Loppuuko merkityksellinen ihmisen kulttuuri lapsuuteen?

Kun pystyy muotoilla väitteen oikein,
että kaikki muu kulttuuri on olemattoman nuorta,
mikä ylittää ihmisen lapsuus iän.

Ihmisen kulttuuri rakentuu siten,
että tuetaan lasten tarpeita mahdollisimman hyvin.
Se on valmiiksi tehty ja tuotu ja annettu kaikin tavoin.

Ongelma syntyy silloin kun lapsi kasvaa aikuiseksi.
Silloin ihmisen tervehenkinen kulttuuri loppuu kuin seinään.
Aikuisuuden kynnyksellä kulttuuri ei jatku ja ihminen tuntee
itseään yksinäiseksi, ilman kykyä tulla toimeen.

Kuinka selittää ilmiön, jos sellainen on olemassa.
Ihan kuin vain ihmiskunta ei ole tarpeeksi vanha itsessään
ja kasvoi todellisessa iässään vain lapsen ikään.
Nykyisellään elätty vanhuus on jotakin ainutlaatuista,
harvinaista, uutta, kokematonta, tietämätöntä.

Eläkeiän voi arvailla myös maailman tilastojen kautta,
mikä on keskivertoikä ja vielä suhteessa historian aikoihin tai eläinten elinkaareen.

Jos vanhuus on uutta, niin se ei saa ymmärrystä ja tukea.
Siten se tarkoittaa, että ollakseen aikuinen, vanhus
pitää olla erittäin itsenäinen pärjätäkseen,
koska kukaan ei ymmärrä toisia, miksi joku on vanha.