Rippikouluun?

Teeveessä oli elokuva rippikoululeiristä, Paratiisi. Leiriä veti avaramielinen hiukan vanhempi miespappi ja moralistisempi naispappi. Elokuva oli kokonaisuudessaan aika vastenmielinen. Tunnelma leirillä oli suoraan sanottuna aika inhottava, ankea.

Lukuisia rippileirejä pitäneenä en ollenkaan ole saanut nuorista huonoa kuvaa. Minusta nuorten murrosiän ongelmat ovat oikeasti vanhempien tekemiä, eivät nuorten itsensä.

Fossiilit vain ovat unohtaneet oman nuoruutensa ja porvarillistuneet. Latovat ristiriidat nuorten syyksi psykologistien hyvällä avustuksella. Nämä myös jo katsovat elämää AIKUISEN vinkkelistä.

Avaramielinen pappi joutui välillä sanomaan suorat sanat moralistiselle papille, joka yritti väkisin vääntää 'pyhyyden kokemusta'. Pieleen oli mennyt: "Ei sitä voi piiskaten saada aikaan."

Moralistipappi myös uhkaili rangaistuksilla ja kotiin lähettämisellä, mitä en todellakaan ole kuullut koskaan kenenkään papin tehneen. No, elokuvassa tietysti korostetaan ristiriitoja, jotta saadaan siitä 'kiinnostavampi'.

Mutta tämä on myös kirkon todellinen ongelma. Nuoret leirinvetäjät ovat usein 'äsken kääntyneitä' moralisteja, jotka saavat pahaa aikaan herkissä nuorissa mielissä. Ei ole todellakaan helppo saada heitä katselemaan avarammin.

Sanottakoon ihan suoraan: vaikeimpia ovat viitoslaiset papit ja viitoslaisten kouluttamat nuorisonohjaajat. Synkkääkin synkempää väkeä.

Snadilaiset tulevat leirille saadakseen konfirmaatiolahjoja, mieluummin rahaa, vanhempien ja sukulaisten paineesta, saadakseen 'naimaluvan' ja kavereitten takia, mutta todella harvat opetellakseen kristinoppia, jota jo koulu ynnä 'evankelioijat' ovat syytäneet silmät suut täyteen.

Tältä pohjalta on lähdettävä. On tarjottava miellyttävä kokemus ja yhdessäolo. 🌹👀