Ryhmätilanteissa jää ulkopuoliseksi

Olen tätä aina miettinyt. Olen tavallisen kokoinen ja näköinen mies. Jo lapsuudesta asti on sama asia toistunut. Olen tätä joskus joltain kysynytkin, äänenvoimakkuus minulla on normaali, ja juttelen ihan normaaleja asioita, vitsailen, jne, enkä hirveästi jännitä esiintymistäkään. Kahdenkeskiset kaveritilanteet toimii oikein hyvin. Mutta heti kun olen porukassa, niin kaikki puhuu ohitseni, ja kun puhun niin siihen ei vastata, saan usein sanoa monta kertaa ennen kuin joku malttaa vastata minulle.

Saman olen huomannut pojassani. Meillä toimii kimppakyydit urheiluharrastukseen. Siinä kun kuuntelee poikien juttuja, niin huomaan saman mitä omalla kohdallani nuorempana. Eli pojat juttelee keskenään kaikenlaista. Oma poikani puhuu myös paljon ja ääni on yhtä kuuluva mitä muillakin. Itseasiassa yhdellä harrastuspiirin pojista on varsin hiljainenkin ääni, mutta silti häntä kuunnellaan kun avaa suunsa. Sen sijaan poikani sanomisia ei noteerata, vaikka hän puhuu samoista asioista mistä muutkin, ja aivan normaalilla tapaa.

En ole koskaan oivaltanut mistä tämä johtuu. Toinen poikani on taas täysin toista maata, kaikki kaverit haluaa kuulla mitä hän sanoo, ja hänelle aina vastataan ja noteerataan.

Että miksi toisten kysymykset ja sanomiset noteerataan, ja toisten ei. Eikä ole kyse mistään arkuudesta tai ujoudesta. Vaan siitä, että poikaani ei vain kuunnella, puhutaan ns ohitse. Joskus sen ymmärtää, kun puhutaan toisten päälle, niin jonkin puheenvuoro menee ohi, sitä sattuu kaikille. Mutta usein olen huomannut, että vaikka keskustelussa tulisi ns "hiljainen hetki", ja poikani kysyy jotain asiaa, niin siihen ei vastata, ja pian joku hiljaisempi poika kysyy jotain samantyylistä asiaa, niin toiset pojat reagoi siihen heti vastaamalla jotain tai viemällä keskustelua eteenpäin.

Tätä samaa ongelmaa on pojalla myös koulussa. Hän on sanonut että kukaan ei kuuntele mitä hän sanoo. Eikä hän mitenkään tyrkytä tai ole päällekäyvä, vaan ihan normaalisti yrittää osallistua keskusteluihin.

Hän kärsii samoista asioista kuin itse aikanaan. Eli kahdenkeskisiä kavereita oli kyllä, ja kahden kesken tuli kaveerattua useankin pojan kanssa, ja hauskaa oli. Mutta ryhmätilanteissa, esim koulu tms, tunsin ulkopuolisuutta ja sitä että en tullut nähdyksi ja kuulluksi. Minut ohitettiin, tai vastauksen saamiseksi piti hokea monta kertaa samaa asiaa, että joku viimein suostui vastaamaan.

Enkä usko että tässä olisi äänenkäytöstä kyse. Sekä itselläni että pojallani on ihan normaalisti kuuluva ääni. Varmasti sanomisemme kuullaan, mutta jostain syystä niihin ei kukaan halua ryhmätilanteessa noteerata.

Kahdenkeskisiä ystävyyksiä on paljon. Mutta ryhmätilanteessa, putoamme ikäänkuin nokkimisjärjestyksessä perimmäiseksi. Se tapahtuu kuin luonnostaan. Eikä se tapahdu pelkästään yhden ryhmän hierarkiassa, vaan sama on toistunut omalla kohdalla pitkin elämää, työpaikalla sama juttu. Sekä harrastustoiminnoissa, järjestötouhuissa, yms uusissa ryhmissä. Eli se ei ole pelkästään yhden ryhmän sattumaa, vaan toistuu oli ryhmä mikä tahansa.

Ja toinen poikani, vaikka hän ei ole yhtään äänekkäämpi, sosiaalisempi, vitsikkäämpi, tms, niin hän taas pääsee ryhmässä kuin ryhmässä paremmin esille.

En ole keksinyt tähän oivallusta, mistä johtuu. Jostain se kuitenkin johtuu, koska on toistuvaa ja tietyllä tapaa näköjään periytyvääkin. Osaako joku valaista?