Moni meistä sanoo että on päässyt yli entisestä mutta se ei ole aina totta vaan sellainen boosting. Miksi pitäisi edes päästä? kyllä rakkaus saa säilyä vaikka uuden löytäisi. Itselleen valehtelu lohduttaa vai lohduttaako sittenkään? Minua helpotti tunnustaa että exäni oli minulle todellinen kultakimpale mutta nyt minun täytyy tyytyä hopeaan.
Eron jälkeen meni vuosi että ymmärsin miten hyvä mies minulla oikeastaan oli mutta olen vaatimaton ja vähempikin riittää etten jää yksin kun olen vanha. Tosi rakkaus vaatii paljon vuosia yhdessä, mikään muu ei tuo niin vahvaa sidettä kun vuodet.
Uudet miehet on opettanut minulle miten onnekas olin ja miten pienet ongelmat meillä oli mutta nyt on aika löytää tylsä mutta vakaa suhde. En kylläkään odota uskollisuutta kuten entiseltä mieheltä sillä uudet miehet on opettanut että ei sellaista uskollisuutta löydä toista kertaa.
Eron jälkeen meni vuosi että ymmärsin miten hyvä mies minulla oikeastaan oli mutta olen vaatimaton ja vähempikin riittää etten jää yksin kun olen vanha. Tosi rakkaus vaatii paljon vuosia yhdessä, mikään muu ei tuo niin vahvaa sidettä kun vuodet.
Uudet miehet on opettanut minulle miten onnekas olin ja miten pienet ongelmat meillä oli mutta nyt on aika löytää tylsä mutta vakaa suhde. En kylläkään odota uskollisuutta kuten entiseltä mieheltä sillä uudet miehet on opettanut että ei sellaista uskollisuutta löydä toista kertaa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tietysti exästä pitää päästä yli ennen uutta suhdetta koska et voi rakastaa 100% uutta miestä jos mielessä lämpimiä ajatuksia exää kohtaan. Miehen pitää olla ykkönen ja arvostaa ja kunnioittaa häntä joka hetki.
Kaikki tyytyminen on epärehellistä noloa ja ihmisiä esineellistävää toimintaa. Itse en ikinä kykenisi tyytymään.
Uskollisuutta voi ja pitää vaatia. Jos jlku erehtyisi minua pettämään niin en suosittele että 100 metriä lähemmäs enää tulisi.
Tuntuu että kaikki valehtelee nykyään ja aika nopeasti jotain on paljastunutkin. Valehtelu on normaalia nykyään :(
En tiedä kun en ole deittaillut yli 20 vuoteen. Mitä valehdellaan?
Ei juma mikä provo. 🤣🤣
Onko ätmillä tylsä maanantaiaamu?
Joko ätmi tai mielenterveysongelmainen. Molempia on.
Tää on kyllä ihan täyttä totta. Mä aion siksi jäädä nykyiseen suhteeseen, vaikka meillä on ollut omat vaikeutemme, haasteemme. Tuskin koskaan löytäisin ketään näin rakastavaa ihmistä elämääni. ❤️
Suosittelen<3
Kyllä eksästä pitää yli päästä ja pääsikin, kun vaan antoi tarpeeksi aikaa. Ainakin 7 vuotta vei, että asian kanssa koki olevansa ihan sinut, eikä tullut enää mustasukkaiseksi eksän uudesta miehestäkään. Molempiin on hyvät välit. :)
Joudutko olemaan tekemisissä heidän kanssaan?
Kyllä, eikä se haittaa yhtään. Vietämme lastemme synttäreitäkin edelleen kaikki yhdessä jne. Kaikki mahtuvat saman katon alle niin sanotusti.
Voi harmi. Sinulla on lapsia. Se on turn off.
Aikuisia lapsia ne ovat.
Miksi ihmeessä vietätte heidän synttäreitä? En ole aikuisena ikinä viettänyt synttäreitä. Jos niin tekisin niin sairasta olis niitä vanhempien kanssa viettää kun ei vanhemmilta seksiä saa.
No, kaikilla kun ei ole sellaista elämää. Arvaa olenko tätä miettinyt itsekin, mutta minkä sille voin, että he eivät mene siellä missä on naisia. Sairasta? No jostain näkökulmasta voi niinkin ajatella. On ihmisiä joilla on ongelmia tulla toimeen ihmisten kanssa normaalisti. Tulleet koulukiusatuksi yms. He jäävät eristyksiin muista, vailla normaaleja kontakteja muihin ihmisiin. Ja ilman naista ja seksiä.
Vammaisia lapsia ?
No ei nyt ihan totaali vammaisiakaan. Äly toimii normaalisti, mutta on autismia yms. Kyllä se tekee ihmisen myös araksi, jos kiusataan koulussa. Heillä ei ole ollut koskaan hyviä kavereita muuta kuin lapsuudessa, jotka sitten myöhemmin jäivät pois kokonaan.
Surullista. Tottakai ansaitsevat synttärit jolleivat aikuisten elämää elä.
Kaikille ei ole tarjolla samaa hyvää kuin muille. Pätee myös itseeni. Tasan ei mene nallekarkit.
Riippuu tietysti minkälaisesta autismista on kyse, ei autismi aina tee ihmistä araksi.
Hiukan erilaiseksi kylläkin, esim. perfektionistiksi... ja silloin voi tulla myös spesialistiksi jollakin itseään kiinnostavalla alalla. Toisaalta kiinnostus saattaa siirtyä johonkin muuhunkin uuteen kiinnostavaan aiheeseen, ainakin minun kohdalla on käynyt niin, uuden asian oppiminen kiehtoo... ja pelottaakin.
Minua ei ainakaan autismi ole araksi tehnyt, puoliani pidän joskus liiallisestikin ja sanavarastoni on kertynyt vuosien varrella. Äkkipikaisen luonteeni vuoksi tulee joskus lauottua sellaisiakin asioita, joista olisi voinut olla sanomattakin. Sanavalmius ei aina ole hyvä ominaisuus, minulle se on ainakin tullut aina joskus kalliiksi.
Toisaalta tuppisuuna ei taatusti saavuta mitään... ei jos ei osaa kommunikoida ilman puhetta. Tosi fiksut osaavat kertoa monia asioita ruumiinkielellä, minä en.
Paljon kyllä olen oppinut sanattomasta kommunikaatiosta, kuuromykältä ystävältäni, mutt itse en ole kovin hyvä kommunikoimaan ilman puhetta, hän puolestaan osaa lukea huulilta minun puheeni. Koska en osaa kunnolla viittomakieltä, pidemmät puheet me käydään paperilla.
" Kyllä se tekee ihmisen myös araksi, jos kiusataan koulussa."
-Ei kuule aina, minusta se teki sisukkaan ja opin pitämään puoliani ihan nyrkeilläkin, mikä taas oli pöyristyttävää opettajien ja vanhempienkin mielestä! Tyttölapsi; "lyö ja puree", pojatkin pelkäsivät hullua ja jos minä joskus jäin alakynteen riidoissa, veljeni kyllä ns. "kostivat" minun selkäsaunani. Rehtorin kansliassa käytiin puhutteluissa useaankin otteeseen. Kunnes koululaiset ymmärsi jättää se "dille flikka" omaan rauhaansa.
Minun parhaat ja ainoat kaverit alaluokilla olivat minun molemmat isoveljeni.
No sinulla kävi hyvin. Minun lapsillani ei. He päättivät eristäytyä täysin koko maailmasta. Surullista katsella sellaista vierestä, kun ei voi auttaa.
Jos kaikkiakialla olisi vain tyttöjä olisiko mukava maailma
Onko se jokin harlekiiniromaaneista napattu paradigma, että vakaa suhde tarkoittaa samaa kuin tylsä suhde? 😁 Vai etkö vain itse ole koskaan kokenut vakaata suhdetta muiden kuin tylsien henkilöiden kanssa? 🤔
🦄
On rakkaus kuin virtaavaa vettä joka uomansa meihin kaivaa. Vaikka vesi lakkaisi virtaamasta ei sen jättämä uoma katoa mielemme maisemasta mihinkään.
Ei se rakkaudesta yli pääseminen ole menneisyyden kumoamista vaan sen kanssa sinuiksi tulemista, ei mitätöimistä ja kieltämistä vaan toteamista että nyt on kuivaa.
Matkamies pakkaa tavaransa ja lähtee sinne mistä kuuluu kohinaa - tai edes iloista liplatusta. Ei vesi maailmasta kadonnut ole kuten ei rakkauskaan vaikka se ei olisi juuri tässä ja juuri nyt.
Koski on kuulkaas hyvä matkamies paha paikka olla.
Liian isoja kohinoita kannattaa välttää.
-keinovaginamies-
Luulen että itse pääsin hyvin vanhasta suhteesta yli sillä että löysin elämään uusia asioita tuovan suhteen. Ei huonompi eikä parempi, ei isompi eikä pienempi, ei hyvä tai huono rakastaja, ei rikkaampi tai köyhempi. Ei mitään niistä vaan paljon erilaista, uusia harrastuksia, menoja ja tarkoituksenmukaista elämää. Olimme olleet exän kanssa samoilla arvoilla samasta maailmasta, nyt uudet kuviot ja lähtökohdat erilaiset hänellä.
Siinä vain entinen suhde jäi taka-alalle ja siellä pysyi, ei katkeruutta, mieluummin kiitollisuutta että näin kävi.
Varmaan on tärkeä selvittää, mikä meni pieleen vanhassa suhteessa, mutta minusta tärkein on se mitä löytää tilalle. Olen niitä vanhoja silloin tällöin käynyt läpi mielessäni ja hyväksynyt. Eron aika oli raskas ja luja pyrikimys rakkauden tappamiseen oii musertavaa. Nyt ei harmin häivää menneestä.
Entä sen jälkeen kun uudet asiat on tuttuja? Näyttääkö hän taas jotain uutta vai vaihdatko johonkin joka näyttää taas uutta?
Riippuu mitä sillä "ylitse pääsemisellä" tarkoitetaan. toisen perään kaipaileminen on mulle ehdoton nou nou. Sama myös itseni kyseessä ollessa. Se akuutti kaipaaminen ja sydänsuru pitää olla parantunut. Ennemmin en edes harkitse mitään uutta.
Se on kuitenkin totta, että ei kerran koettu aito rakkaus mielestä pois pyyhkiydy. Eivät ne hyvät hetket ja tunnetut tunteet mihinkään katoa. Silläkin on väliä miten on erottu. Eksäni, josta erosin hyvissä väleissä, niin en mä hänestä mitään pahaa ajattele. Me vaan emme sovi yhteen, eikä se ole kenenkään vika. Hän on hyvä tyyppi. Ei mitenkään alottajaa lainatakseni "kultaa minulle", mutta yksi tämän maailman hyvistä tyypeistä ja ihminen, johon tiedän voivani luottaa ja sama toiseen suuntaan. Sen sijaan aiempi eksäni, joka eron jälkeen kaatoin monenmoista p.skaa niskaani on mulle täysin yhdentekevä yksilö. Mä en enää nostaisi sormeakaan häntä auttaakseni.
mikä olisi hassu juttyu vahinkona: hammastshnaaa sensodyneä silmiiuin
mutta tuollsainen on ymmärrettävää jod on joku kasvovoidfen niin niin voimennä vsahingodds dilmiin
Siis yli pääseminen rakkaudesta ei tarkoitakkaan, että rakkaus loppuisi, se ei vaan enää lähennä ihmiseen, se rakkaus jää tunteena muistuttamaan sellaiseen kuvitteelliseen lippaaseen, missä on punaista satiinia sisus. 😊
Lasten äitiä kohtaan ei ole kovin hääviä fiiliksiä, mutta lasten kautta jotain sentään. Onhan hän heidän äiti.
Pari muuta suhdetta kyllä jätti kauniit lippaat, mutta en mä niitä suhteita kaipaa, vaikka on niistä mukavia muistoja.
Tyytyä johonkin? Toisaalta...mutta ei sellaiseen ihmiseen joka välttää. Pitää sitä olla jokin henkeä salpaava kokonaisuus, että sitä jotenkin sukat pyötähtää jaloissa ja ihastuu niin, että vois tehdä jotain typerääkin. 😁
Ehkä se lähtee itsestä, ehkä toisesta, mutta pitää siinä jotain kipinää olla. Enkä mä pelkää, että olisin yksin vanhanakin, vaikka en olis suhteessa. Onhan sitä muitakin ihmisiä vierellä. 😊
Ei hyvä ihme, kuka muka uskoo 🤣😂🤣🤣💦