Hyvä suhde, mutta jotain silti puuttuu

Voitte olla liian erilaisia,.mutta ei se aina ole suhteen loppu. Toisaalta nyt tässä vaiheessa kannattaa selvittää oikeasti mitä haluaa! Kummankin oltava rehellinen ensin itselle ja sitten keskustella asiasta vakavasti sen toisen kanssa. Adhd on ominaisuus minkä kanssa myös sinun on tultava toimeen. Se on sellaisen ihmisen kanssa osa sinua myös. Tavallaan. Pitää asettaa rajat. Itsellesi myös. Jos passaat kaikessa, siitä tulee itsestäänselvyys.
Olisiko teillä sitten erilaiset näkemykset siitä mitä elämältä haluaa ja miten haluaa edetä ja tehdä asioita? Itse ADHD naisena voisin sanoa, että saamattomuus on toki osa elämää ja luovuus pitää oppia kanavoimaan. Vaatii oikean moodin saada asiat etenemään ja keskityttyä yhteen asiaan kerrallaan. ADHD saattaa vaikuttaa poissaolevalta, mutta ei tee sitä tahallaan. Ajatus vaan juoksee joskus monessa muussa asiassa samalla ja jotkut adhd ihmiset pystyy keskittymään kuuntelemaansa räpeltämällä muuta samalla. He kuuntelevat kyllä joskus silloinkin kun ei siltä vaikuta. Itsellä täytyy olla sijaistoimintoja esim jos puhun puhelimessa tai pitäisi paikallaan istua kuuntelemassa jotain.

Itselleen rehellisyys kannattaa aina. Jotkut ihmiset tarvitsevat tilaa. Adhd tyyppi saattaa tarvita yhtäkkiä omaa tilaa ja lähteä vaikka toiselle puolelle Suomea sen toivossa.
Se ottaa aikaa, anna aikaa. Jos et pysty siihen ja pitkäaikaiseen prosessiin niin suosittelen miettimään suhdetta uudelleen.

Poissaolevuuteen voi liittyä myös asioita mistä hänen on vaikea puhua sinulle, mutta ei saa oikeita sanoja muosostettua, koska pelkää että suutut. Oletko kuitenkin temperamenttinen ja hiukan kontrolloiva?

Pitää ottaa myös huomioon ihmisen muukin luonne. ADHD ei määritä koko luonnetta! Se on osa ihmistä ja siitä pitää vain ammentaa se lahja.

Tsemppiä teille ❤️

Vastakohdat täydentää toisiaan, mutta sitten tarvitssn kuitenkin jotain yhteistäkin. Juuri oikeiden asioiden pitää käydä yksiinkin. Jos olette edenneet nopeastikin, on jotain saattanut jäädä huomaamatta. Adhd tyyppi tarvitsee ymmärrystä ilman turhaa syyllistämistä.
Mutta ei silti paapomista. Tarvitaan tilaa elää sitä omaa elämää. Adhd tyyppi kuormittuu helposti ihmisistä ja asioista! Tarvitsee pitkiä unia ja lepoa välillä. Vaikka olisikin sosiaalinen. Eikö olekin monimutkaista? Ei mahdotonta kuitenkaan. Mikään ei ole.

Se adhd pehmenee hyvin usealla iän myötä, mutta se voi viedä aikaa. Oletko valmis panostamaan. Suhde ja yhteinen elämä on tahtotila!
Kun kuherrusvuodet on ohi, mitä sen jälkeen?
Adhd tapaukset joskus myös kyllästyy myös nopeasti. Jos sitä kuuluu muutenkin luonteeseen, on vain kestettävä että se häipyy. Kuulostaa karulta. Tiedän. 😳
Taas täysin oikean ihmisen kanssa ei välttämättä näin käy. Se voit olla sinä se oikea. Tai sitten et. Lähesty häntä ymmärtäen. Älä vaadi ja painosta.

Toi että olet sosiaalinen ja rakastat pitkiä keskusteluja ja läsnäoloa. Harva jaksaa jauhaa a) tyhjänpäiväisiä juttuja b) parantaa maailmaa c) puhua, puhua, puhua, pelkästä puhumisen ilosta. Ainakaan selvinpäin. Ryyppääminen taas ei kannata, siinä menee terveys.

Tavallisilla hermoilla ja sosiaalisilla kyvyillä varustetulla ihmiselläkin väsyy korvat ja alkaa ketuttamaan sellaset yltiösosiaaliset ihmiset joilla on valtava tarve olla parisuhteessa äänessä koko aika. Tulee mieleen miksei se vois olla jo hetken hiljaa.

Ärsyttävää tollanen ; mitä jos joudun äitimäiseen rooliin ja työntämään miestä koko ajan eteenpäin..
Nyt sä dissaat apahasti miestä tolla lauseella.

Miks ihmeessä miehen tartteis mennä elämässä koko aika eteenpäin?
Jos mies on tyytyväinen elämäänsä, miksei se riitä sulle?
Ei kaikki haluu olla jotain suurta ja merkittävää, sitä voi olla täysin onnellinen senhetkisessä normiarkipäivässään.

Kuvitteletko sä tosiaan olevas niin paljon fiksumpi kuin mies, että sä pystyt väkisin vääntään miehen sun haluamaan muottiin?
Sinusta on jo reilussa vuodessa tullut pomottava, nalkuttava akka joka hakee toisesta vikoja. Parisuhde ei tuu onnistuun noilla konsteilla.
Kannattaisko sun kattoo välillä niitä omia huonoja puolia ja miettii siinä ohessa mitä hyvää miehessä on.

Jos olet mielestäsi hyvän miehen, niin miksi ihmeessä haluat että se mies muuttuu? Enkä tarkoita tuota keskustelua ja läsnäoloa, vaan sitä elämässä etenemistä? Mikä ihmeen pakko on edetä elämässä?

En nyt tuolla elämässä etenemisellä mitään kovin dramaattista tarkoittanut. Kuhan arkihommien aikaan saantia. Asiat joita itsekin haluaa hoitaa jäävät monesti lojumaan kunnes joku muu auttaa tai tekee puolesta.

Nuo ovat sen verran perustavanlaatuisia erilaisuuksia, että en usko tuon tulevan toimimaan. Ei kannata odottaa, että tulevaisuudessa jokin muuttuisi. Sitä odotellessa vain kärsitte epäsopivassa suhteessa ja tuhlaatte molempien aikaa.

Eli joko hyväksyt miehen tuollaisena tai sitten lähdet etsimään paremmin sinulle sopivaa miestä. Eli samankaltaista kuin sinä itse: sosiaalista ja aikaansaavaa. Sitähän sinä haluat. Mieskin saa sitten tilaisuuden löytää jonkun, joka ymmärtää häntä paremmin

Johan teillä on yhteys koska mies on mielestäsi komea. Nainen aina valitsee miehen ulkonäön perusteeella ja sitten huomaakin että se ei ole hyvä kumppani. Naisten on vaikea tajuta ettei täydellistä miestä ei ole. Löytyy vikoja aina jotain ja sitten valitatte näillä palstoilla siitä. Koita nyt hyvä nainen hyväksyä miehen viat ja puutteet ettei se ol yhtä täydellinem kuin sinä ta sitten eroat ja lopetet tuon valittamisen ja voit elää sinkkuna tyytyväisenä eikä silloin tarvii murehtia että miehet ei olekkaan täydellisiä.