Kovien totuuksien hetki: 385 000 lasta syntyy päivittäin. Et ole erikoinen, eikä ole lapsesikaan. Toivon hänelle kaikkea hyvää, sillä hänen vanhempansa selvästi eivät. Kuka tekee lapsen tällaiseen maailmaan? ”Emme voi elää pelossa” on huono tekosyy. Elävien on nimittäin pakko olla pelottomia: sairaudet, mielenterveysongelmat, väkivalta, raiskaus, terrorismi, pandemiat, sodat, kapitalismi… ne eivät anna meille vaihtoehtoa. Joten onneksi olkoon, olet luonut uuden ihmisen, jonka nyt tarvitsee kasvaa pelottomaksi ja kohdata vaarat ja haasteet joita elämä heittää hänelle. Tämä itsessään tekee jokaisesta vanhemmasta huonon. Asetit lapsesi vaaraan ja varman kuoleman tielle (koska kaikki me kuolemme).
Elämä on vain sarja tarpeita. Pitää syödä, muistaa juoda, pitää kouluttautua, pitää tehdä töitä, jos tulee kipeäksi, pitää tervehtyä.. ja sitten lopulta me kuolemme. Eikä kukaan muista sinua. Kohdataan todellisuus: kuinka moni meistä muistaa iso-isovanhempiemme nimet? Emme ole erikoisia. Kourallinen ihmisistä on. Me tavalliset tallaajat, meidän geeneissämme ja tarinoissamme ei ole mitään poikkeuksellista, vaikka kaikki uniikkeja. Ja jos nyt meinaat sanoa että ”minun lapseni voisi vaikka keksiä ratkaisun syöpään!” Niin bullshit. Todennäköisempää on, että lapsestasi tulee raiskaaja, kouluampuja tai murhaaja. Siis oikeasti tilastollisesti todennäköisempää. Joten otetaanpa ne vaaleanpunaiset lasit pois ja pohditaan tekojemme seurauksia. ”Mutta kuka minusta huolehtii kun olen vanha?” Sinä kysyt, no minä kerron: SE ei ole potentiaalisen lapsesi ongelma. Oletko kirjaimellisesti tekemässä uuden elämän vain omaksi sosiaaliturvaksesi? Ja kuka sanoo että se lapsi haluaa huolehtia sinusta? Vanhemman on pakko rakastaa lasta, lapsen ei vanhempaa. Sen sijaan, että tekisimme lapsia ratkomaan ongelmia, voisimme keksiä muita keinoja. Keskittää se energia, joka menee lasten kasvattamiseen, ja tehdä eri keksintöjä oman vanhuutemme helpottamiseksi. Ja sitten kun emme pysty enää mihinkään, mikä elämä se edes olisi? Eutanasia olisi siinä vaiheessa paikoillaan, ainakin minä haluan sellaisen sitten kun en voi enää nauttia mistään. Elämä itsessään ei ole arvo. Ps. Se joka sanoo että ”hae apua! Olet masentunut!” Vain todistaa pointtini, lapsesi voi myös kokea masennuksen jos syntyy.
Antinatalist handbook selittää kaikki pääpointit. Googlaa se.
Elämä on vain sarja tarpeita. Pitää syödä, muistaa juoda, pitää kouluttautua, pitää tehdä töitä, jos tulee kipeäksi, pitää tervehtyä.. ja sitten lopulta me kuolemme. Eikä kukaan muista sinua. Kohdataan todellisuus: kuinka moni meistä muistaa iso-isovanhempiemme nimet? Emme ole erikoisia. Kourallinen ihmisistä on. Me tavalliset tallaajat, meidän geeneissämme ja tarinoissamme ei ole mitään poikkeuksellista, vaikka kaikki uniikkeja. Ja jos nyt meinaat sanoa että ”minun lapseni voisi vaikka keksiä ratkaisun syöpään!” Niin bullshit. Todennäköisempää on, että lapsestasi tulee raiskaaja, kouluampuja tai murhaaja. Siis oikeasti tilastollisesti todennäköisempää. Joten otetaanpa ne vaaleanpunaiset lasit pois ja pohditaan tekojemme seurauksia. ”Mutta kuka minusta huolehtii kun olen vanha?” Sinä kysyt, no minä kerron: SE ei ole potentiaalisen lapsesi ongelma. Oletko kirjaimellisesti tekemässä uuden elämän vain omaksi sosiaaliturvaksesi? Ja kuka sanoo että se lapsi haluaa huolehtia sinusta? Vanhemman on pakko rakastaa lasta, lapsen ei vanhempaa. Sen sijaan, että tekisimme lapsia ratkomaan ongelmia, voisimme keksiä muita keinoja. Keskittää se energia, joka menee lasten kasvattamiseen, ja tehdä eri keksintöjä oman vanhuutemme helpottamiseksi. Ja sitten kun emme pysty enää mihinkään, mikä elämä se edes olisi? Eutanasia olisi siinä vaiheessa paikoillaan, ainakin minä haluan sellaisen sitten kun en voi enää nauttia mistään. Elämä itsessään ei ole arvo. Ps. Se joka sanoo että ”hae apua! Olet masentunut!” Vain todistaa pointtini, lapsesi voi myös kokea masennuksen jos syntyy.
Antinatalist handbook selittää kaikki pääpointit. Googlaa se.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asia voi olla vielä aloitusta kamalanpikin
Jos jälleensyntyminen on totta.
Itse kristittynä odotan, että saan uuden ylösnousemusruumiin/ kirkastusruumiin.
Silloin ei ole tarvetta elää vauvaikää uudestaan kuten jälleensyntymäoppi sanoo.
Minä synnyin samoihin aikoihin kuin Taivaallisen rauhan aukiolla lahdattiin opiskelijoita. Vanhempiani ei kuitenkaan kaduttanut yhtään.