Kanssa haluaisit pyöräillä helsinkistä utsijoelle
Kenen palstalaisen
Anonyymi
45107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
En jaksaisi mennä ensin Helsinkiin lähteäkseni Utsjoelle. Voisin tästä Lahdesta liittyä mukaan ja jäädä Heinolaan. :)
Kuule pyöräillä voi myös moottoroidusti. Vanhimman veljeni pojalla on kiva Suzuki Intruder, vanha tosin. Sussu on valmistettu 2005 ja sitä mä olen saanut kokeilla, voisin saada lainaksikin, luultavasti vain panttia vastaan. Koko suku tietää mun käyneen metsähallituksen tontilla luvattomasti, kaatamassa pusikkoa. Ja sitten lomailin pitkään, koipi paketissa.
Kuka hullu nyt fillarilla Helsingistä Utsjoelle polkee, sähköavusteisillakin pääsee vain 180 km, hyvissä olosuhteissa ja sitt se pitää ladata uudelleen.
Melkein yhtä pitkä matka kuin Suomen ja Venäjän yhteinen raja.
Ties kunnei kyselijä ehdottanut hiippailemista rajan pinnassa paikasta - toiseen, Suomenpuolella rajaa tietenkin. Mutt kyllä siinäkin oma jännityksensä olisi, nykytilanteessa.
Pikkelsiä tein tänään ensimmäisen kerran tänä vuonna, kurkusta, sipulista, tillistä ja rutosti sinapinsiemeniä sekä muutama maustepippuri etikkaiseen mausteliemeen mukaan.
3 kiloa kurkkuja. kilo sokeria. kilo sipulia. 6 dl etikkaa. 0,5 dl suolaa. 2 rkl sinapinsiemeniä. sekä tilliä silputtuna käy keittiösaksilla kätevästi.
Seuraavaan satsiin lisään myös punaista paprikaa, pieninä kuutioina mukaan. Makuvaihtelua.
trollikka
Joo, niin voi. On kokemusta tuosta moottoroidusta pyöräilystä kyllä. :)
Sä jaksat tehdä säilykkeitäkin. Mä en oo tehny.
Aurinkopaneelit vaan pyöräilijän selkään ja pyöräperäkärryn päälle, niin kulkee pyörä aurinkovoimalla.
Mä voisin tuolle matkalle lähteä tarakkaharakaksi moottoripyörällä. Kypäräkin löytyisi.. ei tosin pujottelija ihan tuollaiseen reissuun kai suostuisi...
Se pyöräilee ihan yksin.. naatiskellen.
Kylhän mie sinua voisin kyyditä, en kylläkään Utsjoelle, liian kaukana on.
Kas, niin arvelinkin.
Ei muuten taida meidän souteloista tulla taaskaan mitään. Kovasti on sadetta tänne luvattuna.
Kerkeehän nuo ennusteet muuttumaankin.. ja saisi lauantaiksi poutaantua. Päästäisiin souteloimaan.
Mukavaa ois päästä souteloimaan, edellisestä kerrasta on jo kymmeniä vuosia
Päätetään sit lauantai aamuna mennäänkö vai ei. Tuo järvi ei kyllä karkaa mihinkään tuosta, joten jos peruuntuu tällä kertaa, nii ehkä toiste sitten. Tosin jos sulla on sadevaatteet mukana, kun tulet, niin pääset sateellakin soutelemaan..heh.
Ei tosin hotsita rankkasateessa lähteä.. ei sit ollenkaan.
Mä voisin oikeestaan lähtee Harmiksen kanssa...ja tandemilla...se vois ohjata ja polkea. :oD
Voisin kertoa tunnevastuuasioista kaiken...varmaan Oulun kohdalla jo alkais Harmiskin oivaltamaan yhtä jos toista. :oD
En kyllä tiedä, että oisko se enää sen jälkeen k&k-mies? :oD
Saanko tulla katsomaan sivusta..?
Ihan nastaa vois olla nähdä kun harmis joutuu kuuntelemaan tunnevastuusta. Sinä pulisisit sujuvasti ja harmis polkisi vimmattuna..
Joo, toki.... :oD
No mullahan ois siinä sellainen miettijän asento ja välillä katsoisin sitaatteja googlesta, mutta Harmiksella vois olla kyllä aika tukala paikka niin henkisesti, että fyysisesti... :oD
Eli olet ihastunut/rakastunut harmikseen ja toivot et se olis sinun miehesi ja polkisi sinua alati ja oliko tuo treffi kutsu ja nyt odotat et harmis vastais myöntävästi ja sopisitte treffit
Ei kun oikeesti mä haluisin sut Välis... Pitäis saada sellainen nöyrä orjatyyppinen mies, mille vois laittaa kuminaamarin, missä on vetoketju suun kohdalla. Sitten nahkaiset alushousut vaan jalkaan ja kädet selän taakse sidottuina... Kerran kaksi päivässä vaan tonnikalaa antaisin ja niskoittelusta ruoskaa. :oD
Toivotaan että harmis huomaisi tämän ja vastaisi myöntävästi niin rakkaus on hienoa ja tosi hienoa et kerroit ihastuneesi/rakastuneesi harmikseen eli peukku siitä ja toivotaan että saat vastakaikua ja löytäisit iki oman miehesi eli tosi upeeta ja hieno juttu ja toivon et teistä tulis pari eli pariskunta
Koko savonlinnan väki odottaa jännittyneesti harmiksen vastausta ja kaikki toivoo et vastaus olis myöntyvä
No se tiukka paikka voisi jopa tehdä hyvää meidän iki-ihanalle harmikselle.
Mulla on jopa pikkuisen ollut ikävä hänen vanhankantaisuuttaan ja yksioikoisuuttaan. Niin .. joskus, siis joskus hän osui aika nasevasti naulan kantaan.
Jos eläisimme aikaa 1950-luku.. hän olisi aika cool.
Se vaan että ei eletä..
No joo... Se mennyt aika on jo mennyttä aikaa ja siitäkin ajasta on joillain vaan se romantisoitu elokuvamielikuva... Ne, ketkä eli sitä aikaa, ei sitä aikaa ja sen aikasia omituisuuksia kaipaa.
Mun 90 vuotias isotäti on kertonut, että se oli kovaa aikaa ja kovaa aikaa se oli varsinkin naisille. Ei siellä oikeasti kukaan mikään kukkamekko päällä vaan leiponut pullaa lauantaisin, kun painoi ympäripyöreää ympäri viikon...miehet sentään sai huilia ruokatauot....naiset ei.
Ja ihan siellä teki naisetkin niitä raskaita hommia sen mihin pystyivät...tätikin oli pellolla ollut kampeemassa juurakoita irti....kuulemma tais taivaspaikka mennä, sen verran oli ärräpäät lennellyt. :oD
Juu, sitähän se oli. Kovaa aikaa naisille. Piti olla täydellinen äiti,vaimo ja piika. Lisäksi piti käydä töissä. Lapsiakin oli usein liuta. Opiskelemaan ei juurikaan nainen päässyt. Tai oikein mitään muutakaan. Nainen oli tuolloin orja, miehensä orja, tai vanhenpiensa.
Siksipä kai harmis-setä niihin aikoihin sopisikin. Hänelläkin aika lailla vääristynyt ja kaunisteltu kuva sen ajan naisista. Mielestäni.
Silloin mies oli ylijumala ja nainen orja. Mutta helppoa ei ollut kenelläkään.
No moni mies oli silloin oikeudenmukainen, mutta ei silti ymmärtänyt mitkä merkitys naisilla oli.
Jotkut taas sitten varsinkin 50-luvulla oli sodassa saanut sen verta traumoja ja mielenterveysongelmia, että olivat jokseenkin sekavia... alkoholisteja ja huumeriippuvaisia.
Mä uskon, että sodanjälkeisistä ajoista kärsitään vieläkin täällä, vaikka siitä on jo monta sukupolvea aikaa... mutta ei ne hetkessä häviä...joillain oli vaikeampaa, joillain vähemmän...
Niinku sä seuraat sitä Roni bäckiä
Tietenkin pirpanan ja viinamiehen kanssa. Kun pirpanalla loppuisi voima ylämäessä, niin viinaamieheĺlä olisi taukojuomaa.
Valitettavasti ei kunto riitä tuohon reissuun ei edes jos fillarin laittaa yöjunaan ja pyöräilee vain vain vika 400 km.
Pitäisi ensin etsiä treenikaveri, treenata ainakin vuoden ja sitten katsoa uusiksi. 😉 Ehkä tuo 400km menisi vuoden päästä, jos kunnolla treenaisi. 😂
Oma seura paras seura. Saa mennä omaan tahtiin ja pysähdellä niin kuin tykkää.
-Palstahessu
Sydney kiinnostaisi.
En kenenkään kanssa. Aivan liian pitkä matka. Tänä kesänä en ole pyöräillyt ollenkaan.
Kas kun ei Hankosta Kilpisijärvelle.
Utsijat menee keskenään Utsijoelle.
Miesmiesmiesmoden.
Miesmiesmiesmode polkee takana suu vaahdossa länkyttäen, niin matka taittuu nopeasti parissa päivässä.
Paremmilla sähköavusteisilla fillareilla polkee helposti yli 1000km. Ei ole ongelma, jos löytää reitin, jossa vähemmän jyrkkiä ylämäkiä. Mulla pyörässä vain 10,5Ah akku, suuremmalla akulla voisi jopa tuplata matkan yhdellä latauksella.
Siinä teille tietämättömille vähän parempaa tietoa sähköavusteisista fillareista.
Ottakaa selvää, jollette usko. Mulla on oma kohtaista kokemusta asiasta. Täytyy vain tietää, mitkä ominaisuudet ovat tärkeitä sähköavusteista pyörää hankkiessa. Tärkein ei ole akun koko vaan valinta, että voi offillakin ajaa.
Miksi käyttää sähkö avustusta silloin, kun siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Siksi hyvä olla valintoja, jotka antaa enemmän mahdollisuuksia.
Itse olen ajanut aikoinaan mopoilla ja moottoripyörillä. Nyt polkupyörällä ja ilman sähköavustusta. Sehän on sähköllä vain kammen pyörittämistä, tällaisissa tasaisissa maastoissa. Itse pyöräilen kunnon vuoksi. Työmatkapyöränä sähkö on ok ja mäkisissä maastoissa.
Huonokuntoiset polkee akkupyörällä. Minä poljin lihasvoimalla.
Ei ole asia ihan näin yksioikoinen. Mielikuvia voi olla monia, tällainen on omani. Varsinkin nämä alle 10kg painokset kilpapyörät eivät vaadi lihasvoimaa niin paljoa kuin tällaisen kalliimman sähköavusteisen pyörän, joka painaa jopa 24kg.
Kyse on laakereista ja pyörän keveydestä, kapeat renkaat, näillä voi helposti pyöräillä jopa 30km/h ylämäkeen ja hyvällä tasaisella tiellä helpompaa polkea 40-50km/h keskinopeuksilla.
En koe olevani huonokuntoinen, mm. (Peruskunto) hapenotto kykyä kehuttiin, ollut testissä 53 vO2 mm/kg/min. 45- vuotiaana. Maininta, erinomainen.
Nyt olen jo 50 ikäinen, viime vuonna poljin reilut 7500km. Pisin latausten välinen matka oli 1502 km, jolloin käytin sähköavusteisuutta noin 100m. Huomannut pyöräillessäni, että noilla kevyillä pyörillä matkan teko vaikuttaa helpommalta kuin raskaalla sähköavusteisella pyörällä (oma mielikuva).
Sellaisen, jolla olisi aikaa ja sopiva huumorintaju.
Matkaa kertyisi noin 1300 kilometriä. Peppu ei kestäisi jos aloittaisi pitkillä päivittäisillä tavoitematkoilla. Sopiva päivätavoite olisi 50-100 kilometriä päivässä ja tuohon olisi laskettava tietyin väliajoin tapahtuva parin päivän palautus jossa annettaisiin lepoa satulaa vasten oleville ihoalueille. Lihashuoltoa ja energian tankkausta.
Tuollaisesta urakasta tulisi helposti kolmeviikkoa kestävä tempaus, joten jos jonkun naisen kanssa sen tekisi, olisi tutustunut jo niin hyvin kun toiseen ihmiseen pystyisi. Matkahan olisi kuin pieni yhteinen elämäntaival ylämäkineen ja alamäkineen.
AV
Miljoonanikin. Se on niin vanha ja huonokuntoinen, sille pärjäis. :D
Olen pyöräillyt hesasta utsijoelle vuonna 2015. Hieno reissu kesti 11 päivää polkea. Tosin en polkenut kuin 120 km päivämatkoja. Jos olis rahaa niin lähtisin reissuun fillarilla. Voisin polkea osloon.
En edes itseni kanssa.
Omalla lihasvoimalla toimivalla polkupyörällä on tullut jo tuhansia kilometrejä.
Syksyllä vaihdan siihen uudet sarvet. Entiset ovat jo puhkiruostuneet. Kumejakin on mennyt yli 100.
Minä tahtoisin lähteä pyöräilemään kynä.mi kanssa, jonnekin Inarin Lappiin.
Sieltä ei olisi kovin pitkä matka enää itärajalle. Voitaisiin pyöräillä ihan naapuriin
asti! Kohteliaana miehenä kynä-setä vois ensin käydä yksinään tiedustelemassa sopiiko meidän tulla ingongito kyläilemään heille.
Jos Kynä olisi niin inha ukko ett jättäisi minut yksikseen Suomenpuolelle odottelemaan ja jäisi yksin sinne kestittäväksi. Kyllä se pyöräretki jäisi siihen,
en jäisi pidemmäksi aikaa hänen paluutaan odottelemaan.
Lähimmästä asutuksesta tilaisin kyydin takaisin, vaikka Ouluun ja pyörä kyllä jäisi niille selkosille, kiitokseksi lappalaisten vieraanvaraisuudesta.
Kenellä täällä on paras peppu?
Joku semmonen hyvä tavoite pitäisi saada eteen, kun matka on noin pitkä.
-keinovaginamies-
Yyberillä on hieno kanoottipeppu.
Harmis on kehunut, että se on voittanut jonkun peppukilpailun.
Kuljen ainoastaan fillarilla. 7000-8000 km poljen vuodessa.
Kyllä minä utsijoelle jaksaisin polkea. Pitäisi olla vaan huolto auto mukana. Pari vuotta sitten meillä oli suunnitteilla kuntosaliporukan kanssa reissu fillarilla kilpisjärvelle. Se peruuntui korona takia.
Jonkun samanlaisen. Joutuisimme suunnittelemaan yhdessä, miten selviytyä tehtävästä. Ehkä 10 km eka päivänä. Leirityisimme Vantaalla. Seuraavana päivänä vähintään 5 km. Leirityisimme Vantaalla. Kolmantena päivänä, ihan varmasti uskon näin, että nyt jo hyvin treenaantuneina etenisimme Vantaan rajamaille. Ehkä jopa Koivukylään saakka...ja sitä rataa.
Jos joku kiva nainen fillaroi, voisin ajaa autolla vieressä ja jutella ikkunasta mukavia ja tarjota pillimehua. Matka on liian pitkä, aiemmin mainittu Lahti-Heinola vanhaa tietä sopii paremmin. Vierumäellä voidaan ottaa päivähuone lepotaukoa varten 😄