Onko itseään täynnä olevia ihmisiä?

Anonyymi-ap

Siis olen pohtinut, että onko sellainen ihminen täynnä ja ajatteleeko vain itseään, jos vaatii parilta samanlaisia ominaisuuksia, kuin itsellä on? Tarkoitan esim. samat harrastukset, ruokamieltymykset, ajatukset yleensä. Jos vähänkin on poikkeava (erilainen), niin jatkoja ei tule ja turha yrittää saada tästä ihmisestä kumppania. Nyt puolet avioliitoista päättyy eroon ja erilaisissa parisuhdeohjelmissa, mitä tv:ssä tulee, ei koskaan tule mistään mahdollisista pareista sittenkään pareja. Miten tämä ennen onnistui, kun ei ollut tv:tä, autoja, välimatkat pitkät tai se pari sittenkin naapurissa?

66

328

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Jos kaikki pitää olla samaa, niin se on outoa. Samantyyppinen ajatusmaailma, arvot jne. on järkevyyttä ja pragmaattisuutta ja helpottaa yhteiseloa. Sen sijaan vaatimus samoista harrastuksista tai vaikka ruokavaliosta tmv. on ihan typerää. Tosin jos se ruokavalion on vaikka jotenkin arvojen sanelemaa, niin sitten se tajuaa, sillä muutoin se olisi ikuinen kiistakapula.

    • Anonyymi

      "Miten tämä ennen onnistui, kun ei ollut tv:tä, autoja, välimatkat pitkät tai se pari sittenkin naapurissa?"

      Siten, että iso osa ihmisistä kitkutteli väkipakolla yhdessä sen toisen kanssa, vaikka lähinnä suorastaan inhosi sitä siippaansa. Mitä vähemmän yhteistä aikaa, niin sitä parempi.

      • Anonyymi

        Tai sitten vaan oli enemmän välittämistä ja yksinkertaista maan-& elämänläheisyyttä, vähemmän minäminä-tärkeilyä ja jatkuvaa kaikesta valittamista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai sitten vaan oli enemmän välittämistä ja yksinkertaista maan-& elämänläheisyyttä, vähemmän minäminä-tärkeilyä ja jatkuvaa kaikesta valittamista.

        No mitä niiden vanhankansa ihmisten juttuja on kuunnellut ja tarinoita niistä liitoista, niin se on ollut kuten sanoin. Minä minäähän sekin on täynnä ollut ja yhdessä on pysytty sen minäminän selviämisen ja sosiaalisen stigman takia. Todellisuudessa omassa päässä on valataosa ajatellut sen kumppanin olevan ihan perseestä, mutta kun ei siitä eroonkaan pääse. Ja joo mitä turhaan valittaa, kun ei se asia siitä valittamalla mihinkään muutu? Ennemmin ovat käyttäneet sen energian sen toisen välttelyyn kun valittamiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai sitten vaan oli enemmän välittämistä ja yksinkertaista maan-& elämänläheisyyttä, vähemmän minäminä-tärkeilyä ja jatkuvaa kaikesta valittamista.

        Ja jos on käynyt tuuri niin ei ole tullut valittua sellasta, joka hakkaa kirveellä tai kaulimella ja sitä on ollut syytä pitää onnellisena elämänä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai sitten vaan oli enemmän välittämistä ja yksinkertaista maan-& elämänläheisyyttä, vähemmän minäminä-tärkeilyä ja jatkuvaa kaikesta valittamista.

        Kantsii siis oikeesti jutella sellasten ihmisten kanssa, jotka elänyt tota aikaa. Kyllä heitäkin vielä on elossa. Tosin ne onnettomimmat tapaukset tietenkin ovat jo aikaa sitten kuolleet. Ja jos ei juttelemaan pääse, niin kyllä heidän kertomuksiaan on taltioitu niin tekstinä kun videoillekin. Kannattaa ihan aidosti tutustua, niin ei ole tollasta romantisoitua kuvaa siitä mitä se pariskuntien yhteiselo on aikoinaan ollut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja jos on käynyt tuuri niin ei ole tullut valittua sellasta, joka hakkaa kirveellä tai kaulimella ja sitä on ollut syytä pitää onnellisena elämänä.

        Noin se on tainnu pitkälti olla. Jos kuuntelee mitä ne perusteet on, kun joku sanoo "saaneensa hyvä miehen"vaimon", niin ne perusteet on, että ei riidelty, ei olla väkivaltaa, ei ryypätty, oli ruokaa jne. TOSI harvassa on ne, jotka ovat sanoneet olleensa onnellisia tai rakastaneensa sitä toista. Ja oikeeestan jokikinen joka sanoo saaneensa sen hyvä kumppanin, sanoo olleensa onnekas ja että muilla ei ollu käyny samanlainen tuuri. He tiedostivat sen, että se ettei tullut jatkuvasti kotona hakatuksi oli onnekasta.


      • Anonyymi

        En usko tuohon. Aikaisemmat sukupolvet eivät olleet yhtä itsekeskeisiä ja pinnallisia kun aikaisemmin. Toista osattiin kunnioittaa paremmin noin yleisesti.

        Täysin turhaa selitellä että aikanaan kaikki parit olivat yhdessä hammasta purren.

        Se on enemmän nykypäivän ongelma.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En usko tuohon. Aikaisemmat sukupolvet eivät olleet yhtä itsekeskeisiä ja pinnallisia kun aikaisemmin. Toista osattiin kunnioittaa paremmin noin yleisesti.

        Täysin turhaa selitellä että aikanaan kaikki parit olivat yhdessä hammasta purren.

        Se on enemmän nykypäivän ongelma.

        Ole uskomatta sitten siihen mitä ne ihmiset itse kertovat. Heillä varmasti on hirvittävän paljon syitä valehdella ja vieläpä massana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En usko tuohon. Aikaisemmat sukupolvet eivät olleet yhtä itsekeskeisiä ja pinnallisia kun aikaisemmin. Toista osattiin kunnioittaa paremmin noin yleisesti.

        Täysin turhaa selitellä että aikanaan kaikki parit olivat yhdessä hammasta purren.

        Se on enemmän nykypäivän ongelma.

        Millä perusteella väität tuollaista? Et ollut sitä näkemässä. Oletat vain.
        Ihminen on aina ollut sama. Mitä jos lukisit aiheesta tehtyjä kirjoja. Vaikkapa oikeasti eläneiden ihmisten postuumina julkaistuja päiväkirjoja. Kyllä niissä on aikamoista valitusta nimenomaan avioliiton kurjuudesta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En usko tuohon. Aikaisemmat sukupolvet eivät olleet yhtä itsekeskeisiä ja pinnallisia kun aikaisemmin. Toista osattiin kunnioittaa paremmin noin yleisesti.

        Täysin turhaa selitellä että aikanaan kaikki parit olivat yhdessä hammasta purren.

        Se on enemmän nykypäivän ongelma.

        Ai että ihan turhaa sanoa niin?. Miksi se olisi turhaa kun se on totta. Kyllä ennenkin oli myös hyviä liittoja. Mutta huonoista tai ihan kamalista liitoista ei päässyt pois. Ennen nimenomaan oltiin huonossakin liitossa yhdessä hammasta purren koska erota ei voinut. Tämä on fakta. Voithan sinä elättää unelmaa entisajan jaloista ja epäitsekkäistä ihmisistä mutta siinä ei ole mitään perää.

        Tiedän liiton 1940-luvulta jossa vaimo ei voinut erota väkivaltaisesta miehestä koska lapsia oli kymmenen eikä naisella ollut paikkaa minne mennä. Hän vihasi miestä ja jäätyään leskeksi hän puki hautajaisiin punaisen mekon näyttääkseen koko kylälle että Minähän en sure vaan tämä on juhlapäivä, olen onnellinen kun tuo hirviö on haudassa, . Joskus hän kävi miehen haudalla ja sylkäisi sinne. Hän oli ollut liitossa väkisin ja hammasta purren.

        Nyt ei olla yhdessä hammasta purren. Jos yhteiselämä ei suju ja on kerta kaikkiaan paha olla niin nykyään erotaan. Ja se on hyvä asia!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millä perusteella väität tuollaista? Et ollut sitä näkemässä. Oletat vain.
        Ihminen on aina ollut sama. Mitä jos lukisit aiheesta tehtyjä kirjoja. Vaikkapa oikeasti eläneiden ihmisten postuumina julkaistuja päiväkirjoja. Kyllä niissä on aikamoista valitusta nimenomaan avioliiton kurjuudesta

        No paneudu sinä noihin pettämiskuvioihin jos se sinua niin helvetisti kiinnostaa.
        Minulla on ikää sen verran että isovanhempiani ja heidän tuttaviaan katsellessa hyvin harvoin oli mitään erikoista havaittavissa. Toki jotkut olivat eronneet mutta tilastot olivat täysin eriluokkaa kuin nyt.

        Keskity sinä perusteluinesi panetteluun aikaisempien sukupolvien avioelämästä jos se sinua kiinnostaa. Luulisi että tämän päivän hetki ja meno olisi ajankohtaisempaa.

        Ja kirjathan eivät kerro mitään totuutta menneestä globaalisti, tämän päivän elämässä kaikki on koettavissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai että ihan turhaa sanoa niin?. Miksi se olisi turhaa kun se on totta. Kyllä ennenkin oli myös hyviä liittoja. Mutta huonoista tai ihan kamalista liitoista ei päässyt pois. Ennen nimenomaan oltiin huonossakin liitossa yhdessä hammasta purren koska erota ei voinut. Tämä on fakta. Voithan sinä elättää unelmaa entisajan jaloista ja epäitsekkäistä ihmisistä mutta siinä ei ole mitään perää.

        Tiedän liiton 1940-luvulta jossa vaimo ei voinut erota väkivaltaisesta miehestä koska lapsia oli kymmenen eikä naisella ollut paikkaa minne mennä. Hän vihasi miestä ja jäätyään leskeksi hän puki hautajaisiin punaisen mekon näyttääkseen koko kylälle että Minähän en sure vaan tämä on juhlapäivä, olen onnellinen kun tuo hirviö on haudassa, . Joskus hän kävi miehen haudalla ja sylkäisi sinne. Hän oli ollut liitossa väkisin ja hammasta purren.

        Nyt ei olla yhdessä hammasta purren. Jos yhteiselämä ei suju ja on kerta kaikkiaan paha olla niin nykyään erotaan. Ja se on hyvä asia!

        Ja minä tiedät saksalais-suomalaisen avioliiton jo 30-luvun lopulta.
        Mies osallistui saksalaisena sotaan, jäi vangiksi 1943 idässä. Vaimo ei suostunut hyväksymään sitä että mies julistettiin kuolleeksi kadonneena. Kului 10v ja Hampuriin palasi juna Nliitosta jossa palautettiin viimeisiä sotavankeja Saksaan. Kyseinen mies oli selvinnyt, oli tässä junassa ja palasi kotiinsa joka oli korjausten jälkeen pystyssä yhä samassa osoitteessa. Sen uudelleen kohtaamisen jälkeen eivät olleet kuulemma erossa koskaan tämän jälkeen.

        Tosi tarina Saksan Hampurista.
        Toki löytyy tositarinoita siitä että vaimo ei odottanut eikä sitä voinut ehkä odottaakaan.

        1940-luvulla tuo mainitsemasi tapaus olisi ollut vainajan häpäisemistä etenkin jos kyseessä olisi ollut sodassa kaatunut mies. Ja vainajan hautapaikalle myöhemmin sylkeminen osoittaa jonkinlaista hengistä sairautta.

        Kuka tässä on estänyt ketään eroamasta, sotket asian sisällön nyt täysin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja minä tiedät saksalais-suomalaisen avioliiton jo 30-luvun lopulta.
        Mies osallistui saksalaisena sotaan, jäi vangiksi 1943 idässä. Vaimo ei suostunut hyväksymään sitä että mies julistettiin kuolleeksi kadonneena. Kului 10v ja Hampuriin palasi juna Nliitosta jossa palautettiin viimeisiä sotavankeja Saksaan. Kyseinen mies oli selvinnyt, oli tässä junassa ja palasi kotiinsa joka oli korjausten jälkeen pystyssä yhä samassa osoitteessa. Sen uudelleen kohtaamisen jälkeen eivät olleet kuulemma erossa koskaan tämän jälkeen.

        Tosi tarina Saksan Hampurista.
        Toki löytyy tositarinoita siitä että vaimo ei odottanut eikä sitä voinut ehkä odottaakaan.

        1940-luvulla tuo mainitsemasi tapaus olisi ollut vainajan häpäisemistä etenkin jos kyseessä olisi ollut sodassa kaatunut mies. Ja vainajan hautapaikalle myöhemmin sylkeminen osoittaa jonkinlaista hengistä sairautta.

        Kuka tässä on estänyt ketään eroamasta, sotket asian sisällön nyt täysin.

        Kukaan ei ole sanonut, etteikö hyvinkin liittoja olisi ollut olemassa. Ne vaan ovat olleet harvinaisuusksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei ole sanonut, etteikö hyvinkin liittoja olisi ollut olemassa. Ne vaan ovat olleet harvinaisuusksia.

        Nykyään harvinaisuuksia, aikasemmin ei niinkään poikkeuksia tietenkin lukuunottamatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyään harvinaisuuksia, aikasemmin ei niinkään poikkeuksia tietenkin lukuunottamatta.

        Ei vaan nimenomaan harvinaisuuksia aiemmin. Nykyänkin harvinaisia, mutta hieman vähemmän harvinaisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No paneudu sinä noihin pettämiskuvioihin jos se sinua niin helvetisti kiinnostaa.
        Minulla on ikää sen verran että isovanhempiani ja heidän tuttaviaan katsellessa hyvin harvoin oli mitään erikoista havaittavissa. Toki jotkut olivat eronneet mutta tilastot olivat täysin eriluokkaa kuin nyt.

        Keskity sinä perusteluinesi panetteluun aikaisempien sukupolvien avioelämästä jos se sinua kiinnostaa. Luulisi että tämän päivän hetki ja meno olisi ajankohtaisempaa.

        Ja kirjathan eivät kerro mitään totuutta menneestä globaalisti, tämän päivän elämässä kaikki on koettavissa.

        Mihin ihmeen pettämiskuvioihin? En puhunut uskollisuudesta enkä uskottomuudesta yhtään mitään. Uskottomuus ei sitä paitsi ole pahinta mitä avioliitossa voi toiselle tehdä. Pahinta on väkivalta, henkinen tai fyysinen.

        Ja kehuskele sinä kaikin mokomin korkealla iälläsi. Ei se kyllä sinänsä ole mikään ylpeyden aihe sen enempää kuin nuori ikäkään. Harva pystyy vaikuttamaan omaan syntymävuoteensa.

        Mistä päättelet että olen nuoremou kuin sinä? Olen 65. Sitä tuskin voi sanoa nuoreksi iäksi.

        Minä olen siis sekä lukenut aitoja päiväkirjoja että kuunnellut vanhemman polven ihmisten kuvauksia avioliitoistaan.

        Totta on, nykyään erotaan paljon paljon enemmän kuin ennen. Ja se on hyvä juttu! TIEDÄN paljon vanhoja ihmisiä jotka pysyivät kurjassa liitossa koska ero oli sosiaalinen häpeä ja taloudellinen katastrofi.

        Ne jotka puhuvat potaskaa tyyliin "ihmiset eroavat liian helposti" tuskin ovat seuranneet läheltä yhdenkään parin eroamista. Minä olen jo työni puolesta seurannut monen monen parin eroprosessia. Yksikään ero ei ole tapahtunut helposti. Kaikissa on itketty, pelätty, yritetty loppuun asti, kärsitty, annettu anteeksi, toivottu parasta. Ja lopulta annettu periksi kun ei siitä mitään tullut.

        On älytöntä pilata elämänsä huonossa liitossa. Jos erehtyy menemään työpaikkaan jossa on paha olla, niin sieltä saa lähteä. Kukaan ei höpise että olet petturi kun et jää siihen samaan paikkaan eläkeikään asti. Miksi sitten on edelleen olemassa kaltaisiasi moralisteja joiden mielestä avioliiton on kestettävä kuolemaan asti, vaikka siinä olisi kuinka paha olla?

        Toistan. Tiedän mistä puhun. Olen katsonut ihmisten elämää läheltä. Ja lukenut paljon - siis päiväkirjoja, kirjeitä ja muita dokumentteja. Ja kuunnellut vanhojen ihmisten kertomuksia.

        Totta kai olen kuullut myös kuvauksia onnellisista liitoista, elämänpituisesta rakkaudesta ja hyvästä kumppanuudesta. Sellaiset liitot kestivät entisaikaan ja kestävät nykyäänkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja minä tiedät saksalais-suomalaisen avioliiton jo 30-luvun lopulta.
        Mies osallistui saksalaisena sotaan, jäi vangiksi 1943 idässä. Vaimo ei suostunut hyväksymään sitä että mies julistettiin kuolleeksi kadonneena. Kului 10v ja Hampuriin palasi juna Nliitosta jossa palautettiin viimeisiä sotavankeja Saksaan. Kyseinen mies oli selvinnyt, oli tässä junassa ja palasi kotiinsa joka oli korjausten jälkeen pystyssä yhä samassa osoitteessa. Sen uudelleen kohtaamisen jälkeen eivät olleet kuulemma erossa koskaan tämän jälkeen.

        Tosi tarina Saksan Hampurista.
        Toki löytyy tositarinoita siitä että vaimo ei odottanut eikä sitä voinut ehkä odottaakaan.

        1940-luvulla tuo mainitsemasi tapaus olisi ollut vainajan häpäisemistä etenkin jos kyseessä olisi ollut sodassa kaatunut mies. Ja vainajan hautapaikalle myöhemmin sylkeminen osoittaa jonkinlaista hengistä sairautta.

        Kuka tässä on estänyt ketään eroamasta, sotket asian sisällön nyt täysin.

        Lisäys edelliseen.

        Minulla ikää sen verran että isovanhempani kuolivat jo 1970-luvulla ja omat vanhempani vuosien 2005-2010 välisenä aikana.

        P.S. Älytöntä tuo ikävuosiinsa vetoaminen. Ikä ei ole mikään ansio.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei vaan nimenomaan harvinaisuuksia aiemmin. Nykyänkin harvinaisia, mutta hieman vähemmän harvinaisia.

        En tiedä mitä sepustelut mutta kyllä aikaisemmilla sukupolvilla löytyi enemmän kunnioitusta (siis yleisesti) kun nykyisillä avioerosukupolvilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisäys edelliseen.

        Minulla ikää sen verran että isovanhempani kuolivat jo 1970-luvulla ja omat vanhempani vuosien 2005-2010 välisenä aikana.

        P.S. Älytöntä tuo ikävuosiinsa vetoaminen. Ikä ei ole mikään ansio.

        Eihän tässä ole kyse mistään ikävuosista vaan ajan hengestä ja suhtautumisesta aikaisempina vuosikymmeninä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja minä tiedät saksalais-suomalaisen avioliiton jo 30-luvun lopulta.
        Mies osallistui saksalaisena sotaan, jäi vangiksi 1943 idässä. Vaimo ei suostunut hyväksymään sitä että mies julistettiin kuolleeksi kadonneena. Kului 10v ja Hampuriin palasi juna Nliitosta jossa palautettiin viimeisiä sotavankeja Saksaan. Kyseinen mies oli selvinnyt, oli tässä junassa ja palasi kotiinsa joka oli korjausten jälkeen pystyssä yhä samassa osoitteessa. Sen uudelleen kohtaamisen jälkeen eivät olleet kuulemma erossa koskaan tämän jälkeen.

        Tosi tarina Saksan Hampurista.
        Toki löytyy tositarinoita siitä että vaimo ei odottanut eikä sitä voinut ehkä odottaakaan.

        1940-luvulla tuo mainitsemasi tapaus olisi ollut vainajan häpäisemistä etenkin jos kyseessä olisi ollut sodassa kaatunut mies. Ja vainajan hautapaikalle myöhemmin sylkeminen osoittaa jonkinlaista hengistä sairautta.

        Kuka tässä on estänyt ketään eroamasta, sotket asian sisällön nyt täysin.

        Totta kai ennenkin on ollut myös hyviä liittoja. Nykyäänkin on myös hyviä liittoja. Mutta ennen hyvien liittojen suhteellinen osuus oli pienempi koska huonoista liitoista ei erottu. Nykyään erotaan jos liitossa on paha olla. On HYVÄ asia että erotaan paljon. Se osoittaa että ihmisiä ei kiduteta pakottamalla heidät jäämään kurjaan suhteeseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä mitä sepustelut mutta kyllä aikaisemmilla sukupolvilla löytyi enemmän kunnioitusta (siis yleisesti) kun nykyisillä avioerosukupolvilla.

        Eikä löytynyt. Perheväkivaltaa oli enemmän kuin nykyään. Ykyään sellaisesta suhteesta lähdetään. Entisaikaan vaiettiin ja kärsittiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän tässä ole kyse mistään ikävuosista vaan ajan hengestä ja suhtautumisesta aikaisempina vuosikymmeninä.

        Ajan henki oli ennen sellainen että kärsi kärsi niin kirkkaamman kruunun saat. Tai että kärsi hiljaa ja näytä iloista naamaa etteivät naapurit arvaa.


    • Anonyymi

      Oletkos koskaan miettinyt sitä millasta on sellainen yhteiselo, jossa kaikki on jatkuvaa kompromissin hakemista? Kumpikaan ei koskaan saa mitä haluaa, eikä kumpikaan ole koskaan oikeasti tyytyväinen mihinkään, jompikumpi tekee jatkuvasti jotakin mitä ei halua. Tekiskö sellainen parisuhde sut onnelliseksi? Puolet ajasta tekisit ite asioita, joita et halua ja puolet ajasta toinen on naama norsun veellä, ihanaa elämää?

      • Anonyymi

        Onhan se totta, mutta tarkoitin, että miksi vastapuolen pitää olla tismalleen samanlainen, kuin itsekin on? Näitä ihmisiä löytyy valitettavan paljon vaatimuksineen. Eihän täysin samanlaista ihmistä löydy. Kaikissa meissä on jotain erilaista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se totta, mutta tarkoitin, että miksi vastapuolen pitää olla tismalleen samanlainen, kuin itsekin on? Näitä ihmisiä löytyy valitettavan paljon vaatimuksineen. Eihän täysin samanlaista ihmistä löydy. Kaikissa meissä on jotain erilaista.

        Jos joku tismalleen samanlaista hakee, niin eihän siinä mitään järkeä olekaan. Vaan tietynlaisessa samanlaisuudessa tai edes samankaltaisuudessa on ehdottomasti järkeä. Sitä on muiden mahdoton määrittää, että mikä itsekullekin on tärkeetä ja mikä ei. Eli antaa ihmisten ite päätää, että missä pitää olla samanlainen ja missä sopii olla erilainen. Sita kannattaa kunnioittaa jo ihan vaan oman hyvinvoinnin kannalta, sillä muuten päätyy liittoon, jossa toinen jatkuvasti natisee jostain tai yrittää muuttaa sua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se totta, mutta tarkoitin, että miksi vastapuolen pitää olla tismalleen samanlainen, kuin itsekin on? Näitä ihmisiä löytyy valitettavan paljon vaatimuksineen. Eihän täysin samanlaista ihmistä löydy. Kaikissa meissä on jotain erilaista.

        Hakeeko joku muka tismalleen samanlaista?

        Minulle ei ole tullut vastaan ihmistä joka ei sallisi minulle mitään omaa ja erilaista.

        Eiköhän kyse ole aina joistakin tietyistä asioista jotka kokee tärkeiksi ja jotka haluaisi jakaa kumppanin kanssa. Jos jollekin ihmiselle ruoka ja ruoanlaitto on tärkeää niin totta kai hän haluaa kokkaamista harrastavan kumppanin joka tykkää suunnilleen samanlaisesta ruoasta että voidaan sitten syödäkin yhdessä. Toinen voi sen lisäksi harrastaa vaikka pitsinnypläystä ja toinen jalkapalloa eikä siinä ole mitään ongelmaa.

        Tai mies haluaa kumppanin joka hänen laillaan tykkää museoista, matkustelusta ja moottoripyöräilystä. Ei se tarkoita että hän haluaa tismalleen samanlaisen ih isen kuin itse on. . He voivat muuten olla vaikka kuinka erilaisia, mutta tämän pitää olla se yhteinen asia. koska unelmoi yhteisistä matkoista kesäisin moottoripyörän päällä. Olisi kiva ihailla maisemia yhdessä kun nainen istuu kyydissä ja koluta eri paikkakuntien museoita. Mies ajattelee että muuten se unelmien nainen saa tehdä mitä haluaa ja olla kiinnostunut ihan mistä vain.. Kaiken ei tarvitse olla yhteistä eikä kaikkea tarvitse jakaa. Mutta jos hän ei halua istua pyörän kyytiin eikä kierrellä tutkimassa muinaismuistoja niin hän on ihan väärä Kumppani minulle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hakeeko joku muka tismalleen samanlaista?

        Minulle ei ole tullut vastaan ihmistä joka ei sallisi minulle mitään omaa ja erilaista.

        Eiköhän kyse ole aina joistakin tietyistä asioista jotka kokee tärkeiksi ja jotka haluaisi jakaa kumppanin kanssa. Jos jollekin ihmiselle ruoka ja ruoanlaitto on tärkeää niin totta kai hän haluaa kokkaamista harrastavan kumppanin joka tykkää suunnilleen samanlaisesta ruoasta että voidaan sitten syödäkin yhdessä. Toinen voi sen lisäksi harrastaa vaikka pitsinnypläystä ja toinen jalkapalloa eikä siinä ole mitään ongelmaa.

        Tai mies haluaa kumppanin joka hänen laillaan tykkää museoista, matkustelusta ja moottoripyöräilystä. Ei se tarkoita että hän haluaa tismalleen samanlaisen ih isen kuin itse on. . He voivat muuten olla vaikka kuinka erilaisia, mutta tämän pitää olla se yhteinen asia. koska unelmoi yhteisistä matkoista kesäisin moottoripyörän päällä. Olisi kiva ihailla maisemia yhdessä kun nainen istuu kyydissä ja koluta eri paikkakuntien museoita. Mies ajattelee että muuten se unelmien nainen saa tehdä mitä haluaa ja olla kiinnostunut ihan mistä vain.. Kaiken ei tarvitse olla yhteistä eikä kaikkea tarvitse jakaa. Mutta jos hän ei halua istua pyörän kyytiin eikä kierrellä tutkimassa muinaismuistoja niin hän on ihan väärä Kumppani minulle.

        Samaa mieltä. Sopivasti (tärkeissä asioissa) samaa ja myös samaa arvomaailmaa, sitten täydentävää erilaisuutta asioissa, joissa se on ok puolin ja toisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hakeeko joku muka tismalleen samanlaista?

        Minulle ei ole tullut vastaan ihmistä joka ei sallisi minulle mitään omaa ja erilaista.

        Eiköhän kyse ole aina joistakin tietyistä asioista jotka kokee tärkeiksi ja jotka haluaisi jakaa kumppanin kanssa. Jos jollekin ihmiselle ruoka ja ruoanlaitto on tärkeää niin totta kai hän haluaa kokkaamista harrastavan kumppanin joka tykkää suunnilleen samanlaisesta ruoasta että voidaan sitten syödäkin yhdessä. Toinen voi sen lisäksi harrastaa vaikka pitsinnypläystä ja toinen jalkapalloa eikä siinä ole mitään ongelmaa.

        Tai mies haluaa kumppanin joka hänen laillaan tykkää museoista, matkustelusta ja moottoripyöräilystä. Ei se tarkoita että hän haluaa tismalleen samanlaisen ih isen kuin itse on. . He voivat muuten olla vaikka kuinka erilaisia, mutta tämän pitää olla se yhteinen asia. koska unelmoi yhteisistä matkoista kesäisin moottoripyörän päällä. Olisi kiva ihailla maisemia yhdessä kun nainen istuu kyydissä ja koluta eri paikkakuntien museoita. Mies ajattelee että muuten se unelmien nainen saa tehdä mitä haluaa ja olla kiinnostunut ihan mistä vain.. Kaiken ei tarvitse olla yhteistä eikä kaikkea tarvitse jakaa. Mutta jos hän ei halua istua pyörän kyytiin eikä kierrellä tutkimassa muinaismuistoja niin hän on ihan väärä Kumppani minulle.

        Tässä toinenkin komppaa tuota. Mä en ymmärrä mistä täällä aina välillä ilmenevä ajatus siitä, että olisi jotenkin väärin etsiä samanmielistä seuraa, oikein kumpuaa. Koetaanko se vaatimukseksi, että itse pitäisi muuttua? Vai koetaanko se moitteeksi tai arvosteluksi, jos on itse toisenlainen? Minä ainakaan en osaa ottaa arvosteluna sitä, jos joku toinen toivoo elämältään muuta kuin minä toivon. En usko suurimman osan ihmisistä sitä niin tarkoittavan. Eihän se, jos toinen ei tykkää vaikkapa lemmikeistä ja ei halua niitä, nyt ole mikään moite sellaiselle, joka taas haluaa vaikkapa kissan. Tai jos tykkää luontoretkistä ja vaelluksesta, niin eihän se ole moite tiukasti urbanissa ympäristössä viihtyvää ihmistä kohtaan. Tietenkin nuo molemmat on mahdollista pukea moitteiksi ja haukuiksikin, mutta ihan vaan neutraaleina toiveina noissa ei ole mitään pahantahtoista ketään kohtaan. Miksi osalla ihmisistä on pipo niin kauhean kireällä kaikessa aivan tuntemattomienkin ihmisten parinvalintaan liittyvässä?


      • Anonyymi

        Mitä tarjoat tämän päivän avioliitoille muuta kuin alkamalla hakea esimerkkejä vanhemmilta sukupolvilta heidän huonoista kokemuksistaan joita et ollut edes silloin näkemässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos joku tismalleen samanlaista hakee, niin eihän siinä mitään järkeä olekaan. Vaan tietynlaisessa samanlaisuudessa tai edes samankaltaisuudessa on ehdottomasti järkeä. Sitä on muiden mahdoton määrittää, että mikä itsekullekin on tärkeetä ja mikä ei. Eli antaa ihmisten ite päätää, että missä pitää olla samanlainen ja missä sopii olla erilainen. Sita kannattaa kunnioittaa jo ihan vaan oman hyvinvoinnin kannalta, sillä muuten päätyy liittoon, jossa toinen jatkuvasti natisee jostain tai yrittää muuttaa sua.

        Ikinä en ole etsinyt "samanlaista" naista elämäni aikana. En mä sellasiin asioihin ole kiinnittänyt mitään huomiota. Vaan se että se juttu tai kuvio miksi sitä sanotaankin, on toiminut.

        Sehän se siinä on ideana aina ollut.

        Nää hakkaamiset, perheväkivalta, pettäminen ja alistaminen eivät kuulu mihinkään suhdekuvioon eli ne ovat täysin luonnottomia tapauksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ikinä en ole etsinyt "samanlaista" naista elämäni aikana. En mä sellasiin asioihin ole kiinnittänyt mitään huomiota. Vaan se että se juttu tai kuvio miksi sitä sanotaankin, on toiminut.

        Sehän se siinä on ideana aina ollut.

        Nää hakkaamiset, perheväkivalta, pettäminen ja alistaminen eivät kuulu mihinkään suhdekuvioon eli ne ovat täysin luonnottomia tapauksia.

        Niin, sitä tiettyä samanlaisuutta voi etsi tietoisesti tai tiedostamatta. Sinä olet etsinyt tiedostamatta ja siksi se kuvio on toiminut. Itse asia ei muutu mihinkään sillä sanoittaako sen auki vai meneekö intuitiolla.


    • Anonyymi

      Nykyaika on sellaista minä-ihmisten identiteetinrakentelua tyhjäksi käyvässä valintakauppamaailmassa, sairauteen ja harhaisuuteen asti.

      • Anonyymi

        ...Joskus ennen samat asiat eivät olleet ongelmia ja kannettavia huolia, eivät hyvässä eivätkä huonossa mielessä.


      • Anonyymi

        Joo, sillon ne ongelmat oli paljon konkreettisempia - kuten että mistä saada ruokaa huomenna.


      • Anonyymi

        Olen täysin samaa mieltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ...Joskus ennen samat asiat eivät olleet ongelmia ja kannettavia huolia, eivät hyvässä eivätkä huonossa mielessä.

        Höpö höpö. Meinaatko että ennen kumppaniksi kelpasi kuka vain? Toisen persoonalla ei siis ollut mitään väliä? Väitätkö etteivät ihmiset etsi eet kumppanikseen jota kuta jonka kanssa syttyi tunne sielunkumppanuudesta? Ei tarvi but synkata eikä viihtyä yhdessä, riitti kun toisella oli muna ja toisella pimppi? Eli väitätkö että ihmiset olivat entisaikaan ääliöitä?


      • Anonyymi

        Just. Samanlaisista asioista kiinnostuneen kumppanin etsiminen on siis pelkkää itsekästä minä-ihmisen rakentelua. Jos tykkää olla mökillä ja käydä marjassa niin ei saa toivoa että kumppanikin tykkää sellaisesta. Pitää hyväksyä sellainen joka ahdistuu maalla jo kolmantena päivänä ja haluaa keskikaupungin vilskeeseen.


    • Anonyymi

      Sos.media ohjaa ihmisten käyttäytymistä ja kuka ei sitä ymmärrä olkoot ymmärtämättä.

    • Anonyymi

      Äärimmäinen esimerkki on se, että henkilö valitsee parikseen sellaisen, joka on rikas ja pystyy elättämään hänet. Kuuluisuudestakaan ei ole haittaa.... :)

      • Anonyymi

        Kai sinäkin ymmärrät, että tuollaiset kullankaivajaihmiset etsivät itsensä kanssa hyvin ERILAISTA. Vähän kuten miehet, jotka lääväävät kaljakoriensa kanssa sohvalla, ja kuvittelevat naisia olennoiksi, joilla on joku ylimaallinen "hoivavietti" tulla järjestelemään jonkun turhan aikuisikäisen porsaan ympäristöä. Ei tule löytymään.


      • Anonyymi

        Silikonirintaiset kullankaivajanaiset ja muut huomiohuoraavat somelumput eivät etsi samanlaista, vaan erilaista. Jos he etsisivät samanlaista, he kai haluaisivat miestä, joka on vehkeet levällään somessa aamusta iltaan ja yrittää olla mahdollisimman hyvännäköinen houkutellakseen mammonaa luokseen - kuten he itse tekevät.

        Heidän etsimänsä miestyyppi on joiltakin osin heidän vastakohtansa - uraihminen, syntymävarakas ihminen, todennäköisesti vähän sovinisti-ihminen pukuhuonepuheineen. Sellainen, joka ei etsi myöskään samanlaista - syntymävarakasta uraihmistä - vaan haluaa juuri jonkun silikoni-ihmisen, itsensä vastakohdan.

        Tällaiset parit ovat ihan sallittuja siinä missä muutkin, jos on vapaaehtoista. En osaa heitä oikein arvostaa, mutta sellaisten pariutuminen ei taas minulle kuulu. Maailman tulee olla moniarvoinen.


    • Anonyymi

      Mitä itsekästä siinä on, että etsii samanhenkistä ihmistä? On epärealistista kuvitella löytävänsä sellaisen joka on joka suhteessa (harrastukset, ideologia, elämänrytmi jne.) täsmälleen samanlainen, mutta ei siinä mitään väärää ole. Minusta olisi tylsää seurustella IHAN itseni kaltaisen ihmisen kanssa. Sehän olisi kuin seurustelisi peilikuvansa kanssa. Mutta on hyvä jos arvomaailma on samanlainen, samoin käsitys siitä mitä parisuhteelta toivoo, ja lisäksi on ainakin muutama yhteinen harrastus. Se vähentää ristiriitoja ja lisää yhdessä viihtymistä.

      • Anonyymi

        Melkoinen vaatimus tuo että pitää olla muutama yhteinen harrastus, varsinkin jos on eri sukupuolien välisestä suhteesta kyse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Melkoinen vaatimus tuo että pitää olla muutama yhteinen harrastus, varsinkin jos on eri sukupuolien välisestä suhteesta kyse.

        Mitä vaatimusta siinä on. Ei mulla ainakaan ole koskaan ollut mitään ongelmaa keksiä yhdenkään miehen kanssa molemmille mieluisia yhteisiä harrastuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Melkoinen vaatimus tuo että pitää olla muutama yhteinen harrastus, varsinkin jos on eri sukupuolien välisestä suhteesta kyse.

        Melkoinen vaatimus tuo että pitää olla muutama yhteinen harrastus, varsinkin jos on eri sukupuolien välisestä suhteesta kyse."

        Ihan kohtuullinen vaatimus. Minulla on ollut lähes jokaisen exän kanssa muutama yhteinen harrastus. Ensimmäisen kanssa oli vain yksi eli teatteri, mutta se riitti koska olimme ihan intohimoisia harrastajia kumpikin. Seuraavan kanssa oli enmänkin yhteistä: luonto, kesämökkielämä sekä lukeminen. Ja seuraavan kanssa vielä enemmän:.musiikki, matkustaminen, lukeminen ja taas se teatteri. Siis peräti neljä yhteistä harrastusta. Mitä kohtuutonta ja vaikeaa siinä muka on?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Melkoinen vaatimus tuo että pitää olla muutama yhteinen harrastus, varsinkin jos on eri sukupuolien välisestä suhteesta kyse."

        Ihan kohtuullinen vaatimus. Minulla on ollut lähes jokaisen exän kanssa muutama yhteinen harrastus. Ensimmäisen kanssa oli vain yksi eli teatteri, mutta se riitti koska olimme ihan intohimoisia harrastajia kumpikin. Seuraavan kanssa oli enmänkin yhteistä: luonto, kesämökkielämä sekä lukeminen. Ja seuraavan kanssa vielä enemmän:.musiikki, matkustaminen, lukeminen ja taas se teatteri. Siis peräti neljä yhteistä harrastusta. Mitä kohtuutonta ja vaikeaa siinä muka on?

        Ei kai sitten mitään jos kerran mökkeilyt ja lukemisetkin lasketaan harrastuksiksi. Luulin että ne pitää olla jotain ihan spesiaalijuttuja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai sitten mitään jos kerran mökkeilyt ja lukemisetkin lasketaan harrastuksiksi. Luulin että ne pitää olla jotain ihan spesiaalijuttuja.

        Tietysti ne ovat harrastuksia, jos niitä tehdään usein. Miksi ne eivät olisi harrastuksia? Ja kyllähän nuo ovat varsin spesiaaleja. Eivät läheskään kaikki ihmiset lue paljoa tai mökkeile.

        Minustakin on outoa ajatella, että yhteisten harrastusten löytäminen olisi kovin vaikeaa. Itse harrastin ensimmäisen kumppanini kanssa mm. elokuvia (emme käyneet vain leffassa, vaan se oli pikkasen syvämmälle menevä juttu), kokkasimme ja tykkäsimme kokeilla eri maiden keittiöitä ja erilaisia makuja ja kävimme pitkillä kävelyillä kaupungilla. Ei niiden harrastusten tarvitse olla jotain vuorikiipeilyä, vaikka ei siinäkään mitään pahaa ole, jos molemmat siitä tykkäävät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai sitten mitään jos kerran mökkeilyt ja lukemisetkin lasketaan harrastuksiksi. Luulin että ne pitää olla jotain ihan spesiaalijuttuja.

        Mikä sinusta sitten on harrastus, jolleivät nuo ole harrastuksiksi luettavia? Millainen asia voidaan sinusta määrittää harrastukseksi? Onko purjeveneily harrastus, mutta mökkeily ei ja miksi noin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä sinusta sitten on harrastus, jolleivät nuo ole harrastuksiksi luettavia? Millainen asia voidaan sinusta määrittää harrastukseksi? Onko purjeveneily harrastus, mutta mökkeily ei ja miksi noin?

        Kyllä ne minun mielestä ja minun puolesta kelpaavat harrastuksiksi. Naisilla on vaan usein kaikki niin kauhean hienoa ja erikoista että luulin saman pätevän tässäkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne minun mielestä ja minun puolesta kelpaavat harrastuksiksi. Naisilla on vaan usein kaikki niin kauhean hienoa ja erikoista että luulin saman pätevän tässäkin.

        Tuo on lähinnä sinun ihan oma kuvitelmasi, joka ei liity mitenkään "naisiin".


      • Anonyymi

        Aivan. Vanha ukko joka haluaa kumppanikseen mahdollisimman nuoren nausen todistaakseen ympäristölle jotain. Mies joka ottaa naisen näyttelyesineeksi.

        Sellainen ies ei hKya itsensä kaltaista aan ihan erilaisen.

        Siinä ei ole kyse rakkaudesta. Eikä edes ystävyydestä vaan jostain ihan muusta. Kumppani otetaan ulkomaailmaa eikä itseä varten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne minun mielestä ja minun puolesta kelpaavat harrastuksiksi. Naisilla on vaan usein kaikki niin kauhean hienoa ja erikoista että luulin saman pätevän tässäkin.

        Miten niin naisilla on hienoa? Joku moottoripyöräily on hyvin miehinen harrastus, ja se vasta on hienoa ja kallista. Siihen jos mihin uppoaa rahaa. Puhumattakaan metsästyksestä, purjelennosta tai vuorikiipeilystä. Miesten kalliita ja hienoja juttuja. Eikä siinä mitään.

        Naiset tekevät paljon yksinkertaisempia juttuja. He käyvät kansalaisopiston joogassa tai kasvisruokakurssilla. Tai laulavat kuorossa. Viihtyvät uimahallissa. Tai tekevät käsitöitä. Sen lisäksi nainen voi tykätä laskettelusta ja elokuvissa käymisestä ja etsii sen vuoksi miestä joka tykkää niistä myös. Ja siinä vaiheessa sinä loukkaannut ja valitat että kumma kun toisen pitäisi olla ihan samanlainen! Vaikka kyse on vain laskettelusta ja leffoista, eikä miehen tarvitse ollenkaan kiinnostua kasvisruoasta, joogasta eikä käsitöistä. Tietenkin olisi kiva jos mies tulisi kuoron konserttiin yleisöksi silloin kun nainen on siellä laulamassa.

        Miesten harrastukset ne hienoja


    • Anonyymi

      Mitä itsekästä siinä on että haluaa että seurustelukumppanin kanssa olisi jotain yhteistä tekemistä? Ei se pelkän seksin ja romanttisen silmiin tuijottelun varaankaan voi rakentua. Rakkauteen kuuluu halu jakaa asioita. On vaikea jakaa mitään, jos kumpikin on kiinnostunut ihan eri asioista.


      Jos vähät välittää siitä mitä toinen harrastaa, mistä hän on kiinnostunut, mitä hän asioista ajattelee ja miten hän haluaa aikaansa viettää, niin sehän se on itsekkyyttä. Se tarkoittaa ettei välitä toisesta ollenkaan. Haluaa vain hyvännäköisen tai varakkaan tai kuuluisan eikä halua edes tietää millainen tämä on ihmisenä.

      Jos kuvittelee ettei yhteisillä kiinnostuksen kohteilla tai yhteisellä arvomaailmalla ole välä. niin miksi ollenkaan on parisuhteessa? Sehän on silloin pelkkä seksisuhde. Yleensä ihminen viihtyy samanhenkisten kanssa. Parisuhde kumppanin pitää olla sekä ystävä että rakastettu. Sellainen jonka kanssa viihtyisi vaikka ei olisi rakastunut.

    • Anonyymi

      Jo pa luontevaa on pusutella, suu del la ja
      Sanoa jopa päivit täin "rakastan" - Jos rakastaa.
      Ikävää olla ns. kulissisuhteessa, jossa mies ei
      kos - kaan noin kerro.
      Ihan kuin olisi samassa tilassa avaruusolennon tai koneen kanssa.
      Tätä ei kukaan Nainen tilaa. Ei Mieskään.

    • Anonyymi

      Vain Koneet.

    • Anonyymi

      Jos vaatii pariltaan samanlaisia ominaisuuksia kuin itsellä, ei ymmärrä elämän faktoja lainkaan.

      • Anonyymi

        Ai mitä faktoja. Kuvitteletko, että kaikki ihmisten ominaisuudet ovat ainutlaatuisia? Yksikään meistä ei lopulta ole niin erityisen uniikkin, vaikka erilaisia olemmekin. Muita samankaltaisia on maailma täynnä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai mitä faktoja. Kuvitteletko, että kaikki ihmisten ominaisuudet ovat ainutlaatuisia? Yksikään meistä ei lopulta ole niin erityisen uniikkin, vaikka erilaisia olemmekin. Muita samankaltaisia on maailma täynnä.

        Ehkä tämä on joku noiden ainutlaatuisten "lumihiutaleiden" juttu, että se oma ainutkertaisuus on suorastaan ylikorostunutta. Se on totta, että ei kukaan ole tasan samanlainen, ei edes identtinen kaksonen. Silti kuten sanoitkin tuossa yllä, maailmassa on lukematon määrä hyvinkin samankaltaisia ihmisiä, eikä samankaltaisuutta ole mitenkään erityisen vaikea löytää. En ymmärrä mikä tarve osalla ihmisistä on juuri tässä parinvalinnan kohdalla korostaa kaikkien ihmisten ainutlaatuista, suorastaa kymmenenteen potenssin ja jo ihan epärealistisiin sfääreihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai mitä faktoja. Kuvitteletko, että kaikki ihmisten ominaisuudet ovat ainutlaatuisia? Yksikään meistä ei lopulta ole niin erityisen uniikkin, vaikka erilaisia olemmekin. Muita samankaltaisia on maailma täynnä.

        Niitä joihin viittaa sanonta "the facts of life". Homo/lesbo pareissakin, vaikka osapuolet olisivatkin ominaisuuksiltaan muutoin samanlaisia, toinen on antautuvainen ja toinen on valtaavainen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niitä joihin viittaa sanonta "the facts of life". Homo/lesbo pareissakin, vaikka osapuolet olisivatkin ominaisuuksiltaan muutoin samanlaisia, toinen on antautuvainen ja toinen on valtaavainen.

        Et vastannut kysymykseen. Kysyit itse: "Jos vaatii pariltaan samanlaisia ominaisuuksia kuin itsellä, ei ymmärrä elämän faktoja lainkaan." Miten se, että on "samanlaisia ominaisuuksia" liittyy siihen, että on "muutoin samanlainen, mutta"? "Samanlaisia ominaisuuksia" ei missään kohtaa määritä kaikkia yksilön ominaisuuksia samanlaisiksi, vain osan, ison osan tai pienen osan, mutta ei missään tapauksessa kaikkia.

        Tuo kuvitelmasi lesbopareista taas on niin päin honkia, että en viitsi lähetä sitä edes korjaamaan. Sanon vain, että hyvin harvassa ovat ihmiset, jotka ovat 24/7/365 samanlaisia. Se "valtaa", jota enemmän haluttaa ja se on muutuvaista.


    • Ei kai ole järkeä vaatia tismalleen samoja ominaisuuksia. Eihän kukaan peilikuvansa kanssa halua olla? Paitsi joku narsisti ehkä haluaakin.
      Hyvä tietysti olla joitain samoja kiinnostuksen kohteita. Jos toinen tykkää löhötä sohvalla ja toinen liikkuu aktiivisesti, niin en näe sillä kovin hyvää tulevaisuutta. Vastaavia muita yhteensopivuusongelmia voi miettiä myös.

      • Anonyymi

        Sohvaperuna himoliikkuja toimi minulla täysin ongelmitta pitkässä suhteessa. Kaikki toisarvoinen hoituu kuin itsekseen, kunhan punkassa halut ja himot kohtaavat puolin ja toisin (eivät siis ole samat).


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sohvaperuna himoliikkuja toimi minulla täysin ongelmitta pitkässä suhteessa. Kaikki toisarvoinen hoituu kuin itsekseen, kunhan punkassa halut ja himot kohtaavat puolin ja toisin (eivät siis ole samat).

        En sanokaan ettei se jollakin toimis. Se on tietty millainen nainen niitä himoja herättää... Jokaisella on makunsa siinäkin erilainen.


      • Anonyymi
        PalstaRinssi kirjoitti:

        En sanokaan ettei se jollakin toimis. Se on tietty millainen nainen niitä himoja herättää... Jokaisella on makunsa siinäkin erilainen.

        Pelkään sun olevan kontrolloiva

        Pelottavia ihmisiä sellaiset

        Sinussa on sellaisia merkkejä

        Mustasukkainen vanhoista heiloista ym

        Se narsismi


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pelkään sun olevan kontrolloiva

        Pelottavia ihmisiä sellaiset

        Sinussa on sellaisia merkkejä

        Mustasukkainen vanhoista heiloista ym

        Se narsismi

        Voi voi... En ole narsistinen. Enkä kovinkaan kontrolloiva. Olen hyvin joustava. Rento ja rauhallinen jos minua ei stressaa mikään... Lepyn nopeasti.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. ALFA TV:N Konkurissi katastrofi media-alalle

      ALFA TV:n konkurssi on katastrofi, koska paljon hyviä asiaohjelmia katoaa televisiotarjonnasta ja ALFA:lla ääneen pääsi myös yrittäjiä ja tasapuolises
      Maailman menoa
      534
      1447
    2. Tajuan, että tein virheen

      kun pidin sinua hyvänä, mukavana, vaatimattomana, ymmärtäväisenä, oikeudenmukaisena ja älykkäänä ihmisenä. Sitä mielikuvaa ikävöin, en koskaan oikeaa
      Ikävä
      73
      1311
    3. Mulla on ikävä sitä aikaa

      kun säkin olit ihastunut minuun mies. Siltä se silloin alussa tuntui. Sekosin susta täysin ja tuntuu että en pääse irti enää.
      Ikävä
      54
      1096
    4. Martinan jorailut

      Ai että Martina on jäykän näköinen kun hän joraa muiden naisten kanssa botskilla Dubaissa..Ja onpa hänellä hiirenhäntä ponnariksi🙄 Tämä ei ole provo,
      Kotimaiset julkkisjuorut
      240
      1005
    5. Sano sano todella

      Onko sinulla Ikävä minua?
      Ikävä
      66
      800
    6. Arvaapa mies

      montako vuotta oon sua ihaillut salaa?
      Ikävä
      71
      757
    7. Miehet hoi!

      Kysymys teille Jos näätte ja tapaatte naisen,joka on mielestänne mukava ja haluaisitte jatkaa vaikka siitä mihin jäitte tai haluatte nähdä tämän nais
      Ikävä
      38
      669
    8. Hyvää perjantaita haaveisiin

      Onko omaa kaivattua löytynyt? Miehelle kysymystä. :)
      Ikävä
      92
      652
    9. Voiko yksi kohtaaminen

      jäädä pysyvästi mieleen?
      Ikävä
      45
      639
    Aihe