Vai oletko hylkiö?
Rakastaako kukaan teitä??
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä on mahdotonta sanoa. Olen aikamoinen harakka!
Tottakai! Vähintään vanhemmat. Tai ootas... No enpä menekään vannomaan, sovitaan että hylkiö sittenkin.
Aika mustavalkoinen skaala
Olen hylkiö
Hylkiö
Selkeästi oma äiti (sanoi sen tänään), lapset, sisko ja ystävät. Lauloin viime llauantaina hyvän ystävän kanssa "kuin taivaisiin"-biisin suurella tunteella ja halattiin sen päätteeksi.
https://youtu.be/qhgxoyXWJhs
Juuh.. oon rakastettu. 😊❤️
Lapseni rakastaa mua, tuovat sen julki jokainen päivä. Mun vanhemmat rakastaa mua ja vissiin toi puolisokin kai rakastaa tai ainakin tykkää välillä.
Minä osaan rakastaa.
Enemmän tunteella elävä hylkiö.
Paha männä sanommaan, suattaapi olla, että joku yrittellöö vuan ku ite en huommoo mittään niin tiijä tuota sitte tarkemmin lähtee arvuuttelemmaan ku kuitenkaan ei ou mittään.
Juuri rakasteltu 💖
Arvelen että koirani saattaa rakastaa. Se ainakin ilahtuu joka kerta kun näkee minut, vaikka kävisin vain hakemassa postin laatikosta. Ihmisistä en osaa sanoo.
En edes odota mitään rakkautta, mutta ehkä tykkää muutama. Se tarkoittaa että soittavat, pyytävät kanssaan jonnekin rientoon tai lenkille. Riittää hyvin.
Hylkiö oon. Kissa rakasti kauan sitten. Ja tyttö ennenkuin äitinsä tuhosi sen mielen- ja ruumiin terveyden sosiaaliväen suosiollisella myötävaikutuksella. Ei lähtenyt henki kuten Vilja Erikalla vaan mieli ja kauneus, mutta ei äitinsä saanut sanktioitakaan. Sosiaaliväkihän ei muutenkaa koskaan saa mitään sanktioita vaikka tekisivät miten hirveitä rikoksia tahansa.
En tiedä. Riippuu varmaankin siitä, miten rakastamisen määrittelee.
Olen yrittänyt viedä vapauden ja riippumattomuuden ja sisäisen rauhan sille tasolle ettei asialla oikeastaan ole merkitystä. Pitäisikö elämän merkityksellisyys löytyä siitä, että joku tai mahdollisimman moni rakastaa minua? Eli periaatteessa vähän kuin twitter tai instagram tms., jossa kerätään tykkäyksiä ja peukutuksia.
Vaikea sanoa.. lienen hylkiö. Siitä huolimatta, että minulla on ihmisiä jotka rakastavat minua.
Tai no minulla on ihmisiä, joiden kuvittelen rakastavan minua. Lapseni ja hää sanoi että exäki vielä rakastaisi.. äiteetä ei enää ole ja iskä.. hän ei rakasta mitään. Sitten voin vain toivoa, että olisi joku joka kokisi rakaudellisia tunteita minua kohtaan.. ehkä on, ehkä ei. Ja pari ystävää jotka rakastavat minua .. melko varmasti. Broidi ja isosisko.. todennäköisesti..
Joten hylkiöksi on minulla ihmisiä jotka rakastavat minua. Mutta mikä tärkeintä.. minä olen oppinut rakastamaan itseäni. Joten en ole koskaan rakkaudeton.
Ei todellakaan. Minun vanhemmat hylkäs minut nuorena enkä ole niitä sen jäkeen edes nähnyt, toinen on kai kuollutkin. Elän yksin ei ole kavereita eikä ketään.