Parisuhteen arkipäiväistyminen

Mun näkemys on että kyse ei ole toiseen kyllästymisestä, vaan itseen ja siihen millaiseksi eläminen on jämähtänyt. Uskon, että tuosta lukittuneesta usein kyllästymiseltä tuntuvasta tilasta on tie ulos monella tapaa, eikä esim ero ole ainoa vaihtoehto. Jos on taipumusta kyllästymiseen/jämähtämiseen, se kyllä taitaa tapahtua ylipäätään oli sitten suhteessa omasta mielestään "jonkun" oikeamman kanssa.

Kyllä se niin on että kun ei enää kiinnosta,niin ei kiinnosta,alkaa ihan tietoisesti etääntymään. Toinen tökkii niin paljon ettei vaivaudu edes yrittämään. Kun ei kiinnosta yrittääkkään.

En tiedä mitä tuon on, kun en ole itse tuota koskaan kokenut. Mä en ole kokenut suhteen arkipäiväistyneen, ainakaan siinä mielessä, että se olisi ollut negatiivista. Mutta toisaalta mä olenkin ihminen, joka inhoaa sitä rakastuneen ihmisen sekopäistä tunnetta ja tasaine ja mukava arki on minusta parhautta parisuhteessa.

Mitä pahaa on arkipäiväistymisessä? Itse näen siihen parhaimmillaan liittyvän myös tuttuuden ja turvallisuuden. Nykypäivän yksi ihmisille mielenterveydenkin ongelmia aiheuttava juttu on tuon puute. Monet silti nykyään melkein niinkuin pelkää arkipäiväistymistä, pitäis olla jotain ihme hypetystä koko ajan, raskasta omasta mielestäni. Elämähän on pitkälti arkea ja arjesta pitäis myös osata nauttia, hyvä on sinne väliin saada vähän ekstraa eli sitä juhlaa. Voisiko ap se olla toimiva, pieni lisä ja kipinä sinne.

Olen ollut yli 40 v. naimisissa saman miehen kanssa. Yhdessä melkein koko ajan 24/7, joten kyllästymistä on eikä juurikaan halua mihinkään yhteiseen tekemiseen enää kodin ulkopuolella. Haen "omaa elämää" harrastuksista ja kirjat sekä oma televisio omine ohjelmineni täyttää aikaani. Ja melko tyytyväiseltä tv:n urheilutarjontaan vaikuttaa mieheni. "Yksin yhdessä", mutta tässä arjessa ja näillä eväillä mennään loppuun asti. En usko ruohon vihreyteen aidan toisella puolen.

Jos illasta toinen lähettää viestin puhelimeen kun puoliso on jo sängyssä . Ja viestin sisältö on video jossa keski-ikäinen mies piereksii. Niin no miten sen nyt ottaa.

Kyllä sitä tarvii sen treffailuajan, totta kai - miksi ihmeessä hypättäisiin suoraan arkeen kun ei toista tunne juuri lainkaan.

Kaikki ihmiset elävät arkea ja se on jokaisella oman näköisensä, asenne ratkaisee tässäkin. Meillä on hyvä arki, ei tarvita mitään hekumaa ja jatkuvaa ilotulitusta vaan silloin tällöin, niin arkikin erottuu juhlasta.

Hyv'ä parisuhde mitataan nimenomaan arjen aherruksessa, kuka tahansa viihtyy parisuhteessa jossa on koko ajan "kaikkea kivaa".

No kyllä kumppania rakasta edelleen, mutta hän otti sen mikä nyt nykyään naisille on tapana 40 kiloa lisää niin en halua enää seksiä.

10 sekunnissa saan tietokoneeni ruudulle naisia jotka ovat seksikkäitä ja normaalin ihmisen mitoissa. Mieluummin runkkaan iltasin niille.

Tunnesidettä heihin ei tietysti ole joten en heistä unelmoi.

Nykyajan kehopositiivuus ajassa kun ei asiasta saa sanoa niin en ole sanonut enkä aio sanoa. Jos ei itse ymmärrä niin ei ymmärrä. Enkä muutenkaan tiedä vaimoni seksielämästä.

Koska itse en seksiin suostu niin ei se periaattessa mulle kuulu. En tiedä saako kyrpää muilta miehiltä eikä itseasiassa kiinnosta. Hyvä hänelle jos sellasta vappupalloa löytyy miehiä naimaan.

Kaius Leskinen

Rakastumisen tunne nuoren elämässä luo fantasioita ajatuksissa. Arkinen todellisuus, toisen ja omat virheet, oikeammin erilaisuudet kuuluvat parisuhteeseen. Oman puolison huomioiminen arvostaen , palkintona tasapainoinen elämänmatka. Omalle puolisolle on välityttävä tunne, olen hänelle tärkein, näin yhdessä vaikeudet voittaen, vuosikymmenten kulkeminen tuntuu kevyeltä, rinnalla kulkijan kanssa.

Jos tarpeeksi kauan,noin parikymmentä vuotta kertoo mikä loukkaa ja toinen jatkaa samaa rataa niin ei paljon muuta tiedossa ole kun hanskat naulaan siitä liitosta.👍