Jonka takia et kelpaa miehille?
Onko sinussa jokin turn off
Anonyymi-ap
5890
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Ei. Mutta kukaan ei ole täydellinen.
On...
Olen mies, se tuottaa ongelmia miesten kiinnostuksen osalta.
Tosin se ei haittaa itseäni, kun olen kiinnostunut naisista.
Juu, en ole yltiö naisellinen enkä avuttoman oloinen. Miehet päätyykin yleensä heti kättelyissä kavereiksi, niin omasta kun minunkin toimesta. Harvat poikkeukset on sitten tosiaan poikkeuksia ollut, joista on tullut rakastettuja ja kumppaneita.
-Jasu-
Turn off taitaa olla tuo epänaisellisuus ja se etten näytä tarttevan miestä mihinkään. Enkä lieru miesten edessä.
-Jasu-
Ei tietääkseni. Olen tosin ollut yksin melko pitkään, joten voihan se olla, etten enää kelpaa kenellekään.
Joskus mietin sitä, että onko menneisyyteni jollekin miehelle turn off. Menneisyydessäni ei ole mitään rikollista tms, mutta olen kokenut aika paljon ja joutunut selviytymään monesta (esim kasvanut alkoholistien lapsena, kokenut traumaattisen eron) niin mietin voiko se karkottaa jonkun miehen pois luotani, jos hän näkee minut liian rikkonaisena ihmisenä, vaikken sellainen enää ole.
Yleensä ne syyt löytyy siitä omasta läytöksestä jos onnistut kohtaamaan vahingossa sellaisen miehen joka on kiinnostunut muustakin kuin ulkonäöstä
Oliskin😁
En tee mitn ja niitä riitää🤷♀️en tiedä edes miksi
Olet vain niin kaunis ja upea, että miehiä vain lakoaa eteesi. Minkäs sille voi 🤷♀️
Kenties olet helppo
Ei ole onneksi tarvinnut turn offeja miettiä, kun ei ole ollut mitään sellaista kiinnostusta miehiltä eikä onneksi naisiltakaan. Sen verran kauan on ypöyksin täytynyt selvitä erityyppisistä jutuista, että vikaa on kylläkin paljon oltava
Juu.. on.
Olen maiju 41v korkeastikoulutettu no en ole kelvannut koskaan oikeille miehille mut korkeastikoulutetuille miehille olwn kelvannut kerran joillekkin toisen kerran muutamille kolmannenkin kerran mut nyt on ollu hiljaista olen tinderiläinen ammatinharjoittaja ja luonteeni on korkeastikoulutetun mut enään miehet ei halua olla kanssani miksi ja unelmani olis löytää oikea mies
Välis sinä et osallistu tähän keskusteluun mitenkään!
Se on hyvä et on unelmia elämä vois olla melko tylsää ilman niitä
Surkea itsetunto. Huono ulkonäkö. en osaa jutella naisten kanssa.
Ihan mukavastihan se naisten kanssa juttelu sinulta sujuu ainakin sen perusteella mitä olen kanssasi muutaman kerran jutellut.
Silti näkyy muut vievän ne naiset, nenän edestä.
Kurjaa, jos noin on käynyt. Mutta silloin ne naisetkaan eivät ole olleet oikeita sinulle, vaikken haluakaan vähätellä kokemustasi.
Niin, no se ei paljon lohduta. Aina saa katsella samaa showta vierestä. Se tapahtuu palstallakin se sama.
Kaikki muut löytää oman kaivattunsa ja kaikki muut löytää seksiseuraa ja kaikki muut...
Minä olen turhaakin turhempi paskaläjä.
Eihän se tietenkään lohduta ja ikävältä tuollainen tuntuu, se on selvä. Voiko kyse olla siitä, että kiinnostuksesi ei ole ollut näiden naisten tiedossa?
Minä olen jo hävinny pelin. Minua ei kaipaile kukaan. Kattelen vaan ku muut pitää täällä hauskaa.
Ei ole mitään peliä, mitä hävitä eikä ole mitään syytä, miksi et voisi vielä kohdata sitä juuri sinulle oikeaa naista. Ymmärrän kyllä, että se saa mielen matalaksi jos on pidempään yrittänyt löytää kumppania siinä onnistumatta, mutta aina on olemassa mahdollisuus.
En minä tänne tullut naisia iskemään. Minulla oli mielessä vain yksi koko ajan. Huomasin vaan, että muilla käy säkä joka paikassa ja minulla ei missään.
Ei niillä muillakaan koko ajan säkä käy, mutta sitä vain kiinnittää enemmän huomiota sellaiseen, jos itsellä on mieli matalana menetetyn ihastuksen/rakkauden takia.
Kunpa osaisi kanssapalstaajana sanoa jotain, mikä saisi paremman fiiliksen sinulle, mutta sydänsurut ovat vähän sellaisia, ettei niihin meinaa oikein mitkään sanat auttaa..
Niin ne on. Ne on musertavia.
Aika auttaa ja tunteiden prosessointi, ettei patoa tunteita sisälle. Klisee, mutta totta. Ja itse ajattelen myös niin, että on hienoa, kun on ylipäätään osannut rakastaa, vaikka rakkaudelle ei saanutkaan vastakaikua tai rakkaus loppui muutoin. Kaikista surullisinta olisi, jollei koskaan olisi edes tuntenut rakkautta.
Jaa... Olen minä seurustellut joskus kauan sitten ja rakastanut. Olen saanut pakkeja kyllä paljon enemmän. Niihin ei totu koskaan.
Muistan, kun kerroit jossain toisessa keskustelussa seurustelleesi. Sekin on mielestäni upeaa, että on saanut kokea parisuhteen (jos parisuhdetta on halunnut).
Itse kipuilin pitkään sen ajatuksen kanssa, että kunpa en olisi koskaan aloittanut suhdetta miehen kanssa, joka käytännössä murskasi sekä sydämeni että elämäni. 12 yhteistä vuotta koin valuneen hukkaan. Nyt en enää ajattele niin, sillä olihan siinä suhteessa myös hyviä aikoja ja hyviä asioita ja kaikkein tärkeimpänä, minusta tuli tuon suhteen myötä äiti.
Pakkeihin ei varmaan koskaan totu, se on totta. Miehet joutuvat yhä nykyään kokemaan pakkeja keskimäärin merkittävästi enemmän kuin naiset, vaikka eivät ne miehelle yhtään mukavampia ole. Jos nyt yhtään lohduttaa, niin naiset antavat pakkeja paljon eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä torjutun miehen kanssa. Minäkin olen antanut pakkeja miehille esim. sen takia, että oma elämäntilanteeni on ollut sellainen, etten ole halunnut alkaa säätämään mitään miesten kanssa.
Joo, siis pakit itsessään tietty ok. Ei kenenkään ole pakko jokaista tarjousta hyväksyä. Ei siitäkään mitään tulisi.
Kuulosti kyllä raskaalta tuo sinun tarina. Onko siitä erosta pitkä aika, vai onko se suhteellisen tuore juttu. Ne on rankkoja kokemuksia. Olen avioeron käynyt läpi itsekin. Vaimo halusi erota ja minä en olisi halunnut. Meni ainakin 7 vuotta, että pääsin siitä yli kokonaan ja enimmäkseen kärsin ihan yksinäni.
Erostani on jo vuosikausia, mutta se oli kaikkine sivuvaikutuksineen niin rankka, että minullakin meni vuosia päästä edes siihen pisteeseen, että tunsin voivani taas hengittää vapaasti.
Erot voivat pahimmillaan olla kyllä todella rankkoja kokemuksia. Itse se työ on toki tehtävä päästäkseen eteenpäin, mutta itse koin, että läheisten tuki oli kyllä korvaamattoman tärkeä. Vuosi vuodelta alkoi helpottaa ja elämään tulla taas värit takaisin. Minullakin mies teki eropäätöksen ja vaikka olen vuosien mittaan ymmärtänyt, että ero johtui exäni henkilökohtaisista ongelmista ja siitä, ettemme me olleet lopulta ne oikeat toisillemme, niin se rikkoi minut täysin. Pohjalta kestää aikansa kammeta itsensä takaisin ylös. Nyt olen jo pidempään ollut siinä pisteessä, että olisin valmis uuteen suhteeseen, mutta eihän se enää ole niin helppoa kohdata potentiaalisia kumppaneita. Ehkä silti vielä jokin päivä.. 😊
Joo, ero on aina helpotus sille jättäjälle, ja hirveä selviytymiskamppailu sille jätetylle. Vielä kun oli lapsetkin aika pieniä silloin, se oli ihan hirveä tilanne kun perhe hajosi... Onneksi kuitenkin lopulta kaikki meni hyvin, ja olen saanut pidettyä välit kunnossa kaikkien kanssa. Tuskalliset vuodet ne oli, enkä mielelläni sitä aikaa muistele.
Siis emme palaneet yhteen, jos tuosta tekstistä voi niin erehtyä luulemaan. Eksällä on uusi mies ja elävät yhdessä. Minä olen ollut yksin lähestulkoon koko tämän ajan erosta tähän päivään.
Tuo oli minulle yksi suurimmista kipukohdista, jollei suurin, perheen hajoaminen. Se, ettei voinutkaan enää kasvattaa lastaan siinä ympäristössä, missä oli ajatellut, yhtenä perheenä, oli minulle äärimmäisen vaikea paikka. Siinä joutui rakentamaan oman vanhemmuutensa tavallaan uudelleen. Siitä päätellen, miten läheiset välit minulla tänä päivänä on lapseeni ja miten hieno nuori ihminen hänestä on kasvanut, olen kuitenkin onnistunut tässä asiassa hyvin, kuten kuulostat sinäkin onnistuneen. Siitä voi olla ylpeä.
Tuskaisia vuosia ei turhaan kannatakaan muistella, kunhan asiat on käsitelty omassa mielessä ja sydämessä. On parempi keskittyä tähän päivään ja katsoa tulevaan, sillä mennessä ei voi jäädä roikkumaan.
Ehkä se parisuhdeonnikin sieltä meidät vielä tavoittaa 😊
Nyt on mentävä unille.. Hyvää yötä ja kiitos keskustelusta 😴
Samoin kiitos. Hyvää yötä. 😊
Ehkä jo turhan karkeasti sanottu mu jos susta itsestä siltä tuntuu niin eipä siihen voi kukaan vastaankaan väittää
Joskus se paistaa aurinko risukasaankin kuulemma
Niin kuulemma. Vähän pilvistä on toistaiseksi ollut, mutta pakkohan sen pilvipeitteen on joskus repeillä 😊
Olet 50vja sanoit etsiväs nuoria. Siinä ongelma. Itselleni miesten parasta ennen päiiväys on 35v enkä tule ikinä vanhempiin koskemaan tikullakaan. Monilla vanhoilla 35 miehillä katkeruutta elämää ja/tai naisia kohtaan enkä halua yhtäkään katkeraa ihmistä elämääni. Haluan olla tekemisissä vain kiitollisten ihmisten kanssa koska itsekin olen kiitollinen kaikesta hyvästä Ja pahasta mitä elämä minulle antanut.
Niin se on luontokin sen alunperin suunnitellut, että viiskymppisenä saa kuolo korjata pois. Minä olen siis täysi turhake ja elävä kuollut. Elävä fossiili.
Sinulla on huono itsetunto
Ja
Etsit kumppania joka on henkisesti täysin eri vaiheessa kuin sinä. Leikkikaluksi vai näyttelyesineeksi?
Ei kummaksikaan, vaan ihan kaveriksi. Mutta en edes ajatellut suhdetta missään vaiheessa. En ole saanut tutustua koko ihmiseen. Miksi pitää ajatella noin törkeästi aina?
Ei ole mitään syytä olettaa, että olisin. Kyllä noita kiinnostuneita aina välillä ilmaantuu. Vaan kun en ole etsimässä parisuhdetta, enkä edes lyhyempiaikaista seuraa.
Sulla menee sitten hyvin.
Niin kai sitten, jos määrittää hyvän ja huonon tuon kautta.
No itsehän sen tiedät paremmin.
Se voi olla hyvä, jos sattuu kiinnostumaan vaikka nyt parisuhteesta. Muutoinhan tuo on aika yhdentekevää.
Olen kouluja käynyt hyvässä ammatissa. Iso turnoff. Jätkät mieluummin pureskelee mälliä.
On, muIkku :(
Vietän aikaa kotona liikaa enkä juo viinaa.. Siitä se johtuu ettei naiset kiinnostu.
Riippuu ehdottomasti henkilöstä. Miehien yleensä odotetaan "tekevän ensimmäisen liikkeen", että tällä seurustelun osa-alueella naisilla on helpompaa neuroepätyypillisinäkin. Mutta tämähän voi ilmetä myös impulsiivisena estottomuutena, joka voidaan kokea epämiellyttävänä ja epänaisellisena, jopa merkkinä muusta häiriintyneisyydestä, toisin kuin vastaava käytös neurotyypillisillä miehillä, joka nähdään vain proaktiivisuudeksi. Tiedän ystäviäni jotka lähestyneet miespuolisia aspeja, mutta naiset, jotka tekevät ensimmäisen liikkeen ovat yleensä harvinaisempia kuin miehet, jotka tekevät ensimmäisen liikkeen. Joka tapauksessa lähestyminen on vasta seurustelun ensimmäinen vaihe. Olen erittäin taitava peittämään oireitani julkisesti ja tavallaan houkutteleva kai. Minulla on myös valtava taipumus eristäytyä sosiaalisesti. Minusta seurustelu on vaikeaa ja olen rehellisesti onnellisempi omassa seurassani. Suhteeni ovat vaikeita, koska minulla on erittäin alhainen sukupuolivietti, krooninen väsymys, kosketusongelmat ja minulle on kerrottava suoraan, mitkä ovat kumppanini emotionaaliset tarpeet. Minulla ei oikeastaan ole paljon kiinnostusta seurusteluun ja olen sanonut kyllä vain miehille ja naisille, joiden kanssa minulla on jo perustavaa ystävyyttä ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita. En ole koskaan itse lähestynyt ketään. Minulla ei ole aavistustakaan, onko vetovoimaa, ennen kuin joku suoraan kertoo minulle. Yritän kantaa itseäni luottavaisesti, koska tiedän, että häiritsijät voivat saada "tunteen" ihmisille, jotka ovat haavoittuvia tai erilaisia. En ole varma, toimiiko se todella, mutta se saa minut tuntemaan itseni hieman paremmaksi.
Toivon mukaan on kun olen itse mies ainakin sukupuoleltani
Minua vaivaa tourette. T. Röllitär
On turn off. Pitäisikö pukeutua hepeniin, pitsiset rintsikat vielä menettelevät vaikka arkisemmat koristelemattomat ovatkin korvamattomat paljon liikkuvalle. Mutta ne pikkarit. Sloggien uskollisena käyttäjänä herttaiset pikkarit ovat epämukavat, koristeet tai pitsit hankaavat, haarukka on pieni läpyskä, joka reippaassa kävelyssä liikkuu ja jopa hankaa.
Entä iltapaita (yöpaita joka kohta riisutaan) sitten. Puuvillainen raitapaita on niin hyvä, pehmeä ja lämmin. Joku hörhelöinen ja pitsinen on vastenmielinen.
Mies huomaa pitsivärmeet, mutta arkisimpia vain vilkaisee hieman tyrmistyneenä.
Pitääkö mun muuttua?
Ajattele aina muita ennen itseäsi. Saatat jopa menestyä elämässä. :)
Eikö kukaan nainen maisnitse että on lihava. sEhän on isokin syy yleensä ettei kelpaa.
Oletko varma? Itse en ole lihava mutta olen nähnyt paljon jopa sairaalloisen lihavia parisuhteessa.