Pahin kaatumisesi?

Käytään kypärää ranne , polvi ,käsi suojuksii!

slämäsin rairil...vasen puoli kehosta paxkax....

Takaa tullut auto vasemman jalan yli(itse oikeassa reunassa autotietä), tulos 2 leikkausta nilkkaan ja 3kk kainalosauvoilla ihottumat. (pelkät rannesuojat)

Alamäessä myötätuulessa kompurointia - 15 metriä asfalttiliukua, tulos lihassärkyä ja pientä ihottumaa (rannesuojat pipo)

Hiekkaa asfaltin päällä mutkassa, tulos säärestä ihoa pois reippaasti (ranne polvisuojat)

Nykyisin aina kypärä ja polvisuojat rannesuojat, jos sauvat kotona. Kilometrejä vuodesta 99: 10000

Olin ekoilla omilla luistimilla ihan vaan "testaamassa" pari vuotta sitten, kun kaaduin loivassa alamäessä aika pahasti.
Uusissa luistimissani ei ollut jarrupalaa ei minkäänlaista, eikä minulla mitään suojia. (Eli ihan älytöntä edes lähteä liikenteeseen noin, mut ei sitä sillon älynny..)

Poikakaverini kanssa olimme sopineet että luistelen varovasti hänen takanaan ja otan kiinni kun pitää jarruttaa.. Kun sitte piti väistää sivusta tullutta pyöräilijää, niin jotenkin panikoin ja onnistuin repäisemään itseni ja kaverin kumoon. Tuloksena revenneet housun polvet ja isot veriset haavat polvissa, kyynärpäissä ja ranteissa!!
Kaveri selvisi nurmikolle,eikä loukannut itseään kovinkaan pahasti.

Tuon jälkeen en lähtenyt luistelemaan, ennekuin hankin kunnon suojat, ihan koko paketin: polviin, ranteisiin ja kyynärpäihin.
Myöhemmin hankin myös kypärän, mitä tosin käytän vain kun on sauvat antamassa lisää vauhtia..

Nelisen vuotta sitten, sauvoilla luistellessa,
auton tullessa vastaan, ulos asvaltilta.
8 tikkiä lonkkaan ja parit muut naarmut.
Elokuussa 2003 rautatien ylityksessä tasapainon menetys ja täysi spagaati. Tuloksena takareiden repeämä,joka ei vieläkään ole kunnossa.

Viime syksynä aika kohtuullisessa vauhdissa samaan suuntaan mennyt auto kääntyi oikealle suoraan eteeni! Kerkisin jotenkin lyödä toisen jalan poikittain ja lensin huonoksi onnekseni sen yli suoraan kasvot edellä auton kyljen ja katon taitteeseen! Törmäys oli kuitenkin minulle tosi raju ja ambulanssilla siitä lähdettiin sairaalaan ja kovaa!

Pahin oli tosiaan leukojen murtuminen tosi pahasti (leikattiin heti 6 tuntia) ja 11 hampaan menettäminen! Ylhäältä 6 ja alhaalta 5. Ja juurihoidettaviksi meni vielä 7 muuta! Muita vammoja oikean jalan murtuminen sääriluusta ja polven yläpuolelta, molempien ranteiden murtuminen (rannesuojista huolimatta!) ja tietysti iso kasa ruhjeita ja mustelmia.

Onneksi oli kypärä ja kaikki muutkin suojat käytössä, muuten olisi voinut käydä vielä hassummin. Polvi tarvitsee vieläkin välillä polvitukea, ja se leikataan vielä kesäkuussa uudestaan. Sen lisäksi hyvin ikävä puoli on vieläkin jatkuvat isot hammashoidot ja aika ikävät osaproteesit suussa vielä pitkään, ehkä lopun ikää!

Veikkolassa on alamäki ja (pyörätiessä) tiukka s mutka sen alapäässä, siinä saa suht kovan vauhdin kunnon alkuvauhdilla, kerran mutkan loppuosa oli hiekassa -> kyljelleen -> reidestä ja kyljestä 10*10cm siivut nahkaa irti ja sääressä kankussa pienemmät reiät, ei ollut oikein avaltti-ihottumaa enää kun pintanahka lähti kokonaan, mukavaa olla yltäpäältä teipattuna ja kun oli kuuma heinäkuu niin teippaukset vielä juuttuivat kuivuviin haavoihin.
Tuossa ei ollut mitään suojia, ei niistä tosin mitään hyötyä olisi ollutkaan paitsi ehkä motoristin nahkapuvusta...
Muuten selvinnyt parilla mustelmalla/naarmulla ja hiertymillä.

yhdessä risteyksessä kerran tuli yks koululaine polkupyöräl vastaa ja kumpikaa ei oikein tienny kumman kautta mennä toisest ohi ni kaveri pysähty ja just sillee etten kerenny enää väistää ku vauhtiiki oli reippaast ni törmäsin pyörän takapyörää jonka jälkee kestin vielä pystys mut sen jälkee tuli tolppa etee ja sen syleilyst en enää selvinnykkää pystys.
Polvest lähti vaa nahkat ku se oli semmone nätti perseilleen lento ja onneks sille pojalle ei käyny mitää.
jatkoin naureskellen matkaani.

Pahin kaatumiseni 10 vuoden luistelu"urallani" sattui pari kesää sitten.
Reippaalla vauhdilla yritin ylittää suojatietä enkä huomannut suojatien alussa olevaa pitkittäistä syvää halkeamaa, johon kuinka ollakkaan vasen luistin upposi koko neljän pyörän osalta.
Siitä sitten mukavaan ilmalentoon, sekä heittäytyminen judoliikkeellä koko suojatien yli toiselle puolelle. Tuloksena ihon kuoriutuminen polvesta sääreen päin n. 10 cm matkalta, sekä rennevenähdys. Suojina tuolloin toimi pelkät rannesuojat. Muita suojia en käytä edelleenkään vaikka fiksua varmasti olisi käyttää muitakin.
Tää oli kuitenkin pientä verrattuna muihin vastanneisiin.

Tähän mennessä hallitsemattomin ilmalento tapahtui eilen. Keli oli varsin tuulinen ja reitti oli uusi ja luistelun kannalta vieras.

Uuden reitin etsintä tuli tarpeen kun vakioreitillä oli tietä revitty sadan metrin välein auki. Ennakkotiedustelun tein toissapäivänä fillarilla ja ihan hyvältä vaikutti eli ei muuta kuin menoksi. Kaikki suojat päällä koska reitti oli vieras ja muutenkin oli reipas puuskittaisen tuulen keli (ei aina varmuutta mihin suuntaan ollaan menossa).

Noh, ilmeisesti paikalliseen tapaan kunnan miehiltä oli jäänyt urakat pieneen vaiheeseen, olivat saaneet revittyä tien auki perjantain aikana, mutta paikkaus oli sitten jäänyt hamaan tulevaisuuteen.

Yleensä täälä Mansessa päin nuo paikkauskohdat on merkitty hyvin sellaisilla muovitötteröillä, mutta joko luonnonvoimat tai sitten ylimääräistä energiaa pursuavat jalankulkijat olivat nakanneet tötsät sinne mihin itsekin päädyin eli tien poskeen.

Yhdessä varsin loivassa alamäessä hyvän myötätuulen saattelemana osuin tälläiseen kesken jääneeseen 'urakkaan', päällystettä puuttui metrin verran. Hyppy paikan yli onnistui hienosti (pysähtyminen riittävän nopeasti ei olisi onnistunut kuin betoniporsaaseen), mutta alastulo petti. Montun jälkeisellä irtohiekalla toinen luistin karkasi alta eikä meikäläisen ruumiinrakenteella vedetä mitään spagaateja. Leveällä v-tyylillä toinen luistin kanttasi kuin seinään ja siitä sitten sivuittain yli ja ympäri.

Kuten arvata saattaa niin kädellä piti yrittää ottaa vastaan ja onnistuikin. Rannesuojan muovikuppi puhki ja kyynärsuojan varaan. Kyynärpään suoja ilmeisesti luisti pois paikoiltaan koska kyynärvarren lisäksi kyynärpää on täysin ruvella. Kuvauksissa kaikki osat ovat paikoillaan eikä murtumia ole. Kyynär- ja rannesuojat menevät vaihtoon ja parempi niin kuin koko kyynärpää.

Ilmalennon tarkempaa kuvausta en pysty antamaan, mutta toisesta lonkasta ja persposkesta lähti nahkat... Eli kyllä jokin muukin kropan osa otti tömäyksen vastaan, koska en löytänyt lennon jälkeen itseäni käteni varasta. Erikoisinta tuossa oli että päälläni olleista 'saliverkkareista' vain pikkaisen pinta kiillottui mutta alla olleet kalsarit ja oma nahka olivat rullalla ja riekaleina.

Tuommoiset haaverit kyllä opettavat nöyryyttä omien taitojen (ja luulojen suhteen) ja korostavat suojien merkitystä. Ei niitä suojia pelkästään bisnesmielessä valmisteta.

Tällä hetkellä käsi turvoksissa perskannikka puudutuksesta tunnottomana mietin että tuo ilmalento oli aivan 'oma-alotteinen' ilman muita tielläliikkujia. Vaikka tein ennakkotiedustelun reitin suhteen niin kaikkea yllättävää tuolla matkan varrella voi sattua.

Ei muuta kuin tervettä järkeä ja malttia tuohon rullailuun. Kesä on vasta alkamassa ja kyllä tuonne baanalle lähdetään kunhan pahimmat jomotukset ja 'keinotekoinen rusketus' hellittävät. =)