Miksei palstalaiset löydä kumppania?

Miksiköhän Suomi24 palstan porukka ei kelpaa

Oliskohan sillä jotain tekoa, kun ei etsi?

Ensinnäkään täällä ei saa aikaan keskustelua oikein mistään, toiseksi jos jotain keskustelua syntyy niin se on joko täyttä huuhaataa tai sitten pelkkää oman kannan oikeaksi todistelua. Kolmanneksi syyksi muodostuu se ettei tämä ympäristö opeta tai kehitä millään tavalla. Neljänneksi palsta on kuin yleisen käymälän vessanseinä kirjoituksineen, jos aloitus osuu kohdalleen niin sitten tulee seuraava joka ei osu pyttyyn edes istumasennossa tai paskoo lattialle ihan huvikseen. Syy viisi on että tämä tarjoaa vielä enemmän turhautumia kuin joku helkutin nettisovellus anelma unelmineen. Ja jos joku tästä hevonpeestä jotain ajoittain irti saa niin ole hyvä vaan

No tarvitseeko? Eikös tämä ole Sinkut-sivusto?

Ei kai sitä ole sinkku, jos menee pariutumaan hätäpäissään? 😄

En etsi enkä ole enää pelissä mukana. Minä olen yksin.

En käy. Ei kelpaa.

Olen oikeasti aika vitun väsynyt tähän feminisoituun maailmaan enkä oikein enää toimi millään tasolla naisten suhteen. Olen yksinäinen ja se on kieltämättä kurjaa, mutta toisaalta koen että tämä on ehkä kuitenkin huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.

Jos joskus tulee optio paremmasta muodossa tai toisessa niin mennään sitten, nyt valitsen keskittyä omaan elämääni ja teen siitä mukavaa ja antoisaa sillä mitä on oikeasti tarjolla ja saavutettavissa.

Ei nettideiteissä saa yhtään vastausta naisilta . Vajaat 20 vuotta yrittänyt . Siitä nollasta kontaktista on hyvin vaikea löytää seuraa. Tämä tietysti kertoo ettei ulkonäkö miellytä . Elikkäs yksin kuoleman odottamista . Pitää mennä johonki instaan hehkuttamaan miten ihanaa ja täydellistä tämä elämä on . On varmaan kauniille ihmiselle täydellinen paikka tämä maailma . Rumalle ihmiselle maanpäällinen helvetti .

Olen lyhyt enkä juo viinaa. En käy baareissa.

Yks kerrallaan, kunhan pääsisi tuosta edellisestäkin eroon... funtsitaan sitten, mitä jatkossa tulee olemaan. Mitähän se tuumaisi sulhasehdokas; nähdessään äijälauman joka minunkin pihallani pyörii, aika ajoin.

On Faija, broidit, serkkuja, naapurini isäntä, hyvä ystäväni joka käy vanhempieni elektroniikkaa asentamassa, ex-mies; lapseni isä jne. Miehiä siis riittää aina pihapiirissä pyörimään, mä en valita; mutt saada vielä yks mahtumaan tähän joukkoon, en halua edes yrittää.
Nytkin on eräiden kohdalla aina suukopua, hyvä etteivät hanskaa. =(

Sinkkuja kai tarkoitit?

Ihan ukonäöstä johtuu miksi joku mies ei saa kumppania. Ulkonäkö ei kelpaa vastakkaiselle sukupuolelle.

Osalla palstalaisista on kumppani, ja sinkuista kaikki eivät kumppania haluakaan.

Baarista kai harvoin löytää sitä yhdenillan kivaa enempää

jos on kummparit eli kumppanit hukassa, on ikävää jos toinen kenkä puuttuu jaloista.

Kumppari hukassa.

Kun on vanha ja ruma, niin ei enää kelpaa.

Tinderissä ei saa omantasoista seuraa ja baarissa ei saa minkäänlaista seuraa.

kaksi piippuinen juttu, seuraa viitsi etsiä seuraksi tai löytää onni yhdellä kertaa kaikkineen,,

Rumuus estää kumppanin saamisen.

Tinderis on huonoja naisia. Ei yhtään tasokkaita ja tyylikkäitä naisia. Kaikki jotain mummoutuneita tai sitten some naisia jotka yli meikkaa jotta muka näyttäisivät kauniilta vaikka näyttävät kamalilta. Yrittävät ottaa hienoja kuvia mutta se ei niitten tasoa paranna yhtään.

Käyn harvakseltaan baareissa ja kun käyn, en erityisemmin etsi miehiä vaan olen ystävieni kanssa omissa porukoissamme. En näe baaria muutenkaan otolliseksi paikaksi löytää vakavaa suhdetta ja yhden yön suhteita kun en harrasta, niin jää sellaisetkin kanssakäymiset miesten kanssa syntymättä.

Tinderissä en ole, ei sekään oikein tunnu omalta paikalta, mutta nyt olen alkanut ajattelemaan, että ehkä sinne vain pitäisi mennä, koska arjessa on todella vaikea törmätä potentiaalisiin miehiin oikein missään. Ehkä olen silti liian vaatimattoman näköinen Tinderiin tai muihin deittisovelluksiin, en tiedä.

Ensin oman elämän asiat kuntoon ja siihen voi mennä vielä kauan. Kun meni rikki niin monella tapaa, ei jaksa tutustua keneenkään. Hyvä kun jotenkin rämpii päivästä toiseen.

Tinderi ja muitakin deittisovelluksia testanneena olen tullut tulokseen että turha siellä on olla tyhjänä arpana. Baareissa käyn harvoin ja jos samanlaista kumppania etsii niin se mahdollisuus että harvakseen baarissa käyvät löytävät toisensa on aika pieni.
Siksi olen suunnitellut keskittyväni vain asioihin jotka tekevät yksinäisyydestä siedettävää.

Paitsi että nainen pilasi tuon viimeisen lauseen ja hieman ehkä kahta aikaisempaakin. Viime viikonloppuna kun ruskaa ei enää illan pimeydessä nähnyt leiriydyttiin kaupungin kupeeseen ja lähdettiin ottamaan parit. Siellä yksi työpaikkaseurue istahti samaan pöytään ja siinä sitten juteltiin niitä ja näitä.
Yksi nainen oli sen verran jo päissään että oli juonut minut komeaksi ja kovasti tivasi tanssiin. Enhän minä osannut mutta kun tuli hitaita niin kuulemma osaan ainakin huojua joten se riittää. Siinähän huojuttiin hitaat jos toisetkin ja täytyy tunnustaa että tuntui todella hyvältä. Vartalon liikket, kädet ristissä niskan takana, hiusten tuoksu ja katseet kun kiitettiin tanssista. Kerrankin oli tunne että ei kannata suunnitella eteenpäin eikä ehkä analyysillekaan ole tilausta joten ihan vaan olin ja nautin.

Etäisyyttä kodeissamme oli liikaa jotta siitä mitään olisi tullut mutta jotenkin nyt kipuilen ajatuksieni kanssa; keskittyisikö edelleen tuohon yksinäisyysteemaan vai olisiko minulla vielä rohkeutta lähteä etsimään seuraavaa rakkautta ja vaikka sellainen vielä löytyisi niin olisikko minulla viisautta ja kykyä pitää se roihu elossa.

On se tosiaan kyllä jännää. Välillä olen selvinpäin ja viinamiehen innoittamana joskus juon alkoholiakin.

Mutta ei, ei ole ovikello soinut ja nainen halukkaana halunnut tulla imuroimaan mun kämpän ja mut.

Missä ihmeessä vika voi olla?

>simiti<

Miksi pitäisi löytääsekumppani? Eikö muka elämävoi olla tasapainossa ilman sitä kumppania?

Toki ymmärrän, ettänon ihmisen kaipuu toisen luo, mutta se että pakko olisi olla se kumppani.. sitä en ymmärrä. Ilmankin pärjää.