Pöh, laitoin tän sitten epähuomiossa suhteiden etusivulle. Eihän siitä monikaan mitään lue. Siirrän siis tähän.
Seuraavanlainen ongelma/huomio, jonka olen tässä viimeisten parin päivän aikana huomioinut, äitiini liittyen...
Mä olen ollut nyt viimeisen kolme päivää puhekiellossa äänihuulten tulehduksen takia. Tarkoittaa siis, kommunikoin tarpeen vaatiessa kirjoittamalla. Mutsini on tässä parina viime päivänä monta kertaa käymässä ja siitä olen tosi kiitollinen, kun en olisi voinut vajaakuntoisena kauppa-asioita ym. hoitaa. Vaan on pistänyt silmään miten hän oikein jää lukemaan noita mun kommunikaatiopapereitani. Eihän niissä mitään ihmeellistä ole, vaan eilenkin vain aamuisia muksun kouluun hoputteluja tyyliin "sulla on 15 minuuttia aikaa lähteä kouluun, nyt värikynät pois" ja "pesithän hampaat hyvin". Vaan tuosta huolimatta mua ärsyttää, kun niitä pitää oikein pysähtyä lukemaan ja selaamaan. Ylireagoinko mä, kun musta tuo ei ole ok?
Olen varmaan jollain tasolla aina tiedostanut mutsissa tollasen puolen, sillä mullä on tapana keräillä kaikki paperit pois, kun tiedän mutsin olevan tulossa. Oli se siten vaikka joku ruokaresepti tai vaikka minun hammastarkastusraportti, niin hän sen varmasti bongaa ja sitten on sitä lukemassa. Ei hän laatikoita tai paperipinoja tongi (kai), mutta jos vaan on näkyvillä niin lukee kyllä. Vaan nyt alkoi aidosti ärsyttää, kun en jaksaisi noita papereitani joka lauseen välissä piiloon kanniskella. Miten tuohon pitäisi suhtautua? Yritin kysyä, että miksi hän lukee niitä, mutta hän ei tuntunut tajuavan lainkaan. Muutenkin vaikea keskustella, kun ei saa puhua.
Seuraavanlainen ongelma/huomio, jonka olen tässä viimeisten parin päivän aikana huomioinut, äitiini liittyen...
Mä olen ollut nyt viimeisen kolme päivää puhekiellossa äänihuulten tulehduksen takia. Tarkoittaa siis, kommunikoin tarpeen vaatiessa kirjoittamalla. Mutsini on tässä parina viime päivänä monta kertaa käymässä ja siitä olen tosi kiitollinen, kun en olisi voinut vajaakuntoisena kauppa-asioita ym. hoitaa. Vaan on pistänyt silmään miten hän oikein jää lukemaan noita mun kommunikaatiopapereitani. Eihän niissä mitään ihmeellistä ole, vaan eilenkin vain aamuisia muksun kouluun hoputteluja tyyliin "sulla on 15 minuuttia aikaa lähteä kouluun, nyt värikynät pois" ja "pesithän hampaat hyvin". Vaan tuosta huolimatta mua ärsyttää, kun niitä pitää oikein pysähtyä lukemaan ja selaamaan. Ylireagoinko mä, kun musta tuo ei ole ok?
Olen varmaan jollain tasolla aina tiedostanut mutsissa tollasen puolen, sillä mullä on tapana keräillä kaikki paperit pois, kun tiedän mutsin olevan tulossa. Oli se siten vaikka joku ruokaresepti tai vaikka minun hammastarkastusraportti, niin hän sen varmasti bongaa ja sitten on sitä lukemassa. Ei hän laatikoita tai paperipinoja tongi (kai), mutta jos vaan on näkyvillä niin lukee kyllä. Vaan nyt alkoi aidosti ärsyttää, kun en jaksaisi noita papereitani joka lauseen välissä piiloon kanniskella. Miten tuohon pitäisi suhtautua? Yritin kysyä, että miksi hän lukee niitä, mutta hän ei tuntunut tajuavan lainkaan. Muutenkin vaikea keskustella, kun ei saa puhua.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itselleni ei siis tulis mieleenkään mitään noin vain lukea, mutta olenko taas ihan vaan tiukkis?
Noh jaah itseäni ei haittaa jos lukisi papereita.
Mä en koskaan lue toisten papereita! Jos ne ovat tiellä, siirrän syrjään.
Enkä mä kestä lainkaan sitä että joku lukee mun papereitani. Perustavan laatuinen luottamus on silloin mennyt, jos käy toisen henkilökohtaisia papereita tai kirjoituksia lukemassa. Todella kusipäistä!
xLiner
Tuossa on ilmeisesti oikeasti joku ihan perustavanlaatuinen ero eri ihmisten välillä. Toiset ovat, että who cares ja toiset taas ovat enemmän samalla kantilla sun ja mun kanssa, että toisten papereita ei lueta. Munkin kanssani se tosiaan menee noin, että en lue, vaikka olisivat pitkin pöytiä, siirrän vain syrjään, jos ovat tiellä.
Tämä tilanne nyt nosti vaan jotenkin tosi näkyväksi sen, mitä olen siis mitä ilmeisimmin automaatiolla tehnyt jo vuosikausia - siirtänyt kaikki mahdolliset paperit pois mutsin silmien tavoitettavista. Jäin oikein miettimään ja mä olen tehnyt tota jo teininä, pitänyt kaikki koulun epämääräiset lippuset ja lappuset (kävin kouluni aikana ennen Wilmaa ja digitaaista opiskelua ja kaikki ohjeistukset jne. annettiin paperilla) tiukasti repussani. Isäni kanssa en muista tällaisia ongelmia koskaan olleen. Jännä miten asiasta tulee vain rutiini, jota alkaa noudattaa lainkaan kyseenalaistamatta. Vaan joo kieltämättä mua raivostuttaa, kun pöydällä on joku nippu, jossa on tosiaan vaikka muksun kuorokansio ja jokunen ruokaresepti ja muksun terveydenhoitaja tai hammaslääkärilappu ja niitä aletaan ihan tosta vaan lueskella. Jos mulla on vaikka kauppalappu pöydällä, niin se nyt on aivan varma, että se luetaan, tai kauppakuitti.
Olet ajastasi jäänyt jälkeen. Jos sinua hirmuisesti haittaa tuo paperien lukeminen, niin miksi et kirjoittaisi kännykän näytölle, jonka sitten näytät tavoittelemallesi ihmispololle?
>simiti<
Koska se olisi ihan jumalattoman vaivalloista.
Ylireagoit, pikku juttuja.
Uteliaisuus se kissankin tappoi...
AV
Hah. Kerran paistoin jauhelihaa ja piipahdin waterclosetissa. Olin varmaan yhden minuutin poissa.
Eiköhän vanhempi kolli ollut aivan innoissaan syömässä tulikuumasta paistinpannusta.
-Kun latz ei riitä-
>simiti<
Äiti on äiti ja haluaa huolehtia sinusta eli lukee et voi auttaa sinua jos tarpeen niin äiti on äiti
Ei liity äitiyteen mitenkään ja sen tiedän ihan faktaksi, koska olen äiti, enkä tutki lapsenikaan papereita.
Mulla taas on niin päin, että mun pitää huolehtia äidistä.
No siihen saattaa papereiden lukeminen ilman lupaa jopa kuulua, jos ei toinen ole enää siinä kunnossa, että kykenisi lupaa enää antamaan,