Muualta netistä löytyy parempia neuvoja kumppanin löytämiseen

En muista niitä, mutta etsikää itse.

Näköjään iPhone oli taas erimieltä asiasisällöstä, siis viinamies, eikä voimamies.😂 Ehdotteletko sinä Max minulle iki-sinkkuutta? Vähän julmaa olisi…. Vai mitä oikein tarkoitat?

Olen sinkku, koska olen tehnyt ~5v ex-suhteen kotiläksyjä (aloitin ennen eroa). Kotiläksyt on tehty, ja rakkauden kaipuu jo häiritsee kohtuullisesti elämää. Silti olen sinkku, koska en vaan jaksa lähteä etsimällä etsimään jotain, jonka löytäminen tulee olemaan vaikeaa ja vaatii sattumaa ja poikkeuksellista onnea löytyäkseen. Vaikka toivon toki saavani päävoiton, sen todennäköisyys ja löytämiseen vaadittava panostus on niin suuri, että on päävoiton todennäköisyys melkein sama lottoaako vai ei…. Se tulee todennäköisemmin elämällä kuin etsimällä, ehkä, luulen.

Sekään ei pelkästään riitä, että kohtaa mielenkiintoisen miehen. Olethan sinäkin mielenkiintoinen ja arvomaailmaltaan sopivan oloinen mies (virtuaalinen vaikutelma). Myös miehen pitää olla kiinnostunut ja haluta syvempää tutustumista. Pelaaminen tai liian cool/ihan sama-asenne ei vaan toimi turhautuneen sinkku-naisen kanssa.

Siinä oli oma tekosyynä. Entä itselläsi, mikä on oma syysi, että olet vielä sinkkuna?

Citrinella kirjoitti:

Näköjään iPhone oli taas erimieltä asiasisällöstä, siis viinamies, eikä voimamies.😂 Ehdotteletko sinä Max minulle iki-sinkkuutta? Vähän julmaa olisi…. Vai mitä oikein tarkoitat?

Olen sinkku, koska olen tehnyt ~5v ex-suhteen kotiläksyjä (aloitin ennen eroa). Kotiläksyt on tehty, ja rakkauden kaipuu jo häiritsee kohtuullisesti elämää. Silti olen sinkku, koska en vaan jaksa lähteä etsimällä etsimään jotain, jonka löytäminen tulee olemaan vaikeaa ja vaatii sattumaa ja poikkeuksellista onnea löytyäkseen. Vaikka toivon toki saavani päävoiton, sen todennäköisyys ja löytämiseen vaadittava panostus on niin suuri, että on päävoiton todennäköisyys melkein sama lottoaako vai ei…. Se tulee todennäköisemmin elämällä kuin etsimällä, ehkä, luulen.

Sekään ei pelkästään riitä, että kohtaa mielenkiintoisen miehen. Olethan sinäkin mielenkiintoinen ja arvomaailmaltaan sopivan oloinen mies (virtuaalinen vaikutelma). Myös miehen pitää olla kiinnostunut ja haluta syvempää tutustumista. Pelaaminen tai liian cool/ihan sama-asenne ei vaan toimi turhautuneen sinkku-naisen kanssa.

Siinä oli oma tekosyynä. Entä itselläsi, mikä on oma syysi, että olet vielä sinkkuna?

Lue lisää

En ehdottele sinulle sinkkuutta 😄 Stay single tuli vaan yleisesti mieleen keinona välttyä parisuhdeongelmilta 😆

Elämällä voi jotain löytyä, ei etsimällä. Amenta vaille ehdoton viisaus. Etsimällä voi haksahtaa huonoihin valintoihin tai ainakin rima saattaa laskea tarpeettoman alas.

Olen sinkku, koska olen liian mukavuudenhaluinen enkä ylipäätään ole koskaan ollut aloitteellinen, vaan suhteet ovat syntyneet mielenkiintoisen oloisten naisten oltua aloitteellisia. En silti mitenkään periaatteellisesti vastusta uuttakin suhdetta, päinvastoin. Mutta melkeinpä sen pitää tapahtua niin, että joku tulee kotoa hakemaan ja se taas kuulemma on epätodennäköistä 😂 Kiitos, sinäkin olet virtuaaliselta vaikutelmaltasi mielenkiintoinen nainen, mutta siellä Soukan/Kauklahden huudeilla kamalan kaukana 😉

MaximiIIian kirjoitti:

En ehdottele sinulle sinkkuutta 😄 Stay single tuli vaan yleisesti mieleen keinona välttyä parisuhdeongelmilta 😆

Elämällä voi jotain löytyä, ei etsimällä. Amenta vaille ehdoton viisaus. Etsimällä voi haksahtaa huonoihin valintoihin tai ainakin rima saattaa laskea tarpeettoman alas.

Olen sinkku, koska olen liian mukavuudenhaluinen enkä ylipäätään ole koskaan ollut aloitteellinen, vaan suhteet ovat syntyneet mielenkiintoisen oloisten naisten oltua aloitteellisia. En silti mitenkään periaatteellisesti vastusta uuttakin suhdetta, päinvastoin. Mutta melkeinpä sen pitää tapahtua niin, että joku tulee kotoa hakemaan ja se taas kuulemma on epätodennäköistä 😂 Kiitos, sinäkin olet virtuaaliselta vaikutelmaltasi mielenkiintoinen nainen, mutta siellä Soukan/Kauklahden huudeilla kamalan kaukana 😉

Lue lisää

Ei hyvät ihmissuhteet tuota ongelmia vaan iloa ja paljon hyvää. Siitä minulla on paljon kokemusta. Jos hyvää ihmissuhdetta ja toimivaa parisuhdetta ei löydy, miksi väkisin ottaa ongelmia niskoilleen? Siihen en aio suostua!

Olet varmaankin oikeassa etsimisen kanssa. Silti, jos vain odottaa, että joku hakee kotoa tai ei itse mene tilanteisiin, jossa tapaa ihmisiä (edes neutraalisti) ei onnistuminen ole kovin helppoa! Jos ei ole valmis vielä, on parempi himmailla, mutta sen jälkeen omaa aktiivisuutta tarvitaan. Oma kokemukseni, että ne kaikista kovimpaan ”kiinni käyvät” ja aktiivisimmat (tokalla viikolla kosijat ja yhteisistä eläkevakuutuksista puhujat) ovat monesti heitä, jolla asiat on vinoillaan ja takana on persoonallisuushäiriöitä, isoja ongelmia tai mt-oireilua.

Jos ihmisen asiat on hyvin, itsetunto kohdillaan ja elämä tasapainoista, ainakin toistuvasti epäaktiiviset jää helposti lyhyen tuttavuuden tasolle. Miksi hyvään elämäntilanteeseen haluaisi suhdetta ihmiseen, joka ei näytä haluavansa samaa? Ilman kummankin selvää kiinnostusta on aika heikot eväät muuhun kuin tavan vuoksi seurusteluun. En moiti tai vaadi muuttamaan omaa systeemiäsi, vaan mietin että taidat olla ihan samanlaisessa sinkkuuden loopissa kuin itsekin olen. Itse olen paljon miettinyt loopin katkaisua tietoisesti, Ja jos oikeassa elämässä ei rakkaus osu kohdalle ilman yrittämistä, voi joku epämääräinen FWB-viritys olla parempi vaihtoehto kuin etsimällä etsiminen. Ehkä, en tiedä miten looppin saa katkeamaan.

Tiedotan kyllä etäisyyden välillämme, vaikken tiedä tarkkaa sijaintiasi, voi se olla vaikka Porissakin asti….Itse asun 10-20km länteen arvauksestasi. 🤣 Koko Länsi-pks on kyllä tuttua seutua Larusta Espoonlahteen aiemman elämän takia. Nyt täytyy lähteä urheilemaan (vaikka laiskottaa) ja käymään kaupassa.

Citrinella kirjoitti:

Ei hyvät ihmissuhteet tuota ongelmia vaan iloa ja paljon hyvää. Siitä minulla on paljon kokemusta. Jos hyvää ihmissuhdetta ja toimivaa parisuhdetta ei löydy, miksi väkisin ottaa ongelmia niskoilleen? Siihen en aio suostua!

Olet varmaankin oikeassa etsimisen kanssa. Silti, jos vain odottaa, että joku hakee kotoa tai ei itse mene tilanteisiin, jossa tapaa ihmisiä (edes neutraalisti) ei onnistuminen ole kovin helppoa! Jos ei ole valmis vielä, on parempi himmailla, mutta sen jälkeen omaa aktiivisuutta tarvitaan. Oma kokemukseni, että ne kaikista kovimpaan ”kiinni käyvät” ja aktiivisimmat (tokalla viikolla kosijat ja yhteisistä eläkevakuutuksista puhujat) ovat monesti heitä, jolla asiat on vinoillaan ja takana on persoonallisuushäiriöitä, isoja ongelmia tai mt-oireilua.

Jos ihmisen asiat on hyvin, itsetunto kohdillaan ja elämä tasapainoista, ainakin toistuvasti epäaktiiviset jää helposti lyhyen tuttavuuden tasolle. Miksi hyvään elämäntilanteeseen haluaisi suhdetta ihmiseen, joka ei näytä haluavansa samaa? Ilman kummankin selvää kiinnostusta on aika heikot eväät muuhun kuin tavan vuoksi seurusteluun. En moiti tai vaadi muuttamaan omaa systeemiäsi, vaan mietin että taidat olla ihan samanlaisessa sinkkuuden loopissa kuin itsekin olen. Itse olen paljon miettinyt loopin katkaisua tietoisesti, Ja jos oikeassa elämässä ei rakkaus osu kohdalle ilman yrittämistä, voi joku epämääräinen FWB-viritys olla parempi vaihtoehto kuin etsimällä etsiminen. Ehkä, en tiedä miten looppin saa katkeamaan.

Tiedotan kyllä etäisyyden välillämme, vaikken tiedä tarkkaa sijaintiasi, voi se olla vaikka Porissakin asti….Itse asun 10-20km länteen arvauksestasi. 🤣 Koko Länsi-pks on kyllä tuttua seutua Larusta Espoonlahteen aiemman elämän takia. Nyt täytyy lähteä urheilemaan (vaikka laiskottaa) ja käymään kaupassa.

Lue lisää

Eli Kirkkonummi City...

Citrinella kirjoitti:

Ei hyvät ihmissuhteet tuota ongelmia vaan iloa ja paljon hyvää. Siitä minulla on paljon kokemusta. Jos hyvää ihmissuhdetta ja toimivaa parisuhdetta ei löydy, miksi väkisin ottaa ongelmia niskoilleen? Siihen en aio suostua!

Olet varmaankin oikeassa etsimisen kanssa. Silti, jos vain odottaa, että joku hakee kotoa tai ei itse mene tilanteisiin, jossa tapaa ihmisiä (edes neutraalisti) ei onnistuminen ole kovin helppoa! Jos ei ole valmis vielä, on parempi himmailla, mutta sen jälkeen omaa aktiivisuutta tarvitaan. Oma kokemukseni, että ne kaikista kovimpaan ”kiinni käyvät” ja aktiivisimmat (tokalla viikolla kosijat ja yhteisistä eläkevakuutuksista puhujat) ovat monesti heitä, jolla asiat on vinoillaan ja takana on persoonallisuushäiriöitä, isoja ongelmia tai mt-oireilua.

Jos ihmisen asiat on hyvin, itsetunto kohdillaan ja elämä tasapainoista, ainakin toistuvasti epäaktiiviset jää helposti lyhyen tuttavuuden tasolle. Miksi hyvään elämäntilanteeseen haluaisi suhdetta ihmiseen, joka ei näytä haluavansa samaa? Ilman kummankin selvää kiinnostusta on aika heikot eväät muuhun kuin tavan vuoksi seurusteluun. En moiti tai vaadi muuttamaan omaa systeemiäsi, vaan mietin että taidat olla ihan samanlaisessa sinkkuuden loopissa kuin itsekin olen. Itse olen paljon miettinyt loopin katkaisua tietoisesti, Ja jos oikeassa elämässä ei rakkaus osu kohdalle ilman yrittämistä, voi joku epämääräinen FWB-viritys olla parempi vaihtoehto kuin etsimällä etsiminen. Ehkä, en tiedä miten looppin saa katkeamaan.

Tiedotan kyllä etäisyyden välillämme, vaikken tiedä tarkkaa sijaintiasi, voi se olla vaikka Porissakin asti….Itse asun 10-20km länteen arvauksestasi. 🤣 Koko Länsi-pks on kyllä tuttua seutua Larusta Espoonlahteen aiemman elämän takia. Nyt täytyy lähteä urheilemaan (vaikka laiskottaa) ja käymään kaupassa.

Lue lisää

En tiedä tuosta luupista, mutta että Pori! Ei nyt kiroilla siellä 😆 Enempi Pirkanmaan suuntaan vaikkei Tampereelle.

Epäilen, että FWB:stä tulee äkkiä WTF kun prosessi ei etene mihinkään ja jompi kumpi alkaa kehittääkin tunteita.. voi tietty toimiakin jos pelkät lihan ilot riittävät.

MaximiIIian kirjoitti:

En tiedä tuosta luupista, mutta että Pori! Ei nyt kiroilla siellä 😆 Enempi Pirkanmaan suuntaan vaikkei Tampereelle.

Epäilen, että FWB:stä tulee äkkiä WTF kun prosessi ei etene mihinkään ja jompi kumpi alkaa kehittääkin tunteita.. voi tietty toimiakin jos pelkät lihan ilot riittävät.

Lue lisää

Läheinen ystäväni on jo vuosi sitten sanonut, että älä edes kuvittele, että FWB toimisi sinulle. Ja perustelee asiaa sillä, että olen ihminen, joka tarvitsee tunteen ja jolla tunteet syttyy, jos kanssakäyminen menee intiimiksi. Ystäväni oli traumaattisen suhteen jälkeen itse reilusti yli 5v sinkkuna ja pitkässä FWB-suhteessa, joten tietää mistä puhuu.

Mutta ei toimi yhden illan jututkaan! Ne on harvoin edes vaivansa väärttejä. Toisaalta, en taida jaksaa hakea ”neulaa heinäsuovasta”, edes todennäköisesti sopivia ei ihan joka päivä tai kuukausi tai edes vuosi taida osua kohdalle. 😳 Ja kun ei ole aktiivisesti tilanteissa (kuten nuorena). joissa tutustuisi uusiin ihmisiin, niin vielä vaikeampaa on! Mitä siis jää jäljelle???

Omassa elämässäni jää jäljelle työsuhteet (parempi osumatarkkuus kuin baaritiskillä, kun ihmiset on keskimäärin hyvin älykkäitä ja ongelmanratkaisutaitoisia) ja muutama keikka ja muutama juhla vuodessa. Töissä nyt kuitenkaan ei pienestä syystä ala aloitteelliseksi. 🤣 Eli käytännössä käy todella hyvä ja poikkeuksellinen tuuri, tai sitten jää käytännössä vaihtoehdoksi elää ilman miehiä, Onneksi elämä on hyvää ja onnellista näinkin, mutta silti jotain tärkeää puuttuu. Vaikka tottakai toivon pitkää suhdetta, rakkautta ja sielunkumppanuutta, silti tiedän että realiteetti on joko ikuinen rakkauden vajaus tai sitten FWB hyväksyen että se tuottaa tunteita (en edes kuvittele pystyväni FWB ilman tunteita, ystäväni on oikeassa), enkä haluaisi edes FWB-suhdetta jos mitään edes keveitä tunteita ei herää. Järjestely vain tarkoittaa ettei toiseen ole yksinoikeutta ja suhde on väliaikainen ja voimassa niin kauan kun se antaa molemmille. Se voi loppu siihen kun vastapuoli huomaa tunteeni.

Jostain tietysti kertoo, etten ole FWB-suhdetta ole halunnut testata koskaan vielä testata. En ole varma miten se toimisi oikeasti, vaikka kuinka tietäisi realiteetit. Olen valinnut tähän mennessä, juuri sen sinkuksi jättäytymisen.

Citrinella kirjoitti:

Läheinen ystäväni on jo vuosi sitten sanonut, että älä edes kuvittele, että FWB toimisi sinulle. Ja perustelee asiaa sillä, että olen ihminen, joka tarvitsee tunteen ja jolla tunteet syttyy, jos kanssakäyminen menee intiimiksi. Ystäväni oli traumaattisen suhteen jälkeen itse reilusti yli 5v sinkkuna ja pitkässä FWB-suhteessa, joten tietää mistä puhuu.

Mutta ei toimi yhden illan jututkaan! Ne on harvoin edes vaivansa väärttejä. Toisaalta, en taida jaksaa hakea ”neulaa heinäsuovasta”, edes todennäköisesti sopivia ei ihan joka päivä tai kuukausi tai edes vuosi taida osua kohdalle. 😳 Ja kun ei ole aktiivisesti tilanteissa (kuten nuorena). joissa tutustuisi uusiin ihmisiin, niin vielä vaikeampaa on! Mitä siis jää jäljelle???

Omassa elämässäni jää jäljelle työsuhteet (parempi osumatarkkuus kuin baaritiskillä, kun ihmiset on keskimäärin hyvin älykkäitä ja ongelmanratkaisutaitoisia) ja muutama keikka ja muutama juhla vuodessa. Töissä nyt kuitenkaan ei pienestä syystä ala aloitteelliseksi. 🤣 Eli käytännössä käy todella hyvä ja poikkeuksellinen tuuri, tai sitten jää käytännössä vaihtoehdoksi elää ilman miehiä, Onneksi elämä on hyvää ja onnellista näinkin, mutta silti jotain tärkeää puuttuu. Vaikka tottakai toivon pitkää suhdetta, rakkautta ja sielunkumppanuutta, silti tiedän että realiteetti on joko ikuinen rakkauden vajaus tai sitten FWB hyväksyen että se tuottaa tunteita (en edes kuvittele pystyväni FWB ilman tunteita, ystäväni on oikeassa), enkä haluaisi edes FWB-suhdetta jos mitään edes keveitä tunteita ei herää. Järjestely vain tarkoittaa ettei toiseen ole yksinoikeutta ja suhde on väliaikainen ja voimassa niin kauan kun se antaa molemmille. Se voi loppu siihen kun vastapuoli huomaa tunteeni.

Jostain tietysti kertoo, etten ole FWB-suhdetta ole halunnut testata koskaan vielä testata. En ole varma miten se toimisi oikeasti, vaikka kuinka tietäisi realiteetit. Olen valinnut tähän mennessä, juuri sen sinkuksi jättäytymisen.

Lue lisää

Yhden illan jutut on tuntevalle, ajattelevalle ja romanttiselle ihmiselle vielä huonompi vaihtoehto. FWB ehkä voi toimia, jos ei tunteile liikaa(?). Minua siinä vaivaa puolinaisuus; ollaan jotenkin, mutta ei mitenkään kokonaisvaltaisesti.. ja en ole mikään puolinaisuusihminen, sinnepäin puuhastelija. Pinnallisuus on ehkä oikea sana. Fwb käy niille, jotka tyytyvät ihmissuhteissa vähään. Olen siis pitkälti samoilla linjoilla kanssasi.

MaximiIIian kirjoitti:

Yhden illan jutut on tuntevalle, ajattelevalle ja romanttiselle ihmiselle vielä huonompi vaihtoehto. FWB ehkä voi toimia, jos ei tunteile liikaa(?). Minua siinä vaivaa puolinaisuus; ollaan jotenkin, mutta ei mitenkään kokonaisvaltaisesti.. ja en ole mikään puolinaisuusihminen, sinnepäin puuhastelija. Pinnallisuus on ehkä oikea sana. Fwb käy niille, jotka tyytyvät ihmissuhteissa vähään. Olen siis pitkälti samoilla linjoilla kanssasi.

Lue lisää

Myös parisuhteessa voi joutua tyytymään vähään esim. pienten lasten takia ja olosuhteiden pakosta…. Joskus on laitettava lasten etu oman edun edelle (väliaikaisesti).

Olen itsekin vahvalla tunneyhteydellä, läsnäololla ja vapaaehtoisella sitoumuksella (ei ole pakko, mitta kumpikin haluaa olla yhdessä) varustelun parisuhteen fani. Sen löytäminen ei ole kuitenkaan kovin yksinkertaista ja helppoa. Se miksi olen tuota FWB miettinyt. Jos jään tähän nykyiseen tilaan, en 10v päästä enää välttämättä taivu enää parisuhteeseen?

Citrinella kirjoitti:

Myös parisuhteessa voi joutua tyytymään vähään esim. pienten lasten takia ja olosuhteiden pakosta…. Joskus on laitettava lasten etu oman edun edelle (väliaikaisesti).

Olen itsekin vahvalla tunneyhteydellä, läsnäololla ja vapaaehtoisella sitoumuksella (ei ole pakko, mitta kumpikin haluaa olla yhdessä) varustelun parisuhteen fani. Sen löytäminen ei ole kuitenkaan kovin yksinkertaista ja helppoa. Se miksi olen tuota FWB miettinyt. Jos jään tähän nykyiseen tilaan, en 10v päästä enää välttämättä taivu enää parisuhteeseen?

Lue lisää

Friends with benefits, pahinta mitä voi käydä on, että siitä tulee friends with deficits 😀 Tämäkin keskustelu osoittaa miten hankala juttu ihmissuhteet on kun näillä kilometreillä ei enää millään viitsisi haukata kakkaa. Mutta riskiäkin on otettava jos meinaa ihokontaktiin päästä.

MaximiIIian kirjoitti:

Friends with benefits, pahinta mitä voi käydä on, että siitä tulee friends with deficits 😀 Tämäkin keskustelu osoittaa miten hankala juttu ihmissuhteet on kun näillä kilometreillä ei enää millään viitsisi haukata kakkaa. Mutta riskiäkin on otettava jos meinaa ihokontaktiin päästä.

Lue lisää

Niinhän se nimenomaan on. Jos ei ota riskiä missään kohtaa, käytännössä valitsee 95% ikisinkkuuden ja tuhatvuotisen selibaatin. 😳 Eikä tuhat vuotinen tulevaisuus sekään houkuttele. 😉

Riskinotto on asia, jossa on tasoja. Voi valita mennä riski edellä toiseksi naiseksi/mieheksi ja seksileluksi, ja todennäköisesti saada vain harmia ja ikäviä tunteita lopputulokseksi. Tai sitten voi ottaa riskin vain kun tuntuu, että oikean tyyppinen henkilö osuu kohdalle (suhde tai fwb), ja vastapuolessa ei ole intuitiota hälyttäviä piirteitä (esim. epävakaus, impulsiivisuus, hypomaanisuuteen viittaavat piirteet, läheisriippuvuus, psyyke ei kestä väärässä olemista). Jos riskiä pelkää liikaa, se vaikuttaa läsnäoloon ja suhde jää väkisinkin hyvin vaillinaiseksi.

Sitten on myös värillinen alue näiden mustan ja valkoisen välillä. Olen itse jo valinnut, että tulen toteuttamaan jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta vielä hahmoittelen värillistä aluetta ja kuinka pitkälle siellä on liikkumavaraa. Siis näen ensisijaisena vaihtoehtona toki oikean parisuhteen, mutta jos uusi ihminen ei osu siihen mitä etsin tai tunteet ei kohtuullisessa ajassa syty, en minäkään halua vaillinaista tai toimimatonta suhdetta. Mielummin vaikka se FWB ihmisen kanssa, joka kohtaa riittävästi, mutta ei vaikka arvomaailman tai liian suuren älykkyyseron tms. takia sopisi puolisoksi.

Toisaalta tässä kohtaa herää kysymys, että mitäs jos se FWB ajateltu kohtaamien tuntuukin juuri oikealta??? Onko sitten pakko jättää suhde välistä vai osaako antaa silti vapauden toiselle hyvillä mielin, vaikka tunteita on. Onhan ihmisiä, jotka elää vapaassa suhteessakin onnellisena… En itse tosin vapaata suhdetta voisi ajatella omalle kohdalle, koska en pystyisi sellaiseen ilman tunteita. Ja sitten on näkökulma, jossa FWB tuottaa tunteita ja vapauden pystyy antamaan toiselle hyvillä mielin, mutta pystyykö itse silti etsimään oikeaa suhdetta samana aikaan eli sitooko jo Fwb jo itseä henkisesti niin, ettei samaan aikaan muu ole mahdollista. Veikkaan, että itselleni kävisi juuri niin! Lähinnä siis näkisin, että Fwb voisi olla rajallinen 0.5-2v aika, jonka tarkoitus on vain estää laitostuminen ikisinkuksi. 😂

Itse olen paljon miettinyt miksi ihmiset tekee uuteen ihmiseen tutustumisesta niin vaikeaa ja miksi sille ladataan niin älyttömiä odotuksia? Luen itseni ihmiseksi. 😁 Jos vaikka töissä tapaa kivan työkaverin (väärää sukupuolta) ja juttelee paljon syvällisiä, ystävyys kehittyy itsestään syvemmäksi ja uusi ihminen jää elämään, jos yhteys on merkittävä ja kummankin elämäntilanne mahdollistaa yhteydenpidon. Joskus taas yhteys katkeaa kun vaikka työpaikka vaihtuu. Ihmiset saattavat muistaa vanhan tutun lämmöllä, mutta harvoin ihmissuhteen katkeamiseen liittyy vahvoja epäonnistumisen tai hylkäämisen tunteita. Ja jos kohtaamme tuon vanhan tutun jossain, yleensä kohtaamien on lämmin. Miksi koemme vastakkaisen sukupuolen kanssa olevan ihmissuhteen alun niin erilaisena ja miksi se aiheutttaa niin vahvoja negatiivisia tunteita, jos alku ei johda loppuelämän rakkaudeksi? Jos suhde alkaa ja syvenee, on tunnetaso jo tietysti syvempi ja silloin toki pettymys on myös suurempi.En siis puhu erosta vaan alusta.

Ehkä voisi pitkän mietinnän päälle vetää yhteen, ettei FWB olisi sekään yksinkertainen vaihtoehto, ja voi olla, että pitäis vaan ”elää enemmän, mutta ajatella vähemmän”, mutta vaan väistää ison ja keskisuuren riskin suhteet.

Citrinella kirjoitti:

Niinhän se nimenomaan on. Jos ei ota riskiä missään kohtaa, käytännössä valitsee 95% ikisinkkuuden ja tuhatvuotisen selibaatin. 😳 Eikä tuhat vuotinen tulevaisuus sekään houkuttele. 😉

Riskinotto on asia, jossa on tasoja. Voi valita mennä riski edellä toiseksi naiseksi/mieheksi ja seksileluksi, ja todennäköisesti saada vain harmia ja ikäviä tunteita lopputulokseksi. Tai sitten voi ottaa riskin vain kun tuntuu, että oikean tyyppinen henkilö osuu kohdalle (suhde tai fwb), ja vastapuolessa ei ole intuitiota hälyttäviä piirteitä (esim. epävakaus, impulsiivisuus, hypomaanisuuteen viittaavat piirteet, läheisriippuvuus, psyyke ei kestä väärässä olemista). Jos riskiä pelkää liikaa, se vaikuttaa läsnäoloon ja suhde jää väkisinkin hyvin vaillinaiseksi.

Sitten on myös värillinen alue näiden mustan ja valkoisen välillä. Olen itse jo valinnut, että tulen toteuttamaan jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta vielä hahmoittelen värillistä aluetta ja kuinka pitkälle siellä on liikkumavaraa. Siis näen ensisijaisena vaihtoehtona toki oikean parisuhteen, mutta jos uusi ihminen ei osu siihen mitä etsin tai tunteet ei kohtuullisessa ajassa syty, en minäkään halua vaillinaista tai toimimatonta suhdetta. Mielummin vaikka se FWB ihmisen kanssa, joka kohtaa riittävästi, mutta ei vaikka arvomaailman tai liian suuren älykkyyseron tms. takia sopisi puolisoksi.

Toisaalta tässä kohtaa herää kysymys, että mitäs jos se FWB ajateltu kohtaamien tuntuukin juuri oikealta??? Onko sitten pakko jättää suhde välistä vai osaako antaa silti vapauden toiselle hyvillä mielin, vaikka tunteita on. Onhan ihmisiä, jotka elää vapaassa suhteessakin onnellisena… En itse tosin vapaata suhdetta voisi ajatella omalle kohdalle, koska en pystyisi sellaiseen ilman tunteita. Ja sitten on näkökulma, jossa FWB tuottaa tunteita ja vapauden pystyy antamaan toiselle hyvillä mielin, mutta pystyykö itse silti etsimään oikeaa suhdetta samana aikaan eli sitooko jo Fwb jo itseä henkisesti niin, ettei samaan aikaan muu ole mahdollista. Veikkaan, että itselleni kävisi juuri niin! Lähinnä siis näkisin, että Fwb voisi olla rajallinen 0.5-2v aika, jonka tarkoitus on vain estää laitostuminen ikisinkuksi. 😂

Itse olen paljon miettinyt miksi ihmiset tekee uuteen ihmiseen tutustumisesta niin vaikeaa ja miksi sille ladataan niin älyttömiä odotuksia? Luen itseni ihmiseksi. 😁 Jos vaikka töissä tapaa kivan työkaverin (väärää sukupuolta) ja juttelee paljon syvällisiä, ystävyys kehittyy itsestään syvemmäksi ja uusi ihminen jää elämään, jos yhteys on merkittävä ja kummankin elämäntilanne mahdollistaa yhteydenpidon. Joskus taas yhteys katkeaa kun vaikka työpaikka vaihtuu. Ihmiset saattavat muistaa vanhan tutun lämmöllä, mutta harvoin ihmissuhteen katkeamiseen liittyy vahvoja epäonnistumisen tai hylkäämisen tunteita. Ja jos kohtaamme tuon vanhan tutun jossain, yleensä kohtaamien on lämmin. Miksi koemme vastakkaisen sukupuolen kanssa olevan ihmissuhteen alun niin erilaisena ja miksi se aiheutttaa niin vahvoja negatiivisia tunteita, jos alku ei johda loppuelämän rakkaudeksi? Jos suhde alkaa ja syvenee, on tunnetaso jo tietysti syvempi ja silloin toki pettymys on myös suurempi.En siis puhu erosta vaan alusta.

Ehkä voisi pitkän mietinnän päälle vetää yhteen, ettei FWB olisi sekään yksinkertainen vaihtoehto, ja voi olla, että pitäis vaan ”elää enemmän, mutta ajatella vähemmän”, mutta vaan väistää ison ja keskisuuren riskin suhteet.

Lue lisää

On varmaan tehtävä SWOT,- riski- ja ongelma-analyysi, jotta tämä kimurantti suhdevyyhti alkaa aueta 😀

Ei ole FWB yksinkertainen vaihtoehto, koska siihen liittyy puutteita ja rajoituksia. Aiemmin mainitsemaani puolinaisuutta. Vähän hankala asetelma tunteelliselle romantikolle. Ja tuo miksi koemme negatiivisia tunteita, jos alkava rakkaussuhde ei jatkukaan loppuelämää, johtuu siitä, että siinä on jo ehditty paljastaa sisintä ja olla (kuvainnollisesti) alastomana toisen edessä ja siitä tulee vastareaktio, jos asiat meneekin pieleen.

MaximiIIian kirjoitti:

On varmaan tehtävä SWOT,- riski- ja ongelma-analyysi, jotta tämä kimurantti suhdevyyhti alkaa aueta 😀

Ei ole FWB yksinkertainen vaihtoehto, koska siihen liittyy puutteita ja rajoituksia. Aiemmin mainitsemaani puolinaisuutta. Vähän hankala asetelma tunteelliselle romantikolle. Ja tuo miksi koemme negatiivisia tunteita, jos alkava rakkaussuhde ei jatkukaan loppuelämää, johtuu siitä, että siinä on jo ehditty paljastaa sisintä ja olla (kuvainnollisesti) alastomana toisen edessä ja siitä tulee vastareaktio, jos asiat meneekin pieleen.

Lue lisää

Hah hah. 😁Itse luulen, että tuo kimuranttisuus kuin ketsuppipurkki, joka on kärjestä jumissa. Sitä pitää vain vähän hölskyttää, ehkä takoa pöydän kulmaan, puristaa kaikin voimin, ja sitten se pursuaakin ulos liiankin kovalla paineella, kunhan tulppa on ensin irti. 😉 Sen jälkeen pitääkin yrittää himmailla puristuksen kanssa, jotta sopiva tasapaino säilyy.

SWOT ei auta tulpan irtoamisesta, mutta pään sisäistä hölkyttämistä se toki olisi. 😆 Kun itse tajuaa, että pelkää sitä mitä eniten tarvitsisi, ja pelko on suurin este sille että edes yrittää tavoitella haaveitaan, onhan se vähän pysäyttävää. En puhu mistään pakokauhu-tyyppisessä pelosta vaan siitä järkisyitä listaavasta sisäisestä varottelijasta, joka päättää valita passiivisen roolin. Tuolla taas irtoaa helpoiten turvallisuuden tuntuisessa läheisyydessä tai ihmisenä tutustuen (kun luottamus syntyy), veikkaan. Tosin tuo jo Vario riski ottoa ja uskallusta. 😉

Olen samaa mieltä, ettei FWB ole mikään tavoitetila ja epäilen siinä itse ihan samoja juttuja kuin sinäkin.

Yritän itse kovasti puhua sitä, että suhteen alku pitäisi yrittää rauhoittaa tutustumiseen ilman pilvilinnoja. Toisesta voi olla vanha intuitio melkein heti ja tunteetkin voi alkaa syttyä nopeasti. Silti jokainen tutustuminen ei vaan voi johtaa lopunelämän suhteeseen. Eteen voi tulla vaikka ylitsepääsemättömiä arvoeroja tai tunteet ei Jommalla kummalla syvene odotetusti. Tälläisessä tilanteessa voi olla parempi todeta tappio ja jättää tapailu kuin viettää yhdessä 3-10v toimimattomassa tai kulissiksi muuttuvassa suhteessa. Yleensä suhde vakavoituu ja etsii uomansa kohtuullisessa ajassa ihan itsestään, jos yhteinen sävel löytyy, kun ei kun olla enää kokemattomia teinejä, vana yleensä kumpikin jo tietää mitä haluaa. Nyt nukkumaan, ei meinaa enää hereillä pysyä.

On sanottu, että juopon miehen löytää vain juoppo nainen.

Anonyymi kirjoitti:

On sanottu, että juopon miehen löytää vain juoppo nainen.

Lehtien kirjoittelun perusteella juoppoja miehiä on monin verroin enemmän kuin juoppoja naisia...

Kuinka monta raitista olet tavannut voidaksesi yleistää?

En ole.

Tiedän kaivinkoneyrittäjän joka vaihtoi tuolla menetelmällä jo toisen kerran nuorempaan naiseen. Tai viimeksi se taisi vaihtaa siihen naiseen kenelle se oli pihaa tekemässä.
Lapsia yhteensä miehellä jo kymmenkunta, kolmen eri naisen kanssa.

Tuolla menolla maailma tuhoutuu varmasti, kun noita pihoja kuokitaan niin paljon.

-keinovaginamies-