Siis jos ajattelet, olet ometon, eli et ole olemassa jos oit sen ajatella.

Ajattelen, siis olen, eli Cogito ergo sum, on Descartes’n lausahdus, ei Zenonin.

Zenonin kaikki paradoksit olivat olennaisesti sama paradoksi uudelleen ja uudelleen hieman eri sanoin esitettynä:
Jos liikun ensin puolet matkasta, sitten puolet jäljelläolevasta matkasta, sitten jälleen puolet jäljelläolevasta matkasta, ja niin edelleen, joudun kulkemaan äärettömän määrän näitä ”osamatkoja” enkä siis koskaan pääse perille.

Koko paradoksin mystiikka perustui siihen, ettei Zenon (eikä kukaan hänen aikalaisensa) osannut laskea äärettömiä, mutta suppenevia, summia. Puoli neljäsosa kahdeksasosa niin edelleen, ei summaudu äärettömään, vaan ykköseen. Äärettömän monen osamatkan kulkemiseen ei siis kulu ääretöntä aikaa, vaan juuri sen verran kuin koko matkan tekoon kuuluisiin mennä.

Zenonin paradoksin voi kuitenkin tuoda yhä nykyaikaan, niin että siitä on yhtä vaikea saada otetta kuin Zenonin päivinä:
Ajattele, että sytytät lampun, puolen sekunnin päästä sammutat sen, siitä neljäsosasekunnin päästä sytytät sen taas, ja taas kahdeksasosasekunnin kuluttua sammutat sen. Jatka näin, aina puolittaen väliin jäävä aika.
Lopputuloksena käytät koko projektiin yhden kokonaisen sekunnin, jonka aikana yhä kiihtyvään tahtiin sytytät ja sammutat lampun uudelleen ja uudelleen.
Mutta kun tuo sekunti on kulunut, palaako lamppu vai jäikö se lopulta sammuksiin?

Jos pystyt ajattelemaan niin tyiesostat sen että et ole olem,alla lainkaan.

Kerran eräs valaistunut henkilö kertoi, että jos maailmassa olisi yksikin valaistunut henkilö, niin kaikki maailman ongelmat voitaisiin ratkaista.

Jos ajattelee niin ei ole olemassa, koska pystyy ajattelemaan olemattomuutensa mahdollisuuden ja todennäköisyyden aina.