Palstalla on paljon viestejä, joissa parjataan oikeastaan kaikki parinvalintakriteerit. Monesta viestistä saa kuvan, että seuraansa ei saisi valikoida millään tavalla. No, onko sellaisia kriteerejä, jotka tiukoinkin parinvalintakriteerien vastustaja voi hyväksyä? Jos taas et ole tiukka kriteerien vastustaja, niin mikä mielestäsi on sellainen kaikkein olennaisin ja ihan minimivaatimus?
-möhköfantti-
Millaiset parinvalintakriteerit ovat teistä ok?
Anonyymi
140
818
Vastaukset
- Anonyymi
Ja osaatko ehkä perustella miksi noin?
_mf_ Mun minimivaatimus on se, ettei ole ylipainoinen, koska silloin ei ota eteen. Normaalivartaloinen käy hyvin ja se on aika lavea käsite, että ei tässä mitään langanlaihoja ballerinoja olla etsimässä.
Siinä ne mun vaatimukset aika pitkälti onkin. Tai no joo, sukupuolen pitäisi mielellään olla nainen, se unohtui.
Loput selviää sitten kun on yhteyksissä, jopa tapaa/tapailee. Turha nillittää kauheasti ennalta kun ei tiedä mitä kaikkea tulee vastaan.- Anonyymi
No mä puhuin parinvalintakriteereistä, en varsinaisesti tapaamiskriteereistä. Tavatessahan ei nyt yleensä ole vielä mitään sen lopullisempaa valintaa tehty. Eli siis mikä on siinä valinnassa ok?
-mf- - Anonyymi
Itselleni noita ehdottomia minimejä on toisten ihmisten kunnioittaminen, väkivallattomuus, vähäinen alkoholinkäyttö ja samantyyppinen huumorintaju. Nuo siitä yksinkertaisesta syytä, että tiedän täysin varmaksi, että mä en kauaa jaksa katsella epäkunnioittavaa käytöstä (muitakaan ihmisiä kohtaan) ja lähtisin heti litomaan, jos näkisin viitteitä väkivallasta. En myöskään jaksaisi katsella kännäämistä tai tissuttelua, mä poistuisin paikalta hyvin nopeasti. Ja jos toinen ei tajua mun huumoriani, enkä minä hänen, niin meillä ei tule ikinä olemaan hauskaa keskenämme. Mulle (huono) huumori on oikeastaan se tärkein selviytymismekanismi tässä maailmassa ja sen avulle pääsee läpi oikeastaan mistä tahansa koettelemuksesta.
Jos siis tiedän, että nuo jutut eivät osu kohdilleen, niin mä en ala yhtään millekään, vaikka ihminen olisi ihan mitä tahansa. Se ei tule toimimaan enkä halua tuhlata kenenkään aikaa ja tuottaa kenellekään turhaa surua (kaikkein vähiten itselleni). Tietenkään nuo asiat harvoin selviävät hetkessä (poikkeuksena ehkä tuo runsas alkoholinkäyttö), toisaalta mä olen vain kerran elämässäni ollut treffeillä ihmisen kanssa, jota en jo tuntenut jossain määrin etukäteen.
-mf- Anonyymi kirjoitti:
Itselleni noita ehdottomia minimejä on toisten ihmisten kunnioittaminen, väkivallattomuus, vähäinen alkoholinkäyttö ja samantyyppinen huumorintaju. Nuo siitä yksinkertaisesta syytä, että tiedän täysin varmaksi, että mä en kauaa jaksa katsella epäkunnioittavaa käytöstä (muitakaan ihmisiä kohtaan) ja lähtisin heti litomaan, jos näkisin viitteitä väkivallasta. En myöskään jaksaisi katsella kännäämistä tai tissuttelua, mä poistuisin paikalta hyvin nopeasti. Ja jos toinen ei tajua mun huumoriani, enkä minä hänen, niin meillä ei tule ikinä olemaan hauskaa keskenämme. Mulle (huono) huumori on oikeastaan se tärkein selviytymismekanismi tässä maailmassa ja sen avulle pääsee läpi oikeastaan mistä tahansa koettelemuksesta.
Jos siis tiedän, että nuo jutut eivät osu kohdilleen, niin mä en ala yhtään millekään, vaikka ihminen olisi ihan mitä tahansa. Se ei tule toimimaan enkä halua tuhlata kenenkään aikaa ja tuottaa kenellekään turhaa surua (kaikkein vähiten itselleni). Tietenkään nuo asiat harvoin selviävät hetkessä (poikkeuksena ehkä tuo runsas alkoholinkäyttö), toisaalta mä olen vain kerran elämässäni ollut treffeillä ihmisen kanssa, jota en jo tuntenut jossain määrin etukäteen.
-mf-No en mä tommosia laske parinvalintakriteereiksi koska noi selviää vasta kun on päästy kontaktiin. Mulle parinvalintakriteerit on sitä että kenet päästän kontaktiin. Siihen ei paljon vaadita, mutta toki kusipäät karsiutuu heti pois, vaikka muuten ne pari kriteeriäni täyttyisikin. Lopun osalta ei ole kriteerejä, se on tutustumista, kyllä se siinä selviää onko hommassa aineksia johonkin vai lähdetäänkö suoraan kohti seuraavaa ihmistä.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
No en mä tommosia laske parinvalintakriteereiksi koska noi selviää vasta kun on päästy kontaktiin. Mulle parinvalintakriteerit on sitä että kenet päästän kontaktiin. Siihen ei paljon vaadita, mutta toki kusipäät karsiutuu heti pois, vaikka muuten ne pari kriteeriäni täyttyisikin. Lopun osalta ei ole kriteerejä, se on tutustumista, kyllä se siinä selviää onko hommassa aineksia johonkin vai lähdetäänkö suoraan kohti seuraavaa ihmistä.
Koska sinusta sitten valitaan sitä paria? En minä ainakaan ole valinnut yhtään paria (en edes seksiseuraa)vain pelkästään päästämällä kontaktiin. Kyllä mä lähes kenen tahansa kanssa voin puhua.
-mf- Anonyymi kirjoitti:
Koska sinusta sitten valitaan sitä paria? En minä ainakaan ole valinnut yhtään paria (en edes seksiseuraa)vain pelkästään päästämällä kontaktiin. Kyllä mä lähes kenen tahansa kanssa voin puhua.
-mf-Mä valkkaan sen parin, jonka päästän lähietäisyydelle, sitä edeltävillä keskusteluilla. Jos ne toimii, voidaan nähdä. Jos näkemisen myötä edelleen tuntuma ja sittemmin myös näkymä on positiivinen, voidaan jatkaa.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Mä valkkaan sen parin, jonka päästän lähietäisyydelle, sitä edeltävillä keskusteluilla. Jos ne toimii, voidaan nähdä. Jos näkemisen myötä edelleen tuntuma ja sittemmin myös näkymä on positiivinen, voidaan jatkaa.
Ok, eli meillä on hyvin perustavanlaatuinen näkemysero siitä mikä on parinvalintaa. Eipä se mitään.
-mf- Anonyymi kirjoitti:
Ok, eli meillä on hyvin perustavanlaatuinen näkemysero siitä mikä on parinvalintaa. Eipä se mitään.
-mf-Samaan lopputulokseen tulin itsekin tuossa tovi sitten. Voitaneen ehkä todeta, että minä en juurikaan valitse, vaan kohtaan ja päätän sitten. Vai mitä olet mieltä, näkemyksesi on tervetullut.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Samaan lopputulokseen tulin itsekin tuossa tovi sitten. Voitaneen ehkä todeta, että minä en juurikaan valitse, vaan kohtaan ja päätän sitten. Vai mitä olet mieltä, näkemyksesi on tervetullut.
No mutta juuri noihan minäkin teen. Kuten sanoin, niin voin puhua lähes kenelle tahansa. Minä en vain koe sitä parinvalinnaksi, vaan vain sosiaalisuudeksi.
Olemme siis hyvin eri mieltä siitä missä kohtaa valintaa tehdään. Tosin mä olen ihan itsekin tietoinen siitä, että olen erittäin hitaasti lämpeävää sorttia ja ihastun hyvin harvoin. Toisaalta tuo ero siinä miten parinvalinnan ajankohdan määrittää voi myös osaltaan selittää näitä palstalla usein näkyviä vaatimuksia siitä, ettei seuraansa suurinpiirtein saisi lainkaan valita. Ehkä noissakin puhutaan paljon aikaisemmasta valinnasta, kuin mitä itse tarkoitan (ja ilmeisesti moni muukin nainen).
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No mutta juuri noihan minäkin teen. Kuten sanoin, niin voin puhua lähes kenelle tahansa. Minä en vain koe sitä parinvalinnaksi, vaan vain sosiaalisuudeksi.
Olemme siis hyvin eri mieltä siitä missä kohtaa valintaa tehdään. Tosin mä olen ihan itsekin tietoinen siitä, että olen erittäin hitaasti lämpeävää sorttia ja ihastun hyvin harvoin. Toisaalta tuo ero siinä miten parinvalinnan ajankohdan määrittää voi myös osaltaan selittää näitä palstalla usein näkyviä vaatimuksia siitä, ettei seuraansa suurinpiirtein saisi lainkaan valita. Ehkä noissakin puhutaan paljon aikaisemmasta valinnasta, kuin mitä itse tarkoitan (ja ilmeisesti moni muukin nainen).
-mf-tätä parinvalintaa voisi verrata asuntokauppaan. Käyt sadassa asunnossa potkimassa kivijalkaa olematta ttyytyväinen mihinkään. Jos et käy missääm miten voisit valita mistään, no ostamalla sokkona. Voit katsoa aluetta kokoa ikää hintaa ensin ja mennä sitten näytille.
Kun näytöö ohi todeta sitten ei ainakaan tätä. Kun sitten se sadas on ohi ja pkko on jossain asua niin valitaan ensimäinen vastaantulija kun ollaan jo kyllästytty valitsemaan.
Sama on parinvalinnassa koskaan ei tule vastaan ketään jonka oikeasti haluaisi.
Siksi pitäisi enemmän ajatella miltä tuntuu kuin pitää kriteereitä yllä joka asiassa.
Aina löytyy jotain mikä ei käy. Ei ole olemassa täydellisyyttä vain täydellisen epätäydellistä.
Sinä sanot lämpeneväsi hitaasti, minä epäilen saako sinut käyntiin edes tynnyrisellä starttipilottia.
Kaikki valitsee seuransa heillä on vain erilaiset tapansa, voi myös valita ettei valitse.
Nainen tarkoittaa aina jotain muuta kuin joku luulee sen ajattelevan se on naisen tavaramerkki.. Ja syyttää siitä sitten muita. Naisen ei tarvitse olla vastuussa itsestään riittää kun on vastuussa muista - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
tätä parinvalintaa voisi verrata asuntokauppaan. Käyt sadassa asunnossa potkimassa kivijalkaa olematta ttyytyväinen mihinkään. Jos et käy missääm miten voisit valita mistään, no ostamalla sokkona. Voit katsoa aluetta kokoa ikää hintaa ensin ja mennä sitten näytille.
Kun näytöö ohi todeta sitten ei ainakaan tätä. Kun sitten se sadas on ohi ja pkko on jossain asua niin valitaan ensimäinen vastaantulija kun ollaan jo kyllästytty valitsemaan.
Sama on parinvalinnassa koskaan ei tule vastaan ketään jonka oikeasti haluaisi.
Siksi pitäisi enemmän ajatella miltä tuntuu kuin pitää kriteereitä yllä joka asiassa.
Aina löytyy jotain mikä ei käy. Ei ole olemassa täydellisyyttä vain täydellisen epätäydellistä.
Sinä sanot lämpeneväsi hitaasti, minä epäilen saako sinut käyntiin edes tynnyrisellä starttipilottia.
Kaikki valitsee seuransa heillä on vain erilaiset tapansa, voi myös valita ettei valitse.
Nainen tarkoittaa aina jotain muuta kuin joku luulee sen ajattelevan se on naisen tavaramerkki.. Ja syyttää siitä sitten muita. Naisen ei tarvitse olla vastuussa itsestään riittää kun on vastuussa muistaSinä saat ihan vapaasti epäillä minusta mitä haluat,mutta sen voin luvata, että "starttipilotti" ei auta lainkaan.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itselleni noita ehdottomia minimejä on toisten ihmisten kunnioittaminen, väkivallattomuus, vähäinen alkoholinkäyttö ja samantyyppinen huumorintaju. Nuo siitä yksinkertaisesta syytä, että tiedän täysin varmaksi, että mä en kauaa jaksa katsella epäkunnioittavaa käytöstä (muitakaan ihmisiä kohtaan) ja lähtisin heti litomaan, jos näkisin viitteitä väkivallasta. En myöskään jaksaisi katsella kännäämistä tai tissuttelua, mä poistuisin paikalta hyvin nopeasti. Ja jos toinen ei tajua mun huumoriani, enkä minä hänen, niin meillä ei tule ikinä olemaan hauskaa keskenämme. Mulle (huono) huumori on oikeastaan se tärkein selviytymismekanismi tässä maailmassa ja sen avulle pääsee läpi oikeastaan mistä tahansa koettelemuksesta.
Jos siis tiedän, että nuo jutut eivät osu kohdilleen, niin mä en ala yhtään millekään, vaikka ihminen olisi ihan mitä tahansa. Se ei tule toimimaan enkä halua tuhlata kenenkään aikaa ja tuottaa kenellekään turhaa surua (kaikkein vähiten itselleni). Tietenkään nuo asiat harvoin selviävät hetkessä (poikkeuksena ehkä tuo runsas alkoholinkäyttö), toisaalta mä olen vain kerran elämässäni ollut treffeillä ihmisen kanssa, jota en jo tuntenut jossain määrin etukäteen.
-mf-Tämä on palstalle tyypillistä.
Entä muut kriteerit?
Saako olla työtön?
Luottotiedoton?
Viiden lapsen yh?
Pituus 160cm? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä on palstalle tyypillistä.
Entä muut kriteerit?
Saako olla työtön?
Luottotiedoton?
Viiden lapsen yh?
Pituus 160cm?Saa olla työtön, mutta ei elämäntapatyötön.
Saa olla luottotiedoton. Eihän se minun elämääni vaikuta, kun en ole pankki.
Viiden lapsen yh tekee aika tiukkaa. Yksi tai kaksi lasta vielä menisi ja ehkä kolmekin, mutta viisi alkaa olla jo liikaa. Siskollani on neljä ja vaikka mä rakastan siskoni muksuja, niin siitä hälinästä on aivan IHANA päästä pois.
Saa olla 160 senttinen. Itse olen 165 ja käytän usein korkoja, jos miehelle tuo on ok, niin 160 senttinen mies kelpaa kyllä. Eksäni oli mua muutaman sentin lyhyempi.
-mf- - Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Mä valkkaan sen parin, jonka päästän lähietäisyydelle, sitä edeltävillä keskusteluilla. Jos ne toimii, voidaan nähdä. Jos näkemisen myötä edelleen tuntuma ja sittemmin myös näkymä on positiivinen, voidaan jatkaa.
Juuri noin se toimii. Yleensä vielä tunne/vainu toimii molemminpuolin. On hyvin mielenkiintoista, että monet palstalaiset harrastavat noita kriteereitä ja luottavat niihin sokeasti. Sehän on itsensä ja tunteidensa aliarviointiakin usein.
Kohdatessani minulle ennestään tuntemattoman miehen, tiedän muutamassa, ellen ihan sekunnissa, niin ainakin minuutissa haluanko tutustua häneen parisuhdetarkoituksessa.
Edellä verrattiin parin ja työn valintaa. Voin sanoa samaa työpaikasta kuin parisuhteesta. Haastattelevat ihmiset ja työpaikan ilmapiiri tuntuu heti ytimissä. Itseasiassa minulle on työtäkin tärkeämpää työpaikan ilmapiiri, ihmiset. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri noin se toimii. Yleensä vielä tunne/vainu toimii molemminpuolin. On hyvin mielenkiintoista, että monet palstalaiset harrastavat noita kriteereitä ja luottavat niihin sokeasti. Sehän on itsensä ja tunteidensa aliarviointiakin usein.
Kohdatessani minulle ennestään tuntemattoman miehen, tiedän muutamassa, ellen ihan sekunnissa, niin ainakin minuutissa haluanko tutustua häneen parisuhdetarkoituksessa.
Edellä verrattiin parin ja työn valintaa. Voin sanoa samaa työpaikasta kuin parisuhteesta. Haastattelevat ihmiset ja työpaikan ilmapiiri tuntuu heti ytimissä. Itseasiassa minulle on työtäkin tärkeämpää työpaikan ilmapiiri, ihmiset.Musta on upeaa, että joillakin ihmisillä on noin toimiva intuitio. Itselläni ei ole. Mun tarvii usein tuntea ihminen hyvinkin kauan ja jutella monenmoista, että tykästyn häneen. Ne voivat olla pieniä ja joskus vähän yllättäviekin asioita, jotka tyrkkäävät ylitsen ihan kivasta, aika ihanaan. Tuo, että voisi parissa minuutissa tietää kiinnostaako parisuhde, on kyllä tosi uskomatonta. Tuo varmasti auttaa kummasti elämää?
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri noin se toimii. Yleensä vielä tunne/vainu toimii molemminpuolin. On hyvin mielenkiintoista, että monet palstalaiset harrastavat noita kriteereitä ja luottavat niihin sokeasti. Sehän on itsensä ja tunteidensa aliarviointiakin usein.
Kohdatessani minulle ennestään tuntemattoman miehen, tiedän muutamassa, ellen ihan sekunnissa, niin ainakin minuutissa haluanko tutustua häneen parisuhdetarkoituksessa.
Edellä verrattiin parin ja työn valintaa. Voin sanoa samaa työpaikasta kuin parisuhteesta. Haastattelevat ihmiset ja työpaikan ilmapiiri tuntuu heti ytimissä. Itseasiassa minulle on työtäkin tärkeämpää työpaikan ilmapiiri, ihmiset.Jäin oikein miettimään, että jestas miten helppoa elämä olisi. Treffailu ei olisi likimainkaan niin raivostuttava ajatus kun se nykyään on. Jos minuutissa jo tietäisi, niin sitä voisi aina välillä pyhittää yhden päivän siihen, että kävisi viiden minuutin kahvitreffeillä. Treffaisi liukuhihnalta ja sitten jos tärppää niin peruisi loput. Toista se on tällaisella kuin itse olen, joka on pahimmillaan/parhaimmillaan tuntenut miehen 8 VUOTTA, ennen kun meni ihastumaan tähän. xD
-mf- Anonyymi kirjoitti:
Juuri noin se toimii. Yleensä vielä tunne/vainu toimii molemminpuolin. On hyvin mielenkiintoista, että monet palstalaiset harrastavat noita kriteereitä ja luottavat niihin sokeasti. Sehän on itsensä ja tunteidensa aliarviointiakin usein.
Kohdatessani minulle ennestään tuntemattoman miehen, tiedän muutamassa, ellen ihan sekunnissa, niin ainakin minuutissa haluanko tutustua häneen parisuhdetarkoituksessa.
Edellä verrattiin parin ja työn valintaa. Voin sanoa samaa työpaikasta kuin parisuhteesta. Haastattelevat ihmiset ja työpaikan ilmapiiri tuntuu heti ytimissä. Itseasiassa minulle on työtäkin tärkeämpää työpaikan ilmapiiri, ihmiset.Niin no, en tiedä toimiiko, mutta minä toimin noin. Tiedän hetkessä onko siitä ihmissuhteesta mihinkään ja jos on, niin mihin. Toki voihan se aikojen kuluessa kehittyä tai taantua johonkin suuntaan, mutta se ei ole se lähtötilanne.
- Anonyymi
Tärkeintä olisi että tekisi itse jotain myös itse eikä vain heittelisi vaatimuksia. Mitä tiukemmat vaatimukset, sitä aktiivisempi pitäisi itse olla. Nykyäänhän se menee aikalailla päinvastoin.
- Anonyymi
Kyllähän mä teenkin, eli noita käsitöitä. Enkä vaadi samaa, eli ei tarvi puutöitä tai metallia. voi harrastaa ompelua ym. Mutta jos ei tee mitään muuta kun horisee teoriaa. Niin ei sillon oo yhteistä ja se on siinä.
- Anonyymi
Käsityötaitoa ei voi oikein sivuuttaa. se on semmonen mikä vaan pitää olla. Meillä töissäkin oli yks opiskelija, tosin samaa sukupuolta, mutta esimerkkinä esitän, Että aina kun piti jotain alkaa tehdä, niin alkoi kauhee nypeltäminen. sellanen ihme paniikin ja epätietoisuuden välinen olotila. Että ne kädentaidot vaikuttaa elämän osaamisalueille laajemminkin kun ihan vaan siihen yksittäiseen työtehtävään. Että jos tässä pitäis itseensä markkinoida. Niin eiks tällänen taitava mies ois kivempi siinä seksiharrastuksessakin kuin sellanen tupeltaja. toisaalta tälläsenä käsityöläisenä en sitä naista ees tarvi seksiin. että on siinä sellanenkin puoli sitten. Mutta kertokaa te kumpaa te haluatte. Taitavan vai taitamattoman
- Anonyymi
Jos minulta kysytään niin etukäteen ei ole pakko osata mitään, mutta pitää olla oppimishalua ja -kykyä. Ne vanhat ja muualla opitut taidot kun eivät hyvin todennäköisesti kuitenkaan mun kanssani toimi, vaan mun täytyy opettaa mikä toimii. Oleellista on myös se, että kykenee ihan aidosti kuuntelemaan, eikä oleta tietävänsä paremmin.
-mf-
p.s. en puhunut pitsinnypläämisestä.
- Anonyymi
Minimivaatimus: että rakastaa minua yhtä paljon joka solullaan ja koko sielunsa syvyydestä kuin minä häntä. 😍
Minimivaatimuksesta seuraava vaatimus: että naisviha loistaa poissaolollaan eli suhtautuu naisiin ja miehiin järkkymättömällä tasa-arvolla.
Minimivaatimuksen täyttäminen on ollut vaikeaa, mutta maailmankaikkeus on suuressa viisaudessaan ja feministiystävällisyydessään vaatimukseeni taipunut. Nyt koen jokaisessa solussani ja kaikissa sieluni sopukoissa enemmän rakkautta kuin ikinä ajattelin olevan mahdollista.
Minimivaatimuksesta seuraavan vaatimuksen täyttäminen olisi teoriassa ollut helpompaa, mutta koska minimivaatimus meni sen edelle, prioriteettijärjestys vesitti jälkimmäisen vaatimuksen helppouden.
Mikä se kysymys olikaan? 🍷
Ei, en ole laisinkaan varma, kannatanko seuran valikoimisen sallittavuutta. Minut on valikoitu pois jo tarpeeksi monta kertaa. Suosittelen, että asia tulisi olla kiellettyä välittömästi sen jälkeen, kun sydän on särkynyt kymmenen kertaa.
Paitsi jos sitten kuitenkin tulee minimivaatimuksen mukainen henkilö vastaan, voin joustaa kiellettävyyden vaatimuksestani.
🦄- Anonyymi
"Ei, en ole laisinkaan varma, kannatanko seuran valikoimisen sallittavuutta. Minut on valikoitu pois jo tarpeeksi monta kertaa. Suosittelen, että asia tulisi olla kiellettyä välittömästi sen jälkeen, kun sydän on särkynyt kymmenen kertaa."
:D En haluasi olla se yhdestoista, jos tuo laki tulisi voimaan.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ei, en ole laisinkaan varma, kannatanko seuran valikoimisen sallittavuutta. Minut on valikoitu pois jo tarpeeksi monta kertaa. Suosittelen, että asia tulisi olla kiellettyä välittömästi sen jälkeen, kun sydän on särkynyt kymmenen kertaa."
:D En haluasi olla se yhdestoista, jos tuo laki tulisi voimaan.
-mf-Anteeksi. Kyseisen lain esivalmisteluni ovat hieman italialaisen hedelmämehun värjäämiä.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Anteeksi. Kyseisen lain esivalmisteluni ovat hieman italialaisen hedelmämehun värjäämiä.
🦄Ei se mitään. Vaan toivottavasti tuo uutisoidaan laajasti, sitten kun se ollaan hyväksymässä. Tiedän sitten olla enää koskaan poistumatta kotoani, varmuuden vuoksi. :P
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se mitään. Vaan toivottavasti tuo uutisoidaan laajasti, sitten kun se ollaan hyväksymässä. Tiedän sitten olla enää koskaan poistumatta kotoani, varmuuden vuoksi. :P
-mf-Paitsi siinä tapauksessa, että olisit itsekin kärsinyt jo 10 kpl sydänsuruja. Ehkä silloin rientäisit riemuiten pois kotoasi, uusi lakiteksti kainalossasi. 🤔
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paitsi siinä tapauksessa, että olisit itsekin kärsinyt jo 10 kpl sydänsuruja. Ehkä silloin rientäisit riemuiten pois kotoasi, uusi lakiteksti kainalossasi. 🤔
🦄Voi olla. Mä en vaan niin huono ihastumaan, etten varmaan ehdi saada tuota 10 kasaan elämäni aikana. Miten ne pitää todistaa?
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi olla. Mä en vaan niin huono ihastumaan, etten varmaan ehdi saada tuota 10 kasaan elämäni aikana. Miten ne pitää todistaa?
-mf-Tapahtumien todistaminen on mahdotonta.
Sydämen särkyminen on mitä parhaimmin verrattavissa ufosieppauskokemukseen:
😉
1) Kumpikaan tapahtuma ei näy päälle päin. Tapahtuneen kokeneita on keskuudessamme, mutta emme tunnista heitä.
2) Ihoon on voinut jäädä outoja merkkejä. Nilkassa voi olla sydän, nimettömässä sormessa vaalea ihoalue tai kaulalla tummia läikkiä.
3) Henkilö saattaa havahtua pitkän matkan päästä kotoaan eikä muista, miten on päätynyt sinne.
4) Naaraspuolinen yksilö on voinut tulla raskaaksi eikä ymmärrä tai muista miten se on mahdollista.
5) Henkilö saattaa kokea outoa ahdistusta ja elämäntuskaa eikä tiedä mistä se johtuu.
6) Asiasta on vaikea puhua kenellekään sen arkaluontoisuuden vuoksi.
7) Tuntuu siltä, että palanen sydäntä (tai muuta kehonosaa) on jäänyt jonnekin.
8) Olo saaattaa olla epätodellinen.
9) Jos henkilö kertoo kokemastaan muille, hänelle saatetaan vastata, että ufot/miehet/naiset/rakkaus ovat mielikuvituksen tuotetta ja että hänellä on vilkas mielikuvitus.
10) Valtiot teeskentelevät, ettei kyseisiä tapahtumia tapahdu kenellekään.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tapahtumien todistaminen on mahdotonta.
Sydämen särkyminen on mitä parhaimmin verrattavissa ufosieppauskokemukseen:
😉
1) Kumpikaan tapahtuma ei näy päälle päin. Tapahtuneen kokeneita on keskuudessamme, mutta emme tunnista heitä.
2) Ihoon on voinut jäädä outoja merkkejä. Nilkassa voi olla sydän, nimettömässä sormessa vaalea ihoalue tai kaulalla tummia läikkiä.
3) Henkilö saattaa havahtua pitkän matkan päästä kotoaan eikä muista, miten on päätynyt sinne.
4) Naaraspuolinen yksilö on voinut tulla raskaaksi eikä ymmärrä tai muista miten se on mahdollista.
5) Henkilö saattaa kokea outoa ahdistusta ja elämäntuskaa eikä tiedä mistä se johtuu.
6) Asiasta on vaikea puhua kenellekään sen arkaluontoisuuden vuoksi.
7) Tuntuu siltä, että palanen sydäntä (tai muuta kehonosaa) on jäänyt jonnekin.
8) Olo saaattaa olla epätodellinen.
9) Jos henkilö kertoo kokemastaan muille, hänelle saatetaan vastata, että ufot/miehet/naiset/rakkaus ovat mielikuvituksen tuotetta ja että hänellä on vilkas mielikuvitus.
10) Valtiot teeskentelevät, ettei kyseisiä tapahtumia tapahdu kenellekään.
🦄No noin minäkin oletan, ettei sitä pysty todistamaan. Yritin vain pohtia, että miten saisin uutta lakia odotellessani kasaan nuo 10 sydänsurua. Mun täytyisi luultavasti lähestyä tätä asiaa hyvin luovasti ja myös asioita rajusti liiotellen. Olisiko todistustaakka minulla vain jollakulla muulla? Eli siis pitääkö minun todistaa sydänsuruni vai jonkun toisen todistaa uskottava epäilys sydänsurujeni todenmukaisuudesta? Jos jälkimmäinen, niin homma on minulle helppo. :P
-mf-
- Anonyymi
Mielestäni jokaisella saa olla sellaiset parinvalintakriteerit, kuin kokee itselleen tarpeelliseksi. Se on sitten eri asia, miten realistiset ne ovat, mutta vapaus omiin mieltymyksiin ja toiveisiin on meillä jokaisella.
Minimivaatimuksena on, ettei mies ole päihdeaddikti, väkivaltainen, persoonallisuushäiriöinen, sadisti, rikollinen, krooninen valehtelija, tupakoitsija.- Anonyymi
Olen hyvin samaa mieltä. Jokaisella saa olla juuri sellaiset kriteerit, jotka itse kokee tärkeiksi. Enkä tiedä haluaisiko kukaan itseään kunnioittava ihminen edes tulla valituksi sellaisen ihmisen taholta, jolle ei sitten kuitenkaan oikeasti kelpaa. Itse en ainakaan haluaisi ja jos saisin jälkikäteen tietää jotain tuollaisia, niin luultavasti poistuisin.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen hyvin samaa mieltä. Jokaisella saa olla juuri sellaiset kriteerit, jotka itse kokee tärkeiksi. Enkä tiedä haluaisiko kukaan itseään kunnioittava ihminen edes tulla valituksi sellaisen ihmisen taholta, jolle ei sitten kuitenkaan oikeasti kelpaa. Itse en ainakaan haluaisi ja jos saisin jälkikäteen tietää jotain tuollaisia, niin luultavasti poistuisin.
-mf-Juuri tuo, en minäkään haluaisi olla kenellekään vain se, johon oli tyytyminen. Haluan olla aidosti rakastettu omana itsenäni, virheidenikin kanssa.
- Anonyymi
Olette kaikki surkeita nyhveröitä jotka vain asettelette kriteereitänne kuin krokettipelin portteja ja odotatte että joku tulisi pelaamaan.
- Anonyymi
Tulkitsenko oikein, että sinusta hyväksyttäviä kriteerejä ei ole olemassa?
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tulkitsenko oikein, että sinusta hyväksyttäviä kriteerejä ei ole olemassa?
-mf-Ei nyt niinkään mutta tuntuu että ihmiset keskittyvät tässäkin asiassa omaan napaansa eli kriteereihinsä niin tiukasti että eivät edes tee mitään seuran löytymisen eteen. Naiset nyt ovat aina olleet tässä mielessä reppanoita mutta taitaa sama vaivata miehiäkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei nyt niinkään mutta tuntuu että ihmiset keskittyvät tässäkin asiassa omaan napaansa eli kriteereihinsä niin tiukasti että eivät edes tee mitään seuran löytymisen eteen. Naiset nyt ovat aina olleet tässä mielessä reppanoita mutta taitaa sama vaivata miehiäkin.
Oletat siis kriteerien ja seuran aktiivisen etsimisen olevan jotenkin kytköksissä toisiinsa? Esimerkiksi jos tietää, ettei ole vielä valmis uuteen parisuhteeseen, eikä siksi tee mitään seuran löytämiseksi, on reppana?
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletat siis kriteerien ja seuran aktiivisen etsimisen olevan jotenkin kytköksissä toisiinsa? Esimerkiksi jos tietää, ettei ole vielä valmis uuteen parisuhteeseen, eikä siksi tee mitään seuran löytämiseksi, on reppana?
-mf-Jos ei ole valmis parisuhteeseen niin mitä väliä silloin on kriteereilläkään?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos ei ole valmis parisuhteeseen niin mitä väliä silloin on kriteereilläkään?
Kriteerit ovat aina olemassa. Moni puhuu nyt politiikkaakin, vaikka juuri nyt ei voi edes äänestää.
-mf- - Anonyymi
Osuvaa 👍
- Anonyymi
hmm, kyllä ainakin osittain 👍
- Anonyymi
Jokainen saa puolestani valikoida millä kriteereillä haluaa.
Ja ilmeisesti niitä kriteerejä on melkoisesti, tai niihin yltävää porukkaa sitten vähän, kun väkeä sinkuissa riittää.
Mutta minun minimivaatimus on se, että hlö kiinnostaa minua enemmän kuin muut.
Se, että mistä se kiinnostus sitten milloinkin on syntynyt on vaihdellut, eikä se syy ole aina selvä ollut itselläkään. Mutta tällä mutulla on aina menty.
-keinovaginamies-- Anonyymi
"Ja ilmeisesti niitä kriteerejä on melkoisesti, tai niihin yltävää porukkaa sitten vähän, kun väkeä sinkuissa riittää."
Tuo on varmasti osasyy. Ainakin omassa tuttavapiirissäni toinen vielä isompi syy on kiinnostuksen romahtaminen parisuhteisiin. Valtaosa itse tuntemistani pidempään sinkkuna olleista ei etsi parisuhdetta, joko koskaan tai väliaikaisesti. Syyt tuohon ovat monet.
-mf- - Anonyymi
"Ja ilmeisesti niitä kriteerejä on melkoisesti, tai niihin yltävää porukkaa sitten vähän, kun väkeä sinkuissa riittää."
😁 haha joo.
Minusta kriteerit kannattaa olla simppelit, ihan itsensä kannalta. Mutta niitä kannattaa olla, ettei sitten jälkeenpäin kumpaakin harmita, jos juttu menee puihin...
Minusta tärkein on se, että ihmisen kanssa on rento olla ja huumori kohtaa, seksi toimii ja kaikenkaikkiaan kaikki on mahdollisimman avointa ja siihen avoimuuteen kyetään. On sellainen yhteinen turvallinen olo.
Silloin minusta on edellytyksiä rakentaa yhteinen kahdenkeskinen suhde.
Jotkut luurangot kaapissa ei hirvitä itsellä tai toisella, jos lisäksi on sellainen kokonaisvaltainen halu johonkin hyvään. Ehkä se liittyy siihen turvantunteeseen, joka siis syntyy, kun osaa olla avoin ja kuunnella, sekä olla läsnä kun toinenkin kertoo kaikkea itsestään.
Tulee mieleen, että kuitenkin sitä ihmiset on niin erilaisia, että ai sellaista täysin "mätsiä" voi ehkä edes löytyä, vaan sellaiseksi oppii kumpikin, jos siihen löytyy sopiva tahtotila, kun toinen on vaan niin ihana.- Anonyymi
Millaiset kriteerit ovat susta simppeleitä? Oletan, että tuossakin asiassa voi olla ajattelutapa eroja.
Jos nyt mietitään, että sanoo toisen olevan "katseenkestävä" tai "silmää miellyttävä". Tuohan kattaa ihan valtavan määrän erilaisia ominaisuuksia ja toisten kohdalla määritelmä on hyvin lavea ja toisten kohdalla tiukempi. Esimrekiksi itselläni tuo on hyvin lavea käsite ja siksi sitä on aika mahdoton kirjoittaa auki. Minun silmääni voi miellyyttää hyvin moni ja ihastuessani johonkin ihan muuhun ominaisuuteen se toisen ulkonäkökin miellyttää aina.
-mf- Anonyymi kirjoitti:
Millaiset kriteerit ovat susta simppeleitä? Oletan, että tuossakin asiassa voi olla ajattelutapa eroja.
Jos nyt mietitään, että sanoo toisen olevan "katseenkestävä" tai "silmää miellyttävä". Tuohan kattaa ihan valtavan määrän erilaisia ominaisuuksia ja toisten kohdalla määritelmä on hyvin lavea ja toisten kohdalla tiukempi. Esimrekiksi itselläni tuo on hyvin lavea käsite ja siksi sitä on aika mahdoton kirjoittaa auki. Minun silmääni voi miellyyttää hyvin moni ja ihastuessani johonkin ihan muuhun ominaisuuteen se toisen ulkonäkökin miellyttää aina.
-mf-No tuo, että toisen kanssa on mukava olla....mielyttävää. Asioista voi olla erilaistakin mieltä, mutta jos se on mukavaa olla eri mieltä ja se vaan toimii, niin silloinhan se on ihen helkutin jees. Olen seurustellut uskovaisen kanssa, vaikka itse en ole, mutta ei se siihen kosahtanut...
No minulla on kanssa aika vaikeasti kuvailtava mieltymys ihmisen ulkonäöstä, että ei sitä voi kovin tarkoin selittää... Lisäksi sehän muuttuu meillä kaikilla, joten ei sen merkitys ole kuin ehkä kiinnostumiseen liittyvä "kriteeri".- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No tuo, että toisen kanssa on mukava olla....mielyttävää. Asioista voi olla erilaistakin mieltä, mutta jos se on mukavaa olla eri mieltä ja se vaan toimii, niin silloinhan se on ihen helkutin jees. Olen seurustellut uskovaisen kanssa, vaikka itse en ole, mutta ei se siihen kosahtanut...
No minulla on kanssa aika vaikeasti kuvailtava mieltymys ihmisen ulkonäöstä, että ei sitä voi kovin tarkoin selittää... Lisäksi sehän muuttuu meillä kaikilla, joten ei sen merkitys ole kuin ehkä kiinnostumiseen liittyvä "kriteeri".Onko sun mielessä tossa "miellyttävässä olemisessa" kuitenkin vivahde-eroja? Itselläni meinaan on. On tyyppejä, joiden seurassa on tosi mukava olla, mutta en silti ikinä voisi lähteä heidän kanssaan parisuhteeseen. Mun on hyvin vaikea eritellä mikä se juttu on ja olen joskus jopa kokenut lievää huonoa omaatuntoa tollaisessa tilanteessa, kun olen tiennyt sen toisen haluavan viedä tilannetta pidemmälle. Se tunne, kun toisessa ei ole oikein mitään selkeää vikaa, mutta et tunne mitään mukavuutta kummempaa.
-mf- Anonyymi kirjoitti:
Onko sun mielessä tossa "miellyttävässä olemisessa" kuitenkin vivahde-eroja? Itselläni meinaan on. On tyyppejä, joiden seurassa on tosi mukava olla, mutta en silti ikinä voisi lähteä heidän kanssaan parisuhteeseen. Mun on hyvin vaikea eritellä mikä se juttu on ja olen joskus jopa kokenut lievää huonoa omaatuntoa tollaisessa tilanteessa, kun olen tiennyt sen toisen haluavan viedä tilannetta pidemmälle. Se tunne, kun toisessa ei ole oikein mitään selkeää vikaa, mutta et tunne mitään mukavuutta kummempaa.
-mf-No se on jokin seksuaalinen juttu ehkä?
Voisko olla? 🤔
Kyllä pitää olla muutakin kuin kivs ja miellyttävä. Kyllä mun pitää tuntea itse sellaista halua ja olla haluttu. Se on vaan vaikeaa sanoittaa.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No se on jokin seksuaalinen juttu ehkä?
Voisko olla? 🤔
Kyllä pitää olla muutakin kuin kivs ja miellyttävä. Kyllä mun pitää tuntea itse sellaista halua ja olla haluttu. Se on vaan vaikeaa sanoittaa.Voi olla. Tosin itse olen kyllä tuntenut myös seksuaalista halua, vaikkei sen kummempi tutustuminen ole kiinnostanut. En harrasta yhden illan juttuja, joten nuo ovat jääneet toteuttamatta, mutta aivan hyvin olisin voinut. Siinä kohtaa jos tietää toisen haluavan vähän enemmänkin, niin eipä tuo taitaisi olla kauhean reiluakaan. Vaan juu ei tuo ainakaan itselläni ihan puhdas seksuaalinenkaan juttu ole.
Mä koen, että se on joku "eläimen vaisto". Ehkä joku feromonijuttu tai sen genettisen sopivuuden tunnistaminen. Joku sellainen, jota ei kykene tietoisesti tunnistamaan ihmisen vajaavaisilla aisteilla. Esimerkiksi mun eksäni tuoksui aivan järjettömän hyvältä. Hän käytti sellaista tuoksua, josta mä en ole edes ikinä tykännyt, mutta hänellä se tuoksuikin törkeän hyvältä. Tosin tässä kohtaa täytyy todeta, että mä olin silloin jo ihastunut häneen (jos en jopa rakastunut) kun ensimmäisen kerran tapasin hänet livenä. Se voi ehkä olla jossain määrin vaikuttanut tuohon kokemukseen. :)
-mf- Anonyymi kirjoitti:
Voi olla. Tosin itse olen kyllä tuntenut myös seksuaalista halua, vaikkei sen kummempi tutustuminen ole kiinnostanut. En harrasta yhden illan juttuja, joten nuo ovat jääneet toteuttamatta, mutta aivan hyvin olisin voinut. Siinä kohtaa jos tietää toisen haluavan vähän enemmänkin, niin eipä tuo taitaisi olla kauhean reiluakaan. Vaan juu ei tuo ainakaan itselläni ihan puhdas seksuaalinenkaan juttu ole.
Mä koen, että se on joku "eläimen vaisto". Ehkä joku feromonijuttu tai sen genettisen sopivuuden tunnistaminen. Joku sellainen, jota ei kykene tietoisesti tunnistamaan ihmisen vajaavaisilla aisteilla. Esimerkiksi mun eksäni tuoksui aivan järjettömän hyvältä. Hän käytti sellaista tuoksua, josta mä en ole edes ikinä tykännyt, mutta hänellä se tuoksuikin törkeän hyvältä. Tosin tässä kohtaa täytyy todeta, että mä olin silloin jo ihastunut häneen (jos en jopa rakastunut) kun ensimmäisen kerran tapasin hänet livenä. Se voi ehkä olla jossain määrin vaikuttanut tuohon kokemukseen. :)
-mf-Joo, sitä ei tiedä mikä se juttu on, mikä saa lopullisen sinetin hommalle aikaiseksi. :o)
- Anonyymi
Mitä vähemmän kriteereitä sitä parempi. Monet etsivät kumppania, jota ei ole olemassakaan, saati että kohtaisi sellaisen ennen kuolemaansa.
On parempi vain pitää mieli avoinna. Ja tyhmää ajatella sen tarkoittavan, että haluaisi kaikinpuolin epäterveen kumppanin.
Jos nyt jotain sanoisi, niin ainoita "kriteereitä" on rakkaus ja persoonien yhteensopivuus.- Anonyymi
Vaan kertooko listan pituus lopulta varsinaisesti mitään kriteerien määrästä? Lähes jokaisen jutunhan pystyy kyllä halutessaan sanomaan lyhyestikin. Eikö esimerkiksi tuo "persoonien yhteensopivuus" lopulta pidä sisällään paljon asioita, jos sitä rupeaa kirjoittamaan auki?
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaan kertooko listan pituus lopulta varsinaisesti mitään kriteerien määrästä? Lähes jokaisen jutunhan pystyy kyllä halutessaan sanomaan lyhyestikin. Eikö esimerkiksi tuo "persoonien yhteensopivuus" lopulta pidä sisällään paljon asioita, jos sitä rupeaa kirjoittamaan auki?
-mf-Eihän se kerro, mutta siitä näkee heti luonne-eron.
Oma "mutunikin" sisältää varmasti paljon asioita, mutta jos ihminen on sellainen ettei osaa tiivistää vaan laatii pitkiä auki kirjoitettuja listoja, niin heti alkaa muodostua mielikuva analyyttisestä ja kuivakiskoisesta insinööristä joka ei osaa mennä tunteella luontoon luottaen.
Ja itse jos on enemmän luonnonlapsi, niin ei herää edes kiinnostusta alkaa tutustua paremmin.
Ja en ole siis tuon "mieli avoinna" -kommentin kirjoittaja, mutta samaa mieltä.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän se kerro, mutta siitä näkee heti luonne-eron.
Oma "mutunikin" sisältää varmasti paljon asioita, mutta jos ihminen on sellainen ettei osaa tiivistää vaan laatii pitkiä auki kirjoitettuja listoja, niin heti alkaa muodostua mielikuva analyyttisestä ja kuivakiskoisesta insinööristä joka ei osaa mennä tunteella luontoon luottaen.
Ja itse jos on enemmän luonnonlapsi, niin ei herää edes kiinnostusta alkaa tutustua paremmin.
Ja en ole siis tuon "mieli avoinna" -kommentin kirjoittaja, mutta samaa mieltä.
-keinovaginamies-Kiinnostaa tietää millaisen luonne-eron siitä näkee? Itse en keksi yhtään asiaa minkä siitä näkisi. Lähinnä koen siitä näkyvän sen, onko kyseinen ihminen juuri sillä maailmanhetkellä jaksanut/viitsinyt asiaa sen syvällisemmin pohtia. Se taas ei minusta kerro mitään persoonasta, ei hyvään eikä huonoon.
Itse esimerkiksi voin aivan yhtä hyvin kirjoittaa hyvin minimaalisen tai sitten valtavan yksityiskohtaisen ja eritellyn listan, täysin riippuen tilanteesta. Se voi tietenkin kertoa siitä, että olen niin kovin tottunut tekemään tilanteeseen suhteutettuja listoja. Joskus pitää kirjoittaa, että tarvitsemme "tarinan, mekaniikat, grafiikat, musiikit jne." ja kuka ottaa minkäkin ison osa-alueen hoitaakseen. Toisinaan taas täytyy ottaa noista yksi osa-alueista ja alkaa jakaa sitä tuhanteen pieneen palikkaan.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiinnostaa tietää millaisen luonne-eron siitä näkee? Itse en keksi yhtään asiaa minkä siitä näkisi. Lähinnä koen siitä näkyvän sen, onko kyseinen ihminen juuri sillä maailmanhetkellä jaksanut/viitsinyt asiaa sen syvällisemmin pohtia. Se taas ei minusta kerro mitään persoonasta, ei hyvään eikä huonoon.
Itse esimerkiksi voin aivan yhtä hyvin kirjoittaa hyvin minimaalisen tai sitten valtavan yksityiskohtaisen ja eritellyn listan, täysin riippuen tilanteesta. Se voi tietenkin kertoa siitä, että olen niin kovin tottunut tekemään tilanteeseen suhteutettuja listoja. Joskus pitää kirjoittaa, että tarvitsemme "tarinan, mekaniikat, grafiikat, musiikit jne." ja kuka ottaa minkäkin ison osa-alueen hoitaakseen. Toisinaan taas täytyy ottaa noista yksi osa-alueista ja alkaa jakaa sitä tuhanteen pieneen palikkaan.
-mf-Tiivistetysti:
En osaa sitä yhtään tuon paremmin selittää, mitä jo kirjoitin. Se on yksinkertaisesti tunne, mikä minulle syntyy listaajasta.
Ja minä kun olen tunteella menijä, niin minun ei tarvitse perustella tämän kummemmin. :)
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiivistetysti:
En osaa sitä yhtään tuon paremmin selittää, mitä jo kirjoitin. Se on yksinkertaisesti tunne, mikä minulle syntyy listaajasta.
Ja minä kun olen tunteella menijä, niin minun ei tarvitse perustella tämän kummemmin. :)
-keinovaginamies-Ok, eli kyseessä on sinun tunteesi, joka ei varsinaisesti liity lainkaan sen toisen luonteeseen? Sä tiedostat, että todellisuudessa et tiedä tuon perusteella mitään luonteesta, mutta se on oma tunteesi? Jos noin niin juu, ymmärrän hyvin. Noita strereotypioita on varmasti ihan jokaisella.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ok, eli kyseessä on sinun tunteesi, joka ei varsinaisesti liity lainkaan sen toisen luonteeseen? Sä tiedostat, että todellisuudessa et tiedä tuon perusteella mitään luonteesta, mutta se on oma tunteesi? Jos noin niin juu, ymmärrän hyvin. Noita strereotypioita on varmasti ihan jokaisella.
-mf-Noin se on pitkälti. Emmehän me oikeasti kenenkään luonnetta tunne ennen kuin olemme asuneet yhdessä vuosia, kaikki eivät vielä silloinkaan.
Asiaan liittyy kyllä myös se oletus (siis toinen jo!) että pitkiä perusteluja kirjoittava/hakeva on myös arjessa kova kommunikoimaan puheella. En minä sitäkään jaksaisi. Eli turha alkaa enempi tutustumaan.
Mutta sinunkin maailmassa tärkeintä on se miltä sinusta tuntuu. Ja minun maailmassa se miltä minusta tuntuu.
Loppupeleissä kaikki elämän isot ratkaisut tehdään mielestäni tunteella.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Noin se on pitkälti. Emmehän me oikeasti kenenkään luonnetta tunne ennen kuin olemme asuneet yhdessä vuosia, kaikki eivät vielä silloinkaan.
Asiaan liittyy kyllä myös se oletus (siis toinen jo!) että pitkiä perusteluja kirjoittava/hakeva on myös arjessa kova kommunikoimaan puheella. En minä sitäkään jaksaisi. Eli turha alkaa enempi tutustumaan.
Mutta sinunkin maailmassa tärkeintä on se miltä sinusta tuntuu. Ja minun maailmassa se miltä minusta tuntuu.
Loppupeleissä kaikki elämän isot ratkaisut tehdään mielestäni tunteella.
-keinovaginamies-Kyllä, tunteet ovat nimenomaan erittäin oleellisia. Ainakin itselleni myös itseni suojeleminen täysin turhalta tunnepuolen kivulta. Jos tiedän jo etukäteen, että tietty yhdistelmä ei toimi, niin en lähde tietentahtoen siihen sormiani polttamaan. Jotkin asiat ovat tuossa suhteessa helppoja, mutta valtaosa tietenkään ei. Kai sitä nyt jotain on pitänyt elämässä oppia ja otetaan nyt edes ne ilmiselvät asiat pois. :)
Niin, tuo puhepuolikin on kovin vaihtelevaa. Itse esim. olen sosiaalinen introvertti. Mä voin toisinaan jutella aktiivisesti tuntemattomienkin kanssa koko illan ja toisinaan haluan olla viikon hiljaa. Parin kolmen päivän messukeikka tekee jo todella tiukkaa ja sellaisen jälkeen olen ainakin viikon ihan kuitti ja multa on turha odottaa aktiivista kommunikaatiota. Mä en kestäisi puheliasta ekstroverttia. Mulla olisi pakko olla joku piilopirtti, johon voisin vetäytyä hiljaisuuteen.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaan kertooko listan pituus lopulta varsinaisesti mitään kriteerien määrästä? Lähes jokaisen jutunhan pystyy kyllä halutessaan sanomaan lyhyestikin. Eikö esimerkiksi tuo "persoonien yhteensopivuus" lopulta pidä sisällään paljon asioita, jos sitä rupeaa kirjoittamaan auki?
-mf-"persoonien yhteensopivuus" pitää toki sisällään paljon asioita. Juju onkin juuri siinä, että jättää ne asiat avoimeksi. Avoimuuden idea menee pilalle, jos alkaa tarkemmin avata, ts. "avaamalla asioita" toimii päinvastoin: sulkee asioita, tässä tapauksessa ihmisiä ympäriltään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"persoonien yhteensopivuus" pitää toki sisällään paljon asioita. Juju onkin juuri siinä, että jättää ne asiat avoimeksi. Avoimuuden idea menee pilalle, jos alkaa tarkemmin avata, ts. "avaamalla asioita" toimii päinvastoin: sulkee asioita, tässä tapauksessa ihmisiä ympäriltään.
No kun nyt vaan edes itse jollain tasolla ne asiat tunnistaisi. Se kertooko niitä avoimesti muille onkin sitten ihan eri juttu. Omasta mielestäni sisäinen listaus on täysin sama asia kuin esille kirjoitettu. En näe niissä yhtään mitään eroa.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiinnostaa tietää millaisen luonne-eron siitä näkee? Itse en keksi yhtään asiaa minkä siitä näkisi. Lähinnä koen siitä näkyvän sen, onko kyseinen ihminen juuri sillä maailmanhetkellä jaksanut/viitsinyt asiaa sen syvällisemmin pohtia. Se taas ei minusta kerro mitään persoonasta, ei hyvään eikä huonoon.
Itse esimerkiksi voin aivan yhtä hyvin kirjoittaa hyvin minimaalisen tai sitten valtavan yksityiskohtaisen ja eritellyn listan, täysin riippuen tilanteesta. Se voi tietenkin kertoa siitä, että olen niin kovin tottunut tekemään tilanteeseen suhteutettuja listoja. Joskus pitää kirjoittaa, että tarvitsemme "tarinan, mekaniikat, grafiikat, musiikit jne." ja kuka ottaa minkäkin ison osa-alueen hoitaakseen. Toisinaan taas täytyy ottaa noista yksi osa-alueista ja alkaa jakaa sitä tuhanteen pieneen palikkaan.
-mf-keinovaginamies puhuu asiaa. Luonne-ero on heti havaittavissa riippuen siitä onko ihmisellä pitkä lista kriteereitä, joita vielä selittää pitkästi ja laveasti, vai jokin lyhyt yksinkertainen yleisluonteinen "musta tuntuu" -käsitys. Kyse on luonteesta, mutta myös ennenkaikkea asenteesta ja suhtautumistavasta itseensä, elämään ja muihin ihmisiin.
Itse olen ihmisten suhteen luonnonlapsi, mutta joidenkin asioiden kohdalla kovinkin järjestelmällinen. Ympärilläni on aina ollut monenmoisia ihmisiä. Jotkut selittelevät laajasti ja mielestään perusteellisesti asioita, ovat esillä mielellään. Luonnonlapsena kritisoin lörpöttelijöitä mielessäni tilan varastamisesta hiljaisemmilta kanssaihmisiltään. En todellakaan viihtyisi parisuhteessa, jossa toinen laatisi listoja ja analyysejä suhteestamme. Jossain vaiheessa analyyttisyys, perustelut, listat usein menee överiksi ja sellainen kertoo paljon enemmän persoonallisuushäiriöstä eikä analyyttisuudesta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
keinovaginamies puhuu asiaa. Luonne-ero on heti havaittavissa riippuen siitä onko ihmisellä pitkä lista kriteereitä, joita vielä selittää pitkästi ja laveasti, vai jokin lyhyt yksinkertainen yleisluonteinen "musta tuntuu" -käsitys. Kyse on luonteesta, mutta myös ennenkaikkea asenteesta ja suhtautumistavasta itseensä, elämään ja muihin ihmisiin.
Itse olen ihmisten suhteen luonnonlapsi, mutta joidenkin asioiden kohdalla kovinkin järjestelmällinen. Ympärilläni on aina ollut monenmoisia ihmisiä. Jotkut selittelevät laajasti ja mielestään perusteellisesti asioita, ovat esillä mielellään. Luonnonlapsena kritisoin lörpöttelijöitä mielessäni tilan varastamisesta hiljaisemmilta kanssaihmisiltään. En todellakaan viihtyisi parisuhteessa, jossa toinen laatisi listoja ja analyysejä suhteestamme. Jossain vaiheessa analyyttisyys, perustelut, listat usein menee överiksi ja sellainen kertoo paljon enemmän persoonallisuushäiriöstä eikä analyyttisuudesta.No se on hyvä, että te huomaatte heti tuollaisesta luonne-eron. Itse en siihen kykene, kun voin olla molempia tyyppejä (listaav tai listaamaton) ihan tilanteesta riippuen. Oletan maailmassa olevan muitakin kaltaisiani. Tai saatan mä tietenkin olla ihan totaalisen uniikki yksilö.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiivistetysti:
En osaa sitä yhtään tuon paremmin selittää, mitä jo kirjoitin. Se on yksinkertaisesti tunne, mikä minulle syntyy listaajasta.
Ja minä kun olen tunteella menijä, niin minun ei tarvitse perustella tämän kummemmin. :)
-keinovaginamies-Juu, tämä on näitä juttuja joita järjestelmällisyyteen taipuvainen ei oikein osaa sisäistää
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu, tämä on näitä juttuja joita järjestelmällisyyteen taipuvainen ei oikein osaa sisäistää
No sitten ainakin mun olis pitänyt kyetä tosi hyvin tajuamaan. Mua kun ei pysty hyvällä tahdollakaan mmäärittelemään järjestelmälliseksi. Ehkä lievästi hallittu luova kaaos kuvaisi parhaiten. Ehkä olen sitten liian kaoottinen tajuamaan tuota. :P
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sitten ainakin mun olis pitänyt kyetä tosi hyvin tajuamaan. Mua kun ei pysty hyvällä tahdollakaan mmäärittelemään järjestelmälliseksi. Ehkä lievästi hallittu luova kaaos kuvaisi parhaiten. Ehkä olen sitten liian kaoottinen tajuamaan tuota. :P
-mf-Vastakkaisia ominaisuuksia saattaa löytyä paljonkin samasta kropasta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vastakkaisia ominaisuuksia saattaa löytyä paljonkin samasta kropasta
Tietysti ja joskus sitä joutuu myös tekemään itselleen ei niin kovin luontaisia asioita, vaikka työn pakottamana. Itse en esimerkiksi voi mitenkään olettaa muiden kykenevän työskentelemään minun omilla kaoottisilla systeemeilläni. Heille tarvii olla pikkasen järjestelmällisempää systeemiä.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tietysti ja joskus sitä joutuu myös tekemään itselleen ei niin kovin luontaisia asioita, vaikka työn pakottamana. Itse en esimerkiksi voi mitenkään olettaa muiden kykenevän työskentelemään minun omilla kaoottisilla systeemeilläni. Heille tarvii olla pikkasen järjestelmällisempää systeemiä.
-mf-Heh, tuo mun työpöytäni on malliesimerkki hallitusta kaaoksesta
- Anonyymi
No jos nainen on tosi hyvännäköinen ja seksikäs ja olis tosi mukava ja kiva niin kyllä hänet valitsisi eli suhteeseen olis valmis ja olis normaali kunnon työläistyttö niin ei estettä olis
- Anonyymi
Huh, siinäpä onkin toiveita kerrakseen. :)
Monta TOSIA, mutta luulen silti, että tuo normaalius on se kaikkein vaikeimmin löytyvä. Normaaleja ihmisiä ei juuri ole, mutta valtavasti eri tavoin epänormaaleja kyllä.
-mf-
- Anonyymi
Yrittää sitä kieltää tai ei, niin kyllä se taitaa olla molemmin puolin ulkonäkö mihin ensiksi kiinnittää huomiota. Kun näkee kiinnostavan tyypin joka osoittaa myös jotain kiinnostusta sinuun voi yrittää lähempää kontaktia. Saattaa olla, että jo ensi keskustelussa käy ilmi ettei henkilö ole sitä tyyppiä mitä hakee ja lähempi tutustuminen jää siihen tai henkilö jää pelkäksi kaverisuhteeksi. Ennen oli kaikki paremmin ja ihmiset kohtasivat toisiaan livenä baareissa ja ravintoloissa ja pääsivät heti lähikontaktiin toisin kuin nyt, kun deittailu tapahtuu netin välityksellä. Suomeenkin enemmän koko kansan pubeja missä käymistä ei kenenkään kohdalla paheksuta ja missä minkä tahansa ikäiset ihmiset voisivat kohdata toisiaan livenä.
- Anonyymi
Mun täytyy kyllä todeta, että itselläni ihan vilpittömästi ulkonäkö on sivuseikka. Minua voi miellyttää ulkoisesti hyvin monentyyppinen mies ja jos tykästyn muutoin, niin vaatimukset ovat todistetusti hyvin vähäiset. Mä en ole koskaan eläessäni katsonut, että tuossapa kivannäköinen, menenpä juttelemaan. Tosin mä en ole kertaakaan elämässäni ollut ns. haku päällä jotain ihmisjoukkoa katselemassa. Tuo ajatus on mulle jotenkin ihan täysin vieras.
Tosin yksi ulkonäköön liittyvä "kriteeri" mulla on. Tai no en tiedä voiko puhua kriteeristä, vaan pikemmin ennakkoluulosta. En pidä liian komeista miehistä. Sellaisen miehen lähestymisyritykset nostavat heti niskavillani pystyyn ja näin on ollut aina. Myönnän, että se on ilkeää. Eivät kaikki hyvännäköiset ole k.päitä ja tiedän muutaman tosi mukavankin. Vaan kun ei nappaa tutustua syvemmin, niin ei nappaa. Anonyymi tutustuminen voisi toimia tuossa kohtaa. Ehtisin ihastua persoonaan, ennen kun näkisin ulkonäön.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun täytyy kyllä todeta, että itselläni ihan vilpittömästi ulkonäkö on sivuseikka. Minua voi miellyttää ulkoisesti hyvin monentyyppinen mies ja jos tykästyn muutoin, niin vaatimukset ovat todistetusti hyvin vähäiset. Mä en ole koskaan eläessäni katsonut, että tuossapa kivannäköinen, menenpä juttelemaan. Tosin mä en ole kertaakaan elämässäni ollut ns. haku päällä jotain ihmisjoukkoa katselemassa. Tuo ajatus on mulle jotenkin ihan täysin vieras.
Tosin yksi ulkonäköön liittyvä "kriteeri" mulla on. Tai no en tiedä voiko puhua kriteeristä, vaan pikemmin ennakkoluulosta. En pidä liian komeista miehistä. Sellaisen miehen lähestymisyritykset nostavat heti niskavillani pystyyn ja näin on ollut aina. Myönnän, että se on ilkeää. Eivät kaikki hyvännäköiset ole k.päitä ja tiedän muutaman tosi mukavankin. Vaan kun ei nappaa tutustua syvemmin, niin ei nappaa. Anonyymi tutustuminen voisi toimia tuossa kohtaa. Ehtisin ihastua persoonaan, ennen kun näkisin ulkonäön.
-mf-Täytyy vilpittömästi sanoa samaa. Miehen olemus ja energiakenttä menee aina ulkonäön edelle. Pelkkä ulkonäkö on aina pelkkä ulkonäkö.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun täytyy kyllä todeta, että itselläni ihan vilpittömästi ulkonäkö on sivuseikka. Minua voi miellyttää ulkoisesti hyvin monentyyppinen mies ja jos tykästyn muutoin, niin vaatimukset ovat todistetusti hyvin vähäiset. Mä en ole koskaan eläessäni katsonut, että tuossapa kivannäköinen, menenpä juttelemaan. Tosin mä en ole kertaakaan elämässäni ollut ns. haku päällä jotain ihmisjoukkoa katselemassa. Tuo ajatus on mulle jotenkin ihan täysin vieras.
Tosin yksi ulkonäköön liittyvä "kriteeri" mulla on. Tai no en tiedä voiko puhua kriteeristä, vaan pikemmin ennakkoluulosta. En pidä liian komeista miehistä. Sellaisen miehen lähestymisyritykset nostavat heti niskavillani pystyyn ja näin on ollut aina. Myönnän, että se on ilkeää. Eivät kaikki hyvännäköiset ole k.päitä ja tiedän muutaman tosi mukavankin. Vaan kun ei nappaa tutustua syvemmin, niin ei nappaa. Anonyymi tutustuminen voisi toimia tuossa kohtaa. Ehtisin ihastua persoonaan, ennen kun näkisin ulkonäön.
-mf-Tarkoitinkin, että siihen katse osuu mikä omaa silmää miellyttää. Ei siis tarvitse olla kauneuskuningatar tai mister Finland. Kauneus ja komeus on katsojan silmissä, joku tykkää pullukasta joku toinen laiheliinista, jotain kiehtoo sliipattu herrasmies tai viimeisen päälle fiini nainen ja joku saattaa syttyä parhaat päivänsä näheestä rentusta tai hampaattomasta akasta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitinkin, että siihen katse osuu mikä omaa silmää miellyttää. Ei siis tarvitse olla kauneuskuningatar tai mister Finland. Kauneus ja komeus on katsojan silmissä, joku tykkää pullukasta joku toinen laiheliinista, jotain kiehtoo sliipattu herrasmies tai viimeisen päälle fiini nainen ja joku saattaa syttyä parhaat päivänsä näheestä rentusta tai hampaattomasta akasta.
No kun ei se omalla kohdallani mene noinkaan. Olen mm. rakastunut ihmiseen, joka ei millään tasolla kiinnittänyt ulkosesti kiinnittänyt huomiotani, mutta ihastuttuani hän oli syötävän söpö.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitinkin, että siihen katse osuu mikä omaa silmää miellyttää. Ei siis tarvitse olla kauneuskuningatar tai mister Finland. Kauneus ja komeus on katsojan silmissä, joku tykkää pullukasta joku toinen laiheliinista, jotain kiehtoo sliipattu herrasmies tai viimeisen päälle fiini nainen ja joku saattaa syttyä parhaat päivänsä näheestä rentusta tai hampaattomasta akasta.
Minun silmää ei voi hämätä. Tunne ratkaisee mikä minua miellyttää.
- Anonyymi
Palinvarintahan on lintulaji 😂🤣😅 hou hou
- Anonyymi
Ensisilmäyksellä.
Kokonaishahmo. Ryhdikäs, perushyväntuulinen.
Tutustumisen aikana samansuuntaiset moraaliset arvot. Sama "aaltopituus". Vilpittömyys. Kyky sietää vastoinkäymisiä ja nähdä ne osana tavallista elämää.
Yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Urheilu, matkustelu.
Samanlainen suhde rahaan. Silloin kun sitä on ja silloin kun siitä on puutetta.
Pitemmän päälle yhteisiä tavoitteita. Elämän hahmottamista.
Yms.- Anonyymi
Juuri noin, ytimekkäästi sanottu.
Random on tässä ja toisessa ketjussa peräänkuuluttanut omaa vastuuta. Omavastuuta on se, että alkaa seurustelemaan vain henkilön kanssa, jonka kanssa voi tulla toimeen, jonka kanssa parisuhde voi onnistua ja yhteistä löytyy. Vaikka kuinka yrittäisi, ei vaikka tunteet syty kaikkien kanssa.
On ihan sama listaako ominaisuudet etukäteen tiedostaan tai katsooko asiat naamatusten listaamatta. Kyse on tuloeroista.- Anonyymi
Noin minäkin ajattelen. Minustakin kyse on vastuunkantamisesta. Vastuun paitsi itsestään ja omista tunteistaan niin myös siitä toisesta osapuolesta. En minä ainakaan usko, etteikö myös mieheen satu tunnetasolla. Mikä oikeus minulla muka olisi lähteä johonkin sellaiseen kuvioon, jonka tiedän jo etukäteen epäonnistuvan? Eikö se ole aika hitokseen epäreilua sitä toista osapuolta kohtaan? Vai eivätkö miehet (muka) ole ikinä tosissaan?
Ja siis kyllä, minustakin on aivan sama listaako asiat mielessään, vai kirjoitaako ne nähtäville. Tavallaan itse ajattelen, että näkyville kirjoittaminen on reilumpaa, mutta ei mitenkään välttämätöntä. Itselleni tuollainen listaus olisi lähinnä työkalu, jonka avulla voin selventää omaa sopimistani toisen ajatuksiin jo etukäteen. Vaan kuten sanottu, niin ei se välttämätöntä ole.
-mf- Hah hah! Kyse ei ole tuloeroista, kun iPhone tahtoo ajatella, vaan siis tyyli-eroista (pakko kirjoittaa viivalla, että onnistuu).
Anonyymi kirjoitti:
Noin minäkin ajattelen. Minustakin kyse on vastuunkantamisesta. Vastuun paitsi itsestään ja omista tunteistaan niin myös siitä toisesta osapuolesta. En minä ainakaan usko, etteikö myös mieheen satu tunnetasolla. Mikä oikeus minulla muka olisi lähteä johonkin sellaiseen kuvioon, jonka tiedän jo etukäteen epäonnistuvan? Eikö se ole aika hitokseen epäreilua sitä toista osapuolta kohtaan? Vai eivätkö miehet (muka) ole ikinä tosissaan?
Ja siis kyllä, minustakin on aivan sama listaako asiat mielessään, vai kirjoitaako ne nähtäville. Tavallaan itse ajattelen, että näkyville kirjoittaminen on reilumpaa, mutta ei mitenkään välttämätöntä. Itselleni tuollainen listaus olisi lähinnä työkalu, jonka avulla voin selventää omaa sopimistani toisen ajatuksiin jo etukäteen. Vaan kuten sanottu, niin ei se välttämätöntä ole.
-mf-Olen saa mieltä, että on kyse nimenomaan työkalusta. Kun treffeille menee, ei listat ole enää mielessä vaan työkalut jää taustalle ja itse asiassa malli on sama mitä random mainostaa. Tutustumaan menee avoimin mielin ja sen jälkeen tehdään johtopäätökset 1-3 tapaamisen perusteella.
Vertaus on ontuva, mutta periaate pätee: Jos olisin kyse työpaikan hausta, voi mennä kaikkiin haastatteluihin riippumatta haluaako paikan tai ei tai voisiko kuvitella tekevänsä työtä muutakin kuin väliaikaisesti lyhyellä jänteellä? Tai sitten voi laittaa energiansa vain niihin paikkoihin, jotka oikeasti kiinnostaa ja saa innostuksen pintaan. Jos on työtön, eikä tule taloudellisesti toimeen, voi olla pakko ottaa vatsaan myös työtä jonka kokee epämiellyttäväksi. Jos taas pakkoaselmaa ei ole, voi hakea vain kun hyvä paikka tulee vastaan. Ei noiden kahden aseman hakutilannetta voi edes verrata, motiivi hakea on erilainen: mikä vaan käy tai vain hyvä on etsinnän alla. Parisuhteen etsimisessä hyvä elämä ja kiireinen työ ja lapset tekee myös sen ettei aikaa ole kokeilla kaikkea vaan mahdollista, vain ollakseen jonkun toiseen mielestä ei-nirso, vaan vähä aika pitää kohdistaa sinne missä on oikeasti edellytyksiä onnistua. Mielummin etsii hieman pidempään kuin treffaa kymmeniä vain koska kaikille pitää antaa nimellisesti mahdollisuus (treffit ei edes nosta mahdollisuutta, jos oikeasti ei ole aineksia).- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Olen saa mieltä, että on kyse nimenomaan työkalusta. Kun treffeille menee, ei listat ole enää mielessä vaan työkalut jää taustalle ja itse asiassa malli on sama mitä random mainostaa. Tutustumaan menee avoimin mielin ja sen jälkeen tehdään johtopäätökset 1-3 tapaamisen perusteella.
Vertaus on ontuva, mutta periaate pätee: Jos olisin kyse työpaikan hausta, voi mennä kaikkiin haastatteluihin riippumatta haluaako paikan tai ei tai voisiko kuvitella tekevänsä työtä muutakin kuin väliaikaisesti lyhyellä jänteellä? Tai sitten voi laittaa energiansa vain niihin paikkoihin, jotka oikeasti kiinnostaa ja saa innostuksen pintaan. Jos on työtön, eikä tule taloudellisesti toimeen, voi olla pakko ottaa vatsaan myös työtä jonka kokee epämiellyttäväksi. Jos taas pakkoaselmaa ei ole, voi hakea vain kun hyvä paikka tulee vastaan. Ei noiden kahden aseman hakutilannetta voi edes verrata, motiivi hakea on erilainen: mikä vaan käy tai vain hyvä on etsinnän alla. Parisuhteen etsimisessä hyvä elämä ja kiireinen työ ja lapset tekee myös sen ettei aikaa ole kokeilla kaikkea vaan mahdollista, vain ollakseen jonkun toiseen mielestä ei-nirso, vaan vähä aika pitää kohdistaa sinne missä on oikeasti edellytyksiä onnistua. Mielummin etsii hieman pidempään kuin treffaa kymmeniä vain koska kaikille pitää antaa nimellisesti mahdollisuus (treffit ei edes nosta mahdollisuutta, jos oikeasti ei ole aineksia).Mä mietin myös laittavani vertauksen työpaikan hakemiseen, mutta jätin sen sitten tekemättä. Kiva, että jonkun muunkin aivot toimivat samalla tavalla. :D
-mf- - Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Olen saa mieltä, että on kyse nimenomaan työkalusta. Kun treffeille menee, ei listat ole enää mielessä vaan työkalut jää taustalle ja itse asiassa malli on sama mitä random mainostaa. Tutustumaan menee avoimin mielin ja sen jälkeen tehdään johtopäätökset 1-3 tapaamisen perusteella.
Vertaus on ontuva, mutta periaate pätee: Jos olisin kyse työpaikan hausta, voi mennä kaikkiin haastatteluihin riippumatta haluaako paikan tai ei tai voisiko kuvitella tekevänsä työtä muutakin kuin väliaikaisesti lyhyellä jänteellä? Tai sitten voi laittaa energiansa vain niihin paikkoihin, jotka oikeasti kiinnostaa ja saa innostuksen pintaan. Jos on työtön, eikä tule taloudellisesti toimeen, voi olla pakko ottaa vatsaan myös työtä jonka kokee epämiellyttäväksi. Jos taas pakkoaselmaa ei ole, voi hakea vain kun hyvä paikka tulee vastaan. Ei noiden kahden aseman hakutilannetta voi edes verrata, motiivi hakea on erilainen: mikä vaan käy tai vain hyvä on etsinnän alla. Parisuhteen etsimisessä hyvä elämä ja kiireinen työ ja lapset tekee myös sen ettei aikaa ole kokeilla kaikkea vaan mahdollista, vain ollakseen jonkun toiseen mielestä ei-nirso, vaan vähä aika pitää kohdistaa sinne missä on oikeasti edellytyksiä onnistua. Mielummin etsii hieman pidempään kuin treffaa kymmeniä vain koska kaikille pitää antaa nimellisesti mahdollisuus (treffit ei edes nosta mahdollisuutta, jos oikeasti ei ole aineksia)."(treffit ei edes nosta mahdollisuutta, jos oikeasti ei ole aineksia)"
Tämäpä tämä. Itse opin viimeisestä, että tapaamista ei todellakaan kannata määrittää treffeiksi, jos ei oikeasti halua kyseisen ihmisen kanssa treffeille. Kaikki muu on minulle tästälähtien vain tapaamisia, lounaita, jne. Mä en ikinä enää suostu treffeille "antaakseni mahdollisuuden".
-mf- Anonyymi kirjoitti:
Mä mietin myös laittavani vertauksen työpaikan hakemiseen, mutta jätin sen sitten tekemättä. Kiva, että jonkun muunkin aivot toimivat samalla tavalla. :D
-mf-Työpaikan etsiminen vertaukseni ontuu, koska ihmissuhteet on erilaisia, monivivahteisempia ja enemmän tunneasioita. Silti, etsimisen tai tapaamisen analogia on sama. Voin joko käydä huvikseen katsomassa, jos lähtökohtaisesti ei-tyydyttävä työpaikka/ihmissuhde yllättää tai sitten voi keskittyä, että energia menee vain se paikan etsimiseen, johon haluaa jäädä. Ja kuten työpaikoissa, niin myös parisuhteissa, valinta tehdään molemmin puolin. Kummankin osapuolen pitää haluta samaa, että kumpikin valitsee toisensa. Vaikka kuinka haluaisi paikkaan X töihin, ei se auta, jos X on parempi hakija. Se ettei ole 1.valinta ei tee hakijaa huonoksi, vaan toiseksi parhaaksi.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Työpaikan etsiminen vertaukseni ontuu, koska ihmissuhteet on erilaisia, monivivahteisempia ja enemmän tunneasioita. Silti, etsimisen tai tapaamisen analogia on sama. Voin joko käydä huvikseen katsomassa, jos lähtökohtaisesti ei-tyydyttävä työpaikka/ihmissuhde yllättää tai sitten voi keskittyä, että energia menee vain se paikan etsimiseen, johon haluaa jäädä. Ja kuten työpaikoissa, niin myös parisuhteissa, valinta tehdään molemmin puolin. Kummankin osapuolen pitää haluta samaa, että kumpikin valitsee toisensa. Vaikka kuinka haluaisi paikkaan X töihin, ei se auta, jos X on parempi hakija. Se ettei ole 1.valinta ei tee hakijaa huonoksi, vaan toiseksi parhaaksi.
Niin eihän see vertauksena täysin toimi, mutta on siinä jotain samaakin. Itse olen joskus ollut työssä, jota tein vain rahan ja toimeentulon takia. Nykyään olen työssä, joka oli mulle unelma ja haave. En enää vaihtaisi takaisin pelkkään rahaan ja toimeentuloon. :)
-mf- - Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Työpaikan etsiminen vertaukseni ontuu, koska ihmissuhteet on erilaisia, monivivahteisempia ja enemmän tunneasioita. Silti, etsimisen tai tapaamisen analogia on sama. Voin joko käydä huvikseen katsomassa, jos lähtökohtaisesti ei-tyydyttävä työpaikka/ihmissuhde yllättää tai sitten voi keskittyä, että energia menee vain se paikan etsimiseen, johon haluaa jäädä. Ja kuten työpaikoissa, niin myös parisuhteissa, valinta tehdään molemmin puolin. Kummankin osapuolen pitää haluta samaa, että kumpikin valitsee toisensa. Vaikka kuinka haluaisi paikkaan X töihin, ei se auta, jos X on parempi hakija. Se ettei ole 1.valinta ei tee hakijaa huonoksi, vaan toiseksi parhaaksi.
Työnantaja valitsee mielestään sopivimman hakijan. Aina valinta ei onnistu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Työnantaja valitsee mielestään sopivimman hakijan. Aina valinta ei onnistu.
Kyllä työntekijäkin valitsee työantajansa. Itse olen muutaman kerran kieltäytynyt tarjotusta työpaikasta, kun olen työhaastattelussa tajunnut, että minulla on ollut työnantajasta väärä mielikuva.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä työntekijäkin valitsee työantajansa. Itse olen muutaman kerran kieltäytynyt tarjotusta työpaikasta, kun olen työhaastattelussa tajunnut, että minulla on ollut työnantajasta väärä mielikuva.
Juuri näin! Tai mielenkiintoinen paikka osoittautuu hakuvaiheessa vaikka ilmapiiriltään sellaiseksi ettei paikkaa halua vastaanottaa jollei ole pakkotilanteessa.
Olen myös itse ollut monta kertaa tilanteessa, että ovat jo päättäneet valita minut tai laittaa 2.kierrokselle, ja haastattelu on lähinnä nimellinen tätä kaikkea voimme tarjota-tilaisuus ja jo siinä kohtaa tiedän olenko kiinnostunut vai en.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin eihän see vertauksena täysin toimi, mutta on siinä jotain samaakin. Itse olen joskus ollut työssä, jota tein vain rahan ja toimeentulon takia. Nykyään olen työssä, joka oli mulle unelma ja haave. En enää vaihtaisi takaisin pelkkään rahaan ja toimeentuloon. :)
-mf-No töitähän voi kysyä, vaikka ei työpaikka olisikaan auki. Työpaikkaa voi myös kysellä uudestaan vaikka kysymys hetkellä ei paikkaa olisi vapaana tai ei just kyseiseen tehtävään tulisi valituksi. Työpaikka ei myöskään voi olla varattu, vaan aina voi tulla tarve toiselle työntekijälle. Ja niin kuin huomaamme, niin työsuhde on paljon helpompi ja joustavampi kuin parisuhde. Parisuhdetta voisikin sanoa ongelmaksi, mutta työsuhde tarjoaa haastetta mikä voidaan aina ratkaista.
- Anonyymi
Antaa intuition viedä, jos on viedäkseen, etenkin jos silmäkkäin kohtaa. Ei siinä tarvitse silloin mitään kriteerejä mielessään pyöritellä. Netissä jos toilailee kuvien perusteella haarukoiden ja jonkun pahaisen esittelytekstin perusteella niin homma on vähän erilainen ja antaa tilaa kriteereiden käyttöön enemmän ja siinä kohtaa juttu saattaa helpostikin lipsahtaa ylikriittisyyden puolelle, ajattelee ahtaammin kuin oikeasti edes on tarve.
- Anonyymi
Pirpana tuossa seuraavaksi ajattelee 98% samoin kuin minä ja sanoo samat asiat ehkä selkeämmin
Mielestäni kullakin saa olla minkälaiset parinvalintakriteerit tahansa. Se on jokaisen oma juttu.
Toisaalta olen vahvasti sitä mieltä, jos karsitaan esimerkiksi vaikka pituuden mukaan jo ensikättelyssä, ovat kriteerit ehkä kyseisellä henkilöllä liian tiukat tai pinnalliset.
Pituus esimerkiksi ei kerro ihmisestä mitään. Muuta kuin kuinka pitkä ihminen on.
Ja olen kritisoinut myös sitä naisten tapaa listata ominaisuuksia jotka pitää täyttyä, ennen kuin edes harkitsee ensitapaamista..
Kas, asiahan on kaksiteräinen miekka. Toisaalta on hyvä, että tietää mitä haluaa, mutta samalla voi karsia hyvinkin ihania ihmisiä elämästään, kun ei anna mahdollisuutta edes tutustumisvaiheeseen.
Tämä itsensä ylentäminen niin erinomaiseksi, ettei vähempi kelpaa ja kertakäyttökulttuuri ihmisten suhteen on minulle vierasta. Toki tätä päivää ja siksi relevanttia. Enhän tosin ole ollut koskaan sinkkumarkkinoilla, niin en voi tietää.
Mielestäni parinvalinta tapahtuu siinä tutuatumisvaiheen jälkeen. Ei ensimmäisen tapaamisen 10 minuutin aikana. Mutta olenkin vanhanaikainen, enkä usko kemiaan ensikättelyssä.
Se miten haluaa parinsa valita, on oma valinta.- Anonyymi
Tuo itsensä ylentäminen on yksi tapa ajatella asiaa. Asian voi kuitenkin nähdä myös realismina tai jopa itsensä alentamisena. Se on miten asian haluaa nähdä ja miltä se itsestä tuntuu. Asettamalla kriteerinsä julkiseksi antaa väistämättä tietoa itsestään ja tuo tieto voi olla hyvinkin oleellista sitä lukevan ihmisen kannalta.
-mf- - Anonyymi
Tarkotan tuolla oleellisuudella sitä, että jos nyt vaikka lukisin listaa, jossa vaaditaan tietynlaista ulkonäköä, niin ohittaisin kyseisen listan tekijän muitta mutkitta, vaikka täyttäisin täydellisesti ne ulkonäkökriteerit. Kokisin tuon asian itselleni erittäin hyödylliseksi tiedoksi, sillä reaalimaailmassa mulla menisi hetki aikaa täysin hukkaan ja turhaan työhön, ennen kun selviäisi tyypin olevan siinä ulkonäköni houkuttamana. Molemmissa tilanteissa tulisin poistumaan, mutta toisessa en joutuisi tuhlaamaan aikaani asian selvittämiseen.
-mf- Anonyymi kirjoitti:
Tuo itsensä ylentäminen on yksi tapa ajatella asiaa. Asian voi kuitenkin nähdä myös realismina tai jopa itsensä alentamisena. Se on miten asian haluaa nähdä ja miltä se itsestä tuntuu. Asettamalla kriteerinsä julkiseksi antaa väistämättä tietoa itsestään ja tuo tieto voi olla hyvinkin oleellista sitä lukevan ihmisen kannalta.
-mf-Onhan se noinkin, kuten sanot.
Itsensä ylentämisellä kuitenkin vaatii kumppanirarjokkailta enemmän kuin on itse halukas antamaan.
Sitä, että toinen täyttää ehdot, ilman että keriteerien listaaja itse laittaa peliin mitään.
Mutta miten sen asian haluaa nähdä. Se on ihan itsestä kiinni. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Kyse nyt kuitenkin on parinvalinnasta. Yksilö valitsee paria itselleen...- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Onhan se noinkin, kuten sanot.
Itsensä ylentämisellä kuitenkin vaatii kumppanirarjokkailta enemmän kuin on itse halukas antamaan.
Sitä, että toinen täyttää ehdot, ilman että keriteerien listaaja itse laittaa peliin mitään.
Mutta miten sen asian haluaa nähdä. Se on ihan itsestä kiinni. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Kyse nyt kuitenkin on parinvalinnasta. Yksilö valitsee paria itselleen...Mä en ajattele itsensä ylentämistä lainkaan noin yksinkertaistetusti. Maulleen ei ihminen voi sen kummemmin mitään. Se on mitä on ja sen kanssa on pakko myös itse elää. Toisten on kovin vaikea (jos ei jopa mahdoton) vaikka nyt seksuaalisesti kiihottua "vääränlaisesta" ihmisestä. Mä ainakin koen enemmän sääliä, kuin närkästystä tuosta asiasta. Kaikkein suurin hankaluus ko. asiasta on yksilölle itselleen.
-mf- - Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Onhan se noinkin, kuten sanot.
Itsensä ylentämisellä kuitenkin vaatii kumppanirarjokkailta enemmän kuin on itse halukas antamaan.
Sitä, että toinen täyttää ehdot, ilman että keriteerien listaaja itse laittaa peliin mitään.
Mutta miten sen asian haluaa nähdä. Se on ihan itsestä kiinni. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Kyse nyt kuitenkin on parinvalinnasta. Yksilö valitsee paria itselleen...Ja siis tuo ei liity suoranaisesti lainkaan "haluun antaa itsestään jotain" tai "laittaa itseäni peliin". Ihminen voi kovasti haluta monenmoista, mutta ei kykene. Kyllä itsekin olen ollut pariin kertaan tilanteessa, jossa olen jopa kovasti halunnut toisesta tykätä, mutta kun en ole kyennyt. Mä olen tosiaan kokenut siitä jopa huonoa omaatuntoa, sillä minussahan se vika siinä kohtaa on.
-mf- Anonyymi kirjoitti:
Tarkotan tuolla oleellisuudella sitä, että jos nyt vaikka lukisin listaa, jossa vaaditaan tietynlaista ulkonäköä, niin ohittaisin kyseisen listan tekijän muitta mutkitta, vaikka täyttäisin täydellisesti ne ulkonäkökriteerit. Kokisin tuon asian itselleni erittäin hyödylliseksi tiedoksi, sillä reaalimaailmassa mulla menisi hetki aikaa täysin hukkaan ja turhaan työhön, ennen kun selviäisi tyypin olevan siinä ulkonäköni houkuttamana. Molemmissa tilanteissa tulisin poistumaan, mutta toisessa en joutuisi tuhlaamaan aikaani asian selvittämiseen.
-mf-Kyllä ymmärsin. Kävin tuon keskustelun yhdessä pitkässä aloituksessani jo läpi.
Tuomalla niitä kriteerejä esiin on paremmat mahdollisuudet löytää se sopiva kumppani, sillä niiden kriteerien kautta vastapuoli voi sivuuttaa myös sinut ja aikaa ei tule hukatuksi.
Mutta itse olenkin perustavanlaatuisesti erilainen tässä asiassa kanssasi. Olen tunteella menijä. Jos jokin tuntuu oikealle, niin se on siinä. En analysoi tai tee listoja. En määrittele kriteerejä tai rajaa asioita. Siksi, kun minun ei ole tarvetta tehdä sitä. Se riittää, jos se tuntuu hyvälle.Anonyymi kirjoitti:
Ja siis tuo ei liity suoranaisesti lainkaan "haluun antaa itsestään jotain" tai "laittaa itseäni peliin". Ihminen voi kovasti haluta monenmoista, mutta ei kykene. Kyllä itsekin olen ollut pariin kertaan tilanteessa, jossa olen jopa kovasti halunnut toisesta tykätä, mutta kun en ole kyennyt. Mä olen tosiaan kokenut siitä jopa huonoa omaatuntoa, sillä minussahan se vika siinä kohtaa on.
-mf-Eli olet tehnyt valintasi tunteella. Kaikki olisi tavallaan siinä, mutta et ole tykännyt kumminkaan. Se on ihan fine.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kyllä ymmärsin. Kävin tuon keskustelun yhdessä pitkässä aloituksessani jo läpi.
Tuomalla niitä kriteerejä esiin on paremmat mahdollisuudet löytää se sopiva kumppani, sillä niiden kriteerien kautta vastapuoli voi sivuuttaa myös sinut ja aikaa ei tule hukatuksi.
Mutta itse olenkin perustavanlaatuisesti erilainen tässä asiassa kanssasi. Olen tunteella menijä. Jos jokin tuntuu oikealle, niin se on siinä. En analysoi tai tee listoja. En määrittele kriteerejä tai rajaa asioita. Siksi, kun minun ei ole tarvetta tehdä sitä. Se riittää, jos se tuntuu hyvälle.Itse taas en oikeastaa koe tuota tapaa kauhean reiluksi. Eniten mä itse olen tämän aiheen ympärillä kokenut huonoa omaa tuntoa niistä täysin väärin perustein antamistani "mahdollisuuksista". Jälkikäteen ajatellen ne olivat ihan tolkuttoman typeriä valintoja minulta ja oli täysin asiatonta satuttaa toisia turhaan. Olisi ollut asiallisempaa sanoa suora ei, kun sen itse kyllä jo etukäteen lähes varmaksi tiesin.
-mf- Anonyymi kirjoitti:
Itse taas en oikeastaa koe tuota tapaa kauhean reiluksi. Eniten mä itse olen tämän aiheen ympärillä kokenut huonoa omaa tuntoa niistä täysin väärin perustein antamistani "mahdollisuuksista". Jälkikäteen ajatellen ne olivat ihan tolkuttoman typeriä valintoja minulta ja oli täysin asiatonta satuttaa toisia turhaan. Olisi ollut asiallisempaa sanoa suora ei, kun sen itse kyllä jo etukäteen lähes varmaksi tiesin.
-mf-Ihana olet. Kertakaikkinensa.
Kyllään se on hienoa jos tietää itsensä ja toisen niin varmasti, ettei kannata. Minulla ei ole niin paljon ihmisiä elämässäni ainakaan vielä, ettenkö huolisi niitä lisää. Suurin osa elämäni ihmisistä ovat vain puolittain tai osittain minulle mieluisia, mutta joukossa on toki helmiä.
Pätee meinaan ne valintakriteerit muihinkin ihmissuhteisiin..- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Eli olet tehnyt valintasi tunteella. Kaikki olisi tavallaan siinä, mutta et ole tykännyt kumminkaan. Se on ihan fine.
Sinusta se on fine, minusta ei. En kykene ajattelemaan jokaisen olevan yksin vastuussa tunteistaan. Kyllä minullakin vastuuni on, jos lähden tietoisesti tilanteeseen, jossa toiseen tulee sattumaan 90%:n varmuudella.
Tuo viimeisin tilanne esimerkiksi oli minua reilusti nuorempi mies. Mä tiesin erinomaisen hyvin, etten tule niin isosta ikäerosta pääsemään henkisesti yli. Ei ainakaan siinä hetkessä ja se tulisis vaatimaan minulta pitkällistä sulattelua, jos onnistuisi sittenkään. Ei hän ihan mun poikani olisi voinut olla, mutta melkeinpä. Suostuminen lähetemään hänen kanssaan treffeille oli minulta todella vastuutonta käytöstä.
-mf- - Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ihana olet. Kertakaikkinensa.
Kyllään se on hienoa jos tietää itsensä ja toisen niin varmasti, ettei kannata. Minulla ei ole niin paljon ihmisiä elämässäni ainakaan vielä, ettenkö huolisi niitä lisää. Suurin osa elämäni ihmisistä ovat vain puolittain tai osittain minulle mieluisia, mutta joukossa on toki helmiä.
Pätee meinaan ne valintakriteerit muihinkin ihmissuhteisiin..Minusta on ihan eri asia huolia ihminen elämääni, kuin tapailla tmv. Mun elämääni kyllä mahtuu ihmisiä vaikkapa ystävinä, mutta se ei tarkoita tapailua.
-mf- Anonyymi kirjoitti:
Sinusta se on fine, minusta ei. En kykene ajattelemaan jokaisen olevan yksin vastuussa tunteistaan. Kyllä minullakin vastuuni on, jos lähden tietoisesti tilanteeseen, jossa toiseen tulee sattumaan 90%:n varmuudella.
Tuo viimeisin tilanne esimerkiksi oli minua reilusti nuorempi mies. Mä tiesin erinomaisen hyvin, etten tule niin isosta ikäerosta pääsemään henkisesti yli. Ei ainakaan siinä hetkessä ja se tulisis vaatimaan minulta pitkällistä sulattelua, jos onnistuisi sittenkään. Ei hän ihan mun poikani olisi voinut olla, mutta melkeinpä. Suostuminen lähetemään hänen kanssaan treffeille oli minulta todella vastuutonta käytöstä.
-mf-No tässäkin asiassa olemme erilaisia. Minulle ikä on vain numero. Tai niin ainakin uskottelen itselleni.. heh.
Sinä olit rohkea kun kokeilit. Annoit itsellesi mahdollisuuden. Ja totesit, ei sittenkään. Entä sit? Tuskin tämä nuorempi siihen kuoli...Anonyymi kirjoitti:
Minusta on ihan eri asia huolia ihminen elämääni, kuin tapailla tmv. Mun elämääni kyllä mahtuu ihmisiä vaikkapa ystävinä, mutta se ei tarkoita tapailua.
-mf-Niin.. näemme tämänkin asian erilailla. Minulle tapailu ei ole pariutumista. Se että tapailen ei ole seurustelemista. Näkemysero vain.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No tässäkin asiassa olemme erilaisia. Minulle ikä on vain numero. Tai niin ainakin uskottelen itselleni.. heh.
Sinä olit rohkea kun kokeilit. Annoit itsellesi mahdollisuuden. Ja totesit, ei sittenkään. Entä sit? Tuskin tämä nuorempi siihen kuoli...Ikä on numero, mutta se tuo kyllä mukanaan monenmoista. Joistain ihmisistä heidän ikänsä huomaa kaikesta, vaikka olisivat muutoin kuinka mukavia ja ihania tahansa.
No jaa. En kokenut asiassa mitään rohkeutta, vaan aivan muuta. Tietoinen toisen ihmisen satuttaminen ei minusta ole rohkeutta. En halunnut satuttaa kieltäytymällä, joten satutin sitten enemmän suostumalla.
-mf- - Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. näemme tämänkin asian erilailla. Minulle tapailu ei ole pariutumista. Se että tapailen ei ole seurustelemista. Näkemysero vain.
En minäkään tainnut puhua vielä pariutumisesta tai seurustelusta. En vaan edes tapaile ystäviä tai kaveriksi kokemiani ihmisiä. Voin tavata, mutta en tapailla. Minulle noissa on vissi ero.
-mf-
- Anonyymi
Omalla kohdalla olennaisin vaatimus on etytä naisen pitää olla savuton koska itsekkään en ole koskaan polttanut tupakkia. Luonteen pitää olla kiltti ja kunnollinen koska itsekkin olen. Hyvä itsetunto pitää olla koska en kestä itkeviä naisia jotka on heikkoja mieleltään ettei tarvii joka asiaan puuttua kun ei osaa itse ratkaista.
Muuten saakin olla normaali oma itsensä.- Anonyymi
Erikoisesti kuviteltu, että itkeminen liittyy itsetuntoon. Ellei kestä ja ymmärrä ihmisten itkua, on jokin tunnehäiriö itsellä.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erikoisesti kuviteltu, että itkeminen liittyy itsetuntoon. Ellei kestä ja ymmärrä ihmisten itkua, on jokin tunnehäiriö itsellä.
- SheenaTunnehäiriöisiä riittää. Onko mikään kamalampaa kohdata suhteessa kuin kumppani joka ei hädän ja itkun keskellä ymmärrä lohduttaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erikoisesti kuviteltu, että itkeminen liittyy itsetuntoon. Ellei kestä ja ymmärrä ihmisten itkua, on jokin tunnehäiriö itsellä.
- SheenaTunnehäiriöisiä on kahdenlaisia. Ensimmäinen ryhmä on ne,jolla empatia ei toimi, jotka eivät osaa lohduttaa ja jotka häiriintyvät pienistäkin tunteen purkauksista, Toinen. tunnehäiriöisten ryhmä on ne, joilla tunteiden vaihtelu on epänormaalin suurta ja joilla tunnesåätely ja. impulssikontrolli toimii heikosti, Tähän toiseen ryhmään kuuluu usein ihmiset, jolla on epävakaa persoonallisuus häiriö tai hypomania, tai noihin viittaavia piirteitä.
Kirjoittajan tekstistä ei käy ilmi sulkeeko hän pois tuon jälkimmäisen ryhmän vai onko itse ryhmässä 1. Jos on edellisessä parisuhteissa kokemusta ihmisestä, jolla tunteiden säätely menee ylös-alas, voi jo tietää ettei parisuhde toimisi pitkällä jänteellä. Ihan niin kuin epävakaa tietää, että tarvitse empaattisen ja ymmärtäväisen, jotta parisuhde vois toimia:
- Anonyymi
Tunne ja intuitio, herkkyys ja valmius kuunnella niitä.
- Sheena - Anonyymi
Mummielest pariks käy vaan tuttokyöpeli tai keiju. Ja nehän on kaikki herttasii. Terveisin Kyöpeli 👻
- Anonyymi
Totta kai kriteerejä saa olla, ne vain tuppaavat unohtumaan silloin kun oikeasti kolahtaa eli rakastuu.
Jos kriteerien mukaan valikoi puolisonsa, siinä ei silloin paljon tunteet paina. Ns. järkiavioliitot ovat ihan ok ja usein kestävätkin mutta suurin osa ihmisistä kaipaa tunnetta olla rakastettu ja saada rakastaa jotain.- Anonyymi
Entä jos kriteerit liittyvät juuri siihen, että tietää millaisista ihmisistä kiinnostuu? Kuuten nyt itsellänin esimerkiksi tuo huumorintajun samankaltaisuus on oikeastaan ihan vältäämätön edellytys, jotta edes aidosti ihmisestä kiinnostun.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entä jos kriteerit liittyvät juuri siihen, että tietää millaisista ihmisistä kiinnostuu? Kuuten nyt itsellänin esimerkiksi tuo huumorintajun samankaltaisuus on oikeastaan ihan vältäämätön edellytys, jotta edes aidosti ihmisestä kiinnostun.
-mf-Minusta välttämätöntä on vain tunne, rakkaus. Kun rakkauden kohde kertoo rakastuneelle huonon vitsin, tai sellaisen joka ei naurata, rakastunut nauraa silti vitsille. Jos rakastunut ei naura, hän ei oikeasti ole rakastunut ja orastavan suhteen voikin päättää siihen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta välttämätöntä on vain tunne, rakkaus. Kun rakkauden kohde kertoo rakastuneelle huonon vitsin, tai sellaisen joka ei naurata, rakastunut nauraa silti vitsille. Jos rakastunut ei naura, hän ei oikeasti ole rakastunut ja orastavan suhteen voikin päättää siihen.
Niin sinusta, mutta eihän se tarkoita sen menevän samoin muilla. Itselläni rakastuminen ei vaikuta huumorintajuun ja toisaalta en edes rakastu ilman oikeanlaista huumoria. Tosin itselläni kyse ei ole minun nauramisestani, vaan siitä että minun huumorini tajutaan. Mitään yletöntä hirnumista en kaipaa, vaan juurikin sitä tajuamista ja samalla aaltopituudella oloa. Se on ihan valtavan täskeä juttu siihen, että edes kiinnostun ja ihastun, rakastumisesta nyt puhumattakaan.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin sinusta, mutta eihän se tarkoita sen menevän samoin muilla. Itselläni rakastuminen ei vaikuta huumorintajuun ja toisaalta en edes rakastu ilman oikeanlaista huumoria. Tosin itselläni kyse ei ole minun nauramisestani, vaan siitä että minun huumorini tajutaan. Mitään yletöntä hirnumista en kaipaa, vaan juurikin sitä tajuamista ja samalla aaltopituudella oloa. Se on ihan valtavan täskeä juttu siihen, että edes kiinnostun ja ihastun, rakastumisesta nyt puhumattakaan.
-mf-Mullahan on siis hyvinkin "kuiva" ja sarkastinen ja aika pimeäkin huumorintaju. Jos sitä ei tajua, niin moni on sen ottanut vittuilunakin. Eli jos huumorintaju ei ole suht yhtenevä, niin homma ei todellakaan toimi. :D
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin sinusta, mutta eihän se tarkoita sen menevän samoin muilla. Itselläni rakastuminen ei vaikuta huumorintajuun ja toisaalta en edes rakastu ilman oikeanlaista huumoria. Tosin itselläni kyse ei ole minun nauramisestani, vaan siitä että minun huumorini tajutaan. Mitään yletöntä hirnumista en kaipaa, vaan juurikin sitä tajuamista ja samalla aaltopituudella oloa. Se on ihan valtavan täskeä juttu siihen, että edes kiinnostun ja ihastun, rakastumisesta nyt puhumattakaan.
-mf-Eihän se mene samoin muilla, jos eivät anna arvoa tunteilleen, ainoastaan kriteereilleen.
"Kun rakkauden kohde kertoo rakastuneelle huonon vitsin, tai sellaisen joka ei naurata, rakastunut nauraa silti vitsille."
Tuossa tarvitaan rivien välistä lukemista ja mietiskelyä syvemmin. Sellaisia ihmisiä ei ole olemassakaan, joiden huumori kohtaa täydellisesti ihan aina. Sellaisia ihmisiä on paljon, joiden huumori kohtaa, mutta heidän kaikkien kanssa ei voi alkaa parisuhteeseen. Parisuhteeseen tarvitaan rakkaus. Se tarkoittaa käytännössä, että molemminpuolin hyväksytään toisen puutteet ja se ettei ne aina osu kumpaisenkin omaan makuun. Kun rakkaus on mukana suhteeseen tulee siihen tarvittavaa joustoa ja potkua.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitit samankaltaisella huumorilla, jotta voit rakastua. Kuitenkin ihmiset pitävät yleisesti ottaen omaa huumorintajuaa maailman parhaana. On selvää, että joidenkin ihmisten huumori on kuin yö ja päivä, silloin ei rakastuta. On myös selvää, että usean ihmisen kanssa voi käyttää päivittäinkin mahtavaa huumoria, kyllästymiseen asti. Kaikkien kanssa ei voi olla parisuhteessa. Mutta kun huumori on jotakuinkin kohdallaan ja rakastutaan, niin huumorissa aina väliin joustetaan. Nauretaan, vaikkei kovin naurata. Huumori oli yksi esimerkki miten rakkaus toimii, jos sitä on, voi hetkeksi unohtaa itsensä ja tehdä jotain vain toisen mieleen. Näin ylläpidetään suhteessa yhteispeliä ja ilmapiiriä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin sinusta, mutta eihän se tarkoita sen menevän samoin muilla. Itselläni rakastuminen ei vaikuta huumorintajuun ja toisaalta en edes rakastu ilman oikeanlaista huumoria. Tosin itselläni kyse ei ole minun nauramisestani, vaan siitä että minun huumorini tajutaan. Mitään yletöntä hirnumista en kaipaa, vaan juurikin sitä tajuamista ja samalla aaltopituudella oloa. Se on ihan valtavan täskeä juttu siihen, että edes kiinnostun ja ihastun, rakastumisesta nyt puhumattakaan.
-mf-sivusta: No tulihan se sieltä, nyt puhutaan samaa kieltä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
sivusta: No tulihan se sieltä, nyt puhutaan samaa kieltä
No hyvä, että pääsit samalle aaltopituudelle/löysit sopivan käännösohjelman. Tämä on nimittäin se asia, josta mä olen koko ajan puhunut, samantyyppisestä huumorintajusta puhuessani. Minulle se on tosi tärkeä juttu, jotta edes kiinnostun tyypistä siinä mielessä.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän se mene samoin muilla, jos eivät anna arvoa tunteilleen, ainoastaan kriteereilleen.
"Kun rakkauden kohde kertoo rakastuneelle huonon vitsin, tai sellaisen joka ei naurata, rakastunut nauraa silti vitsille."
Tuossa tarvitaan rivien välistä lukemista ja mietiskelyä syvemmin. Sellaisia ihmisiä ei ole olemassakaan, joiden huumori kohtaa täydellisesti ihan aina. Sellaisia ihmisiä on paljon, joiden huumori kohtaa, mutta heidän kaikkien kanssa ei voi alkaa parisuhteeseen. Parisuhteeseen tarvitaan rakkaus. Se tarkoittaa käytännössä, että molemminpuolin hyväksytään toisen puutteet ja se ettei ne aina osu kumpaisenkin omaan makuun. Kun rakkaus on mukana suhteeseen tulee siihen tarvittavaa joustoa ja potkua.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitit samankaltaisella huumorilla, jotta voit rakastua. Kuitenkin ihmiset pitävät yleisesti ottaen omaa huumorintajuaa maailman parhaana. On selvää, että joidenkin ihmisten huumori on kuin yö ja päivä, silloin ei rakastuta. On myös selvää, että usean ihmisen kanssa voi käyttää päivittäinkin mahtavaa huumoria, kyllästymiseen asti. Kaikkien kanssa ei voi olla parisuhteessa. Mutta kun huumori on jotakuinkin kohdallaan ja rakastutaan, niin huumorissa aina väliin joustetaan. Nauretaan, vaikkei kovin naurata. Huumori oli yksi esimerkki miten rakkaus toimii, jos sitä on, voi hetkeksi unohtaa itsensä ja tehdä jotain vain toisen mieleen. Näin ylläpidetään suhteessa yhteispeliä ja ilmapiiriä.No jos joku oikeasti pistää huumorintajuja jotenkin paremmuusjärjestykseen, niin se nyt on idiotismia. Se, että joku ei itseen kolahda, ei tee huumorista muuta kuin erilaista. Ihmisestä se kuitenkin voi tehdä täysin minulle sopimattoman, vaikkakaan ei ihmisenä yhtään en huonompaa.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No jos joku oikeasti pistää huumorintajuja jotenkin paremmuusjärjestykseen, niin se nyt on idiotismia. Se, että joku ei itseen kolahda, ei tee huumorista muuta kuin erilaista. Ihmisestä se kuitenkin voi tehdä täysin minulle sopimattoman, vaikkakaan ei ihmisenä yhtään en huonompaa.
-mf-Miksi huumorintajuja pitäisi laittaa paremmuusjärjestykseen?
Tarkoitin, että silloin kun "kolahtaa" jokin juttu (huumori), niin satavarmasti moni muu juttu ei kolahda niin paljon. Ilman rakkautta, pelkillä kriteereillä, suhteella on huonot edellytykset onnistua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No hyvä, että pääsit samalle aaltopituudelle/löysit sopivan käännösohjelman. Tämä on nimittäin se asia, josta mä olen koko ajan puhunut, samantyyppisestä huumorintajusta puhuessani. Minulle se on tosi tärkeä juttu, jotta edes kiinnostun tyypistä siinä mielessä.
-mf-ummarran 👍, teen resetoinnin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi huumorintajuja pitäisi laittaa paremmuusjärjestykseen?
Tarkoitin, että silloin kun "kolahtaa" jokin juttu (huumori), niin satavarmasti moni muu juttu ei kolahda niin paljon. Ilman rakkautta, pelkillä kriteereillä, suhteella on huonot edellytykset onnistua.Ehkä tulkitsin kohdan: "Kuitenkin ihmiset pitävät yleisesti ottaen omaa huumorintajuaa maailman parhaana" väärin. Ehkä et tarkoittanut paremmuusjärjestystä, vaan jotain muuta paremmuutta. Ainakin itselleni omani kanssa samankaltainen huumori on ainoa, joka saa mut nauramaan, muut lähinnä hymähtämään, että siinä mielessä "paras" joo.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä tulkitsin kohdan: "Kuitenkin ihmiset pitävät yleisesti ottaen omaa huumorintajuaa maailman parhaana" väärin. Ehkä et tarkoittanut paremmuusjärjestystä, vaan jotain muuta paremmuutta. Ainakin itselleni omani kanssa samankaltainen huumori on ainoa, joka saa mut nauramaan, muut lähinnä hymähtämään, että siinä mielessä "paras" joo.
-mf-Kukapa sanoisi olevansa täysin huumorintajuton?
Itse pidän käytännönläheisestä huumorista, myös ns. kuivastakin huumorista, itselleenkin kannattaa nauraa, siitä ainakin iloa riittää. Sanoisin, että parisuhteessa arvostan ainakin tuota jälkimmäistä. Vaikka mies olisi miten huumorintajuinen, mutta ei vitsaile ikinä itsestään, hänessä on jotain pahasti outoa. Toisaalta jos aina vitsailee itsestä, sanoisin samaa 🙄. Huumori on aika vaikea laji.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kukapa sanoisi olevansa täysin huumorintajuton?
Itse pidän käytännönläheisestä huumorista, myös ns. kuivastakin huumorista, itselleenkin kannattaa nauraa, siitä ainakin iloa riittää. Sanoisin, että parisuhteessa arvostan ainakin tuota jälkimmäistä. Vaikka mies olisi miten huumorintajuinen, mutta ei vitsaile ikinä itsestään, hänessä on jotain pahasti outoa. Toisaalta jos aina vitsailee itsestä, sanoisin samaa 🙄. Huumori on aika vaikea laji.
- Sheena"Kukapa sanoisi olevansa täysin huumorintajuton?"
Ei kai kukaan. Tai taitaa sellaisiakin olla. Muistelen joskus tuollaisenkin kuulleeni, mutta kyllä kai kaikki ihmiset jostain huvittuvat. Vaan miten se tähän liittyy?
Huumori helppoa, jos on samantyylinen huumorintaju. Se voi myös olla ihan älyttömän vaikeaa, jos ollaan kovin kaukana toisistaan. Koomikon työ on taatusti ihan pirun vaikeaa, kun pitää yrittää löytää mahdollisimman universaalisti hassuja juttuja.
Itselleen on tosiaan hyvä osata nauraa. Sitten on paljon sellaisia asioita, joille voi itse nauraa ja joista voi vitsailla ja joista joku ihan lähipiiriin kuuluva voi naljailla, mutta jotka ulkopuolisen sanomina ovat hyvin loukkaavia. Näin silti, vaikka osaisi nauraa itselleen tai tilanteelle. Esimerkiksi läheisten kuolemien jälkeen on joskus tullut perhepiirissä heitettyä sellaistakin herjaa, että niitä ei taatusti moni tajuaisi ja aiheuttaisivat varmasti vähintään kulmienkohottelua. Sama erinäisiin sairauksiin ja muihin elämän vatoinkäymisiin liittyen. Hirtehishuumori on ihan hyvästä.
-mf-
- Anonyymi
Kyllä sen tuntee sisimmässään.
44v. kokemus Työhaastattelussa toisinaan esitetään kysymys "missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?" Minusta tämä voisi olla myös ihan hyvä pohja noille kriteereille jos pitkää parisuhdetta hakee.
On hyvä olla ehdottomia kriteerejä kuten vaikka väkivaltaisuus. Jos on tunne että viiden vuoden päästä hieman harmittaa kun on joka päivä tullut pataan niin kannattaa tuossa olla sitten jämynä.
Sitten on harkinnanvaraisia kriteerejä. Sanotaan vaikka lapset; ei halua alkaa seurustella toisen kanssa koska tällä on muutama teini kotona. No viiden vuoden päästä lienevät jo mailmalla ja tilanne on toinen.
Viimeisenä sitten kriteerit joiden olemassaolon tarkoitusta kannattaa pohtia. Jos haluaa ruskeasilmäisen kumppanin niin onko se niin ärsyttävä juttu ihmisessä että viiden vuoden päästä nakkaa toisen pihalle tämän syyn takia.- Anonyymi
On jäänyt hieman epäselväksi miten ihmeessä ihmiset ajattelevat kriteerinä esimerkiksi väkivaltaisuuden. Tuskin kukaan on ikinä varoittanut suhteen alkumetrillä väkivaltaisuudestaan.
"missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?"
Minkälaista vastausta odottaisit? "Olemme varmaan eronneet" "Olemme varmaan eronneet minun väkivaltaisuuden vuoksi" vai vastaa: "Ehdottomasti näen meidät onnellisessa suhteessa yhdessä toinen toista tukien " (ajatellen: meillä on toivottavasti jo lapsia, joiden avulla saan sinut pidetyksi suhteessa, ja mäiskiä teitä kaikkia, hallita, pitää vallassa).
Nuo sinun mietteesi mitä viiden vuoden päästä tavallaan ihan ok. Silti elämä on tässä ja nyt. Viiden vuoden päästä voi olla mitä vaan, sitä ei etukäteen tiedä kukaan. - Anonyymi
Parisuhde on aina riski kuten kaikki muutkin ihmissuhteet. Koskaan ei tiedä etukäteen mitä tapahtuu, suhteella ei ole takuuta. Ei vaikka mitä kysymyksiä esittäisi tai olisi esittämättä. Jos tänään tapaa hyvän parisuhde-ehdokkaan, vasta tapaamisten myötä selviää jatkuuko suhde ja millaisena. Voi mennä puolisen vuotta tai vuosikin että vain tapaillaan, seurustelusta ei ole sovittu.
"ei halua alkaa seurustella toisen kanssa koska tällä on muutama teini kotona. No viiden vuoden päästä lienevät jo mailmalla ja tilanne on toinen."
Tuo voi mennä niinkin, että aletaan seurustella, muutama teini kotona ei haittaa kumpaakaan. Kun lapset lähtee maailmalle, heidän vanhempi haluaa alkaa tehdä omia juttuja, eikä tiiviimpi seurustelu innosta.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
On jäänyt hieman epäselväksi miten ihmeessä ihmiset ajattelevat kriteerinä esimerkiksi väkivaltaisuuden. Tuskin kukaan on ikinä varoittanut suhteen alkumetrillä väkivaltaisuudestaan.
"missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?"
Minkälaista vastausta odottaisit? "Olemme varmaan eronneet" "Olemme varmaan eronneet minun väkivaltaisuuden vuoksi" vai vastaa: "Ehdottomasti näen meidät onnellisessa suhteessa yhdessä toinen toista tukien " (ajatellen: meillä on toivottavasti jo lapsia, joiden avulla saan sinut pidetyksi suhteessa, ja mäiskiä teitä kaikkia, hallita, pitää vallassa).
Nuo sinun mietteesi mitä viiden vuoden päästä tavallaan ihan ok. Silti elämä on tässä ja nyt. Viiden vuoden päästä voi olla mitä vaan, sitä ei etukäteen tiedä kukaan.Kyllähän useat kriteerit on aika ympäripyöreitä jos ei niitä konkretisoi. Usein profiileissa on vain maininta ettei saa olla väkivaltainen, ei saa viinalla läträtä ja huumorintajua pitää olla.
Jos olisi kirjoitettu että yhdestä lyönnistä homma loppuu, sallin yhden pullon kirkasta kuussa tai jos pidät Brittihuumorista niin olemme liian erilaisia niin rajat joita vasten lukija voi peilata omia tapojansa olisi selkeät. Toki saisiko noihinkaan rehelliset vastaukset on eri asia mutta tulkinnan mahdollisuus oleellisesti pienenee.
Mitä vastauksiin tulee niin odottaisin sellaista tulevaisuuden maalausta leveällä pensselillä. " Toivon löytäväni parisuhteen mutta jos ei onnistu niin mennään näin. ". " Olen aloittanut opiskelun josta valmistun parin vuoen päästä ja toiveissa olisi vakipaikka jossakin alan yrityksessä." Ei mitään yksityiskohtaista mutta jonkunlaista malausta miltä se taivaanranta hänestä näyttää.
Tottahan se on että viiden vuoden päästä voi olla mitä vaan kun huomisestakaan ei tiedä. Se on sitten jokaisen asia elääkö ihan tässä hetkessä vai suunnitteleeko eteenpäin. Toki molempia kannattaa tehdä eikä ne ole toisiaan poissulkevia.Anonyymi kirjoitti:
Parisuhde on aina riski kuten kaikki muutkin ihmissuhteet. Koskaan ei tiedä etukäteen mitä tapahtuu, suhteella ei ole takuuta. Ei vaikka mitä kysymyksiä esittäisi tai olisi esittämättä. Jos tänään tapaa hyvän parisuhde-ehdokkaan, vasta tapaamisten myötä selviää jatkuuko suhde ja millaisena. Voi mennä puolisen vuotta tai vuosikin että vain tapaillaan, seurustelusta ei ole sovittu.
"ei halua alkaa seurustella toisen kanssa koska tällä on muutama teini kotona. No viiden vuoden päästä lienevät jo mailmalla ja tilanne on toinen."
Tuo voi mennä niinkin, että aletaan seurustella, muutama teini kotona ei haittaa kumpaakaan. Kun lapset lähtee maailmalle, heidän vanhempi haluaa alkaa tehdä omia juttuja, eikä tiiviimpi seurustelu innosta.
- SheenaIhmissuhteet on kyllä aina riski vaikka minulle lapset kyllä huomauttavat että niitä voisi tarkastella myös niin että painopiste olisi sanassa mahdollisuus.
Niinhän myös liikenne on riski mutta jos haluat mennä toiseen paikkaan ilman virtuaalisiirtymään niin liikenteen sekaan on lähdettävä. Se on sitten päämäärästä ja kriteereistä kiinni miten matkustat. Jos märänpäähän on 50km ja määrität ajaksi tunnin niin käytännössä auto tai julkiset täyttävät nuo kriteerit.
Jos taas ei ole niin päivän päälle koska olet perillä niin pyörä tai hölkkäkin ovat vaihtoehtoja.
- Anonyymi
En tiedä millä perusteella puolisoni on minut valinnut. Joku haukkui minun ulkonäköni lyttyy ja kysyi puolisolta nauraen että miksi on minun kanssani. Ei vastannut mitään. Sen jälkeen en ole ollut enää kunnossa usko mennyt kaikkeen.
- Anonyymi
Ikävästi tehty todella, haukkua lyttyyn, törkeää. Silti kannattaa ojentaa ryhtinsä, ajatella "haistapaskamitä bullshittiä" ja jatkaa elämää. Uhriutua ei pidä.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ikävästi tehty todella, haukkua lyttyyn, törkeää. Silti kannattaa ojentaa ryhtinsä, ajatella "haistapaskamitä bullshittiä" ja jatkaa elämää. Uhriutua ei pidä.
- SheenaNiin minun ystävät ja lähipiiri sanoo myös. Jokainen joka välittää minusta. Minusta vaan tuntuu etten itse enää jaksa . En halua uskoa mitään kaunista minulle sanotaan en pysty uskomaan. En tiedä lopultakin tuntuu että kaikki ne ilkeät kommentit ovat saaneet ylivallan. Voin todella huonosti koko ajan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ikävästi tehty todella, haukkua lyttyyn, törkeää. Silti kannattaa ojentaa ryhtinsä, ajatella "haistapaskamitä bullshittiä" ja jatkaa elämää. Uhriutua ei pidä.
- SheenaVälttelen jopa puhumista läheisteni kanssa tuntevat liiankin hyvinkin. Äitini sanoi minulle. Että hän kuulee ja aistii minusta että olen surullinen vaikka en mitään sano.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pekka Aittakumpu ja Jenni Simula kiistävät väitetyn aviorikoksen
"Yleisessä tiedossa oleva asia”, sanovat Kalevan lähteet https://www.kaleva.fi/pekka-aittakumpu-ja-jenna-simula-ki1895544- 1005009
Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?954542Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1182754Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1412748- 442257
Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian332185Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2301934- 921917
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni121841