Niin pitääkös elämässä saavuttaa jotain kuten naimisiin meno ja lapsien tekeminen?
Pitääkä elämässä saavuttaa jotain?
Anonyymi
62312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Minulle oli jo nuorena selvää, että haluan lapsia ja naimisiin meno ennen sitä. Niin kävikin ja lapsia sain. Omat lapset ovat toimineet eri tavalla, lapsien tekeminen ei heitä kiinnosta ja he saavat tehdä niin kuin haluavat. Maailma ja eläminen on muuttunut viime vuosikymmeninä, enkä yhtään ihmettele lastenteko haluttomuutta.
Päättää ainoastaan, kenen elämää elää. Elämän tarkoitus on elämä itse.
Nainen, teho-PC ja suuri telkkari, Checked ✅
Nainen pois, niin pääsee pelaamaan.
Ei pidä, mutta voi jos haluaa.
- Sheena
Pitää saavuttaa. mutta kaikki ei osaa tehdä lasta. Mä jo pienenä päätin että mulle tulee suuri perhe. Ja kovasti vanhemmilta tenttasin, että miten se lapsi tehdään. No lopulta ne sitten kerto. Ja mä kysyin tietenkin, että entä jos ei osu. Niin sitten mulle vastattiin tylysti että sitten ei tuu lapsia. No mulle kävi sitten niin etten osunu oikeeseen paikkaan ja lapsia ei tullut. Eli suunnitelma B. Mä kirjotan kirjaa. Siihen on otettu jo valokuvia ja kirjotettu satoja sivuja tekstiä. Kun vaan saisin siihen vaan jonkinlaisen alun ja lopun. Mutta muitakin vaihtoehtoja on, kuka kukin tykkää. Voi maalata tauluja tai ruveta säveltää. Pää asia, kun yrittää tehdä jotain. Että jos ei tee mitään, niin ei ainakaan mitään saa aikaan. Että tälläsiä neuvoja teille muille joilla ei osunu.
Pitää. Muttei mitään noista. Henkinen kehitys on elämän tarkoitus.
Raittius on elämän tarkoitus. Ja säästäminen.
Paljonkos sinne arkkuusi pannaan niitä säästöjäsi? Ja kelpaako shekki?
Mihin säästäminen? Sinäsinäsinullekko?
Elämässä on saavuttanut kaiken jos saa hyvän kuoleman. Tuo väistämättömyys on meillä kaikilla edessä ja jos kuoleman hetkellä voi sanoa olevansa valmis, silloin on elänyt hyvän elämän.
Ja se hyvä elämä on kaiken tarkoitus.
Tuosta hyvästä elämästä voi olla eri tulkintoja riippuen asenteesta ja kokemuksista ja hieman ristiriidassa sen yleistyksen kanssa, että eniten katuu tekemättömiä asioita vasta silloin, kun on toinen jalka kuopassa. Onko silloin elänyt hyvän vai vajavaisen elämän. - cu-
Kovin kaunista ja ihanteellista, hyvä elämä ja kuolema. Ei oikein kyllä istu omaan ajatusmaailmaan tai mielikuviin, mutta hyväksytään.
Mielestäni se, että katuu kun toinen jalka on haudassa kertoo elämättömästä elämästä.
Tosin kaksipiippuinen asia kuitenkin.. jos katuu, ettei ryöstänyt pankkia tai sitä ettei aloittanut sotaa, ei ihan ole kyse elämättömästä elämästä...
Jokaisen tulisi elää ja toteuttaa itseään niin, että on helppo luopua tästä elämästä. Kun aika koittaa. Ilman pelkoa ja rauhassa.
Tosiasiassa kuolema on luonnollinen osa elämää .. sen päätös.
Kun eroan ihmisestä, josta tiedän, etten häntä tapaa enää.. hyvästelen hänet sanomalla "Tee itsellesi hyvä elämä."
Vahvasti olen sitä mieltä, että jokainen on oman onnensa seppä. Jos realistisesti toimii oman elämänsä eteen ja tuntee itsensä, niin se on ihan saavutettavissa se onnellisuus.
Jos tavoittelee kuuta taivaalta - ei voi olla onnellinen. Realistiset tavoitteet ja rehellisyys omalle itselleen, siinä on mielestäni onnellisuuden avaimet. Onnellinen ihminen elää hyvän elämän ja hyvän elämän elänyt osaa kuolla hyvin.
Olen ehkä idealisti ja ihannoin asioita, jotka ei monellekaan ole niin tärkeitä. Minä haluan hyvän kuoleman ja elän siten, että minun on hyvä kuolla.
Ihan ok ajatustoimintaa, positiivista idealismia. Aikoinaan uskoin myös tuontapaiseen, se on vaan tuo sattuma niminen ainesosa sopassa mitä elämä keittelee varsin merkitsevä osanen toisinaan...kokki ei myöskään aina kysy että maistuuko soppa vai ei, sen kun otat lusikan käteen ja lusikoit parhaasi mukaan 😁
Ei saa olla liikaa sellaista tekemistä, että harmittelee niistä luopumista, eikä meinaa päästä niistä irti.
Presiis.. tuo sattuma on kaiketi se mausteliemi siinä sopassa jota elämäksi kutsutaan. Ei se minullekaan ole kaikkeista suotuisin ollut.. kenelleppä se olisi. Turpiin tulee niin että tukka lähtee, jos kysytään mitä elämä on minulle antanut. Mutta näillä mennään mitä on suotu.
Luopuminen on osa elämää.
Niin, näkisin vaativan henkisen rauhan saavuttamista jo hyvissä ajoin eläessä. Edellyttänee, että tiedostaa sen muutoksen tarpeen ja myös on halua muuttua siihen suuntaan. Kaikkihan eivät tokikaan siitä piittaa mutta siitä huolimatta en näe tällä yhteyttä siihen, miten suhtautuu itseensä kuoleman hetkellä. Näen sen tietysti konkreettisena tapahtumana mutta myös erillisenä tästä kaikesta. Tapahtuu joka tapauksessa, mietti mitä mietti. Tästä olisi aasinsilta siihen, mihin uskoo(?) joutuvansa ja seuraako teot mukana. - cu-
Niin.. uskon asiat vaikuttavat kuoleman vastaanottamiseen vahvasti. Yksilökeskeinen juttu.
Mulle henk.koht. se ja sama mitä tapahtuu kun kuolen. Niin käy kuitennii. Elän siten, että tiedostan kuoleman ja se valmistaa minua elämään, jota elän. Sekä siihen viimeiseen hetkeen.
Jokainen suhtautuu siihen omalla tavallaan.
Olette saavuttaneet palstalaisuuden. Siinä on iso saavutus.
No hahah
Tuota noin, totean vain vaatimattoman puisevasti pelkästään etten nyt niin kovin korkealle henkilökohtaisesti tätä saavutusta noteeraa mutta olen iloinen puolestasi jos tunnet näin käyneen.
Vain sen, että joka ilta on tyytyväinen kun painaa päänsä tyynyyn.
Toi on hienosti ajateltu
Ei se ole vain ajateltu vaan eletty ja oltu.
Pitää saavuttaa että saa neitsyt naista. Minä sain jo nuorena joten ei ole ollut enää mitään mitä haluaisin saavuttaa. Työ tai raha ei ole mitään minkä vuoksi edes käyn töissä. Lapsiakaan en halua enkä naimisiin
Niin peto olet että seuraavassa elämässä synnyt sammakoksi. Hyvää tuonpuoleista👍
Joillekin noilla on merkitystä, ei mulle. Elämä on omanlaista, riippumatta siitä mitä saavuttaa elämän aikana. Pääasia on, että tekee asioita, joista jää hyvä mieli itselle ja miksei toisellekin, jos tekee asioita yhdessä. Minä teen pääsääntöisesti yksin asioita, kun luottamusta tuntemattomiin vaikea synnyttää.
Ei se pakollinen kuvio ole, vaan jossain vaiheessa elämää saattaa alkaa tuntumaan siltä että jotain on jäänyt pois. Tunnettu totuushan on että poikamies naimisiin mennessään tutustuu ongelmiin joista ei ollut kuullut puhuttavankaan ennen naimisiinmenoa 😁, no miksei myös hyviin puoliin ja lapset ovat nimenomaan sitä parasta puolta. Kivinenkin sydän sulaa silloin kun pikku prinsessa antaa halin isukille
Ei pidä saavuttaa avioliittoa ja lapsia jos ei halua. Sinkkuna saa oikein hyvän elämän, se on vain erilainen kuin niillä joilla on perhe. Keskittyy eri asioihin.
Mutta jotain pitää saavuttaa. Selviytyä kouluista, olla yhteiskuntakelpoinen, mieluiten käydä töissä, jos sitä on tarjolla. Kyllä jonkin verran pitää saavuttaa, ei voi ihan lössiksi lyödä. Luulen että yksi tyytyväisyyden tae on se että selviytyy siitä mitä eteen tulee. Jonkin verran pitää ponnistella.
Oma onnellisuus olisi hyvä saavuttaa, ihan oman itsen takia. Pakko ei ole sitäkään. Sen mitä siihen onneensa kaipaa voi määrittää ihan itse.
Elämän tehtävä on lisääntyä ja kuolla, noin on monella eläinlajilla, ihmisistä en tiedä.
AV
Ei tarvitse. Kun tänne synnytään se tehdään muiden päätöksellä. (Isä/äiti)
Yhteisöt missä elrtään, asettaa kyllä vaatimuksia yhteidöön kuulumisen perusteeksi ja sitten niiyä voi punnita. Kovin moni ei ihmisistä pärjää täysin yksin...
Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus. Ja hetkittäin se onnistuukin kun muistaa elää oman näköistä elämää.
- keinovaginamies-
Maailmankaikkeus on meidät luonu
Ei turhaan
JOkaisella on tarkoitus
Kenties montakin
Asian ytimessä, eli elämän olisi hyvä olla oman näköistä.
Ap kyseli, pitääkö sitä ja tätä.....
Kuka sen määrää, miten elämä pitäisi elää, jokainen elää henkilökohtaisesti oman elämänsä.
Sen mukaan ei tarvitse elää, mitä ehkä jotkut toiset saattavat juuri sinulta/minulta odottaa.
Elämäänsä ei voi olla tyytyväinen, jos elää sitä toisten mielen mukaisesti, itse täytyy tehdä omat päätökset ja tietää mitä haluaa.
Ne on lähinnä asioita, jotka joko onnistuu saamaan tai ei onnistu. Lapsien saaminenkaan ei ole mikään itsestäänselvyys. Kaikki ei saa lapsia, vaikka kuinka haluaisi, eikä kumppaniakaan jonka kanssa synkkaa.
Ja tuo realismi mistä Pirpanakin kirjoitti, se on hyvä opetella ymmärtämään. Mikä on realistista ja mihin resurssit riittää.
Niin kun sekin, että aina nurisee tyytymättömyyttään ja hylkää ihmisiä ja asioita parempaa ja parempaa himoiten. Lopulta huomaakin ettei mitään parempaa ollutkaan, vaan se oli oma illuusio jota jahtasi ja elämässä oli jo niitä hyviä ja hienoja asioita ja ihmisiä, jotka ei vaan kuuta jahdatessa taivaalta riittäneet.
Eli ei pidä olla liian itseriittoinenkaan ja ajatella, että aina loputtomasti löytyy vieläkin parempaa ja parempaa, opettele olemaan onnellinen ja näkemään hyvä ympärilläsi, niin sen perässä ei enää tartte juosta.
aina on ollut puhekielessä, sellainen kuin > kunnianhimo, toinen vähän parempi, inhimillisempi, positiivisempi = kunniahaave .
sitten toteuttaan ja kulkea silmät ja aistit avoinna, mitä sitten tahtoo "kunniahaaveen toteuttamiseen.
Pitää saavuttaa oma hyvinvointi. Lepoa ja rakastelua naisen kanssa.
Et sanonut sentään OMAn naisen kanssa.
En tiedä onko nuo saavutuksia. Mulle mies tokasi kun aloin esikoista odottaa ja siitä innoissani olin . "Että ei siinä mitään ihmeellistä ole ihmiset saa lapsia koko ajan."
Olipa hölmön epäempaattisesti sanottu mieheltä. Itseasiassa törkeästi. Ihmiset saa kyllä lapsia kokoajan, mutta sinun odottamasi lapsi sinun elämässäsi on.
Kyllähän se tuntui pahalta. Varsinkin kun lääkäri sanoi että on täysin ihme että tulin raskaaksi ilman mitään lapsettomuushoitoja piti tilannetta epätodennäköisenä.
Mitään ei tarvi tehä
Voidaanko se lukea saavutukseksi jos on joskus saavuttanut edellä ajavan? Mielestäni kyllä.
-Palstahessu
Haluan onnellisen parisuhteen
Millainen se on?
Pitää .muttei kunpaakaan noista. Henkinen kasvaminen.
Kuinka moni meistä kaipaa henkistä kasvamista,oman alkulähteen löytämistä,sitä,mitä varten tänne synnyimme. Aika harva. He tavoittelee omaa nautintoa,oman egon pönkitystä. Kaikkea maallista turhanpäiväistä kakkaa. Tuonpuoleisessa tuota ei arvosteta. Siellä mikään maallinen ei merkkaa mitään.
Siellä ei podattu kroppa,mageet autot tai luksuselämä merkkaa mitään. Se tulee olemaan monelle pettymys. Suorastaan järkytys.
No mitä ne täällä merkkaavat ?
Suorastaan järkytys, että jotkut luulee noita tärkeiksikin asioiksi.
Kuka sen määrää?
Jumala.kaiken luoja. Hän sen määrää..siinä sinulla on aika vähän sanottavaa.
En ole saavuttanut mitään. En ole edes töitä saanut. Olen ruma surkimus jota kaikki vihaa. Toivon sotaa suomeen että voi purkaa vihaani.
Jokaiselle saavutukset tarkoittaa eri asioita ja myös eri aikakausina saavutukset ovat tarkoittaneet eri asioita. Ja jopa eri kulttuureissa saavutukset ovat eri asioita. Esim. vaikka Intiassa tai Afrikassa voi olla iso saavutus, jos tyttö pääsee kouluun, koska tytöt eivät noissa maissa ja varsinkaan maaseudulla niin usein opiskele ja joskus poikienkin opiskelemaan pääsy voi olla vaikeaa. Länsimaissa taas kuten täällä Suomessa lasten kouluun pääsy on on lähes itsestään selvää eikä ole siis kovin suuri saavutus, paitsi jos opiskelu on muuten hankalaa, esim. vaikka lukihäiriön tai jonkun muun asian takia.
Vielä 1900-luvun puolivälissä Suomessa iso saavutus oli, jos kirjoitti ylioppilaaksi, koska harva silloin kirjoitti ja saattoi olla suvun ensimmäinen ylioppilas ja koko kylä tai naapurusto tuli ihastelemaan ylioppilasta. Nykyään se ei ole niin suuri saavutus, koska monet pystyy saavuttamaan sen ja saavuttaakin. Tosin suurelta saavutukselta asia voi tuntua, jos lukion läpi käyminen ja/tai kirjoitukset tuntui raskaalta.
Auto, omistusasunto yms. eivät myöskään tunnu kauheasti saavutuksilta, koska aika moni ne jossain vaiheessa saavuttaa, jos haluaa ja pystyy maksamaan eikä lainankaan otto näihin asioihin nykyään ole kovin vaikeaa. Ennen näitäkin varten piti säästää vuosikausia, jopa kunnollista sohvakalustoa varten piti säästää ja silloin ne tuntuivat isoilta saavutuksilta, kun oli nähty vaivaa niitä varten ja pikku hiljaa kerrytetty omaisuutta. Jopa kahviastiasto saattoi tuntua saavutukselta, koska sitä oli pikku hiljaa kerätty osa osalta.
Nykyään monella on niin paljon tavaraa, ettei niiden ostaminen ole mikään saavutus, koska ihan aina ei edes harkita mitä ostetaan. Lapsetkin saavat paljon tavaroita ja oppivat jo varhain, että tavaroita voi ostaa aina kun haluaa ja saattavat myös luulla, että tavaroita pystyy aina ostamaan, koska rahaa on aina käytettävissä.
Mitä tulee perheeseen ja lapsiin, niin toisille ne ovat saavutuksia ja toisille ei. Joku haluaa perheen, joku toinen ei ja toinen pystyy saamaan lapsia ja toinen ei saa vaikka haluaisi.
Tosin saavutukset määrittelee kuitenkin lopulta ihminen itse. Jollekin suuri saavutus voi olla vaikka maratonin juokseminen ja jollekin jo ison tiskin tiskaaminen. Ja joku pitää saavutuksena jo ihan sitä, että heräsi aamulla ja teki aamupalan. Tämäkin on siis suhteellinen käsite.
Mulle on iso saavutus, että olen päässyt jo tähänkin ikään, jossa nyt olen.
Parikymmentä vuotta sitten vaikutti aivan mahdottomalta.
Jotakin voi saavuttaa, vaikkei aina yritäkään.
Mutta jos saavutuksilla tarkoitetaan jonkinlaisia statuksia ja mainetta ja mammonaa, niin ei tarvitse saavuttaa näitä ellei sitten itse halua.
Miehen pitää saada mahdollisimman paljon pillua ja seksiä. Seksielämä tulee aloittaa siinä yläasteiässä, lukiossa / amiksessa viimeistään.
Ei pidä.
Saavuttaa jotain? Hyvin on sosiaalistaminen ja indoktrinointi toiminut näihin päiviin saakka. Hyvä että aletaan jo kyseenalaistamaan traditioita, tapoja ja perinteitä.
Jos haluaa, voi toki mennä naimisiin, kohdatessaan ihmisen, jonka kanssa viihtyy ja jonka kanssa on hyvä olla. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan, jos saadaan. Toinen ihminen ei ole, eikä saa olla pelkkä unelman mahdollistaja, toteuttaja, unelman välikappale. Onnellisuus on itsestä kiinni ja unelmia toteutetaan lähtökohtaisesti yksilöinä yhdessä.