Miten voi oppia hyväksymään karun todellisuuden? Sen , että tuskin tulen ketään naista löytämään. Olen niin paljon naisten vaatimuksien alapuolella. Yritystä on kyllä ollut, mutta kun ei kelpaa, niin ei sitten kait vaan kelpaa. Monta vuotta sitten seurustelin kyllä pari vuotta, mutta sen jälkeen ei ole ketään löytynyt. Miten tämän voi oppia hyväksymään?
Tilanne alkaa ottamaan mielenterveyden päälle, ja yksi harkitsemani vaihtoehto onkin käydä hakemassa muutama resepti pameihin tai vastaaviin. Ehkä yksin eläminen tuntuu vähemmän pahalta vahvassa pöhnässä. Viinakin kävisi, mutta en voi sitä erään pitkäaikaissairauden takia pahemmin juoda. Onko mitään muuta keinoa kuin lääketokkura? Tämä ei ole vitsi, olen täysin tosissani.
Tilanne alkaa ottamaan mielenterveyden päälle, ja yksi harkitsemani vaihtoehto onkin käydä hakemassa muutama resepti pameihin tai vastaaviin. Ehkä yksin eläminen tuntuu vähemmän pahalta vahvassa pöhnässä. Viinakin kävisi, mutta en voi sitä erään pitkäaikaissairauden takia pahemmin juoda. Onko mitään muuta keinoa kuin lääketokkura? Tämä ei ole vitsi, olen täysin tosissani.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onko sulla vakinainen työ? Jos on niin sitten on vaan yrittämisestä pulaa, joissakin maissa on pulaa nuorista miehistä kuten brasilisia ja siellä pidetään erityisesti skandaanimiehistä ja valkoisista miehistä yleensä. Mielellään joku kaunis neito sieltä tulisi sun luokse kylmään suomeen. Työpaikka siksi että se lisää uskottavuutta, koska kovin moni ei matkustaisi köyhän miehen perässä maapallon toiselle puolelle ja on myös varaa matkustaa myös.
Olenkohan minäkin skandaanimies?Mikä se on?
Tarkoitin skandinaavi.
Camoon hyvä mies. Naiset eivät ole ton arvosia.
Vinkki: hanki hyvä harrastus. Harrastus saa elämään mielenkiintoa, haastetta, ajatuksia. Se vie aikaa ja se voi viedä sydämmen !
Esim. itse ostin koiran ja aloitin harrastamaan metsästystä. Nykysin kuulun metsästysseuraankin. Sitä kautta saanut paljon ystäviä.
Hyvä harrastus on todella hyvä kumppanin korvike.
Kaikenlisäksi eipähän ole ketään kumppania valittamassa kun tuhlaa niin paljon aikaa ja rahaa harrastukseen. Saa siis tehdä sitä, mistä nauttii.
Eri harrastuksia vaan kokeilemaan, että löytyy mieluisa. Mahdollisuuksia on nykymaailmassa miljoonia.
ala vaan metsästystä harrastamaan niin kaikkoo loputkin naiset.
Kyllähän minulla harrastuksiakin on, ja niihin syventyminen onkin ihan kivaa. Vaan sen aikaa, kun ei harrasta vaan elää jokapäiväistä elämää, niin pahalta tuntuu. Eikä harrastuksiin voi paljoa enempääkään keskittyä, taitaa mielenterveys horjua silloinkin, jos alkaa kovasti olemaan rakkaita "tunteita" harrastusta kohtaan. Vaikka mielisairaala voisi kyllä toisaalta olla ihan hyväkin paikka minulle, pääsisi pois tästä normaalien yhteisöstä, johon minua ei hyväksytä.
Kumpikin hyötyy, saat paremman vaimon kuin mitä näistä kotimaisista ikinä löytyy.
Vaimolla ja mahdollisilla lapsilla on paljon paremmat olot kuin kotopuolessa.
Olen sitä harkinnutkin, että jos lähtisi ulkomailta hakemaan. Vain yksi asia on tähän mennessä estänyt minua: se olisi avoin tunnustaminen, että olen luuseri. Suvussa on ollut tapana, että miehet menestyy. Varsinkin isän puolelta, mutta myös äidin puolelta. Olen joutunut syrjityn ja luuserin mustan lampaan asemaan suvussani jo muutenkin. Nuoremmat serkut (ja pian sisaruksetkin) menestyvät paremmin , ja minulta vain kysellään onnistumisia ja tyttöystävää. Hiukan ne minua halveksivat, mutta niin on ollut jo melkein lapsuudestani asti. Nykyään välttelen useimpia sukutapaamisia.
Tämä liittyy thaimaalaisen naisen hakemiseen siten, että se olisi viimeinen niitti arkkuuni. Ei siksi että thai-naisissa olisi jotain vikaa -en ole rasisti eikä sukulaisetkaan- vaan siksi, että se olisi avoin myöntäminen, että olen liian huono, suomalaiset naiset eivät hyväksyneet minua. Sukulaisten kanssa asioiminen vaikeutuisi entisestään. Tiedän, joo pitäisi elää omaa elämää. Joissain suvuissa se oma elämä vaan estetään aika tehokkaasti.
runoja.
Kehitä jokin mielenkiintoinen, persoonallinen piirre itseesi.
Tuolla asenteella et kyllä koskaan ketään löydä. Koita saada ensin itsesi kuntoon, masentuneena kaikki vääristyy ja omanarvontunto katoaa.
Yksinäisyys on sinulle todellisuutta tällä hetkellä, ehkä siksi että oppisit pitämään itsestäsi ensin niin sitten voisi rinnallesi tulla joku toinenkin.
En voi sanoa että ryhdistäydy/ota itseäsi niskasta kiinni, koska depiksessä kaikki on yhtä harmaata puuroa. Hae itsellesi ammattiapua jos tuntuu siltä, pelkillä lääkkeillä et pitkälle pötki.
Woimia sinulle
Jos oot tähänki asti selvinny niin miks et selviäis tästä eteenkin päin?? Välillä tulee vaan huonoja päiviä ja ajattelee ettei tästä mitää tuu ja elämä on ihan perseestä, mut eipä se muikki siinä vieressä pakolla sun elämästä mitään ruusuilla tanssimista tee. Ota ihan rennosti ja ota vastaan mitä elämä sulle tarjoo. Harrastuksen hankinta on oiva mahollisuus tavata uusia ihmisiä ja saada omaa aikaa kuluun. Suomi on täynnä sinkkuja, kyl säkin viel jonku löydät, jos enää sen jälkee huolit ku huomaat miten mukavaa on olla yksin.(mut ei yksinäinen)
Ei ei ei... Matsi päättyy vasta kun gongi kumahtaa viimeisen kerran.
Jos ajattelee elämää pelinä. Joskus voittaa joskus häviää. Jos on tappiolla, täytyy vaan taistella kahta kovemmin ja kääntää tilanne voitoksi.
Muuta itseäsi. Kropan saa kuntoon jos tahtoo, Sivistystä voi hankkia jos tahtoo. Sivistynyt ja hyväkroppainen mies on ehkä suosittu kohde, ja ne molemmat on hankittavissa jos oikein kovasti tahtoo.
toki voi jäädä surkuttelemaan itseään, sillä sehän on helppoa kuin mikä, Mut ihan yhtä hyvin vois painuu vaikka lenkille tai kirjastoon.
Ei nuokaan opit pure!!!
Itsekin olen "ajankuluksi" opiskellut ja kuntolenkkiä juossut, mutta kappas...
Eipä naisille kelpaa fiksu tietokonenörtti, joka on vielä hoikka... pitää olla mukava nallekarhu jonka kainaloon voi käpertyä...
Eiköhän se minunkin kohdalle joku vielä osu joka arvostaa minun ominaisuuksia ;)
Kyllä sitä joskus voi huoletta heitellä huuleen pamin tai jonkun nukahtamispillerin. Ei se sen pahempi ole kuin joskus ottaa hieman jotakin alkoholipitoista juomaa. Kunhan pitää varansa ettei jää niihin koukkuun. Sillä kai niitä alkoholistejakin on niin paljon, kun tämä todellisuus on mitä on. Täytyy olla aika kylmä ja kova ihminen tai sitten sellainen joka ei juuri ajattele että sitä kestäisi ihan noin vain ilman ainakin ajoittaista puudutusta.
Älä vaan ala mitään lääkkeitä syömään, jos ilman selviät. Sieltä helvetistä takaisin tuleminen onkin sitten jotain ihan muuta. Mutta vaikutit aika ahdistuneelta tilanteesta ja tiedän toki millaista se on. Kun on yksin, niin kaatuu kaikki seinät päälle ja tuntuu,´ettei valoa ole missään. Juttele jollekin. Kai sinulla ystäviä silti on? Vaikka minusta itsestä ainakin suurimmissa masennuksen kourissa tuntui siltä, ettei ystäviä saa rasittaa omilla murheilla. Jos vaan löytyy joku jolle voit jutella, niin sekin auttaa tosi paljon. Minullekin voit jutella, jos siltä tuntuu. Ainakin voin antaa ehkä jotain neuvoja selviytymiseen, ettei ne päivät pelkkää pimeyttä ole.
Kavereita on muutamia, mutta ei miehet puhu kavereille ongelmistaan. Kaverit nauraa pihalle, jos rupeaa tällaisia puhumaan. Kiitos kuitenkin, kun lohdutit! Voihan lääkkeisiin tietenkin jäädä koukkuun, mutta ei se koukku välttämättä maailmaa kaada, kun perhettä on ainoastaan vanhemmat ja sisarukset. En siis ole kenestäkään vastuussa (paitsi vanhemmista ehkä joskus myöhemmin).
söit lääkkeitä tai ei. Ei se paha olo siitä mihinkään katoa, ellet sitten saa niin vahvoja mömmäjä, että sulta on taju pois. Ja se ei taas ole mitenkään toivottavaa. Sun täytyy rakastaa itseäsi edes sen verran, että välität siitä mitä itsellesi tapahtuu. Ootko koskaan puhunut siitä sun perheessä, että susta tuntuu, että sua pidetään huononpana kuin muut? Itsellä on samanlaisia tuntemuksia ja kun sitten monen vuoden paskan nielemisen jälkeen sain suuni auki, niin kukaan ei ollut edes tajunnut kuinka pahasti olivat sanoneet. Jokaisessa on jotain hyvää ja rakastettavaa. Mä en luovuta ennen kuin sä uskot sen.
vielä joku mukava nainen sinut korjaa!
Pillereitä älä ajattelekaan! Kuka moisia nupinsekottajia vapaaehtoisesti napsisi. Ylös, ulos, harrastuksiin ja tapahtumiin, metsiin ja vesille, kyllä sinä sen sieltä jostakin löydät. Ja sinkkunettejä on netti pullollaan. Hallitset näköjään oikeinkirjoituksenkin, mikä on hyvä avu nettiseuranhaussa.