Me, jotka olemme sinkkuja

Höpö ja höpö. Ei sellaista kuin se "oikea" ole olemassakaan. Absurdi ajatuksenakin...

En usko moiseen "oikeaan" minäkään. Sopivia on maailmassa monta, jos,sellaisen haluaa löytää.

Kun on rakastunut syvää ja kovaa, ja tietää miten iso ero tunteissa on verrattuna ”tavalliseen” rakastumiseen, nuo on aika helppo erottaa tunteena toisistaan. Toinen on aurinko, ikuinen tuli, tunteiden meri. Ja toisen valo on peräisin vain auringon valon heijastumista, kuin kuu. Kumpikin on kaunis ja valaisee elämää, mutta valojen energiatasoa on täysin erilainen. Ilman toisen noista olemassa oloa tulisi nopeasti kylmä, mutta toisen unohtaa aika helposti, jos ei valvo öitään.

Kun suuren rakkauden kohtaa, se tuntuu kuin tsunami iskisi, rakkaustsunani. Riippuen miten olet tunneaaltoon varautunut ja mikä tilanteesi on, se voi olla aika haastavakin ja turvallisessa ympäristössä se taas on vaikuttava ja ehkä hieman
pelottavakin luonnonilmiö.

Suuren rakkauden kohdatessa tiedät kohtaavasi elämäsi rakkauden, sen oikean. Ensi rakkauteni ja ensimmäinen poikaystävä 19v oli sellainen. Myöhemmin luulin tunteen olevan muiden kanssa miedompi vain koska oli kyseessä ensimmäinen naivi rakkaus. Luulin näin kunnes kohtasin seuraavan. Sen jälkeen ymmärsin olleeni väärässä yli 20v. Valitettavasti suuri tunne ei in johda elämänmittaiseen ihmissuhteeseen ja aina ihminen ei edes ole sama minkä järkisyillä valitsisi.

Suuria rakkauksia on elämässä useimmiten useampia ja jollain ei yhtään. Pitäkää minua hölmönä romantikkona ihan vapaasti ja kukin saa puolestani myös säilyttää oman näkemyksensä.

Joskus saattaa aika käydä pitkäks

Ei,
Kyllä minä menin jo.

Nopeampi varasi.

Kyllä odottaa. Mullekin käveli suoraan nenän eteen toisesta kaupungista.

Hän löytää siis sinut :)

Ystävän neuvo kaikille: Älkää katselko niitä oman seutunne ihmisiä kun se oikea on oikeasti eri heimosta :)

Missä se oikea odottaa? Stokkan kellon alla? Ei kovin huomaavaista pihdata paikkatietoa niin, että toinen saa arvailla.

Toki toki, hautaan asti 😁

Te ette usko, mutta mullakin ois joskus ollu mahdollisuus. Yks äikän opettaja lähetti mulle kovasti viestiä, mutta en oikein tienny miten siihen ois vastannu. Ja niikun muutenki muistatte niin ne äikän opet ei kovin kivoja ollu. Kovasti punakynää käytti. Harmi vaan kun meillä kummallakin ois ollu lapsihaaveita. En tiedä sitten onko myöhemmin miehen löytäny. Sitä vaan oon aatellu, että jos ei oo, niin onko se sitten mun syy. Ja oonko ollu ilkee. Toisaalta eihän sitä tiedä oisko mitään kuitenkaan tullut.

Naiset odottaa baarissa miehiä. Miksi te odotatte siellä kotona. Viinaa juomalla baareissa tutustuu naisiin.

T: viinamies

Jaa, ei ole mitään kadonnut niin ei tarvitse löytää mitään, huoh!

Onhan se hienompaa tulla löydetyksi kuin löytää. Varsinkin naisilla on tämä ajatus mutta enenevässä määrin myös miehillä. Kun vähän aikaa kuluu niin molemmat sukupuolet ovat tasapuolisen passiivisia odottelijoita.