Jouluorganisaation työilmapiiriongelmat

Pukki kyntää muorin vakoa, eikä ehdi ajatella moisia

P.Juuti. Huono johtaminen
Organisaatioissa johtaminen alkaa useimmiten sillä, että joku
henkilö nimitetään johtajaksi tai esimieheksi. Aseman suoma
valta ei kuitenkaan riitä. Todellinen johtaminen saa alkunsa
vasta, kun yhteisö kohtaa kriisin. Tällöin joku
henkilö saattaa esittää kriisiin ratkaisua, joka vetoaa vahvasti ihmisten
tunteisiin. Mikäli ratkaisu saa kannatusta, tästä henkilöstä voi
tulla johtaja. Ratkaisun esittäjä saattaa tällöin saada muut
luovuttamaan itsemääräämisoikeuteensa liittyvää valtaa
itselleen.
Valtaa voi havitella itselleen myös kääntämällä kuvatun
prosessin päälaelleen. Joku voi esittää, että organisaatio on
kohdannut kriisin, johon on välttämättä puututtava. Tällöin
hän voisi vedota syvällä ihmisten mielissä lymyävään
katkeruuteen, pettymyksiin ja voimattomuuden tunteisiin.
Mikäli johtajaksi pyrkivä henkilö vielä esittää, että hän
kykenee ratkaisemaan kriisin ja saamaan aikaan menestystä,onnea ja hyvinvointia, hän voi saada itselleen valtaa.
Rakentamalla uhkakuvia ja esittämällä utopistisia visioita
voidaan siis tavoitella valtaa. Erityisen taipuvaisia uhkakuvien
maalailuun ovat henkilöt, joiden persoonallisuuteen liittyy
epäluuloisuus ja taipumus nähdä peikkoja sielläkin, missä
niitä ei ole. Vainoharhaiset henkilöt ovat hyviä keksimään
uhkakuvia, vaikka tyhjästä.
Vainoharhaisuus johtamisen taustalla
Rationaaliseen, viileän etäiseen ajatteluun tottuneen ihmisen
voi olla vaikea hyväksyä ajatusta, että organisoitumisen ja
johtamisen taustalla saattaa olla vainoharhaisia piirteitä. Kun
asiaa kuitenkin alkaa tarkemmin pohtia, tuntuu ajatus
järkeenkäyvältä. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että vainoharhainen ajattelu ei kuulu ainoastaan henkisesti
sairaiden ihmisten piirteisiin vaan on paljon luultua
yleisempää. Jopa kolmasosalla ihmisistä on
vainoharhaisuuteen liittyviä taipumuksia. Esimiehen
olisikin tunnistettava tällaisten piirteiden olemassaolo, jotta
hän voisi ehkäistä tämän johtamisen kääntöpuolen
vaikutuksen omassa esimiestyössään.
Sairaalloisella vainoharhaisuudella tarkoitetaan
harhakuvitelmia, joissa henkilö kokee olevansa esimerkiksi
muiden ohjattavissa tai voivansa kommunikoida salaisilla
tavoilla erilaisten yliluonnollisten olioiden, esimerkiksi
avaruusolentojen, kanssa. Johtamista ja organisoitumista
koskevat erityisesti sellaiset vainoharhaisuuden piirteet, joissa
henkilö on epäluuloinen muita ihmisiä tai ihmisryhmiä
kohtaan ja kokee, että nämä pyrkivät jollakin tavoin
vahingoittamaan häntä.
Epäluuloisuuden taustalla on sarja puolustusmekanismeja,
joka käynnistyy sillä, että henkilö kokee pahaa oloa. Koska
pahan olon kokemus on ahdistava, on henkilön tehtävä tälle
pahalle ololle jotakin, jottei se saisi hänestä yliotetta. Niinpä
henkilö heijastaa pahan olon kokemuksen tiettyyn henkilöön
tai joihinkin ihmisiin. Tällöin hän kokee, että tuo henkilö tai
asia aiheuttaa hänen pahan olonsa. Henkilö siis paitsi siirtää
pahan olonsa itsensä ulkopuolelle myös pitää sitä muiden
aiheuttamana. Lopulta hän kokee, että hän itse on hyvä ja
toinen, johon hän on heijastanut pahan olonsa, on paha.
Lisäksi hän uskoo ahdistuksensa ja pahan olonsa helpottavan,
mikäli hän voi taistella hyvän puolesta pahaa vastaan.
Vaikka vainoharhaisuus johtamisen taustalla on paljon
harvinaisempi ilmiö kuin edellisissä luvuissa kuvatut huonon
johtamisen piirteet, on vainoharhaisesta ajattelusta
havaittavissa runsaasti jäänteitä johtamisessa ja
organisaatioissa. Nämä jäänteet ovat ikään kuin salakavalasti
luikerrelleet organisaatio- ja johtamisajatusten sisälle, tehden
myös vainoharhaisuuteen perustuvasta johtamisesta vaikeasti
havaittavan, hyvän ja huonon johtamisen välimaastoon jäävän
ilmiön. Tällainen jäänne on esimerkiksi se, että
organisaatioissa epäillään usein muiden yksiköiden toimintaa.
Vielä yleisempää on, että muita organisaatioita pidetään
kilpailijoina, joita vastaan on taisteltava kaikin keinoin. Koska
tällaiset ilmiöt ovat varsin tavanomaisia, vainoharhaiseen
ajatteluun liittyviä prosesseja on syytä tarkastella lähemmin.
Vainoharhaiseen ajatteluun johtavat prosessit pyrkivät
torjumaan sen mahdollisuuden, että minän toiminta
vaurioituisi henkilön kannalta ylitsepursuavan kauhistuttavan ahdistuksen kohdatessa hänet. Tämä ahdistukselta suojautuminen johtaa lopulta ajattelutapojen
voimakkaaseen vääristymiseen. Viimein tilanne vie siihen,
että henkilön ajattelu yksinkertaistuu ja jäykistyy. Hän
kykenee säilyttämään mielikuvansa itsestään vain siirtämällä
ahdistuksensa johonkin toiseen kohteeseen, kuten toiseen
henkilöön. Tämä estää häntä näkemästä toisessa olevia hyviä
itsensä ja toisen sekä toisenlaisten ihmisten välille. Tämä
muuri ilmenee luokitteluina ja oikeuttaa muurin toisella
puolella olevien ihmisten nimittelyn sekä huonon kohtelun.
Samalla tämä muuri estää ihmistä olemassa yhteydessä omiin
ja neutraaleja puolia sekä toisen inhimillisiä ja myönteisiä
käyttäytymismalleja. Samalla hän tulee rakentaneeksi muurin
kielteisiin tunteisiinsa ja oivaltamasta niiden suurta
merkitystä.