki muuta esitän, mutta olet hyvin läpinäkyvä. Olet aina.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Toivotaan sun vuokses niin.

        Todistit sen taas.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei. Annoin sulle jo vinkin siitäkin mistä ketjusta ton kommenttisi löydät. Kato toisilla meistä on liiankin hyvä muisti.

        Ei löydy, kun se on sun keksimää paskaa.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Hulluksi oot vielä tyhmäkin, kun et logiikkaa tajua.

        Sun käsityskykys rajallisuudestahan tämä koko keskustelu lähti.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Todistit sen taas.

        Ehkä, ehkä en ... sulle on helppo todistaa se, mihin sä uskot.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ja sitähän sä nimenomaan teet, rageet. Toki muuta esitän, mutta olet hyvin läpinäkyvä. Olet aina.

        Et ole nähnyt kun mä ragean. Olisit hiljaa jos näkisit.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sun käsityskykys rajallisuudestahan tämä koko keskustelu lähti.

        Tai kuitenkin omasta sivuraiteille pyrkimyksistä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ei löydy, kun se on sun keksimää paskaa.

        Niin, sulla on huono muisti, tai ehkä valikoiva. Molemmat on huono juttu sulle, mutta ei ne mua haittaa. Mulla kun on erinomainen muisti.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Et ole nähnyt kun mä ragean. Olisit hiljaa jos näkisit.

        Tuskin vaan. Heittäisin vaan lisää löylyä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä, ehkä en ... sulle on helppo todistaa se, mihin sä uskot.

        Yym, ei mee enää läpi. Älä suotta yritä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin, sulla on huono muisti, tai ehkä valikoiva. Molemmat on huono juttu sulle, mutta ei ne mua haittaa. Mulla kun on erinomainen muisti.

        Ei näytä olevan.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Tai kuitenkin omasta sivuraiteille pyrkimyksistä.

        Kyllä se oli tuo ensimmäinen. Sä olet todistanut käsityskykys rajallisuuden lukemattomia kertoja. Aina tasan samalla tavalla. Lullis sunkin joskus oppivan. Vaan joo, ei voi kauhalla vaatia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuskin vaan. Heittäisin vaan lisää löylyä.

        Epäilen ettet puhus mitään. Parempi oliskin olla hys.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Yym, ei mee enää läpi. Älä suotta yritä.

        En mä ole koskaan yrittänyt mitään, vaikka toivoit niin.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ei näytä olevan.

        Kyllä on, oi Suomen itsekeskeisin miljonääri.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se oli tuo ensimmäinen. Sä olet todistanut käsityskykys rajallisuuden lukemattomia kertoja. Aina tasan samalla tavalla. Lullis sunkin joskus oppivan. Vaan joo, ei voi kauhalla vaatia.

        Mut sinä oot sitten niin tyhmä ettet usko kerrasta, uudestaan yrität yrittämästä päästyäs?


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Epäilen ettet puhus mitään. Parempi oliskin olla hys.

        Epäile vapaasti. Luulo ei ole tiedon väärti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En mä ole koskaan yrittänyt mitään, vaikka toivoit niin.

        Mitä nyt vedättää.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Mut sinä oot sitten niin tyhmä ettet usko kerrasta, uudestaan yrität yrittämästä päästyäs?

        Ei mun tarvi yrittää mitään. Sä todistit jo tyhmyytes, jos nyt muka oli jolekkin palstalla vielä epäselvää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä on, oi Suomen itsekeskeisin miljonääri.

        Olet vai?


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Mitä nyt vedättää.

        Voi voi, ehdit sitten jo toivoa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Epäile vapaasti. Luulo ei ole tiedon väärti.

        Heh, no testataanko irl?


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Olet vai?

        Niin sinä olet ... edelleen


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei mun tarvi yrittää mitään. Sä todistit jo tyhmyytes, jos nyt muka oli jolekkin palstalla vielä epäselvää.

        Yhä vaan oot siinä testaamassa.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Heh, no testataanko irl?

        Siitä vaan. Kynnysmatto kun ole, niin menet häntä koipien välissä piiloon. Sä olet kuin arka koira.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voi voi, ehdit sitten jo toivoa.

        En sain vaan varmuuden asiasta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin sinä olet ... edelleen

        Taidat olla joo.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Itse näen, että tunnetason kriteereitä ei voi verrata palkkaan, ulkonäköön, statukseen tai omaisuuteen. Nuo jälkimmäiset on ihan sama-osastolla, jos vertaa mistä ainakin itse tulen onnelliseksi.

        ÄO on taas siinä mielessä erilainen kriteeri, että jos kahden ihmisen ÄO on liian kaukana toisistaan, on saman aaltopituuden ja luultavasti tunneyhteyden (sellaisena kuin sen itse ymmärrän) löytyminen olla vaikeaa.

        Jos haluaa parisuhteen, ihan minkälaisen vaan, ei pariutuminen ole vaikeaa. Riittää, että löytyy toinen yksinäinen tai toinen läheisyyttä ja seksiä vaille oleva (kumpi sitten onkaan se juurisyy etsiä suhde, joka ei oikeasti riitä pitkällä aikajänteellä).

        Jatkan kohta… pitää käydä syömässä lapsen kokkaamaan ruokaa välillä…

        Jonkinnäköinen ulkonäköön perustuva alkukarsinta kuitenkin on.

        Niin miehillä kuin naisilla.

        Joka muuta väittää, puhuu paskaa.

        Jos selviytyy alkukarsinnasta, pääsee esittelemään luonteen hyviä puolia.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Yhä vaan oot siinä testaamassa.

        Testaamassa sun tyhmyyttäs? Turhaa puuhaa, mitta-asteikko loppuu kesken.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        En sain vaan varmuuden asiasta.

        Voi voi ... itke pois.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tota mä just tarkotan sillä vähättelyllä ja itsesi korostamisella. En tiedä oletko sä oikeasti sokea tolle omalle tavallesi puhua, kun sua alkaa ärsyttää. Väität, että muut eivät ymmärrä pointtia. Et mieti voisiko ehkä sittenkin olla osin toisinkin päin. Sen ymmärtää, että toki välillä on niinkin, että muut ovat vaan vähän tyhmiä eivätkä tajua. Vaan oletko sä huomannut, että sulle käy sitä aika usein? Mä ole ollut itsekin tuossa ottavana osapuolena, kun aloit tuohon samaan virteen. Multa sä pyysit sitten myöhemmin anteeksi, kun olit kuulemma ymmärtänyt väärin ja ottanut vittuiluna. En tiedä mitä mä sitten tein niin eri tavalla, kun en yhtäkkiä enää ollutkaan tyhmä ja kykenemätön tajuamaan. Oliko sitten se, että sanoin etten mä tule vastaamaan sulle mitään, jos et ota ja puhu asiallisesti.

        -mf-

        Masennus aiheuttaa kaiken tulkitsemista negatiivisten lasien läpi, esim vittuiluna.

        Ei tohon kannata haaskata aikaa, lost case.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Siitä vaan. Kynnysmatto kun ole, niin menet häntä koipien välissä piiloon. Sä olet kuin arka koira.

        No sovitaan joku paikka ja aika. Ehdota sinä rohkeena.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Taidat olla joo.

        Kyllä se täytyy uskoa, sulla on todella huono muisti. Oisko alkavaa dementiaa?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Testaamassa sun tyhmyyttäs? Turhaa puuhaa, mitta-asteikko loppuu kesken.

        Teetkö sitten useinkin turhia juttuja?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voi voi ... itke pois.

        Ei itketä. Olen hyvilläni.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se täytyy uskoa, sulla on todella huono muisti. Oisko alkavaa dementiaa?

        Voit varmaan copypastettaa sen tähän. Kun olet etevä ja hyvä muistinen. Linkkinä vielä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        No sovitaan joku paikka ja aika. Ehdota sinä rohkeena.

        Ja sä et todellakaan ragea. Lievä raivohullu. En mä linnaan sun hakkaamisestas lähde. Et ole edes sen arvonen.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Teetkö sitten useinkin turhia juttuja?

        Jos se on hauskaa, niin joo. Valtaosa hauskoista asioista on varsin turhanpäiväisiä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Voit varmaan copypastettaa sen tähän. Kun olet etevä ja hyvä muistinen. Linkkinä vielä.

        MIksi linkittäisin. Jokainen sen lukenut muistaa sen kyllä. Paljon hauskempaa, kun väität ettet ole sitä sanonut ja mokaat itseäsi lisää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja sä et todellakaan ragea. Lievä raivohullu. En mä linnaan sun hakkaamisestas lähde. Et ole edes sen arvonen.

        Hah, eli et uskalla tavata? Mamis kuten arvelinkin, suunsoittaja munaton vässykkä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos se on hauskaa, niin joo. Valtaosa hauskoista asioista on varsin turhanpäiväisiä.

        Niin kun sinäkin. Turha mutta huvittava.


      • Anonyymi kirjoitti:

        MIksi linkittäisin. Jokainen sen lukenut muistaa sen kyllä. Paljon hauskempaa, kun väität ettet ole sitä sanonut ja mokaat itseäsi lisää.

        Niin kun et pysty olematonta linkittämään. :"D


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Hah, eli et uskalla tavata? Mamis kuten arvelinkin, suunsoittaja munaton vässykkä.

        Tai pikemmin en siitsi tuhlata aikaa ja rahaa sun hakkaamiseesi. Bensa ei ole ilmasta ja sut voi yhtä helposti hakata näinkin. Kuten ketju todistaa.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Niin kun sinäkin. Turha mutta huvittava.

        Hyvä, että kykenet vielä itkultas kirjottaan.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Niin kun et pysty olematonta linkittämään. :"D

        En tietenkään, mutta tuon pystyisin helposti. Vaan on hauskempaa nähdän sun tekevän itsestän pellen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tai pikemmin en siitsi tuhlata aikaa ja rahaa sun hakkaamiseesi. Bensa ei ole ilmasta ja sut voi yhtä helposti hakata näinkin. Kuten ketju todistaa.

        Seli seli, noin ne aina sanoo kun on arkavarpaat. Joo en viitti jatkaa noin pelokkaan kanssa. Ilmoita jos muutat mieles.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        MIksi linkittäisin. Jokainen sen lukenut muistaa sen kyllä. Paljon hauskempaa, kun väität ettet ole sitä sanonut ja mokaat itseäsi lisää.

        Hitto, mä taidan muistaa sen keskustelun. Se oli joku niistä Kelan tukiaisia koskeneista ketjuista, jossa Jasu mouhos jostain arpajaisvoitostaan?


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Seli seli, noin ne aina sanoo kun on arkavarpaat. Joo en viitti jatkaa noin pelokkaan kanssa. Ilmoita jos muutat mieles.

        uuuuuuuuu ku pelottaa ... sä olet yhtä pelottava kuin liito-orava.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hitto, mä taidan muistaa sen keskustelun. Se oli joku niistä Kelan tukiaisia koskeneista ketjuista, jossa Jasu mouhos jostain arpajaisvoitostaan?

        Sattoi hyvinkin olla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        uuuuuuuuu ku pelottaa ... sä olet yhtä pelottava kuin liito-orava.

        Ja sä oot yhäkin vaan mölyävä velliperse, joka ei omaa muuta suurta kun vitun suuren suun. Pupupöksy pelkuri.


      • Anonyymi kirjoitti:

        uuuuuuuuu ku pelottaa ... sä olet yhtä pelottava kuin liito-orava.

        Nolo jätkä. 😂


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Nolo jätkä. 😂

        Katoit sitten peiliin. Hyvä, että huomasit. Ehkä sulla on vielä toivoa.


      • Hävisit jo. Pelkuruuttas.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Hävisit jo. Pelkuruuttas.

        Juu, en puhu kuin suoraan lastentarhan pihalta. Onhan se paha häviö.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Hävisit jo. Pelkuruuttas.

        Toki ... en mä tyhjänpäiväsiten ihmisten takia ihan kaikkeen rupea. Parempi vaan antaa sun uhota täällä. Turvallisempaa sulle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki ... en mä tyhjänpäiväsiten ihmisten takia ihan kaikkeen rupea. Parempi vaan antaa sun uhota täällä. Turvallisempaa sulle.

        Jaa kato kannattaahan sJasun antaa purkaa paineita. Selvästi on taas kasaantunut.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Juu, en puhu kuin suoraan lastentarhan pihalta. Onhan se paha häviö.

        Lastentarhoja ei ole olemassakaan, päiväkoteja. Sanotko pyörätuoliakin rullatuoliksi?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Toki ... en mä tyhjänpäiväsiten ihmisten takia ihan kaikkeen rupea. Parempi vaan antaa sun uhota täällä. Turvallisempaa sulle.

        Ottaa noin koville olla meistä se pelkuri?


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Lastentarhoja ei ole olemassakaan, päiväkoteja. Sanotko pyörätuoliakin rullatuoliksi?

        Lastentarha on must paljon kivempi, vähän kuin ruusutarha.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ottaa noin koville olla meistä se pelkuri?

        Ai kato sua ahistaa taas.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hitto, mä taidan muistaa sen keskustelun. Se oli joku niistä Kelan tukiaisia koskeneista ketjuista, jossa Jasu mouhos jostain arpajaisvoitostaan?

        Jaa, siis joku niistä. Ne missä Jasu haukku kaikki Kelasta tukia saavat ihan paskoiksi ihmisiksi? Ja joissa hän kehui sentään itse olevansa paljon parempi, kun on tajunnut mennä kerran elämässään voittamaan jossain rahapelissä. Ja tietysti kun on tajunnut hankia miehen, joka hänet elättää. Se selittääkin, jos toi on noissa hybriksissä lausuttu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kukaan osaa aluksi pelätä. Sitä kuvittelee ihmisten olevan normaaleja, kunnes törmää sinuun.

        Miksi Lillis pelkäisi Bätääs nimimerkkiä??!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksi Lillis pelkäisi Bätääs nimimerkkiä??!

        Kunhan jauhaavat paskaa, kun se on ainoa elämäntehtävä. Ei ole Lillillä mitään pelättävää mun suhteen. En tekis hälle ikinä mitään pahaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa, siis joku niistä. Ne missä Jasu haukku kaikki Kelasta tukia saavat ihan paskoiksi ihmisiksi? Ja joissa hän kehui sentään itse olevansa paljon parempi, kun on tajunnut mennä kerran elämässään voittamaan jossain rahapelissä. Ja tietysti kun on tajunnut hankia miehen, joka hänet elättää. Se selittääkin, jos toi on noissa hybriksissä lausuttu.

        Niinpä niin. Kato ku toiset meistä on niin paljon parempia ihmisiä kaikessa. Sillon on vara marmattaa ja moittia kaikkia ja kaikesta.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Erotusdiagnostiikkaa on silti hyvä ymmärtää.

        ”Erotusdiagnostiikkaa on silti hyvä ymmärtää.”

        Hienojen sanojen merkitys olisi myös hyvä ymmärtää jos niitä tahtoo käyttää. 😉


      • Anonyymi kirjoitti:

        ”Erotusdiagnostiikkaa on silti hyvä ymmärtää.”

        Hienojen sanojen merkitys olisi myös hyvä ymmärtää jos niitä tahtoo käyttää. 😉

        Juu, ymmärrän kyllä. Nou hätä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Juu, ymmärrän kyllä. Nou hätä.

        No selvästikään et ymmärrä 🤣


      • Anonyymi kirjoitti:

        No selvästikään et ymmärrä 🤣

        Ymmärrän, mun kinakamu ei ymmärtänyt.


      • Bätääs kirjoitti:

        Ymmärrän, mun kinakamu ei ymmärtänyt.

        Jos puhutaan masennuksen syistä. Anomuumi pyllyreiätön puheli huonon parisuhteen aiheuttamasta masennuksesta ja minä lisäsin, "Masennuksen voi saada sairauksistakin. Kuten minä.

        Toki on rajansa tiedettävä, mutta myös älyttömyyden rajat."

        Jolloin erotusdiagnostiikka on oleellinen asia. Aina kun puhutaan sairauksista tuota asiaa ei saa unohtaa. Myös keuhkosyövän syyt pitää tutkia ja selvittää, erotusdiagnostiikka on the thing.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Jos puhutaan masennuksen syistä. Anomuumi pyllyreiätön puheli huonon parisuhteen aiheuttamasta masennuksesta ja minä lisäsin, "Masennuksen voi saada sairauksistakin. Kuten minä.

        Toki on rajansa tiedettävä, mutta myös älyttömyyden rajat."

        Jolloin erotusdiagnostiikka on oleellinen asia. Aina kun puhutaan sairauksista tuota asiaa ei saa unohtaa. Myös keuhkosyövän syyt pitää tutkia ja selvittää, erotusdiagnostiikka on the thing.

        Paitsi että valtaosan syövistä kohdalla ei mitään sen kummempaa selkeää syytä löydy. Syy on yleensä lähinnä paska säkä. Toinen polttaa ikänsä kuin krsteeni sairastumatta ja toinen ei ole koskaan polttanut ja sairastuu. Ei sitä syytä useinkaan pysty sanomaan, riskitekijöitä vain.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Paitsi että valtaosan syövistä kohdalla ei mitään sen kummempaa selkeää syytä löydy. Syy on yleensä lähinnä paska säkä. Toinen polttaa ikänsä kuin krsteeni sairastumatta ja toinen ei ole koskaan polttanut ja sairastuu. Ei sitä syytä useinkaan pysty sanomaan, riskitekijöitä vain.

        Silti.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Jos puhutaan masennuksen syistä. Anomuumi pyllyreiätön puheli huonon parisuhteen aiheuttamasta masennuksesta ja minä lisäsin, "Masennuksen voi saada sairauksistakin. Kuten minä.

        Toki on rajansa tiedettävä, mutta myös älyttömyyden rajat."

        Jolloin erotusdiagnostiikka on oleellinen asia. Aina kun puhutaan sairauksista tuota asiaa ei saa unohtaa. Myös keuhkosyövän syyt pitää tutkia ja selvittää, erotusdiagnostiikka on the thing.

        Vahvistit ymmärtämättömyytesi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vahvistit ymmärtämättömyytesi.

        Älä nyt jauha paskaa siinä vitun pellehermanni.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Silti.

        Silti mitä? Silti tiedetään syy, vaikkei syytä tiedetä? Lopulta hyvin iso osa sairauksista on tietyltä osin mysteereitä. Miksi yksi sairastuu ja toinen ei, harvemmin sitä kykenee kukaan varmaksi sanomaan. Geneettisiä altiuksia on ja niiden vaikutus on selvä, mutta esim. elämäntavat vaikuttavat vain noihin riskeihin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Silti mitä? Silti tiedetään syy, vaikkei syytä tiedetä? Lopulta hyvin iso osa sairauksista on tietyltä osin mysteereitä. Miksi yksi sairastuu ja toinen ei, harvemmin sitä kykenee kukaan varmaksi sanomaan. Geneettisiä altiuksia on ja niiden vaikutus on selvä, mutta esim. elämäntavat vaikuttavat vain noihin riskeihin.

        Erotusdiagnostiikka.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Erotusdiagnostiikka.

        Tajuatko sä nyt oikesti mitä tuo sana tarkottaa? Se meinaan ei nyt oikeasti kauhean hyvin sovi tähän kontekstiin.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Erotusdiagnostiikka.

        "Erotusdiagnoosi on käsite, jota käytetään tiettyä tautia haettaessa, ja se sisältää ne vaihtoehdot, jotka voisivat myös samantapaisella oireistolla tulla kyseeseen. Esimerkiksi nivelreuman erotusdiagnooseja ovat vaikkapa nivelrikko tai reaktiivinen niveltulehdus."

        Lähde Wikipedia

        Ei siis pohdita sairauden syytä, vaan selvitetään mistä sairaudesta on kyse.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Erotusdiagnoosi on käsite, jota käytetään tiettyä tautia haettaessa, ja se sisältää ne vaihtoehdot, jotka voisivat myös samantapaisella oireistolla tulla kyseeseen. Esimerkiksi nivelreuman erotusdiagnooseja ovat vaikkapa nivelrikko tai reaktiivinen niveltulehdus."

        Lähde Wikipedia

        Ei siis pohdita sairauden syytä, vaan selvitetään mistä sairaudesta on kyse.

        Älä lue wikipediaa. Lue asiatietoa. Kuten me muutkin on koulussa tehty.

        Se on prosessi, jossa pyritään keräämään oleellisin tieto potilaan oireista ja vaivoista, hahmottamaan erotusdiagnostiset vaihtoehdot ja soveltamaan parasta mahdollista saatavilla olevaa tietoa lopullisen diagnoosin määrittämiseksi. Potilaan kertomien oireiden perusteella lääkäri muodostaa käsityksen mahdollisista sairauksista. Tämä kuva tarkentuu syventämällä mahdollisimman avoimilla kysymyksillä potilaan kokemia oireita ja niiden kehittymistä. Sen jälkeen lääkäri tutkii potilaan. Potilaan tutkimisen perusteella lista mahdollisista diagnooseista tarkentuu ja lääkäri päättää jatkotutkimusten tarpeesta.

        Lähde:https://www.duodecimlehti.fi/duo98642


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Erotusdiagnoosi on käsite, jota käytetään tiettyä tautia haettaessa, ja se sisältää ne vaihtoehdot, jotka voisivat myös samantapaisella oireistolla tulla kyseeseen. Esimerkiksi nivelreuman erotusdiagnooseja ovat vaikkapa nivelrikko tai reaktiivinen niveltulehdus."

        Lähde Wikipedia

        Ei siis pohdita sairauden syytä, vaan selvitetään mistä sairaudesta on kyse.

        Kyllä se syy selvitetään, jos ja kun se on selvitettävissä. Muutoin ei voida antaa parasta ahdollista hoitoakaan.

        Virukseen on turha antaa antibioottia, toisin kun bakteeriin esimerkiksi.

        Jotkut sairaudet ja taudit jää idiopaattisiksi eli syntyperältään tuntemattomiksi.

        Öitä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Kyllä se syy selvitetään, jos ja kun se on selvitettävissä. Muutoin ei voida antaa parasta ahdollista hoitoakaan.

        Virukseen on turha antaa antibioottia, toisin kun bakteeriin esimerkiksi.

        Jotkut sairaudet ja taudit jää idiopaattisiksi eli syntyperältään tuntemattomiksi.

        Öitä.

        Erotusdiagnoosi ei kuitenkaan liity tuohon puuhaan mitenkään. Et vaan näköjään voi myöntää puhuvasi väärästä asiasta, vaan alat vängätä asian vierestä.

        Valtaosa sairauksista jää syntyperältään tuntemattomiksi. Kukaan kun ei vaan yksinkertaisesti voi tietää varmaksi miksi joku syöpä vaikkapa juuri sinuun iskee.

        Eikä todellakaan suurimmassa osassa sairauksia yritetäkään selvittää itse sairauden syytä. Oireiden syy selvitetään ja sitten hoidetaan. Tutkimuksilla voidaan selvittää esim. diapeteksen riskitekijöitä, mutta ei sitä "syytä" todellakaan aleta joka potilaalta pohtia. Taudinaiheuttaja toki selvitetään. Se kun on olennaista siinä diagnoosissa. Virusperäinen nielutulehdus ja ovat esimerkiksi täysin eri sairauksia. Se on sitä erotusdiagnostiikkaa, kun selvitetään mikä tauti on kyseessä. Vaan ei sitä aleta selvitellä, että mistä sä sen angiinan sait ja miksi juuri sinä sen sait, mutta samoissa juhlissa ollut naapurin Martti ei.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Erotusdiagnoosi ei kuitenkaan liity tuohon puuhaan mitenkään. Et vaan näköjään voi myöntää puhuvasi väärästä asiasta, vaan alat vängätä asian vierestä.

        Valtaosa sairauksista jää syntyperältään tuntemattomiksi. Kukaan kun ei vaan yksinkertaisesti voi tietää varmaksi miksi joku syöpä vaikkapa juuri sinuun iskee.

        Eikä todellakaan suurimmassa osassa sairauksia yritetäkään selvittää itse sairauden syytä. Oireiden syy selvitetään ja sitten hoidetaan. Tutkimuksilla voidaan selvittää esim. diapeteksen riskitekijöitä, mutta ei sitä "syytä" todellakaan aleta joka potilaalta pohtia. Taudinaiheuttaja toki selvitetään. Se kun on olennaista siinä diagnoosissa. Virusperäinen nielutulehdus ja ovat esimerkiksi täysin eri sairauksia. Se on sitä erotusdiagnostiikkaa, kun selvitetään mikä tauti on kyseessä. Vaan ei sitä aleta selvitellä, että mistä sä sen angiinan sait ja miksi juuri sinä sen sait, mutta samoissa juhlissa ollut naapurin Martti ei.

        Sairauksien syiden selvittely liittyy oleellisesti erotusdiagnostiikkaan kyllä. Ei se inttämällä muuksi muutu.

        Puhu sinä mitä puhut.

        Mistä? Ei, vaan miksi. Eri kysymykset tyystin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Erotusdiagnoosi ei kuitenkaan liity tuohon puuhaan mitenkään. Et vaan näköjään voi myöntää puhuvasi väärästä asiasta, vaan alat vängätä asian vierestä.

        Valtaosa sairauksista jää syntyperältään tuntemattomiksi. Kukaan kun ei vaan yksinkertaisesti voi tietää varmaksi miksi joku syöpä vaikkapa juuri sinuun iskee.

        Eikä todellakaan suurimmassa osassa sairauksia yritetäkään selvittää itse sairauden syytä. Oireiden syy selvitetään ja sitten hoidetaan. Tutkimuksilla voidaan selvittää esim. diapeteksen riskitekijöitä, mutta ei sitä "syytä" todellakaan aleta joka potilaalta pohtia. Taudinaiheuttaja toki selvitetään. Se kun on olennaista siinä diagnoosissa. Virusperäinen nielutulehdus ja ovat esimerkiksi täysin eri sairauksia. Se on sitä erotusdiagnostiikkaa, kun selvitetään mikä tauti on kyseessä. Vaan ei sitä aleta selvitellä, että mistä sä sen angiinan sait ja miksi juuri sinä sen sait, mutta samoissa juhlissa ollut naapurin Martti ei.

        Et sä oikein voi hoitaa apinarokon oireitakaan, jos et sä tutki oireiden syytä ja syntyperää.

        Mietis nyt vähän itekkin.


      • Bätääs kirjoitti:

        Et sä oikein voi hoitaa apinarokon oireitakaan, jos et sä tutki oireiden syytä ja syntyperää.

        Mietis nyt vähän itekkin.

        Täytyyhän sun todeta mikä sairaus, tutkia ja poissulkea. Syykin täytys tietää edes oireille.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Sairauksien syiden selvittely liittyy oleellisesti erotusdiagnostiikkaan kyllä. Ei se inttämällä muuksi muutu.

        Puhu sinä mitä puhut.

        Mistä? Ei, vaan miksi. Eri kysymykset tyystin.

        No ei liity, mutta sovitaan että sinä tiedan senkin paremmin kuin lääketiede itsessään. Tiedät, kun et vaan kykene myöntämään mokanneesi termin kanssa.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Et sä oikein voi hoitaa apinarokon oireitakaan, jos et sä tutki oireiden syytä ja syntyperää.

        Mietis nyt vähän itekkin.

        Nyt sitten jauhat itse selvästi aiheen vierestä kun et vaan voi myöntää erehtyneesi. Sulle ottaa niin tiukille olla väärässä.

        Oireden syytä ja alkuperää ei tarvitse miettiä, kun tauti on jo diagnosoitu. Tuon tyyppisten tautien kanssa tartunnan lähdettä kyllä mietetään ja tartuntaketjuja yritetään selvittää, mutta diagnoosiin se ei liity mitenkään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No ei liity, mutta sovitaan että sinä tiedan senkin paremmin kuin lääketiede itsessään. Tiedät, kun et vaan kykene myöntämään mokanneesi termin kanssa.

        No esimerkki ataksiat. Joita on monista syistä johtuvia. Erotusdiagnostiikka on juuri se väline jolla mm. päästään syihin käsiksi.

        https://neuroliitto.fi/tieto-tuki/tietoa-sairauksista/harvinaiset-neurologiset-sairaudet/diagnoosit/idca/

        Kun ataksia voi johtua eri syistä, niin onhan ne syytkin silloin oleellinen osa erotusdiagnostiikkaa. Syiden välillä ja löytymiseksi pitää tutkia ja poissulkea.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Täytyyhän sun todeta mikä sairaus, tutkia ja poissulkea. Syykin täytys tietää edes oireille.

        Sä et itsekään enää tiedä mistä puhut. Aiemmin puhuit täysin eri asiasta puhuessasi erotusdiagnostiikasta. Se ei todellakaan ole keuhkosyövän syyn selvittelyä tai masennuksen syyn selvittelyä mitä sinä yritit väittää sen olevan. No juu ei ole, kuten nyt ilmeisesti viimeinkin tajusit. Tosin seuraavaksi tietysti väität ettet ole väittämiäsi ikinä väittänytkään.

        Apinarokon diagnosointi on taudin diagnosointia, ei taudin syyn diagnosointia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nyt sitten jauhat itse selvästi aiheen vierestä kun et vaan voi myöntää erehtyneesi. Sulle ottaa niin tiukille olla väärässä.

        Oireden syytä ja alkuperää ei tarvitse miettiä, kun tauti on jo diagnosoitu. Tuon tyyppisten tautien kanssa tartunnan lähdettä kyllä mietetään ja tartuntaketjuja yritetään selvittää, mutta diagnoosiin se ei liity mitenkään.

        Juu mutta ilman erotusdiagnostiikkaa ei selviä ikinä diagnoosi ja syitä voi olla monia, joten nekin on tutkittava.

        Verivirtsaisuus, joo tulee virtsateistä. Mutta syy miksi ja mistä sieltä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Täytyyhän sun todeta mikä sairaus, tutkia ja poissulkea. Syykin täytys tietää edes oireille.

        Sulla taitaa nyt olla sekaisin sekin mikä on oire ja mikä on tauti. ihan perustermit täysin hukassa. Ei jeesus mikä länkyttäjä. 😂


      • Bätääs kirjoitti:

        Juu mutta ilman erotusdiagnostiikkaa ei selviä ikinä diagnoosi ja syitä voi olla monia, joten nekin on tutkittava.

        Verivirtsaisuus, joo tulee virtsateistä. Mutta syy miksi ja mistä sieltä.

        Onko syy virtsakivi vai kasvain? Mills teet diagnoosin jos et tiedä syytä verivirtsaisuudelle? Eli erotusdiagnostiikkaa tarvit syynkin löytymiseen.

        Poissulkemista-erotusdiagnostiikkaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sä et itsekään enää tiedä mistä puhut. Aiemmin puhuit täysin eri asiasta puhuessasi erotusdiagnostiikasta. Se ei todellakaan ole keuhkosyövän syyn selvittelyä tai masennuksen syyn selvittelyä mitä sinä yritit väittää sen olevan. No juu ei ole, kuten nyt ilmeisesti viimeinkin tajusit. Tosin seuraavaksi tietysti väität ettet ole väittämiäsi ikinä väittänytkään.

        Apinarokon diagnosointi on taudin diagnosointia, ei taudin syyn diagnosointia.

        Sä et itse tunnu ymmärtävän ettei ilman syytä ole mitään diagnoosiakaan, joten kyllä on erotusdiagnostiikka oleellinen syyn etsimisessä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Juu mutta ilman erotusdiagnostiikkaa ei selviä ikinä diagnoosi ja syitä voi olla monia, joten nekin on tutkittava.

        Verivirtsaisuus, joo tulee virtsateistä. Mutta syy miksi ja mistä sieltä.

        Juu, eli puhuit aluksi täysin puuta heinää etkä edes tiennyt mitä käyttämäsi termi tarkoittaa. Tokko tajusit edelleenkään mitä sillä tarkitetaan. Sen verran totaalisesti sulla on nyt jutuissas puurot ja vellit sekasin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sulla taitaa nyt olla sekaisin sekin mikä on oire ja mikä on tauti. ihan perustermit täysin hukassa. Ei jeesus mikä länkyttäjä. 😂

        Itsehän sä länkytät syöpää ja ei syytä tutkita jne. Opettele itse termit ja päde sitten.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sulla taitaa nyt olla sekaisin sekin mikä on oire ja mikä on tauti. ihan perustermit täysin hukassa. Ei jeesus mikä länkyttäjä. 😂

        Särky on oire ja tauti voi olla vaikka flunssa taukki.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Juu, eli puhuit aluksi täysin puuta heinää etkä edes tiennyt mitä käyttämäsi termi tarkoittaa. Tokko tajusit edelleenkään mitä sillä tarkitetaan. Sen verran totaalisesti sulla on nyt jutuissas puurot ja vellit sekasin.

        Itse puhut puuta heinää. Etkä tajua vaikka selitetään esimerkein. 😄


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sulla taitaa nyt olla sekaisin sekin mikä on oire ja mikä on tauti. ihan perustermit täysin hukassa. Ei jeesus mikä länkyttäjä. 😂

        Masennuksen syykin voi olla eri syistä johtuva. Eikö lääkäri muka etsi syytä masennukselle seulomalla eli erottelemalla mahdollisia syitä? Se vaan näkee nenän asennosta syyn masennukseen?


      • Bätääs kirjoitti:

        Masennuksen syykin voi olla eri syistä johtuva. Eikö lääkäri muka etsi syytä masennukselle seulomalla eli erottelemalla mahdollisia syitä? Se vaan näkee nenän asennosta syyn masennukseen?

        Tällä on masennus, mutta vitut syistä miksi sillä se on. Lääkettä vaan kuuppaan. Sillä hyvä. Ei erotella syitä mitenkään. Ää mitäs turhaan, se on vaan masennus ja parisuhteesta johtuu vaikkei olis tyypillä parisuhdettakaan. Nähty nenästä. Eintartte tutkia, diagnoosi vaan pläts. Ja vittuun vastaanotolta.

        Kas kun ne mun masennuksen syitä halyaa tutkia.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Tällä on masennus, mutta vitut syistä miksi sillä se on. Lääkettä vaan kuuppaan. Sillä hyvä. Ei erotella syitä mitenkään. Ää mitäs turhaan, se on vaan masennus ja parisuhteesta johtuu vaikkei olis tyypillä parisuhdettakaan. Nähty nenästä. Eintartte tutkia, diagnoosi vaan pläts. Ja vittuun vastaanotolta.

        Kas kun ne mun masennuksen syitä halyaa tutkia.

        Onko sulle tehty jo lobotomiakin? Meinaan nyt on niin päätöntä juttua.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onko sulle tehty jo lobotomiakin? Meinaan nyt on niin päätöntä juttua.

        Ei ole. Mä nyt karrikoin jotta ihminen tajuais, että miten houruja hän puhuu asiasta, jonka satun nyt ymmärtämään häntä paremmin.

        Olkoon fiksu, mutta mä satun nyt tässä asiassa olemaan fiksumpi.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ei ole. Mä nyt karrikoin jotta ihminen tajuais, että miten houruja hän puhuu asiasta, jonka satun nyt ymmärtämään häntä paremmin.

        Olkoon fiksu, mutta mä satun nyt tässä asiassa olemaan fiksumpi.

        Sä olet pihalla kuin lumiukko.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sä olet pihalla kuin lumiukko.

        En ole ja siksihän sä vänkäätkin, kun tykkäät vänkäämisestä vänkäämisen vuoksi.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        En ole ja siksihän sä vänkäätkin, kun tykkäät vänkäämisestä vänkäämisen vuoksi.

        Oletpa, ja siksi vänkäät vastaan. Et kestä todeta, että olit väärässä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oletpa, ja siksi vänkäät vastaan. Et kestä todeta, että olit väärässä.

        Sinun narsku egos ei kestä, että joku muukin olis oikeessa kun sinä. Väännät ja käännät sanoja niin kauan, että toinen väsyy sinuun, sitten hihkut kuinka giksu olet. Et sinä ole, vpit olla taitava irroittamaan asioita kontekstistaan ja kääntämään päälaelleen toisen puheet, muttei se fiksuutta osoita. Korkeintaa kyvyttömyyttä reiluun vuoropuheluun. Ja hyväksymään että muutkin tietää jotain kuin vain sinä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Sinun narsku egos ei kestä, että joku muukin olis oikeessa kun sinä. Väännät ja käännät sanoja niin kauan, että toinen väsyy sinuun, sitten hihkut kuinka giksu olet. Et sinä ole, vpit olla taitava irroittamaan asioita kontekstistaan ja kääntämään päälaelleen toisen puheet, muttei se fiksuutta osoita. Korkeintaa kyvyttömyyttä reiluun vuoropuheluun. Ja hyväksymään että muutkin tietää jotain kuin vain sinä.

        Kuvailet hyvin itseäsi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuvailet hyvin itseäsi.

        Sä voisit syöksyä vaikka sementtiin.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Ihmisillä on ihan helvetin pitkät kriteerilistat, kun lukee netissäkin niitä. Sen sijaan, että ne pitää täyttyä vois kai kuunnella fiiliksiään eli tunnetta, pidän tosta ihmisestä. Sen kanssa on hyvä olla, vaikkei se täytäkkään mun kriteerilistaani.

        Jos pitää laatia oikein kriteerilista niin parasta olla yksin.Kukaan kun ei ole täydellinen.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Ihmiset on kovin erilaisia, eikä välttämättä sana tunneyhteys avaudu kaikille samalla lailla. On totta, että halaaminen, koskettaminen ja suutelu avaa tietä tunneyhteydelle, mutta se voi olla täysin ilman kosketustakin olla olemassa. Itseasiassa silloin kun tunneyhteys on voimakas jo ennen hellittelyä ja seksiä, epäilen että kestävän ja samalla onnellisen rakkauden mahdollisuudet on parhaimmillaan.

        Jonkun ihmisen kanssa tuntuu vaan heti, että ollaan samalla aaltopituudella. Lähes heti uskaltaa olla oma itsensä myös heikkouksineen ja uskaltaa avautua lyhyenkin tuntemisen jälkeen intiimeistäkin asioista nyt esimerkiksi. Tunneyhteys voi syntyä yhtä hyvin ystävän, kollegan tai rakastetun kanssa. Ehkä koen tunneyhteyden osittain samaksi kuin olla samalla aaltopituudella, mutta se on vaan paljon paljon intiimimpää.

        Kaikista selvemmin romanttisen tunneyhteyden näkee ja kokee silmien kautta, antaako kummatkin katsoa syvään ja pitkään. Ja tietysti tuntuuko katse siltä, että on tullut kotiin vai onko katseen alla olo epämiellyttävää. Jonkun erityisen ihmisen kanssa katse voi olla paljon intiimimpi ja koskettavampi kokemus kuin vaikka seksi toisen kanssa. Se mitä sellaisessa hetkessä tapahtuu on hyvin hyvin hämmentävää, aika melkein pysähtyy ja aivot poksuu mielihyvähormoneissa kuin paremmassakin orgasmissa. 😁 Ja sellaisen jälkeen, hämmennyksen ohi mentyä, helposti tajuaa, että vaikkei halua edes myöntää taisi rakastua. Asiaa ei kyllä usko ennen kuin sen kokee itse ensimmäistä kertaa! Aika harvinaista herkkua tuollainen poksuminen on, mutta aika ravisteleva kokemus kun kohdalle osuu.

        Runebergin tekstiä


      • Anonyymi kirjoitti:

        Runebergin tekstiä

        Hah hah! Onkohan tuo nyt kehu vai haukku. 🤣 Siltä se on tuntunut, kun se on tapahtunut. Kun kirjoitan, järjestän itse omaa päätäni ja ajatuksiani samalla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos pitää laatia oikein kriteerilista niin parasta olla yksin.Kukaan kun ei ole täydellinen.

        Niin kyllä, samaa mieltä.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Sä voisit syöksyä vaikka sementtiin.

        Asiallinenkin vielä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Asiallinenkin vielä.

        Seurassa seuran mukaan.


    • Anonyymi

      Rakkautta saa jos on jännämies.

      • Pöh Välis. Yhtään jännämiestä en ole rakastanut.


    • Joskus vaikuttaa siltä, että rakkaus pitäisi jotenkin ansaita. Lapsi ansaitsee sitä, kun on hiljaa ja tottelee, eläin kun makaa nätisti nurkassa ja aikuinen, kun tekee paljon töitä (siis suorittaa), on tietynlainen koulutus, tietyn näköinen ulkoisesti jne.

      • En tiedä vaikuttaako Norppa sinun näkökulmaasi oma kasvatus. Itse olen sinänsä onnellisessa asemassa, että olen lapsena turvallisesti kiintynyt ja olen aina ollut hyväksytty ja rakastettu itsenäni, ei suoritusten kautta. En siis koe, että aitoa rakkautta saa suorittamalla tai miellyttämällä.

        Tunnistan kyllä monen noista asiasta ympäristössä ja monen kohtuullisen läheisenkin ihmisen kohdalla näkee, että on vaikeutta hyväksyä itse itseään ja ihminen koko ajan kokee riittämättömyyttä sen sijaan että oppisi olemaan armollinen itselle ja muille,


    • Anonyymi

      Esseen kirjoittajalla oli skeptinen näkemys parisuhteen onnistumisesta.
      Outoa oli myös internetin syyttäminen pariutumisen ongelmista.

      • "Esseen kirjoittajalla oli..."
        Viesti on minun. Taisin vahingossa rastittaa itseni anonyymiksi.


      • Carl-Gustaf kirjoitti:

        "Esseen kirjoittajalla oli..."
        Viesti on minun. Taisin vahingossa rastittaa itseni anonyymiksi.

        Olen samaa mieltä, että näkökulma on skeptinen tai kärjistäväkin. Siitä en ole varma onko kyse asiaa haastavasta kirjoitustyylistä enemmän vai kirjoittajan pessimististä.


    • Anonyymi

      Maksumuurin takana, niin ei nyt päässyt kokonaan lukemaan.

      Mutta meillä maalla on aina eletty käytäntölähtöisesti, jää turha haihattelu vähemmälle.

      Minähän kirjoitin jo aikoja sitten palstalle, ettei tästä mitään tule. Naiset haihattelee tunnepuuskissaan ja miehet kyttää koska pääsee pukille.

      Karkea yleistys niin, että mies tarvii seksiä jotta tunne syttyy ja nainen tarvii tunnetta, jotta halu seksiin syttyy.

      -keinovaginamies-

    • Anonyymi

      Miten sinkkuristeily sujui?

      • Heh, ”biletin” ehkä 03 asti, tutustuin lähinnä fiksuihin naisiin. 😂 Siis istuimme ja juttelimme keski-ikäisille sopivaan tyyliin, 😂 en edes tanssinut koko reissulla, Laiva oli aivan liian täynnä aivan liian nuoria opiskelijoita. 😬

        Kovin montaa ~saman ikäluokan miestä ei ollut mukana ja ne jotka oli muualta Suomesta. Yhden kyllä tulkitsin hyvin varovaisesti ja viisaan peitellysti ehdottelevan jotain reilusti aamuyön puolella, mutta en ”ymmärtänyt” kyllä ollenkaan mitä lie vihjaillut, En siinä kohtaa oikeastaan edes mitään halunnut, oli tunnetasolla ihan muuta meneillään laivan ulkopuolella. Aamulla kävin ostoksilla itsekseni.

        Sinänsä mukavia ihmisiä ja olen tyytyväinen, että lähdin. Se oli enemmänkin itselle sen osoittamista että on palannut seuraa etsiväksi sinkuksi vaikkei varsinaisesti jaksa etsiä. Ehkä syksyllä taas?


    • Anonyymi

      Hämmentävä ketju. Kaksi naisoletettua (tai sinne päin) kritisoivat toisten naisten parisuhdekriteereitä.

      Molemmilla joko paska parisuhde tai kariutunut suhde siksi, ettei kriteerit olleet kohdallaan.

      Kuinka sokea ihminen voi itsensä suhteen olla?

      • Kyllä tässä ketjussa on ollut useampikin keskustelijoita ennen kuin varmaan muutama sata viestiä kestänyt tappelu alkoi. Oma profiilini täyttyy 30 viestillä, kun päästän kännykästä pariksi minuutiksi. Kiihkeä tappelu.

        Sinänsä, jos viittaat minuun väärillä kriteereillä, en ole tuo anonyymi, joka Jasun kanssa vääntää. En edes jaksaisi alkaa vääntämään tai viitsisi aikaani vääntämiseen käyttää (vaikka näin kipeänä palstalla paljon olenkin ajankuluksi).

        Ja myönnän omalla kohdalla, vaikka yhtään jännämiestä en ole vielä kokenut, että omat kriteerit on epäonnistuneet muutaman kerran (vaikka joukossa ei ole ollut yhtään ulkoista kriteeriä). Se mitä nyt peräänkuulutan tarvitsevani ollakseni onnellinen parisuhteessa on monessa suhteessa jäänyt vajaaksi. Oppia ikä kaikki. 🙄


      • Anonyymi

        Ei kai tässä muita kriteerien kritisoijia ole ollut kuin Jasu. Tai okei voi olla, että joku viesti meni ohi. En jaksanut ihan koko nahistelua lukea läpi.

        Itse pidän kriteerejä ehdottomasti hyvänä asiana ja melkeinpä sitä parempana mitä "tiukempia" ne ovat. Toki oleellista on, että ne tiukat kriteerit on ajatuksen kanssa mietitty ja oikeasti itselle oleellisia. Mä ole sitä mieltä, ettei kukaan muu edes voi ottaa kantaa siihen mikä toiselle on ja saa olla tärkeää. Toisen kriteerejä saa toki pitää hölmöinä, mutta hän määrittää ne silti itse.

        -mf-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai tässä muita kriteerien kritisoijia ole ollut kuin Jasu. Tai okei voi olla, että joku viesti meni ohi. En jaksanut ihan koko nahistelua lukea läpi.

        Itse pidän kriteerejä ehdottomasti hyvänä asiana ja melkeinpä sitä parempana mitä "tiukempia" ne ovat. Toki oleellista on, että ne tiukat kriteerit on ajatuksen kanssa mietitty ja oikeasti itselle oleellisia. Mä ole sitä mieltä, ettei kukaan muu edes voi ottaa kantaa siihen mikä toiselle on ja saa olla tärkeää. Toisen kriteerejä saa toki pitää hölmöinä, mutta hän määrittää ne silti itse.

        -mf-

        Kriteerit on joskus järjettömiä, sitä minä kritisoin en kriteerejä. Tarkkuutta taas.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Kriteerit on joskus järjettömiä, sitä minä kritisoin en kriteerejä. Tarkkuutta taas.

        No voi nyt jumalauta. Nytkö sä tulet sitten jauhamaan riitaa mun kanssani, kun ei toinen enää sua kurmmuta? Anna kuule ihan olla. Mä ene edelleenkään tule vastaamaan sulle, jos et osaa käyttäytyä ihmisiksi.

        -mf-


      • Anonyymi kirjoitti:

        No voi nyt jumalauta. Nytkö sä tulet sitten jauhamaan riitaa mun kanssani, kun ei toinen enää sua kurmmuta? Anna kuule ihan olla. Mä ene edelleenkään tule vastaamaan sulle, jos et osaa käyttäytyä ihmisiksi.

        -mf-

        Saat olla vastaamatta, kun logiikkas ontui niin oikasin vähän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai tässä muita kriteerien kritisoijia ole ollut kuin Jasu. Tai okei voi olla, että joku viesti meni ohi. En jaksanut ihan koko nahistelua lukea läpi.

        Itse pidän kriteerejä ehdottomasti hyvänä asiana ja melkeinpä sitä parempana mitä "tiukempia" ne ovat. Toki oleellista on, että ne tiukat kriteerit on ajatuksen kanssa mietitty ja oikeasti itselle oleellisia. Mä ole sitä mieltä, ettei kukaan muu edes voi ottaa kantaa siihen mikä toiselle on ja saa olla tärkeää. Toisen kriteerejä saa toki pitää hölmöinä, mutta hän määrittää ne silti itse.

        -mf-

        Tuossa on se vaara, että se "oikea" voi olla juuri niiden kriteerien ulkopuolella.

        Kirjailija Emmy Abrahamson joka rakastui kodittomaan mieheen, on sanonut hänestä että "minä rakastuin ihmiseen, joka oli monin tavoin minulle täysin väärä mutta silti juuri oikea.”


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa on se vaara, että se "oikea" voi olla juuri niiden kriteerien ulkopuolella.

        Kirjailija Emmy Abrahamson joka rakastui kodittomaan mieheen, on sanonut hänestä että "minä rakastuin ihmiseen, joka oli monin tavoin minulle täysin väärä mutta silti juuri oikea.”

        Itselleni tuo mahdollisuus ei ole mikään ongelma. Mä en edes usko mihinkään "siihen oikeaan". Jokaiselle on maailmassa monta sopivaa ja riittää jos löytää niistä yhden. Jos ei löydä, niin sekin on itselleni täysin ok. Ennemmin olen kokonaan ilman, kuin lähden enää kokeilemaan valmiiksi vääränlaisiksi kokemiani suhteita. Vääränlainen suhde aiheuttaa minussa enemmän tuhoa, kuin mitä mahdollinen "se oikea" voisi ikinä korjata.

        -mf-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itselleni tuo mahdollisuus ei ole mikään ongelma. Mä en edes usko mihinkään "siihen oikeaan". Jokaiselle on maailmassa monta sopivaa ja riittää jos löytää niistä yhden. Jos ei löydä, niin sekin on itselleni täysin ok. Ennemmin olen kokonaan ilman, kuin lähden enää kokeilemaan valmiiksi vääränlaisiksi kokemiani suhteita. Vääränlainen suhde aiheuttaa minussa enemmän tuhoa, kuin mitä mahdollinen "se oikea" voisi ikinä korjata.

        -mf-

        Sä et siis luota omiin fiiliksiis ihmisestäkö, vaan täytyy olla kriteerilista josta ruksitaan kohta kohdalta täyttyykö?


      • Bätääs kirjoitti:

        Sä et siis luota omiin fiiliksiis ihmisestäkö, vaan täytyy olla kriteerilista josta ruksitaan kohta kohdalta täyttyykö?

        Missä on intuitio?


      • No mutta onneksi sinä sentään saat vapaasti kritisoida, vaikket sitä muille soisikaan.

        "
        Molemmilla joko paska parisuhde tai kariutunut suhde siksi, ettei kriteerit olleet kohdallaan."


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        No mutta onneksi sinä sentään saat vapaasti kritisoida, vaikket sitä muille soisikaan.

        "
        Molemmilla joko paska parisuhde tai kariutunut suhde siksi, ettei kriteerit olleet kohdallaan."

        Ei ole kritisointia jos toistaa teidän itse suhteistanne kertoo.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole kritisointia jos toistaa teidän itse suhteistanne kertoo.

        No mutta enhän ole tuollasta kertonut. Aivan omasta päästääs temmot päätelmää ja kritisoit vielä päälle.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        No mutta enhän ole tuollasta kertonut. Aivan omasta päästääs temmot päätelmää ja kritisoit vielä päälle.

        Täällä olet vatvonut vaikeaa parisuhdettasi. Älä viitsi valehdella.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Täällä olet vatvonut vaikeaa parisuhdettasi. Älä viitsi valehdella.

        Mutten ole tuollasta puhunut mitä väität aiemmin. Omaa tulkintaasi, liian vapaata sellaista vielpä.


    • Anonyymi

      Elämässä on tiedettävä mitä haluaa, mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan itsetuntemusta, keksiä keinot miten voi saavuttaa sen mitä haluaa. Oma emotionaalinen tasapaino on ainoa tie ja mahdollisuus päästä toisten ihmisten lähelle emotionaalisesti. Parinvalinta ei todellakaan ole pelkästään omasta tahdosta ja toiveista kiinni, kuten ei mitkään muutkaan ihmissuhteet.

      Moni miettii päänsä puhki millaisen kumppanin haluaa, tekee pitkiäkin "toivelistoja". Kannattaisi enemmän käyttää aikaa toisinpäin ajatteluun: millaiselle kumppanille minä sovin. Ajattelun avoimuus on plussaa. Eli turha määritellä ja maalailla mitään ihannekuvia haluamastaan kumppanista, koska ihannekuvakumppani elää vain oman pään sisällä.

      - Sheena

      • Anonyymi

        Miksi nuo asiat olisivat jotenkin vastakohtaisia tai erillisiä? Eikö ole aivan yhtä mahdollista, että se "toivelista" on tehty juuri tuolta pohjalta jota ehdotit? Miksi olettama toiveista on usein automaattisesti joku ihannekuva pohjalta "minä haluan"?

        -mf-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi nuo asiat olisivat jotenkin vastakohtaisia tai erillisiä? Eikö ole aivan yhtä mahdollista, että se "toivelista" on tehty juuri tuolta pohjalta jota ehdotit? Miksi olettama toiveista on usein automaattisesti joku ihannekuva pohjalta "minä haluan"?

        -mf-

        Lisään ... oma "listani" opn ainakin ihan juuri siltä pohjalta olemassa, että millaisen ihmisen kanssa sopisin yhteen. Toisen ihmisen puolesta en kuitenkaan voi ajatella, joten ne ovat aina vain minun ajatuksiani.

        -mf-


      • Parisuhteessa on kaksi puolta kuitenkin. Tiedän ainakin itse mitä pystyn toiselle antamaan, ja toki haluan antaa oman osuuteni suhteen eteen, se on selviö. Mutta oma osuuteni on vain toinen puoli kokonaisuudesta. Pelkkä oma osuuteni ei riitä kovin pitkälle yksinään, koska hyvään parisuhteeseen tarvitaan kaksi aktiivista tahtovaa toimijaa.

        Joskus kävin parisuhdeterapiassa 9kk ennen kuin luovutin silloisen toivottomaksi menneen suhteen kanssa. Menin itse muuttumaan, mutta terapeutin johtopäätös olikin päinvastainen: minun pitää myös osata ”vaatia” asioita, joita itse tarvitsen ja minun pitää myös osata sanoittaa tarpeitani eikä vain muovautua toisen tarpeisiin sopivaksi, Tuohon jälkimmäiseen olen parisuhteissa syyllistynyt liiankin paljon, Oppimismatka on vielä kesken,

        Se, että tietää mitä tarvitsee itse ollakseen tyytyväinen parisuhteessa myös pitkällä aikajänteellä on yhtä tärkeä kuin se, että tietää mitä pystyy vastapuolelle antamaan. Ideaalitilanteessa kaksi tarvetta ja se mitä kumpikin pystyy tarjoamaan kohtaa tunteita unohtamatta,


      • Emberizi kirjoitti:

        Parisuhteessa on kaksi puolta kuitenkin. Tiedän ainakin itse mitä pystyn toiselle antamaan, ja toki haluan antaa oman osuuteni suhteen eteen, se on selviö. Mutta oma osuuteni on vain toinen puoli kokonaisuudesta. Pelkkä oma osuuteni ei riitä kovin pitkälle yksinään, koska hyvään parisuhteeseen tarvitaan kaksi aktiivista tahtovaa toimijaa.

        Joskus kävin parisuhdeterapiassa 9kk ennen kuin luovutin silloisen toivottomaksi menneen suhteen kanssa. Menin itse muuttumaan, mutta terapeutin johtopäätös olikin päinvastainen: minun pitää myös osata ”vaatia” asioita, joita itse tarvitsen ja minun pitää myös osata sanoittaa tarpeitani eikä vain muovautua toisen tarpeisiin sopivaksi, Tuohon jälkimmäiseen olen parisuhteissa syyllistynyt liiankin paljon, Oppimismatka on vielä kesken,

        Se, että tietää mitä tarvitsee itse ollakseen tyytyväinen parisuhteessa myös pitkällä aikajänteellä on yhtä tärkeä kuin se, että tietää mitä pystyy vastapuolelle antamaan. Ideaalitilanteessa kaksi tarvetta ja se mitä kumpikin pystyy tarjoamaan kohtaa tunteita unohtamatta,

        "mutta terapeutin johtopäätös olikin päinvastainen: minun pitää myös osata ”vaatia” asioita, joita itse tarvitsen ja minun pitää myös osata sanoittaa tarpeitani eikä vain muovautua toisen tarpeisiin sopivaksi, Tuohon jälkimmäiseen olen parisuhteissa syyllistynyt liiankin paljon, Oppimismatka on vielä kesken,"

        Liittyykö sinun epäuskot mahdollisia kumppaniehdokkaita kohtaan siinä, miten he toteuttavat sinun tarpeita ja että tuletko kuulluksi? 🤔


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Parisuhteessa on kaksi puolta kuitenkin. Tiedän ainakin itse mitä pystyn toiselle antamaan, ja toki haluan antaa oman osuuteni suhteen eteen, se on selviö. Mutta oma osuuteni on vain toinen puoli kokonaisuudesta. Pelkkä oma osuuteni ei riitä kovin pitkälle yksinään, koska hyvään parisuhteeseen tarvitaan kaksi aktiivista tahtovaa toimijaa.

        Joskus kävin parisuhdeterapiassa 9kk ennen kuin luovutin silloisen toivottomaksi menneen suhteen kanssa. Menin itse muuttumaan, mutta terapeutin johtopäätös olikin päinvastainen: minun pitää myös osata ”vaatia” asioita, joita itse tarvitsen ja minun pitää myös osata sanoittaa tarpeitani eikä vain muovautua toisen tarpeisiin sopivaksi, Tuohon jälkimmäiseen olen parisuhteissa syyllistynyt liiankin paljon, Oppimismatka on vielä kesken,

        Se, että tietää mitä tarvitsee itse ollakseen tyytyväinen parisuhteessa myös pitkällä aikajänteellä on yhtä tärkeä kuin se, että tietää mitä pystyy vastapuolelle antamaan. Ideaalitilanteessa kaksi tarvetta ja se mitä kumpikin pystyy tarjoamaan kohtaa tunteita unohtamatta,

        "Joskus kävin parisuhdeterapiassa 9kk ennen kuin luovutin silloisen toivottomaksi menneen suhteen kanssa. Menin itse muuttumaan, mutta terapeutin johtopäätös olikin päinvastainen: minun pitää myös osata ”vaatia” asioita, joita itse tarvitsen ja minun pitää myös osata sanoittaa tarpeitani eikä vain muovautua toisen tarpeisiin sopivaksi, Tuohon jälkimmäiseen olen parisuhteissa syyllistynyt liiankin paljon, Oppimismatka on vielä kesken,"

        Mä en ole koskaan käynyt juuri pariterapiassa. Aikanaan kävin masennuksen vuoksi pari kertaa juttelemassa terapeutin kanssa ja lopputulema oli varsin sama. Mä ole naina ollut "liian kiltti" ja "liian mukautuva", pistän itseni ja omat tarpeeni sivuun ja yritän kovasti miellyttää muita. Ei se tosin ollut silloin enää mulle mikään yllätys vaan olin pikkuhiljaa tajunnut sen itsekin.

        On tietysti hyvä miettiä, mitä itsellä no antaa toiselle. On myös syytä miettiä mitä on oikeasti halukas antamaan ja mitä itse tarvitsee. Pelkällä uhrautumisella ja mukautumisella sairastuttaa itsensä.

        -mf-


      • Disseisback kirjoitti:

        "mutta terapeutin johtopäätös olikin päinvastainen: minun pitää myös osata ”vaatia” asioita, joita itse tarvitsen ja minun pitää myös osata sanoittaa tarpeitani eikä vain muovautua toisen tarpeisiin sopivaksi, Tuohon jälkimmäiseen olen parisuhteissa syyllistynyt liiankin paljon, Oppimismatka on vielä kesken,"

        Liittyykö sinun epäuskot mahdollisia kumppaniehdokkaita kohtaan siinä, miten he toteuttavat sinun tarpeita ja että tuletko kuulluksi? 🤔

        En ole tullut kuulluksi kaikissa aiemmissa pitkissä suhteissa, myönnän. Olen kyllä oppinut jo sanomaan mitä tarvitsisin (suhteellisen kauniisti), toinen vaan ei osannut tai halunnut ottaa sitä huomioon.

        Olen myös ollut aina se vahvempi, joka jaksaa, stemppaa, joustaa, siirtää omia tarpeitaan pahimmillaan kuukausia ja vuosia, ja kantaa isomman osan vastuusta. Olen kiltti ja ajattelen omaa osuuttani yleensä ensin, mutta silti olen toisaalta hyvin vahva ja vahvatahtoinenkin, Siis en ole syyllistynyt siihen, että annan jonkun talloa minut lyttyyn (vaikka se tarkemmin selittämättä siltä voi kuulostaa).

        Mutta luulen, että olen läksyni oppinut. Ja luulen tietäväni mikä se oppi on ollut,


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Joskus kävin parisuhdeterapiassa 9kk ennen kuin luovutin silloisen toivottomaksi menneen suhteen kanssa. Menin itse muuttumaan, mutta terapeutin johtopäätös olikin päinvastainen: minun pitää myös osata ”vaatia” asioita, joita itse tarvitsen ja minun pitää myös osata sanoittaa tarpeitani eikä vain muovautua toisen tarpeisiin sopivaksi, Tuohon jälkimmäiseen olen parisuhteissa syyllistynyt liiankin paljon, Oppimismatka on vielä kesken,"

        Mä en ole koskaan käynyt juuri pariterapiassa. Aikanaan kävin masennuksen vuoksi pari kertaa juttelemassa terapeutin kanssa ja lopputulema oli varsin sama. Mä ole naina ollut "liian kiltti" ja "liian mukautuva", pistän itseni ja omat tarpeeni sivuun ja yritän kovasti miellyttää muita. Ei se tosin ollut silloin enää mulle mikään yllätys vaan olin pikkuhiljaa tajunnut sen itsekin.

        On tietysti hyvä miettiä, mitä itsellä no antaa toiselle. On myös syytä miettiä mitä on oikeasti halukas antamaan ja mitä itse tarvitsee. Pelkällä uhrautumisella ja mukautumisella sairastuttaa itsensä.

        -mf-

        Itse olen lähtenyt ennen kuin lähestyn sairastumisen rajaa. Siinä on asia, jolla en lähde leikkimään, enkä koe myöskään uhrautuvani enkä ole edes katkera. En ole koskaan antanut ylittää rajaa , jossa tulisin murjotuksi, mutta olen vain antanut omien tarpeiden jäädä sivuun yhteisen hyvän eteen. Ei sekään toimi pitkällä jänteellä.

        Se kaikki on vaan ollut elämää, joka on tarvinnut elää oppiakseen.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        En ole tullut kuulluksi kaikissa aiemmissa pitkissä suhteissa, myönnän. Olen kyllä oppinut jo sanomaan mitä tarvitsisin (suhteellisen kauniisti), toinen vaan ei osannut tai halunnut ottaa sitä huomioon.

        Olen myös ollut aina se vahvempi, joka jaksaa, stemppaa, joustaa, siirtää omia tarpeitaan pahimmillaan kuukausia ja vuosia, ja kantaa isomman osan vastuusta. Olen kiltti ja ajattelen omaa osuuttani yleensä ensin, mutta silti olen toisaalta hyvin vahva ja vahvatahtoinenkin, Siis en ole syyllistynyt siihen, että annan jonkun talloa minut lyttyyn (vaikka se tarkemmin selittämättä siltä voi kuulostaa).

        Mutta luulen, että olen läksyni oppinut. Ja luulen tietäväni mikä se oppi on ollut,

        Omien tarpeiden ignooraus ei ole vahvuutta vaan heikkoutta. Läheisriippuvuutta jossa mukautuja manipuloi kumppania olettaen tietävänsä mitä toinen tarvitsee, nostaen itsensä toisen yläpuolelle kontrolloimalla kaikkea ”minä pidän tätä hommaa kasassa”.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Omien tarpeiden ignooraus ei ole vahvuutta vaan heikkoutta. Läheisriippuvuutta jossa mukautuja manipuloi kumppania olettaen tietävänsä mitä toinen tarvitsee, nostaen itsensä toisen yläpuolelle kontrolloimalla kaikkea ”minä pidän tätä hommaa kasassa”.

        Tuo mitä sanot, ei ole sama asia mitä minkä kanssa itse painin. En


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Itse olen lähtenyt ennen kuin lähestyn sairastumisen rajaa. Siinä on asia, jolla en lähde leikkimään, enkä koe myöskään uhrautuvani enkä ole edes katkera. En ole koskaan antanut ylittää rajaa , jossa tulisin murjotuksi, mutta olen vain antanut omien tarpeiden jäädä sivuun yhteisen hyvän eteen. Ei sekään toimi pitkällä jänteellä.

        Se kaikki on vaan ollut elämää, joka on tarvinnut elää oppiakseen.

        En mäkään ole koskaan kokenut uhrautuvani. Se on tullut multa liiankin luonnostaan, että laitan omat tarpeeni taka-alalle. Tota mun masennustani edelsi tilanne, jossa oli mulle itsestäänselvää, että ne toisen jutut oli etusijalla. Hänellä oli lähipiirissään aika traaginen kuolemantapaus ja mä olin hiljaa, vaikka tiesin että itseänikin ahdisti. Se masennukseen sairastuminen on lopulta aika salakavalaakin. Vähän kuin se sammakko hiljaa kuumenevassa vedessä. Sitä tilansa ei meinaa itsekään tajuata.

        Ja todella, niistä kokemuksista vain täytyy ottaa opikseen.

        -mf-


      • Emberizi kirjoitti:

        Tuo mitä sanot, ei ole sama asia mitä minkä kanssa itse painin. En

        En ole pätkääkään miellyttämisen haluinen, kyse on muusta. Esimerkiksi ex-puoliso ei ole oikeasti pysynyt antamaan itsestään juuri mitään, koska on ollut ensin masentunut ja myöhemmin maaninen. Omasta ja ystävien kokemuksista ole. nähnyt ettei mielenterveydeltään vakavasti sairastunut puoliso ole välttämättä kovin kohtuullinen tai edes pysty empatiaan. Viha kohdistuu helposti siihen lähimpään ihmiseen, oli juurisyy mikä vaan,


      • Nyt sinä oot kärryillä siitä mitä minäkin tarkoitan myös tuolla ylempänä kritisoiden, että kriteerilistat on välillä aivan älyttömiä ja epärealistisiakin.

        Sitten ihmetellään, kun ei vaan löydy listaan sopivaa mistään. Kun vois kuunnella enempi fiiliksiään ihmisestä, intuitiotakin käyttää.

        Vaikkei listan kohdat täyttyiskään voi ihminen olla enemmän ihana eri kriteereilläkin. Osuvampi vielä kun omilla tiukoilla kriteereillä. Mut uskallustahan avoimuus vaatii, sitä ei kaikilla ole.


      • Emberizi kirjoitti:

        En ole tullut kuulluksi kaikissa aiemmissa pitkissä suhteissa, myönnän. Olen kyllä oppinut jo sanomaan mitä tarvitsisin (suhteellisen kauniisti), toinen vaan ei osannut tai halunnut ottaa sitä huomioon.

        Olen myös ollut aina se vahvempi, joka jaksaa, stemppaa, joustaa, siirtää omia tarpeitaan pahimmillaan kuukausia ja vuosia, ja kantaa isomman osan vastuusta. Olen kiltti ja ajattelen omaa osuuttani yleensä ensin, mutta silti olen toisaalta hyvin vahva ja vahvatahtoinenkin, Siis en ole syyllistynyt siihen, että annan jonkun talloa minut lyttyyn (vaikka se tarkemmin selittämättä siltä voi kuulostaa).

        Mutta luulen, että olen läksyni oppinut. Ja luulen tietäväni mikä se oppi on ollut,

        Niin, ei sitä enää samoja virheitä tee...

        Mutta mä mietin sitäkin...että koetko tehneesi itsellesi sen virheen, vai tekikö sen toinen? Ja nyt en puhu järjestä, vaan koetusta...intuitiivisesta tunteesta..jostain mikä jää, vaikka sen koettaisi järjellä selittää.

        Minä esimerkiksi tiedän, että tein viimeisimmässä intensiivisessä rakkaussuhteessa virheen itseäni kohtaan, mutta siitä jäi kammo seuraaviin yrityksiinkin.

        Niin ja heikko ihminen mut tavallaan litisti, heikko pitämään omia puoliaan ja itsestään noin muuten. Ja vieläpä tekemättä juuri mitään..

        Huomaan, että ihan sama miten järkeistän mitäkin, törmään kuitenkin siihen, että olen muita kohtaan kuin peura ajovaloissa...mittailen, punnitsen ja katson liiankin tarkkaan, etten vaan ajaudu samaan... vaikka itsestänihän se ois kiinni...


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Nyt sinä oot kärryillä siitä mitä minäkin tarkoitan myös tuolla ylempänä kritisoiden, että kriteerilistat on välillä aivan älyttömiä ja epärealistisiakin.

        Sitten ihmetellään, kun ei vaan löydy listaan sopivaa mistään. Kun vois kuunnella enempi fiiliksiään ihmisestä, intuitiotakin käyttää.

        Vaikkei listan kohdat täyttyiskään voi ihminen olla enemmän ihana eri kriteereilläkin. Osuvampi vielä kun omilla tiukoilla kriteereillä. Mut uskallustahan avoimuus vaatii, sitä ei kaikilla ole.

        Vaikkei lista täyttyisikään, niin ihminen voi olla silti aivan ihana ja myös totaalisen yhteensopimaton. Sellaisia on tullut eteen monta monituista kertaa, niin omissa kuin ystävienkin yrityksissä. Ihmisiä, jotka ovat aibvan ihania, mutta ai niin hiton yhteensopimattomia. Esimerkiksi eksäni on ihmisenä aivan helmi, ihan tolkuttoman ihana ihminen, vaan meidän yhteiselostamme ei tule niin maan yhtään mitään.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Niin, ei sitä enää samoja virheitä tee...

        Mutta mä mietin sitäkin...että koetko tehneesi itsellesi sen virheen, vai tekikö sen toinen? Ja nyt en puhu järjestä, vaan koetusta...intuitiivisesta tunteesta..jostain mikä jää, vaikka sen koettaisi järjellä selittää.

        Minä esimerkiksi tiedän, että tein viimeisimmässä intensiivisessä rakkaussuhteessa virheen itseäni kohtaan, mutta siitä jäi kammo seuraaviin yrityksiinkin.

        Niin ja heikko ihminen mut tavallaan litisti, heikko pitämään omia puoliaan ja itsestään noin muuten. Ja vieläpä tekemättä juuri mitään..

        Huomaan, että ihan sama miten järkeistän mitäkin, törmään kuitenkin siihen, että olen muita kohtaan kuin peura ajovaloissa...mittailen, punnitsen ja katson liiankin tarkkaan, etten vaan ajaudu samaan... vaikka itsestänihän se ois kiinni...

        Mä olen usein ihmetellyt, miksi niin monet ottavat eron niin hirvittävän vakavasti. Juu, se sattuu ja tuntuu paskalta, mutta onko se lopulta kuitenkaan niin kauhean vakavaa? Itselläni on ollut kolme parisuhdetta, joista pisin kesti 12 vuotta ja lyhin 3 vuotta. En koe yhdenkään niistä olleen virhe. Ne olivat hyviä suhteita siinä hetkessä. En koe kummankaan osapuolen tehneen sen isompia virheitä niin suhteen alkaessa kuin sen loppuessakaan. Mä en vaan osaa nähdä eroa minään epäonnistumisena. Paljon suurempana epäonnistumisena näkisin huonossa suhteessa koko ikänsä kitkuttamisen.

        -mf-


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin, ei sitä enää samoja virheitä tee...

        Mutta mä mietin sitäkin...että koetko tehneesi itsellesi sen virheen, vai tekikö sen toinen? Ja nyt en puhu järjestä, vaan koetusta...intuitiivisesta tunteesta..jostain mikä jää, vaikka sen koettaisi järjellä selittää.

        Minä esimerkiksi tiedän, että tein viimeisimmässä intensiivisessä rakkaussuhteessa virheen itseäni kohtaan, mutta siitä jäi kammo seuraaviin yrityksiinkin.

        Niin ja heikko ihminen mut tavallaan litisti, heikko pitämään omia puoliaan ja itsestään noin muuten. Ja vieläpä tekemättä juuri mitään..

        Huomaan, että ihan sama miten järkeistän mitäkin, törmään kuitenkin siihen, että olen muita kohtaan kuin peura ajovaloissa...mittailen, punnitsen ja katson liiankin tarkkaan, etten vaan ajaudu samaan... vaikka itsestänihän se ois kiinni...

        Itselläni rohkeus vaihtelee, voin pelätä ja siksi himmailla tai sitten vain työnnän itse itseni voimalla eteenpäin, vaikka olisi iso riski satuttaa. Se miten toimin, riippuu intuitiosta.

        Olen joutunut jättämään omat tarpeet sivuun toisessa pitkässä suhteessa, koska puoliso ensin sairastui keski-vaikean masennukseen. Tämä vaihe ei ollut sinänsä mitään traagista, koska jaksoin tukea ja suhde pysyi läheisenä. Omien tarpeiden siirto oli väliaikaista ja siedettävä.Kun lasten syntymän jälkeen ex alkoi maanis-depressiiviisuus, oli helvetti irti. En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin, paitsi lähteä aiemmin. Ymmärsin koko ajan, ettei vika ole hänessä tai minussa, vaan sairaudessa. Ex teki paljon asioita, joihin ei olisi terveenä ryhtynyt. Tässä vaiheessa siirsin monia asioita jo kuukausia. Seksielämä toimi, mutta en tullut kuulluksi tai nähdyksi, kannoin kaiken vastuun, otin vastaan silmitöntä raivoa ja haukkumista (en onneksi tullut koskaan lyödyksi), pelkäsin omaisuuteni menetystä okt takauksien takia ja elin maaniseen tyyliin keskisuuressa haaremissa…. Mies ei ollut palstan toitottama jännämies, vaan tyylipuhdas älykkönörtti. Ero oli suuri helpotus ja oikea ratkaisu. 9kk parisuhdeterapian jälkeen terapeutti sanoi minulle, että joskus ero on parempi ratkaisu on jääminen, ja lääkriystäväni sanoi suoraan, jos jäät sairastut itsekin ja siirrät sairauden lapsille. Oma virheeni oli se, etten kuunnellut punaisen hälyttävää intuitiota, vaan kuuntelin järkeä (2.5v oli mennyt ilman sairautta ennen lasten hankintaa). Toisaalta, jos olisin silloin lähtenyt, olisin voinut jäädä lapsettomaksi. Olin jo 33v kun sain ensimmäisen lapsen, olin ollut se kuka jarruttaa lisääntymistä. Toinen olisi ollut valmis 6v aikaisemmin. Loppujen lopuksi olin yksin kahden alle 2.5v kanssa.

        Ekat 1.5v eron jälkeen olisin varmaan motannut, jos joku mies olisi yrittänyt lähestyä. En käynyt baarissa kertaakaan tai mennyt deittisivuille. Kun aloin liikkua aika nopeasti taas olin suhteessa. Tuossa suhteessa ei ollut traamaa eikä pettämistä, muttei suuren suuria tunteitakaan. Luulen,että valitsin itselleni ihmisen, jonka luonne ja tarpeet ei yhtään sopinut yhteen omani kanssa, koska vanha trauma sai sen tuntumaan turvalliselta ja ajattelin hänen olevan myös tärkeä miehen malli lapsille. Saan voimani läheisyydestä ja suhteen läsnäolosta, intimiteetistä ja nautin rakastelusta. Ex taas inhosi kaikkea tuota, vaikka suhteen alussa sanoitti itse omat toiveensa hyvin erilailla ja myös oli alussa kaikkea muuta kuin mihin arjessa pystyi myöhemmin. Myös tämä ex ei ollut paha ihminen, lähinnä vain parisuhdekokematon, empatiakyvytön, kyvytön sanoittamaan tunteitaan (kertakaan 7v aikana ei sanoittanut mitään mitä tuntee minua kohtaan, pari kertaa näin sen silmistä) ja luultavasti on myös asperger. Itse sanoitin koko ajan mitä tarvitsisin (kohtuullisen kauniisti), mutta en alkanut riitelemään. Jäin helposti samaan moodiin missä olin joutunut edellisen suhteen lopussa olemaan, on helpoin vain siirtää omia tarpeitaan. Puhuin, mutta toinen ei kuunnellut tai ei vastannut huutooni mitenkään. Taas perusvirheeni oli alussa olla kuuntematta intuitiota, ja uskoa, että kaikki sujuu kun antaa aikaa ja on riittävän kärsivällinen ja sitkeä. Lisäksi tajuan, että olisin tarvinnut paljon pidemmän toipumisajan kuin 2v, jotta olisin osannut etsiä myös mitä ITSE tarvitsen suhteelta. Nyt tiedän.

        Toisaalta haluan olla armollinen itselleni ja tiedostaa, että ilman suhdetta ja sen haasteita, tuskin olisin koskaan tajunnut asiaa samalla lailla kuin mitä nyt ymmärrän. Olin jo 2-3v käsitellyt eroa ennen eroa ja sen päälle nyt 3v. Luulen, että nyt alan olla kypsä kun sen aika joskus tulee. 😉 Koska sain ihanat lapset elämääni, en vaihtaisi noita huonojakaan hetkiä pois. Kuitenkin selvisin enkä menettänyt mielenterveyttäni.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen usein ihmetellyt, miksi niin monet ottavat eron niin hirvittävän vakavasti. Juu, se sattuu ja tuntuu paskalta, mutta onko se lopulta kuitenkaan niin kauhean vakavaa? Itselläni on ollut kolme parisuhdetta, joista pisin kesti 12 vuotta ja lyhin 3 vuotta. En koe yhdenkään niistä olleen virhe. Ne olivat hyviä suhteita siinä hetkessä. En koe kummankaan osapuolen tehneen sen isompia virheitä niin suhteen alkaessa kuin sen loppuessakaan. Mä en vaan osaa nähdä eroa minään epäonnistumisena. Paljon suurempana epäonnistumisena näkisin huonossa suhteessa koko ikänsä kitkuttamisen.

        -mf-

        Juuri näin: Paljon suurempana epäonnistumisena näkisin huonossa suhteessa koko ikänsä kitkuttamisen.

        Ihminen vastaa omasta onnellisuudesta. Kannatta yrittää korjata ja olla sitkeä, mutta vain johonkin rajaan saakka. Hyvä elämä on tasapainon löytämistä ja sitä, että osaa olla itselleen ja toisille armollinen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen usein ihmetellyt, miksi niin monet ottavat eron niin hirvittävän vakavasti. Juu, se sattuu ja tuntuu paskalta, mutta onko se lopulta kuitenkaan niin kauhean vakavaa? Itselläni on ollut kolme parisuhdetta, joista pisin kesti 12 vuotta ja lyhin 3 vuotta. En koe yhdenkään niistä olleen virhe. Ne olivat hyviä suhteita siinä hetkessä. En koe kummankaan osapuolen tehneen sen isompia virheitä niin suhteen alkaessa kuin sen loppuessakaan. Mä en vaan osaa nähdä eroa minään epäonnistumisena. Paljon suurempana epäonnistumisena näkisin huonossa suhteessa koko ikänsä kitkuttamisen.

        -mf-

        No ihmiset reagoikin eritavalla samanlaisiin, tai verrattavan samanlaisiin kokemuksiin.

        Itse joskus en liioin miettinyt suhteita jälkikäteen. Enkä nyttenkään mieti niitä virheinä silleen, että ne olisivat olleet pois minulta, päinvastoin..

        Mutta se, mikä kokemus niistä on jäänyt minulle, sitä en vaan enää voi nollata. Ei tule mitään "puhdasta pöytää". Siihen ei suta järki, eikä lobotomiaa sallita. 🤣

        Jos olisikin jokin syy, minkä voisin sormella osoittaa, että miksi minulle on jäänyt jälki, sen voisi jotenkin käsitellä, mutta ei ole mitään syytä, on vaan tapahtunut ja siitä se jälki.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vaikkei lista täyttyisikään, niin ihminen voi olla silti aivan ihana ja myös totaalisen yhteensopimaton. Sellaisia on tullut eteen monta monituista kertaa, niin omissa kuin ystävienkin yrityksissä. Ihmisiä, jotka ovat aibvan ihania, mutta ai niin hiton yhteensopimattomia. Esimerkiksi eksäni on ihmisenä aivan helmi, ihan tolkuttoman ihana ihminen, vaan meidän yhteiselostamme ei tule niin maan yhtään mitään.

        Voi. Mutta voi olla maailman paras kumppanikin, vaikkei kriteerilistaa vastaakkaan. Sitä voi ihminen yllättyä ja löytää itsensä antoisammasta suhteesta eläissään, kun ei ole liian juntti kriteeriensä kanssa.


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Voi. Mutta voi olla maailman paras kumppanikin, vaikkei kriteerilistaa vastaakkaan. Sitä voi ihminen yllättyä ja löytää itsensä antoisammasta suhteesta eläissään, kun ei ole liian juntti kriteeriensä kanssa.

        Voi voi, mutta huomattavasti todennäköisempää on vastakkainen lopputulos. Kaikilla ei ole halua koluta kaikkia maailman epätodennäköisiä yksilöitä läpi, sitä yhtä helmeä etsiessään. Siinä repii itsensä aika verille, kun käy kokeilemassa kaikki paskatkin vaihtoehdot, että jos nyt käviskin tuuri.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voi voi, mutta huomattavasti todennäköisempää on vastakkainen lopputulos. Kaikilla ei ole halua koluta kaikkia maailman epätodennäköisiä yksilöitä läpi, sitä yhtä helmeä etsiessään. Siinä repii itsensä aika verille, kun käy kokeilemassa kaikki paskatkin vaihtoehdot, että jos nyt käviskin tuuri.

        Miten mä en ole joutunut koluamaan ja silti oon rakastanut ja tullut rakastetuksi?


      • Emberizi kirjoitti:

        Itselläni rohkeus vaihtelee, voin pelätä ja siksi himmailla tai sitten vain työnnän itse itseni voimalla eteenpäin, vaikka olisi iso riski satuttaa. Se miten toimin, riippuu intuitiosta.

        Olen joutunut jättämään omat tarpeet sivuun toisessa pitkässä suhteessa, koska puoliso ensin sairastui keski-vaikean masennukseen. Tämä vaihe ei ollut sinänsä mitään traagista, koska jaksoin tukea ja suhde pysyi läheisenä. Omien tarpeiden siirto oli väliaikaista ja siedettävä.Kun lasten syntymän jälkeen ex alkoi maanis-depressiiviisuus, oli helvetti irti. En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin, paitsi lähteä aiemmin. Ymmärsin koko ajan, ettei vika ole hänessä tai minussa, vaan sairaudessa. Ex teki paljon asioita, joihin ei olisi terveenä ryhtynyt. Tässä vaiheessa siirsin monia asioita jo kuukausia. Seksielämä toimi, mutta en tullut kuulluksi tai nähdyksi, kannoin kaiken vastuun, otin vastaan silmitöntä raivoa ja haukkumista (en onneksi tullut koskaan lyödyksi), pelkäsin omaisuuteni menetystä okt takauksien takia ja elin maaniseen tyyliin keskisuuressa haaremissa…. Mies ei ollut palstan toitottama jännämies, vaan tyylipuhdas älykkönörtti. Ero oli suuri helpotus ja oikea ratkaisu. 9kk parisuhdeterapian jälkeen terapeutti sanoi minulle, että joskus ero on parempi ratkaisu on jääminen, ja lääkriystäväni sanoi suoraan, jos jäät sairastut itsekin ja siirrät sairauden lapsille. Oma virheeni oli se, etten kuunnellut punaisen hälyttävää intuitiota, vaan kuuntelin järkeä (2.5v oli mennyt ilman sairautta ennen lasten hankintaa). Toisaalta, jos olisin silloin lähtenyt, olisin voinut jäädä lapsettomaksi. Olin jo 33v kun sain ensimmäisen lapsen, olin ollut se kuka jarruttaa lisääntymistä. Toinen olisi ollut valmis 6v aikaisemmin. Loppujen lopuksi olin yksin kahden alle 2.5v kanssa.

        Ekat 1.5v eron jälkeen olisin varmaan motannut, jos joku mies olisi yrittänyt lähestyä. En käynyt baarissa kertaakaan tai mennyt deittisivuille. Kun aloin liikkua aika nopeasti taas olin suhteessa. Tuossa suhteessa ei ollut traamaa eikä pettämistä, muttei suuren suuria tunteitakaan. Luulen,että valitsin itselleni ihmisen, jonka luonne ja tarpeet ei yhtään sopinut yhteen omani kanssa, koska vanha trauma sai sen tuntumaan turvalliselta ja ajattelin hänen olevan myös tärkeä miehen malli lapsille. Saan voimani läheisyydestä ja suhteen läsnäolosta, intimiteetistä ja nautin rakastelusta. Ex taas inhosi kaikkea tuota, vaikka suhteen alussa sanoitti itse omat toiveensa hyvin erilailla ja myös oli alussa kaikkea muuta kuin mihin arjessa pystyi myöhemmin. Myös tämä ex ei ollut paha ihminen, lähinnä vain parisuhdekokematon, empatiakyvytön, kyvytön sanoittamaan tunteitaan (kertakaan 7v aikana ei sanoittanut mitään mitä tuntee minua kohtaan, pari kertaa näin sen silmistä) ja luultavasti on myös asperger. Itse sanoitin koko ajan mitä tarvitsisin (kohtuullisen kauniisti), mutta en alkanut riitelemään. Jäin helposti samaan moodiin missä olin joutunut edellisen suhteen lopussa olemaan, on helpoin vain siirtää omia tarpeitaan. Puhuin, mutta toinen ei kuunnellut tai ei vastannut huutooni mitenkään. Taas perusvirheeni oli alussa olla kuuntematta intuitiota, ja uskoa, että kaikki sujuu kun antaa aikaa ja on riittävän kärsivällinen ja sitkeä. Lisäksi tajuan, että olisin tarvinnut paljon pidemmän toipumisajan kuin 2v, jotta olisin osannut etsiä myös mitä ITSE tarvitsen suhteelta. Nyt tiedän.

        Toisaalta haluan olla armollinen itselleni ja tiedostaa, että ilman suhdetta ja sen haasteita, tuskin olisin koskaan tajunnut asiaa samalla lailla kuin mitä nyt ymmärrän. Olin jo 2-3v käsitellyt eroa ennen eroa ja sen päälle nyt 3v. Luulen, että nyt alan olla kypsä kun sen aika joskus tulee. 😉 Koska sain ihanat lapset elämääni, en vaihtaisi noita huonojakaan hetkiä pois. Kuitenkin selvisin enkä menettänyt mielenterveyttäni.

        No hienoa kun kerroit taustoja. 😊

        Mä en nyt ihan taida tähän väliin nähdä tarpeelliseksi kertoa omiani, mutta minullekin on sattunut suhteiden aikana yhtä jos toista. Enkä oikeastaan syytä niistä ketään, mitä kävi, en edes itseäni.

        Mutta fakta on, että ei noita vaan saa pyyhittyä pois. Ei edes terapialla. Ymmärrän, että ainoa konsti on, että kokee suhteessa joskus jotain muuta. Kohtaa möröt ja menee niistä ohi.

        Mutta siihen suhteeseen on vaikea kuvitella ketään... ois hiukka väärin sitä toista kohtaan...


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Nyt sinä oot kärryillä siitä mitä minäkin tarkoitan myös tuolla ylempänä kritisoiden, että kriteerilistat on välillä aivan älyttömiä ja epärealistisiakin.

        Sitten ihmetellään, kun ei vaan löydy listaan sopivaa mistään. Kun vois kuunnella enempi fiiliksiään ihmisestä, intuitiotakin käyttää.

        Vaikkei listan kohdat täyttyiskään voi ihminen olla enemmän ihana eri kriteereilläkin. Osuvampi vielä kun omilla tiukoilla kriteereillä. Mut uskallustahan avoimuus vaatii, sitä ei kaikilla ole.

        "Kun vois kuunnella enempi fiiliksiään ihmisestä, intuitiotakin käyttää."

        Olen erittäin paljon samaa mieltä 👍 Uskallan väittää, että itselläänkin on varmasti mukavampi olla, kun ei arvioi ketään jonkun ahtaiden raamien kautta. Sen kuin vain antaa elämän viedä.

        -Palstahessu


      • Disseisback kirjoitti:

        No hienoa kun kerroit taustoja. 😊

        Mä en nyt ihan taida tähän väliin nähdä tarpeelliseksi kertoa omiani, mutta minullekin on sattunut suhteiden aikana yhtä jos toista. Enkä oikeastaan syytä niistä ketään, mitä kävi, en edes itseäni.

        Mutta fakta on, että ei noita vaan saa pyyhittyä pois. Ei edes terapialla. Ymmärrän, että ainoa konsti on, että kokee suhteessa joskus jotain muuta. Kohtaa möröt ja menee niistä ohi.

        Mutta siihen suhteeseen on vaikea kuvitella ketään... ois hiukka väärin sitä toista kohtaan...

        Avoimuuteni tulee siitä, että möröt on lähetty matkoilleen! Tunnistan heikkouteni ja tiedän mihin voin kompastua, jos en ole tarkkana. Möröt elää kanssani vain jos itse sen hyväksyn ja annan siihen itse luvan. Toisaalta möröt tekee sen, että toisen omistamisen taakka on mennyt. Rakkaus on ikuista, mutta silti toinen on vain lainassa.

        Meillä jokaisella, ainakin suurimmalla osalla, on taustalla huonoja suhteita, Hyvässä tapauksessa ihminen oppii ja kasvaa. En näe, että ihminen ei saisi olla keskeneräinen suhteeseen ryhtyessä, kunhan on avoin ja rehellinen peloista, tarpeistaan ja rajoitteistaan, Hyvä suhde, vaikka olisi pelkojen takia ilman sen kummempia sitoumuksia voi olla hyvinkin parantava. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi etsiä laastari vaan, että jos on vahvoja tunteita ja aito tahto tutustua toiseen, ei ole väärin alkaa suhteeseen edes vaikka oma prosessi olisi vielä kesken. Pääasia on etei lupaa enempää mihin pystyy! Kuitenkin vain se miten ihminen itse tuntee merkitsee, jos ei ole valmis, ei vaan ole valmis ja sitten täytyy saada olla yksin,


      • Anonyymi
        Bätääs kirjoitti:

        Miten mä en ole joutunut koluamaan ja silti oon rakastanut ja tullut rakastetuksi?

        Aika monta olet huonoakin olet omien kertomiesi mukaan kolunnut. Harva varmaan halua samalla tavalla turpaan kun olet kertonut saaneesi. Ne on niitä riskejä, kun koluaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kun vois kuunnella enempi fiiliksiään ihmisestä, intuitiotakin käyttää."

        Olen erittäin paljon samaa mieltä 👍 Uskallan väittää, että itselläänkin on varmasti mukavampi olla, kun ei arvioi ketään jonkun ahtaiden raamien kautta. Sen kuin vain antaa elämän viedä.

        -Palstahessu

        Intuitiokin on muuten lopulta tasan samaa listaa ja kriteerejä. Ne vaan ovat tiedostamattomia.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Itselläni rohkeus vaihtelee, voin pelätä ja siksi himmailla tai sitten vain työnnän itse itseni voimalla eteenpäin, vaikka olisi iso riski satuttaa. Se miten toimin, riippuu intuitiosta.

        Olen joutunut jättämään omat tarpeet sivuun toisessa pitkässä suhteessa, koska puoliso ensin sairastui keski-vaikean masennukseen. Tämä vaihe ei ollut sinänsä mitään traagista, koska jaksoin tukea ja suhde pysyi läheisenä. Omien tarpeiden siirto oli väliaikaista ja siedettävä.Kun lasten syntymän jälkeen ex alkoi maanis-depressiiviisuus, oli helvetti irti. En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin, paitsi lähteä aiemmin. Ymmärsin koko ajan, ettei vika ole hänessä tai minussa, vaan sairaudessa. Ex teki paljon asioita, joihin ei olisi terveenä ryhtynyt. Tässä vaiheessa siirsin monia asioita jo kuukausia. Seksielämä toimi, mutta en tullut kuulluksi tai nähdyksi, kannoin kaiken vastuun, otin vastaan silmitöntä raivoa ja haukkumista (en onneksi tullut koskaan lyödyksi), pelkäsin omaisuuteni menetystä okt takauksien takia ja elin maaniseen tyyliin keskisuuressa haaremissa…. Mies ei ollut palstan toitottama jännämies, vaan tyylipuhdas älykkönörtti. Ero oli suuri helpotus ja oikea ratkaisu. 9kk parisuhdeterapian jälkeen terapeutti sanoi minulle, että joskus ero on parempi ratkaisu on jääminen, ja lääkriystäväni sanoi suoraan, jos jäät sairastut itsekin ja siirrät sairauden lapsille. Oma virheeni oli se, etten kuunnellut punaisen hälyttävää intuitiota, vaan kuuntelin järkeä (2.5v oli mennyt ilman sairautta ennen lasten hankintaa). Toisaalta, jos olisin silloin lähtenyt, olisin voinut jäädä lapsettomaksi. Olin jo 33v kun sain ensimmäisen lapsen, olin ollut se kuka jarruttaa lisääntymistä. Toinen olisi ollut valmis 6v aikaisemmin. Loppujen lopuksi olin yksin kahden alle 2.5v kanssa.

        Ekat 1.5v eron jälkeen olisin varmaan motannut, jos joku mies olisi yrittänyt lähestyä. En käynyt baarissa kertaakaan tai mennyt deittisivuille. Kun aloin liikkua aika nopeasti taas olin suhteessa. Tuossa suhteessa ei ollut traamaa eikä pettämistä, muttei suuren suuria tunteitakaan. Luulen,että valitsin itselleni ihmisen, jonka luonne ja tarpeet ei yhtään sopinut yhteen omani kanssa, koska vanha trauma sai sen tuntumaan turvalliselta ja ajattelin hänen olevan myös tärkeä miehen malli lapsille. Saan voimani läheisyydestä ja suhteen läsnäolosta, intimiteetistä ja nautin rakastelusta. Ex taas inhosi kaikkea tuota, vaikka suhteen alussa sanoitti itse omat toiveensa hyvin erilailla ja myös oli alussa kaikkea muuta kuin mihin arjessa pystyi myöhemmin. Myös tämä ex ei ollut paha ihminen, lähinnä vain parisuhdekokematon, empatiakyvytön, kyvytön sanoittamaan tunteitaan (kertakaan 7v aikana ei sanoittanut mitään mitä tuntee minua kohtaan, pari kertaa näin sen silmistä) ja luultavasti on myös asperger. Itse sanoitin koko ajan mitä tarvitsisin (kohtuullisen kauniisti), mutta en alkanut riitelemään. Jäin helposti samaan moodiin missä olin joutunut edellisen suhteen lopussa olemaan, on helpoin vain siirtää omia tarpeitaan. Puhuin, mutta toinen ei kuunnellut tai ei vastannut huutooni mitenkään. Taas perusvirheeni oli alussa olla kuuntematta intuitiota, ja uskoa, että kaikki sujuu kun antaa aikaa ja on riittävän kärsivällinen ja sitkeä. Lisäksi tajuan, että olisin tarvinnut paljon pidemmän toipumisajan kuin 2v, jotta olisin osannut etsiä myös mitä ITSE tarvitsen suhteelta. Nyt tiedän.

        Toisaalta haluan olla armollinen itselleni ja tiedostaa, että ilman suhdetta ja sen haasteita, tuskin olisin koskaan tajunnut asiaa samalla lailla kuin mitä nyt ymmärrän. Olin jo 2-3v käsitellyt eroa ennen eroa ja sen päälle nyt 3v. Luulen, että nyt alan olla kypsä kun sen aika joskus tulee. 😉 Koska sain ihanat lapset elämääni, en vaihtaisi noita huonojakaan hetkiä pois. Kuitenkin selvisin enkä menettänyt mielenterveyttäni.

        Kuulostaa siltä että haluaisit istua miehen kanssa saunan lauteilla ilman että tarvitsee miettiä oikeastaan mitään turhaa. Hyvä olo niin sisäisesti, kuin myös ulkoisesti toisen tuottamana.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa siltä että haluaisit istua miehen kanssa saunan lauteilla ilman että tarvitsee miettiä oikeastaan mitään turhaa. Hyvä olo niin sisäisesti, kuin myös ulkoisesti toisen tuottamana.

        AV

        ...tai no, ei kai tuottamana mutta olemalla läsnä.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        ...tai no, ei kai tuottamana mutta olemalla läsnä.

        AV

        Heh, vai niin. 😁 No rehellisesti, ehkä kuulostan miltä kuulostan, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Elämä on joskus vähän hassua, ehkä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Intuitiokin on muuten lopulta tasan samaa listaa ja kriteerejä. Ne vaan ovat tiedostamattomia.

        Joo voi olla 🤷‍♂️

        -Palstahessu


      • Emberizi kirjoitti:

        Avoimuuteni tulee siitä, että möröt on lähetty matkoilleen! Tunnistan heikkouteni ja tiedän mihin voin kompastua, jos en ole tarkkana. Möröt elää kanssani vain jos itse sen hyväksyn ja annan siihen itse luvan. Toisaalta möröt tekee sen, että toisen omistamisen taakka on mennyt. Rakkaus on ikuista, mutta silti toinen on vain lainassa.

        Meillä jokaisella, ainakin suurimmalla osalla, on taustalla huonoja suhteita, Hyvässä tapauksessa ihminen oppii ja kasvaa. En näe, että ihminen ei saisi olla keskeneräinen suhteeseen ryhtyessä, kunhan on avoin ja rehellinen peloista, tarpeistaan ja rajoitteistaan, Hyvä suhde, vaikka olisi pelkojen takia ilman sen kummempia sitoumuksia voi olla hyvinkin parantava. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi etsiä laastari vaan, että jos on vahvoja tunteita ja aito tahto tutustua toiseen, ei ole väärin alkaa suhteeseen edes vaikka oma prosessi olisi vielä kesken. Pääasia on etei lupaa enempää mihin pystyy! Kuitenkin vain se miten ihminen itse tuntee merkitsee, jos ei ole valmis, ei vaan ole valmis ja sitten täytyy saada olla yksin,

        Mä taas en oo varma, että mikä mörkö ja milloin tulee kolistamaan. Luultavasti oon ne kaikki kyllä tavannut ja en niitä pelkää, mutta ne nyt ryminällään saattaa aiheuttaa mitä lie? Uskoisin, että osaan olla reagoimatta niihin vahvasti, mutta vannomatta paras...

        Niin, ei toisen tartte terapeutti olla, toisaalta siinä on optimistisesti kaksi terapeuttia. Mutta itselle on herännyt ajatus, että ehkäpä juurikin se suhteen synty olisi/voisi olla ohjatumpi/sovitumpi, niin jäisi jotenkin paremmin aikaa ja tilaa tutustumiseen, eikä kumpaakaan sidottaisi tms.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Heh, vai niin. 😁 No rehellisesti, ehkä kuulostan miltä kuulostan, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Elämä on joskus vähän hassua, ehkä?

        Itse nautin saunomisesta jos vierellä olisi kumppani jonka tunteet tuntisi puhumatta, silmät kiinni.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aika monta olet huonoakin olet omien kertomiesi mukaan kolunnut. Harva varmaan halua samalla tavalla turpaan kun olet kertonut saaneesi. Ne on niitä riskejä, kun koluaa.

        Mä olenkin ymmärtänyt vasta niiden jälkeen olla tuijottamatta kriteereihin ja kuunnella enemmän fiilistä. Nimenomaan huonojen kokemusten jälkeen oppii ettei kriteerilistat tee autuaiksi, aina jää jotain oleellista pois ja huomaamatta kun tuijkottaa kriteerilistoja.

        Aamen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Intuitiokin on muuten lopulta tasan samaa listaa ja kriteerejä. Ne vaan ovat tiedostamattomia.

        Eri asia kun siinä on keskittynyt ihmiseen eikä kriteeri listaan eli listaan a) tuloluokka b) ulkonäkö c) muu turha.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Kun vois kuunnella enempi fiiliksiään ihmisestä, intuitiotakin käyttää."

        Olen erittäin paljon samaa mieltä 👍 Uskallan väittää, että itselläänkin on varmasti mukavampi olla, kun ei arvioi ketään jonkun ahtaiden raamien kautta. Sen kuin vain antaa elämän viedä.

        -Palstahessu

        Nimenomaan. Itse ainakin olen yllättynyt positiivisesti sen jälkeen kun aloin valita kumppaneita fiiliksen ja intuition pohjalta enkä MUST HAVE listojen kautta.


      • Bätääs kirjoitti:

        Nimenomaan. Itse ainakin olen yllättynyt positiivisesti sen jälkeen kun aloin valita kumppaneita fiiliksen ja intuition pohjalta enkä MUST HAVE listojen kautta.

        Exä ja nyksä, kumpikin on mullistanut maailmani rakkaudella ja tuomalla elämään vakautta, opettanut uutta ja avannut silmiä.

        Ihmiset siltikin joskus on eti mielisiä ja suhteet ei kestä ikuisesti aina, mutta ne suhteet on antoisia ja rakkaudellisia, eikä kliinisen kuivia ja sabluunalla tehtyjä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itse nautin saunomisesta jos vierellä olisi kumppani jonka tunteet tuntisi puhumatta, silmät kiinni.

        AV

        Pidän itsekin saunomisesta. Muuten se, että tietäisi puhumatta mitä toinen tuntee vaatii pitkää tutustumista, luottamusta, epävarmuuden hävittämistä ja luultavasti paljon sanoja ennen sitä.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Pidän itsekin saunomisesta. Muuten se, että tietäisi puhumatta mitä toinen tuntee vaatii pitkää tutustumista, luottamusta, epävarmuuden hävittämistä ja luultavasti paljon sanoja ennen sitä.

        Hmm...minusta riittää kun olet ajatuksia ja tunteita herättävä nainen, ja olethan sinä.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hmm...minusta riittää kun olet ajatuksia ja tunteita herättävä nainen, ja olethan sinä.

        AV

        Mikä muuten on vointi, siis jos koronassa olet nyt ollut?
        Jaksatko touhuta arjen ympärillä?

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mikä muuten on vointi, siis jos koronassa olet nyt ollut?
        Jaksatko touhuta arjen ympärillä?

        AV

        Aika lailla ohi on. Sinänsä oli pliiisu tauti kiitos rokotusten, mutta aaltoilee. Välillä on kurkkukipeä tunnin ja sitten kaikki häviää tunneiksi, siten seuraavaksi poskiontelot huutaa hoosiannaa ja kaikki häviää taas, sitten korvat, sitten pää, sitten nukuttaa ja väsyttää, yskittää ja hassuin oire oli että jos tekee yhtään mitään hikoilee kuin vaihdevuosissa (jota ei siis vielä oikeasti ole). Ja joka välissä kaikki oireet häviää eikä kuumetta ole ollenkaan. En olisi osannut edes epäillä koronaa, jos töissä ei olisi ollut muita, jotka on kertonut samaa,


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hmm...minusta riittää kun olet ajatuksia ja tunteita herättävä nainen, ja olethan sinä.

        AV

        Mitäs nyt tuohon osaisin sanoa. 😉 Saunamiehiä siis. 😊

        Luulen, että vaikka olen täällä jonkun verran jossain kohtaa avautunut, ajatusten lukutaito yleensä vaatii aikaa ja sanoja myös. 😁


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi nuo asiat olisivat jotenkin vastakohtaisia tai erillisiä? Eikö ole aivan yhtä mahdollista, että se "toivelista" on tehty juuri tuolta pohjalta jota ehdotit? Miksi olettama toiveista on usein automaattisesti joku ihannekuva pohjalta "minä haluan"?

        -mf-

        Noh, periaatteessahan on ihan se ja sama onko varsinaista "toivelistaa", tai miltä pohjalta se on tehty tai jotain ihannekuvaa; koska kaikki on kuitenkin vain siellä omassa pääkopassa.

        Joillain ihmisillä omat ajatukset, mielikuvat ja käsitykset haittaa erityisesti sosiaalista toimintaa, ihmissuhteiden, parisuhteen muodostumista. Päässä on vain oma tiukka ja jäykkä mielikuva ihanteellisesta kumppanista, eikä sen vuoksi edes halua tutustua yhteenkään oikeaan ihmiseen, koska jokainen oikea ihminen poikkeaa oman pään sisäisestä mielikuvaihmisestä. Monet ihmiset rakastavat yli kaiken mielikuviaan ja pörräävät koko elämänsä päänsä ja napansa ympärillä valittaen kovasti paljon yksinäisyyttä vuodesta toiseen.

        Tietysti lähes jokaisella on mielessään jonkinmoinen käsitys millainen kumppani ei itselle ainakaan sovi. Kannattaisi "toivelistaa" paremmin listata 2-5 kohtainen oleellinen "epätoivelista". Epätoive kertoo jonkin oikeasti ihmissuhteessa juuri minulle merkityksellisen ominaisuuden kumppanissa, jota vain ei kertakaikkiaan voi eikä haluakaan sietää.

        - Sheena


    • Anonyymi

      Niin niin se on vähön miesten kans sitä jonkinmoista heidän sitä seksin saamisen tärkeyttä mutta auta armias jos annatkin niin olet sitten sellainen huono nainen sitten heti ja susta pitää päästä kuitenkin eroon sitten..En vaan siksi voi ymmärtää oikeen miehiä. ?että miten sitten ikinä tällainen ei niin täydellinen nainen voi saada seurustelusuhdetta?..Aina löytyy vähintään jokin muu syy etten ole nin hyvä tai täydellinen että aina löytyy joku täydellisempi viel joko nuorempi tai rikkaampi..yms?.Sitten jos noi jotenkin ylitetty kompastuskivenä niin sittenhän ei vartalo olekaan täydellinen ja sivuhuomautuksena vaan se että ei sillä miehellä ole myöskään ollut täydellinen vartalo mut no sitähän ei koskaan lasketa vissiin..Mitå pulskempi mies sitä täydellisempää vartaloa siltä vastakkaisesta sukupuolesta etsitäänkääm!!??..Että mitenkä se sitten se alkuseurustelu usean kohdalla meneekään eli ei mitenkään ilmeisesti??

    • Mullei nuista deittisovelluksista oo kokemusta, enkä somen kanavillakaan ole kovin aktiivinen..

      Mut täs oli jotain mihin pystyin tarttumaan;

      "Toinen tie voisi olla miettiä toisin: jos haluamme lapsia, kenen kanssa olisi mahdollista erota sovussa ja hoitaa yhteishuoltajuus? Jos haluamme seksiä, voisiko olla olemassa ihmisiä, joiden kanssa voisimme hoitaa vain seksuaaliset mielihalumme ja perversiomme? Entä jos haluamme emotionaalista yhteyttä, täytyykö romanttisten tunteiden aina johtaa vääjäämättä paritteluun ja parisuhteeseen? Eikö niistä voisi nauttia ilman seksiä tai ilman halua omistaa toinen ihminen, pelkästään ystävänä?"

      Ku oon ittekkin tota ihmissuhdeanarkiaa ja monisuhteisuutta tässä pyöritellyt ja makustellut,
      En ole valmis, enkä ainakaan tällä hetkellä edes halua vakituiseen parisuhteeseen, kevyet tapailusuhteet on ihan jees. Tosin en niitäkään varten sitä tinderiä tmv. lataa, mää oon sillai vähä vanhanaikainen et uskon niitä sopivia tulevan vastaan muutenkin,

      • Tuo sama kohta mitä lainaat sai minutkin miettimään. Lapsia minulla jo on. Saan suurimman emotiaalisen tarpeen tyydytettyä muiden ihmissuhteiden kautta mm. perhe, ystävät ja työkaverit. Toki mielelläni näkisin vielä miespuolisen läheisen ystävän tai parisuhteen isona lisäarvona olemassa olevaan, mutta pärjään hyvin ilmankin, jos sellaista ei ole.

        Koska nuo asiat on hyvin ei minulla on suurta hätää ja jäljelle jää siis vain seksin puute. Puutekin hoituu omin käsin, mutta ehkä puhun enemmän intimiteetistä yhdistettynä hellyyteen ja seksiin kuin pelkästä puhtaasta panemisesta (anteeksi suorat ilmaisut, en nyt jaksa olla korrekti). Perus-yhden yön juttu ei tuota tarvetta tyydytä millään tavalla eli vakituisempi S-suhde tai tapailusuhde jäävät vaihtoehdoiksi oikean parisuhteen rinnalle. Uskoisin, että S-suhde, johon voisin ajatella ryhtyväni, luultavasti olisi samalla sekä tunneyhteyttä, jonkinlaista tunnetta, intimiteettiä sen varsinaiseen ässän lisäksi. Suurin ero olisi luultavasti arjen ja sitoumuksien jääminen pois. En tosin ole ollut FWB-suhteessa koskaan ja en tiedä miten se tunnetasolla loppujen lopuksi toimisi. Riippuu ehkä myös siitä toisesta. Luulen kyllä, että pystyisin tällä elämänkokemuksella jo ajatukseen ettei toista ”omista”/sido millään tavalla ja hän on siinä tasan niin kauan kuin homma tuntuu toimivalta.

        En sulje ovia, enkä ole ehdoton mihinkään suuntaan. Tietysti mieluiten ottaisin molemmin puolisen suuren rakkauden, mutta sen saaminen elämäänsä ole välttämättä helppoa ja vaatisi vilkaista sarjadeitailua (mitä inhoan).


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Tuo sama kohta mitä lainaat sai minutkin miettimään. Lapsia minulla jo on. Saan suurimman emotiaalisen tarpeen tyydytettyä muiden ihmissuhteiden kautta mm. perhe, ystävät ja työkaverit. Toki mielelläni näkisin vielä miespuolisen läheisen ystävän tai parisuhteen isona lisäarvona olemassa olevaan, mutta pärjään hyvin ilmankin, jos sellaista ei ole.

        Koska nuo asiat on hyvin ei minulla on suurta hätää ja jäljelle jää siis vain seksin puute. Puutekin hoituu omin käsin, mutta ehkä puhun enemmän intimiteetistä yhdistettynä hellyyteen ja seksiin kuin pelkästä puhtaasta panemisesta (anteeksi suorat ilmaisut, en nyt jaksa olla korrekti). Perus-yhden yön juttu ei tuota tarvetta tyydytä millään tavalla eli vakituisempi S-suhde tai tapailusuhde jäävät vaihtoehdoiksi oikean parisuhteen rinnalle. Uskoisin, että S-suhde, johon voisin ajatella ryhtyväni, luultavasti olisi samalla sekä tunneyhteyttä, jonkinlaista tunnetta, intimiteettiä sen varsinaiseen ässän lisäksi. Suurin ero olisi luultavasti arjen ja sitoumuksien jääminen pois. En tosin ole ollut FWB-suhteessa koskaan ja en tiedä miten se tunnetasolla loppujen lopuksi toimisi. Riippuu ehkä myös siitä toisesta. Luulen kyllä, että pystyisin tällä elämänkokemuksella jo ajatukseen ettei toista ”omista”/sido millään tavalla ja hän on siinä tasan niin kauan kuin homma tuntuu toimivalta.

        En sulje ovia, enkä ole ehdoton mihinkään suuntaan. Tietysti mieluiten ottaisin molemmin puolisen suuren rakkauden, mutta sen saaminen elämäänsä ole välttämättä helppoa ja vaatisi vilkaista sarjadeitailua (mitä inhoan).

        Sinä olet ihastuja ja haihattelija -tyyppiä. Ei sinusta ole realistien fwb-suhteisiin. Loukkaat vaan itsesi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinä olet ihastuja ja haihattelija -tyyppiä. Ei sinusta ole realistien fwb-suhteisiin. Loukkaat vaan itsesi.

        Olen tunneihminen ja herkkä, mutta olen myös realisti. Olen kyllä miettinyt tuota samaa, olisiko minusta FWB-suhteeseen kuitenkaan…. luultavasti rakastuisin ennen pitkää ja sitten suhde olisi pakko lopettaa, jos ei osaisi pysyä sovitussa lestissä. Joskus olen hyvän ystävän (yli 35v takaa) kanssa asiasta ääneen miettinyt ja hän oli samaa mieltä kuin sinä.

        Vaikka tietyllä tavalla haihattelen ja haaveilen romanttisista rakkaudesta, olen silti ollut aina oikeassa elämässä liiankin jalat maassa vaikka olisin kuinka ihastunut tai rakastunut. Ehkä jopa huonollakin tavalla, koska tunteellisen hömppyyden ja herkkyyden takia suojaan itseäni enkä välttämättä näytä niitä suuria sisälläni olevia tunteita ennen kuin olo on turvallinen. Se mitä täällä luette ajatuksiani, ei näy oikeassa elämässä samanlaisena.

        Mutta vaikka tuo ei sopisi minulle, en tiedä jaksanko lähteä oikeasti parisuhdetta etsimällä etsimäänkään, Ei se passiivisena kotona istuen ainakaan löydy. En tiedä onko tuo FWB kuitenkin huonoista vaihtoehdoista paras, ehkä sen voi nähdä väliaikaisena ratkaisuna jo alaunperin myös?


      • Emberizi kirjoitti:

        Tuo sama kohta mitä lainaat sai minutkin miettimään. Lapsia minulla jo on. Saan suurimman emotiaalisen tarpeen tyydytettyä muiden ihmissuhteiden kautta mm. perhe, ystävät ja työkaverit. Toki mielelläni näkisin vielä miespuolisen läheisen ystävän tai parisuhteen isona lisäarvona olemassa olevaan, mutta pärjään hyvin ilmankin, jos sellaista ei ole.

        Koska nuo asiat on hyvin ei minulla on suurta hätää ja jäljelle jää siis vain seksin puute. Puutekin hoituu omin käsin, mutta ehkä puhun enemmän intimiteetistä yhdistettynä hellyyteen ja seksiin kuin pelkästä puhtaasta panemisesta (anteeksi suorat ilmaisut, en nyt jaksa olla korrekti). Perus-yhden yön juttu ei tuota tarvetta tyydytä millään tavalla eli vakituisempi S-suhde tai tapailusuhde jäävät vaihtoehdoiksi oikean parisuhteen rinnalle. Uskoisin, että S-suhde, johon voisin ajatella ryhtyväni, luultavasti olisi samalla sekä tunneyhteyttä, jonkinlaista tunnetta, intimiteettiä sen varsinaiseen ässän lisäksi. Suurin ero olisi luultavasti arjen ja sitoumuksien jääminen pois. En tosin ole ollut FWB-suhteessa koskaan ja en tiedä miten se tunnetasolla loppujen lopuksi toimisi. Riippuu ehkä myös siitä toisesta. Luulen kyllä, että pystyisin tällä elämänkokemuksella jo ajatukseen ettei toista ”omista”/sido millään tavalla ja hän on siinä tasan niin kauan kuin homma tuntuu toimivalta.

        En sulje ovia, enkä ole ehdoton mihinkään suuntaan. Tietysti mieluiten ottaisin molemmin puolisen suuren rakkauden, mutta sen saaminen elämäänsä ole välttämättä helppoa ja vaatisi vilkaista sarjadeitailua (mitä inhoan).

        Joo, se tietynlainen "ihon ikävä", toisen ihmisen intiimin kosketuksen (ja läsnäolon) puute on se, mihin masturbointi ei auta vaikka pahimmat paineet purkaakin,

        Tapailusuhteista, kun on sellainen romanttinen haave et olisi joku (/joitakin) jonka kanssa käydä ravintoloissa, tapahtumissa, kävelyillä ym. mukavaa ajanvietettä. Sekä sitä intiimiä läheisyyttä, seksiä, halailua, pussailua.. ja mahdollisesti siis eri ihmisiä eri juttuihin, niinku,
        Mutta kun elämä ei ole pelkästään romantiikkaa ja mukavaa hengailua. Pitäisi vielä löytää aikaa perheen (vanhemmat & sisarukset lapsineen) kanssa. Sekä alan olla kuntoutumisessani siinä vaiheessa et voisin jo alkaa harkitsemaan paluuta työelämään. Eikä asiaa helpota se, et kuormitun herkästi sosiaalisista tilanteista, mihin tarvitsen paljon aikaa yksinäni palautuakseni. Mutta tarvitsen aikaa ja rauhaa myös näihin tilanteisiin valmistautumiseen..

        Äsh! Helpointa olis olla yksin.

        Tai ehkä mää vaan ajattelen asioista liian hankalasti🤔


      • Anonyymi
        m.wurst kirjoitti:

        Joo, se tietynlainen "ihon ikävä", toisen ihmisen intiimin kosketuksen (ja läsnäolon) puute on se, mihin masturbointi ei auta vaikka pahimmat paineet purkaakin,

        Tapailusuhteista, kun on sellainen romanttinen haave et olisi joku (/joitakin) jonka kanssa käydä ravintoloissa, tapahtumissa, kävelyillä ym. mukavaa ajanvietettä. Sekä sitä intiimiä läheisyyttä, seksiä, halailua, pussailua.. ja mahdollisesti siis eri ihmisiä eri juttuihin, niinku,
        Mutta kun elämä ei ole pelkästään romantiikkaa ja mukavaa hengailua. Pitäisi vielä löytää aikaa perheen (vanhemmat & sisarukset lapsineen) kanssa. Sekä alan olla kuntoutumisessani siinä vaiheessa et voisin jo alkaa harkitsemaan paluuta työelämään. Eikä asiaa helpota se, et kuormitun herkästi sosiaalisista tilanteista, mihin tarvitsen paljon aikaa yksinäni palautuakseni. Mutta tarvitsen aikaa ja rauhaa myös näihin tilanteisiin valmistautumiseen..

        Äsh! Helpointa olis olla yksin.

        Tai ehkä mää vaan ajattelen asioista liian hankalasti🤔

        "Eikä asiaa helpota se, et kuormitun herkästi sosiaalisista tilanteista, mihin tarvitsen paljon aikaa yksinäni palautuakseni. Mutta tarvitsen aikaa ja rauhaa myös näihin tilanteisiin valmistautumiseen.."

        Erityisherkkä? Tai omaat ainakin piirteitä...https://www.terve.fi/teemat/erityisherkka

        -Palstahessu


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Olen tunneihminen ja herkkä, mutta olen myös realisti. Olen kyllä miettinyt tuota samaa, olisiko minusta FWB-suhteeseen kuitenkaan…. luultavasti rakastuisin ennen pitkää ja sitten suhde olisi pakko lopettaa, jos ei osaisi pysyä sovitussa lestissä. Joskus olen hyvän ystävän (yli 35v takaa) kanssa asiasta ääneen miettinyt ja hän oli samaa mieltä kuin sinä.

        Vaikka tietyllä tavalla haihattelen ja haaveilen romanttisista rakkaudesta, olen silti ollut aina oikeassa elämässä liiankin jalat maassa vaikka olisin kuinka ihastunut tai rakastunut. Ehkä jopa huonollakin tavalla, koska tunteellisen hömppyyden ja herkkyyden takia suojaan itseäni enkä välttämättä näytä niitä suuria sisälläni olevia tunteita ennen kuin olo on turvallinen. Se mitä täällä luette ajatuksiani, ei näy oikeassa elämässä samanlaisena.

        Mutta vaikka tuo ei sopisi minulle, en tiedä jaksanko lähteä oikeasti parisuhdetta etsimällä etsimäänkään, Ei se passiivisena kotona istuen ainakaan löydy. En tiedä onko tuo FWB kuitenkin huonoista vaihtoehdoista paras, ehkä sen voi nähdä väliaikaisena ratkaisuna jo alaunperin myös?

        Fwb on aina väliaikaista vaan, niin kuin koko elämä.

        Mutta kyllä se on täällä palstallakin nähty että sinä lähdet hyvin helposti ihastumaan.

        Teet niin kuin parhaaksi harkitset.

        Minun mielestä fwb-suhteisiin sopii parhaiten tyypit, jotka osaa erottaa fyysisen psyykkisestä ja pitää ne erillään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Fwb on aina väliaikaista vaan, niin kuin koko elämä.

        Mutta kyllä se on täällä palstallakin nähty että sinä lähdet hyvin helposti ihastumaan.

        Teet niin kuin parhaaksi harkitset.

        Minun mielestä fwb-suhteisiin sopii parhaiten tyypit, jotka osaa erottaa fyysisen psyykkisestä ja pitää ne erillään.

        Ooh. Tyly makkaranosto-opastus ja varoitus! Aah, mahtavaa :'D


      • Anonyymi kirjoitti:

        Fwb on aina väliaikaista vaan, niin kuin koko elämä.

        Mutta kyllä se on täällä palstallakin nähty että sinä lähdet hyvin helposti ihastumaan.

        Teet niin kuin parhaaksi harkitset.

        Minun mielestä fwb-suhteisiin sopii parhaiten tyypit, jotka osaa erottaa fyysisen psyykkisestä ja pitää ne erillään.

        En taatusti osaa pitää seksiä ja tunteita erillään, ainakaan 3 yötä enempää. 😁 Kyllä sen itsekin tiedän, mitä sitä kieltämään. 😉 En ajattele edes itse, että FWB voisi olla kohdallani vaihtoehto ilman tunteita tai ilman mitään tunneyhteyttä. S-suhde voi silti olla täysillä tunteilla, mutta ilman sitoumuksia ja sen hyväksyen ettei toista omista eikö toista saa kuin hetkeksi lainaan,

        Kun on elänyt vaikeita hetkiä, ymmärtää ehkä paremmin rakkauden arvon, vaikkei se olisi lopun elämän sitoumus. Sinänsä olet oikeassa, jos yrität sanoa, että olen selkeästi enemmän sitoutunut rakastava parisuhde-tyyppiä kuin vapaa lyhytaikainen seksisuhde-tyyppiä. Ei tuossa arviossa ei ole mitään epäselvää.😊 Tiedän kyllä mitä olen ja mitä ensisijaisesti haluan! Kyse on vain siitä, jos kaikkea haluamaansa ei saa ja pitää valita mikä jäljelle jäävistä vaihtoehdoista on paras tai edes kokeilemisen arvoinen. Jos olisin hätäilijä, olisi jo kolmas rakastaja kierroksissa 3v sinkkuuden kohdalla. 😁

        Sen sijaan ehkä sekoitat flirtin ja ihastumisen. Ihmiset voi olla täällä ihania tai kiinnostavia, mutta tunteiden syttymisen näkee vain irl kohtaamisissa. Sama pätee molemmin puolin. Toki teksteistä ehkä näkee paremmin ihmisen sisään (jos ihminen kirjoittaa oman itsenään) ja sillä jo voi arvioida aika hyvin miten arvomaailma ja aaltopituus kolahtaa. Oikeassa elämässä useimmiten samojen asioiden havainnoimiseen menee kuukausia. Irl kiinnostus taitaa olla pitkälti geneettisestä sopivuudesta kiinni (vaikka ei olisi tarkoitus lisääntyä) ja ainakin omat aivosolut tuntuu mittaavan sitä pitkälti ilon hajulla, silmien läsnäolon syvyydellä ja älyllä. Vaikka harva asia noin spesifisesti määrittelee, niin suurin osa kuitenkin tunnistaa kemian kahden ihmisen välillä. Kyseessä on tasan
        sama asia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ooh. Tyly makkaranosto-opastus ja varoitus! Aah, mahtavaa :'D

        En pahastu mielipiteen sanomisesta. Tunnistan FWB-problematiikan, ja olen samat varoitukset kuullut ystävältä kun olen joskus asiaa ääneen pohtinut. Samainen ystävä oli kaikenlaista suhtellisen vapaamielistä ja ehkä ei niin tunnevoittoistakaan kokeillut sinkkuaikanaan, joten moraalisaarnaksi päätelmä ei taipunut vaan pikemminkin oli sitä mieltä ettei sellainen ole minulle toimivaa.

        Mutta eri vaihtoehtoja on hyvä miettiä, mihin sitten elämä viekään. Jos se vie hyvään parisuhteeseen, olen onnellinen ja jos ei, sitten varmaan harkitsen myös rakastajaa ikuisen selibaatin kanssa rinnakkain vaihtoehtona. 😆


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Eikä asiaa helpota se, et kuormitun herkästi sosiaalisista tilanteista, mihin tarvitsen paljon aikaa yksinäni palautuakseni. Mutta tarvitsen aikaa ja rauhaa myös näihin tilanteisiin valmistautumiseen.."

        Erityisherkkä? Tai omaat ainakin piirteitä...https://www.terve.fi/teemat/erityisherkka

        -Palstahessu

        Mahdollisesti,
        Ainakin introvertti sekä muutenkin epäsosiaalinen mörkö,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Fwb on aina väliaikaista vaan, niin kuin koko elämä.

        Mutta kyllä se on täällä palstallakin nähty että sinä lähdet hyvin helposti ihastumaan.

        Teet niin kuin parhaaksi harkitset.

        Minun mielestä fwb-suhteisiin sopii parhaiten tyypit, jotka osaa erottaa fyysisen psyykkisestä ja pitää ne erillään.

        "Minun mielestä fwb-suhteisiin sopii parhaiten tyypit, jotka osaa erottaa fyysisen psyykkisestä ja pitää ne erillään."

        Ei se ole mikään taito.

        Se on rajojen hämärtämistä siten, että toista ihmistä käytetään välineenä omien tarpeiden tyydytykseen sen sijaan että hänen kanssa jaettaisi syviä ja rakkaudellisia välittämisen, yhteen sitoutumisen ja huolenpitämisen tunteita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Minun mielestä fwb-suhteisiin sopii parhaiten tyypit, jotka osaa erottaa fyysisen psyykkisestä ja pitää ne erillään."

        Ei se ole mikään taito.

        Se on rajojen hämärtämistä siten, että toista ihmistä käytetään välineenä omien tarpeiden tyydytykseen sen sijaan että hänen kanssa jaettaisi syviä ja rakkaudellisia välittämisen, yhteen sitoutumisen ja huolenpitämisen tunteita.

        Taito on nimenomaan pitää henkinen ja fyysisen yhdessä. Jos näin ei tapahdu, saattaa alkaa fwb meininki, eikä rakkaudelliset taidot siitä ainakaan kehity.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taito on nimenomaan pitää henkinen ja fyysisen yhdessä. Jos näin ei tapahdu, saattaa alkaa fwb meininki, eikä rakkaudelliset taidot siitä ainakaan kehity.

        Mitä höpiset?

        fwb -suhteella ei ole juuri mitään tekemistä rakkaudellisen suhteen kanssa. Se on vain järjestely missä kaksi toisilleen ystävällismielistä ihmistä auttaa toisiaan seksin puutteessa. Ja nimen omaan auttamishalu sekä tarve pitää olla molemminpuolista.

        Jos näistä ihmisistä toinen tai molemmat ovat tahoillaan parisuhteessa, jossa seksuaaliset tarpeet eivät tyydyty riittävällä tavalla, mutta mihin suhteeseen on muita sitoumuksia eikä halua suhteesta lähteä, niin fwb-suhteen ylläpitäminen siinä rinnalla nimenomaan vaatii tuon taidon fyysisen ja henkisen erillä pitämiseen. Muuten siinä kolmiossa / neliössä sattuu kaikkia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä höpiset?

        fwb -suhteella ei ole juuri mitään tekemistä rakkaudellisen suhteen kanssa. Se on vain järjestely missä kaksi toisilleen ystävällismielistä ihmistä auttaa toisiaan seksin puutteessa. Ja nimen omaan auttamishalu sekä tarve pitää olla molemminpuolista.

        Jos näistä ihmisistä toinen tai molemmat ovat tahoillaan parisuhteessa, jossa seksuaaliset tarpeet eivät tyydyty riittävällä tavalla, mutta mihin suhteeseen on muita sitoumuksia eikä halua suhteesta lähteä, niin fwb-suhteen ylläpitäminen siinä rinnalla nimenomaan vaatii tuon taidon fyysisen ja henkisen erillä pitämiseen. Muuten siinä kolmiossa / neliössä sattuu kaikkia.

        Eikö pettäminen parisuhteessa satu, oli suhde sitten seksitön tai ei ja oli liittyykö pettämiseen tunteet vai ei? Ei pettäminen sillä tule sallituksi, ettei ollut tunteita (se on vain itsensä huijausta). Jos suhteessa on sovittu, että kumpikin/toinen saa pitää muita esim. puolison haluttomuuden takia, mitään pettämistä ei tietysti edes ole.

        En kyllä itse pysty kuvittelemaan miten avoimeen suhteen ’saa p*nna, mutta ei saa tuntea mitään’, voisi olla realistinen muuten kuin sopimalla, että sivusuhde loppuu, heti jos tunteita tulee. Mutta kun tunteita tulee, loppuko se kuitenkaan? Vain arvailen, koska en tiedä enkä ole koskaan tuollaista suhdetta kokenut.

        Itselle FWB-tunteilla, siis oikeammin rakastaja, on vielä mahdollisuuksien rajoissa ajatuksien rajoissa. En edes kuvittele pystyväni sellaiseen ilman tunteita. Tunteet ei kuitenkaan tarkoita, että on pakko ”omistaa” toinen tai on pakko olla arjessa läsnä tai on pakko sitoutua. Henkinen sitoutuminen luo toki pohjan, jossa ei ole epävarmuutta, mutta jos rakkauteen suhtautuu jo alunperin väliaikaisena lainana, joka toimii sen aikaa kun se molempien elämään sopii, ei tarvetta epävarmuuteen ehkä edes ole? Ihminen on todennäköisesti vapaaehtoisesti uskollinen, kun homma toimii ja on tunteita, vaikkei siihen ole mitään velvoitteita.

        En siis itse osaa ajatella FWB-suhdetta tunteettomana. ilman intiimiä kohtaamista (mikä tulee yleensä tunteista ja läsnäolosta) on kuin seksi lähinnä kahden ihmisten masturbointia toisiltaan. Sellainen jättää kylmäksi.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Eikö pettäminen parisuhteessa satu, oli suhde sitten seksitön tai ei ja oli liittyykö pettämiseen tunteet vai ei? Ei pettäminen sillä tule sallituksi, ettei ollut tunteita (se on vain itsensä huijausta). Jos suhteessa on sovittu, että kumpikin/toinen saa pitää muita esim. puolison haluttomuuden takia, mitään pettämistä ei tietysti edes ole.

        En kyllä itse pysty kuvittelemaan miten avoimeen suhteen ’saa p*nna, mutta ei saa tuntea mitään’, voisi olla realistinen muuten kuin sopimalla, että sivusuhde loppuu, heti jos tunteita tulee. Mutta kun tunteita tulee, loppuko se kuitenkaan? Vain arvailen, koska en tiedä enkä ole koskaan tuollaista suhdetta kokenut.

        Itselle FWB-tunteilla, siis oikeammin rakastaja, on vielä mahdollisuuksien rajoissa ajatuksien rajoissa. En edes kuvittele pystyväni sellaiseen ilman tunteita. Tunteet ei kuitenkaan tarkoita, että on pakko ”omistaa” toinen tai on pakko olla arjessa läsnä tai on pakko sitoutua. Henkinen sitoutuminen luo toki pohjan, jossa ei ole epävarmuutta, mutta jos rakkauteen suhtautuu jo alunperin väliaikaisena lainana, joka toimii sen aikaa kun se molempien elämään sopii, ei tarvetta epävarmuuteen ehkä edes ole? Ihminen on todennäköisesti vapaaehtoisesti uskollinen, kun homma toimii ja on tunteita, vaikkei siihen ole mitään velvoitteita.

        En siis itse osaa ajatella FWB-suhdetta tunteettomana. ilman intiimiä kohtaamista (mikä tulee yleensä tunteista ja läsnäolosta) on kuin seksi lähinnä kahden ihmisten masturbointia toisiltaan. Sellainen jättää kylmäksi.

        Aivan oikein ymmärretty. On olemassa parisuhteellisia ihmisiä joilla on lupa seksiin myös suhteen ulkopuolella.

        Tunnehan se on se kaveruuskin ja molemmin puolinen auttamisenhalu, mutta ei sillä romanttisten tunteiden tai parisuhderakkauden kanssa ole mitään tekemistä. Ehkä ihmisyyden.

        Noiden lisäksi minä lasken tunteeksi fyysisen kiiman. Sen tuntemisen itsessä, sytyttäminen toiseen ja yhdessä siitä nauttiminen. En pidä sitä masturbaationa enkä kylmänä. Mutta ettehän te rakkauspalstalaiset sellaista ymmärrä. Teillä on vaan niitä "korkeita" tunteita. Eläintä itsessään ei tunnusteta.

        Ja jos huomaisin ajattelevani naimakaveriani enemmän kuin ihmistä jonka kanssa elän elämäni loppuun asia päättyy luonnollisesti siihen. Minun puolelta näissä jutuissa ei ole vielä koskaan käynyt niin.

        Jos ei kykene tällaiseen tunne-erotteluun, ei näihin hommiin kannata alkaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aivan oikein ymmärretty. On olemassa parisuhteellisia ihmisiä joilla on lupa seksiin myös suhteen ulkopuolella.

        Tunnehan se on se kaveruuskin ja molemmin puolinen auttamisenhalu, mutta ei sillä romanttisten tunteiden tai parisuhderakkauden kanssa ole mitään tekemistä. Ehkä ihmisyyden.

        Noiden lisäksi minä lasken tunteeksi fyysisen kiiman. Sen tuntemisen itsessä, sytyttäminen toiseen ja yhdessä siitä nauttiminen. En pidä sitä masturbaationa enkä kylmänä. Mutta ettehän te rakkauspalstalaiset sellaista ymmärrä. Teillä on vaan niitä "korkeita" tunteita. Eläintä itsessään ei tunnusteta.

        Ja jos huomaisin ajattelevani naimakaveriani enemmän kuin ihmistä jonka kanssa elän elämäni loppuun asia päättyy luonnollisesti siihen. Minun puolelta näissä jutuissa ei ole vielä koskaan käynyt niin.

        Jos ei kykene tällaiseen tunne-erotteluun, ei näihin hommiin kannata alkaa.

        Kyllä löydän eläimen itsestäni, ei se ole edes vaikeaa. 😂 Oma eläimeni vaan elää ja syttyy tunteista, läsnäolosta, hellyydestä ja intiimistä kohtaamisesta.

        Mutta meitä on erilaisia ihmisiä, jotka kokevat asioita varsin erilailla. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Kyllä löydän eläimen itsestäni, ei se ole edes vaikeaa. 😂 Oma eläimeni vaan elää ja syttyy tunteista, läsnäolosta, hellyydestä ja intiimistä kohtaamisesta.

        Mutta meitä on erilaisia ihmisiä, jotka kokevat asioita varsin erilailla. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.

        Näin juuri.
        Mutta muista. Kun sonni panee lehmää laitumella, se on töissä. Silti molemmat haluaa niin tehdä, eikä homma ole hellää.

        Sitten se sonni hyppää naapurilehmän kimppuun. Työmaa on iso.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Näin juuri.
        Mutta muista. Kun sonni panee lehmää laitumella, se on töissä. Silti molemmat haluaa niin tehdä, eikä homma ole hellää.

        Sitten se sonni hyppää naapurilehmän kimppuun. Työmaa on iso.

        Sellaisia naudat ja sonnit on. Minä en kyllä hae sonnia, enkä tunnistaudu lehmäksi.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Sellaisia naudat ja sonnit on. Minä en kyllä hae sonnia, enkä tunnistaudu lehmäksi.

        Halusin vain tähdentää tuota eläintä ja eläimellistä kiimaa.
        Ettei laiteta asioita sotkuun.


      • Emberizi kirjoitti:

        Sellaisia naudat ja sonnit on. Minä en kyllä hae sonnia, enkä tunnistaudu lehmäksi.

        Haha. Hyvä hauska lohkaisu. :"D


      • Emberizi kirjoitti:

        En pahastu mielipiteen sanomisesta. Tunnistan FWB-problematiikan, ja olen samat varoitukset kuullut ystävältä kun olen joskus asiaa ääneen pohtinut. Samainen ystävä oli kaikenlaista suhtellisen vapaamielistä ja ehkä ei niin tunnevoittoistakaan kokeillut sinkkuaikanaan, joten moraalisaarnaksi päätelmä ei taipunut vaan pikemminkin oli sitä mieltä ettei sellainen ole minulle toimivaa.

        Mutta eri vaihtoehtoja on hyvä miettiä, mihin sitten elämä viekään. Jos se vie hyvään parisuhteeseen, olen onnellinen ja jos ei, sitten varmaan harkitsen myös rakastajaa ikuisen selibaatin kanssa rinnakkain vaihtoehtona. 😆

        Sä mietit asioita tosi fiksusti ja usealta eri kantilta, mikä on ihailtavaa. Tykkään lukea sun kirjoituksia juuri siksi. Mutta vaikutat myös hyvin tunteelliselta, joten pelkään että FWB kumppani, osaako hän ottaa sua huomioon tuntenesi niin ettet satuta itseesi liikaa?

        Toki tuskin lähdet mouseen, jos tyyppi on tyly. Mutta kunhan mietin.


      • Bätääs kirjoitti:

        Sä mietit asioita tosi fiksusti ja usealta eri kantilta, mikä on ihailtavaa. Tykkään lukea sun kirjoituksia juuri siksi. Mutta vaikutat myös hyvin tunteelliselta, joten pelkään että FWB kumppani, osaako hän ottaa sua huomioon tuntenesi niin ettet satuta itseesi liikaa?

        Toki tuskin lähdet mouseen, jos tyyppi on tyly. Mutta kunhan mietin.

        Moiseen...


      • Bätääs kirjoitti:

        Sä mietit asioita tosi fiksusti ja usealta eri kantilta, mikä on ihailtavaa. Tykkään lukea sun kirjoituksia juuri siksi. Mutta vaikutat myös hyvin tunteelliselta, joten pelkään että FWB kumppani, osaako hän ottaa sua huomioon tuntenesi niin ettet satuta itseesi liikaa?

        Toki tuskin lähdet mouseen, jos tyyppi on tyly. Mutta kunhan mietin.

        Luulen, että jos lähden joskus FWB, ei mies voi olla kuka vaan, vaan siinä on käytettävä harkintaa. Niin kuin olen sanonut, olen kuitenkin
        enemmän parisuhde ihminen, vaikka turhautuessa muutkin vaihtoehdot pitää pitää mielessä.


    • Loputonta psykologistista vatkausta, joka ei johda mihinkään. Jos miesehdokkaansa painostaa tällaiseen, se karkaa vielä, kun pystyy.

      Jos ei karkaa, on onnistunut pyydystämään täydellisen vässykän. Ja sehän se vasta on naisen silmissä kamaloittava, vaikka alussa on vaikuttanut fiksulta. 🌹👀

      • Anonyymi

        Esseen kirjoittaja on sitten sinusta tuollainen "täydellinen vässykkä"?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Esseen kirjoittaja on sitten sinusta tuollainen "täydellinen vässykkä"?

        Kynis on täydellinen vässykkä-ätmi.


    • Anonyymi

      Jos mies ei ole saanut seksiä niin mies ei ole tehnyt alotteita naisille. Rahaa pitää olla sen verran että voi mennä baariin juomaan viinaa jotta naisia voi tavata. Naisia tavataa jotta saa seksiä. Minä kävin nuorena töissä jotta oli varaa käydä baareissa juomassa viinaa ja sain myös yhden yön juttuja ja seksiä paljon.

      Jos mies haaveilee romantiikasta niin ensin pitää tavata naisia jotta olisi mahdollisuus romantiikkaan. Monet vaan istuu kotona haaveilemassa eikä ne haaveet koskaan toteudu.

      T: viinamies

    • Anonyymi

      Kirjautumista tai tilaamista vaativia linkkejä on turha laitella.

      • Näkyy mulla Hesarin apissa, vaikken ole tilaaja.


    • Anonyymi

      🐱 tässä, olisi kaikkien, aivan kaikkien kauppojen puolesta ja kauppojen edustajille, aivan uudenlainen kassa magneetti ja myynti tulojen tuoja, ikinä, kaikkien Suomen kauppojen ja heidän puolestaan, tällainen tuote, kuin juhannus kahvi ja juhannus erikoiskahvi, eli, laitamme keski, kokoiseen tai isoon tai erittäin isoon kahvi purkkiin, juhannus sanan ja kaikki juhannukseen liittyvät kuvat, tai, koristeetkin, jos, haluaa, ja, siinä kahvissa, olisi äärimmäisen tärkeätä, juuri ja juuri, nimen omaan kesäiset maut, kuten on äärimmäisen tärkeätä juhannus erikoiskahvissakin kesäiset maut, 🐱 ja, toivon tästä loistavasta liike, ideasta, lisää bitcoineja itselleni joka, päivä, että, saan elämäni viimeinkin kuntoon, eikä vain "kuntoon", ja, pyyntöni ja toivomukseni, että suomalaiset ja kaikki maailman kaupat jotka haluavat hyötyä ja tienata, tällä, keksinnöille, ottavat, nyt ja heti, tämän loistavan bisnes, idean käyttöönsä, sillä, tässä ideassa, jos, missään on toden teolla, ideaa ja nimen omaan, ideaa, 🐨 terveisin N, eli, PAKSU PEKKA, 🐔

    • Anonyymi

      🐱 MUUMI kahvi, ja MUUMI erikois, kahvi, ja, lukematon määrä MUUMI tee, laatuja, ja MUUMI, pakuri, juoma, ja MUUMI, mehu jää ja jäätelö, kombinaatio, ja tästä herkullinen yhdistelmä, ja, MUUMI, bullet proof kahvi, tässä, ja kaikissa näissä, on todella hyvin ja loistavasti ideaa, 🐰 N, eli PAKSU PEKKA, 🐨

    • Anonyymi

      Joten ei mitään konkeretiaa elämään tuovaa , turhaa höpinää .

    • Anonyymi

      Mielenkiintoisia juttuja palstalla kun Emberizillä on ovulaatio.

    Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Täytyi haukkuu sut lyttyyn

      En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti
      Ikävä
      61
      1583
    2. 44
      953
    3. SINÄ nainen hyvin läheltä

      Pidän sinusta. Mutta mene ensin juttelemaan lääkärin luokse, ja hoida itsesi kuntoon. Sit kun sä olet kunnossa, niin mä
      Ikävä
      68
      921
    4. Ajatus aamuun

      Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen
      Ikävä
      71
      899
    5. Nainen mitä tekisit

      Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa
      Sinkut
      158
      849
    6. Et voi olla loputtomasti hiljaa

      Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto
      Ikävä
      54
      807
    7. Siis ei ole edes mahdollista

      että ei törmätä, ei sit millään vaikka päällä hyppisi
      Ikävä
      41
      798
    8. Martina kauniina lehtihaastattelussa

      Martina antoi hyväntuulisen haastattelun lehteen. Tyylikkäitä kuvia ja kivoja vaatteita kauniilla Martinalla.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      182
      765
    9. Minä en luota sinuun yhtään nainen

      ja aistin että yrität taas satuttaa henkisesti koska tiedät että olet heikkouteni joten siksi tein mitä tein mutta en ki
      Ikävä
      34
      742
    10. J-miehelle

      haluan kertoa että olet edelleen mulle rakas. Ajattelen sinua päivittäin kulta.
      Ikävä
      49
      692
    Aihe