Evoluutiobiologit ovat havainneet, että tavallista useammin mies valitsee elämänkumppanikseen äitinsä näköisen naisen. Jos näin on, miksi ihmeessä? Onhan toisaalta sisäsiittoisuus eli pariutuminen läheisen sukulaisen kanssa yksi niitä asioita parinvalinnassa, joita ihmisen evoluutiossa on pyritty välttämään.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/16/valitsevatko-miehet-aitinsa-nakoisen-kumppanin
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/16/valitsevatko-miehet-aitinsa-nakoisen-kumppanin
Vastaukset 32
Vanhimmat
No itseni mielestä en näytä yhtään anopilta, tippaakaan. Suht yhtä pitkiä ollaan ja vaaleaihoisia. Siinäpä ne yhtäläisyydet onkin. Täysin eri malliset vartalot, kasvot, kaikki. Pikemminkin on valittu anopin vastakohta.
Itse sen sijaan olen huomannut pitäväni isäni näköisiä tai kaltaisia joissa samoja piirteitä, kuin samasta laatikosta otettuja komeina. Olenko sitten poikkeus evoluutiobiologin mukaan?
Minusta mulla on ollut nuorena kauniit vanhemmat. Kumpikin. Mutta isä on ollut jonkinlainen miehenmalli ja roolihahmoa, toisin kuin äitini. Olen leimautunut isääni ja siksi kaikki ristiriidat kanssaan on olleetkin tuskallisempia, kun äidin kanssa. Oletan.
Siis isäni huonot puolet on ristiriitaisia tunnepuolessa, olen koittanut karsia miessuhteissani ne piirteet pois kumppaneita valitessa, en täysin ole kuitenkaan onnistunut. En myöskään löytämään yhtä tunteellista miestä, joka näyttäisi tunteensa rohkeasti ääneen.
Sitten taas naismakuni, niin pidän kyllä lanteikkaista naisista enemmän kuin kapealanteisista, jollainen taas itse enemmän olen. Tasapaksu kuten mallit yleensä.
Tuo lantio ihanne saattaa tulla äidiltäni, joka on leveälanteinen aivan erilainen kun minä. Hän on myös paljon minua tummempi ja mä viehätyn tummemmista naisista herkemmin kuin blondeista, itse kun taas olen vaaleahko.
Että en tiiä?
Eikä tästä ole kuin muutama viikko, kun mieheni totesi ääneen, että periaatteessa hänellä on naisellisempi takapuoli ja lantio kun mulla, vaikka onkin mies. Ja kyllä se ihan totta on. Mutta mä tykkään hänen muhkeista kankuistaan. :P
Tietynlaisen naismaun osalta ainakin pitää paikkansa. Toinen ilmiö on ns. naimanaamaisuus, naimanaamat
eli toistensa kasvonpiirteitä muistuttavakasvoiset pysyvät usein yhdessä pitkässä koko elämänmittaisessa liitossa.
No en tiedä onko kasvonpiirteiltään olleet äitini kaltaisia, mutta lasten äiti poislukien he luonteeltaan ovat olleet jotenkin vahvaluonteisia ihmisiä.
Jos vihaa äitiään (esimerkiksi siksi, että äiti on aina ollut epäoikeudenmukainen lastaan kohtaan) niin varmasti ei mies valitse itselleen äitinsä näköistä naista.
Etsii naisen, joka on aivan toisen näköinen kuin oma äiti.
Itsellä oli hyvä äiti, silti en näe tätä mahdolliseksi. Lähelläni asuu yksi nainen, josta tulee äitini mieleen, mut ei säväytä silleen, että olisin hänestä millään tavalla kiinnostunut. Ainahan löytyy poikkeuksia, olenko minä sellainen vai he, jotka lämpenee äitinsä näköiseen?
Monet joilla on huono äitisuhde eivät pääse koskaan äidistään irti. Nämä kaipaavat epätoivoisesti äidin hyväksyntää ja etsivät alitajuisesti äitinsä kaltaisen puolison.
Kyllähän tuo ihan paikkansa pitää. Sitä on tutkittu ja kyllä sen vanha kansakin on jo tiennyt. (Hetero)miehet valitsevat usein äitiään muistuttavan ja (hetero)naiset isäänsä muistuttavan kumppanin. Tässä täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että sillä on paljon merkitystä millaiset suhteet siihen vanhempaansa on. Jos suhde on ollut hyvä niin silloin noin.
Eikä tuossa tosiaanmitään uutta tutkimustietoa ole, vaan ihan on ollut vanhan kansan viisaus jo, joka nyt sitten on tutkimuksin vahvistettu. Miksi morsiamen äiti itkee aina häissä? Koska sulhanen muistuttaa niin paljon morsiamen isää. Sekin täytyyy tosin muistaa, etteivät nuo muistuttamiset tarkoita mitään kaksoisolennon etsimistä. Ihminen on valtavan taitava alitajuisesti tunnistamaan yhtäläisyyskiä kasvonpiirteisä. Ihminen myös muuttuu vuosien varrella. Kannattaa katsella jotain vanhempia kuvia, oman kumppanin lapsuusvuosilta, jos niitä ulkoisia yhtäläisyyksiä etsii. Niitä yhtäläisyyksiä voi löytyä myös persoonasta, sillä eivät kaikki ole samalla tavalla ulkonäön perään.
Naiset eivät valitse isänsä näköistä, vain miehet äitinsä. Linkin jutun mukaan.
Kyllä naiset kuitenkin hyvin usein valitsevat isäänsä muistuttavia miehiä. Se on psykologiaa, muistoja, turvallisuuden ja tuttuuden tunnetta. Jos omiin vanhempiin on ollut huonot välit, niin silloin se mitä etsitään voi olla suorastaan vastakkaista tai se voikin muistuttaa jotain muuta sellaiseksi koettua ihmistä. Silläkin on eroa etsiikö kumppania vai seuraa. Tuolla psykologialla on eniten vaikutusta kun ollaan etsimässä pysyvää. Tuokin voi tosiaan mennä ns. rikki, jos vaikka eksä oli kovasti äidin oloinen ja se kokemus on ollut kaikkea muuta ukin hyvä, niin sitten sitä ei enää halua. Psyyke on monimutkainen juttu.
Tuon tutkimuksen mukaan ei valitse.
No tuo tutkimus ei ole ainoa tutkimus aiheesta.
Sitten löydät varmaan tutkimuksen, joka väitettäsi puoltaisi. Yleensähän tutkimusten on syytä olla toistettavissa, jotta niitä voisi uskottavina pitää.
Eipä mun tarvitse. Uskot, jos tahdot. Ei ole mun ongelmani.
Uskon tutkittuihin asioihin, en nettiväitteisiin.
Ihan vapaasti. Niin minäkin. Mä en vaan en kaipaa ketään etsimään niitä tutkittuja tietoja. Osaan tehdä sen ihan itse.
En valitse, en ole valinnut.
Olen yksinhuoltajan kasvattama ja vaikka äitini onkin minulle maailman paras minun äiti, en silti ole ikinä halunnut seurustella äitini kanssa. Joten kaikki kumppanini ovat olleet hyvin kaukana siitä mitä äitini on.
Minua harmittaa, että eksäni aikanaan valitsi minut, sillä nähtyäni hänen eksät ja naiset ketä hän ihailee, ovat ne aivan hänen ja hänen äitinsä näköä.
Eikö pariutumisessa paras match ole riittävän samanlaiset ja silti riittävän erilaiset geenit? Jos joku muistuttaa äitiä/isää, ei se tarkoita, että geenit olisi liian samanlaisia. Eikä se ole sukurutsaa nähnytkään.
Itselläni isoisovanhempien geenit on Savosta, Pohjanmaalta ja Tampereen seudulta. Usein huomaan viehättyväni eniten miehistä, joiden suvut on peräisin noilta seuduilta tai pikemminkin osa perimästä on noilta seuduilta. Huomasin asian joskus nuorena ennen kuin edes mietin mistä omat sukujuuret tulee. Ulkomaalaiset hyvin harvoin kolahtaa millään tavalla edes pikkuihastuksen tasolle, paitsi ehkä Keski-Eurooppa (Saksa, Belgia, Hollanti, Puola). En tiedä selittääkö suvun Saksalaissökuperä (1500-luvulta) tuota asiaa? Sen sijaan, vaikka ruotsalaiset tai tanskalaiset ei yleensä saa mitään värinää aikaan.
Molempien isoäitini suvuissa on n. 20 nimen kantajaa hengissä. Isoisien suvuissa n. 2500-3000 henkeä. Omien sukujuurien asuinpaikat aiemmilta vuosisadoilta löytää helposti (jos ei ole tiedossa):
https://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/index.html
Nuo isovanhemmat ja isoisovanhemmat kertoo eniten, koska siihen aikaan ihmisten liikkuvuus oli pienempää kuin nykyisin. Esim. harva pks asuvan geenit on pelkästään pääkaupunkiseudulta.
Lähes identtisen näköisiä ihmisiä, voi löytyä aivan eri puolilta maailmaakin. Ei siihen sukurutsaa tarvita lainkaan.
" siihen aikaan ihmisten liikkuvuus oli pienempää kuin nykyisin. "
Molemmissa vanhempieni suvuissa liikuttiin paljon, isän suvussa vielä enemmän. Hyvä niin, ei tule ainakaan huonoja geenejä.
Mikä olisi hurjin hahmo uusista srjoista... iquisitor jostain obi-wesn ysi joku
Oman äidin piirteistä ainoa mikä kiehtoo naisissa on tummuus.
Äidillä oli esim. tosi isot rinnat, mutta minä en ole koskaan viehättynyt sellaisista. Peppu on pop, ja sekin mieluusti pienehkö ja kimakka, ei mitään seitsemän leivän uunia. Rinnat mieluusti samaa sarjaa, mutta ne ei ole niin merkitykselliset.
Ja tämähän oli vain yhden miehen kokemus.
-keinovaginamies-
Ei ole elämänkumppania, joten en voi äitiinsä itseäni verrata. Mutta näin eronneen tutun, jolla oli ihan samannäköinen naisystävä kuin aikaisempi vaimo. Täydestä meni kun oli pisamia, ajattelin että näin kesällä tullut, etten ollut ennen huomannut. Aloin jutella jolloin hän hymähti, Muistutanko. Ilmeisesti itsekin oli huomannut asian.
Eivät valitse.
Longjohn ei sopisi iholleni.
En oikein jaksa uskoa että valitaan kumppanuuden perusteella silti.
Niin, tuntuu että naiset hoitavat sen sisäsiittoisuuden välttelyn tässä asiassa. Naisethan ovat aina innossaan kun näkevät jonkun eri värisen miehen kuin mitä itse ovat. Ehkä miehet ovat "vähemmän biologisia" olentoja kuin naiset ja menevät vähemmän vaistojensa varassa ja suosivat tuttuja ja turvallisia piirteitä.
Ei taatusti ole aina. En mieti miehen väriä. Mutta nyt kun tuli esille, niin punatukkaista ei ole vielä koskaan ollut. Sellainen tulee jos tulee, mutta värillä ei todellakaan ole väliä.
Hyvä pointti tuo sisäsiittoisuuden välttely. Näkyy aika paljon tummatukkaisia miehiä blondin kanssa. Tämä kokoonpano on itselläkin ollut.
Ei ainakaan äidin näköiset pornokuvat kiihota, päinvastoin.