Tervehdys Savosta!

Aikaa on vierähtänyt, minulla majanmuutoissa ja vähän muussakin touhussa.
Muutin takaisin entiseen kotiin, kun ei asunto käynyt kaupaksi ja ennusteet edelleen huonoilta näytti, olen kyllä tyytyväinen takaisin muuttoni, en oikein kotiutunut uuteen.

Lukenut olen palstaa ja totean, että keskustelua ei sen kummemmin ole syntynyt, kuin aiemminkaan.
Aikaa taas olisi vaikka kirjoitella, mutta katsellaan ja kuunnellaan mitä tuleman pitää.

Iloa jokaisen mieleen toivotan, viikonloppu on edessä;)

244

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kiva kuulla, että muutit takaisin entiseen kotiisi. Kirjoituksistasi sai kyllä sen kuvan, että et ollut uuteen kotiisi tyytyväinen. Voimia on vaatinut varmasti!

      Ei tänne juuri laajoja keskusteluja ole päässyt syntymään, vaikka nyt ei tarvitsisi käyttää voimia entiseen malliin.
      Uskalsit nimesi ilmoittaa. Jokainen ei siihen pysty.

      • Kirjoitin edellisen vastauksen Skillanille kirjautuneena, mutta meni näköjään anonyyminä.
        MdK


    • Eipä ihme, ettet aikaisemmin palstalle ehtinyt, kun tuollaisen muuttoruljanssin kävit läpi. Asuntokauppakin on arvaamatonta tässä maailmantilanteessa, kyllähän kovin pitkä myyntiaikakin stressaa eikä hintakehitys taida kovin vakaata olla. Kerroit joskus neliöiden paljoudesta siivouksen kannalta, mutta nythän Sinulla on ilmeisesti vähemmän kalusteita siivousta hidastamassa. Mahtaisiko robotti-imurista olla hyötyä:).

      Pian vaihtuu marraskuuksi, taas on edessä se turhalta tuntuva kellojen siirtokin. Vene on talviteloillaan. Etsin jo talvivaloja esille, laitan alkuun parin lyhdyn sisälle etukuistin rapuille ja portinpielen köynnöshortensiaan ledtuikkuketjut . Sähkön kulutus on niissä minimaalinen, pitäähän saada tähän pimeään, lumettomaan aikaan valontuiketta ja tunnelmaa. Täällä on vielä paria hallayötä lukuunottamatta ollut reilusti lämpöasteita, pelargoniat kukkivat uhkeina yhä. Lehtien haravoinnista ei loppua tule, kun aina uusia tippuu, mutta eipä kaikkien kohtien tarvitse niin putsattuja ollakaan. Käyn ahkerasti uimassa ja vesijumpassa, toivottavasti ei altaiden vettä kovin viileäksi lasketa ja saunoja tyystin suljeta sähkön huiman hinnannousun takia.

      Lämpimin terveisin!

    • Anonyymi

      Hyvää päivää!
      Onpa mukava kuulla SkillaN sinusta :)
      Pelargoniat täälläkin runsaassa kukassa, kuten Ramoonallakin. Ja noita kukkia kastellessani viimeksi ajattelin sinua Skillan. Surkuttelit parvekelasien puutetta uudessa entisessä asunnossasi. Nyt ne on sinulla. Varmaan ihanaa palata kotiin. Niinhän se on aina matkan jälkeenkin.
      Itselläni kaikki ennallaa. Tyttären kanssa juuri puhuin puhelimessa, joulustakin :)
      Mihin tämä vuosi onkaan taas hurahtanut.
      Ei auta, lakanoiden vaihtoon, saunailta minulla.

      Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!
      brinkkala

    • Anonyymi

      "Lukenut olen palstaa ja totean, että keskustelua ei sen kummemmin ole syntynyt, kuin aiemminkaan."
      Tarkoittaa mitä ?
      Ainakin on niin leppoisaa.

      • Anonyymi

        Kyllä palstalla on nimenomaan keskustelua, eikä kerran päivässä käyviä ns. keskustelijoita, jotka päästävät sarjakommentoinnin yhteen menoon.


    • Aivan upeaa, että olet taas maisemissa, koska aiakin minä olen sinua kaivannaut ja ennenkaikkea niitä aamuisia kirjoituksiasi, joista on saanut vinkkejä, että mitä tänään touhuaisi.

      Rohkean teon teit, että muutit takaisin entiseen, mutta varmasti oli ihanakin palata kotiin takaisin.

      Tosin minulla menee usein niin, että mitä illalla suunnitelen tekeväni, niin aamulla ne on kaikki turhaan mielestäni, joten otan kirjan käteen ja kellahdan sänkyyn lukemaan.

      Joskus on tietenkin pakko lähteä johonkin, esim hammaslääkäriin, mihin nykyisin täällä saa harvoin aikoja, mutta eikös silloin aamulla ollutkin eka pakkasyö ja auto umpijäässä. Onneksi siinä on tehokas lämmitin, että 10 minsaa, niin auto oli jäätön ja vielä käynnistyikin.

      Kauppa reissut on myös tehtävä, mikäli lapseni ei ole tuonut ruokaa tarpeeksi heidän ylimääräisestä ruoasta, jota heillä aina jää, paitsi maitoa. Tosin usein delekoin hänelle omia ostoksiani, tietenkin maksaen niistä ja nyt on harkinnassa, että hän laittaa ruoat ja tuo minulle viikottain, sillä nuo valmisateriat tuolta lähiravintolasta maksavat noin 10,-e/pv, joten ei kaksi viikkoa niillä elä.

      Surkeiman "bankrotin" toi minulle Espoon öljylaskun suuruus, mutta eiköhän siitäkin selvitä.

      Siis, lämpimästi tervetullut olet ainakin minun puolestani. Tämä olikin päivän paras uutinen.

      • Huomenta harmaudesta, sää on kovasti ajankohtaan sopiva, kosteaa ja lämmintä, kymmenen astetta mittarissa.
        Sään kertominen on joillekin harmi, mutta sekin on niin erilainen paikkakuntien välillä, joten ei haittaa vaikka siitä mainitseekin;)
        Selitys keskusteluun, totesin, että samanlaista on kuin nojatuolin jutustelutkin, mitään jatkuvaa aihetta ei ole, puhutaan asioista laajalti, kuten mielestäni pitääkin.
        Aina kuitenkin väliin mahtuu joku virke mikä innostaa jatkamaan, olipa aihe mikä tahansa.
        Keskustelua jokaisen omista lähtökohdista, arjesta ja elämisestä yleensä, näin vanhempana ollessa ei mitään ihmeellistä tarvitse aikaan saada.

        Kiitos tervetulo toivotuksista ja Ramoona, kyllä voimille otti nuo muutot, kesällä helle ja nyt sitten oma toiminen tavaroiden kuljettaminen pienissä erissä, joka aamu parin viikon ajan matkalaukkua vetelin tien yli.
        Vävy auttoi painavampien tavaroiden kanssa autoineen, kunnes sitten poikani parilla paketti autolla toi huonekalut.
        Nyt oli helppo, kun vanhalta muistilta sain kaapit täyttää ja tilaakin runsaammin, kun eka muuton aikaan tavaroita karsin.
        Tämä nyt on viimeinen muutto kohdallani, tuli todettua, että ruoho ei ole v ihreämpää aidan takana;)

        En muistini mukaan ole ilman kirjautumista ole koskaan kirjoittanut, siksi aivan luonnollista, että nimimerkilläni toimin.
        Leppoisuutta olen aina toivonut, jospa sitä nyt riittäisi, aika näyttää, itse en riita haasta, tilaisuutta kirjoitella yhdessä ketjussa, en siis suurta haittaa ole tekemässä.
        Kristiina olen monasti tästä "rohkeudesta" saanut kärsiä, mutta en vaan opi mitään, aina uudestaan virheitä teen, ehkä tämä ruljanssi kuitenkin hyvin päättyi.

        Brinkkala olen tällä hetkellä onnellinen kodissani, on valoa ja näkyvyyttä, vertailu oli hyväksi.
        Lakanoista tuli mieleeni, että joudun kohta liinavaatteiden uusintaan, kun ikää vain riittää ja kaikki aikoinaan hankitut lakanatkin loppujaan elää.
        Hyvin ovat kestäneetkin, entisajan kankaatkin oli toista luokkaa, mikään ei ole nykyisin kestävää, aiemmin sähköliedetkin kesti ja kesti, nyt laittaja sanoi, että kolme vuotta on jo hyvä ikä.

        No niin, taas se sarjakirjoitus jatkuu josta joku mainitsi, mihinkäs sitä tavoistaan pääsee, jaksakaa;)

        Kellonsiirto aikaa tämä viikonloppu, vielä vaan, hyvää viikonlopun aikaa kaikille;)


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta harmaudesta, sää on kovasti ajankohtaan sopiva, kosteaa ja lämmintä, kymmenen astetta mittarissa.
        Sään kertominen on joillekin harmi, mutta sekin on niin erilainen paikkakuntien välillä, joten ei haittaa vaikka siitä mainitseekin;)
        Selitys keskusteluun, totesin, että samanlaista on kuin nojatuolin jutustelutkin, mitään jatkuvaa aihetta ei ole, puhutaan asioista laajalti, kuten mielestäni pitääkin.
        Aina kuitenkin väliin mahtuu joku virke mikä innostaa jatkamaan, olipa aihe mikä tahansa.
        Keskustelua jokaisen omista lähtökohdista, arjesta ja elämisestä yleensä, näin vanhempana ollessa ei mitään ihmeellistä tarvitse aikaan saada.

        Kiitos tervetulo toivotuksista ja Ramoona, kyllä voimille otti nuo muutot, kesällä helle ja nyt sitten oma toiminen tavaroiden kuljettaminen pienissä erissä, joka aamu parin viikon ajan matkalaukkua vetelin tien yli.
        Vävy auttoi painavampien tavaroiden kanssa autoineen, kunnes sitten poikani parilla paketti autolla toi huonekalut.
        Nyt oli helppo, kun vanhalta muistilta sain kaapit täyttää ja tilaakin runsaammin, kun eka muuton aikaan tavaroita karsin.
        Tämä nyt on viimeinen muutto kohdallani, tuli todettua, että ruoho ei ole v ihreämpää aidan takana;)

        En muistini mukaan ole ilman kirjautumista ole koskaan kirjoittanut, siksi aivan luonnollista, että nimimerkilläni toimin.
        Leppoisuutta olen aina toivonut, jospa sitä nyt riittäisi, aika näyttää, itse en riita haasta, tilaisuutta kirjoitella yhdessä ketjussa, en siis suurta haittaa ole tekemässä.
        Kristiina olen monasti tästä "rohkeudesta" saanut kärsiä, mutta en vaan opi mitään, aina uudestaan virheitä teen, ehkä tämä ruljanssi kuitenkin hyvin päättyi.

        Brinkkala olen tällä hetkellä onnellinen kodissani, on valoa ja näkyvyyttä, vertailu oli hyväksi.
        Lakanoista tuli mieleeni, että joudun kohta liinavaatteiden uusintaan, kun ikää vain riittää ja kaikki aikoinaan hankitut lakanatkin loppujaan elää.
        Hyvin ovat kestäneetkin, entisajan kankaatkin oli toista luokkaa, mikään ei ole nykyisin kestävää, aiemmin sähköliedetkin kesti ja kesti, nyt laittaja sanoi, että kolme vuotta on jo hyvä ikä.

        No niin, taas se sarjakirjoitus jatkuu josta joku mainitsi, mihinkäs sitä tavoistaan pääsee, jaksakaa;)

        Kellonsiirto aikaa tämä viikonloppu, vielä vaan, hyvää viikonlopun aikaa kaikille;)

        Paikallisuutisissa nähtiin juttu Varkaudesta. Halutaan elvyttää vanhaa Varkautta kuten esim. Porvoota. Puuhanaiset haluavat mm. perustaa museon Tehtaan koululle. Mielenkiintoista, oletko seurannut hanketta?


      • SkillaN kirjoitti:

        Huomenta harmaudesta, sää on kovasti ajankohtaan sopiva, kosteaa ja lämmintä, kymmenen astetta mittarissa.
        Sään kertominen on joillekin harmi, mutta sekin on niin erilainen paikkakuntien välillä, joten ei haittaa vaikka siitä mainitseekin;)
        Selitys keskusteluun, totesin, että samanlaista on kuin nojatuolin jutustelutkin, mitään jatkuvaa aihetta ei ole, puhutaan asioista laajalti, kuten mielestäni pitääkin.
        Aina kuitenkin väliin mahtuu joku virke mikä innostaa jatkamaan, olipa aihe mikä tahansa.
        Keskustelua jokaisen omista lähtökohdista, arjesta ja elämisestä yleensä, näin vanhempana ollessa ei mitään ihmeellistä tarvitse aikaan saada.

        Kiitos tervetulo toivotuksista ja Ramoona, kyllä voimille otti nuo muutot, kesällä helle ja nyt sitten oma toiminen tavaroiden kuljettaminen pienissä erissä, joka aamu parin viikon ajan matkalaukkua vetelin tien yli.
        Vävy auttoi painavampien tavaroiden kanssa autoineen, kunnes sitten poikani parilla paketti autolla toi huonekalut.
        Nyt oli helppo, kun vanhalta muistilta sain kaapit täyttää ja tilaakin runsaammin, kun eka muuton aikaan tavaroita karsin.
        Tämä nyt on viimeinen muutto kohdallani, tuli todettua, että ruoho ei ole v ihreämpää aidan takana;)

        En muistini mukaan ole ilman kirjautumista ole koskaan kirjoittanut, siksi aivan luonnollista, että nimimerkilläni toimin.
        Leppoisuutta olen aina toivonut, jospa sitä nyt riittäisi, aika näyttää, itse en riita haasta, tilaisuutta kirjoitella yhdessä ketjussa, en siis suurta haittaa ole tekemässä.
        Kristiina olen monasti tästä "rohkeudesta" saanut kärsiä, mutta en vaan opi mitään, aina uudestaan virheitä teen, ehkä tämä ruljanssi kuitenkin hyvin päättyi.

        Brinkkala olen tällä hetkellä onnellinen kodissani, on valoa ja näkyvyyttä, vertailu oli hyväksi.
        Lakanoista tuli mieleeni, että joudun kohta liinavaatteiden uusintaan, kun ikää vain riittää ja kaikki aikoinaan hankitut lakanatkin loppujaan elää.
        Hyvin ovat kestäneetkin, entisajan kankaatkin oli toista luokkaa, mikään ei ole nykyisin kestävää, aiemmin sähköliedetkin kesti ja kesti, nyt laittaja sanoi, että kolme vuotta on jo hyvä ikä.

        No niin, taas se sarjakirjoitus jatkuu josta joku mainitsi, mihinkäs sitä tavoistaan pääsee, jaksakaa;)

        Kellonsiirto aikaa tämä viikonloppu, vielä vaan, hyvää viikonlopun aikaa kaikille;)

        "Tervehdys Savosta" oli hyvä uutinen. Onpa sulla ollutkin ruljanssi asumismenoissa.
        Vaatiihan tuo jo kuntoakin. Silloinhan se on hyvä, kun on tehty:))
        En ole minäkään joka päivä ehtinyt käydä täällä lukasemassa. Tänään olikin
        pölyimurin talutuspäivä. Siinähän tuo meni, kun välillä huilaili ja veti henkeä.
        Sateinen päivä on tänään, mutta ulos täyyy lähteä kävelemään lenkki
        ennnen saunaa. Hyvää jatkoa , kyllä se tästä suttaantuu!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paikallisuutisissa nähtiin juttu Varkaudesta. Halutaan elvyttää vanhaa Varkautta kuten esim. Porvoota. Puuhanaiset haluavat mm. perustaa museon Tehtaan koululle. Mielenkiintoista, oletko seurannut hanketta?

        Tehtaan koulua kävin ja tutuksi paikka tuli, iso vankka rakennus.
        Sotasairaalana oli myös joskus sodan aikaan, koulua kävivät kirkon seurakuntasalissa, näin siskoni kertoi.
        Kaunis erikoinen kirkko siinä tien toisella puolen, täytti juuri 90- vuotta sekin.
        Museolle oiva paikka jo arvokkaan ulkomuotonsa vuoksi, kustannuksia kyllä tulee, paljon on kunnostettavaa.
        On mukavaa, että löytyy innostusta vanhan korjaamiseen ja säilyttämiseen, onhan Varkaus kuuluisa tehdaskaupunki ja työläisasuntoalueiden korjaaminen on arvokasta jo historiansa tähden.


    • Anonyymi

      Nostan ketjun esiin.

    • Anonyymi

      Kiitos aloituksesi,Kaikkea hyvää sinulle tätä sunnuntaita ja alkavaa viikkoa.Ehkä oli tarkoitus asut entinen kotisi lopun asti. Oma koti tuttu ja turvalinen kuin ympäristö.Itse tämä vuokra asunto asunnut pian 23v.Helsingin lähiö. Laitoin plussat ja miinukset paperille. Plussa tuli eniten ,joten en hae vaihtoa.Vaikka kuinka mielessä meri ihana. Sitä meren rantaa on tällä mielin määrin itä-Helsinki. Matkaa vain 10 km minulle. Lähellä merta olisi myös kaupungin vuokra asuntoja .Kiintykö vaan sitten yksin asuvana paikaan ja loppu pelissä vanha asunto tuntuu hyvältä?

    • Huomenta. Olipa iloinen yllätys, kun kuultiin SkillaNista. Ja muutto takaisin kotiin ?
      Voimia sinulta ei puutu SkillaN. Oma tupa, oma lupa. Aika outoa oli varmasti tottua noihin "sääntöihin", mitä asujalle asetettiin siellä edellisessä paikassa.

      Kyllä nojatuolin menetys tuntui laajalti. Minulla se ainakin tuntui, enkä oikein pysty ymmärtämään, mikä siinä oli niin häiritsevää, että siitä piti päästä eroon.
      En oikein jaksa innostua kirjoittelusta muualle, vaikka hyviä aloituksia ja kirjoituksia on ollut, niitä ei voi moittia.

      Oma arki antaa tietysti haastetta ja lisääntynyt toimintakyky on suuri ilon aihe.
      Tuttavat ja ystävät ovat myös sitä. Nyt vain täytyy nähdä enemmän vaivaa siinä, että saa juttukavereita..)) Olen ajatellut vapaaehtoistyötäkin, pari tuttua on siihen houkutellutkin mukaan. Kunhan pihatyöt saan tehdyksi niin ehkä sitten.

      Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille !
      demeter1

      • Anonyymi

        Sunnuntaiaamun myrskyisää säätä, koko yön tuuli melskasi, ajattelin jo, että koivut ikkunan takana kaatuvat.
        Vahvassa on vanhojen koivujen juuret, lehdet kyllä katosi yön aikana.
        Aurinko tapailee paistamaan ja mukava sää siitä kehkeytyy, lenkille lähtöön.

        Olipa mukava nähdä tuttu taideteos uuden nimimerkin takaa, kiva myös kuulla, että imuri perässä kulkee;)

        Kiitos esille nostamisesta, äkkiä sivua vaihtavatkin, ei taida olla kuin parikymmentä aloitusta, muistelen joskus enemmän olleen.

        Itä-Helsinkiin myös hyvää alkavaa sunnuntaipäivää, minäkin tässä asunnossa jo yli kaksikymmentä vuotta asustanut ja jatkuu seuraavaan pieneen yksiöön asti.
        Olen oikein ihastellen tallustellut huoneissa ja miettinyt olen, miten höpsö voi ollakaan, että muuta haikailin.

        Mukava kuulla, että kuntosi kohenee demeter, elämä elämältä maistuu ja tuo ystäväpalvelu varmaan lisää halua ja intoa toimimisiin antaa, kun siihen ryhdyt.
        Onhan tuota ihmetelleet miten sinnikäs olen, kun touhujani seurailivat, mutta en mielellään apua ota, jos suinkin itse kykenen hommat hoitamaan.
        Poikani oli kuumeessa, kun muuttoani teki, mutta sisukkaasti vaan osallistui, toista autoa ajoi yksi hänen miehistään ja muu porukka auttoi,
        Lääkärissä kävi ja keuhkoputkentulehdus oli, maanantai aamuna kuitenkin kohti Helsinkiä lähti ajamaan, se on tiukkaa yrittäjänkin hommat.

        Katselin pikkuleipien teko-ohjeita ja löysin herrasväenleivät, niitä aion pakkaseen leipoa tulevaa juhlaani varten, kai säilyvät pakkasessa.
        Itse en pikkuleivistä välitä, mutta onhan runsaamman näköinen pöytä, kun useampia laatuja;)D
        En edes ola päättänyt mitä teen, karkaanko jonnekin muualle, mutta tuo joulunaika on niin kotonaolo aikaa, että en mielelläni pois matkustaisi.
        Turhia mietteitä jälleen, mutta mielessä niitä vaan pyörii, vietetään kiva ja kaunis lokakuun viimeinen sunnuntai;)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sunnuntaiaamun myrskyisää säätä, koko yön tuuli melskasi, ajattelin jo, että koivut ikkunan takana kaatuvat.
        Vahvassa on vanhojen koivujen juuret, lehdet kyllä katosi yön aikana.
        Aurinko tapailee paistamaan ja mukava sää siitä kehkeytyy, lenkille lähtöön.

        Olipa mukava nähdä tuttu taideteos uuden nimimerkin takaa, kiva myös kuulla, että imuri perässä kulkee;)

        Kiitos esille nostamisesta, äkkiä sivua vaihtavatkin, ei taida olla kuin parikymmentä aloitusta, muistelen joskus enemmän olleen.

        Itä-Helsinkiin myös hyvää alkavaa sunnuntaipäivää, minäkin tässä asunnossa jo yli kaksikymmentä vuotta asustanut ja jatkuu seuraavaan pieneen yksiöön asti.
        Olen oikein ihastellen tallustellut huoneissa ja miettinyt olen, miten höpsö voi ollakaan, että muuta haikailin.

        Mukava kuulla, että kuntosi kohenee demeter, elämä elämältä maistuu ja tuo ystäväpalvelu varmaan lisää halua ja intoa toimimisiin antaa, kun siihen ryhdyt.
        Onhan tuota ihmetelleet miten sinnikäs olen, kun touhujani seurailivat, mutta en mielellään apua ota, jos suinkin itse kykenen hommat hoitamaan.
        Poikani oli kuumeessa, kun muuttoani teki, mutta sisukkaasti vaan osallistui, toista autoa ajoi yksi hänen miehistään ja muu porukka auttoi,
        Lääkärissä kävi ja keuhkoputkentulehdus oli, maanantai aamuna kuitenkin kohti Helsinkiä lähti ajamaan, se on tiukkaa yrittäjänkin hommat.

        Katselin pikkuleipien teko-ohjeita ja löysin herrasväenleivät, niitä aion pakkaseen leipoa tulevaa juhlaani varten, kai säilyvät pakkasessa.
        Itse en pikkuleivistä välitä, mutta onhan runsaamman näköinen pöytä, kun useampia laatuja;)D
        En edes ola päättänyt mitä teen, karkaanko jonnekin muualle, mutta tuo joulunaika on niin kotonaolo aikaa, että en mielelläni pois matkustaisi.
        Turhia mietteitä jälleen, mutta mielessä niitä vaan pyörii, vietetään kiva ja kaunis lokakuun viimeinen sunnuntai;)

        Jokohan muisti herpaantuu, kun kirjautuminenkin unohtui, miettii SkillaN


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sunnuntaiaamun myrskyisää säätä, koko yön tuuli melskasi, ajattelin jo, että koivut ikkunan takana kaatuvat.
        Vahvassa on vanhojen koivujen juuret, lehdet kyllä katosi yön aikana.
        Aurinko tapailee paistamaan ja mukava sää siitä kehkeytyy, lenkille lähtöön.

        Olipa mukava nähdä tuttu taideteos uuden nimimerkin takaa, kiva myös kuulla, että imuri perässä kulkee;)

        Kiitos esille nostamisesta, äkkiä sivua vaihtavatkin, ei taida olla kuin parikymmentä aloitusta, muistelen joskus enemmän olleen.

        Itä-Helsinkiin myös hyvää alkavaa sunnuntaipäivää, minäkin tässä asunnossa jo yli kaksikymmentä vuotta asustanut ja jatkuu seuraavaan pieneen yksiöön asti.
        Olen oikein ihastellen tallustellut huoneissa ja miettinyt olen, miten höpsö voi ollakaan, että muuta haikailin.

        Mukava kuulla, että kuntosi kohenee demeter, elämä elämältä maistuu ja tuo ystäväpalvelu varmaan lisää halua ja intoa toimimisiin antaa, kun siihen ryhdyt.
        Onhan tuota ihmetelleet miten sinnikäs olen, kun touhujani seurailivat, mutta en mielellään apua ota, jos suinkin itse kykenen hommat hoitamaan.
        Poikani oli kuumeessa, kun muuttoani teki, mutta sisukkaasti vaan osallistui, toista autoa ajoi yksi hänen miehistään ja muu porukka auttoi,
        Lääkärissä kävi ja keuhkoputkentulehdus oli, maanantai aamuna kuitenkin kohti Helsinkiä lähti ajamaan, se on tiukkaa yrittäjänkin hommat.

        Katselin pikkuleipien teko-ohjeita ja löysin herrasväenleivät, niitä aion pakkaseen leipoa tulevaa juhlaani varten, kai säilyvät pakkasessa.
        Itse en pikkuleivistä välitä, mutta onhan runsaamman näköinen pöytä, kun useampia laatuja;)D
        En edes ola päättänyt mitä teen, karkaanko jonnekin muualle, mutta tuo joulunaika on niin kotonaolo aikaa, että en mielelläni pois matkustaisi.
        Turhia mietteitä jälleen, mutta mielessä niitä vaan pyörii, vietetään kiva ja kaunis lokakuun viimeinen sunnuntai;)

        Näin se menee minullakin, SkillaN. En edes tuon jalkavaivani aikana oppinut pyytämään tai ottamaan apua vastaan vaivautumatta siitä. Heti tulee mieleen, miten sen korvaisi.

        Viimeksi sain apua seurakunnan vapaaehtoistyöstä. Vaikka olen tehnyt sitä itsekin, tuntui vaikealta ottaa apua vastaan kahdelta vapaaehtoiselta. He pilkkoivat minulle klapeja, liian isoja olivat tilaamani. Kun valittelin vaivautumistani, molemmat vakuuttivat, että sessio
        kävi heille kuntotreenistä ja yhteinen keittolounas oli erityisen mieluinen ja virkistävä.
        Sitä se oli minullekin.


      • Anonyymi

        Aloituksissa ei ole mitään moitittavaa, mutta osallistuminen on hiljentynyt. Vain muutama vanha aloitus kerää kommentteja. Suurin osa odottelee mielipiteitä turhaan.


    • Anonyymi

      On olemassa Etelä- ja Pohjois-Savo. Kummasta?

    • Anonyymi

      Uutta mielenkiintoista tuli palstalle. Sää, pikkuleivät ja kellojensiirto.

      • Anonyymi

        Eikö vaan, hyvä kun huomasit, jospa jatkoa vieläkin tulee, kestämistä;)

        Pohjois-Savosta, aivan rajan tuntumasta.


      • Anonyymi

        "Kriitikko on ihminen, joka ei jätä yhtään kiveä kääntämättä".
        "Kriitikko on ihminen, joka ei jätä yhtään käännettä kivittämättä".


      • Anonyymi

        Ihan totta!
        Onkin ollut vähemmän mielenkiintoisia aiheita, kuten aamiaiset, ruokaostosten hinnat, tai tanssikilpailut ja Linnan juhlat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan totta!
        Onkin ollut vähemmän mielenkiintoisia aiheita, kuten aamiaiset, ruokaostosten hinnat, tai tanssikilpailut ja Linnan juhlat.

        Yli 80 vuoden ikäisiä henkilöitä on monen kuntoisia.
        On henkisesti kehittymätöntä ja
        ala-arvoista halveksua aloituksia,
        joitten tekeminen voi olla ihmiselle itselleen saavutus ikään ja kuntoon nähden.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan totta!
        Onkin ollut vähemmän mielenkiintoisia aiheita, kuten aamiaiset, ruokaostosten hinnat, tai tanssikilpailut ja Linnan juhlat.

        Minkä mielenkiintoisen aloituksen sinä olet tehnyt tänne palstalle?
        Kyllä fiksutkin ihmiset syövät ja käyvät kaupassa, katsovat telkkaria, ovat kiinnodtuneet säästä ja kodin hoidosta. Kaikista niistä voi keskustella monipuolisesti, ei tarvitse olla aina politiikkaa ja kulttuuria.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yli 80 vuoden ikäisiä henkilöitä on monen kuntoisia.
        On henkisesti kehittymätöntä ja
        ala-arvoista halveksua aloituksia,
        joitten tekeminen voi olla ihmiselle itselleen saavutus ikään ja kuntoon nähden.

        Nojatuolikerho itse on kaikkein viisain omasta mielestä ja Suuressa Viisaudessaan toi
        ylimielisyytensä muita kohtaan takaisin palstalle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan totta!
        Onkin ollut vähemmän mielenkiintoisia aiheita, kuten aamiaiset, ruokaostosten hinnat, tai tanssikilpailut ja Linnan juhlat.

        12:52 Sinulla on ollut suurenmoinen tilaisuus tehdä mielenkiintoisia aloituksia.
        Et ole saanut minkäänlaista aikaiseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nojatuolikerho itse on kaikkein viisain omasta mielestä ja Suuressa Viisaudessaan toi
        ylimielisyytensä muita kohtaan takaisin palstalle.

        Kyllä onkin odotettu! Ei noita toisia ketjuja viitsi mollata, kun ne on vain anokavereitten aloituksia.
        Kyllä täällä iloittelua edelleen piisaa, juurihan tuolla sanottiin, että vain 3 80 poistui, ja nyt ehkä tulevat takaisin ja päästään taas asiaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nojatuolikerho itse on kaikkein viisain omasta mielestä ja Suuressa Viisaudessaan toi
        ylimielisyytensä muita kohtaan takaisin palstalle.

        Herranen aika. Mistä moinen.
        Jos joku palsta ei kiinnosta tai ärsyttää niin sen voi sivuuttaa.
        En ole huomannut ylimielisyyttä, ihan tavallista keskustelua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö vaan, hyvä kun huomasit, jospa jatkoa vieläkin tulee, kestämistä;)

        Pohjois-Savosta, aivan rajan tuntumasta.

        Ai Pohjois-Savosta. No sitten ei ole tavattu tansseissa.


    • Tervetuloa takaisin kotiin! Olit ehtinyt asua niin kauan asunnossasi, että olit ehtinyt siihen oikein kunnolla juurtua. Näin vanhoilla päivillä on vaikea rakentaa kaikkea alusta.
      Tulipahan siinä sivussa kuitenkin tehtyä kunnon karsiminen esineistössä!

      Jos sinulla on halua kirjoitella rauhassa, niin FB:ssa on mahdollisuus voi kirjoitella
      kaveriporukassaan tai jossakin ryhmässä.

      Täällä Itä-Jöötanmaalla on lämmintä ja aurinkoista. Skoonessa oli eilen ollut 19,5º. Harvinaisen lämmin lokakuun loppu. Puista alkaa lehdet tippua ja hevoskastanjapuitten pähkinät aihettavat huonojalkaisille liikennevaikeuksia, kun pyörivät jalkojen alla.
      Aika kuluu nopeasti. Ehkä se johtuu siitä, että itse olen hidas ja tuntuu että kaikki tapahtuu niin nopeasti. On ilta enenkuin sitä huomaatkaan.

    • Minä aamuvirkku heräsin kolmelta ja ajattelin, että ainakin tunnin vielä nukun, joten avasin sitten koneeni neljältä.
      - Mitä hiivattia, kun katsoin tietsikan kelloa, niin kolmehan se oli vasta, joten ahaa, se oli se kellojen siirto. Etsin kuitenkin tämän ketjun esiin.

      SkillaN kirjoitti piparien leipomisesta, joten siitä innostuin, että jospa minäkin, mutta ei ole voita, siispä taas niitä kaupan pipareita kahvin kanssa, kunnes se voi tulisi hankittua.

      Ihanaa, että toisestkin on huomanneet tämän ketjun sillä kovin on lyhyitä lauseita noissa toisissa ketjuissa, joihin ei vastauksia kaivata.

      • Iltapäivää!
        Kokeilen saanko viestini pysymään. Aamulla se katosi. Eilen kirjoittamassani
        oli nimimerkki "r .riusa," Se käyttäjäunnukseni tuli tahattomast nimimerkiksi,
        joko tein jonkun virheen tai se lähti muuuten ..? Kokeilen. . .


      • Anonyymi
        r.riusa kirjoitti:

        Iltapäivää!
        Kokeilen saanko viestini pysymään. Aamulla se katosi. Eilen kirjoittamassani
        oli nimimerkki "r .riusa," Se käyttäjäunnukseni tuli tahattomast nimimerkiksi,
        joko tein jonkun virheen tai se lähti muuuten ..? Kokeilen. . .

        Niin se henkilöllisyys tuosta vaan saattaa muuttua. Vaan ei nimi miestä muuta kuten sanottu on. Minä poistin nimmarini enkä enää sitä palauta.
        Palsta ei enää kutsu.
        Hyvää jatkoa teille uskollisille.


    • Vaikka en ole paljon nojatuoliin kirjoitellut, nykyisin vähemmän muutenkaan, olen iloinen kun näin Skillanin aloituksen.
      Tuntuu että palsta palaa entiselleen.
      Riitelyä ei kannata noteerata lainkaan, jatkaa vain ikään kuin ei olisi huomannutkaan.
      Jokainen voi avata oman palstan halutessaan, Nojatuoli ei ollut keneltäkään pois.
      Olen ollut mökillä kissani kanssa, on vielä halpa sähkösopimus voimassa tämän vuotta. Sitten taidan panna mökin kylmilleen, vesijohdot pitää tyhjentää ja pumpun voi viedä vaikka keskustan asunnon varastoon. Onneksi mökki on lämmin kuin linnunpesä.
      Ilahduin tosiaankin kun näin aloituksen.

    • Anonyymi

      Pitkä kommentti ei näytä tuovan yhtään enemmän sisältöä, että jospa antaisimme kirjoittajien itse päättää minkä pituisen kommentin he laittavat.

      • Anonyymi

        Ennen kaikkea: jospa pystyisimme itse päättämään, minkä pituisen kommentin luemme ja millaiseen vastaamme ja miten.
        Jospa pystyisimme ymmärtämään, että 80 palstalla on laveat mahdollisuudet erilaisiin mielipiteenvaihtoihin, ja ymmärtäisimme, että jokaiseen ketjuun ei ole pakko osallistua. Se ei ole velvollisuus eikä vaatimus.


      • Anonyymi

        Laitappa nyt esimerkki lyhyestä muttaSISÄLTÖRIKKAASTA viestistä! Sinun viesteissä paistaa sisältönä vain ja ainoastaan kateus!!!!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laitappa nyt esimerkki lyhyestä muttaSISÄLTÖRIKKAASTA viestistä! Sinun viesteissä paistaa sisältönä vain ja ainoastaan kateus!!!!!

        Anteeksi, mutta mietipä uudestaan kenessä täällä olisi jotain kadehdittavaa,
        kun emme edes toisiamme tunne kuin korkeintaan hyvin pintapuolisesti.
        Kirjoitustaidoissa ei kenelläkään ole aihetta kadehtia ketään eikä ainakaan sinun
        kehittymätöntä kykyäsi ajatella, tekstisi on sen mukaista. - Nm. Kehity


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laitappa nyt esimerkki lyhyestä muttaSISÄLTÖRIKKAASTA viestistä! Sinun viesteissä paistaa sisältönä vain ja ainoastaan kateus!!!!!

        Ne. jotka aina kadehtimisesta jauhavat ovat itse ne kaikkein kateellisimmat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ne. jotka aina kadehtimisesta jauhavat ovat itse ne kaikkein kateellisimmat.

        Kummallinen sairaus tuo kateus: Kateellinen luulee olevansa kadehdittu ja luulee,
        että kaikki muutkin on kateellisia, varsinkin hänelle.


    • Huomenta. Ja keskustelu jatkuu (siitä miten pitäisi keskustella)..)) Jokaisella lienee omat näkemyksensä siitä ja demokratiassa äänekkäimmät yleensä voittavat.

      Itse olen luonnostani monisanainen ja on selvää, että kun tuollainen lyhytsanainen viestintä on nyt "in", suosiossa, käy juuri niin kuin Ano kirjoittaa: pitkää viestiä ei jakseta lukea. Eikö malteta keskittyä, vai eikö vain kiinnosta ?

      Minusta pitkät viestit tarjoavat mahdollisuuden syvempään vuorovaikutukseen jopa palstaystävyyteen, eikä sen minustakaan pitäisi olla keneltäkään pois, kuten liekko tuolla jo kirjoitti. Eikä palstaystävyys ole mielestäni poissulkevaa, kyllä sitä pystyy jakamaan
      vaikka ei siihen näkyvästi osallistuisi. Esimerkkinä vaikka SkillaNin suosio myös Anojen keskuudessa.
      Halloween on sitten juhlittu. Lapsenlapsilta tuli karmeita kuvia naamioista ja asuista. Supisuomalaisena en oikein jaksa innostua koko juhlasta, tuontitavaraa, jonka taustaa tuskin moni tuntee, mutta kauppamiehet tietysti hykertelevät kun kauppa käy.

      Yllättäen ilmaantunut kolmoishermosärky (?) teki minut vähän huonouniseksi ja sen myötä hajamieliseksi. Olin unohtanut laittaa makuuhuoneen patterin päälle tuuletuksen jälkeen ja kun heräsin, lämpöä oli makuuhuoneessa 13 astetta ! Ehkä on hyvä tottua viileämpään kun tulevasta emme tiedä.
      Naapuri minua jo pelotteli energian hinnannoususta, kehotti siirtymään pörssisähköön. Minulla on voimassa kahden vuoden sopimus ja jos olen oikein tulkinnut, energian hinta on keskitasoa. Lapsuudenkodissa siirryimme "ylläpitosopimukseen": sähköyhtiö ruuvasi sähkötaulun irti ja jos/kun se palautetaan se maksaa 70 euroa, ylläpito 13.50 kuukaudessa. Tyhjillään olevassa pienessä vuokra-asunnossani ei ole voimassa olevaa sähkösopimusta.
      No niin. Taas tuli sitä "tyhjää ja turhaa" asiaa ! En oikein ymmärrä tuota tylytystä, kun lukupakkoa ei täällä ole ja halukkaille kirjoittajille löytyy tilaa vaikka miten.
      Hyvää viikonalkua kuitenkin kaikille,
      demeter1

    • Lokakuun lopun tervevedys koleasta (eilen) korvesta. Kylmetin itseni mökkitöissä ja makasin peittokasan alla koko eilisen illan. Nyt on jo lämpö palannut. Esikoinen oli apunani pikku-koiransa kanssa, taidan huomenna kun liikehdintä mökillä hiljenee, vääntää sähköt off-asentoon ja jäädä odottamaan ensi kesää. Niin, jos luoja suo ja kuntoutukseni etenee, paramiseeni on jo  merkkejä, mikä tuntuu rohkausevalta. Olenhan elänyt lokakuun jonkinasteen masennuksessa, en ole tuntentenut tarvetta kirjoittaa, koska saan elämisen ohjeita paremmilta ihmisiltä joilla menee aina "hyvin".

      Skillaan olet tehnyt jotain sellaista mihin en itse pystyisi, muuttamaan asuntoa kahdesti.  Onnittelut hyvästä päätöksestäsi. Oli varmaan ihana palata takaisin kotiisi.

      • Anonyymi

        Eikös ne kaikki mökkityöt ollutkaa ulkoistettu ja siivouskin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös ne kaikki mökkityöt ollutkaa ulkoistettu ja siivouskin?

        Haha. Arkistossasi on aukko. Et merkinnyt kunnolla tietoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös ne kaikki mökkityöt ollutkaa ulkoistettu ja siivouskin?

        Asioiden ymmärtäminen vaatii kokemusperää. Jos ei ole ollut kesäpaikkaa sitä kuvittelee, että kerralla kaikki kuntoon.

        Kuten jo joku ehti myös mainita, arkistointisi ontuu.

        Siivousapua saamme kaupunkikotiin.

        Poika tekee etätyötä mökillä, joten piipahdan siellä. Ostan mennessä ruohonsiemeniä jota levitän nurmikolle jolle istutimme eilen krokuksia, tulppaaneja ja narsisseja.

        Kirjaa ylös 🤗

        Korppis


    • Minulle - tai minua koskevia - viestejä oli tullut tuonne toiseen ketjuun. Siellä oli kyse omista asioista kertomisesta. Itse syyllistyn siihen jatkuvasti ja luen mielelläni päiväkirjatyyppistä kirjallisuuttakin. Sitä löytyy ainakin lempikirjailijoiltani Eeva Kilveltä ja Aila Meriluodolta. Ja Skillanin kirjoitukset ovat minulle ja varmasti monelle muullekin mieluista ja kotoista luettavaa, niistä välittyy aina sopuisuus, hyvä mieli.

      Tuo avoimuus omista asioista tahdotaan nähdä "itsensä esille tuomisena" ja sitä pidetään, palautteista päätellen, jonkilaisena hölmöytenä, josta sopiikin saada takkiinsa ikävien palautteiden muodossa.
      Itse katson, että vaikka kirjoitan tunnistettavana, olen anonyymi, tavis, en enempää enkä vähempää ja pitkän kirjoittajaurani aikana vain yksi ihminen on minut tunnistanut. Siitä ei käsittääkseni seurannut mitään.
      Vähän olen empinyt kirjoittaa muista ihmisistä, läheisistä ja tutuista. He ovat kuitenkin minulle merkittävä elämänsisältö ja vaikuttamassa myös omassa arjessani. Puolison asiat tulivat ikävällä tavalla "julkisiksi", mutta eipä tuosta muuta seurannut kuin harmi ja pettymys minulle itselleni.
      Nykyisin kun kirjoitan läheisistä, ystävistä ja tutuista, käytän kaikista nimitystä "tuttu". Ja koska en mielestäni kirjoita kenestäkään pahantahtoisesti enkä juoruillen, aion jatkaa samalla linjalla - jos siis ylipäänsä jatkan kirjoittelua..))

      Joku kirjoittaja paheksui muista kirjoittamista sanoen, että tuskin kohteet tykkäävät olla "koko maailman" huomion kohteena. Minusta tuo on hätävarjelun liioittelua.
      Tämä palsta ei ole koko maailma, vain erään kirjoitusalustan pieni osa. Ja ketä kiinnostaa oli kahdeksankymppisten ajatukset/asiat ? Kun kiinnostusta ei riitä nuoremmillekaan.
      Ja tahdon uskoa, että sittenkin aika harva haluaa stalkata ja halventaa muita saadakseen siitä itselleen arvonnousua. Se tulee kyllä täällä huomatuksi ja stalkkaaja tulee itse leimatuksi.

      Tottahan se on, että tässä ajassa on vahvasti läsnä jonkinlainen retostelun henki, joka ilmenee ensi sijassa toisen reviirin ja kunnioituksen puutteena. Kun meillä on se kuuluisa sananvapaus - ilman vastuuta ! Nyt sitten yritetään kampanjoida sen ylivaltaa vastaan.
      Erätauko/hyvin sanottu - ovat olleet puheenaiheena täälläkin.

      Ja taas tuli luvattoman pitkä viesti. Lukupakkoa ei edelleenkään ole. Kun nimimerkki on näkyvillä voi harpata viestin yli kun "tietää" mitä on odotettavissa..))
      demeter1

      • Anonyymi

        Tekee ihan pahaa tuo nöyristely ja selittely. Et kenenkään lupia tarvitse kirjoittamaan ihan niin pitkästi kuin haluat.Sinun juttuja jopa lukee mielellään ja muutaman muunkin hyvän kirjoittajan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tekee ihan pahaa tuo nöyristely ja selittely. Et kenenkään lupia tarvitse kirjoittamaan ihan niin pitkästi kuin haluat.Sinun juttuja jopa lukee mielellään ja muutaman muunkin hyvän kirjoittajan.

        Olet tainnut ennenkin huomauttaa tuosta "nöyristelystä", Ano 14.18 tai sitten se on pistänyt silmään muillakin. Koettakaa kestää, se nyt vain on minun luontoni, enkä lupaa muuksi muuttua..))
        En nyt selittele kuitenkaan, ettei tule kaksinkertaista harmia.

        Siitä olen samaa mieltä, että täällä on hyviä kirjoittajia, mielestäni paljonkin. Ja lisääkin on käsittääkseni saatu, myös meitä rekattuja..))
        Yritetään nyt sietää toisiamme ja toistemme laatua.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet tainnut ennenkin huomauttaa tuosta "nöyristelystä", Ano 14.18 tai sitten se on pistänyt silmään muillakin. Koettakaa kestää, se nyt vain on minun luontoni, enkä lupaa muuksi muuttua..))
        En nyt selittele kuitenkaan, ettei tule kaksinkertaista harmia.

        Siitä olen samaa mieltä, että täällä on hyviä kirjoittajia, mielestäni paljonkin. Ja lisääkin on käsittääkseni saatu, myös meitä rekattuja..))
        Yritetään nyt sietää toisiamme ja toistemme laatua.

        tuo edellinen oli minun - kuten arvata saattoi...


      • Anonyymi

        Joku oli kirjannut muistiin mitä olit kertonut puolisostasi ja veti sen myöhemmin arkistostaan lyömäaseeksi sinua vastaan. Se arkisto ei tunnu ontuvan, sieltä pesee täsmäohjuksia muitakin avomielisiä vastaan. Eikä se uhkaus jyräämisestä ole vanhentunut, jyräys ei lopu koskaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku oli kirjannut muistiin mitä olit kertonut puolisostasi ja veti sen myöhemmin arkistostaan lyömäaseeksi sinua vastaan. Se arkisto ei tunnu ontuvan, sieltä pesee täsmäohjuksia muitakin avomielisiä vastaan. Eikä se uhkaus jyräämisestä ole vanhentunut, jyräys ei lopu koskaan.

        Sinä jaksat jyrätä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku oli kirjannut muistiin mitä olit kertonut puolisostasi ja veti sen myöhemmin arkistostaan lyömäaseeksi sinua vastaan. Se arkisto ei tunnu ontuvan, sieltä pesee täsmäohjuksia muitakin avomielisiä vastaan. Eikä se uhkaus jyräämisestä ole vanhentunut, jyräys ei lopu koskaan.

        Sinä se et millään kyllästy jankuttamaan tuota jyräämistä. Roikut täällä kuin pas.. Junttilan
        tuvan seinässä ja mitään muuta kirjoitettavaa sinulla ei ole kuin jyrää, jyrää, jyrää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä se et millään kyllästy jankuttamaan tuota jyräämistä. Roikut täällä kuin pas.. Junttilan
        tuvan seinässä ja mitään muuta kirjoitettavaa sinulla ei ole kuin jyrää, jyrää, jyrää.

        Ketju on avattu riitelijöille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ketju on avattu riitelijöille.

        Heti kun korppis "toipui" ja ilmestyi esiin juuri SkillaN aloitukseen, niin heti riitely alkaa ja loppua ei näy.

        Miksi ei älyä pysyä pois juuri tästä ketjusta ja aloita aivan omaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heti kun korppis "toipui" ja ilmestyi esiin juuri SkillaN aloitukseen, niin heti riitely alkaa ja loppua ei näy.

        Miksi ei älyä pysyä pois juuri tästä ketjusta ja aloita aivan omaa.

        Kehtaakin syytellä muita jonkun siivoustiedon arkistoihin tallennuksista, mutta itse kk on arkistoihin tallentamalla ja niistä kaivamalla loukannut tosi pahasti useitakin.Dem tuossa juuri kertoi itseensä kohdistuneesta loukkauksesta, joka koskee hänen yksityiselämää.


      • Minäkin välillä kirjoitan aika avoimesti iloistani ja suruistani, sekä kaverista.
        Olen saanut kuraakin, mutta en välitä.
        Jos huomaan ilkeilyä niin jään joksikin aikaa jäähylle niin unohtuu.
        Aika hyvä arkisto ja kirjanpito joillakin kirjoittajilla on.
        Itselläni ei riittäisi kiinnostus niin pitkälle, lähellekään.
        Pidän oikeasti siitä että on nikki jonka voi tunnistaa.
        Eihän se ole kuin anonyymi. Tietenkin nikki tulee tutuksi ja sitä voi alkaa pommittaa jos jollakin riittää paukkuja.


      • liekko kirjoitti:

        Minäkin välillä kirjoitan aika avoimesti iloistani ja suruistani, sekä kaverista.
        Olen saanut kuraakin, mutta en välitä.
        Jos huomaan ilkeilyä niin jään joksikin aikaa jäähylle niin unohtuu.
        Aika hyvä arkisto ja kirjanpito joillakin kirjoittajilla on.
        Itselläni ei riittäisi kiinnostus niin pitkälle, lähellekään.
        Pidän oikeasti siitä että on nikki jonka voi tunnistaa.
        Eihän se ole kuin anonyymi. Tietenkin nikki tulee tutuksi ja sitä voi alkaa pommittaa jos jollakin riittää paukkuja.

        Vastasin demeterille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heti kun korppis "toipui" ja ilmestyi esiin juuri SkillaN aloitukseen, niin heti riitely alkaa ja loppua ei näy.

        Miksi ei älyä pysyä pois juuri tästä ketjusta ja aloita aivan omaa.

        Heti kun Skillan teki aloituksen kaunatar näki hetkensä taas tulleen.


      • liekko kirjoitti:

        Minäkin välillä kirjoitan aika avoimesti iloistani ja suruistani, sekä kaverista.
        Olen saanut kuraakin, mutta en välitä.
        Jos huomaan ilkeilyä niin jään joksikin aikaa jäähylle niin unohtuu.
        Aika hyvä arkisto ja kirjanpito joillakin kirjoittajilla on.
        Itselläni ei riittäisi kiinnostus niin pitkälle, lähellekään.
        Pidän oikeasti siitä että on nikki jonka voi tunnistaa.
        Eihän se ole kuin anonyymi. Tietenkin nikki tulee tutuksi ja sitä voi alkaa pommittaa jos jollakin riittää paukkuja.

        Tuo onkin hyvä keino käsitellä naljailua, liekko, pitää paussia kirjoittelusta. Saa etäisyyttä asiaan ja oppii, ehkä, millaista ulostuloa kannattaa varoa. Mutta sitten on taas se vaara. että syytetään nöyristelystä..))
        Ehkä meidät rekisteröitynä kirjoittavat koetaan jonkinlaisiksi sisällöntuottajiksi ja meitä arvioidaan siltä pohjalta, vaikka itse olisimme hakemassa vain vertaisseuraa. Sillä asialla ainakin itse koen olevani ja se toteutuu mielestäni parhaiten "tuttujen" kanssa.
        Samanhenkisyydestä olet itsekin puhunut.
        Eikä tämä tietysti tarkoita sitä, etteikö samanhenkisiä löytyisi myös Anojen keskuudesta, mutta sen todentaminen on "teknisistä syistä" hankalampaa.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Tuo onkin hyvä keino käsitellä naljailua, liekko, pitää paussia kirjoittelusta. Saa etäisyyttä asiaan ja oppii, ehkä, millaista ulostuloa kannattaa varoa. Mutta sitten on taas se vaara. että syytetään nöyristelystä..))
        Ehkä meidät rekisteröitynä kirjoittavat koetaan jonkinlaisiksi sisällöntuottajiksi ja meitä arvioidaan siltä pohjalta, vaikka itse olisimme hakemassa vain vertaisseuraa. Sillä asialla ainakin itse koen olevani ja se toteutuu mielestäni parhaiten "tuttujen" kanssa.
        Samanhenkisyydestä olet itsekin puhunut.
        Eikä tämä tietysti tarkoita sitä, etteikö samanhenkisiä löytyisi myös Anojen keskuudesta, mutta sen todentaminen on "teknisistä syistä" hankalampaa.

        Liekon strategiaa olen minäkin alkanut noudattamaan, vaikka se tuntuukin vähän samalta kuin koulukiusaajien kohteeksi joutuneen oppilaan sijoittaminen väliaikaisesti toiseen kouluun, uhrin rankaisemiselta ja kiusaajat, tässä tapauksessa nämä kaunaiset ja katkerat jankuttajat saavat jatkaa, koska heitä ei kukaan laita ojennukseen.
        Osallistun keskusteluihin lähinnä aihepohjalta ja samanhenkisyys on se yhteen sitova tekijä: pitkät, sisältörikkaat kommentit joissa tulee esille aitoa pohdintaa eri teemoista ovat juuri sitä keskustelua mitä täältä olen hakenut jo kauan.

        Minulle ja monelle muullekaan tämä palsta ei ole chatintapaisten anonyymien puskahuutelujen korottaminen "keskusteluksi", joka tekee palstan kiinnostavaksi. Anonymaatti ei sin'änsä ole haittatekijä, mutta sen käyttäminen naljailuun, loukkaamiseen ja maalittamiseen ei ainakaan paranna palstan antia.
        Kaikki me olemme "sisällöntuottajia", sekä kirjautuneet että anonyymit ja on vastuullamme millaista sisältöä tuotamme.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Liekon strategiaa olen minäkin alkanut noudattamaan, vaikka se tuntuukin vähän samalta kuin koulukiusaajien kohteeksi joutuneen oppilaan sijoittaminen väliaikaisesti toiseen kouluun, uhrin rankaisemiselta ja kiusaajat, tässä tapauksessa nämä kaunaiset ja katkerat jankuttajat saavat jatkaa, koska heitä ei kukaan laita ojennukseen.
        Osallistun keskusteluihin lähinnä aihepohjalta ja samanhenkisyys on se yhteen sitova tekijä: pitkät, sisältörikkaat kommentit joissa tulee esille aitoa pohdintaa eri teemoista ovat juuri sitä keskustelua mitä täältä olen hakenut jo kauan.

        Minulle ja monelle muullekaan tämä palsta ei ole chatintapaisten anonyymien puskahuutelujen korottaminen "keskusteluksi", joka tekee palstan kiinnostavaksi. Anonymaatti ei sin'änsä ole haittatekijä, mutta sen käyttäminen naljailuun, loukkaamiseen ja maalittamiseen ei ainakaan paranna palstan antia.
        Kaikki me olemme "sisällöntuottajia", sekä kirjautuneet että anonyymit ja on vastuullamme millaista sisältöä tuotamme.

        Totta, tuo viimeinen virkkeesi, Ano 9.16. Sisältöä tuotamme kaikki, sitä ei sovi unohtaa, mutta ehkä huomio kohdistuu ensi sijassa rekisteröityneisiin, "teknisistä syistä"..))

        Kiva kuulla, että pohdinnatkin saavat kannatusta..)) Itselleni ne ovat aina olleet keskustelun suola, tavoitekin, että voi vuorovaikutuksessa toisen/toisten kanssa löytää uutta, avartaa omaa ymmärrystään.
        Tietysti meitä on moneksi. Jollekulle tämä lyhytsanaisuus, jopa kevyt naljailu voi olla luonteenomaista, tapa olla yhteydessä muihin, mutta meidän ikäisten (?) kohdalla se ei taida enää olla kovin yleistä ja voidaan siksi kokea jopa häiritsevänä.


    • Anonyymi

      Stalkkaajilla oli pakollinen lepoaika Nojatuolin jälkeen. Nyt innostus taas nousee ja näppäimiä rasvataan.

    • Anonyymi

      Nojatuolittaret voivat syyttää ihan itseään jyrääjän höösäämisestä,
      joka heidän ketjunsa pilaa. Jyrääjällä on näppäimet rasvattu.

      • Anonyymi

        Jyrääjän jankuttaja se jaksaa jyrätä.


      • Anonyymi

        Anojen mielestä heidän asennettaan pitää tukea ja ihailla. Anojen kielenkäytössä ei ole arvostelemisen aihetta. Anot ovat valioita. Heillä on oikeus.
        Siis eräitten anojen. Jotkut anot eivät kuulu sisäpiiriin, jolla on arkistot ja muistot 15 v. ajalta.
        He ihmettelevät. Nim. Kummallista


    • Anonyymi

      Tämä ketju on riitelynsä ansainnut.

      • Anonyymi

        Oli kiva nähdä Skillanin nimimerkki pitkästä aikaa. Myös monen tutun nimmari myös!
        Kyllä sitä vain tahtoo olla kaipuu siihen kotiin, jonka on kerran nuoruudessa laittanut.
        Ramoona kertoi haravoinneistaan, aivan nauratti, kun sitä olen minäkin melkein koko päivän tehnyt! Lehtiä on nyt paljon, viimeisinä syysomenapuu ja hopeapajut.
        Tuttuja nimmareita paljon, tuntuu hyvältä kuulla teistä!

        Lämpimiä päiviä kaikille,
        Neeasa


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oli kiva nähdä Skillanin nimimerkki pitkästä aikaa. Myös monen tutun nimmari myös!
        Kyllä sitä vain tahtoo olla kaipuu siihen kotiin, jonka on kerran nuoruudessa laittanut.
        Ramoona kertoi haravoinneistaan, aivan nauratti, kun sitä olen minäkin melkein koko päivän tehnyt! Lehtiä on nyt paljon, viimeisinä syysomenapuu ja hopeapajut.
        Tuttuja nimmareita paljon, tuntuu hyvältä kuulla teistä!

        Lämpimiä päiviä kaikille,
        Neeasa

        Marraskuun eka aamuun on herätty, pilvinen on sää.
        Harmaalta näyttää taas myös viestien suunta, miksi?
        Minulta tämä yksi ainoa ketju palstaa rasittaa, voisiko otsikon nähdessään sivuuttaa?
        Kirjoitan tavoilleni uskollisena ja koskaan en ketään viestien lähettämiseen pakota, jos jollakin on sanottavaa, siitä vaan.
        Mukava kuitenkin on viestejä lukea, kun kirjoittajalla on hyvä tahto kirjottaa ja tarkoitus hyvää mieltä tuottaa.
        Onhan meitäkin muutamia, jotka tykkäämme tarinaa heittää arkisista asioista, ei luulisi ketään haittaavan.

        Se, että viestini on pitkä johtuu siitä, haluan huomioida kysymykset ja muutenkin osallistua kirjoittajan sanomaan, mielestäni se on kohteliasta ja näin vuoropuhelua syntyy.
        Tykkään tutuiksi käyneistä kirjoittajista, heillä on joku tuntemus puolin ja toisin.
        Nimimerkki takaa, että viesti on sovinnollinen, se, että joidenkin kirjoittajien viestit ei kaikkia miellytä, sille ei kukaan mitään mahda, itsetutkistelulle on paikka.

        Demeter tykkään niin kovin pitkistä viesteistäsi, aina sieltä asiaa löytyy, mihin mieli tekee vastata, ikävä tuo hermosärky, mikä on kiusaksesi tullut.
        Liekko sanoit keväästä tykkääväsi, niin minäkin, mutta kaikilla vuodenajoilla on oma viehätyksensä, ehkä syksy on vanhemmiten mieltymystäni kasvattanut, väriloistoillaan.
        On mukava kuulla niin iloja kuin surujakin, ehkä jonkun lohdutuksen sanasen osaa laittaa, myötäeläen ja iloita onnea toivotellen.
        Neeassa kuntoaan hoitaa pihatöissä, sitä olen joskus minäkin harrastanut, nyt vaan ikkunasta katson, kun koneet puistoja ja katuja puhdistaa.
        Asiallinen on viestisi korpikirjailija ja toivoisinkin , että nämä vanhat ikävyydet jätettäisiin unholaan, sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa.
        Asioilla on puolensa, jokainen oman viestinsä sisällön päättää ja myös vastaa.

        Ihmeen vaikea on joillekin lukea viestiä niin kuin se on kirjoitettu, jopa yhteen sanaan puututaan ja huomautus on taattu.
        Ilkeydet mahtuu yhteen lauseeseen, sitä tarkoitin , kun mainitsin , että en tykkää lyhyistä viesteistä, paljon on tullut myös asiaa ja ymmärrystä anojen viesteissä.
        Jospa taas rauhoitettaisiin ketju ja jatkettaisiin asiallisella pohjalla.
        ( tämä ei ole opetus, ei ohjausta, vaan pieni toivomus minulta)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oli kiva nähdä Skillanin nimimerkki pitkästä aikaa. Myös monen tutun nimmari myös!
        Kyllä sitä vain tahtoo olla kaipuu siihen kotiin, jonka on kerran nuoruudessa laittanut.
        Ramoona kertoi haravoinneistaan, aivan nauratti, kun sitä olen minäkin melkein koko päivän tehnyt! Lehtiä on nyt paljon, viimeisinä syysomenapuu ja hopeapajut.
        Tuttuja nimmareita paljon, tuntuu hyvältä kuulla teistä!

        Lämpimiä päiviä kaikille,
        Neeasa

        Olet haravoinut koko päivän, Neeasa ? Hyvä sinä. Minulle riittää muutama lehtikuorma päivässä - tunti, toista ja olen ihan naatti. Olen odotellut kylätalkkaria avuksi, mutta hän valitti heti kärkeen, ettei jaksa haravoida pitkään - vaikka on minua parikymmentä vuotta nuorempi. Parhaillaan potee flunssaa.
        Ramoona linkitti uutisen tuosta uudesta haravatyypistä. Pitäisi ehkä kokeilla tätä "lehtien työnnintä", vai millä nimellä sitä pitäisi kutsua ?
        Voimia ja tsemppia jatkoon. Minullakin on tontilla melkein pelkästään lehtipuita...
        demeter1


      • SkillaN kirjoitti:

        Marraskuun eka aamuun on herätty, pilvinen on sää.
        Harmaalta näyttää taas myös viestien suunta, miksi?
        Minulta tämä yksi ainoa ketju palstaa rasittaa, voisiko otsikon nähdessään sivuuttaa?
        Kirjoitan tavoilleni uskollisena ja koskaan en ketään viestien lähettämiseen pakota, jos jollakin on sanottavaa, siitä vaan.
        Mukava kuitenkin on viestejä lukea, kun kirjoittajalla on hyvä tahto kirjottaa ja tarkoitus hyvää mieltä tuottaa.
        Onhan meitäkin muutamia, jotka tykkäämme tarinaa heittää arkisista asioista, ei luulisi ketään haittaavan.

        Se, että viestini on pitkä johtuu siitä, haluan huomioida kysymykset ja muutenkin osallistua kirjoittajan sanomaan, mielestäni se on kohteliasta ja näin vuoropuhelua syntyy.
        Tykkään tutuiksi käyneistä kirjoittajista, heillä on joku tuntemus puolin ja toisin.
        Nimimerkki takaa, että viesti on sovinnollinen, se, että joidenkin kirjoittajien viestit ei kaikkia miellytä, sille ei kukaan mitään mahda, itsetutkistelulle on paikka.

        Demeter tykkään niin kovin pitkistä viesteistäsi, aina sieltä asiaa löytyy, mihin mieli tekee vastata, ikävä tuo hermosärky, mikä on kiusaksesi tullut.
        Liekko sanoit keväästä tykkääväsi, niin minäkin, mutta kaikilla vuodenajoilla on oma viehätyksensä, ehkä syksy on vanhemmiten mieltymystäni kasvattanut, väriloistoillaan.
        On mukava kuulla niin iloja kuin surujakin, ehkä jonkun lohdutuksen sanasen osaa laittaa, myötäeläen ja iloita onnea toivotellen.
        Neeassa kuntoaan hoitaa pihatöissä, sitä olen joskus minäkin harrastanut, nyt vaan ikkunasta katson, kun koneet puistoja ja katuja puhdistaa.
        Asiallinen on viestisi korpikirjailija ja toivoisinkin , että nämä vanhat ikävyydet jätettäisiin unholaan, sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa.
        Asioilla on puolensa, jokainen oman viestinsä sisällön päättää ja myös vastaa.

        Ihmeen vaikea on joillekin lukea viestiä niin kuin se on kirjoitettu, jopa yhteen sanaan puututaan ja huomautus on taattu.
        Ilkeydet mahtuu yhteen lauseeseen, sitä tarkoitin , kun mainitsin , että en tykkää lyhyistä viesteistä, paljon on tullut myös asiaa ja ymmärrystä anojen viesteissä.
        Jospa taas rauhoitettaisiin ketju ja jatkettaisiin asiallisella pohjalla.
        ( tämä ei ole opetus, ei ohjausta, vaan pieni toivomus minulta)

        Kiitos SkillaN sanoistasi. Itse-epäily on minulle luonteenomaista, en taida siitä päästä, mutta on siinä mielestäni se etu, ettei juuri tule satutetuksi kun on itse itsensä paras satuttaja..))

        No. Leikki leikkinä. Jokainen mielestäni valitsee luonteelleen sopivan selviytymisstategian, tavan olla yhteydessä toisiin ihmisiin ja jollakin tavalla se häntä palvelee, ei kai se sen kummempaa ole.

        Minulle tämä syksy tuntuu erityisen raskaalta, vaikka yleensä melkein odotan syksyä.
        Tietysti nämä isot maailman tapahtumat voivat vaikuttaa siihen ja ehkä niin on hyväkin, että tulee näitä pakollisia pysähtymisen hetkiä.

        Uskomattoman paljon taas vaikuttaa tämäkin, että "tuttua jengiä" tuntuisi olevat koossa täällä, lähettämässä viestejään, ilmoittamassa itsestään, Makriinaa olen kyllä kaipaillut.
        Eikä nyt taas pidä ymmärtää niin, että tahtoisi tehdä jakoa rekattujen ja Anojen välillä.
        Kuten SkillaN olet monesti korostanut, sisältö ja viestien sävy ratkaisee miten seurassa viihdytään, miten yhteinen yritys meitä rakentaa - tai rikkoo...
        demeter1


      • Anonyymi

        Perustele, miksi " ansainnut".
        Skillan ja kumpp. eivät naljailuja kaipaa.


    • Anonyymi

      Kiinnostavin asia tällä palstalla ovat olleet nikkien omakuvat. Nyt niitäkään ei enää esiinny.
      Tylsäksi on tullut palsta.

      • Anonyymi

        Mikä on sinun antisi, jotta palsta ei olisi tylsä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä on sinun antisi, jotta palsta ei olisi tylsä?

        Voi sinua, kun tuollaista kysyt! Suurin osa kirjoittajista haluaa vain seurata ketjuja. He eivät ikinä tee mitään avauksia, eivät oikeastaan osallistu edes keskusteluun, jollei ole joku kirjoittautunut nimimerkki, jota voi arvostella hänen mielipiteestään tai kirjoitustyylistään.
        Mikään ei kiinnosta.
        Nyt vielä vähemmän, kun ei ole kuviakaan.
        Pakko vain olla, kun ei muutakaan hupia löydy.


    • Anonyymi

      Sumun hälvenemistä odotellessa tässä yhden naisen lukukinkeriä pidän.
      Onko se niin, että sininen nimimerkki ja arkielämästä kirjoittaminen saa rähinän päälle. Provokommentteja näyttää ilmaantumeen heti. Olkoon mun puolesta, huomioimatta tämän enempää.

      Olen vasta kuluneen kesän aikana tuntenut kiinnittyneeni tälle paikkakunnalle. Integroitunut, sanoisi suomen kielen rapauttaja sivistystasoaan alleviivaten ;)
      Syytin aikani koronarajoituksia "kotoutumiseni" esteenä. Osin varmaan olikin. Sitten huomasin, että vaikkakin museot, teatterit ym. kulttuuripaikat aukeni, niin kyllä se kerran kuukaudessa riittää osallistuminen. Sitävastoin omien lempireittien, leipomoiden ja muiden arkisten asioimispaikkojen ja harrastusten myötä se kotoisuus löytyi.
      Arjessa on se elämänsuola. Kulttuuri ja lomat havahduttavat huomaamaan arjen arvokkuuden. Näin minulla.

      Hyviä päiviä teille!
      brinkkala

    • Nyt pitää ihan alleviivata tuo havaintosi, brinkkala:
      "Arjessa on se elämänsuola. Kulttuuri ja lomat havahduttavat huomaamaan arjen arvokkuuden."
      Miten totta. Minulle myös. Tänään - vaikka nuorempana minulla oli varmasti keskimääräistä huonompi arjen sietokyky.
      Voitaiskohan tuota pitää jonkinlaisena edistyksenä ? Että pystyy pelaamaan niillä korteilla, mitkä tällä hetkellä ovat hallusssa ?

      • Anonyymi

        Katsos, demeter1, luulen, että nuorena on kiire elämään "sykkeessä". Kokemaan paljon. Nyt nauttii olemisrsta ;)
        Äsken lenkillä ollessa ja palstan vihakommentit mielessäni tuli mieleen lapsenlapseni viime syyslomavierailu luonani. Tulevan biologin (?;) kanssa tietysti teimme välillä luontoretkiä kaupunkiaktiviteettien lisäksi. Erään kerran leiriydyimme eväitä syömään kallionkupeeseen suojaan tuulelta.
        Hetken päästä noin 50 v. mies ämpäri kädessään pyöri edestakaisin ja kiroili voimakkaasti. Ei onneksi huomannut meitä. Miehen poistuttua totesimme miehen saaneen "sieniraivon". Ilmeisesti joku oli ehtinyt ensin. Huvitti ja vähän pelottikin.
        Laturaivossa ja rattiraivossa lie kyse ettei hyväksytä hitaampia ja koirienulkoiluttajia laduilla.
        Täällä palstallako ei hyväksytä arkea ja tavallisuutta? Pistää miettimään ;)
        brinkkala


    • On arkea elomme tää...siksi onkin niin hyvä lukea ikätovereiden keromuksia päivän kulusta, puuhista, huolista, kohokohdista, sattumuksista. Kyllä arki on elämän leipää ja suolaa, niitähän tuodaan uuteen kotiinkin tupaantuliaisiin. Tuo kiinnekohtien löytäminen arjen reitteihin on hyvää kotoutusta, minullekin kodikas kahvila on mieluisa piipahduspaikka, pysähtelen myös silloilla ja rannoilla , tuijottelen horisonttiin ja veteen. Hautausmailla vaellan mielelläni, pidän metsäisestä, luonnonmukaisesta kalmistosta. Kuljen kameran kanssa, koetan rajata pieniä mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuvata erilaisissa valoisssa, myös harmaan sävyissä on hienoja. Ulkona puuhailu tuntuu Neeasallekin olevan luontaista, ja lämmin ailahdus tuntuu kun pitkästä aikaa tutun nikin näkee. Juhlahetkille on aikansa, pieni lomakin katkaisee mukavasti arjen. Ei tosiaan kovin paljoa elämyksiä edes jaksa yhteenmenoon, naapurikaupungin taidenäyttely on jo suuri tapaus tai konserttiin lähtö kaikkine sonnustautumisineen.

      Minäkin olen istutellut kukkasipuleita, kaikkia ei edes muista, sitten keväällä putkahtelee yllätyksiä. Koetan löytää aina uudenlaisia valkeita narsisseja, joissa voi olla keltaista tehosteena ja erilailla kerrannaisia, mielenkiintoisia tuoksuja. Suosin myös kasvitieteellisiä tulppaaneja : tähtimäiset teriöt, pienikukkaisempia, ahkeria ja kestäviä kukkijoita, leviävät helposti. Tilaan jo keväällä, kauppojen valikoimista en uusia tahdo löytää. Hedelmäpuiden ympärillä narsissinsipulit suojaavat myyriltä, valkosipuliakin tuikkaan sinne samassa tarkoituksessa, ja niistä saa hyvää sipulinlaihoa kesällä.

      Hyvää vointia!

    • Anonyymi

      ???

      • Anonyymi

        Kävin pari viikkoa sitten hautausmaalla ja siellä näin lehtipuhaltimet, joita nuoret miehet ohjaili.
        Oli hieno näky, oli hieman nopeampi tapa kuin minulla on ollut, niin nopeasti saivat puhtautta aikaan.
        Niin, kyllä sen aamulla huomasin, että tuli taas rehkittyä liikaakin, pitäisi ajatella, että "Vähä päiväss, paljo viikossa"!
        Demeter, sinä osaat sen taidon, niin luulen. Mutta minä tahdon saada nopeasti valmista,
        joka on turhaa, sillä huomenna on uusi päivä!
        Olen myös ennen istuttanut tulppaaneja ja kyllä ne on hienon näköisiä yllätyksiä keväällä,
        nyt en ole istuttanut, luotan noihin vanhoihin vielä, josko ne jaksaa vielä nousta ensikeväänä.

        Hyvää iltaa, täältä sumun keskeltä,
        Neeasa


      • Anonyymi

        Mistä on kysymys? Mitä kyselet?


    • Moikka vaan kaikille, tänne nyt ajattelin nokkani pistää.
      Heti kiinnitti huomioni tuo ´´arjessa se on elämän suola.´´ Sen niin allekirjoitan.
      Jos arki on kohdallaan, kaikki on hyvin. Sen päälle on hyvä suunnitella muutakin.
      Skillanillakin ollut aika ruljanssi, mutta ratkaisunsa varmaankin oikea, Koti on siellä, missä viihtyy.
      Touhua tässä itselläkin piisannu, kaikki neliöt ovat talviteloille laitetut.
      Onneksi noita joitain asioita on poika ottanut hoitaakseen.
      Hirvipitoihinkin kutsu tuli. Toisaalta tekisi mieli mennä, kun viimeksi oli koronatauko.
      Vaan, kun tuo korona tuppaa taas villiintyvän. Tosin rokotuksia mulla on 4.
      Kotitilalle mennessä lensi jotain tuulilasiin, säikähdin hirmuisesti, niin pahaksi meni, että piti heti uusi vaihtaa.
      No onneksi poika hoiti sen asian.
      Tänään kävin kisun kanssa eläinklinikalla hammashoidossa. Yksi piti poistaa, muuten oli terveet.
      Pimeätä jo on, joulutouhujakin jo kaupoissa näkyy olevan. Ei kyllä vielä innosta, liian aikaista.

      • Huomenta palstalaiset, harmaa sää, mutta eipä sen anneta mieltä mustata, tämä kuuluu syksyyn;)
        Tuota arjen mietintää on pohdittu, kyllä se niin vaan on, että arjessa elämme ja päivät vierii aina vähemmillä ihmeellisyyksillä, mutta yhtä vahvana elämän halu elää.
        Ei kaipaa mitään suurta, pienetkin elämykset ilahduttavat.

        Aikamoinen urakka varmaan onkin teillä Eliaana, kun monta taloa on talviteloille laitettu, mutta eipä aikaakaan, kun taas paikkoja esiin kaivetaan;)
        Kissa varmaan sai nukutuksen?

        Ramoona kertoili noista viipyilyistä maisemissa, niin se on, että iän myötä näkee paljon selvemmin kaiken luonnossa, hautausmaa on paikka missä hiljennytään jo se tila siellä rauhoittaa.
        Ensi sunnuntaina aion haudoille minäkin, jos kyyti järjestyy, lehdessä oli juuri luku hautausmaan hyvästä hoidosta, puutarhuri vaihtui, aina on haudat hoidettu aiemminkin, mutta aina uudet asiaan paremmin paneutuvat.

        Helppoa on tuo lehtien pois saaminen nykyisin, kuten Neeassa kerroit hautausmaalla tapahtuneen, eilen havaitsin minäkin tehokkuuden mitä lakaisukone kaduilla teki, hyvä niin, koska lehtien alustana ollessa on liukkaus suuri.
        Tuo "nopeasti" valmista on myös minun ehkä harmini, pitää saada kaikki kuntoon nopsaan, kerroin kälylleni yhtenä päivänä tauluni ripustaneeni, hän kertoi, että minulta saatu taulu yhä nojailee seinään, ei ole saanut kiinnitystä aikaan,
        Minä jo kahteen asuntoon olen seiniä pilannut;)

        Brinkkala ja demeter pohtivat tuota "arjen" tärkeyttä elämässä, kyllähän arkea suurempi osa elämästä kuluu ja mitä tutummaksi se tulee, siitä myös puhetta saa aikaan.
        Arki aikataulutta puuhamme ja nyt ikää lisää tullen kaikki hidastuu ja saavutukset vähenee, mutta tyytyväisyys itseensä kasvaa, kun kaikki hommat kuitenkin hoituu,
        Vähän päivässä, paljon viikossa, se lause sopii tähän elämän tyyliin.
        Usein aamulla sängyssä pohdin, mikä onkaan tämän päivän homma ja on niin helppo kahvin juotuaan hommaan ryhtyä, kaikki ylijääpä aika on sitten "omaa aikaa";)
        Joku isompi homma aina jakaa viikkoja ja siten mieli uusiintuu ja taas sujuu.

        Mielestäni emme ole ansainneet mitään kielteistä palautetta kuten joku kirjoitti, kiva huomata, että ano 16,36 oli samaa mieltä kanssani;)
        Tuo" piipahtaessa" seniori talossa laitoin merkille sen kasvavan katkeruuden mikä esiintyi joidenkin taholla, toki vaivat yksi syy, mutta onko myös niin, että asenteet muuttuvat, mikään ei tunnu hyvältä, ehkä yksinäisyyden tunne on myös merkittävää.
        Ikäviä on vanhat katkerat ihmiset.
        Yksin minä tässä asunnossa suurimman osan vietän, mutta elämänhalu antaa vauhtia mielikuvitukselle ja aina jotain kivaa päiviin tulee, kävelylenkitkin alkaa olla jo kaipauksen kohde jokapäiväisesti.

        Nyt sitten selitys pitkiin viesteihin, kun haluan huomioida jokaista (useimmiten) ja kun näin aamuisin katson aivojeni toiminnan virkeimpänä olevan, koneella en jaksa koko päivää päivystää, siksi näin toimin.
        Hyväksykää tai harmitelkaa, mikään ei muutu.

        Kerhopäivä ja lenkkisauna, siinä sitä ohjelmaa tälle päivälle, iloista päivää kaikille.


      • SkillaN kirjoitti:

        Huomenta palstalaiset, harmaa sää, mutta eipä sen anneta mieltä mustata, tämä kuuluu syksyyn;)
        Tuota arjen mietintää on pohdittu, kyllä se niin vaan on, että arjessa elämme ja päivät vierii aina vähemmillä ihmeellisyyksillä, mutta yhtä vahvana elämän halu elää.
        Ei kaipaa mitään suurta, pienetkin elämykset ilahduttavat.

        Aikamoinen urakka varmaan onkin teillä Eliaana, kun monta taloa on talviteloille laitettu, mutta eipä aikaakaan, kun taas paikkoja esiin kaivetaan;)
        Kissa varmaan sai nukutuksen?

        Ramoona kertoili noista viipyilyistä maisemissa, niin se on, että iän myötä näkee paljon selvemmin kaiken luonnossa, hautausmaa on paikka missä hiljennytään jo se tila siellä rauhoittaa.
        Ensi sunnuntaina aion haudoille minäkin, jos kyyti järjestyy, lehdessä oli juuri luku hautausmaan hyvästä hoidosta, puutarhuri vaihtui, aina on haudat hoidettu aiemminkin, mutta aina uudet asiaan paremmin paneutuvat.

        Helppoa on tuo lehtien pois saaminen nykyisin, kuten Neeassa kerroit hautausmaalla tapahtuneen, eilen havaitsin minäkin tehokkuuden mitä lakaisukone kaduilla teki, hyvä niin, koska lehtien alustana ollessa on liukkaus suuri.
        Tuo "nopeasti" valmista on myös minun ehkä harmini, pitää saada kaikki kuntoon nopsaan, kerroin kälylleni yhtenä päivänä tauluni ripustaneeni, hän kertoi, että minulta saatu taulu yhä nojailee seinään, ei ole saanut kiinnitystä aikaan,
        Minä jo kahteen asuntoon olen seiniä pilannut;)

        Brinkkala ja demeter pohtivat tuota "arjen" tärkeyttä elämässä, kyllähän arkea suurempi osa elämästä kuluu ja mitä tutummaksi se tulee, siitä myös puhetta saa aikaan.
        Arki aikataulutta puuhamme ja nyt ikää lisää tullen kaikki hidastuu ja saavutukset vähenee, mutta tyytyväisyys itseensä kasvaa, kun kaikki hommat kuitenkin hoituu,
        Vähän päivässä, paljon viikossa, se lause sopii tähän elämän tyyliin.
        Usein aamulla sängyssä pohdin, mikä onkaan tämän päivän homma ja on niin helppo kahvin juotuaan hommaan ryhtyä, kaikki ylijääpä aika on sitten "omaa aikaa";)
        Joku isompi homma aina jakaa viikkoja ja siten mieli uusiintuu ja taas sujuu.

        Mielestäni emme ole ansainneet mitään kielteistä palautetta kuten joku kirjoitti, kiva huomata, että ano 16,36 oli samaa mieltä kanssani;)
        Tuo" piipahtaessa" seniori talossa laitoin merkille sen kasvavan katkeruuden mikä esiintyi joidenkin taholla, toki vaivat yksi syy, mutta onko myös niin, että asenteet muuttuvat, mikään ei tunnu hyvältä, ehkä yksinäisyyden tunne on myös merkittävää.
        Ikäviä on vanhat katkerat ihmiset.
        Yksin minä tässä asunnossa suurimman osan vietän, mutta elämänhalu antaa vauhtia mielikuvitukselle ja aina jotain kivaa päiviin tulee, kävelylenkitkin alkaa olla jo kaipauksen kohde jokapäiväisesti.

        Nyt sitten selitys pitkiin viesteihin, kun haluan huomioida jokaista (useimmiten) ja kun näin aamuisin katson aivojeni toiminnan virkeimpänä olevan, koneella en jaksa koko päivää päivystää, siksi näin toimin.
        Hyväksykää tai harmitelkaa, mikään ei muutu.

        Kerhopäivä ja lenkkisauna, siinä sitä ohjelmaa tälle päivälle, iloista päivää kaikille.

        Huomenta ! Kyllä näissä SkillaNin aloituksissa on taikaa - minulle ainakin. Mieli muuttui heti aurinkoisemmaksi kun viestin luin. Ja taustalla oli tietysti muidenkin kirjoittajien voimaannuttavia viestejä. Eliaanastakin kuultiin pitkästä aikaa.

        Tutun kanssa pohdittiin eilen, että podetaankohan me "post-traumaattista stressiä" kun tunne-elämä on oudon epävakaata, vuoroin ylihilpeätä, vuoroin mieli mataa maassa.

        Tuo oireyhtymä taisi tulla tunnetuksi amerikkalaissotilailla Vietnamin sodan jälkeen ja varmasti meidän sotien veteraanitkin sitä potivat - sitä ei vain tunnistettu, eikä hoidettu.
        Korona-aikaa verrattiin sotatilaan (kotilieden lämmössä) ja olihan siinä samantyyppisiä piirteitä: elämä rajoittui, huoli omasta ja läheisten tilanteesta oli vahvasti läsnä. Jos/kun voimat menivät selviytymiseen, tunteita oli pakko painaa alas ja sillähän on tunnetusti omat seurauksensa.
        Näin me keittiöpsykologit keskenämme päätimme, ehkä vain puolustuksena sille, että voimia ei vain tunnu löytyvän entiseen tapaan, vaikka "vaara" tuntuisi olevan ohi, tai ainakin pienempi, koronan osalta.
        Haravointia on kuitenkin pakko tehdä ja muita pihatöitä, vaikka tihkua on luvattu koko päiväksi. Kylätalkkarista ei ole kuulunut, joten omillaan on tultava toimeen.

        SkillaN kirjoitti, että tässä iässä osaa kuitenkin arvostaa omia aikaansaannoksiaan,
        olla tyytyväinen siihen vähäänkin (puhun siis itsestäni..)). Ja ihan yleisestikin, jos pystymme hoitamaan omat asiamme yhä vieraammaksi käyvässä maailmassa ja huolehtimaan itsestämme niin eikö ole syytä olla tyytyväinen ?

        Ramoona jakoi taas kukkatietoutta. Minäkin päätin istuttaa ne muutamat kukkasipulit, joita eräs kaupunginvaltuutettu aina jakaa postilaatikoihin..)) Viimeksi kävi niin, että kun olin saanut sipulit maahan, orava keksi ne ja kaivoi melkein heti ylös. Kaivoiko syödäkseen vai kiusaa tehdäkseen, en tiedä..)) Jospa jättäisi rauhaan tällä kertaa.

        Hyvää torstaipäivää kaikille.
        demeter1


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Huomenta ! Kyllä näissä SkillaNin aloituksissa on taikaa - minulle ainakin. Mieli muuttui heti aurinkoisemmaksi kun viestin luin. Ja taustalla oli tietysti muidenkin kirjoittajien voimaannuttavia viestejä. Eliaanastakin kuultiin pitkästä aikaa.

        Tutun kanssa pohdittiin eilen, että podetaankohan me "post-traumaattista stressiä" kun tunne-elämä on oudon epävakaata, vuoroin ylihilpeätä, vuoroin mieli mataa maassa.

        Tuo oireyhtymä taisi tulla tunnetuksi amerikkalaissotilailla Vietnamin sodan jälkeen ja varmasti meidän sotien veteraanitkin sitä potivat - sitä ei vain tunnistettu, eikä hoidettu.
        Korona-aikaa verrattiin sotatilaan (kotilieden lämmössä) ja olihan siinä samantyyppisiä piirteitä: elämä rajoittui, huoli omasta ja läheisten tilanteesta oli vahvasti läsnä. Jos/kun voimat menivät selviytymiseen, tunteita oli pakko painaa alas ja sillähän on tunnetusti omat seurauksensa.
        Näin me keittiöpsykologit keskenämme päätimme, ehkä vain puolustuksena sille, että voimia ei vain tunnu löytyvän entiseen tapaan, vaikka "vaara" tuntuisi olevan ohi, tai ainakin pienempi, koronan osalta.
        Haravointia on kuitenkin pakko tehdä ja muita pihatöitä, vaikka tihkua on luvattu koko päiväksi. Kylätalkkarista ei ole kuulunut, joten omillaan on tultava toimeen.

        SkillaN kirjoitti, että tässä iässä osaa kuitenkin arvostaa omia aikaansaannoksiaan,
        olla tyytyväinen siihen vähäänkin (puhun siis itsestäni..)). Ja ihan yleisestikin, jos pystymme hoitamaan omat asiamme yhä vieraammaksi käyvässä maailmassa ja huolehtimaan itsestämme niin eikö ole syytä olla tyytyväinen ?

        Ramoona jakoi taas kukkatietoutta. Minäkin päätin istuttaa ne muutamat kukkasipulit, joita eräs kaupunginvaltuutettu aina jakaa postilaatikoihin..)) Viimeksi kävi niin, että kun olin saanut sipulit maahan, orava keksi ne ja kaivoi melkein heti ylös. Kaivoiko syödäkseen vai kiusaa tehdäkseen, en tiedä..)) Jospa jättäisi rauhaan tällä kertaa.

        Hyvää torstaipäivää kaikille.
        demeter1

        Meilläpäin on vasta keskiviikko.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Meilläpäin on vasta keskiviikko.

        Voi vitsi ! Kyllä näin on: post-traumaattinen stressi päällä !..)) Tulipahan yksi päivä
        lahjaksi, ja saunapäivä vielä. Kyllä kelpaa..))


    • Hyvää keskiviikkoa "pikkulauantaita" ex-nojatuolilaisille ketään mainitsematta, ketään unohtamatta, sateisesta, sumuisesta, peilityynestä Dalajoen rannasta, alajuoksulta, meren tuntumasta.
      Kasvihuone on nyt tyhjennetty ja siivottu, kausivaloja vain pitäisi lisätä, mutta en aio vetää sähköjä, ripustella vain aurinkokennolamppuja ja mahdollisesti yksi pieni tuija ruukussa "joulukuuseksi".
      Nyt viikonloppuna aiomme käydä haudoilla viemässä havuseppeleet ja kynttilälyhdyt. Tällä kertaa sidoin itse hautakoristeet pihalta kaadetuista tuijanoksista. Lilaa silkkinauhaa, mustia kangasruusuja ja muuta tilpehööriä, säästeliäästi.

      • Viesti katosi, ei tullut ruudulle. Töppäsinkö ? Mielestäni en.

        Ihmettelin tuota Paloman energisyyttä. Että jaksaa hoitaa myös omaa arkeaan kirjallisten töiden ohessa.
        Sitä ennenhän "me" totesimme, että arjesta me kaikki ponnistamme. Jos se kantaa, pystyy ehkä muuhunkin.


      • demeter1 kirjoitti:

        Viesti katosi, ei tullut ruudulle. Töppäsinkö ? Mielestäni en.

        Ihmettelin tuota Paloman energisyyttä. Että jaksaa hoitaa myös omaa arkeaan kirjallisten töiden ohessa.
        Sitä ennenhän "me" totesimme, että arjesta me kaikki ponnistamme. Jos se kantaa, pystyy ehkä muuhunkin.

        Olennyt kirjoittanut niin monta viestiä, että palstan keinoäly voi reagoida ja syyttää minua spämmääjäksi :) ei ole minun syyni että kirjoitan nopeasti, kaikki kuitenkin eri viestejä. Algorytmiä voisi hieman tarkentaa. (Jouduin viime viikolla bänniin, liian monta viestiä samasta ip-osoitteesta :)
        Asiaan:
        olen ajatellut silleen, että niin kauan kuin arki kantaa, antaa mennä vaan.
        En koe itseäni erityisen energiseksi, en edes kudo villasukkia enkä juuri leivo . Energiani keskittyy aamupäivään ja illansuussa olenkin käyttänyt jo kaikki paukut ja istahdan katsomaan uutisia ja poliisisarjoja. Nyt katsoimme juuri loppuun Helsinki-Syndrooman, Peter Franzén pääosassa. (Ylen tuotantoa) Ihan hyvää katsottavaa.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Viesti katosi, ei tullut ruudulle. Töppäsinkö ? Mielestäni en.

        Ihmettelin tuota Paloman energisyyttä. Että jaksaa hoitaa myös omaa arkeaan kirjallisten töiden ohessa.
        Sitä ennenhän "me" totesimme, että arjesta me kaikki ponnistamme. Jos se kantaa, pystyy ehkä muuhunkin.

        Kun paloma kirjoitti, että kasvihuone on nyt tyhjennetty ja siistitty, niin ei se sitä tarkoittanut että hän sen olisi tehnyt.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kun paloma kirjoitti, että kasvihuone on nyt tyhjennetty ja siistitty, niin ei se sitä tarkoittanut että hän sen olisi tehnyt.

        Aivan, Ano 14.29. Tarkkana on oltava..))


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Aivan, Ano 14.29. Tarkkana on oltava..))

        Tarkkanapa hyvinkin. Eihän sitä tiedä, vaikka se työ olisi ulkoistettu. Tai aikamiespoika sen tehnyt tai mikä parasta, riuska aviomies!


      • demeter1 kirjoitti:

        Aivan, Ano 14.29. Tarkkana on oltava..))

        :)
        Yhdessä miehen kanssa tehtiin. Ei siinä nokka tuhissut kun kipattiin mullat kasvimaalle ja vietiin lakastuneet tomaatinvarret kompostiin. Kerättiin ruukut talteen ja lakaisin lopuksi lattian hyvin, kun kesävettä ei enää ole niin lattian peseminen jää keväälle. Muutama kausivalo aurinkokennolyhtyjen muodossa, yksi kultatuija ruukussa ja vielä kukkiva mustasilmäsusanna saivat jäädä jouluun saakka. Haen lisää aurinkokennolamppuja kun käyn kaupoilla.


    • Keskiviikko, kohta autohuolto-ja renkaiden vaihto. Onneksi poika nosti ennen kotimatkaansa renkaat auton tavaratilaan, olisi voinut olla liian kova ponnistus minulle. Alas ne aina jaksaa kammeta.

      Sain eilen pojan appiukolta hirvenlihaa, on se hyvää, aivan toista kun naudanliha. Tänään vielä nautimme siitä riista ihanuudesta.

      On helpottavaa odottaa talven tuloa kun talveen valmistelevat työt on tehty, niin täällä kirkolla kuin mökilläkin.

      Katkaisin sähköt mökiltä, säästöä kun en kuitenkaan aijo käyttää juurikaan mökkiä tulevana talvena.

      Lähden kohta liikenteeseen pitää ostaa ja vaihtaa kukat sisääntulo-oven eteen. Jotain kanervaa ja ehkäpä pieni valoketju.

      Nyt alkaa olla aika valoketjujen ainakin meilläpäin.

      Lääkkeet vähentyivät jälleen nyt⁷ kuun alusta, mielenkiinnolla seuraan kehoni reaktioita.

      Skillanille haluan kertoa, että pojallani on muutto jouluna valmistuvaan uuteen taloon, mutta kuten siellä Savossakin niin asuntojen kauppa on seisahtunut. No, eivät he ole vielä vanhasta huolissaan, tarkkailevat tilannetta. Heillä on muutamia valttikortteja hiojen varsissa.

      Olen seurannut kirjakiireitäsi Paloma, kovin olet tuottelias, onnitteluni.

      Hyvää pikkulauantaita korvesta.

      • Huomenta ja hyvää alkavaa päivää.
        Tuntuu oudolta hakea toiselta sivulta ketjua, aiemmin kun oli enemmän aloituksia harvoin etsimään joutui, siinäpä näppiliikkeitä enemmän.
        Eilen lenkkisaunassa juuri kertoilin, miten sormetkin kaipaa jumppaa, minä joka aamu sormetkin viruttelen, paljon neuloessa tarvitsee voimaa sormiinkin.
        Sain silmiini kertoman miten voi auttaa itseään myös huimauksen estossa, näin teenkin joka aamu hieron kallon pohjat voimakkaasti ja olen mielestäni apua saanut.
        Ohjeet saisi asianomaiselta viestin laittaneelta, mutta hyvilläni olen, että itse olen oppini hankkinut, muutenkin monessa olen huomannut, että "liike on todella lääke".
        Ikäni perusteella en täydellisyyttä ajattelekaan, mutta helpotusta vaivojen kanssa.
        Olikohan tämä nyt sopivaa neuvontaa;)

        Yllätyin minä ja asunnonmyyjä asuntoni myynnin suhteen, olimme aivan varmoja, että kaupaksi menee, niin hyvällä paikalla ja valoisa kaunis asunto, mutta kai se on koko maata käsittävä harmi, no onnekseni kaikki kääntyi hyvin ja sain juuri ennakkomaksun tililleni, kaikki ok.
        Toivotaan, että poikasi onnistuu korpikirjailija.

        Niin, jokainen toimii omien halujen ja taitojen mukaan, minä en osaa kirjoittaa kirjoja, kuten sinä Paloma ja varmaan monta muuta asiaa taidoistani puuttuu, mutta näillä sitä mennä puuskutetaan;)

        Nuo demeterin mainitsemat mieliala vaihtelut koskee minunkin elämääni, olen aika usein kuin selkääni saanut ja itsesääli myllertää, mutta onneksi kokemusta siitä, että huominen kaiken muuttaa, on vahva usko mieleeni iskostunut.
        Olen keskustellut ikätovereideni kanssa ja huomannut sen, miten masennus takertuu mieleen ja valon häivääkään ei mielessä liiku.
        Elämänhalun ja kaiken paremmasta kadotessa, tuntuisi kovin vaikealta elää, puhun itsestäni, minulla vielä jatkuva into elää ja odotan muutoksi jokapäiväiseen elämäänkin, kohtuudellisesti on iloa ja intoa riittänytkin.
        Varmaan sairauksien keralla elämä ei suju kuten terveemmältä, onhan niitä kipuja silloin tällöin, mutta yön yli nukuttuna taas selviää.
        En osaa sanoa, mistä elämänhaluni kumpuaa, aina vaan jotain uutta kaipaan ja suunnittelen, ikääni muistamatta, olenhan toki kuolemaanikin miettinyt, mutta se tulee kyselemättä, joten jätän asian unohduksiin.
        Pienistä ilosta se elämä rakentuu, mielialat heilahtelee, mutta loppujen lopuksi tyytyväinen olo on sitä arkea ja juhlaa elämässä.
        Luulen, että lapsen mielen säilyminen, usko ja luottamus ihmisiin, voi näissäkin mietteissä olla pohjana, tosin tänä päivänä epäilyjäkin syntyy.
        Tulipas taas tekstiä, ymmärtää ken ymmärtää;)

        Nyt kauppareissulle, täydennystä jääkaappiin ja päiväilemään hintojen nousua;)


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta ja hyvää alkavaa päivää.
        Tuntuu oudolta hakea toiselta sivulta ketjua, aiemmin kun oli enemmän aloituksia harvoin etsimään joutui, siinäpä näppiliikkeitä enemmän.
        Eilen lenkkisaunassa juuri kertoilin, miten sormetkin kaipaa jumppaa, minä joka aamu sormetkin viruttelen, paljon neuloessa tarvitsee voimaa sormiinkin.
        Sain silmiini kertoman miten voi auttaa itseään myös huimauksen estossa, näin teenkin joka aamu hieron kallon pohjat voimakkaasti ja olen mielestäni apua saanut.
        Ohjeet saisi asianomaiselta viestin laittaneelta, mutta hyvilläni olen, että itse olen oppini hankkinut, muutenkin monessa olen huomannut, että "liike on todella lääke".
        Ikäni perusteella en täydellisyyttä ajattelekaan, mutta helpotusta vaivojen kanssa.
        Olikohan tämä nyt sopivaa neuvontaa;)

        Yllätyin minä ja asunnonmyyjä asuntoni myynnin suhteen, olimme aivan varmoja, että kaupaksi menee, niin hyvällä paikalla ja valoisa kaunis asunto, mutta kai se on koko maata käsittävä harmi, no onnekseni kaikki kääntyi hyvin ja sain juuri ennakkomaksun tililleni, kaikki ok.
        Toivotaan, että poikasi onnistuu korpikirjailija.

        Niin, jokainen toimii omien halujen ja taitojen mukaan, minä en osaa kirjoittaa kirjoja, kuten sinä Paloma ja varmaan monta muuta asiaa taidoistani puuttuu, mutta näillä sitä mennä puuskutetaan;)

        Nuo demeterin mainitsemat mieliala vaihtelut koskee minunkin elämääni, olen aika usein kuin selkääni saanut ja itsesääli myllertää, mutta onneksi kokemusta siitä, että huominen kaiken muuttaa, on vahva usko mieleeni iskostunut.
        Olen keskustellut ikätovereideni kanssa ja huomannut sen, miten masennus takertuu mieleen ja valon häivääkään ei mielessä liiku.
        Elämänhalun ja kaiken paremmasta kadotessa, tuntuisi kovin vaikealta elää, puhun itsestäni, minulla vielä jatkuva into elää ja odotan muutoksi jokapäiväiseen elämäänkin, kohtuudellisesti on iloa ja intoa riittänytkin.
        Varmaan sairauksien keralla elämä ei suju kuten terveemmältä, onhan niitä kipuja silloin tällöin, mutta yön yli nukuttuna taas selviää.
        En osaa sanoa, mistä elämänhaluni kumpuaa, aina vaan jotain uutta kaipaan ja suunnittelen, ikääni muistamatta, olenhan toki kuolemaanikin miettinyt, mutta se tulee kyselemättä, joten jätän asian unohduksiin.
        Pienistä ilosta se elämä rakentuu, mielialat heilahtelee, mutta loppujen lopuksi tyytyväinen olo on sitä arkea ja juhlaa elämässä.
        Luulen, että lapsen mielen säilyminen, usko ja luottamus ihmisiin, voi näissäkin mietteissä olla pohjana, tosin tänä päivänä epäilyjäkin syntyy.
        Tulipas taas tekstiä, ymmärtää ken ymmärtää;)

        Nyt kauppareissulle, täydennystä jääkaappiin ja päiväilemään hintojen nousua;)

        Miksi pitää tuota terveyttään mainostaa,sanot jopa että sairauksien keralla elämä ei suju kuten terveemmillä. Palstalla liikkuu ainakin lukijana varmasti monisairaita ja masentuneita, huonosti liikkuvia joiden on tyydyttävä ahtaaseen vuokra asuntoon. Ei toivoakaan muutoksesta parempaan.
        Syöpä tulee joka kolmannelle, riski suurenee iän myötä.Lääkket ovat kalliita, jää yhä vähemmän rahaa muuhun , kun ruoka , vuokra ja sähkölasku nousee. Mihinkään virkistykseen ei raha riitä. Ei saisi kirjoittas kuin iloisia juttuja, mutta kun ei ole ilon aiheita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi pitää tuota terveyttään mainostaa,sanot jopa että sairauksien keralla elämä ei suju kuten terveemmillä. Palstalla liikkuu ainakin lukijana varmasti monisairaita ja masentuneita, huonosti liikkuvia joiden on tyydyttävä ahtaaseen vuokra asuntoon. Ei toivoakaan muutoksesta parempaan.
        Syöpä tulee joka kolmannelle, riski suurenee iän myötä.Lääkket ovat kalliita, jää yhä vähemmän rahaa muuhun , kun ruoka , vuokra ja sähkölasku nousee. Mihinkään virkistykseen ei raha riitä. Ei saisi kirjoittas kuin iloisia juttuja, mutta kun ei ole ilon aiheita.

        Mielialansa mukaan jokaisella on oikeus kirjoittaa, Skillanilla on valoisampi asenne, mutta masennuskin voi olla voimakas, kuten Anonyymillä.

        Syövästä voi kyllä selviytyä, itselläni on ollut kaksi ihosyöpää ja kaksi muuta, kaikki leikattu, ja parantunut olen. Viimeisestä leikkauksesta on jo 7 vuotta.
        Kyllä on minulla ollut aihetta optimismiin ja hyvää mieleen. Kun lähestyy 90 vuoden ikää, on liikkumisessa vaikeuksia, mutta ostin siron kävelykepin, joka antaa sen tuen, minkä tarvitsen liikkuessani kaupungilla.

        On ehkä ihan asiallista purkaa masennusta ja sairauden pelkoa meille virtuaalituttaville. Läheisiään ei aina halua vaivata ikävillä uutisilla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksi pitää tuota terveyttään mainostaa,sanot jopa että sairauksien keralla elämä ei suju kuten terveemmillä. Palstalla liikkuu ainakin lukijana varmasti monisairaita ja masentuneita, huonosti liikkuvia joiden on tyydyttävä ahtaaseen vuokra asuntoon. Ei toivoakaan muutoksesta parempaan.
        Syöpä tulee joka kolmannelle, riski suurenee iän myötä.Lääkket ovat kalliita, jää yhä vähemmän rahaa muuhun , kun ruoka , vuokra ja sähkölasku nousee. Mihinkään virkistykseen ei raha riitä. Ei saisi kirjoittas kuin iloisia juttuja, mutta kun ei ole ilon aiheita.

        Ei päivää ilman tylytystä. Jos kerrot ilon aiheistasi, mainostat, jos kerrot murheista tai vaivoista olet ruikuttaja ja keräät säälipisteitä.

        Tottahan tuo on, mitä Ano 9.44. kirjoittaa, monenlaista kremppaa ja ahdinkoa voi olla meidän ikäisillä, tasan ei käy onnen lahjat, mutta uskon, että murheitta ei kukaan meistä ole päässyt. Ja jos pienistä iloista löytää itse rakennusaineksia päiviinsä, onko epäilyttävää tai tylyttämisen aihe, uskoa, että niitä voisi jakaa muiden kanssa, tuottaa iloa myös heille ?

        Sanotaan, että yritys jakaa omaa iloaan muille, tuottaa usein pettymyksen. Ehkä tuo jakaminen edellyttää samansuuntaista arvomaailmaa tai vähintäinkin avointa mieltä, kykyä asettua toisen asemaan ja sitähän meillä ei aina- tai joka hetki välttämättä ole.

        SkillaN puhui lapsenomaisuudesta, sitä ominaisuutta olen itsekin itsessäni arvostanut, vaikka sen vuoksi on joutunut myös pilkan ja väheksynnän kohteeksi. Niinhän se monesti menee: tietyt ominaisuudet voivat olla sekä taakka että siunaus, tilanteesta riippuen.

        Tänään olin "heti aamusta" liikkeellä. Piti käydä helssaamassa entisiä työkavereita (vapaaehtoistyö). Kun leikkimielellä puhuin tuosta "post-traumaattisesta stressistä", koronan jälkeen, sen ikävistä vaikutuksista, nyt sain todistaa, että on sillä ollut hyviäkin vaikutuksia: ikäänkuin olisimme tulleet työkavereitten kanssa läheisimmiksi, juttu luisti ja löydettiin uutta yhteistä jaettavaa...

        "Työmaalta" on vähän toista kilsaa kotiini ja siinäpä tuli päivän lenkki heitettyä, 2,5 km tuli kirjatuksi kalenteriin..))
        Kun kävelin kotikatuni päästä päähän tuntui kivalta kokea miten oma historia aktivoitui:
        50 vuotta asumista samalla tienoolla, samassa talossa. Naapurit ovat ehtineet vaihtua, enkä enää tunne asujia nimeltä kuten silloin kun olin aktiivisesti mukana kulmakunnan tapahtumissa.
        Huojentuneena pistin merkille, että muillakin on pihamaalla monenlaista vempainta, eikä ne lehdetkään ole kaikilta tonteilta haravoitu..))
        Mukavaa loppupäivää kaikille. Sitä torstaipäivää toistamiseen..))
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielialansa mukaan jokaisella on oikeus kirjoittaa, Skillanilla on valoisampi asenne, mutta masennuskin voi olla voimakas, kuten Anonyymillä.

        Syövästä voi kyllä selviytyä, itselläni on ollut kaksi ihosyöpää ja kaksi muuta, kaikki leikattu, ja parantunut olen. Viimeisestä leikkauksesta on jo 7 vuotta.
        Kyllä on minulla ollut aihetta optimismiin ja hyvää mieleen. Kun lähestyy 90 vuoden ikää, on liikkumisessa vaikeuksia, mutta ostin siron kävelykepin, joka antaa sen tuen, minkä tarvitsen liikkuessani kaupungilla.

        On ehkä ihan asiallista purkaa masennusta ja sairauden pelkoa meille virtuaalituttaville. Läheisiään ei aina halua vaivata ikävillä uutisilla.

        Iloisia viestejä skillan toivoo.
        Tuo onkin ilon aihe, että olet syöpäsairauksistasi parantunut ja pystyt kepin kanssa kaupungillakin liikkumaan. Mutta mahtuu palstalle synkempienkin päivien tuntoja. 👍Sinulle, hyvää syksyn jatkoa!


    • Anonyymi

      Alan pääsemään irti masennuksestani, joka oli pahimmillaan lokakuussa. Masennus ei kysy vahvaa perusluonnetta, ihminen on taipuvainen masentumaan vaikeuksien edessä. En ole koskaan ollut herkkä masennukseen, mutta tämä sairauteni voimakas tunne- ja kehon oireilu on pistänyt mieleni koetukselle.

      Nyt kuten jo aijemmin kirjoitin lääkkeiden vähentäminen tuntuu auttavan yleistilaan.

      Kävin eilen talvirenkaiden vaihdossa. Tänään tehdään moottoriremppaa, johan osasin odottaa kun merkkivalo ilmaisi ongelmia moottorissa. Rahan syöppö tuo auto, mutta välttämätön meikäläiselle.

      Joku ano oireilee ylikierroksilla, tarkoituksena alasajaa plus 80 palsta. Kyllä sitä saa kaikkea lukea kun tätä ikää kertyy 😊

      Tulipa mieleen onko ylikierros anon toivo mennyttä kun ei saa minua pois palstalta, niin kaikki palstan kirjoittajat ovat liikaa.

      • Anonyymi

        Korppis allekirjoittaa edellisen kommentin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Korppis allekirjoittaa edellisen kommentin.

        Huomenta, ei taida tänäänkään valoisuus lisääntyä, harmaata koko päivä, valoja joutuu pitämään, jos jotain tarkempaa tekee.
        Virheitä tulee silti, eilen huomasin valmiissa sukan varressa virheen, purkuun meni, näin käy, kun yrittää kuviota neuloa ja samalla telkkaria katsoa.

        Ano 9,44 olen pahoillani jos noin ymmärsit viestini sisällön.
        Mielestäni kirjoitin, että sairauksien keskellä ei ole kovinkaan helppo elää ja iloita.
        Omat vaivani ovat olleet joskus tiukkaakin tekeviä, seiniä pitkin kävelin, kun selkä pahimmillaan oli.
        Tänä päivänä en rappuja nouse ilman käsipuita ja pienikin este kadulla saa horjumaan, ylös sängystä pääseminenkin vaikeuksia tuottaa, vaivoja olen kokenut, tällä hetkellä jaksan niiden kanssa.
        Mielialakin heilahtelee, mutta kun olen aina selvinnyt, yritän jaksaa unohtaa olemattomilta tuntuvat vaivani, niiden kanssa on pakko elää.
        Itse olen yrittänyt liikkumalla vaivojani hoitaa, voimistelen ja kävelen sauvojen kanssa, joka aamu, jo toistakymmentä vuotta olen sängyssä liikesarjan tehnyt ja olen apua saanut.
        Koskaan ei tiedä mitä edessä on, mutta en sitä sure, äitinikin halvaantui, mutta kepin kanssa markkinoille halusi ja niin menimme.
        En koskaan halua kehua kuntoani, mutta näinkin se voidaan tulkita, harmia tuottaa kaikki sanomiset.

        Demeter ymmärsit viestini, kuten aina, on tämä kirjoittaminen niin vaikea laji, kun ei ilmeitä näe.
        Katsoin kadulla kahta rouvaa keskustelemassa ja voi sitä ilmeiden värikkyyttä, olisi oiva lisä viestittelyyn, tulin sivukulkijanakin hyvälle mielelle;)
        Tuttu on ympäristösi demeter, kun noin kauan olet maisemissa asustanut.

        Korpikirjailija totta, että autoa pitävillä laskut tulee isoiksi. minä luovuin jo heti mieheni kuoleman jälkeen, asunkin nyt kaiken keskellä, vielä olen jaksanut kauppamatkat kulkea.

        Ano 9,59 ja 19,32 tuosta syövän paranemisesta kirjoititte, olen huomannut itsekin tuttujen keskuudessa monia, jotka taudin ovat voittaneet, miniänikin, aina vaan uusia hoitoja löytyy mikä saa mielen kohentumaan ja toivon paremmasta syntymään.
        Minun ystävätär on sairastanut syövän, on sydämen tahdistin ja selkä vielä vihoittelee, mutta metsään vaan on päästävä vaikka kepin kanssa.
        Keräsi sisarilleen marjat, vei heille perunat, porkkanat ja sipulit, kuten toi minullekin. hänellä hymy herkässä.
        Hävettää joskus oma saamattomuus.
        Noista iloista ja suruista olemme aina nojatuoli ketjuissakin pyytäneet kertoilemaan, koska
        molemmat kuuluvat elämään ja helpotusta tuo, jos valittamisellekin on madollisuus.
        Pienet ilonaiheetkin voivat joskus antaa hyvän mielen.

        Jospa ei nyt kenenkään mieli mustu viestini johdosta, viikonloppu alkamassa ja kaksi pyhäpäivää siihen mahtuu, haudoille toivon kyydin saavani.


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta, ei taida tänäänkään valoisuus lisääntyä, harmaata koko päivä, valoja joutuu pitämään, jos jotain tarkempaa tekee.
        Virheitä tulee silti, eilen huomasin valmiissa sukan varressa virheen, purkuun meni, näin käy, kun yrittää kuviota neuloa ja samalla telkkaria katsoa.

        Ano 9,44 olen pahoillani jos noin ymmärsit viestini sisällön.
        Mielestäni kirjoitin, että sairauksien keskellä ei ole kovinkaan helppo elää ja iloita.
        Omat vaivani ovat olleet joskus tiukkaakin tekeviä, seiniä pitkin kävelin, kun selkä pahimmillaan oli.
        Tänä päivänä en rappuja nouse ilman käsipuita ja pienikin este kadulla saa horjumaan, ylös sängystä pääseminenkin vaikeuksia tuottaa, vaivoja olen kokenut, tällä hetkellä jaksan niiden kanssa.
        Mielialakin heilahtelee, mutta kun olen aina selvinnyt, yritän jaksaa unohtaa olemattomilta tuntuvat vaivani, niiden kanssa on pakko elää.
        Itse olen yrittänyt liikkumalla vaivojani hoitaa, voimistelen ja kävelen sauvojen kanssa, joka aamu, jo toistakymmentä vuotta olen sängyssä liikesarjan tehnyt ja olen apua saanut.
        Koskaan ei tiedä mitä edessä on, mutta en sitä sure, äitinikin halvaantui, mutta kepin kanssa markkinoille halusi ja niin menimme.
        En koskaan halua kehua kuntoani, mutta näinkin se voidaan tulkita, harmia tuottaa kaikki sanomiset.

        Demeter ymmärsit viestini, kuten aina, on tämä kirjoittaminen niin vaikea laji, kun ei ilmeitä näe.
        Katsoin kadulla kahta rouvaa keskustelemassa ja voi sitä ilmeiden värikkyyttä, olisi oiva lisä viestittelyyn, tulin sivukulkijanakin hyvälle mielelle;)
        Tuttu on ympäristösi demeter, kun noin kauan olet maisemissa asustanut.

        Korpikirjailija totta, että autoa pitävillä laskut tulee isoiksi. minä luovuin jo heti mieheni kuoleman jälkeen, asunkin nyt kaiken keskellä, vielä olen jaksanut kauppamatkat kulkea.

        Ano 9,59 ja 19,32 tuosta syövän paranemisesta kirjoititte, olen huomannut itsekin tuttujen keskuudessa monia, jotka taudin ovat voittaneet, miniänikin, aina vaan uusia hoitoja löytyy mikä saa mielen kohentumaan ja toivon paremmasta syntymään.
        Minun ystävätär on sairastanut syövän, on sydämen tahdistin ja selkä vielä vihoittelee, mutta metsään vaan on päästävä vaikka kepin kanssa.
        Keräsi sisarilleen marjat, vei heille perunat, porkkanat ja sipulit, kuten toi minullekin. hänellä hymy herkässä.
        Hävettää joskus oma saamattomuus.
        Noista iloista ja suruista olemme aina nojatuoli ketjuissakin pyytäneet kertoilemaan, koska
        molemmat kuuluvat elämään ja helpotusta tuo, jos valittamisellekin on madollisuus.
        Pienet ilonaiheetkin voivat joskus antaa hyvän mielen.

        Jospa ei nyt kenenkään mieli mustu viestini johdosta, viikonloppu alkamassa ja kaksi pyhäpäivää siihen mahtuu, haudoille toivon kyydin saavani.

        Ei tarvitse olla aina noin puolustuskannalla!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei tarvitse olla aina noin puolustuskannalla!

        Puolustuskannalla ? (Ano 10.35). Minä ymmärsin SkillaNin viestin niin, että hän tahtoi tarkentaa sanomaansa. Sitähän täällä joutuu itse kukin tekemään tämän tästä, kun "keskustelu" on painottunut virheiden etsimiseen, oman tulkinnan korostamiseen ja oikeana pitämiseen.
        Vai eikö ole ?
        Minusta oli hyvä, että SkillaN otti kantaa tuohon, kun koettiin hänen "mainostavan" hyvää terveyttään. Kaikkihan on suhteellista ja silloin on minusta hyvin, kun on oppinut elämään vaivojensa kanssa. Minua kiehtoo Idän viisaiden määritelmä ihmisen terveydestä. Katsottiin, että ihminen ei ole terve, ellei hän pysty tuntemaan ihmetystä ja kiitollisuutta.

        Minulla oli tänään kaksi rokotusta: korona, viides, ja influenssa. Kehotettiin ottamaan rauhallisesti pari päivää. Jo vain minulle sopii, saa laiskotella oikein luvan kanssa..))

        Aika vähissä oli paukut tuon rokotusreissun jälkeen: matkat, ihmispaljous ja hektinen ilmapiiri tuntuu väsyttävän minua enemmän kuin aikaisemmin: ihmiset kulkevat tiukkailmeisinä tai kännykkäänsä syventyneenä, väistämisvelvollisuus tuntuu olevan vanhemmalla - ja hitaammalla. Kun jäin pois bussista, nuoren äidin ja lapsen jälkeen, kuljettaja kiskaisi oven kiinni vauhdilla niin että olin kantamuksineni jäädä oven väliin.
        Ei ole sellaistakaan aikaisemmin sattunut. Varmaan oma moka !..))

        Kai siihen kiireeseen nuoremmat osaavat sopeutua, minun jo ärsyttää se, että rokotukseen mennessä kehotettiin pitämään Kela-kortti esillä - ettei vain mene sitä kallista aikaa kun mummo alkaa etsiä korttia repun uumenista..))
        Toisaalta, kai sitä aikaa annetaan silloin kun on aihetta. Kun kävin tuon kolmoishermosäryn vuoksi lääkärissä, nuori lääkäri osasi kyllä kuunnella - ja rohkaista ! Teki neurologiset testit ja neuvoi lääkityksen. Minulla kävi tuuri, yksi burana ja kipu muuttui siedettäväksi - enää ei tunnu missään...
        Huomenna onkin sitten pyhäpäivä. Kaupat tietysti auki normaalisti - vaikea enää erottaa arkea pyhästä ellei itse panosta siihen.

        Hyvää pyhäpäivää kuitenkin kaikille,
        demeter1


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Puolustuskannalla ? (Ano 10.35). Minä ymmärsin SkillaNin viestin niin, että hän tahtoi tarkentaa sanomaansa. Sitähän täällä joutuu itse kukin tekemään tämän tästä, kun "keskustelu" on painottunut virheiden etsimiseen, oman tulkinnan korostamiseen ja oikeana pitämiseen.
        Vai eikö ole ?
        Minusta oli hyvä, että SkillaN otti kantaa tuohon, kun koettiin hänen "mainostavan" hyvää terveyttään. Kaikkihan on suhteellista ja silloin on minusta hyvin, kun on oppinut elämään vaivojensa kanssa. Minua kiehtoo Idän viisaiden määritelmä ihmisen terveydestä. Katsottiin, että ihminen ei ole terve, ellei hän pysty tuntemaan ihmetystä ja kiitollisuutta.

        Minulla oli tänään kaksi rokotusta: korona, viides, ja influenssa. Kehotettiin ottamaan rauhallisesti pari päivää. Jo vain minulle sopii, saa laiskotella oikein luvan kanssa..))

        Aika vähissä oli paukut tuon rokotusreissun jälkeen: matkat, ihmispaljous ja hektinen ilmapiiri tuntuu väsyttävän minua enemmän kuin aikaisemmin: ihmiset kulkevat tiukkailmeisinä tai kännykkäänsä syventyneenä, väistämisvelvollisuus tuntuu olevan vanhemmalla - ja hitaammalla. Kun jäin pois bussista, nuoren äidin ja lapsen jälkeen, kuljettaja kiskaisi oven kiinni vauhdilla niin että olin kantamuksineni jäädä oven väliin.
        Ei ole sellaistakaan aikaisemmin sattunut. Varmaan oma moka !..))

        Kai siihen kiireeseen nuoremmat osaavat sopeutua, minun jo ärsyttää se, että rokotukseen mennessä kehotettiin pitämään Kela-kortti esillä - ettei vain mene sitä kallista aikaa kun mummo alkaa etsiä korttia repun uumenista..))
        Toisaalta, kai sitä aikaa annetaan silloin kun on aihetta. Kun kävin tuon kolmoishermosäryn vuoksi lääkärissä, nuori lääkäri osasi kyllä kuunnella - ja rohkaista ! Teki neurologiset testit ja neuvoi lääkityksen. Minulla kävi tuuri, yksi burana ja kipu muuttui siedettäväksi - enää ei tunnu missään...
        Huomenna onkin sitten pyhäpäivä. Kaupat tietysti auki normaalisti - vaikea enää erottaa arkea pyhästä ellei itse panosta siihen.

        Hyvää pyhäpäivää kuitenkin kaikille,
        demeter1

        Kaupan henkilökunnalle tällainen pyhäpäivä on hyvä, sillä pyhätyö näkyy palkassa.

        Onneksi kolmoissärkysi hellittää buranalla. Sukulaisellani se oli vuosia yötäpäivää, ja hän sanoi tottuneensa siihen, niin että ei jaksanut kiinnittää siihen enää huomiota, koska se vaivasi tasaisesti kaiken aikaa ilman nousuja ja laskuja.
        Ei kuitenkaan suositellut sitä kenellekään. :))


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kaupan henkilökunnalle tällainen pyhäpäivä on hyvä, sillä pyhätyö näkyy palkassa.

        Onneksi kolmoissärkysi hellittää buranalla. Sukulaisellani se oli vuosia yötäpäivää, ja hän sanoi tottuneensa siihen, niin että ei jaksanut kiinnittää siihen enää huomiota, koska se vaivasi tasaisesti kaiken aikaa ilman nousuja ja laskuja.
        Ei kuitenkaan suositellut sitä kenellekään. :))

        Aivan, Ano 16.21. "Rahan takia" minäkin joskus tein viikonlopputöitä, samoin miniäni..)) Vuorotöitäkään ei moni pidä pahana. Kaikessa on puolensa.
        Olen tosi hyvilläni, että hermosärky väistyi noin helposti, ainakin tällä kertaa. Luin siitä netistä ja aika hankala se voi pahillaan olla.


      • demeter1 kirjoitti:

        Aivan, Ano 16.21. "Rahan takia" minäkin joskus tein viikonlopputöitä, samoin miniäni..)) Vuorotöitäkään ei moni pidä pahana. Kaikessa on puolensa.
        Olen tosi hyvilläni, että hermosärky väistyi noin helposti, ainakin tällä kertaa. Luin siitä netistä ja aika hankala se voi pahillaan olla.

        "pahillaan"..)) Pitää tietysti olla pahimmillaan. Virheitä tulee nykyisin niin paljon etten aina viitsi/jaksa niitä korjata.
        Tuttu kertoi tyttärensä lukihäiriöstä, joka todettiin vasta lukioaikaan. Se osoittautui tosi vaikeaksi ja ihmeteltiin, miten hän oli kuitenkin pärjännyt hyvin koulussa.
        "Kuuntelemalla", vakuutin kokemuksen syvällä rintaäänellä..)) Olen itse jälkeenpäin miettinyt, että ehkä tuolla häiriöllä ollut hyviäkin puolia: on oppinut kuuntelemaan ja kirjoittamiseen on joutunut panostamaan erityisesti.
        Täällä keskustelussa se on luultavasti lisännyt harkintaa, kun ei ole kyennyt normaalinopeudella reagoimaan viesteihin..))


      • demeter1 kirjoitti:

        "pahillaan"..)) Pitää tietysti olla pahimmillaan. Virheitä tulee nykyisin niin paljon etten aina viitsi/jaksa niitä korjata.
        Tuttu kertoi tyttärensä lukihäiriöstä, joka todettiin vasta lukioaikaan. Se osoittautui tosi vaikeaksi ja ihmeteltiin, miten hän oli kuitenkin pärjännyt hyvin koulussa.
        "Kuuntelemalla", vakuutin kokemuksen syvällä rintaäänellä..)) Olen itse jälkeenpäin miettinyt, että ehkä tuolla häiriöllä ollut hyviäkin puolia: on oppinut kuuntelemaan ja kirjoittamiseen on joutunut panostamaan erityisesti.
        Täällä keskustelussa se on luultavasti lisännyt harkintaa, kun ei ole kyennyt normaalinopeudella reagoimaan viesteihin..))

        Hyvää Pyhänpäivän aamua, taivas harmaa , autojen katot huurassa, kai pieni pakkanen maanrajassa.
        Minun mittari näyttä yhden asteen lämpöä, aamun lehdestä luin, että talvi ei vielä ole tuloillaan.
        Eilen kävi kylässä pitkäaikainen ystävätär, jonka kanssa aikoinaan chatissa tavattiin, asiaa riitti rupatella, taas yksi samalla aaltopituudella oleva ystävä.
        Ei minulla paljon ystäviksi kutsuttavia olekaan, tuttuja sitäkin enemmän.
        Täällä palstallakin koen ystävyyttä, samanhenkisyyttä, nykyisin paljon vähemmän, mitä oli aiemmin, mutta iloinen olen nykyisistäkin.

        Se muuten onkin kumma miten puolustamaan joutuu viestejään, onko nykyisin vaikea paneutua visteihin niiden antiin, kun aina löytyy selityksen tarvetta.
        Selittely usein vain sekoittaa sanomaa, kai pitäisi jättää selittelyt, jokainen voi ymmärtää haluamallaan tavalla.

        Demeter mainitsi noista ärtymyksen kohteista, onhan niitä, minä yritän kaikkia ärsytyksen aiheita välttää, kaupan kassallakin survon ostokset kärriin ja siirryn sivulle kassin täyttämään.
        Vanha olen ja hidas minäkin, mutta ärtymys kasvaa, kun huomaan jonkun kolikkopussistaan joka kolikon yksitellen kaivavan ja jonossa ihmiset vaihtavat jalkaa.
        Yritän päiväsaikaan käydä kaupassa, en töiden loppumisen aikaan, kaikilla kiire kotiin ruuan laittoon.
        Ilon aiheen olen huomannut niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin kadun ylitys, olen astumassa suojatielle ja aina vaan lisääntyvissä määrin autot huomioivat sen, usein yritän viittoa, että menkää vaan, mutta useimmiten käden viittaus, mene vaan.
        Aina ei näin ole ollut ja siksi minusta yksi asia missä huomiointi on lisääntynyt.'
        Toki olisin puolellani jos astuisin suojatielle, mutta kiireeni ei ole syy ylitykseen, joten yritän olla minäkin kohtelias.
        Näinkin pieni asia voi antaa hyvän mielen.
        Muistan mieheni aikoihin, hän astui suojatielle, kun siihen oli oikeus, minä jäin seisomaan, hän ärtyi ja sanoi, Leppävirralta astiko odotat autot;)
        Tuo Burana on vahva lääke, minulla on Para Taps ja Panadol, hyvin harvoin otan, vaikka polveni kipuilee melkein aina.
        Onnekseni särkyni muualla on vähäisiä, tai onhan niitä, mutta ne tulee ja menee omia aikojaan.

        Nyt odottelen haudoille kyytiä, miniä tulee hakemaan, tytärtä kyselin, mutta he mökillä ovat, hän ilmoitti miniälle haluni ja niin kyyti järjestyi.
        Rauhaisaa Pyhäinpäivää!


    • Huomenta. Taas on syytä todeta sama, SkillaN: tuttuja paljon, ystäviä vähemmän. Ja kun tuohon suhdeverkkoon vielä lisää suuren suvun, verkosto on ollut aika mittava. Tosin kuolema on korjannut satoa ja kun itse olen kahden suuren suvun nuorin, monta menetystä on jo koettu - kuten tietysti meillä kaikilla. Nythän on hyvä päivä tätäkin miettiä, pyhäinpäivä, vainajien päivä.
      Ja juu. Tuon ostoskäyttäytymisen olen minäkin oppinut: kiireesti tavarat hihnalta kärryyn ja reppuun pakkaaminen sivummalla..)) Onneksi ei enää tarvitse kömpelöillä sormilla kaivella kolikoita, riittää kun vilauttaa korttia - jos ostokset ovat alle 50 euroa, kuten köyhällä yleensä ovat..))
      Tuosta autojen käyttäytymisestä minulla on samat kokemukset: kohteliaita ovat, melkein liikutun siitä. Huomio se on pienikin huomio..)) Ja ystävällinen ele nostaa kummasti mielialaa.
      Kiva, että pääset haudoille, SkillaN. Minulla se ei oikein onnistu kun haudat ovat kaukana eikä kyytiä ole tarjolla. Kai se järjestyisi, jos ilkeisi kysellä perään, mutta ajattelin, että kun haudat ovat seurakunnan tai lähiomaisten hoidossa, jätän väliin. Minulle riittää pieni hiljentyminen ja muisteluhetki. Hautausmaat ovat kyllä sellaisia hiljaisuuden kehtoja, että niissä viihtyy hyvin, ainakin itse viihdyn, ja kauniita kukkaistutuksia on ilo katsella.

      Hyvää pyhäinpäivää kaikille,
      demeter1

      • Anonyymi

        Suomessa haudoilla käynti on useimmille perheille tärkeää. Kirkkomaamme ovat hoidettuja ja kauniita. Joskus muissa maissa kulkeva hämmästyy heinittyneitä ja hylätyn näköisiä hautausmaita.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa haudoilla käynti on useimmille perheille tärkeää. Kirkkomaamme ovat hoidettuja ja kauniita. Joskus muissa maissa kulkeva hämmästyy heinittyneitä ja hylätyn näköisiä hautausmaita.

        Noin minäkin olen kokenut, Ano 12.16. Meillä hoidetaan haudat ja mielestäni myös kunnioitetaan pois nukkuneita.
        Itse olin tosin aika hämmästynyt kun kävin Valamon hautausmaalla. Jopa Pentti Saarikosken hauta näytti huonosti hoidetulta, mutta ehkä kävin huonoon aikaan. Ja ortodoksien hautausmaat ovat ehkä luonteeltaan erilaiset, eikä niitä sovi arvioida samoilla perusteilla.
        Muiden maiden hautausmailla en ole käynyt, ainakaan niin, että niistä olisi jotakin jäänyt mieleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa haudoilla käynti on useimmille perheille tärkeää. Kirkkomaamme ovat hoidettuja ja kauniita. Joskus muissa maissa kulkeva hämmästyy heinittyneitä ja hylätyn näköisiä hautausmaita.

        Suomessa ollaan ulkokultaisempia. Käydään ahkerasti huonoa omaatuntoa
        lievittämässä hautausmailla. Se antaa kuvan "kunnon ihmisestä",
        vaikka vainajia voi muistaa joka hetki kotonaankin eikä raijaamalla
        kaatopaikallisen kynttilöitä hautausmaille.
        Hautakynttilöistä on tullut ongelmajäte.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa ollaan ulkokultaisempia. Käydään ahkerasti huonoa omaatuntoa
        lievittämässä hautausmailla. Se antaa kuvan "kunnon ihmisestä",
        vaikka vainajia voi muistaa joka hetki kotonaankin eikä raijaamalla
        kaatopaikallisen kynttilöitä hautausmaille.
        Hautakynttilöistä on tullut ongelmajäte.

        Ehkä näin, Ano, 17.44, vai tahdotaanko kuitenkin säilyttää tietyt perinteet ihan jonkinlaisen jatkuvuuden takeeksi ? Ehkä sen muistamisen voi toisinkin tehdä ja hautakynttilöistä tosiaan syntyy ikävää jätettä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa ollaan ulkokultaisempia. Käydään ahkerasti huonoa omaatuntoa
        lievittämässä hautausmailla. Se antaa kuvan "kunnon ihmisestä",
        vaikka vainajia voi muistaa joka hetki kotonaankin eikä raijaamalla
        kaatopaikallisen kynttilöitä hautausmaille.
        Hautakynttilöistä on tullut ongelmajäte.

        Monilla tämän ikäisellä on läheisin ihminen kalmistossa. Voit tietysti päätellä, että haudoilla kävijät osoittavat ulkokultaisuutta ja kylvävät ongelmajätettä huonon omantuntonsa vuoksi. Haudoillakäyneet eivät ymmärrä hävetä.
        Mielihyvällä voimme ajatella, että edes yksi meistä pysyy kotona ja seuraa elämän biisiä .


    • Se on melkein kaks pimeetä vastakkain, kun ei ole vielä luntakaan maassa.
      Mulla on nuo läheisten haudat sen verran matkan päässä, että kynttilä kotona riittää.
      Radio kun oli tuossa auki, niin joku kysyi, voiko halloveenvaatteissa viedä haudalle kynttilän, kun on juhliin menossa.
      No vastauksia tuli puolesta ja vastaan.
      Näin vanhasta ihmisestä ajatus tuntuu oudolta.
      Aamupäivällä tuli siivottua ja pullaa leivottua.
      Kävin sitten tuvat tuijottamassa. Toin ikivanhan radion, josta kuuluu ihan hyvin ja se toimii myös pattereilla.
      Poika laittanut faneeria akkukotelon eteen, tuuli sen oli kaatanut, on terassilla.
      Raahasin sahapukin eteen, saas nähdä pysyykö paikoillaan.
      Kissan kanssa kävin viikolla hammashoidosaa. Yksi paha tulehtunut piti ottaa pois.
      Liekö ollut kipeäkin, kissa vaan ei hevin näytä, jos on joku vaivana.
      Taisipa olla Alfalta, kun tulee illalla Laila ja Olavi laulukilpailu. Sitä voisi katsoa.

      • Anonyymi

        Minua onnisti tänään, satuin nääs huomaamaan ohjelman, jossa Flinkkilä haastatteli
        arkkiatri Tapio Luomaa.
        Hänen puhettaan on niin mieluista kuulla, tuntuu, että joka asiasta olen hänen kanssaan samaa mieltä. Hän on viisas ja ymmärtäväinen ihminen.
        Hänen puheeseensa ei kyllästy, kaikki on selvää ja puhuminen sellaista, että sen kuulee-
        Tulee muuten uusintana huomenaamulla klo. 9.10.
        Pikku lenkillä kävin, ei ollut vielä liukasta, oli lempeä tuuli ja lämpöasteita 6, kyllä siellä pirityi,
        se vain, että tahtoo tulla laiskaksi lähtemään ulos, vaikka nyt pitäisikin vähän pankkoon saada liikuntaa, ennen niitä kamalia liukkauksia!
        Minunlla on kyllä piikkikengät, että ne nyt pian jo odottamaan! Niillä on vain vaikea ensin päästä ulos, ettei lattioita turmele.

        Kiitos seurasta,
        Neeasa


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minua onnisti tänään, satuin nääs huomaamaan ohjelman, jossa Flinkkilä haastatteli
        arkkiatri Tapio Luomaa.
        Hänen puhettaan on niin mieluista kuulla, tuntuu, että joka asiasta olen hänen kanssaan samaa mieltä. Hän on viisas ja ymmärtäväinen ihminen.
        Hänen puheeseensa ei kyllästy, kaikki on selvää ja puhuminen sellaista, että sen kuulee-
        Tulee muuten uusintana huomenaamulla klo. 9.10.
        Pikku lenkillä kävin, ei ollut vielä liukasta, oli lempeä tuuli ja lämpöasteita 6, kyllä siellä pirityi,
        se vain, että tahtoo tulla laiskaksi lähtemään ulos, vaikka nyt pitäisikin vähän pankkoon saada liikuntaa, ennen niitä kamalia liukkauksia!
        Minunlla on kyllä piikkikengät, että ne nyt pian jo odottamaan! Niillä on vain vaikea ensin päästä ulos, ettei lattioita turmele.

        Kiitos seurasta,
        Neeasa

        Sunnuntaiaamua ja räntäsadetta, maan pinta on valaistunut, valoisuutta lisäten.
        Ei mieli ulos ollenkaan, taidan askarteluun kuluttaa päiväni, aina uusia malleja ilmestyy ja kokeiltava se on osaako tehdä.
        Haudoilla käynneistä on ollut puhetta, puoltaa paikkaansa käyminen, jos siitä paremmin muisteloita herää.
        Joskus mieliala antaa läheisyyden tunteen paremmin, kun haudalla seisoo, usein en minä kyllä käy, kotona muistelua sitten useinkin.
        Pyrin ostamaan kynttilät, mitkä ei paljon jätettä jätä, mutta kyllä sitä paljon kertyy, roskalaatikot täyttyy.
        Eikös niitäkin pyritä kierrättämään nykyisin?
        Mielestäni kuitenkin kaunis perinne ja jouluaaton kynttilöiden loistoa ja kauneutta monikin vartta vasten menee katsomaan.

        Neeassa tuon liukkauden esiin toi, kyllä rantatie jää unohduksiin, hiekoitettuja katuja varminta tallustaa.
        Yleensä suomalaisten ulosanti ainakin monissa telkkari ohjelmissa on kehnoa, ei meinaa selvää saada.

        Nykyisin tuo pukeutuminen on yliampuvaa monessakin kohden, mutta olen yrittänyt ajatella, että minussa vika, pitäisi hyväksyä, enemmän minä noita vähäpukeisia kauhistelen, minusta naiset itse pilaavat naiseutensa.
        No nykyään kaikki pitää olla avointa, pitää vaan sivuuttaa omat aatoksensa.

        Ano 21,48 todellakin kilpailu on todettava tapa on myös haudoilla käynti, minunkin lähipiiriin olen huomannut tämän tyylin tulleen.
        Sama kaikessa muussakin kuultaa teennäisyyttä, joka ärsytyskynnystä nostaa, mutta siinäkin on jaksettava ajatella, että asia on heille näytön paikka sekin.
        Kaikenlainen yritys olla jotakin muuta mitä todellisesti on, on minulle vastenmielistä, monta kertaa arkinen osaamiseni on koetuksella, on nieltävä sanojaan.

        Kiitosta annan myös meidän hautausmaiden hoidosta, itselläni on seurakunnan hoidossa ja hyvin on toiveeni huomioineet.
        Meillä on täällä kivi muualle haudattujen vainajien muistopaikkana, siihen tuleekin joulun aikaan paljon kynttilöitä, minäkin sinne kynttilän laitan.
        On myös paikka mihin voi kynttilän laittaa vainajia muistaen, joita ei kukaan lähiomainen muista.
        Tapojahan nämä aina on, kuten kaiken perinteen kunnioittaminen, historiaa pyritään säilyttämään, hyvä niin.
        En minäkään ortodoksien tapoja tunne, mutta heidät on haudattu saman hautausmaan yhteen osaan ja ainakin siellä haudat on hoidettu, mieheni on vanhempien hautaan siunattu, risti on kiveen laitettu hänen uskonsa mukaan. sinne on paikka minullekin.
        Demeter, kyllä kotona muistelu on ihan hyvä tapa muisteluun, vaikka joka päivä, aika usein minullakin mieheni muisto mieleen tulee, hänen tapansa ja olemisensa muistoja herättää.
        Näinhän se on kaiken menneen kohdalla, muistelemme lapsuutta ja elämän eri vaiheita, hienoa jos muisti niiltä osin pelaa.

        Nyt aamu jo pitkällä, jotakin muuta on ruvettava puuhastelemaan, kone kiinni ja huomiseen aamuun, tosin vilkaisen illansuussa missä seilaa ketjumme;)
        Rauhaisaa päivää kaikille;)


    • Mekin käytiin eilen haudoilla viemässä kynttilöitäja omatekoisia tuijan oksista olikehikolle tehtyjä kransseja. Joulun tienoilla käväisemme uudelleen, haen kranssit pois ja vien joulukukkia, kranssit puran kotona ja otan sitten joskus uusiokäyttöön ja askartelen niihen uuden ilmeen. Pientä se on mitä "ongelmajätettä" rakkaiden ja omaisten muistamisesta aiheutuu. Kynttilät palavat loppuun, muvia jää vähäinen määrä, metallia vähän, ne lajitellaan hautausmaalla omiin roskasäiliöihinsä. Suurin jätemäärä on orgaanista.
      Onhan se tietysti niin, että jos ei käy muistamassa pois lähteneitä, niin se "ongelmajäte" on ehkä mielessä ja ihmisen sydämessä.
      En tiedä muista, mutta ainakin minun elämässäni on ollut ihmisiä joita haluan muistella ja ajatella arkipäivänäkin ja muutaman kerran vuodessa voin kyllä vaivautua käymään hautausmaalla jättämäsä jonkun symbolisen kukkakimpun, kynttilän tai pienen havuseppeleen heidän muistolleen .
      Tänään vietetään perinteistä "Vainajien päivää" Meksikossa. Katselen kuvia meksikolaisen veljenpojan vaimon Kuolleiden päivän alttarista jonka hän joka vuosi tähän aikaan rakentaa onnettomuudessa nuorena kuolleen veljensä muistoksi. Kaunis, koskettava ja sydäntä lämmittävä perinne.

      • Anonyymi

        Olen täysin erimieltä tuosta roskan viemisestä haudoille. Ihmisiä pitää muistaa heidän elin aikanaan, viedä kukat silloin. Huonon omantunnon kolkutusta noilla näytöksillä koitetaan vaijentaa. Ja tietysti näytetään muille ihmisille, miten hyviä tässä ollaan kun vainajia muistetaan ja palvotaan. Vai
        eetä oikein ongelmajätettä ihmisten sydämmessä, jos ei sitä krääsäähaudoille vie, En ole koskaan mitään noin kuvottavaa syyllistämistä skuullut, . Onko sinulla edes lähi0omaisia sinne ruotsiin haudattu?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen täysin erimieltä tuosta roskan viemisestä haudoille. Ihmisiä pitää muistaa heidän elin aikanaan, viedä kukat silloin. Huonon omantunnon kolkutusta noilla näytöksillä koitetaan vaijentaa. Ja tietysti näytetään muille ihmisille, miten hyviä tässä ollaan kun vainajia muistetaan ja palvotaan. Vai
        eetä oikein ongelmajätettä ihmisten sydämmessä, jos ei sitä krääsäähaudoille vie, En ole koskaan mitään noin kuvottavaa syyllistämistä skuullut, . Onko sinulla edes lähi0omaisia sinne ruotsiin haudattu?

        Huomenta! Rauhallinen kaunis aamu, yöllä on sadellut, nyt on toiveissa hyvä ulkoiluilma.

        Eilen kun kirjoitin laitoin Tapio Luoman titteliksi väärin, oikea on arkkipiispa.
        "Suu sanan erehdyttää"!
        Aamukahvi on pian valmis, nyt nauttimaan. Kyllä se kahvi vain on yksi silmien aukaisija.
        Neeasa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen täysin erimieltä tuosta roskan viemisestä haudoille. Ihmisiä pitää muistaa heidän elin aikanaan, viedä kukat silloin. Huonon omantunnon kolkutusta noilla näytöksillä koitetaan vaijentaa. Ja tietysti näytetään muille ihmisille, miten hyviä tässä ollaan kun vainajia muistetaan ja palvotaan. Vai
        eetä oikein ongelmajätettä ihmisten sydämmessä, jos ei sitä krääsäähaudoille vie, En ole koskaan mitään noin kuvottavaa syyllistämistä skuullut, . Onko sinulla edes lähi0omaisia sinne ruotsiin haudattu?

        Millä tavalla muistat aviopuolisoasi päivittäin? Harva vaimo ainakaan tuo miehelleen kukkia, mies ehkä joskus muistaa kihlapäivän. Sinä olet ehkä ihana puoliso, joka muistaa osoittaa rakkautensa joka päivä. Onnellinen on puolisosi.
        Monilla ei enää ole puoliso elossa. Mielestäsi puoliso pitää unohtaa, mutta kaikilta se ei onnistu. Kun toinen viedään viimeiseen lepopaikkaansa, pidät huonon omantunnon osoituksena, että leski käy haudalla ehkä kukkakimpun kanssa.
        Kuitenkin on niin, että kun yli puoli vuosisataa on samaa polkua kulkenut, niin ei sitä eroa pysty hyväksymään kertaheitolla, vaan sopeutuminen vie aikansa. Monilla kaipaus ylittää huonon omantunnon tunteen.


      • Anonyymi

        Ongelmajäte sydämessä?
        Luinko oikein.
        Kuka voi kirjoittaa noin rienaavaa ja kuvottavaa tekstiä.
        Häpeäisit!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen täysin erimieltä tuosta roskan viemisestä haudoille. Ihmisiä pitää muistaa heidän elin aikanaan, viedä kukat silloin. Huonon omantunnon kolkutusta noilla näytöksillä koitetaan vaijentaa. Ja tietysti näytetään muille ihmisille, miten hyviä tässä ollaan kun vainajia muistetaan ja palvotaan. Vai
        eetä oikein ongelmajätettä ihmisten sydämmessä, jos ei sitä krääsäähaudoille vie, En ole koskaan mitään noin kuvottavaa syyllistämistä skuullut, . Onko sinulla edes lähi0omaisia sinne ruotsiin haudattu?

        Eihän haudalla käyminen ja kukkien tai kynttilöiden sinne asettaminen sulje pois sitä että läheiset poismenneet ovat ajatuksissa jopa päivittäin. Kaipaan monia jo poislähteneitä ja rituaalit, kuten kynttilöiden sytyttäminen auttavat kohdistamaan ja keskittämään sitä kaipausta ja antavat ulosmenoväylän kaipaukselle ja ikävälle.

        Minulla ei ole pienintäkään huonoa omaatuntoa siitä, ettenkö muistaisi rakkaitani mullan alla, koska he elävät sydämessäni ja heidän muistonsa on kuin kynttiläliekki joka valaisee tietäni. Kauna, viha ja katkeruus, kateus ja negatiivisuus ovat sitä todellista ongelmajätettä, ja ne pitäisi hoitaa pois jo elinaikana. Hautojen koristelulla ja sydämen ongelmajätteellä ei ole muuta tekemistä toistensa kanssa, kuin ehkä se että joku voi käydä sytyttämässä kynttilöitä pelkästään huonon omatunnon, yhteisön painostuksen tai velvollisuudentunnon takia, ilman tuntematta ikävää tai kaipuuta, pahommassa tapauksessa kantaen vielä kaunaa poislähteneelle.
        Minä sytyttelen tänään kynttilöitä Pyhän Nikolain kirkossa äitini, isäni, veljeni ja muiden läheisteni muistolle. Heidän hautansa ovat pitkän matkan päässä, mutta ajatukseni ovat usein heissä.
        ***
        Sille "anolle" joka kyseenalaisti sen onko minulle "edes" ketään läheisiä haudattuna täällä, niin voinkertoa että mieheni poisnukkuneen ensimmäisen vaimon haudan somistuksesta huolehdimme molemmat, hänen veljensä haudan hoito on meidän huolenamme. Molemmat ovat noin puolentoista tunnin päässä meiltä. Sytytän myös muistolehtoon kynttilöitä muille poislähteneille rakkailleni, omalle miehelleni, appivanhemmilleni jne. ja kirkossa kynttilöitä, vaikka en muuten kirkossa käy juuri koskaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eihän haudalla käyminen ja kukkien tai kynttilöiden sinne asettaminen sulje pois sitä että läheiset poismenneet ovat ajatuksissa jopa päivittäin. Kaipaan monia jo poislähteneitä ja rituaalit, kuten kynttilöiden sytyttäminen auttavat kohdistamaan ja keskittämään sitä kaipausta ja antavat ulosmenoväylän kaipaukselle ja ikävälle.

        Minulla ei ole pienintäkään huonoa omaatuntoa siitä, ettenkö muistaisi rakkaitani mullan alla, koska he elävät sydämessäni ja heidän muistonsa on kuin kynttiläliekki joka valaisee tietäni. Kauna, viha ja katkeruus, kateus ja negatiivisuus ovat sitä todellista ongelmajätettä, ja ne pitäisi hoitaa pois jo elinaikana. Hautojen koristelulla ja sydämen ongelmajätteellä ei ole muuta tekemistä toistensa kanssa, kuin ehkä se että joku voi käydä sytyttämässä kynttilöitä pelkästään huonon omatunnon, yhteisön painostuksen tai velvollisuudentunnon takia, ilman tuntematta ikävää tai kaipuuta, pahommassa tapauksessa kantaen vielä kaunaa poislähteneelle.
        Minä sytyttelen tänään kynttilöitä Pyhän Nikolain kirkossa äitini, isäni, veljeni ja muiden läheisteni muistolle. Heidän hautansa ovat pitkän matkan päässä, mutta ajatukseni ovat usein heissä.
        ***
        Sille "anolle" joka kyseenalaisti sen onko minulle "edes" ketään läheisiä haudattuna täällä, niin voinkertoa että mieheni poisnukkuneen ensimmäisen vaimon haudan somistuksesta huolehdimme molemmat, hänen veljensä haudan hoito on meidän huolenamme. Molemmat ovat noin puolentoista tunnin päässä meiltä. Sytytän myös muistolehtoon kynttilöitä muille poislähteneille rakkailleni, omalle miehelleni, appivanhemmilleni jne. ja kirkossa kynttilöitä, vaikka en muuten kirkossa käy juuri koskaan.

        Edellinenoli tietenkin minun näppäimiltäni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelmajäte sydämessä?
        Luinko oikein.
        Kuka voi kirjoittaa noin rienaavaa ja kuvottavaa tekstiä.
        Häpeäisit!

        Noo.onhan saatu lukea, miten jotkut on heikompaa ainesta ja pohjasakkaa. Ei tämä mitään uutta ole.Mutta tuo on jo törkeyden huipou, että toisten sydämetkin määritellään ongelmajätteen paikaksi. Itse kuvittelee olevansa vähintään Lucia neito ja päivänsäde.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän haudalla käyminen ja kukkien tai kynttilöiden sinne asettaminen sulje pois sitä että läheiset poismenneet ovat ajatuksissa jopa päivittäin. Kaipaan monia jo poislähteneitä ja rituaalit, kuten kynttilöiden sytyttäminen auttavat kohdistamaan ja keskittämään sitä kaipausta ja antavat ulosmenoväylän kaipaukselle ja ikävälle.

        Minulla ei ole pienintäkään huonoa omaatuntoa siitä, ettenkö muistaisi rakkaitani mullan alla, koska he elävät sydämessäni ja heidän muistonsa on kuin kynttiläliekki joka valaisee tietäni. Kauna, viha ja katkeruus, kateus ja negatiivisuus ovat sitä todellista ongelmajätettä, ja ne pitäisi hoitaa pois jo elinaikana. Hautojen koristelulla ja sydämen ongelmajätteellä ei ole muuta tekemistä toistensa kanssa, kuin ehkä se että joku voi käydä sytyttämässä kynttilöitä pelkästään huonon omatunnon, yhteisön painostuksen tai velvollisuudentunnon takia, ilman tuntematta ikävää tai kaipuuta, pahommassa tapauksessa kantaen vielä kaunaa poislähteneelle.
        Minä sytyttelen tänään kynttilöitä Pyhän Nikolain kirkossa äitini, isäni, veljeni ja muiden läheisteni muistolle. Heidän hautansa ovat pitkän matkan päässä, mutta ajatukseni ovat usein heissä.
        ***
        Sille "anolle" joka kyseenalaisti sen onko minulle "edes" ketään läheisiä haudattuna täällä, niin voinkertoa että mieheni poisnukkuneen ensimmäisen vaimon haudan somistuksesta huolehdimme molemmat, hänen veljensä haudan hoito on meidän huolenamme. Molemmat ovat noin puolentoista tunnin päässä meiltä. Sytytän myös muistolehtoon kynttilöitä muille poislähteneille rakkailleni, omalle miehelleni, appivanhemmilleni jne. ja kirkossa kynttilöitä, vaikka en muuten kirkossa käy juuri koskaan.

        Miten ristiriitaisesti kirjoitat.
        Miehesi on ensimmäistä kertaa avioliitossa, sinun kanssasi.
        Niin olet ainakin tähän asti antanut ymmärtää.
        Kenen vaimon hautaa te hoidatte?


      • Anonyymi

        Muovia ja muuta roskaa jää tonneittain hautausmaille, ei se ole mikään määrä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten ristiriitaisesti kirjoitat.
        Miehesi on ensimmäistä kertaa avioliitossa, sinun kanssasi.
        Niin olet ainakin tähän asti antanut ymmärtää.
        Kenen vaimon hautaa te hoidatte?

        Miksi jonkun pitäisi yleisellä palstalla esitellä koko sukuselvityksensä? Jos lukija ei ymmärrä lukemaansa, niin so what? Mitä teet haluamallasi tiedolla.
        En tiedä, kenestä edes puhut, tulin kurkkaamaan sivua, mutta alkaa keittää!
        Nim. Johan nyt on!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen täysin erimieltä tuosta roskan viemisestä haudoille. Ihmisiä pitää muistaa heidän elin aikanaan, viedä kukat silloin. Huonon omantunnon kolkutusta noilla näytöksillä koitetaan vaijentaa. Ja tietysti näytetään muille ihmisille, miten hyviä tässä ollaan kun vainajia muistetaan ja palvotaan. Vai
        eetä oikein ongelmajätettä ihmisten sydämmessä, jos ei sitä krääsäähaudoille vie, En ole koskaan mitään noin kuvottavaa syyllistämistä skuullut, . Onko sinulla edes lähi0omaisia sinne ruotsiin haudattu?

        Olen samaa mieltä, että ihmistä pitää muistaa eläessään. Hautakiven katseleminen
        ei edesmennyttä lohduta, se on omantunnon lievittämisrituaali, että voi tuntea
        itsensä "hyväksi ihmiseksi".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten ristiriitaisesti kirjoitat.
        Miehesi on ensimmäistä kertaa avioliitossa, sinun kanssasi.
        Niin olet ainakin tähän asti antanut ymmärtää.
        Kenen vaimon hautaa te hoidatte?

        Palomalle tarkoitettu edellinen kirjoitus ja ihmettely


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millä tavalla muistat aviopuolisoasi päivittäin? Harva vaimo ainakaan tuo miehelleen kukkia, mies ehkä joskus muistaa kihlapäivän. Sinä olet ehkä ihana puoliso, joka muistaa osoittaa rakkautensa joka päivä. Onnellinen on puolisosi.
        Monilla ei enää ole puoliso elossa. Mielestäsi puoliso pitää unohtaa, mutta kaikilta se ei onnistu. Kun toinen viedään viimeiseen lepopaikkaansa, pidät huonon omantunnon osoituksena, että leski käy haudalla ehkä kukkakimpun kanssa.
        Kuitenkin on niin, että kun yli puoli vuosisataa on samaa polkua kulkenut, niin ei sitä eroa pysty hyväksymään kertaheitolla, vaan sopeutuminen vie aikansa. Monilla kaipaus ylittää huonon omantunnon tunteen.

        Ano 09;52
        Vastaa, kun kysytään!
        Itse arvostelet muita, mutta itsestäsi et anna tietoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi jonkun pitäisi yleisellä palstalla esitellä koko sukuselvityksensä? Jos lukija ei ymmärrä lukemaansa, niin so what? Mitä teet haluamallasi tiedolla.
        En tiedä, kenestä edes puhut, tulin kurkkaamaan sivua, mutta alkaa keittää!
        Nim. Johan nyt on!

        Ei tosiaan tarvitse. Mutta iteppä tuo on esitellyt aviomiestensäkkin suvut , lastensa asiat ja nytkin pitkä sepustus minne kenenkin muistoksi kynttilöitä ja kranssejaan vie. Ja vielä kotialttaritkin vainajalle kehuu. Kova homma seuraavana päivänä kiertää siivoamassa haudat ja muistolehdot ja muistelupaikat palaneista kynttiläromusta. Iteppä keittää soppansa ja aina ankara hyökkäys arvostelijoita kohtaan ja piiitkät selitykset, joissa pistää tarinansa aina vaan sekavammaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millä tavalla muistat aviopuolisoasi päivittäin? Harva vaimo ainakaan tuo miehelleen kukkia, mies ehkä joskus muistaa kihlapäivän. Sinä olet ehkä ihana puoliso, joka muistaa osoittaa rakkautensa joka päivä. Onnellinen on puolisosi.
        Monilla ei enää ole puoliso elossa. Mielestäsi puoliso pitää unohtaa, mutta kaikilta se ei onnistu. Kun toinen viedään viimeiseen lepopaikkaansa, pidät huonon omantunnon osoituksena, että leski käy haudalla ehkä kukkakimpun kanssa.
        Kuitenkin on niin, että kun yli puoli vuosisataa on samaa polkua kulkenut, niin ei sitä eroa pysty hyväksymään kertaheitolla, vaan sopeutuminen vie aikansa. Monilla kaipaus ylittää huonon omantunnon tunteen.

        10.21 anolle. Kukaan muu kuin sinä ei ole tässä puhunut puolison unohtamisesta tämän kuoltua. Muistamisen ja rakkauden säilymisen voi tehdä monella muullakin tavalla kuin haudoilla käymällä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tosiaan tarvitse. Mutta iteppä tuo on esitellyt aviomiestensäkkin suvut , lastensa asiat ja nytkin pitkä sepustus minne kenenkin muistoksi kynttilöitä ja kranssejaan vie. Ja vielä kotialttaritkin vainajalle kehuu. Kova homma seuraavana päivänä kiertää siivoamassa haudat ja muistolehdot ja muistelupaikat palaneista kynttiläromusta. Iteppä keittää soppansa ja aina ankara hyökkäys arvostelijoita kohtaan ja piiitkät selitykset, joissa pistää tarinansa aina vaan sekavammaksi.

        Noinko otti koville, eikö sinulla ole ketään jota itse muistaisit sytyttämällä kynttilän?

        Kävin eilen hautuumaalla, äitini ja isäni haudoilla. Rakkaiden muistaminen kynttilän sytyttämisellä on tapa joka on iskostunut mieleeni eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä muut ajattelevat. Siivosin haudalta kuolleet kukat, asetin kanervan purkkiin ja sytytin kynttilän lyhtyyn.

        Eilen Korvessa juhlittiin myös Kekriä, olkipukki poltettiin joella juhlan kunniaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noinko otti koville, eikö sinulla ole ketään jota itse muistaisit sytyttämällä kynttilän?

        Kävin eilen hautuumaalla, äitini ja isäni haudoilla. Rakkaiden muistaminen kynttilän sytyttämisellä on tapa joka on iskostunut mieleeni eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä muut ajattelevat. Siivosin haudalta kuolleet kukat, asetin kanervan purkkiin ja sytytin kynttilän lyhtyyn.

        Eilen Korvessa juhlittiin myös Kekriä, olkipukki poltettiin joella juhlan kunniaksi.

        Korppis kuittaa 😊


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noinko otti koville, eikö sinulla ole ketään jota itse muistaisit sytyttämällä kynttilän?

        Kävin eilen hautuumaalla, äitini ja isäni haudoilla. Rakkaiden muistaminen kynttilän sytyttämisellä on tapa joka on iskostunut mieleeni eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä muut ajattelevat. Siivosin haudalta kuolleet kukat, asetin kanervan purkkiin ja sytytin kynttilän lyhtyyn.

        Eilen Korvessa juhlittiin myös Kekriä, olkipukki poltettiin joella juhlan kunniaksi.

        Nytkö kilpaillaan jo siitä, kenellä on eniten kuolleita muisteltavaksi ja kuka näyttävimmin muistelee


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tosiaan tarvitse. Mutta iteppä tuo on esitellyt aviomiestensäkkin suvut , lastensa asiat ja nytkin pitkä sepustus minne kenenkin muistoksi kynttilöitä ja kranssejaan vie. Ja vielä kotialttaritkin vainajalle kehuu. Kova homma seuraavana päivänä kiertää siivoamassa haudat ja muistolehdot ja muistelupaikat palaneista kynttiläromusta. Iteppä keittää soppansa ja aina ankara hyökkäys arvostelijoita kohtaan ja piiitkät selitykset, joissa pistää tarinansa aina vaan sekavammaksi.

        Pitääkö sinun todella olla perillä palstakirjoittajan suvusta ja perhejuhlista? Kiinnostavatko ne noin kovasti?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen samaa mieltä, että ihmistä pitää muistaa eläessään. Hautakiven katseleminen
        ei edesmennyttä lohduta, se on omantunnon lievittämisrituaali, että voi tuntea
        itsensä "hyväksi ihmiseksi".

        Minä en muutu miksikään, kun katson hautakiveä. Onkohan minussa jotain vikaa?
        Ehkä minulla ei ole omaatuntoa.


    • Pyhäaamun rauhaa täältäkin, pihapuussa palaa vielä eiliseltä kaksi myrskylyhtyä, jotka ovat meillä elävinä ulkotulina usein pimeään aikaan. Sisällä paloi elävinä liekkeinä puhtaasti palavat steariinikynttilät omien poismenneittemme muistoksi, koska on satojen kilometrien matkat haudoille. Niillä haudoilla on takorautalyhdyt, joihin laitetaan tavallisia paksuja kynttilöitä. Kävimme eilen illalla täällä hautausmaan valomerta ihailemassa ja kirkkoon sytytimme maapallon muotoiseen lähetyskynttelikköön kynttilät, joista raha menee lähetystyön hyväksi. Näitä on paljon ainakin myös Keski-Euroopan kirkoissa ympäri vuoden ja niiden äärellä on hyvä hiljentyä ja muistaa myös maailmanrauhaa.

      Kaunis ja tunnelmallinen oli taas hautausmaa valojen tuikkeessaan pimenevässä illassa, paljon hautakynttilöitä sekä lyhdyissä palavia, erityisen vaikuttava se muualle haudattujen paikka elävää valoa tulvien. Luotan siihen, että jäljet korjataan, kaikki kierrätetään asianmukaisesti, seurakunnatkin paljon valistavat. Kukat maatuvat, nekin kuvastavat hyvin ihmisen elinkaarta ja sitä pientä hetkeä, jonka täällä kasvamme ja kukoistamme. Kukkia on ihana antaa ja saada elinaikanaan, mutta hyvin ne sopivat vainajienkin muistamiseenkin. Havuseppeleet ovat kauniita ja kestäviä, ja tuntuu hyvältä viedä haudalle tervehdys omista pihapuista, tai jos mahdollista, vainajan kotipihalta tai metsästä, jos sukua vielä asuu siellä.

      Neeasan tapaan minäkin jäin kuuntelemaan Tapio Luomaa, joka on hyvin isällinen, rohkaiseva ja ihmisläheinen arkkipiispa.
      Liukkaushuoliakin on aika ajatella ja hyvät piikkikengät odottavat. Meillä ne laitetaan jalkaan ulkokuistin jakkaralla , josta johtaa paksujen kumipohjaisten kynnysmattojen palasista tehty polku ulko-ovelle ja puurappusia alas, niin piikit eivät pilaa lattian ja portaiden puuta. Sisään tullessa palaset korjataan talteen, niille on oma korinsa. Onhan siinä vaivansa, mutta kannattaa.

      Hyvää sunnuntaipäivää ja alkavaa viikkoa!

    • Anonyymi

      On tämäkin ketju.
      Henkilökohtaisia asioita vatvotaan.
      Enimmäkseen riidellään.

      • Anonyymi

        Niin on. Tällaisen riitelevän henkilökohtaisketjun sais lopettaa.
        Siirtykää teema- eli asiaketjuihin, joita varten tämä julinen some on tarkoitettukin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin on. Tällaisen riitelevän henkilökohtaisketjun sais lopettaa.
        Siirtykää teema- eli asiaketjuihin, joita varten tämä julinen some on tarkoitettukin.

        Samaa riitaa on muissakin ketjuissa, esim kirjallisuudessa. Jotkut nikit kerää riitelijöitä perässään, sanovat mitä tahansa ja missä ketjussa tahansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa riitaa on muissakin ketjuissa, esim kirjallisuudessa. Jotkut nikit kerää riitelijöitä perässään, sanovat mitä tahansa ja missä ketjussa tahansa.

        Jos omista henkilökohtaisista asioista kirjoittavilla on yhtään empatiaa, he ymmärtävät, että ihmisluoteelle on ominaista uteliaisuus.
        On ihmisiä, jotka eivät halua julkisella palstalla kertoilla henkilökohtaisia asioitaan, mutta jotka haluavat uteliaisuuttaan seurata niitä kirjoittajia, jotka henkilökohtaiset asiansa antavat toisten seurattaviksi.
        Samalla näille seuraajille tulee halu heittää oma kommenttinsa mukaan. Heittää kommentteja, joka ei kaikkia miellytä.
        Jos siis henkiökohtaisten asioidensa kirjoittajat ymmärtävät ihmisluonteen uteliaisuuden, he eivät itsekkäästi sano menkää muualle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos omista henkilökohtaisista asioista kirjoittavilla on yhtään empatiaa, he ymmärtävät, että ihmisluoteelle on ominaista uteliaisuus.
        On ihmisiä, jotka eivät halua julkisella palstalla kertoilla henkilökohtaisia asioitaan, mutta jotka haluavat uteliaisuuttaan seurata niitä kirjoittajia, jotka henkilökohtaiset asiansa antavat toisten seurattaviksi.
        Samalla näille seuraajille tulee halu heittää oma kommenttinsa mukaan. Heittää kommentteja, joka ei kaikkia miellytä.
        Jos siis henkiökohtaisten asioidensa kirjoittajat ymmärtävät ihmisluonteen uteliaisuuden, he eivät itsekkäästi sano menkää muualle.

        Eikös tämä nimenomaan ole palsta kommentointia varten? Jos joku ottaa puheeksi vaikka anoppinsa, siitä on tarkoitus keskustella.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikös tämä nimenomaan ole palsta kommentointia varten? Jos joku ottaa puheeksi vaikka anoppinsa, siitä on tarkoitus keskustella.

        Hyvää viikonalkua, sateet jatkuvat, hämärää riittää, maa jälleen mustana.
        Olen ihmetellyt miksi on niin vaikea jättää tämä ketju lukematta, onhan niitä keskusteluketjuja paljon, yksi tämän tapainen mukaan sopii, koska tarvetta on huomattu olevan.
        Uusia aloituksia voi jokainen laittaa ja toivoa, että sitä oikeaa keskustelua syntyy, minulle ehkä toisillekin ei mitään haittaa siitä synny.
        Se, että kerrotaan suvusta, perheestä, elämän aiheista muutenkin, miksi se haittaa, eihän asianomainen vaadi lukemaan.
        Jokaisella on lupa kirjoittaa sääntöjen sallimissa puitteissa, minusta useinkin keskusteluksi jopa antaa aiheet.
        Lukekaa otsikko, hypätkää yli, ei tuo opastaminen oikeasta tai väärästä kuulu kenellekään.

        Ramoona niin hyvin selvitti tuon hautausmaalla käynnin ja seuraukset, kyllä se noin menee ja olen myös sitä mieltä, että kierrätykseen menee osa ja pieni osa jätettä syntyy, maatuvan voi hyödyntää kompostissa, hautausmaalla on astiat eri jätteille.
        Meille kävijöille jää haudan ympäristön siistiminen ja jätteiden vieminen oikeisiin jäteastioihin.

        Paloma kirjoitti ajatuksia mitkä hänen mieltään lämmittää myös haudoilla käynti muistot herättää ja tuo "ongelmajäte" sen ymmärsin tarkoittavan kaunan ja vihan säilymisessä sydämessä.
        Riitaketjuksi joku mainitsi, mielestäni juuri nämä huonosti luetut ja ymmärretyt viestit aiheuttavat riitaa, joka sanasta löydetään aihe loukkaaviin sanomisiin.
        Pyhäinpäivä on ohitettu, nyt taas arkisiin juttuihin, toivon, että ärtymykset on purettu ja nyt ruotuun palataan.

        Makriinaa on ikävä, hänen suorat ja aidot viestinsä aina ajatuksia synnytti.
        Pitäisi nyt lämpimän sään aikaan ruveta valoja ripustelemaan parvekkeelle, led-valoja laittelen, eivät ole sähköä kuluttavia ja jos katkoja tulee joku valo ilahduttaa.
        Olen ihmetellyt kun media jatkuvasti tuotakin asiaa hehkuttaa, jos ja jos, varoitukset ovat tarpeen, mutta vähempikin riittää.
        Näitä mietin nyt koneen ääressä ja kohta kaupan auettua, lähden paperilyhdyn tarpeita ostamaan.
        Kakkupapereista lasipurkkiin liiman ja valoketjun purkkiin sisälle, on mielestäni kaunis.
        Jotakin erilaista mieli kaipaa, tässä tämän joulun odotuksien puuhastelu.
        Tekemällä jotain mieleistä, onnistuen, mieli ilostuu, hyvää viikonalkua;)


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Hyvää viikonalkua, sateet jatkuvat, hämärää riittää, maa jälleen mustana.
        Olen ihmetellyt miksi on niin vaikea jättää tämä ketju lukematta, onhan niitä keskusteluketjuja paljon, yksi tämän tapainen mukaan sopii, koska tarvetta on huomattu olevan.
        Uusia aloituksia voi jokainen laittaa ja toivoa, että sitä oikeaa keskustelua syntyy, minulle ehkä toisillekin ei mitään haittaa siitä synny.
        Se, että kerrotaan suvusta, perheestä, elämän aiheista muutenkin, miksi se haittaa, eihän asianomainen vaadi lukemaan.
        Jokaisella on lupa kirjoittaa sääntöjen sallimissa puitteissa, minusta useinkin keskusteluksi jopa antaa aiheet.
        Lukekaa otsikko, hypätkää yli, ei tuo opastaminen oikeasta tai väärästä kuulu kenellekään.

        Ramoona niin hyvin selvitti tuon hautausmaalla käynnin ja seuraukset, kyllä se noin menee ja olen myös sitä mieltä, että kierrätykseen menee osa ja pieni osa jätettä syntyy, maatuvan voi hyödyntää kompostissa, hautausmaalla on astiat eri jätteille.
        Meille kävijöille jää haudan ympäristön siistiminen ja jätteiden vieminen oikeisiin jäteastioihin.

        Paloma kirjoitti ajatuksia mitkä hänen mieltään lämmittää myös haudoilla käynti muistot herättää ja tuo "ongelmajäte" sen ymmärsin tarkoittavan kaunan ja vihan säilymisessä sydämessä.
        Riitaketjuksi joku mainitsi, mielestäni juuri nämä huonosti luetut ja ymmärretyt viestit aiheuttavat riitaa, joka sanasta löydetään aihe loukkaaviin sanomisiin.
        Pyhäinpäivä on ohitettu, nyt taas arkisiin juttuihin, toivon, että ärtymykset on purettu ja nyt ruotuun palataan.

        Makriinaa on ikävä, hänen suorat ja aidot viestinsä aina ajatuksia synnytti.
        Pitäisi nyt lämpimän sään aikaan ruveta valoja ripustelemaan parvekkeelle, led-valoja laittelen, eivät ole sähköä kuluttavia ja jos katkoja tulee joku valo ilahduttaa.
        Olen ihmetellyt kun media jatkuvasti tuotakin asiaa hehkuttaa, jos ja jos, varoitukset ovat tarpeen, mutta vähempikin riittää.
        Näitä mietin nyt koneen ääressä ja kohta kaupan auettua, lähden paperilyhdyn tarpeita ostamaan.
        Kakkupapereista lasipurkkiin liiman ja valoketjun purkkiin sisälle, on mielestäni kaunis.
        Jotakin erilaista mieli kaipaa, tässä tämän joulun odotuksien puuhastelu.
        Tekemällä jotain mieleistä, onnistuen, mieli ilostuu, hyvää viikonalkua;)

        "Olen ihmetellyt miksi on niin vaikea jättää tämä ketju lukematta, onhan niitä keskusteluketjuja paljon, yksi tämän tapainen mukaan sopii, koska tarvetta on huomattu olevan."
        Yleisesti hyväksytyn käsitteistön (Martin Seligmanin) mukaan uteliaisuus on yksi ihmisen luonteenpiirteen vahvuuksista. Muita ovat esimerkiksi rehellisyys, itsehillintä, nöyryys, luovuus, rakkaus, tunneäly, optimismi usko jne.
        Turha sitä on ihmetellä miksi on vaikea jättää tämä ketju lukematta. Ihmisille on ominaista uteliaisuus - toisilla sitä ominaisuutta on vähemmän toisilla enemmän.
        Tämä on yleinen ketju. Jos jotkut haluavat kirjoittaaa tänne henkilökohtaisia asioitaan on samalla hyväksyttävä, että uteliaat ihmiset seuraavat niitä ja joskus osallistuvatkin, lähinnä anona, koska eivät halua osallistua "nimimerkki-seuraan", jonka toivomukset nähdään jotenkin velvoittaviksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Olen ihmetellyt miksi on niin vaikea jättää tämä ketju lukematta, onhan niitä keskusteluketjuja paljon, yksi tämän tapainen mukaan sopii, koska tarvetta on huomattu olevan."
        Yleisesti hyväksytyn käsitteistön (Martin Seligmanin) mukaan uteliaisuus on yksi ihmisen luonteenpiirteen vahvuuksista. Muita ovat esimerkiksi rehellisyys, itsehillintä, nöyryys, luovuus, rakkaus, tunneäly, optimismi usko jne.
        Turha sitä on ihmetellä miksi on vaikea jättää tämä ketju lukematta. Ihmisille on ominaista uteliaisuus - toisilla sitä ominaisuutta on vähemmän toisilla enemmän.
        Tämä on yleinen ketju. Jos jotkut haluavat kirjoittaaa tänne henkilökohtaisia asioitaan on samalla hyväksyttävä, että uteliaat ihmiset seuraavat niitä ja joskus osallistuvatkin, lähinnä anona, koska eivät halua osallistua "nimimerkki-seuraan", jonka toivomukset nähdään jotenkin velvoittaviksi.

        Kyllä minäkin anona luen ja välillä kommentoinkin. Mutta en nyt sanoisi olevani utelias, ihan tavallista ikäihmisen elämää tuntuu olevan niillä jotka siitä kertovat. Monet kertoo siitä kivasti , sujuvia kynänkäyttäjiä löytyy. Luetaanhan lehdistäkin toisten elämästä, on oikein kuvat ja nimet. Nämä nikilliset on minulle sama kuin anot.


      • SkillaN kirjoitti:

        Hyvää viikonalkua, sateet jatkuvat, hämärää riittää, maa jälleen mustana.
        Olen ihmetellyt miksi on niin vaikea jättää tämä ketju lukematta, onhan niitä keskusteluketjuja paljon, yksi tämän tapainen mukaan sopii, koska tarvetta on huomattu olevan.
        Uusia aloituksia voi jokainen laittaa ja toivoa, että sitä oikeaa keskustelua syntyy, minulle ehkä toisillekin ei mitään haittaa siitä synny.
        Se, että kerrotaan suvusta, perheestä, elämän aiheista muutenkin, miksi se haittaa, eihän asianomainen vaadi lukemaan.
        Jokaisella on lupa kirjoittaa sääntöjen sallimissa puitteissa, minusta useinkin keskusteluksi jopa antaa aiheet.
        Lukekaa otsikko, hypätkää yli, ei tuo opastaminen oikeasta tai väärästä kuulu kenellekään.

        Ramoona niin hyvin selvitti tuon hautausmaalla käynnin ja seuraukset, kyllä se noin menee ja olen myös sitä mieltä, että kierrätykseen menee osa ja pieni osa jätettä syntyy, maatuvan voi hyödyntää kompostissa, hautausmaalla on astiat eri jätteille.
        Meille kävijöille jää haudan ympäristön siistiminen ja jätteiden vieminen oikeisiin jäteastioihin.

        Paloma kirjoitti ajatuksia mitkä hänen mieltään lämmittää myös haudoilla käynti muistot herättää ja tuo "ongelmajäte" sen ymmärsin tarkoittavan kaunan ja vihan säilymisessä sydämessä.
        Riitaketjuksi joku mainitsi, mielestäni juuri nämä huonosti luetut ja ymmärretyt viestit aiheuttavat riitaa, joka sanasta löydetään aihe loukkaaviin sanomisiin.
        Pyhäinpäivä on ohitettu, nyt taas arkisiin juttuihin, toivon, että ärtymykset on purettu ja nyt ruotuun palataan.

        Makriinaa on ikävä, hänen suorat ja aidot viestinsä aina ajatuksia synnytti.
        Pitäisi nyt lämpimän sään aikaan ruveta valoja ripustelemaan parvekkeelle, led-valoja laittelen, eivät ole sähköä kuluttavia ja jos katkoja tulee joku valo ilahduttaa.
        Olen ihmetellyt kun media jatkuvasti tuotakin asiaa hehkuttaa, jos ja jos, varoitukset ovat tarpeen, mutta vähempikin riittää.
        Näitä mietin nyt koneen ääressä ja kohta kaupan auettua, lähden paperilyhdyn tarpeita ostamaan.
        Kakkupapereista lasipurkkiin liiman ja valoketjun purkkiin sisälle, on mielestäni kaunis.
        Jotakin erilaista mieli kaipaa, tässä tämän joulun odotuksien puuhastelu.
        Tekemällä jotain mieleistä, onnistuen, mieli ilostuu, hyvää viikonalkua;)

        Aamupäivää ! Pyhäinpäivä ja vainajien muistamiset on sitten puitu. Paljon siitä virisikin keskustelua: miten pitää toimia, miten ei saa toimia, millainen olet, jos teet toisin kuin minä..))
        Itse päätin sittenkin mennä tuohon "omaan" kirkkooni vainajien muistotilaisuuteen. Hämmästykseni on suuri, kun kirkko oli täynnä väkeä ! Onhan tämä suuri seurakunta, mutta silti. Vain yhden tutun bongasin kirkkoväen joukosta. Isänsä kuoli vuosi sitten, lähes sata vuotiaana. Minultahan meni vuoden aikana kaksi lankoa.

        Kirkko ja pihamaa oli kauniisti koristeltu ja vainajien muistoksi sytytetyt kynttilät mudostivat vaikuttavan valomeren, niitä katsellessa mieli kyllä virittyi hartaaseen tunnelmaan. Kuoro lauloi kauniisti tuttuja hengellisiä lauluja, kirkkoväen laulettaviksi oli valittu tutut virret.
        Kaikesta huolimatta koin oloni oudon ulkopuoliseksi, enhän juuri ole käynyt luterilaisissa jumanlanpalveluksissa, puoliso on ortodoksi (käännynnäinen) ja hänen kauttaan ortodoksikirkko veti enemmän puoleensa.
        Väkevä muisto menneestä tuli kuitenkin mieleeni: tässä samaisessa kirkossa olen itsekin "joutunut" pitämään puheen, ihan saarnastuolista käsin..)) Kysessä oli huumeisiin kuolleen nuoren mustotilaisuus, enkä suinkaan ollut ainoa puhuja.
        "Olen kulkenut liian kaus, olen kulkenut eksyksiin" laulettiin silloin yhteisesti lähteneelle ja kotiin kävellessä mietin onko näin käynyt myös omalla kohdallani.

        Ei sentään. Eiköhän meidän ikäisten hengellistä elämää voi pikemminkin kuvata kotiinpaluuna, ei eksyksissä olona ja niinkin, että uskonelämä - jos sitä on - on muotoutunut oman persoonamme mukaiseksi, jollakulla lakihenkiseksi, jollakulla avarammaksi.

        Minusta nuo molemmat asenteet tulivat näkyviin tässäkin ketjussa ja kyllä minäkin vain jaksan ihmetellä tuota tylyttävää ja komentelevaa sävyä, mitä aina tuntuu löytyvän Skillanin ketjuissa, joihin ei ole pakko osallistua, mutta joihin kuitenkin hakeudutaan, joskus tuntuu, että vain kiusalla, osoittamaan omaa mahtia ja todistelemaan täällä kirjoittavien puutteita.

        Iloa tosiaan alkaa jo kaivata tähän synkkyyteen, säätä ja pimeyttä lähinnä ajattelen ja tietysti tätä yleistä ilmapiiriä kun tuntuu, että yhä oudommaksi käy ihmisten käyttäytyminen ja mieli, en usko, että "vika" on yksin minussa.

        Päivä lasten kanssa sentään antoi kummasti voimia - jos sitten veikin. Pikkuneiti, jonka 5-vuotispäiviä kohta vietetään, on pienestä saakka ollut erityinen. Tietysti isovanhemmalle jokainen lapsenlapsi on erityinen..)) Tämä on perheen kolmas lapsi ja on tietysti isommilta oppinut sellaisia valmiuksia, mitä yleensä opitaan myöhemmin, jos opitaan - kuten toisten huomioon ottamista, vastuuta kokonaisuudesta, sovittelunhalua.

        Vaikka sade on täällä tullut tihkuna, sitä on kuitenkin tullut niin paljon, että puutarharattaat olivat puolillaan vettä. Työt eivät kuitenkaan ilmoja katso, pihalle on mentävä - tai sitten ei..))
        Kylätalkkarin sain lopulta kiinni ja se tietää helpotusta, uskoisin. Poikakin on luvannut tulla jeesaamaan niin että turhaa tässä valitan ja murehdin.
        "Ilo pintaan vaikka sydän märkänis" niinhän se oli ? Sanotaan, että ilo ja suru elävät meissä rinnakkain ja sillä tavalla ihmismieli on kuitenkin joustava - kimmoisuudesta kai nykyisin puhutaan - että joskus pienikin yhteys, toisiin ihmisiin tai luontoon, voi kääntää surun iloksi. Siitäkin on ollut täällä puhetta.
        Pimeyden ja sateen sietoa kaikille,
        demeter1


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Olen ihmetellyt miksi on niin vaikea jättää tämä ketju lukematta, onhan niitä keskusteluketjuja paljon, yksi tämän tapainen mukaan sopii, koska tarvetta on huomattu olevan."
        Yleisesti hyväksytyn käsitteistön (Martin Seligmanin) mukaan uteliaisuus on yksi ihmisen luonteenpiirteen vahvuuksista. Muita ovat esimerkiksi rehellisyys, itsehillintä, nöyryys, luovuus, rakkaus, tunneäly, optimismi usko jne.
        Turha sitä on ihmetellä miksi on vaikea jättää tämä ketju lukematta. Ihmisille on ominaista uteliaisuus - toisilla sitä ominaisuutta on vähemmän toisilla enemmän.
        Tämä on yleinen ketju. Jos jotkut haluavat kirjoittaaa tänne henkilökohtaisia asioitaan on samalla hyväksyttävä, että uteliaat ihmiset seuraavat niitä ja joskus osallistuvatkin, lähinnä anona, koska eivät halua osallistua "nimimerkki-seuraan", jonka toivomukset nähdään jotenkin velvoittaviksi.

        Minusta joukko Anoja on nyt tehnyt kärpäsestä härkäsen syyllistäessään "SkillaNin ketjuja", jopa häntä itseään siitä, että ketjut ovat jatkuneet vuodesta toiseen ja pysyneet omalla linjallaan: pienten ihmisten, vertaisten, puheena omasta arjestaan - näin olen ne ainakin itse mieltänyt ja siksi tuntuu aika epäoikeudenmukaiselta, että se usein toistettu vetoomus kirjoitusrauhasta niissä koetaan "komenteluna", eikä ketjuja saisi olla - kirjoitukset ja osallistujat pitäisi siirtää "yleiselle puolelle".

        Kirjoitat hienosti, Ano 9.24, tuosta ihmisen uteliaisuudesta. Minustakin se on useimmille meistä luontaista, mutta mielestäni siihen liittyy myös kirjoittajan ominaislaatua, uteliaisuus voi olla myös pahantahtoista, sellaista joka vaanii ja jota voi sitten käyttää juoruilun tai toisen halventamisen välineenä. Sellaista vastaan yleensä ollaan, ei Anona kirjoittavia tai heidän sovinnollisia kommenttejaan vastaan.


      • demeter1 kirjoitti:

        Aamupäivää ! Pyhäinpäivä ja vainajien muistamiset on sitten puitu. Paljon siitä virisikin keskustelua: miten pitää toimia, miten ei saa toimia, millainen olet, jos teet toisin kuin minä..))
        Itse päätin sittenkin mennä tuohon "omaan" kirkkooni vainajien muistotilaisuuteen. Hämmästykseni on suuri, kun kirkko oli täynnä väkeä ! Onhan tämä suuri seurakunta, mutta silti. Vain yhden tutun bongasin kirkkoväen joukosta. Isänsä kuoli vuosi sitten, lähes sata vuotiaana. Minultahan meni vuoden aikana kaksi lankoa.

        Kirkko ja pihamaa oli kauniisti koristeltu ja vainajien muistoksi sytytetyt kynttilät mudostivat vaikuttavan valomeren, niitä katsellessa mieli kyllä virittyi hartaaseen tunnelmaan. Kuoro lauloi kauniisti tuttuja hengellisiä lauluja, kirkkoväen laulettaviksi oli valittu tutut virret.
        Kaikesta huolimatta koin oloni oudon ulkopuoliseksi, enhän juuri ole käynyt luterilaisissa jumanlanpalveluksissa, puoliso on ortodoksi (käännynnäinen) ja hänen kauttaan ortodoksikirkko veti enemmän puoleensa.
        Väkevä muisto menneestä tuli kuitenkin mieleeni: tässä samaisessa kirkossa olen itsekin "joutunut" pitämään puheen, ihan saarnastuolista käsin..)) Kysessä oli huumeisiin kuolleen nuoren mustotilaisuus, enkä suinkaan ollut ainoa puhuja.
        "Olen kulkenut liian kaus, olen kulkenut eksyksiin" laulettiin silloin yhteisesti lähteneelle ja kotiin kävellessä mietin onko näin käynyt myös omalla kohdallani.

        Ei sentään. Eiköhän meidän ikäisten hengellistä elämää voi pikemminkin kuvata kotiinpaluuna, ei eksyksissä olona ja niinkin, että uskonelämä - jos sitä on - on muotoutunut oman persoonamme mukaiseksi, jollakulla lakihenkiseksi, jollakulla avarammaksi.

        Minusta nuo molemmat asenteet tulivat näkyviin tässäkin ketjussa ja kyllä minäkin vain jaksan ihmetellä tuota tylyttävää ja komentelevaa sävyä, mitä aina tuntuu löytyvän Skillanin ketjuissa, joihin ei ole pakko osallistua, mutta joihin kuitenkin hakeudutaan, joskus tuntuu, että vain kiusalla, osoittamaan omaa mahtia ja todistelemaan täällä kirjoittavien puutteita.

        Iloa tosiaan alkaa jo kaivata tähän synkkyyteen, säätä ja pimeyttä lähinnä ajattelen ja tietysti tätä yleistä ilmapiiriä kun tuntuu, että yhä oudommaksi käy ihmisten käyttäytyminen ja mieli, en usko, että "vika" on yksin minussa.

        Päivä lasten kanssa sentään antoi kummasti voimia - jos sitten veikin. Pikkuneiti, jonka 5-vuotispäiviä kohta vietetään, on pienestä saakka ollut erityinen. Tietysti isovanhemmalle jokainen lapsenlapsi on erityinen..)) Tämä on perheen kolmas lapsi ja on tietysti isommilta oppinut sellaisia valmiuksia, mitä yleensä opitaan myöhemmin, jos opitaan - kuten toisten huomioon ottamista, vastuuta kokonaisuudesta, sovittelunhalua.

        Vaikka sade on täällä tullut tihkuna, sitä on kuitenkin tullut niin paljon, että puutarharattaat olivat puolillaan vettä. Työt eivät kuitenkaan ilmoja katso, pihalle on mentävä - tai sitten ei..))
        Kylätalkkarin sain lopulta kiinni ja se tietää helpotusta, uskoisin. Poikakin on luvannut tulla jeesaamaan niin että turhaa tässä valitan ja murehdin.
        "Ilo pintaan vaikka sydän märkänis" niinhän se oli ? Sanotaan, että ilo ja suru elävät meissä rinnakkain ja sillä tavalla ihmismieli on kuitenkin joustava - kimmoisuudesta kai nykyisin puhutaan - että joskus pienikin yhteys, toisiin ihmisiin tai luontoon, voi kääntää surun iloksi. Siitäkin on ollut täällä puhetta.
        Pimeyden ja sateen sietoa kaikille,
        demeter1

        Mikä moka ! Tuon nuoren hautajaisissa laulettu, Saima Harmajan teksti kuului tietysti: ( "Oi Jumala, siipeni murtuneet ota käsiisi ihmeellisiin) olen lentänyt liian kauas, olen lentänyt eksyksiin"...
        Me vanhat kuljemme, nuoret lentävät, elleivät siivet katkea...


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Aamupäivää ! Pyhäinpäivä ja vainajien muistamiset on sitten puitu. Paljon siitä virisikin keskustelua: miten pitää toimia, miten ei saa toimia, millainen olet, jos teet toisin kuin minä..))
        Itse päätin sittenkin mennä tuohon "omaan" kirkkooni vainajien muistotilaisuuteen. Hämmästykseni on suuri, kun kirkko oli täynnä väkeä ! Onhan tämä suuri seurakunta, mutta silti. Vain yhden tutun bongasin kirkkoväen joukosta. Isänsä kuoli vuosi sitten, lähes sata vuotiaana. Minultahan meni vuoden aikana kaksi lankoa.

        Kirkko ja pihamaa oli kauniisti koristeltu ja vainajien muistoksi sytytetyt kynttilät mudostivat vaikuttavan valomeren, niitä katsellessa mieli kyllä virittyi hartaaseen tunnelmaan. Kuoro lauloi kauniisti tuttuja hengellisiä lauluja, kirkkoväen laulettaviksi oli valittu tutut virret.
        Kaikesta huolimatta koin oloni oudon ulkopuoliseksi, enhän juuri ole käynyt luterilaisissa jumanlanpalveluksissa, puoliso on ortodoksi (käännynnäinen) ja hänen kauttaan ortodoksikirkko veti enemmän puoleensa.
        Väkevä muisto menneestä tuli kuitenkin mieleeni: tässä samaisessa kirkossa olen itsekin "joutunut" pitämään puheen, ihan saarnastuolista käsin..)) Kysessä oli huumeisiin kuolleen nuoren mustotilaisuus, enkä suinkaan ollut ainoa puhuja.
        "Olen kulkenut liian kaus, olen kulkenut eksyksiin" laulettiin silloin yhteisesti lähteneelle ja kotiin kävellessä mietin onko näin käynyt myös omalla kohdallani.

        Ei sentään. Eiköhän meidän ikäisten hengellistä elämää voi pikemminkin kuvata kotiinpaluuna, ei eksyksissä olona ja niinkin, että uskonelämä - jos sitä on - on muotoutunut oman persoonamme mukaiseksi, jollakulla lakihenkiseksi, jollakulla avarammaksi.

        Minusta nuo molemmat asenteet tulivat näkyviin tässäkin ketjussa ja kyllä minäkin vain jaksan ihmetellä tuota tylyttävää ja komentelevaa sävyä, mitä aina tuntuu löytyvän Skillanin ketjuissa, joihin ei ole pakko osallistua, mutta joihin kuitenkin hakeudutaan, joskus tuntuu, että vain kiusalla, osoittamaan omaa mahtia ja todistelemaan täällä kirjoittavien puutteita.

        Iloa tosiaan alkaa jo kaivata tähän synkkyyteen, säätä ja pimeyttä lähinnä ajattelen ja tietysti tätä yleistä ilmapiiriä kun tuntuu, että yhä oudommaksi käy ihmisten käyttäytyminen ja mieli, en usko, että "vika" on yksin minussa.

        Päivä lasten kanssa sentään antoi kummasti voimia - jos sitten veikin. Pikkuneiti, jonka 5-vuotispäiviä kohta vietetään, on pienestä saakka ollut erityinen. Tietysti isovanhemmalle jokainen lapsenlapsi on erityinen..)) Tämä on perheen kolmas lapsi ja on tietysti isommilta oppinut sellaisia valmiuksia, mitä yleensä opitaan myöhemmin, jos opitaan - kuten toisten huomioon ottamista, vastuuta kokonaisuudesta, sovittelunhalua.

        Vaikka sade on täällä tullut tihkuna, sitä on kuitenkin tullut niin paljon, että puutarharattaat olivat puolillaan vettä. Työt eivät kuitenkaan ilmoja katso, pihalle on mentävä - tai sitten ei..))
        Kylätalkkarin sain lopulta kiinni ja se tietää helpotusta, uskoisin. Poikakin on luvannut tulla jeesaamaan niin että turhaa tässä valitan ja murehdin.
        "Ilo pintaan vaikka sydän märkänis" niinhän se oli ? Sanotaan, että ilo ja suru elävät meissä rinnakkain ja sillä tavalla ihmismieli on kuitenkin joustava - kimmoisuudesta kai nykyisin puhutaan - että joskus pienikin yhteys, toisiin ihmisiin tai luontoon, voi kääntää surun iloksi. Siitäkin on ollut täällä puhetta.
        Pimeyden ja sateen sietoa kaikille,
        demeter1

        Kyllä kai sen nyt kaikki tietävät, ettei tänne ole pakko osallistua, mutta sinulla näyttäisi olevan pakkomielle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä kai sen nyt kaikki tietävät, ettei tänne ole pakko osallistua, mutta sinulla näyttäisi olevan pakkomielle.

        Pakkomielle mistä ? Ano 13.58.
        Mutta totta, tuskin meillä monellakaan on sanoa mitään sellaista, mitä ei tässä joukossa tiedettäisi. Muistuttamassa kuitenkin moni käy, minäkin..))


    • Anonyymi

      """Onhan se tietysti niin, että jos ei käy muistamassa pois lähteneitä, niin se "ongelmajäte" on ehkä mielessä ja ihmisen sydämessä. """

      Siis jos ei käy muistamassa. Kyllä tässä selvästi syytetään niitä, jotka eivät KÄY vainajia muistamassa. Sitten siinä oli pitkät litaniat, minne kaikkialle itse niitä kyntteleitä seppeleitä ja kimppujaan kuskaa ja joku alttarikin jossain ulkomailla esitellään vakuudeksi.
      Näillä bensan hinnoilla voi muutaman kymmenen kilometrin matkakin olla mahdoton, jos nyt näin vanhoilla mitään autoa edes on. Eikä läheskään kaikki korjaa heti tai ollenkaan pois kuoria, sieltä ne tuulessa leviää joka paikkaan. Niitä löytyy jopa tuskallisesti kuolleitten lehmien mahasta. Mikrovuovia syntyy, kun/jos aikanaan hajoavat.

      • Anonyymi

        Ohhoijjaa, on siis perusteltava,. miksi käy omaisten haudoilla.
        Miksi Putin vie punaisia neilikoita milloin millekin muistomerkille?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ohhoijjaa, on siis perusteltava,. miksi käy omaisten haudoilla.
        Miksi Putin vie punaisia neilikoita milloin millekin muistomerkille?

        Putin ihailee Staliania, jonka muistomerkillä se käy.


    • Minä olen enemmän huolissani "ongelmajätteestä" ihmisten sydämissä ja ajatuksissa, kuin muutaman kynttilän polttamisesta hautausmaalla, pari kertaa vuodessa. Sitä minä kyllä vain tarkoitin, joten turhaa vetää hernemaissipaprikasekoitusta nenuunsa jos esitin sitä yhdeksi syyksi, miksi haluaisi mieluummin unohtaa omat vainajansa. Kaikkihan me kannetaan omat kuolleemme.
      Ymmärrän täysin että ei kaikilla ole mahdollista tehdä samanlaista hautausmaa/kirkkokiertuetta kuin esim. minulla ja poislähteneiden muistoksi riittää kynttilän sytyttäminen kotona ja ehkä, jos jalat kantavat, pieni kävely metsän pyhätössä ajatukset ja muistot seuranaan.
      Sytytin eilen 10 pientä votiivikynttilää, jotka palavat loppuun ja ei jää muovia kirkossa. Mietin sitäkin hetken että joka vuosi lisään kynttilöitä siihen rinkiin.

      • Anonyymi

        Kukaan muu kuin sinä ei ole puhunut omien vainajiensa unohtamisesta. Kaikki eivät vaan voi tai halua ajella autolla niitä muisteluja julkisesti suorittamassa ja krääsää levittämässä. Koko ajan tulee lisää seliseliä ja erilaista kynttilää, mutta ainakin mehiläisvahakynttilät ja taivahan talikynttilät vielä unohdit. . Mitä ja kenelle yrität tuolla vakuutella?


      • Anonyymi

        On myös kansankynttilät, jotka opettaa muita koko ikänsä.
        Ajatella että keksit tuon että kotonakin sen kynttilän voi sytyttää ja jopa metsässä ajatella vainajia ja kirkossa!!!! Kiitos paljon, eipä sitä tavalliset takarivityynet tuollaistakaa hoksaisi. Ja että ihan 10 kynttilää sytytit ja meinaat vieläkin paremmaksi panna.🤣🤣🤣


      • Anonyymi kirjoitti:

        On myös kansankynttilät, jotka opettaa muita koko ikänsä.
        Ajatella että keksit tuon että kotonakin sen kynttilän voi sytyttää ja jopa metsässä ajatella vainajia ja kirkossa!!!! Kiitos paljon, eipä sitä tavalliset takarivityynet tuollaistakaa hoksaisi. Ja että ihan 10 kynttilää sytytit ja meinaat vieläkin paremmaksi panna.🤣🤣🤣

        Vainajien lukumäärä lisääntyy, kynttilöiden määrä lisääntyy.
        Ajatella, että sinä voit ilkkua ja pilkata surevia ihmisiä ja maalittaa ketjusta toiseen.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Vainajien lukumäärä lisääntyy, kynttilöiden määrä lisääntyy.
        Ajatella, että sinä voit ilkkua ja pilkata surevia ihmisiä ja maalittaa ketjusta toiseen.

        Minä sytytän kaikille vainajille yhteisen tavallisen kynttilän ja ihan vaan keittiön pöydälle kynttilän jalkaan.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Vainajien lukumäärä lisääntyy, kynttilöiden määrä lisääntyy.
        Ajatella, että sinä voit ilkkua ja pilkata surevia ihmisiä ja maalittaa ketjusta toiseen.

        Pilkkaaminen on oma tulkintasi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan muu kuin sinä ei ole puhunut omien vainajiensa unohtamisesta. Kaikki eivät vaan voi tai halua ajella autolla niitä muisteluja julkisesti suorittamassa ja krääsää levittämässä. Koko ajan tulee lisää seliseliä ja erilaista kynttilää, mutta ainakin mehiläisvahakynttilät ja taivahan talikynttilät vielä unohdit. . Mitä ja kenelle yrität tuolla vakuutella?

        Siis voimme kirjoittaa mitä haluamme, toiset lukevat miten haluavat. Voimme unohtaa mitä luimme, emme käsitä, mitä on tarkoitettu, ja niin kirjoitamme: "Kukaan muu kuin sinä ei ole puhunut . . . "
        Kun koko ketju on omistettu vainajien muistamiselle ja unohtamiselle.
        Asia ei ole tärkeä, vain riidankylvö ja ilkeily.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä sytytän kaikille vainajille yhteisen tavallisen kynttilän ja ihan vaan keittiön pöydälle kynttilän jalkaan.

        Hyvä kun edes sen. Vainajasi varmasti antaisivat sille arvoa, jos tiskit olisi tiskattu ensin.


    • Anonyymi

      Millaiset ivaröpytykset lähetät minulle, joka olen sukuni vanhin ja kaikki läheiset ystäväni ja naapurini ovat kuolleet.
      Mahtaa sinua huvittaa, kun muori haluaa pistäytyä sukuhaudalla ja ihan kynttilän kanssa.
      Mutta niin naurettavaksi ihminen vanhetessaan muuttuu. Tulet sen itsekin aikanasi huomaamaan.

      • Nyt kyllä tuo Anon (?) kirjoitus 12.46, sai minut purskahtamaan nauruun, tuon taidokkaan sarkasmin viljelyn vuoksi. Että joku osaakin, kaipaan tämän kirjoittajan ainutlaatuista viestintää ja omanlaistaan huumoria.

        Moneen viestiin on tehnyt mieli vastata, mutta hyvä te, jotka piditte päänne kylmänä tämänkin keskustelun tiimellyksessä. Jospa arki tuo tullessan sen rauhan mikä pyhäpäivästi puuttui..))


      • Anonyymi

        Eivät kaikki tule vanhetessaan samanlaisiksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eivät kaikki tule vanhetessaan samanlaisiksi.

        Siinä olet oikeassa kaikeksi onneksi.


    • Anonyymi

      Tuuleton, rauhallinen ilma, nyt on kaksi pimeää vastakkain, mutta ei se mitään haittaa,
      kun muistaa, että tapaninpäivänä päivä on jo kukon askelta pidempi!

      Autoilin keskustaan, pientä sumua satoi alas, eipä tuo haitannut, varsinkin, kun ei ollut jäätikköä missään.
      Hoidin asiani, kävin myös kaupassa ostamassa siivoustarvikkeita, sekä kaksi kanajauhelihapakkausta. joista laitoin pyöryköitä pakkaseen.
      Tietenkin piti maistaa, onko mausteet kohdallaan, no, ainahan ne on maukkaita.

      Radiota kuuntelin samalla ja ihmettelin sitä, että mikä mahtaa vaivata Norjassa lohien terveyttä, kuolee kuulemma paljon.
      Siinä onkin heillä pohtimista!
      Toivotaan, että löytävät syyn noihin ongelmiin.

      Kohta saan laulaa kuin "ankkurin nappi-laulussa, että"kun tavattiin, oli pimeää,
      kun erottiin, oli pimeämpää, ankkurin nappi, vain sinun puserosta jäi, ankkurin nappi, vain sun puserosta jäi!" tuohon tapaan!
      Neeasa

    • Harmaa mitäänsanomaton päivä. Luin eilen erään lääkärin viisauksia. Älä sure kipujasi vaan elä niiden kanssa sovussa silloin olet ne voittanut. Mietin tuota en tosin vielä sisäistänyt kokonaisuudessa, vaan taidanpa opetella.

      Niin kyllähän murheessa märehtiminen kuluttaa. Elääkö  kirjoittajat itsensä kanssa sovussa  vai onko muiden murheetkin kasattu reppuun esim. kynttilän hylsyt😊

      • Anonyymi

        Eiköhän ole paras huolehtia vaan omasta sovustaan itsensä kanssa, Samalla voi huolehtia ettei roskaa maailmaa.


    • Anonyymi

      Hautausmaitten kynttiläjätteet teettävät paljon työtä ja jätettä.
      Esimerkiksi paristokynttilöitä kerääntyy tuhansittain. Työntekijöillä on kova työ
      onkia paristokynttilöiden paristoja energiajäteastiasta,
      jos niitä on sinne laitettu. Joskus paristoja ei saa irroitettua kuin ruuvimeisselin avulla.

      • Anonyymi

        Kyllä ne leviää tuulten mukana mihin sattuu. Mutta kun ei voi muistella ilman ongelmajätettä, muuten tulee se ongelmajäte sydämeen.


    • Anonyymi
      • Hyvää tiistaiaamua, harmaus jatkuu, valoa kuitenkin parvekkeelle sain, kun vävyni kanssa parvekkeelle niitä ripustettiin.
        Hautausmaalla käynnit on selvitetty, voimme siirtyä seuraavaan epäkohtaan ja niitähän riittää.

        Ano 13,58 olet oikeassa pakkomielle minulla on, onko se ihme, kun liki 20 vuotta olen tätä toteuttanut ja en sinun huomiotasi aio mitenkään toteuttaa, kirjoitan jos haluan, en sinun harmiksi, omaksi mieleni kunnossa pitämiseksi;)
        En pysty sinun"pakkomielteitäsi" tulkitsemaan, olet ano muiden anojen joukossa, anojen joiden kirjoitukset useinkin mieltä ilahduttaa.
        Pienenä pidän harmiasi, jos sen minä saan aikaan;)

        Mistä koostuukaan mieli, että jotakin ilkeää on ketjuun saatava kirjoittaa, vaikka ketju ei miellytäkään, ilonsa kaikilla.
        Lukijoita on paljon, onko uteliaita ne joiden on pakko päästä tökkimään, sillä anojen joukossa on paljon mukaviakin kirjoittajia, ihan arjen keskustelusta tykkääviä.
        Ilahduttavaa se on ja kannustaa ketjua yhdessä pitämään.

        Neeassa kertoilit lohien kuolemista, niin kovasti luontoa yritetään säästää, silti aina vaan ongelmia esiintyy.
        Ehkä pienempiä saastuttajia on hautakynttilät, mutta osana kuitenkin nekin, jokainen omalla kohdallaan päättää nämäkin asiat.

        Rauhoittumispaikkaa usein kaivataan, siksi ei ole muodostunut ketjumme, mutta toivon, että joillekin myös ketjumme anti, silloin kun se onnistuu on pieni ilon aihe, siihen pyritään.
        Demeter kertoi kirkossa käyneensä, kyllä nämä tilaisuudet useinkin antavat rauhaisan olon, jo kirkko tunnelman luo omana itsenään ja anti sitä mielialaa kohottaa.
        Minulla hyvin harvoin on asiaa kirkkoon, mutta en pahoillani ole jos sinne joskus menen, kyllä se tilaisuudesta riippuen mieleen muistoja jättää
        Jokaiselle pois nukkunut läheinen muistoja jättää ja niiden vaaliminen on paikallaan silloin jos sen kokee tärkeäksi,
        Jos joku ei pidä tärkeänä tätäkään asiaa, miksi tuputtamaan tapojaan toisille.

        Kyllä aika yleinen on huoli tämän päivän pahoinvoinnista, mikä ilmenee monella tapaa, Paloman tapaan minäkin huolestunut olen ihmismielen muuttumisesta, joka päivä lehdestä näistä saa lukea.
        Tuo korpikirjailijan maininta elämisestä vaivojen kanssa, hyväksymällä niitä, oppia elämään niiden kanssa, hyvä opeteltava sekin.

        Yritetään rauhaisaa yhdessä oloa, sivuutetaan ikävät asiat, näin mieli hyvänä pysyy.


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Hyvää tiistaiaamua, harmaus jatkuu, valoa kuitenkin parvekkeelle sain, kun vävyni kanssa parvekkeelle niitä ripustettiin.
        Hautausmaalla käynnit on selvitetty, voimme siirtyä seuraavaan epäkohtaan ja niitähän riittää.

        Ano 13,58 olet oikeassa pakkomielle minulla on, onko se ihme, kun liki 20 vuotta olen tätä toteuttanut ja en sinun huomiotasi aio mitenkään toteuttaa, kirjoitan jos haluan, en sinun harmiksi, omaksi mieleni kunnossa pitämiseksi;)
        En pysty sinun"pakkomielteitäsi" tulkitsemaan, olet ano muiden anojen joukossa, anojen joiden kirjoitukset useinkin mieltä ilahduttaa.
        Pienenä pidän harmiasi, jos sen minä saan aikaan;)

        Mistä koostuukaan mieli, että jotakin ilkeää on ketjuun saatava kirjoittaa, vaikka ketju ei miellytäkään, ilonsa kaikilla.
        Lukijoita on paljon, onko uteliaita ne joiden on pakko päästä tökkimään, sillä anojen joukossa on paljon mukaviakin kirjoittajia, ihan arjen keskustelusta tykkääviä.
        Ilahduttavaa se on ja kannustaa ketjua yhdessä pitämään.

        Neeassa kertoilit lohien kuolemista, niin kovasti luontoa yritetään säästää, silti aina vaan ongelmia esiintyy.
        Ehkä pienempiä saastuttajia on hautakynttilät, mutta osana kuitenkin nekin, jokainen omalla kohdallaan päättää nämäkin asiat.

        Rauhoittumispaikkaa usein kaivataan, siksi ei ole muodostunut ketjumme, mutta toivon, että joillekin myös ketjumme anti, silloin kun se onnistuu on pieni ilon aihe, siihen pyritään.
        Demeter kertoi kirkossa käyneensä, kyllä nämä tilaisuudet useinkin antavat rauhaisan olon, jo kirkko tunnelman luo omana itsenään ja anti sitä mielialaa kohottaa.
        Minulla hyvin harvoin on asiaa kirkkoon, mutta en pahoillani ole jos sinne joskus menen, kyllä se tilaisuudesta riippuen mieleen muistoja jättää
        Jokaiselle pois nukkunut läheinen muistoja jättää ja niiden vaaliminen on paikallaan silloin jos sen kokee tärkeäksi,
        Jos joku ei pidä tärkeänä tätäkään asiaa, miksi tuputtamaan tapojaan toisille.

        Kyllä aika yleinen on huoli tämän päivän pahoinvoinnista, mikä ilmenee monella tapaa, Paloman tapaan minäkin huolestunut olen ihmismielen muuttumisesta, joka päivä lehdestä näistä saa lukea.
        Tuo korpikirjailijan maininta elämisestä vaivojen kanssa, hyväksymällä niitä, oppia elämään niiden kanssa, hyvä opeteltava sekin.

        Yritetään rauhaisaa yhdessä oloa, sivuutetaan ikävät asiat, näin mieli hyvänä pysyy.

        Kiitos, Skillan, että kannustat muita säilyttämään hyvän mielensä. Ehkä on niin, että negatiivisia kommentteja kirjoittavillekin jää hyvä mieli, kun ovat saaneet mielipiteensä julkistaa.
        Mistä me tiedämme, mikä asia toisia ilahduttaa!
        Jotkut meistä ovat löytäneet mielenrauhaa kirkosta. Lapsuudessani käytiin kirkossa monta kertaa vuodessa. Tämän päivän perheillä ei enää sitä tapaa ole.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos, Skillan, että kannustat muita säilyttämään hyvän mielensä. Ehkä on niin, että negatiivisia kommentteja kirjoittavillekin jää hyvä mieli, kun ovat saaneet mielipiteensä julkistaa.
        Mistä me tiedämme, mikä asia toisia ilahduttaa!
        Jotkut meistä ovat löytäneet mielenrauhaa kirkosta. Lapsuudessani käytiin kirkossa monta kertaa vuodessa. Tämän päivän perheillä ei enää sitä tapaa ole.

        Iltapäivää ! Synkältä näyttää täälläkin, eikä tosiaan tee mieli ulos, vaikka se varmasti hyvää tekisi, piristäisi edes vähän.
        Aamukin eteni hitaasti ja tämä oma raihnastuminen ja hidastuminen otti raskaasti päähän. En oikein totu siihen, vaikka jalkakin toimii ja askeltaminen onnistuu kivutta.

        Muistan SkillaNin kertoneen tuosta aamuvenyttelystä - vai viruttamistako se oli ?..)). Itse en saa edes sitä aikaiseksi, jäykin jäsenin köpöttelen aamutoimiini.
        Häpeällistähän se on, kun hyvä liikkuvuus on minulla edelleen tallella: eteentaivutuksessa pää menee vaivatta polviin ja yksintanssi sujuu sulavasti... Tulikohan mainosta ?..))

        Noin minäkin olen tätä negatiivista kommentointia yrittänyt selittää ja hyväksyä, kuten Ano 10.56 kirjoitti. Jospa se antaa hyvän mielen kirjoittajalle.
        Nykyisin kuitenkin ajattelen hiukan eri tavalla: onko meillä "oikeus", vaikka siihen sananvapauteen vedoten, sanoa toiselle mitä hyvänsä ajattelematta lainkaan miltä se toisesta tuntuu, kunhan itse saan siitä hetkellisen nosteen ?

        Ja jokainen tietää, että ihmisten erilaiset tunnetilat vaikuttavat aina kokonaisuuteen, siihen ympäristöön, missä kulloinkin olemme.
        Tätä aihetta, riitaisuutta ja eripuraa, on tietysti puitu ainakin niin kauan kuin olen itse näillä ikäpalstoilla kirjoitellut ja onhan samaa havaittavissa muuallakin.
        Ehkä edessä olevat isot haasteet saavat meidät toisiin ajatuksiin ja ilahduttavaa on, että esim tulevaan energiakriisiin osataan jo varautua: ihan vapaaehtoisesti on vähennetty energiankulutusta ja ruokahävikki on vähäisempää. Minäkään en muista, koska olisin kauppareissulla - aamupäivästä - näitä punaisen lipun tuotteita nähnyt.

        Selvittävä tästäkin päivästä - ja tulevista - kuitenkin on, eikä sen nyt pitäisi ylivoimaista olla, minulla ainakaan. Vaikka menetyksiä on ollut, paljon on silti vielä jäljellä ja uskon että niin on meillä kaikilla, jotka tänne kirjoitamme. Sekin on jo eräänlainen etuoikeus, että osaamme lukea ja kirjoittaa, meillä on tietokone ja osaamme sitä käyttää..))

        Riittävän hyvää päivää kaikille,
        demeter1


      • demeter1 kirjoitti:

        Iltapäivää ! Synkältä näyttää täälläkin, eikä tosiaan tee mieli ulos, vaikka se varmasti hyvää tekisi, piristäisi edes vähän.
        Aamukin eteni hitaasti ja tämä oma raihnastuminen ja hidastuminen otti raskaasti päähän. En oikein totu siihen, vaikka jalkakin toimii ja askeltaminen onnistuu kivutta.

        Muistan SkillaNin kertoneen tuosta aamuvenyttelystä - vai viruttamistako se oli ?..)). Itse en saa edes sitä aikaiseksi, jäykin jäsenin köpöttelen aamutoimiini.
        Häpeällistähän se on, kun hyvä liikkuvuus on minulla edelleen tallella: eteentaivutuksessa pää menee vaivatta polviin ja yksintanssi sujuu sulavasti... Tulikohan mainosta ?..))

        Noin minäkin olen tätä negatiivista kommentointia yrittänyt selittää ja hyväksyä, kuten Ano 10.56 kirjoitti. Jospa se antaa hyvän mielen kirjoittajalle.
        Nykyisin kuitenkin ajattelen hiukan eri tavalla: onko meillä "oikeus", vaikka siihen sananvapauteen vedoten, sanoa toiselle mitä hyvänsä ajattelematta lainkaan miltä se toisesta tuntuu, kunhan itse saan siitä hetkellisen nosteen ?

        Ja jokainen tietää, että ihmisten erilaiset tunnetilat vaikuttavat aina kokonaisuuteen, siihen ympäristöön, missä kulloinkin olemme.
        Tätä aihetta, riitaisuutta ja eripuraa, on tietysti puitu ainakin niin kauan kuin olen itse näillä ikäpalstoilla kirjoitellut ja onhan samaa havaittavissa muuallakin.
        Ehkä edessä olevat isot haasteet saavat meidät toisiin ajatuksiin ja ilahduttavaa on, että esim tulevaan energiakriisiin osataan jo varautua: ihan vapaaehtoisesti on vähennetty energiankulutusta ja ruokahävikki on vähäisempää. Minäkään en muista, koska olisin kauppareissulla - aamupäivästä - näitä punaisen lipun tuotteita nähnyt.

        Selvittävä tästäkin päivästä - ja tulevista - kuitenkin on, eikä sen nyt pitäisi ylivoimaista olla, minulla ainakaan. Vaikka menetyksiä on ollut, paljon on silti vielä jäljellä ja uskon että niin on meillä kaikilla, jotka tänne kirjoitamme. Sekin on jo eräänlainen etuoikeus, että osaamme lukea ja kirjoittaa, meillä on tietokone ja osaamme sitä käyttää..))

        Riittävän hyvää päivää kaikille,
        demeter1

        "Nykyisin kuitenkin ajattelen hiukan eri tavalla: onko meillä "oikeus", vaikka siihen sananvapauteen vedoten, sanoa toiselle mitä hyvänsä ajattelematta lainkaan miltä se toisesta tuntuu, kunhan itse saan siitä hetkellisen nosteen ?"

        Vai kerääntyykö noista mielenpahoittamisista vain "ongelmajätettä" palstalle?


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        "Nykyisin kuitenkin ajattelen hiukan eri tavalla: onko meillä "oikeus", vaikka siihen sananvapauteen vedoten, sanoa toiselle mitä hyvänsä ajattelematta lainkaan miltä se toisesta tuntuu, kunhan itse saan siitä hetkellisen nosteen ?"

        Vai kerääntyykö noista mielenpahoittamisista vain "ongelmajätettä" palstalle?

        Niin, Paloma, mutta kumpi oli ensin: muna vai kana ? ..)) Taitaa jäädä ratkaisematta, minulta ainakin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin, Paloma, mutta kumpi oli ensin: muna vai kana ? ..)) Taitaa jäädä ratkaisematta, minulta ainakin.

        Anonyymi 13.55 = demeter1


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        "Nykyisin kuitenkin ajattelen hiukan eri tavalla: onko meillä "oikeus", vaikka siihen sananvapauteen vedoten, sanoa toiselle mitä hyvänsä ajattelematta lainkaan miltä se toisesta tuntuu, kunhan itse saan siitä hetkellisen nosteen ?"

        Vai kerääntyykö noista mielenpahoittamisista vain "ongelmajätettä" palstalle?

        Nettietikettä ei ole.
        Kasvokkain tapaavien keskustelijoiden käytös on hillitympää ja hyvät tavat keskustelijoiden muistissa.
        Netissä ihmisten todellinen minä putkahtaa estottomammin esiin. Halutaan urheilla sanoilla. Tartutaan edellisten kirjoittamiin sanoihin, saivarrellaan ja nautitaan naljailusta. Ei huomata, että sanat loukkaavat, eikä keskustelu edisty.
        Naljailusta tulee tapa.
        Häiriintyneet keskustelijat alkavat vastata häiriköksi mieltämälleen kommentoijalle
        Aihe jää toiseksi, kuten nyt viimeksi hautakynttilöistä käydyssä ketjussa.
        Ehkä seuraavat sukupolvet jo oppivat.
        Meidän ikäryhmämme ei onnistu.


    • Minulle nämä marraskuun harmaat päivät ovat tympeitä. Mietin miksi, ja muistin, että olemme aina matkustelleet näinä kuukausina. Viimeisin oli vuonna 2019 meno Hollantiin ja sieltä kauko idän risteilylle. Mutta siihen loppui matkustelumme. Palatessamme Suomeen Korona seurasi meitä.

      Korona rajoitti arkeamme. Tietty tekisi mieli jo häipyä jonnekin lämpimään, mutta toistaiseksi odotan kunnes saan itseni normaalikuntoon.

      Ikkunastani avautuva näky on masentavaa räntäsadetta. Isot valkeat pläsäykset kohti vihreää nurmikkoa. Eipä tee mieli ulos.
      Pitänee aloittaa joku harrastus nyt kun tuntuu, että voisin jo onnistua keskittymään johonkin. On mielenkiintoista huomata pieniä edistysaskeleita kuntoutuksessa.

      Keskittymisestäni hieman,   katsoin pitkästä aikaa saksalaista rikossarjaa Kettu, olin hyvin otettu näkemääni, eli kehityn päivä päivältä. Mieliohjelmani on koko syksyn ollut Elämäni biisi. Viime lauantainen oli paras, se oli omistettu Vesa Matti Loirille.

      Jaa, lähtiskö uimahalliin, vai mitä sitä keksisi tähän jöllötykseen. Perjantaina saan personal treinerin kuntosalille. Josko oppisi laitteiden oikeaoppisen käytön.

      Eli suunnitelmia on mikä kertoo elämän palautumisesta hiljakseen entiselleen.

      Toiverikkaita jöllötyspäiviä kaikille 😊

      • Anonyymi

        Jostain syystä minulle tuli niin ihana olo, kun muistin juuri, että ennen aina marraskuussa oltiin nostamassa viimesiä pottuja märästä mullospellosta ja kaalinpäitä kasvimaalta. Karpalot soilta. Oli se vaan niin mukava tunne kun kellarissa oli talven muona. Liiterissä puita ja jauhoja laarissa. Sitten joulun alka käytiin naapurikylässä sukuloimassa. Oi niitä aikoja!!!!


      • Anonyymi

        Kylläpäs on Kainuussa mahtavat palvelut vanhuksille, kun ihan perskohtaiset treinerit. Me muualla saadaan tyytyä ryhmän yhteiseen traineriin, mutta me sanotaan sitä kunto-ohjaajaksi ja enkuksi se kirjoitetaan täällä trainer. Keppijumppaa ja tuolijumppaa yleensä, nuoret muskelimimmit noissa laitteissa pullistelee upeissa trikoissaan. Meillä vaan samat kollekehousut kuin muutenkin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kylläpäs on Kainuussa mahtavat palvelut vanhuksille, kun ihan perskohtaiset treinerit. Me muualla saadaan tyytyä ryhmän yhteiseen traineriin, mutta me sanotaan sitä kunto-ohjaajaksi ja enkuksi se kirjoitetaan täällä trainer. Keppijumppaa ja tuolijumppaa yleensä, nuoret muskelimimmit noissa laitteissa pullistelee upeissa trikoissaan. Meillä vaan samat kollekehousut kuin muutenkin.

        Kirjoitin muistaakseni, että tarvitsen ohjausta laitteiden käytössä. Meillä ja uskon telläkin on mahdollisuus kunnalliseen personal traineriin jos sairautesi sitä vaatii.

        Mummokaartin keppijumppa ei täytä ehtoa saada personal trainer ( englanniksi).


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kylläpäs on Kainuussa mahtavat palvelut vanhuksille, kun ihan perskohtaiset treinerit. Me muualla saadaan tyytyä ryhmän yhteiseen traineriin, mutta me sanotaan sitä kunto-ohjaajaksi ja enkuksi se kirjoitetaan täällä trainer. Keppijumppaa ja tuolijumppaa yleensä, nuoret muskelimimmit noissa laitteissa pullistelee upeissa trikoissaan. Meillä vaan samat kollekehousut kuin muutenkin.

        Kirjoitatko sinä sähköposti vai e-meili, vai peräti e-maili? Kyllä englannin lainasanoja näkyy monella tapaa sovellettuina suomenkielisessä tekstissä, etenkin arkikielessä.
        "Kollekehousutkin" kirjoitetaa usein alkuperäismuodossaan collegehousut. :)


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Kirjoitin muistaakseni, että tarvitsen ohjausta laitteiden käytössä. Meillä ja uskon telläkin on mahdollisuus kunnalliseen personal traineriin jos sairautesi sitä vaatii.

        Mummokaartin keppijumppa ei täytä ehtoa saada personal trainer ( englanniksi).

        Harmittaahan se, kun et itse ole mummoksi päässyt, meitä on ihan kaarteiksi asti ja ollaan ylpeitä mummoudestamme.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kylläpäs on Kainuussa mahtavat palvelut vanhuksille, kun ihan perskohtaiset treinerit. Me muualla saadaan tyytyä ryhmän yhteiseen traineriin, mutta me sanotaan sitä kunto-ohjaajaksi ja enkuksi se kirjoitetaan täällä trainer. Keppijumppaa ja tuolijumppaa yleensä, nuoret muskelimimmit noissa laitteissa pullistelee upeissa trikoissaan. Meillä vaan samat kollekehousut kuin muutenkin.

        On ihan hyvä, että vaatimattomasti elävillä pieneläkeläisillä on ohjattua liikuntaa, kuten keppijumppaa, vaikkapa vain yhden vetäjän voimin, joka hänkin voi olla lukiolainen, jolla on jumpassa 9.
        Liikunnan ja aktiviteetin ei pidä olla rahasta kiinni. Tyhjiksi jäävillä kunnilla ei toistaiseksi ole varaa vanhustensa hoivaan, mutta ensi vuoden alussa kaikki muuttuu, kun hyvinvointiohjelmat käynnistyvät.
        Sitä aikaa innolla odottakaamme, saamme ravinto-oppia. terveyskasvatusta ja tapaamisillanviettoja terveyskeskuksessa, 50 km päässä naapurikunnan kirkonkylässä.
        Rasvatkaamme polkupyörät, sillä harvassa kunnassa enää on taksipalvelua.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Kirjoitatko sinä sähköposti vai e-meili, vai peräti e-maili? Kyllä englannin lainasanoja näkyy monella tapaa sovellettuina suomenkielisessä tekstissä, etenkin arkikielessä.
        "Kollekehousutkin" kirjoitetaa usein alkuperäismuodossaan collegehousut. :)

        Pidä huoli omista kirjoitusvirheistäsi, varsinkin kun leikit kirjailijaa! Vai onko sinullakin lukihäiriö, se kun on niin muotia jopa kuninkaallisissa piireissä ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        On ihan hyvä, että vaatimattomasti elävillä pieneläkeläisillä on ohjattua liikuntaa, kuten keppijumppaa, vaikkapa vain yhden vetäjän voimin, joka hänkin voi olla lukiolainen, jolla on jumpassa 9.
        Liikunnan ja aktiviteetin ei pidä olla rahasta kiinni. Tyhjiksi jäävillä kunnilla ei toistaiseksi ole varaa vanhustensa hoivaan, mutta ensi vuoden alussa kaikki muuttuu, kun hyvinvointiohjelmat käynnistyvät.
        Sitä aikaa innolla odottakaamme, saamme ravinto-oppia. terveyskasvatusta ja tapaamisillanviettoja terveyskeskuksessa, 50 km päässä naapurikunnan kirkonkylässä.
        Rasvatkaamme polkupyörät, sillä harvassa kunnassa enää on taksipalvelua.

        Tuo se vasta taito on, Ano 14.04, veistellä huumoria näistä ajan ilmiöistä. Voisikohan sitä oppia vielä vanhana, kun se uuden oppiminenkin meiltä käy ?..))

        Harmi, että huumori ja sen ymmärtäminen on täällä hankalampaa kuin "livessä", jossa meillä on useampia vastaanottokanavia käytössä...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On ihan hyvä, että vaatimattomasti elävillä pieneläkeläisillä on ohjattua liikuntaa, kuten keppijumppaa, vaikkapa vain yhden vetäjän voimin, joka hänkin voi olla lukiolainen, jolla on jumpassa 9.
        Liikunnan ja aktiviteetin ei pidä olla rahasta kiinni. Tyhjiksi jäävillä kunnilla ei toistaiseksi ole varaa vanhustensa hoivaan, mutta ensi vuoden alussa kaikki muuttuu, kun hyvinvointiohjelmat käynnistyvät.
        Sitä aikaa innolla odottakaamme, saamme ravinto-oppia. terveyskasvatusta ja tapaamisillanviettoja terveyskeskuksessa, 50 km päässä naapurikunnan kirkonkylässä.
        Rasvatkaamme polkupyörät, sillä harvassa kunnassa enää on taksipalvelua.

        Tehdään niin! Me harvat elossa olevat papparaisetkin rasvataan munamankelit ja eikun polkemaan ihanien mummojen seuraksi keppijumppaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On ihan hyvä, että vaatimattomasti elävillä pieneläkeläisillä on ohjattua liikuntaa, kuten keppijumppaa, vaikkapa vain yhden vetäjän voimin, joka hänkin voi olla lukiolainen, jolla on jumpassa 9.
        Liikunnan ja aktiviteetin ei pidä olla rahasta kiinni. Tyhjiksi jäävillä kunnilla ei toistaiseksi ole varaa vanhustensa hoivaan, mutta ensi vuoden alussa kaikki muuttuu, kun hyvinvointiohjelmat käynnistyvät.
        Sitä aikaa innolla odottakaamme, saamme ravinto-oppia. terveyskasvatusta ja tapaamisillanviettoja terveyskeskuksessa, 50 km päässä naapurikunnan kirkonkylässä.
        Rasvatkaamme polkupyörät, sillä harvassa kunnassa enää on taksipalvelua.

        Ei saada mitään ! Edellinen Sipilä-Orpon hallitus leikkasi heti ne vanhuksille tarkoitetut
        rahat pois budjetista, jotka SDP oli budiettiin saanut hyväksytyksi itä edellisellä hallituskaudella.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pidä huoli omista kirjoitusvirheistäsi, varsinkin kun leikit kirjailijaa! Vai onko sinullakin lukihäiriö, se kun on niin muotia jopa kuninkaallisissa piireissä ?

        Minulla ei ole lukihäiriötä ja normaalisti pidän aivan lapsellisena ja halpahintaisena kiusantekona kirjoitusvirheistä jne. huomauttelemista, mutta nyt aloin ihmettelemään miten jollakin joka kirjoittaa "kollekehousut" on otsaa vinoilla kun joku toinenkirjoittaa "treiner".


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minulla ei ole lukihäiriötä ja normaalisti pidän aivan lapsellisena ja halpahintaisena kiusantekona kirjoitusvirheistä jne. huomauttelemista, mutta nyt aloin ihmettelemään miten jollakin joka kirjoittaa "kollekehousut" on otsaa vinoilla kun joku toinenkirjoittaa "treiner".

        Miten minuun voi suhtautua , kun en ikinä käytä muotoa "kollekehousut", vaan sanon "kolitsit"!
        Odotan sydän kylmänä tuomiota.
        Ja sanon "traineri".


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miten minuun voi suhtautua , kun en ikinä käytä muotoa "kollekehousut", vaan sanon "kolitsit"!
        Odotan sydän kylmänä tuomiota.
        Ja sanon "traineri".

        Kolitsit on ihan hyvä sana. Trainerikin on ok. Lainasanojen ääntäminen suomenkielesä on hyvin joustavaa. Mihin minä reagoin ei ollut ääntäminen, vaan se että jollain joka pitää "kollekehousuja" on kanttia pilkata jonkun toisen englannista lainatun sanan ääntämismuotoa.


    • Anonyymi

      "Keskittymisestäni hieman, katsoin pitkästä aikaa saksalaista rikossarjaa Kettu, olin hyvin otettu näkemääni, eli kehityn päivä päivältä."

      ???

      • Keskittyä katsomaan TV. ohjelmia. Kettu on ollut mieleiseni vuosikymmenet, mutta en ole pystynyt seuraamaan TV. ohjelmia tämän sairauden toipumisvaiheessa. mutta nyt alkaa jälleen kiinnostus heräämään. Viime yönä näin myös värikkäitä unia, mikä on myös paluuta entiseen normaaliin.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Keskittyä katsomaan TV. ohjelmia. Kettu on ollut mieleiseni vuosikymmenet, mutta en ole pystynyt seuraamaan TV. ohjelmia tämän sairauden toipumisvaiheessa. mutta nyt alkaa jälleen kiinnostus heräämään. Viime yönä näin myös värikkäitä unia, mikä on myös paluuta entiseen normaaliin.

        Monasti kun muut ovat jutelleet tv sarjoista, olet kertonut ettet niihin aikaasi tuhlaa etkä muutenkan katso telkkarista kuin tuon elämän biisin. Kuitenkin jopa tuota typerää Kettua oletkin seurannut vuosikymmeniä.🤣🤣🤣


      • Anonyymi kirjoitti:

        Monasti kun muut ovat jutelleet tv sarjoista, olet kertonut ettet niihin aikaasi tuhlaa etkä muutenkan katso telkkarista kuin tuon elämän biisin. Kuitenkin jopa tuota typerää Kettua oletkin seurannut vuosikymmeniä.🤣🤣🤣

        Ennen aikaa sairastumiseni, you understand.
        Mutta ethän tuota ymmärrä haluat vain kinata.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Ennen aikaa sairastumiseni, you understand.
        Mutta ethän tuota ymmärrä haluat vain kinata.

        Ennen sairadtumistadäsu? Sanoit tuossa, että Kettu on ollut mieleisesi vuosikymmenet? Sairastuit siis jo vuosikymmenet sitten.Joten puhut pas…aa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ennen sairadtumistadäsu? Sanoit tuossa, että Kettu on ollut mieleisesi vuosikymmenet? Sairastuit siis jo vuosikymmenet sitten.Joten puhut pas…aa.

        sairadtumistadäsu????? Nyt korkki kiinni ja jatka selvinpäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ennen sairadtumistadäsu? Sanoit tuossa, että Kettu on ollut mieleisesi vuosikymmenet? Sairastuit siis jo vuosikymmenet sitten.Joten puhut pas…aa.

        On täällä lukihäiriöitä muillakin, eikä heti epäillä juoppoudesta😆


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monasti kun muut ovat jutelleet tv sarjoista, olet kertonut ettet niihin aikaasi tuhlaa etkä muutenkan katso telkkarista kuin tuon elämän biisin. Kuitenkin jopa tuota typerää Kettua oletkin seurannut vuosikymmeniä.🤣🤣🤣

        Onneksi on tuo arkistosi. Eihän me muut olisi millän muistettu.
        Nyt voimme kaikki päivitellä yhdessä


    • Anonyymi

      Voiko tylsempää ja yksinkertaisempaa olla kuin saksalaissarjat ?
      Ei tartte tajuta mitään. Kun on nähnyt yhden on nähnyt kaikki.

      • No, ei kannata katsoa jos on nähnyt yhden tylsän.
        Vaikka vastauksestasi kävi selväksi, että olet katsonut useampiakin.


      • Anonyymi

        Kyllä tuo päivittäinen Murdokin murhausmysteerit on niin pitäveteinen, että ohittaa Ketunkin.


    • Katselen silloin tällöin uusintana tulevaa Komissar Rexiä, itävaltalaista poliisisarjaa. Se tuleekin juuri nyt kuutoselta, sivusilmällä vilkuilen, näitä tärkeitä digitöitä, kuten laskuja maksaessa ja 80 plussassa piipahtaessa. Sarjassa on niin viisas, hellyttävä, urhea ja upea schäfer poliisikoirana, aivan kuin meidän omat edesmenneet samanrotuiset sessukkamne. Ei hassumpi se isäntänsäkään, komea sinkku komissario Moser. Välillä voi ihailla Wienin näkymiä ja kuunnella Itävallan saksaa.. Saksan kieli on tosi selkeää tuossa Ketussa, joskus sitäkin tuli katsottua. Nyt on menossa jollain kanavalla uudempi kanadalainen versio Rexistä, mutta se ei ole mistään kotoisin!

      Uima-allas on minunkin mansikkapaikkani näin marraskuun ankeudessa, käytössä kylpylän sarjalippu : on rauhallisempi ympäristö, eikä veden ja saunan lämmössä ainakaan vielä pihistellä.

      • Minäkin katson tuota Rex´iä aina välillä, on niin ihastuttava koira.
        Mitenköhän se saadaan kuvattua noin, mitä se kaikkea tekee.
        Taitaa olla jotain niksejä ja jippoja.
        Koomisario Moserinkin näyttelijää katsoo ihan ilokseen.


      • Eliaana kirjoitti:

        Minäkin katson tuota Rex´iä aina välillä, on niin ihastuttava koira.
        Mitenköhän se saadaan kuvattua noin, mitä se kaikkea tekee.
        Taitaa olla jotain niksejä ja jippoja.
        Koomisario Moserinkin näyttelijää katsoo ihan ilokseen.

        Aamupäivää, päivä on jo valenut, sen minkä tähän aikaan valkeneekaan, pimein kuukausihan se on elettävänä.
        Huomenna lähden sokkomatkalle, tuntematon määränpää ja yhdessä oloa linja-auton täyteisen porukan kanssa, uskon mukavaa tulevan.
        Noista kirjoitusvirheistä on mielestäni aivan turhaa mainita, kun kumminkin ymmärrämme tarkoituksen, minä joskus tahallani koetan keksiä uusia sanontoja, vaikka ei suomenkielenkirjaoppi niitä tunnekaan, on kiva saada vaihtelua joskus tylsään kerrontaan.

        Ano 10,56 kiitos sinullekin, eikö olekin mukavampi viestiä jotain mieltä ylentävää, onhan maailma täynnä tuskaa ja harmia, jos sitä hiemankin voisi helpottaa, aina sitä kannattaa yrittää.
        Tuokin on aivan totta, että helpotusta se antaa myös huonolla mielellä oleville, kun saa tokaisun jostakin kielteisestä antaa;)

        Demeter, lähinnä viruttelua se on minun jumppani aamuisin, varpaista kiinni ja polvet suoraksi, sitten 100 kertaa polkupyörällä ajaen, ohessa vielä käsien ja sormien virutukset, silmille 8 teko ja hyvältä tuntuu, joka ikinen aamu näin toimin, se on sitä periksiantamattomuuden voimaa;)
        Samaa se on tämä palstalla roikkuminenkin, aamulla ennen virutteluani herättelen itseni suunnitelmien avulla, paras hetki tehdä kauaskantoisiakin suunnitelmia.
        Kälyni ihmettelee, että miten ehdit ja jaksat, no hyvin suunniteltu on puoleksi tehty.

        Noista sarjoista olette myös keskustelleet ja minä olen suuri television kuluttaja, maksulliset kanavat nykyisin enimmäkseen mielenkiinnon kohteena, mutta tuttuja nämä sarjat , Kettua katsoin aikanaan ja Lassie koiran, kuin Rex-koiran elokuvat on tuijotettu, paljon on jo ehtinyt tuotakin herkkua saanut seurata.
        Mustaorikin oli katsottava
        Yksin eläjälle oiva seuralainen telkkari on ja jopa koukuttaa ja avartaa maailman kuvaa, näin vähän maailmaa nähneelle.

        Korppis mainitsit marraskuun tylsät päivät, tottahan tuo meinaa minullakin olla, mutta yritän viritellä kivoja askareita, tehden milloin mitäkin, mistä voi jopa ilon aiheen saada ja katsellessani ulos ikkunasta, onnellinen olen, kun minulla on lämmin ja mukava koti.

        Oudolta tuntuu, kun joka aamu saa hakea ketjun toiselta sivulta, ennen kun aloituksia oli puolta enemmän pysyi aina eka sivulla, no eipä tuokaan harmia tuota, mainitsen vaan.
        Tänään Skippoa pelaamaan ja äänestämässä voisi käydä seurakunnan vaaleissa, ennakkoon teen sen, kun en jaksa vaalipäivänä kirkolle mennä, iloa päiväänne.


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Aamupäivää, päivä on jo valenut, sen minkä tähän aikaan valkeneekaan, pimein kuukausihan se on elettävänä.
        Huomenna lähden sokkomatkalle, tuntematon määränpää ja yhdessä oloa linja-auton täyteisen porukan kanssa, uskon mukavaa tulevan.
        Noista kirjoitusvirheistä on mielestäni aivan turhaa mainita, kun kumminkin ymmärrämme tarkoituksen, minä joskus tahallani koetan keksiä uusia sanontoja, vaikka ei suomenkielenkirjaoppi niitä tunnekaan, on kiva saada vaihtelua joskus tylsään kerrontaan.

        Ano 10,56 kiitos sinullekin, eikö olekin mukavampi viestiä jotain mieltä ylentävää, onhan maailma täynnä tuskaa ja harmia, jos sitä hiemankin voisi helpottaa, aina sitä kannattaa yrittää.
        Tuokin on aivan totta, että helpotusta se antaa myös huonolla mielellä oleville, kun saa tokaisun jostakin kielteisestä antaa;)

        Demeter, lähinnä viruttelua se on minun jumppani aamuisin, varpaista kiinni ja polvet suoraksi, sitten 100 kertaa polkupyörällä ajaen, ohessa vielä käsien ja sormien virutukset, silmille 8 teko ja hyvältä tuntuu, joka ikinen aamu näin toimin, se on sitä periksiantamattomuuden voimaa;)
        Samaa se on tämä palstalla roikkuminenkin, aamulla ennen virutteluani herättelen itseni suunnitelmien avulla, paras hetki tehdä kauaskantoisiakin suunnitelmia.
        Kälyni ihmettelee, että miten ehdit ja jaksat, no hyvin suunniteltu on puoleksi tehty.

        Noista sarjoista olette myös keskustelleet ja minä olen suuri television kuluttaja, maksulliset kanavat nykyisin enimmäkseen mielenkiinnon kohteena, mutta tuttuja nämä sarjat , Kettua katsoin aikanaan ja Lassie koiran, kuin Rex-koiran elokuvat on tuijotettu, paljon on jo ehtinyt tuotakin herkkua saanut seurata.
        Mustaorikin oli katsottava
        Yksin eläjälle oiva seuralainen telkkari on ja jopa koukuttaa ja avartaa maailman kuvaa, näin vähän maailmaa nähneelle.

        Korppis mainitsit marraskuun tylsät päivät, tottahan tuo meinaa minullakin olla, mutta yritän viritellä kivoja askareita, tehden milloin mitäkin, mistä voi jopa ilon aiheen saada ja katsellessani ulos ikkunasta, onnellinen olen, kun minulla on lämmin ja mukava koti.

        Oudolta tuntuu, kun joka aamu saa hakea ketjun toiselta sivulta, ennen kun aloituksia oli puolta enemmän pysyi aina eka sivulla, no eipä tuokaan harmia tuota, mainitsen vaan.
        Tänään Skippoa pelaamaan ja äänestämässä voisi käydä seurakunnan vaaleissa, ennakkoon teen sen, kun en jaksa vaalipäivänä kirkolle mennä, iloa päiväänne.

        Tervehdys!
        Parin kuivan päivän jälkeen täälläkin vettä vihmoo.
        "Viruttaminen", mikä kuvaava sana. Venyttää jänteet, lihassyyt ja aivosolut. Luin nimittäin eilen tutkimuksesta, että käveleminen ja kaikenlainen liikunta ehkäisee Alzheimerin taudin syntyä.
        Ennaltaehkäisyä, sitähän me teemme joko tietoisesti tai tiedostamatta kaiken aikaa. "Teeveen" katselu on myös todettu hyväksi. Oli joku listaus, missä oli oikein prosenttiluvut arkisten toimien hyväksi tekemisestä keholle ja mielelle.
        "Resilienssin", arggg, mikä rapauttava muotisana, paineensietokyvyn kasvattamisesta ja joustamisesta alettiin puhua koronan myötä vähän joka mediassa. Neulominen/kutominen on nostettu hyvinkin korkealle.
        Olin pyhäinpäivän seudun reissussa esikoisen perheen luona. Junalla menin ja toivat sitten autolla kotiin. Samalla kävivät kyläilemässä kuopuksen perheen luona.
        Kyläilemiset ovat kyllä jääneet vähiin. On ne niin työläitä ;) Näin perheen keskeiset vielä menee harvakseltaan :)
        Ilokseni huomasin muutaman humoristisen kommentin. Se on tosiaan taitolaji nettimaailmassa, missä vastaanottaja saattaa olla kireänä kuin viulunkieli. Itse yritän bongailla juurikin noita humoristisia ja hyväntahtoisia kirjoituksia..
        Hyvää sokkoreissua SkillaNille ja kaikille hyvää päivänjatkoa!
        brinkkala


      • SkillaN kirjoitti:

        Aamupäivää, päivä on jo valenut, sen minkä tähän aikaan valkeneekaan, pimein kuukausihan se on elettävänä.
        Huomenna lähden sokkomatkalle, tuntematon määränpää ja yhdessä oloa linja-auton täyteisen porukan kanssa, uskon mukavaa tulevan.
        Noista kirjoitusvirheistä on mielestäni aivan turhaa mainita, kun kumminkin ymmärrämme tarkoituksen, minä joskus tahallani koetan keksiä uusia sanontoja, vaikka ei suomenkielenkirjaoppi niitä tunnekaan, on kiva saada vaihtelua joskus tylsään kerrontaan.

        Ano 10,56 kiitos sinullekin, eikö olekin mukavampi viestiä jotain mieltä ylentävää, onhan maailma täynnä tuskaa ja harmia, jos sitä hiemankin voisi helpottaa, aina sitä kannattaa yrittää.
        Tuokin on aivan totta, että helpotusta se antaa myös huonolla mielellä oleville, kun saa tokaisun jostakin kielteisestä antaa;)

        Demeter, lähinnä viruttelua se on minun jumppani aamuisin, varpaista kiinni ja polvet suoraksi, sitten 100 kertaa polkupyörällä ajaen, ohessa vielä käsien ja sormien virutukset, silmille 8 teko ja hyvältä tuntuu, joka ikinen aamu näin toimin, se on sitä periksiantamattomuuden voimaa;)
        Samaa se on tämä palstalla roikkuminenkin, aamulla ennen virutteluani herättelen itseni suunnitelmien avulla, paras hetki tehdä kauaskantoisiakin suunnitelmia.
        Kälyni ihmettelee, että miten ehdit ja jaksat, no hyvin suunniteltu on puoleksi tehty.

        Noista sarjoista olette myös keskustelleet ja minä olen suuri television kuluttaja, maksulliset kanavat nykyisin enimmäkseen mielenkiinnon kohteena, mutta tuttuja nämä sarjat , Kettua katsoin aikanaan ja Lassie koiran, kuin Rex-koiran elokuvat on tuijotettu, paljon on jo ehtinyt tuotakin herkkua saanut seurata.
        Mustaorikin oli katsottava
        Yksin eläjälle oiva seuralainen telkkari on ja jopa koukuttaa ja avartaa maailman kuvaa, näin vähän maailmaa nähneelle.

        Korppis mainitsit marraskuun tylsät päivät, tottahan tuo meinaa minullakin olla, mutta yritän viritellä kivoja askareita, tehden milloin mitäkin, mistä voi jopa ilon aiheen saada ja katsellessani ulos ikkunasta, onnellinen olen, kun minulla on lämmin ja mukava koti.

        Oudolta tuntuu, kun joka aamu saa hakea ketjun toiselta sivulta, ennen kun aloituksia oli puolta enemmän pysyi aina eka sivulla, no eipä tuokaan harmia tuota, mainitsen vaan.
        Tänään Skippoa pelaamaan ja äänestämässä voisi käydä seurakunnan vaaleissa, ennakkoon teen sen, kun en jaksa vaalipäivänä kirkolle mennä, iloa päiväänne.

        Aamupäivää ! Onpa mittava tuo SkillaNin aamuinen virutteluohjelma, ehkä se on yksi syy siihen, että hänellä riittää virtaa moneen.
        Ja onko sittenkin niin, että meissä on aamu- ja iltaihmisiä ? Itse olen aina ollut iltaihminen, parhaimmillani silloin kun maailma hiljenee ympärilläni. Nykyisin käy kyllä helposti niin, ettei sitä oikeastaan tapahdu lainkaan - tuota maailman hiljenemistä, kun tapahtumista, "elämää" riittää kellon ympäri.
        Poliisisarjoista oli eilen puhetta. Minun suosikkejani ovat nämä ruotsalaissarjat: Beck ja Wallander. Sopivan kotoisia ja riittävän verkkaisia seurattaviksi. Niiden esitysaika vain on niin myöhäinen, että iltaihminenkin pakkaa torkahtaa niiden äärelle.

        Sadetta pidellessä katselin aamulla Areenalta tuon täälläkin mainitun Elämäni biisin erikoislähetyksen Vesa-Matti Loirista. Martti Suosalon Kohtalokas samba oli vertaansa vailla, huippulahjakas näyttelijä ja koomikko hän on. Vaikka joutuikin pyrkimään teatterikouluun useita kertoja. Olisiko se Turkan harjoittama (sadistinen) murjonta sittenkin ollut hänelle hyväksi ?..))
        Vaikka Diadra on kaunisääninen, tasaisen varma esiintyjä, hänen tulkintansa Leinon Elegiasta jäi minusta aika vaisuksi Loirin itsensä ja Paula Vesalan tulkinnoista. Makuasioita tietysti taas.
        Eilen sain suruviestin. Naapurin vanharouva, joka syksyllä muutti "ympärivuorokautisen hoivan piiriin" valitti viikko sitten ankaraa selkäkipua - oli tietysti valittanut sitä henkilökunnallekin, mutta ei ainakaan muutamaan päivään päässyt lääkärin puheille.
        Pitkittynyt virtsatietulehdus, joka oli levinnyt munuaisiin, kertoi tytär kuolinsyyksi.
        Parempi, ettei ala spekuloimaan, vaan ajattelee, että hänen aikansa vain oli tullut. Elämänhalua ja seurallisuutta hänellä riitti, moni tulee häntä kaipaamaan.

        Isänpäiväkutsuja on tullut kahdesta suunnasta, mutta valitsen tämän lähellä olevan. Poikien isän "vastaanoton".

        Kauppareissu pitäisi tänään tehdä. Eilen oli telkkarissa listattu näiden tavallisten elintarvikkeiden hinnankorotusprosentti. Aikaisemmin syksyllä povattiin 7-10 prosenttia ! Kahvin osalta prosentti oli nyt 40 ja reippaita korotuksia oli muissakin tuotteissa.
        Onneksi kahvitarjouksia - ja muitakin - on sentään tarjolla monissa myymälöissä ja aina voi kuluttaa vähemmän..))
        Hyvää päivänjatkoa. Kyllä se tästä !
        demeter1


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tervehdys!
        Parin kuivan päivän jälkeen täälläkin vettä vihmoo.
        "Viruttaminen", mikä kuvaava sana. Venyttää jänteet, lihassyyt ja aivosolut. Luin nimittäin eilen tutkimuksesta, että käveleminen ja kaikenlainen liikunta ehkäisee Alzheimerin taudin syntyä.
        Ennaltaehkäisyä, sitähän me teemme joko tietoisesti tai tiedostamatta kaiken aikaa. "Teeveen" katselu on myös todettu hyväksi. Oli joku listaus, missä oli oikein prosenttiluvut arkisten toimien hyväksi tekemisestä keholle ja mielelle.
        "Resilienssin", arggg, mikä rapauttava muotisana, paineensietokyvyn kasvattamisesta ja joustamisesta alettiin puhua koronan myötä vähän joka mediassa. Neulominen/kutominen on nostettu hyvinkin korkealle.
        Olin pyhäinpäivän seudun reissussa esikoisen perheen luona. Junalla menin ja toivat sitten autolla kotiin. Samalla kävivät kyläilemässä kuopuksen perheen luona.
        Kyläilemiset ovat kyllä jääneet vähiin. On ne niin työläitä ;) Näin perheen keskeiset vielä menee harvakseltaan :)
        Ilokseni huomasin muutaman humoristisen kommentin. Se on tosiaan taitolaji nettimaailmassa, missä vastaanottaja saattaa olla kireänä kuin viulunkieli. Itse yritän bongailla juurikin noita humoristisia ja hyväntahtoisia kirjoituksia..
        Hyvää sokkoreissua SkillaNille ja kaikille hyvää päivänjatkoa!
        brinkkala

        Hyvä kun sanoit, brinkkala, että koet vierailut työläinä, puolin ja toisin. Ajattelin, että olen "ainutlaatuinen" siinäkin..))
        Meidän naapurien kanssa aloitettu rouvakerho jäi yhdeksi tapaamiseksi, kun se ei pyörinyt yhden kutsujan varassa. Enpä minäkään saanut kutsua aikaiseksi, aina tuli mukamas jokin este.
        Toinenkin projekti meni jäihin, lähiretkeily autollisen kaverin kanssa. Erkkolassa, Tuusulassa, sentään pääsimme käymään, mutta luontoon suunnattu patikointi jäi torsoksi.

        Kaikkien osapuolten kanssa on kuitenkin sovittu, että pidetään asioita "vireillä" . Ymmärretään ja hyväksytään se, että olemme menettäneet sekä voimia että intoa eikä mieluisenkaan tapahtuman järjestely suju kuten aikaisemmin.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Hyvä kun sanoit, brinkkala, että koet vierailut työläinä, puolin ja toisin. Ajattelin, että olen "ainutlaatuinen" siinäkin..))
        Meidän naapurien kanssa aloitettu rouvakerho jäi yhdeksi tapaamiseksi, kun se ei pyörinyt yhden kutsujan varassa. Enpä minäkään saanut kutsua aikaiseksi, aina tuli mukamas jokin este.
        Toinenkin projekti meni jäihin, lähiretkeily autollisen kaverin kanssa. Erkkolassa, Tuusulassa, sentään pääsimme käymään, mutta luontoon suunnattu patikointi jäi torsoksi.

        Kaikkien osapuolten kanssa on kuitenkin sovittu, että pidetään asioita "vireillä" . Ymmärretään ja hyväksytään se, että olemme menettäneet sekä voimia että intoa eikä mieluisenkaan tapahtuman järjestely suju kuten aikaisemmin.

        Kyllähän sinä ainutlaatuinen olet, demeter, muttet aivan kaikessa ;)
        Turha on väkisin vääntää vaikka alunperin olisikin ajatus ollut hyvä ja hyväätahtoa. Ei vastaa tarkoitustaan, jos "nokka kippuralla" osallistuu.
        Sitä sosiaalisoitumista pystyy hyvin hoitamaan "diginä". Sitäkin arvokkaampia ovat sitten ne lähikontaktit, jotka onniatuvat ilman ylenmääräistä säätämistä.
        Ollaan vaan niin kuin ollaan ;))
        brinkkala


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllähän sinä ainutlaatuinen olet, demeter, muttet aivan kaikessa ;)
        Turha on väkisin vääntää vaikka alunperin olisikin ajatus ollut hyvä ja hyväätahtoa. Ei vastaa tarkoitustaan, jos "nokka kippuralla" osallistuu.
        Sitä sosiaalisoitumista pystyy hyvin hoitamaan "diginä". Sitäkin arvokkaampia ovat sitten ne lähikontaktit, jotka onniatuvat ilman ylenmääräistä säätämistä.
        Ollaan vaan niin kuin ollaan ;))
        brinkkala

        Juu, brinkkala. Mehän ollaan sankareita kaikki..)) Noin se menee kuin sanot. Tuskin kukaan tahtoo olla toisen uhriutumisen kohde ja itse olen jo tyytynyt siihen, että olen niitä
        "joilla on tahto, ei voima", Eino Leinon tapaan...
        Ollaan niinkuin ollaan, sopii minullekin...


    • Anonyymi

      Kahvin hinta on epämääräinen juttu. Onko kahvia myyty koskaan
      oikeaan hintaan ?
      Kahvia ei ainakaan tarvitse välttämättä koskaan ostaa oikealla hinnalla.
      Kahvi on "sisäänvetotuote", jota kauppias myy tarjouksessa jopa tappiolla
      saadakseen asiakkaan sisään ostamaan muutakin, jolloin kauppias saattaa
      saada rahansa takaisin muissa hinnoissa.
      Asiakas luulee ostaneensa "edullisesti".

      • Olet varmasti oikeassa, Ano 11.54. Sisäänvetotuote ja kahvikansa varmasti tarttuu täkyyn..))


      • demeter1 kirjoitti:

        Olet varmasti oikeassa, Ano 11.54. Sisäänvetotuote ja kahvikansa varmasti tarttuu täkyyn..))

        Eihän ilman kahvia voi olla!
        Meillä alkaa porukat hengittämään ylinopeuksilla heti kun kaapissa on alle kolme pakettia varalle.
        Minä keitän kyllä vain kolme täyttä pannullista päivässä. Jos joku haluaa enemmän, nii eivät ole "käettömiä" saavat keittää itse. Muutenkin on vähentänyt paapomista. Saavat kuoriperunoita ainakin kerran viikossa ja savulohesta otan vain selkärangan ja pään pois, kaikki mitkä ei siinä samassa lähde vekeen saavat itse nyppiä pois omilla pikku sormillaan.
        ***
        Teen pienen aamuverryttelyn myös, parikymmentä minuuttia niveljumppaa ja verryttelyä, verenkierto vilkastuu ja aineenvaihdunta paranee. Nostan vähän käsipainoja ja kuminauhajumppaan hartioita ja selkää pehmeämmiksi. Kävelen sitten kun ulos on muutakin asiaa :) kauppareissut, ostoskeskukset, kaupungilla, pari kertaa viikossa metsäpolkua ja joenrantaa, jossa kulkee vaellusreitti.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Eihän ilman kahvia voi olla!
        Meillä alkaa porukat hengittämään ylinopeuksilla heti kun kaapissa on alle kolme pakettia varalle.
        Minä keitän kyllä vain kolme täyttä pannullista päivässä. Jos joku haluaa enemmän, nii eivät ole "käettömiä" saavat keittää itse. Muutenkin on vähentänyt paapomista. Saavat kuoriperunoita ainakin kerran viikossa ja savulohesta otan vain selkärangan ja pään pois, kaikki mitkä ei siinä samassa lähde vekeen saavat itse nyppiä pois omilla pikku sormillaan.
        ***
        Teen pienen aamuverryttelyn myös, parikymmentä minuuttia niveljumppaa ja verryttelyä, verenkierto vilkastuu ja aineenvaihdunta paranee. Nostan vähän käsipainoja ja kuminauhajumppaan hartioita ja selkää pehmeämmiksi. Kävelen sitten kun ulos on muutakin asiaa :) kauppareissut, ostoskeskukset, kaupungilla, pari kertaa viikossa metsäpolkua ja joenrantaa, jossa kulkee vaellusreitti.

        Mulla on sellainen havainto, että kahvin kulutus vähenee, kun vanhenee. Omat tutut saattavat juoda vain aamukahvin, ei muuta. Näin se menee usein minullakin. Nuoret taas kokeilevat eri kahvimerkkejä, ovat tarkkojakin niistä.

        Kyllä minäkin jo yritän tehdä itseni tarpeettomaksi näillä lounaskutsuilla oman väen kesken.
        Tai no. Valmistelen edellisenä päivänä kattausta niin, ettei tapahtumapäivälle jää paljon.
        Varjelen samalla itseäni stressiltä, minkä tuo multitaskaaminen aina minulle aiheuttaa.

        Olette te ahkeria, tuossa itsehoidossa. Kaikki mahdolliset kuntovempaimet minullakin on kotona, juoksumatosta alkaen , mutta kyllä se liikkuminen jää enempi metsälenkkien ja asiointireissujen varaan. Telkkaria katsoessa saatan kyllä noita mainitsemiasi vempaimia käyttääkin, en säännöllisesti kuitenkaan.

        Ramoona on uinnista kertonut. Sen itsekin tahtoisin saada harrastukseksi. Se on mieluisin liikuntalajini ja sitä jaksan tehdä. Halli on kuitenkin 8 kilometrin päässä, eivätkä ne bussitkaan kovin tiheästi kulje.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Eihän ilman kahvia voi olla!
        Meillä alkaa porukat hengittämään ylinopeuksilla heti kun kaapissa on alle kolme pakettia varalle.
        Minä keitän kyllä vain kolme täyttä pannullista päivässä. Jos joku haluaa enemmän, nii eivät ole "käettömiä" saavat keittää itse. Muutenkin on vähentänyt paapomista. Saavat kuoriperunoita ainakin kerran viikossa ja savulohesta otan vain selkärangan ja pään pois, kaikki mitkä ei siinä samassa lähde vekeen saavat itse nyppiä pois omilla pikku sormillaan.
        ***
        Teen pienen aamuverryttelyn myös, parikymmentä minuuttia niveljumppaa ja verryttelyä, verenkierto vilkastuu ja aineenvaihdunta paranee. Nostan vähän käsipainoja ja kuminauhajumppaan hartioita ja selkää pehmeämmiksi. Kävelen sitten kun ulos on muutakin asiaa :) kauppareissut, ostoskeskukset, kaupungilla, pari kertaa viikossa metsäpolkua ja joenrantaa, jossa kulkee vaellusreitti.

        Miten iso porukka sinulla on siellä passattavana? Kun 3 täyttä pannua eli 30 kupillista kahvia sinä keität ja muut lisää? Vai onko se janojuomana?
        Kuoriperunat on terveellisiä ja jo kouluun mennessä pitää ne oppia kuorimaan. Jos ei aikuinen mies kuori pottujaan, on veltto ja muita hyväksikäyttävä vätys.
        Sama koskee kalan ruotoja. Järkyttävää että tällä vuosisadalla joku on ukkoaan ja aikamies poikiaan noin nöyristellyt ja yrittänyt mielistellä .


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Mulla on sellainen havainto, että kahvin kulutus vähenee, kun vanhenee. Omat tutut saattavat juoda vain aamukahvin, ei muuta. Näin se menee usein minullakin. Nuoret taas kokeilevat eri kahvimerkkejä, ovat tarkkojakin niistä.

        Kyllä minäkin jo yritän tehdä itseni tarpeettomaksi näillä lounaskutsuilla oman väen kesken.
        Tai no. Valmistelen edellisenä päivänä kattausta niin, ettei tapahtumapäivälle jää paljon.
        Varjelen samalla itseäni stressiltä, minkä tuo multitaskaaminen aina minulle aiheuttaa.

        Olette te ahkeria, tuossa itsehoidossa. Kaikki mahdolliset kuntovempaimet minullakin on kotona, juoksumatosta alkaen , mutta kyllä se liikkuminen jää enempi metsälenkkien ja asiointireissujen varaan. Telkkaria katsoessa saatan kyllä noita mainitsemiasi vempaimia käyttääkin, en säännöllisesti kuitenkaan.

        Ramoona on uinnista kertonut. Sen itsekin tahtoisin saada harrastukseksi. Se on mieluisin liikuntalajini ja sitä jaksan tehdä. Halli on kuitenkin 8 kilometrin päässä, eivätkä ne bussitkaan kovin tiheästi kulje.

        Minua huvittaa Skillanin viruttelu. Minun murteessani viruttelu on pyykin huuhtomista saippuasta. Ja jos joku jossain viruu, niin se tarkoittaa, että jokin on unohdettu lojumaan.

        Meikäläinen ei paljon viruttele eikä venyttele. On varottsvs ärsyttämästä jalkojen lihaksia, koska ns. suonenveto saattaa iskeä missä tahansa, ja siinäpä sitten taiteilet. Pari viikkoa sitten marketissa, Työnsin niitä hehtaarikärryjä, ja klonkkasin kassalle suurin piirtein yhdellä jalalla. Tämä uusi hyvinvointisysteemi jo harjoittelee, niin että en enää saa apteekin kautta uusittua reseptiä. Tähän suonenvetoonkin määrättyä lääkettä ei terkkari uusinut. Ei myöskään nukahtamispillerireseptiä, niin että kun uni ei tule, niin se ei sitten tule.
        Iloista päivänjatkoa viruttelijoille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua huvittaa Skillanin viruttelu. Minun murteessani viruttelu on pyykin huuhtomista saippuasta. Ja jos joku jossain viruu, niin se tarkoittaa, että jokin on unohdettu lojumaan.

        Meikäläinen ei paljon viruttele eikä venyttele. On varottsvs ärsyttämästä jalkojen lihaksia, koska ns. suonenveto saattaa iskeä missä tahansa, ja siinäpä sitten taiteilet. Pari viikkoa sitten marketissa, Työnsin niitä hehtaarikärryjä, ja klonkkasin kassalle suurin piirtein yhdellä jalalla. Tämä uusi hyvinvointisysteemi jo harjoittelee, niin että en enää saa apteekin kautta uusittua reseptiä. Tähän suonenvetoonkin määrättyä lääkettä ei terkkari uusinut. Ei myöskään nukahtamispillerireseptiä, niin että kun uni ei tule, niin se ei sitten tule.
        Iloista päivänjatkoa viruttelijoille.

        Suonenveto (eli lihaskramppi) johtuu useimmiten kaliumin puutteesta.
        Ei magnesiuminpuutteesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua huvittaa Skillanin viruttelu. Minun murteessani viruttelu on pyykin huuhtomista saippuasta. Ja jos joku jossain viruu, niin se tarkoittaa, että jokin on unohdettu lojumaan.

        Meikäläinen ei paljon viruttele eikä venyttele. On varottsvs ärsyttämästä jalkojen lihaksia, koska ns. suonenveto saattaa iskeä missä tahansa, ja siinäpä sitten taiteilet. Pari viikkoa sitten marketissa, Työnsin niitä hehtaarikärryjä, ja klonkkasin kassalle suurin piirtein yhdellä jalalla. Tämä uusi hyvinvointisysteemi jo harjoittelee, niin että en enää saa apteekin kautta uusittua reseptiä. Tähän suonenvetoonkin määrättyä lääkettä ei terkkari uusinut. Ei myöskään nukahtamispillerireseptiä, niin että kun uni ei tule, niin se ei sitten tule.
        Iloista päivänjatkoa viruttelijoille.

        Unipillereitä ei saa koskaan kolmea kertaa pyytämättä. Sitten yleensä irtoaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miten iso porukka sinulla on siellä passattavana? Kun 3 täyttä pannua eli 30 kupillista kahvia sinä keität ja muut lisää? Vai onko se janojuomana?
        Kuoriperunat on terveellisiä ja jo kouluun mennessä pitää ne oppia kuorimaan. Jos ei aikuinen mies kuori pottujaan, on veltto ja muita hyväksikäyttävä vätys.
        Sama koskee kalan ruotoja. Järkyttävää että tällä vuosisadalla joku on ukkoaan ja aikamies poikiaan noin nöyristellyt ja yrittänyt mielistellä .

        Ethän sinä tiedä minun kahvipannuni kokoa.
        Kuusi kupillista tulee pannullisesta ja nekään ei ole suuria. Me juodaan mukeista.
        Perunat olen aina kuorinut ennen keittämistä. Nyt viime aikoina olen alkanut keittämään kuoriperunoita, jotka aikamisespoika syö kuorineen.
        Kalan ruodoista minulla on ollut sellainen mielestäni täysin käytännöllinen ajatus, että helpompi nyppiä ainakin isommat ruodot pois, kuin alkaa kiikuttamaan aikuista miestä akuuttiin kun se on tukehtumassa lohenruotoon. Mies osaa kyllä syödä kalaa, mutta hänen poikansa on pullamössö/kalapinnalapsi.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ethän sinä tiedä minun kahvipannuni kokoa.
        Kuusi kupillista tulee pannullisesta ja nekään ei ole suuria. Me juodaan mukeista.
        Perunat olen aina kuorinut ennen keittämistä. Nyt viime aikoina olen alkanut keittämään kuoriperunoita, jotka aikamisespoika syö kuorineen.
        Kalan ruodoista minulla on ollut sellainen mielestäni täysin käytännöllinen ajatus, että helpompi nyppiä ainakin isommat ruodot pois, kuin alkaa kiikuttamaan aikuista miestä akuuttiin kun se on tukehtumassa lohenruotoon. Mies osaa kyllä syödä kalaa, mutta hänen poikansa on pullamössö/kalapinnalapsi.

        Ei tunnu olevan siellä kaikki kupit kaapissa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minua huvittaa Skillanin viruttelu. Minun murteessani viruttelu on pyykin huuhtomista saippuasta. Ja jos joku jossain viruu, niin se tarkoittaa, että jokin on unohdettu lojumaan.

        Meikäläinen ei paljon viruttele eikä venyttele. On varottsvs ärsyttämästä jalkojen lihaksia, koska ns. suonenveto saattaa iskeä missä tahansa, ja siinäpä sitten taiteilet. Pari viikkoa sitten marketissa, Työnsin niitä hehtaarikärryjä, ja klonkkasin kassalle suurin piirtein yhdellä jalalla. Tämä uusi hyvinvointisysteemi jo harjoittelee, niin että en enää saa apteekin kautta uusittua reseptiä. Tähän suonenvetoonkin määrättyä lääkettä ei terkkari uusinut. Ei myöskään nukahtamispillerireseptiä, niin että kun uni ei tule, niin se ei sitten tule.
        Iloista päivänjatkoa viruttelijoille.

        Venyttely tai viruttelu, varmasti murrealueesta riippuen, Ano 14.40.

        Ikävä vaiva varmasti tuo suonenveto. Kaliumin puutetta tiesi joku. Tuttu, joka sitä potee pitää aina mukanaan pientä suolarasiaa ja jos kramppi iskee voimalla, hän ripottelee suolaa kämmenelleen ja nuolaisee sitä - ainakin kotioloissa..)) Olen itse nähnyt, että helpotti.

        Onpas hankalaa siellä, kun "hyvinvointia" jaetaan uusilla tavoilla. Toivotaan että paranee jatkossa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miten iso porukka sinulla on siellä passattavana? Kun 3 täyttä pannua eli 30 kupillista kahvia sinä keität ja muut lisää? Vai onko se janojuomana?
        Kuoriperunat on terveellisiä ja jo kouluun mennessä pitää ne oppia kuorimaan. Jos ei aikuinen mies kuori pottujaan, on veltto ja muita hyväksikäyttävä vätys.
        Sama koskee kalan ruotoja. Järkyttävää että tällä vuosisadalla joku on ukkoaan ja aikamies poikiaan noin nöyristellyt ja yrittänyt mielistellä .

        Että madonluvut Paloman puolisolle ?..)) Me emme kuitenkaan taida tietää perheen sisäisestä tehtävien jaosta, ja melkein veikkaan, ettei meidän ikäiset, itsenäiset naiset kovin alistettuja perheessä ole, tuskin edes ylistämällä alistettuja..))


    • Anonyymi

      Tervehdys Kainuusta!

      Me taas teimme hyvät kaupat vanhasta rintamamiestalostamme, asuimme siinä lähet 40 vuotta ja nyt sitten muutettiin vilkkaaseen ja elämäntäyteiseen, uuteen ja hohtavaan kerrostaloasuntoon. Ja kyllä nautimme; arki on helppoa kuin heinänteko.

      • Anonyymi

        Meidän taloyhtössämme suunnitellaan täysremonttia keittiöihin ja kylppäreihin.
        Kyllä ovat valinneet hyvän ajan, kun inflaatio laukkaa, tarvikkeita ei saa mistään ja työntekijät ulkomailta, ties minkä alan ammattimiehiä.
        Onnellinen se, joka pääsee muuttamaan uuden veroiseen asuntoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meidän taloyhtössämme suunnitellaan täysremonttia keittiöihin ja kylppäreihin.
        Kyllä ovat valinneet hyvän ajan, kun inflaatio laukkaa, tarvikkeita ei saa mistään ja työntekijät ulkomailta, ties minkä alan ammattimiehiä.
        Onnellinen se, joka pääsee muuttamaan uuden veroiseen asuntoon.

        80-luvun huonosti rakennetut ok ja rivitalot alkavat olla tiensä päässä. Niissä on usein maanvarainen perusta ja putkia ja johtoja valettu sementtiin. Pihoilla ei ole kunnollisia salaojia ja sadevesien ohjausta pois Paljon käytetty lastulevyä jopa välipohjana. Vaikea ja kallis korjata, parempi purkaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meidän taloyhtössämme suunnitellaan täysremonttia keittiöihin ja kylppäreihin.
        Kyllä ovat valinneet hyvän ajan, kun inflaatio laukkaa, tarvikkeita ei saa mistään ja työntekijät ulkomailta, ties minkä alan ammattimiehiä.
        Onnellinen se, joka pääsee muuttamaan uuden veroiseen asuntoon.

        Remontit suunnitellaan vähintään vuotta aikaisemmin ja tilaillaan materiaalit.
        Ei sitä nyt ole aloitettu.


    • Päiväni alkoi tänään kello 7.10, kuin olisin ollut sota ja sänkyni pommituksen keskiössä, vihollisen valonheittimet  suunnattuna lohti ikkunoitani.

      No, tiesin toki miksi, enkä pelästynyt. Kolmena päivänä rivarimme vastapäätä on tehty kiivaita yli 12-tunnin työpäiviä.

      Emme tosin tienneet mikä oli työmaan tarkoitus ennen kuin tänään. Tehdasalueelle vievän rautatien perustuksien vahvistusta. Kiirehän heillä, koska puutavarakuljetukset odottavat.

      Vieläkin siellä kaivinkoneet työstävät sorakasoja.

      No, se siitä.

      Kirjoittelijan ruoka annosten terveellisyys ja kahvikupin koko ovat puhutelleet tätä yhtä taivastelijaa.

      Sille se mikään ei ole oikein mitä minä tai Paloma teemme tai syömme. Puhumattakaan jälkikasvumme tekemiset.

      Minun puoliso juo ekaksi pari isoa kupillista kahvia ja syö myöhemmin oma tekemääni riisihiutalepuuroa. Itse yritän hieman pienentää ruoka annoksiani. Ruoka kyllä maistuu liiankin hyvin, mutta närästys on uhkana. Aloitin muuten magnesiumin syönnin ja glucosaminin juonnin. Olen pitänyt paussia vuoden alusta alkaen kun noita lääkkeitä on ihan liikaakin.

      No, nyt loppu kaivinkoneiden äänet joten ihana rauha laskeutuu maakuuhuoneeseeni.
      Pääsen rauhoittumaan untenmaille uutisten jälkeen.

      No, tälläinen päivä tänään, kävin toki mutkan mökillä, että oli romanttisen näköistä. Lumi peittänyt ruohikon ja iso kynttilälyhty tervehti porrasterassilla.

      Ai niin, meillä syödään perunat kuorineen 😊

      No, tällaista täältä Korvesta.

    • Nostan tämän aloituksen ylös ja menen maate,
      Hyvää yötä 😴

      • Anonyymi

        Hyvää Huomenta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvää Huomenta.

        Nyt aamukahvi tippumaan ja puuro porisemaan!


    • Anonyymi

      Huomenta, huomenta!
      Minä join jo aamukahvini parin voileivän kera.
      Kahvin juontini on vähentynyt huomattavasti sitten työelämän.
      Yleensä juon vain aamukahvin, 2 mukillista mikä lienee 3 normaalia kahvikupillista. Päiväkahvia juon erittäin harvoin. Silloin, kun niin teen, syön pullan, keksin tai suklaapaloja herkutellen.
      Työelämän aikana kahvi aamulla kotona, sitten aamukahvi töissä, lounaan jälkeen jälkkäriksi, päiväkahvi töissä ja joskus kotiintulokahvit ennen ruuanlaittoa. Silloin varmaan 7-8 kupillista nykyiseen 3 kupilliseen on aikamoinen vähentyminen.
      Keitinperunat keitän ja syön kuorineen, hyvin pestyt ennen keittämistä. Kuorissa ja kuorien alla ne vitamiinit ja hivenaineet ovat, kuten porkkanoissa ja muissa juureksissa ja mukuloissa.

      Tässä olen lorvinut lehtiä ja palstaa lukien odotellessani päivän valkenemista. Nyt valkenee ja tarjouskahvia ostamaan. Tokihan muutakin kaappien täytettä.

      "Voikaa paksusti" oli joskus sanonta. Tarkoittiko fyysistä pulleutta vai hengenravinnolla täyttymistä?
      brinkkala

    • Anonyymi

      Ukolla ja akalla ol´sonnimullikka,
      laulu puolessa

      Yhdessä he sitä aina ruokkivat
      laulu lopussa

      Koska tämä laulu on niin lyhyinen, niin lauletaampas tämä vielä kerta uudelleen.

      Tervetuloa SkillaN sokkotrefveiltä.

    • Anonyymi

      Joku etsinyt ja löytänyt tämänkin.

      • Anonyymi

        Siitä on monta versiota
        Tämä on minun:
        Isännäll ja emännäll
        ol sonnimullikka.
        Laulu puolessa, laulu puolessa.
        Molemmat he tahtoivat sitä paimentaa.
        Laulu lopussa, laulu lopussa.
        Koska tämä laulu
        on niin lyhkäinen,
        niin lauletaan se kerran vielä uudelleen

        Säveltä en osaa tähän kirjoittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siitä on monta versiota
        Tämä on minun:
        Isännäll ja emännäll
        ol sonnimullikka.
        Laulu puolessa, laulu puolessa.
        Molemmat he tahtoivat sitä paimentaa.
        Laulu lopussa, laulu lopussa.
        Koska tämä laulu
        on niin lyhkäinen,
        niin lauletaan se kerran vielä uudelleen

        Säveltä en osaa tähän kirjoittaa.

        Maaseutuhenkinen laulu - eihän sonnimullikoita muualla kasvateta kuin maataloissa.
        Ajoilta, kun Suomi oli agraariyhteiskunta.


    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. ALFA TV:N Konkurissi katastrofi media-alalle

      ALFA TV:n konkurssi on katastrofi, koska paljon hyviä asiaohjelmia katoaa televisiotarjonnasta ja ALFA:lla ääneen pääsi myös yrittäjiä ja tasapuolises
      Maailman menoa
      572
      1741
    2. Tajuan, että tein virheen

      kun pidin sinua hyvänä, mukavana, vaatimattomana, ymmärtäväisenä, oikeudenmukaisena ja älykkäänä ihmisenä. Sitä mielikuvaa ikävöin, en koskaan oikeaa
      Ikävä
      74
      1413
    3. Mulla on ikävä sitä aikaa

      kun säkin olit ihastunut minuun mies. Siltä se silloin alussa tuntui. Sekosin susta täysin ja tuntuu että en pääse irti enää.
      Ikävä
      54
      1164
    4. Martinan jorailut

      Ai että Martina on jäykän näköinen kun hän joraa muiden naisten kanssa botskilla Dubaissa..Ja onpa hänellä hiirenhäntä ponnariksi🙄 Tämä ei ole provo,
      Kotimaiset julkkisjuorut
      248
      1143
    5. Sano sano todella

      Onko sinulla Ikävä minua?
      Ikävä
      68
      831
    6. Arvaapa mies

      montako vuotta oon sua ihaillut salaa?
      Ikävä
      71
      810
    7. Miehet hoi!

      Kysymys teille Jos näätte ja tapaatte naisen,joka on mielestänne mukava ja haluaisitte jatkaa vaikka siitä mihin jäitte tai haluatte nähdä tämän nais
      Ikävä
      38
      743
    8. Voiko yksi kohtaaminen

      jäädä pysyvästi mieleen?
      Ikävä
      49
      702
    9. Hyvää perjantaita haaveisiin

      Onko omaa kaivattua löytynyt? Miehelle kysymystä. :)
      Ikävä
      92
      666
    Aihe