Monet meistä, varsinkin jotkut pikkupaikkakuntien ihmiset, ovat olleet aivan huolissaan siitä, että mitähän ihmiset hänestä ajattelevat. -Olen löytänyt asiaan ainakin omalta kohdaltani melko oivallisen vastauksen: "Kukaan ei ajattele minusta mitään."
t. Jari
t. Jari
Vastaukset 31
Vanhimmat
Vastaukseni: Aatelkoon mitä lystää. Penniikään ei oo kiinni niissä ajatuksissa.
Voi Jariseni. Olet niin väärässä. Pikkupaikkakunnilla se juurikin kiinnostaa. Siksipä ihmiset muuttaa isoihin kaupunkeihin. Kun niissä ei ketään kiinnosta .
Yes, on tosiaan jo vuosikymmenien ajan havaittu, että maaseudun reippaimmat ihmiset muuttavat isoihin kaupunkeihin. Parempi yksityisyyden suoja on isoissa kaupungeissa.
t. Jari
Isoissa kaupungeissa ovat myös Suomen työpaikat, enimmäkseen.
Kyllähän ihmiset toisista ihmisistä jotain ajattelevat mutta sitä en ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät että omat epäonnistumiset tulevat muiden tietoon koska sehän on yleensä muille vain ilon ja hyvien juorujen aihe. Onnistumiset kannattaa pitää salassa koska niistä seuraa vain kateutta.
Juoruilijoiden juoruista osa voi olla totta, mutta suurin osa juoruista on väärää tietoa, koska juoruilijat ovat satusetiä.
Mutta iloa juoruilijat varmasti saavat mehukkaista jutuista. Ja kyllähän toisille kannattaa iloa tuottaa jos mahdollista. Ei siis kannata menestyä vaan epäonnistua.
Juoruilu-ilo ei ole mitenkään järkevää iloa.
Ei olekaan mutta samalta se varmaan tuntuu kuin järkeväkin ilo.
Miten ihmeessä niin?
Minua kiinnostaa mitä ihmiset minusta ajattelevat, siksi elän mahdollisimman oikein. On sitten muutamia asioita, joissa en välitä, vaikka muut moittivat mielipidettäni, silloin kun koen omani oikeaksi vaikka se olisi yleistä mielipidettä tai uskontoa vastaan. Niistä sitten sanon rohkeasti mielipiteeni ja kestän seurauksen että pidetään outona.
Herää kysymys: Mitä tarkoittaa se, että elää mahdollisimman oikein? Kun siinäkin voi olla monenlaisia mielipiteitä. ( Esimerkiksi: Jonkun mielestä mahdollisimman oikein tarkoittaa, että on kiinnostunut tanssimisesta, mutta ei mistään erikoisesta harrastuksesta. )
Really-Really
Lienee se ilmiö, että joillakin pikkupaikkakunnilla vaaditaan, että ihmisen pitäisi olla aivan tylsä, jotta olisi normaali. Kokonaan eri juttu, mitä se normaalius hyödyttää.
terv. ILOINEN NAAMA
Normaali, ei kovinkaan selkeä käsite nykyään.
Eri aikakausina ja eri paikkakunnilla ja eri porukoissa "normaali" -käsite määritellään niin, että siitä määrittelystä ei ota selvää.
Outo..tuo tavallisen ihmisen suurin loukkaus toista kohtaan😆
Mä en ole, tai ole ollut huolissani asiasta niinkään, mutta monesti olen kyllä kertonut palstalla mitä ihmiset musta aikuisena miehenä, isäntänä, yrittäjänä jne. ovat ajatelleet, eikä ne ole tosiaankaan olleet aina mitenkään kauniita, kannustavia tai luottamusta/uskoa osoittavia sanoja. Mutta on siinä "hullun miehen taktiikassa" se hyvä puoli, että noissa asioissa itselläni on suorastaan kunnia-asia pitää pokkani ja servata lakonisesti muita omilla argumenteillani, moni varmasti on ajatellut jotenkin että "pysyypähän poissa pahanteosta" kun milloin missäkin asiassa olen tarvinnut talkoohengessä apukäsiä, tai ihmiset eivät ole halunneet ajautua sanaharkkaan kanssani jos/kun ovat olleet tietoisia ulkopuolisille sinänsä ihan harmittomista mt-ongelmistani, mutta mitäpä niistä kukaan sen yksityiskohtaisemmin ymmärtää kun eivät mun tavoin ole itse valinneet sairastua tai syntyä as-henkilöksi.
Tosin en yhtään ihmettelisi sitäkään, että kuluvan alkuvuoden aikana saamani suhteettoman suuri määrä kaikkia perättömiä kysymyksiä, epäilyjä jne. liittyisi jotenkin siihen incidenttiin kun joulukuussa se vapaa metsästyskoira uhkasi henkeäni/terveyttäni keskellä ei mitään, varmaan suomen kielen kaikki kirosanat kuului Tampereelle asti, ja pitelin lopulta sitä kiveä kädessäni jonka lopulta pudotin taakseni ennen lyyhistymistä itkemään. Enkä oikein tiedä itsekään kumpaa yritin saada siinä aisoihin sillä kivellä, koiraa vaiko välinpitämätöntä omistajaa joka kaiken lisäksi näytti jotenkin tutulta mutta ton kasvosokeuteni ja metsässä tietenkin autottomuuden vuoksi en osaa sanoa kukahan se mahtoi olla 😬😂
Sissimarkkinointia parhaimmillaan 😂
Tuo on harvinaisen totta.
Itse huomaan tuon ajatusmallin hyvin usein äidissäni. Hän asuu nykyään pääkaupunkiseudulla, jossa rehellisesti sanoen kukaan ei tunne ketään. Jos nyt et ihan naapurille asioitasi huuda, niin ei ketään kiinnosta (todennäköisesti ei tosin kiinnosta sitä naapuriakaan). Äiti on kuitenkin kasvanut ja elänyt valtaosan elämästään pienellä paikkakunnalla ja meille tulee usein tilanteita, joissa milloin mistäkin asiasta ei saa puhua ja millon mitäkin ei saa tehdä. Syynä juuri tuo, että mitä muut ihmiset ajattelevat. Eivät he ajattele yhtään mitään, ei heitä kiinnosta ja jos kiinnostaa niin ketä se kiinnostaa.😛
Niin, tuo "siitä ei puhuta"- ilmiö on joillakin paikkakunnilla ja joissakin työpaikoissa harmillinen ilmiö. Pitäisi vaan rohkeasti puhua. Tosin jos ilmestyy suorapuheinen rohkea puhuja, niin se on
joidenkin mielestä aivan kauheaa.
Really-Really
"pääkaupunkiseudulla, jossa rehellisesti sanoen kukaan ei tunne ketään. "
Vastalause. Aivan varmasti ihmiset tuntevat toisiaan myös täällä pääkaupunkiseudulla. Sanoisin, että jopa paremmin tunnetaan ja enemmän ihmisiä, koska ei tarvitse olla jatkuvassa "pakollisessa" vuorovaikutuksessa keskenään.
Täytyisi miettiä syitä miksi "ei puhuta", ketä se palvelee. Ja etenkin sitä miksi pitäisi puhua, ketä se palvelee.
Suorapuheisella "rohkealla" puhujalla on varsin usein oma lehmä ojassa ja hän hakee "suoruudellaan" jotain vähemmän kaunista ja hyvää.
Sellainen joka miettii toisesta jotain, mittaa itseään.
Ehkä suuremmissa ihmislaumoissa niitä ei huomata....
Muistin vanhan vitsin, missä suomalainen ja norsu kohtasivat ja finskin ensimmäinen ajatus, että mitähän tuo norsu ajattelee minusta. Voi sen nähdä tasapäistävänä ruotuun asettamisena yhteisössä, kun pienestä pitäen saa kuulla ohjeistuksia kollektiiviin sopeutumisesta. Ärsyttää jo sanana, kyläyhteisö. Kuin kylän vanhimpien raati, mikä määrittää sanattomat käyttäytymissäännöt. Sinänsä yleisellä tasolla ikävää kylänraittien hiljentyminen mutta on siinä peiliinkatsomisen paikka, miksi nuoret häipyvät. Jäljelle jäävät sitten sopeutuvat siihen ilmapiiriin. - cu-
Olen noin 30 vuotta sitten saanut tarpeekseni kyläyhteisöstä, jonka väestö oli erittäin tosikkomaista. Siinä kylässä lähes kaikki ukot olivat sellaisia, jotka eivät vielä 40 ikävuoteen mennessä ollut kirjoittanut yhtään työpaikkahakemusta.
J.S.V.
Aivan sama, mitä ajattelevat. Pääasia, että osaa nauraa itselle ja omille mokille. Kävin minä kerran kaupassakin julpit auki. Mitä sitten?
Itselle nauramisen taito on hieno taito.
Ihmiset saavat ajatella mitä lystäävät, kenestä lystäävät. Eihän siihen voi vaikuttaa.
Joo, näin se olisi hyvä ajatella vaan voi se ollamyös itsensä huijaamista, sillä eikö juuri pienillä paikkakunnilla pelata jotain älyvapaiden dillejen valtapelejä, joissa joku näkemys tai valhe pallottelee asemaa ees taas?
Kyllä vähän välitän. En siitä mitä ihmiset ajattelevat minun persoonallisuudesta, mutta siitä välitän mitä he ajattelevat siitä miten kohtelen muita ihmisiä.
Samasta välitän itsekkin. Ihminen saa olla oma itsensä ja ihan mitä vaan haluaa, kunhan muistaa, että muita pitää kohdalla kunnioittavasti ja ystävällisesti sekä lain-ja oikeudenmukaisesti.
Näitä rajoja ei ole mitään oikeaa ja tervettä syytä rikkoa eikä niiden rikkomisesta saa konkreettista hyötyä, jos on itse kunnon ihminen eikä esim kyykyttäjä tai kiusaaja koka saa perverssiä nautintoa muiden pahasta olosta.
Juuri näin.
Ihminen ei ole luotu elämään yksin erakkona, vaan toimimaan yhdessä muiden ihmisten kanssa. Sen vuoksi on täysin ymmärrettävää, jopa itsestään selvää, että pienten paikkakuntien ihmiset haluavat tulla toimeen toistensa kanssa ja siksi on tärkeää olla nätisti eikä provota toisia itseä vastaan käyttäytymällä, sanomalla ja tekemällä mitä sattuu.
On hyvin helppoa netissä kohista, että on yhdentekevää mitä muut minusta ajattelevat. Yhdentekevää se ei ole kuitenkaan, mikäli on normaali muut huomioiva ihminen joka haluaa olla yhteisön rakentava jäsen.