Miten hyviä ovat ihmisinä ja suhteissaan, kuinka kurjia oli exät ja huonoa oli kohtelu. Ok.
Mutta kehtaako kukaan myöntää olleensa itsekin joskus aivan sysipaska kumppani, vetelä ja saamaton onnensa eteen? Toista kohtaan mölli tai epäreilu, niin että suhde karahti karille. Vai onko se karille karahtelu aina toisen syy, toisen huonoutta ja hölmöyttä?
Ihmiset aina kehuu itseään
199
1133
Vastaukset
- Anonyymi
On. Tietysti. 😁
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
No mutta? 😉
Pitäähän se oma arvonsa tuntea. 😄
Anonyymi kirjoitti:
Pitäähän se oma arvonsa tuntea. 😄
Niiiiih kannukset kun on kerran ansaittu. 😉
- Anonyymi
Minä olen hyvä. Mutta harvassa on ne ketkä arvostaa minunlaista.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
No niinhän minäkin olen ihan paras, silti kukaan puupää ei sitä tajua ikinä. 😅
Koetko oman minuutesi jotenkin vahvemmaksi kun esiinnyt netissä naisena? Se selittäisi monta asiaa psykologisessa mielessä.
Anonyymi kirjoitti:
Koetko oman minuutesi jotenkin vahvemmaksi kun esiinnyt netissä naisena? Se selittäisi monta asiaa psykologisessa mielessä.
Suksi nyt vittuun jo.
Kehtaako sitä myöntää, että on itsekin laiminlyönyt kumppaniaan ja edesauttanut suhteen ongelmien muodostumisessa? Uskaltaako mennä itseensä ja myöntää vai onko liian arka paikka, todeta olleensa itsekin mölliäinen?
Mä olen ollut mölliäinen, myönnän.- Anonyymi
Hölmö olen voinut olla, mutta vetelä tai saamaton en suhteissani ole koskaan ollut. Jossain vaiheessa ymmärsin myös alkaa kiertää kaukaa vetelät ja saamattomat. Se oli hyvä päätös.
Hölmöilen vieläkin toisinaan, tosin en koskaan tarkoituksella.
🦄- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Millaista sinun hölmöily sitten on?
Luulen että kaikki ajattelevat samanlaisella logiikalla kuin minä ja toimin sen mukaan. Jälkeen päin saatan huomata, tai minulle voidaan kertoa, että toiset ihmiset ovat hyödyntäneet ajattelussaan aivan erilaista päättelyketjua.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luulen että kaikki ajattelevat samanlaisella logiikalla kuin minä ja toimin sen mukaan. Jälkeen päin saatan huomata, tai minulle voidaan kertoa, että toiset ihmiset ovat hyödyntäneet ajattelussaan aivan erilaista päättelyketjua.
🦄Tuota virhettä olen itsekin tehnyt paljon, luullut toisten logiikan toimivan samoilla arvoilla kuin itsenikin, vaan voi pojat miten väärässä olen ollutkaan etenkin nuorempana. Tarpeeksi hölmö uskoessani että reilu peli tuottaa myös reilua peliä, ei sinnepäinkään :D
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuota virhettä olen itsekin tehnyt paljon, luullut toisten logiikan toimivan samoilla arvoilla kuin itsenikin, vaan voi pojat miten väärässä olen ollutkaan etenkin nuorempana. Tarpeeksi hölmö uskoessani että reilu peli tuottaa myös reilua peliä, ei sinnepäinkään :D
Näin on, mutta onneksi se toimii toisinkin päin: usein ihmiset yllättävät myös ihanuudellaan. ☺️
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin on, mutta onneksi se toimii toisinkin päin: usein ihmiset yllättävät myös ihanuudellaan. ☺️
🦄Tjaa, taitavat olla yhtä harvinaisia kuin yksisarviset
- Anonyymi
Seurustelin naisen kanssa saadakseni seksiä. Oletettavasti olen sysipaska, enkä edes kovin hyvä seksissä, kun sain naiselta kenkää.
- Anonyymi
Olet siis joku 75 % miehistä
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
No jos se oli naisen tiedossa, niin?
Nainen ihastui alussa ulkoiseen olemukseeni, mutta puolen vuoden jälkeen hän ymmärsi, ettei välillämme ollutkaan suurta rakkaustarinaa.
Taisin myös kännissä höläyttää, että hänen paras naiskaverinsa oli kovin minun makuuni. Anonyymi kirjoitti:
Nainen ihastui alussa ulkoiseen olemukseeni, mutta puolen vuoden jälkeen hän ymmärsi, ettei välillämme ollutkaan suurta rakkaustarinaa.
Taisin myös kännissä höläyttää, että hänen paras naiskaverinsa oli kovin minun makuuni.Ups. No ymmärrän sitten, että voi jäädä paska maku suuhun.
Siis olen minä ainakin laiminlyönyt joskus aikoinaan lasten äitin huomion. Välttelin kontaktia ja olin se mutisti. Sekä puhuin varmaan hänestä ala-arvoisesti ennen ja jälkeenkin eron.
Tosin kroppa ei enää taipunut siihen, että olisin ollut mukava ja huomioiva. Minua puolestaan syyteltiin vaikka mistä hänen toimestaan, uhkailtiin erolla ja lasten katoamisella elämästä jne.
Mutta varmasti olin inhottava häntäkin kohtaan ja varmaan tälläisiä "lumipalloefektejä" käy aika monessa suhteessa.
Muissa pitemmissä suhteissa taas olen kyllä ollut paljon pitkäpinnaisempi ja en ole käyttäytynyt inhottavasti, mutta en olekaan antanut mennä niiden siihen pisteeseen, että "lumipalloefekti" alkaisikaan merkittävästi...vaan nostin kissan pöydälle ja tavallaan löin nyrkkiä pöytään ihan puhumalla ja vaatimalla selvyyttä asiaan. (tosin laihoin tuloksin, koska olen sinkku) :oDYym, uskon että sustakin löytyy se ilkeä puoli. Se näkyy välillä palstallakin. Mutta ainhan se on narunvetoa eli joku saa sen olon aikaan usein. Joku tympääntyminen.
Onneksi aina voi itsekukin oppia töppöilyistään. 😊G-LoveR kirjoitti:
Yym, uskon että sustakin löytyy se ilkeä puoli. Se näkyy välillä palstallakin. Mutta ainhan se on narunvetoa eli joku saa sen olon aikaan usein. Joku tympääntyminen.
Onneksi aina voi itsekukin oppia töppöilyistään. 😊Joo, kyllä mä aikani katson aika perseilyäkin, mutta toisaalta ei vaan pitäis, ettei tulis se "p.rkele" esiin suotta....silloin on oikeastaan jo liikaa laiminlyönyt itseään ja antanut altistaa itsensä pahalle mielelle.... Eli on se aika paljon itsestä kiinni.
Mutta samaan hengenvetoon myös ihan se arki siinä ympärillä osaa vaikuttaa myös....aina ei kerkeä huomioimaan omia fiiliksiä, eikä sitä kautta myöskään toisen.Disseisback kirjoitti:
Joo, kyllä mä aikani katson aika perseilyäkin, mutta toisaalta ei vaan pitäis, ettei tulis se "p.rkele" esiin suotta....silloin on oikeastaan jo liikaa laiminlyönyt itseään ja antanut altistaa itsensä pahalle mielelle.... Eli on se aika paljon itsestä kiinni.
Mutta samaan hengenvetoon myös ihan se arki siinä ympärillä osaa vaikuttaa myös....aina ei kerkeä huomioimaan omia fiiliksiä, eikä sitä kautta myöskään toisen.Joskus on vauhtisokea. Menee vaan ja pahaolo ehtii salaa kasvaa tulpaksi.
- Anonyymi
Naiset on aina täydellisiä ja jos suhde loppuu niin se on kiehen vika aina.
- Anonyymi
Naiset on aina täydellisiä ja jos suhde loppuu niin se on miehen vika aina.
- Anonyymi
Minä olin umpipaska aviomies.
>simiti< - Anonyymi
Samahan se on riidoissakin, tarvitaan kaks. Yksin ei oikein toi riitely luonnaa. Ei siis parisuhdekaan oo yksinpeli. Kurkistus peiliin ja laulakaamme kuorossa, möllejä äidin oomme kaikki. Minä, sinä, hän, me, te, he, älä sinä saatana...luistele!
Ilmottaudun.
Olin aika paskamainen ensimmäiselle puolisolleni. Seksi oli kait se pahin huomion osoituksen puute, josta tulikin jokapäiväinen riidan aihe ja kyräilyn lähde.
Toinen oli valehtelu ja pettäminen.
Olisinko voinut toimia toisin? Jälkeenpäin ajateltuna ainakin teoriatasolla olisin. Mutta en kokenut sitä tarpeeksi miellyttäväksi vaihtoehdoksi. Luulen että omalla paskamaisuudellani juuri halusinkin kohti katastrofia, joka väistämättä edessä. Miten pitkälle ihminen onkaan valmis menemään saadakseen rikki liiton, josta on tullut umpikuja?Niim, tätäpä tätä olen itsekin miettinyt, että onko se alitajuista ja silti samalla tietoistakin kaikki vänkyröinti suhteessa mikä vie kohti sitä katastrofia, jonka syyllä voi erota?
Että jotenkin on kyllästynyt ihmiseen ja suhteeseen tai asioihin siinä suhteessa ja sitten oikein lisää sitä kivisoraa siihen rattaseen, että hiertää hiertämällä kunnes ei enää kestä ja suhde hajoaa ja erotaan?
Joo, minäkin olen ollut hankala tietoisesti ja provosoinut tilanteita niin, että tulee eripura. En vielä nuorena osannut enkä uskaltanut, silloin luultavasti olin liian lapatossu ja lamaantunut, kun en osannut ihmissuhteita. Ja sen takia toinen taas kyllästyi minuun ja alkoi kusipäileimään päästäkseen eroon. Luulen näin. 🤷🏼♂️
Mutta olen kyllä kahdessa edellisessä ja välillä nykyusessäkin suhteessa ollut kelju ja tahallani 💩G-LoveR kirjoitti:
Niim, tätäpä tätä olen itsekin miettinyt, että onko se alitajuista ja silti samalla tietoistakin kaikki vänkyröinti suhteessa mikä vie kohti sitä katastrofia, jonka syyllä voi erota?
Että jotenkin on kyllästynyt ihmiseen ja suhteeseen tai asioihin siinä suhteessa ja sitten oikein lisää sitä kivisoraa siihen rattaseen, että hiertää hiertämällä kunnes ei enää kestä ja suhde hajoaa ja erotaan?
Joo, minäkin olen ollut hankala tietoisesti ja provosoinut tilanteita niin, että tulee eripura. En vielä nuorena osannut enkä uskaltanut, silloin luultavasti olin liian lapatossu ja lamaantunut, kun en osannut ihmissuhteita. Ja sen takia toinen taas kyllästyi minuun ja alkoi kusipäileimään päästäkseen eroon. Luulen näin. 🤷🏼♂️
Mutta olen kyllä kahdessa edellisessä ja välillä nykyusessäkin suhteessa ollut kelju ja tahallani 💩Hyvin usein hankalan suhteen ydin on kommunikointiongelmat. Ei osata puhua asioiden oikeilla nimillä. Huudetaan, raivotaan, keksitään syytä toisesta tai epäolennaisista asioista, käyttäydytään kuin kaksi mulkkua naama nurinpäin.
Mutta varsinaista ongelmaa ei ehkä osata ottaa puheeksi. Siksi seliselitellään oikeus omille väärille teoille, joka vahingoittaa toista, luottamusta tai suhdetta.
Me ollaan mykkiä lapsia jotka rääkyy huomion tarvettaan mutta ei osata nimetä, mikä se huomion tarve on. Tai sitten siihen huutoon ei osata vastata, ei kuunnella eikä haluta kuunnella. Turpa kiinni, en halua kuunnella, älä tenttaa, en jaksa tätä nyt.elisakettu kirjoitti:
Hyvin usein hankalan suhteen ydin on kommunikointiongelmat. Ei osata puhua asioiden oikeilla nimillä. Huudetaan, raivotaan, keksitään syytä toisesta tai epäolennaisista asioista, käyttäydytään kuin kaksi mulkkua naama nurinpäin.
Mutta varsinaista ongelmaa ei ehkä osata ottaa puheeksi. Siksi seliselitellään oikeus omille väärille teoille, joka vahingoittaa toista, luottamusta tai suhdetta.
Me ollaan mykkiä lapsia jotka rääkyy huomion tarvettaan mutta ei osata nimetä, mikä se huomion tarve on. Tai sitten siihen huutoon ei osata vastata, ei kuunnella eikä haluta kuunnella. Turpa kiinni, en halua kuunnella, älä tenttaa, en jaksa tätä nyt.Jep. Mä olen itse oppinut puhumaan avoimesti edellisessä suhteessa, mutta nykyisessä vieläkin avoimemmin oikeestaan mitään kertomatta. Ja se on omasta puolesta ollut helpotus, ettei tartte mutista ittekseen ja toinen tasan tietää mitä minä ajattelen, miten koen ja näen. On sitten hänen asiansa miten tulkitsee ja päättää reagoida.
Mutta tunnistan tuon puhumattomuuden ja olettelun pahimmaksi syyksi kaikenlaiseen väärinymmärrykseen, suhteen kaikilla osa-alueilla. Ennen jotenkin oli kauhean noloa tai hävettävää sanoa asioita reippaasti ja avoimesti. Sitten oli solmujakin.
Ja ei vain mulla, vaan myös kumppaneilla.
Mä en itseasiassa raivoa juuri koskaan, eikä mies raivoa. En ole raivonnut kuin 2 suhteessani. Toinen oli juoppo, jolle raivosin kun vitutti sen elämäntyyli ja rahan hassaaminen viinaan. Toinen oli pettäjä, joka kulki kuin kulkuri ja piti mua elättäjänään.
Muille en ole raivonnut, puhuminen on riittänyt.G-LoveR kirjoitti:
Jep. Mä olen itse oppinut puhumaan avoimesti edellisessä suhteessa, mutta nykyisessä vieläkin avoimemmin oikeestaan mitään kertomatta. Ja se on omasta puolesta ollut helpotus, ettei tartte mutista ittekseen ja toinen tasan tietää mitä minä ajattelen, miten koen ja näen. On sitten hänen asiansa miten tulkitsee ja päättää reagoida.
Mutta tunnistan tuon puhumattomuuden ja olettelun pahimmaksi syyksi kaikenlaiseen väärinymmärrykseen, suhteen kaikilla osa-alueilla. Ennen jotenkin oli kauhean noloa tai hävettävää sanoa asioita reippaasti ja avoimesti. Sitten oli solmujakin.
Ja ei vain mulla, vaan myös kumppaneilla.
Mä en itseasiassa raivoa juuri koskaan, eikä mies raivoa. En ole raivonnut kuin 2 suhteessani. Toinen oli juoppo, jolle raivosin kun vitutti sen elämäntyyli ja rahan hassaaminen viinaan. Toinen oli pettäjä, joka kulki kuin kulkuri ja piti mua elättäjänään.
Muille en ole raivonnut, puhuminen on riittänyt.Hyvä kun pystyt puhumaan. Ja toinen voi.
Nykyisessä suhteessa olen itsekin oppinut. Ollaan oikeestaan puhuttu halki aivan kaikki mitä nyt voi olla. Se on pahuksen vapauttavaa. Joskus asioiden ääneen myöntäminen tekee myös kipeää, mutta loppupelissä pöytä on aina puhtaampi. Ja ehdottomasti rehellisempi.
Ehkä pahin mitä toinen suhteessa voi tehdä on kieltää puhumasta. Ja siksi toisesta tulee mykkä. Jos ongelmia yrittää ottaa esille; mitätöidään, vähätellään, kielletään, jopa raivostutaan. Eikä ääntään ikinä saaa kuuluville. Silloin alkaa myös toisen halveksunta. Ja se arvostuksen puute tai anakin arvostuksen alennus, mitä osuvasti Yksisarvinenkin mainitsi. Toinen on tietysti kieltäytyä puhumasta.
Tästäkin on molemminpuolista kokemusta, ei vain yksisuuntaista.elisakettu kirjoitti:
Hyvä kun pystyt puhumaan. Ja toinen voi.
Nykyisessä suhteessa olen itsekin oppinut. Ollaan oikeestaan puhuttu halki aivan kaikki mitä nyt voi olla. Se on pahuksen vapauttavaa. Joskus asioiden ääneen myöntäminen tekee myös kipeää, mutta loppupelissä pöytä on aina puhtaampi. Ja ehdottomasti rehellisempi.
Ehkä pahin mitä toinen suhteessa voi tehdä on kieltää puhumasta. Ja siksi toisesta tulee mykkä. Jos ongelmia yrittää ottaa esille; mitätöidään, vähätellään, kielletään, jopa raivostutaan. Eikä ääntään ikinä saaa kuuluville. Silloin alkaa myös toisen halveksunta. Ja se arvostuksen puute tai anakin arvostuksen alennus, mitä osuvasti Yksisarvinenkin mainitsi. Toinen on tietysti kieltäytyä puhumasta.
Tästäkin on molemminpuolista kokemusta, ei vain yksisuuntaista.Juu, mulla ihan tietoinen päätös ja valinta. Että tässä suhteessa olen avoin, rehellinen, läsnä ja vilpitön vaikka siitä seurais mitä. Otan sitten sen riskin ja vastuun, mutten kertakaikkiaan halua elää suhteessa missä ei voi olla auki kuin avoin kirja. Mä tarvin sitä ja mä olen sitä.
Tuo jos molemmat pystyy puhumaan on upea tilanne. Vaikka voi sattuakin, mutta voi myös siten ymmärtää toisen käytöstä paremmin.
Mutismi on karseeta, etenkin kun se on itse valittua.- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Niim, tätäpä tätä olen itsekin miettinyt, että onko se alitajuista ja silti samalla tietoistakin kaikki vänkyröinti suhteessa mikä vie kohti sitä katastrofia, jonka syyllä voi erota?
Että jotenkin on kyllästynyt ihmiseen ja suhteeseen tai asioihin siinä suhteessa ja sitten oikein lisää sitä kivisoraa siihen rattaseen, että hiertää hiertämällä kunnes ei enää kestä ja suhde hajoaa ja erotaan?
Joo, minäkin olen ollut hankala tietoisesti ja provosoinut tilanteita niin, että tulee eripura. En vielä nuorena osannut enkä uskaltanut, silloin luultavasti olin liian lapatossu ja lamaantunut, kun en osannut ihmissuhteita. Ja sen takia toinen taas kyllästyi minuun ja alkoi kusipäileimään päästäkseen eroon. Luulen näin. 🤷🏼♂️
Mutta olen kyllä kahdessa edellisessä ja välillä nykyusessäkin suhteessa ollut kelju ja tahallani 💩Näissä on aina hyvä huomioida myös osapuolien kotiolosuhteet. Miten siellä äidit ja isät käyttäytyy toisiaan kohtaan? Nämäkin tulee aikanaan ilmi (ei näy vielä seurusteluvaiheen alkuaikoina) vaan, kun tullaan paremmin tutuiksi. Miten äiti kohtelee isää ja päinvastoin. Onko mukana siis kotoa opittuja asioita??
Anonyymi kirjoitti:
Näissä on aina hyvä huomioida myös osapuolien kotiolosuhteet. Miten siellä äidit ja isät käyttäytyy toisiaan kohtaan? Nämäkin tulee aikanaan ilmi (ei näy vielä seurusteluvaiheen alkuaikoina) vaan, kun tullaan paremmin tutuiksi. Miten äiti kohtelee isää ja päinvastoin. Onko mukana siis kotoa opittuja asioita??
Totta, hyvän asian toit esiin. Tästä olen puhunut puolisollenikin, että olemme roolimallit kumpikin tytöillemme. Hän isänä ja minä äitinä miten me toisiimme suhtaudutaan eri tilanteissa.
Että miten hänkin mua kohtelee jää tyttöjen mieliin. Hän onneksi kohtelee hyvin. Välillä on eleetön, mutta se ei ole kohtelua se on persoonaa.- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Totta, hyvän asian toit esiin. Tästä olen puhunut puolisollenikin, että olemme roolimallit kumpikin tytöillemme. Hän isänä ja minä äitinä miten me toisiimme suhtaudutaan eri tilanteissa.
Että miten hänkin mua kohtelee jää tyttöjen mieliin. Hän onneksi kohtelee hyvin. Välillä on eleetön, mutta se ei ole kohtelua se on persoonaa.Kylläpä sinulla mies nämä vedätystarinoiden taustoitus ainavaan ontuu ja yhtäkkiä niitä lapsia onkin esim viisi, eilen vain yksi ja silti nämä houkat lueskelee täyttä häkää. Onko ihme jos joku hieman tylyttää ulkopuolelta?
Anonyymi kirjoitti:
Kylläpä sinulla mies nämä vedätystarinoiden taustoitus ainavaan ontuu ja yhtäkkiä niitä lapsia onkin esim viisi, eilen vain yksi ja silti nämä houkat lueskelee täyttä häkää. Onko ihme jos joku hieman tylyttää ulkopuolelta?
Voitko sinä kiusaajahenkinen pöpi mennä muualle ihmisiä rienaamasta harhoinesi. Olet typerä, vaikka ehkä mielestäsi viisas ja hauskakin.
- Anonyymi
Järkyttävää. En voi kuvitella, miten huonosti jotkut ovat kumppaneitaan kohdelleet. En keksi selitykseksi muuta kuin sen, että he eivät ole pitäneet kumppaniaan kovinkaan suuressa arvossa. Ehkä sillä tavalla käy ihmisille, jotka muodostavat helposti parisuhteita. Kallisarvoisista asioista ja ihmisistä kaikki pitävät kyllä huolta.
🦄Moni kohtelee tosi kurjasti, tietäsitpä vaan. Mä osaan itsekin olla henkisesti pirullinen, mutta fyysisesti en ikinä satuta toista enkä valehtele noloissakaan jutuissa. Mutta osaan kyllä sanoa ilkeesti ja potkasta henkisille munille, etenkin loukattuna. Huvikseni en mielestäni.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Moni kohtelee tosi kurjasti, tietäsitpä vaan. Mä osaan itsekin olla henkisesti pirullinen, mutta fyysisesti en ikinä satuta toista enkä valehtele noloissakaan jutuissa. Mutta osaan kyllä sanoa ilkeesti ja potkasta henkisille munille, etenkin loukattuna. Huvikseni en mielestäni.
Yksisarvisen ukko on vankilassa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksisarvisen ukko on vankilassa.
Viimeksi tänään kerroin hänelle aamulla, miten ihanaa oli kuunnella hänen söpöä tuhinaansa aamuyöllä. 😍 Ensimmäisenä herättyään hän pyysi halaamaan. Kerroin hänelle tänään myös, miten ihana hän on ja tärkeä minulle ja miten kauan olen odottanut häntä elämääni. Varmistin myös, onko minun vierelläni nukkuminen hänen mielestään paras valinta nukkumapaikaksi ja kyllä se hänen mukaansa on. Pitkin aamua tuli suukkoa, halausta ja naurua puolin ja toisin. Että sellainen vankila täällä.
🦄 - Anonyymi
Toivottavasti. Olen esittänyt toiveen, ettei hellittelyiden määrä missään nimessä vähentyisi sitä mukaa kun rypyt lisääntyvät. Hän sanoi toivovansa samaa.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Viimeksi tänään kerroin hänelle aamulla, miten ihanaa oli kuunnella hänen söpöä tuhinaansa aamuyöllä. 😍 Ensimmäisenä herättyään hän pyysi halaamaan. Kerroin hänelle tänään myös, miten ihana hän on ja tärkeä minulle ja miten kauan olen odottanut häntä elämääni. Varmistin myös, onko minun vierelläni nukkuminen hänen mielestään paras valinta nukkumapaikaksi ja kyllä se hänen mukaansa on. Pitkin aamua tuli suukkoa, halausta ja naurua puolin ja toisin. Että sellainen vankila täällä.
🦄Lutuisaa 6-kymppisten geriatrista lovee
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lutuisaa 6-kymppisten geriatrista lovee
No ei ihan vielä, mutta sellainen on tavoitteena. 😍
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Viimeksi tänään kerroin hänelle aamulla, miten ihanaa oli kuunnella hänen söpöä tuhinaansa aamuyöllä. 😍 Ensimmäisenä herättyään hän pyysi halaamaan. Kerroin hänelle tänään myös, miten ihana hän on ja tärkeä minulle ja miten kauan olen odottanut häntä elämääni. Varmistin myös, onko minun vierelläni nukkuminen hänen mielestään paras valinta nukkumapaikaksi ja kyllä se hänen mukaansa on. Pitkin aamua tuli suukkoa, halausta ja naurua puolin ja toisin. Että sellainen vankila täällä.
🦄Kauanko olette olleet yhdessä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kauanko olette olleet yhdessä?
Pahoittelut mutta en halua kertoa sitä.
🦄
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17659500/hyvia-lahjavinkkeja--#comment-117895715
Kyllä nyt minä olen nyt täysin saamaton suhteessa.
Edes konttaaminen ei onnistu ilman itkua.- Anonyymi
En varmaan ole puhtoinen, jos suurennuslasin alla asioita tarkastellaan.
Mutt tuohon varsinaiseen kysymykseen vastaan ett ensimmäisen suhteen päättymiseen; mä olen 100% syypää. Ihan kakaramaisuuttani ja silti mies kesti sitä lähes 2 vuotta. Mä halusin enemmän mihin meillä olisi ollut varaa ja kiukuttelin jos en saanut tahtoani läpi. Lopulta soitin Emolle ja ruikutin hänet ostamaan mitä milloinkin halusin. Homma kävi miehen luonteelle ja riitaa tuli taas siitä... sekä siitä ett myin lahjaksi saamani auton ja rahoitin elämäämme niillä rahoilla... kuten paremmalla vuokra-asunnolla.
Yhden riidan päätteeksi, mä muutin mielenosoituksellisesti kassini kanssa takaisin lapsuuden kotiini... jonne olin aina tervetullut takaisin. Mies pakkasi mun tavarat ja vei n sisareni omakotitalon takapihalle, peittäen vielä pressulla varmuuden vuoksi.
Työntäen kirjeen postiluukusta, ett takapihalla on minulle kuuluvaa omaisuutta... ja lisäksi ett hän on muuttanut asunnosta ja menossa pohjoiseen. Hyvästi!
Nykyisin ollaan puheväleissä ja synttärikortteja ollaan lähetelty puolin sun toisin.
Hän on nykyään avioliitossa, kahden pojan ja pienen tyttären isä. Asioille joita silloin tapahtui, pystytään jo nauramaan kumpikin... pari kertaa ½-tunnin puheluita ollaan käyty, viimeeksi Mimmin syntymän jälkeen. Meillä on samana vuotena syntyneet tyttäret, joten onnittelupuhelut olivat paikoillaan. Mitään tiivistä yhteydenpitoa emme kumpikaan koe varmaan, Mennyt on mennyttä ja eletään tätä päivää!
Muut mun suhteeni, mä olen katkaissut; miehen uskottomuuden vuoksi... se on heillä ollut tiedossa alusta pitäen; missä vapaudelle tulee rajat! The End!
trollikka- Anonyymi
Entä se joka harrasti seksiä miehen kanssa? Ootteko välilöissä?
Se on aina hyvä taito, kun osaa katsoa omaankin peiliin. Arvostan sellaista kykyä, kun mennä itseensä.
Nuorena meistä varmaan moni oikuttelee siksikin, kun ei oikein vielä osaa eikä ymmärrä elämää. Suhteuttaa asioita ja mikä lopulta on tärkeää mikä ei.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entä se joka harrasti seksiä miehen kanssa? Ootteko välilöissä?
Siis, ihan sama vaikka joskus nähdäänkin... pelkkä päännyökkäys riittää moikkaukseksi, jos nähdään joskus liikekeskuksessa toisemme ostoksilla. Mies on nykyään leski, surunvalittelut olen tehnyt; Osaan ottoni puolisosi pois menosta. Trollikka
He menivät ja rekisteröivät suhteensa lopulta virallisesti, silloin kun vanhempi mies jäi sairauseläkkeelle. Ei meillä ole tarvetta enää kieriskellä surussa tai vihassa, tapahtunut mikä tapahtunut... asiaa se ei miksikään muuttaisi.
Ja oikeesti, se oli niin pirullinen teko häneltä, etten mä koskaan unohda sitä, vaikka näennäisesti; anteeksi olen jo antanutkin.
- Anonyymi
Aina tarvitaan kaksi
Ei mitään ongelmaa, päin vastoin. Siinä missä olen ollut mitä loistavin kumppani, niin vastaavasti olen myös onnistunut olemaan mitä paskamaisin juntturamulkero. Mutta sellaista se, ihmisiä me vain ollaan eikä kukaan meistä ole täydellinen. No paitsi tietenkin minä 😁
Existäni mulla ei ole oikeastaan mitään pahaa sanottavaa, oikein upeita naisia kaikki ja hyvin erityisiä kukin omilla tavoillaan. Toki kun suhteet on menneet vituralleen, niin heissäkin on ollut vikansa jotta ollaan yhteistyössä onnistuttu rikkomaan kaikki se kaunis. Ja niin useimmiten menee, kaksi sinällään järkevää aikuista taantuu liian herkästi parisuhdeongelmissa itsekeskeisiksi kakaroiksi ja se on lähtölaskenta suhteen lopulle. Mutta sekin kuuluu elämään.Juuri tuota taantumista olen itse vältellyt nytkin. 😆
Olis helppoa vaan taantua, antaa olla mutta jokin sisälläni käskee pysymään taantumatta.G-LoveR kirjoitti:
Juuri tuota taantumista olen itse vältellyt nytkin. 😆
Olis helppoa vaan taantua, antaa olla mutta jokin sisälläni käskee pysymään taantumatta.Kyllähän se menneistä suhteista opikseen ottaminen kummasti helpottaa sitä taantumisen välttämistä. Kun tietää kuinka noloksi pikkukakaraksi osaa ryhtyä, jos ei koita pitää jotain rotia. Ja kun pitää rotia, huomaa että suhde sai taas uuden mahdollisuuden.
randombypasser kirjoitti:
Kyllähän se menneistä suhteista opikseen ottaminen kummasti helpottaa sitä taantumisen välttämistä. Kun tietää kuinka noloksi pikkukakaraksi osaa ryhtyä, jos ei koita pitää jotain rotia. Ja kun pitää rotia, huomaa että suhde sai taas uuden mahdollisuuden.
Näin voi ainakin toivoa. 😂
Mun on ainakin pakko myöntää, että minusta tuli aikuinen vasta lasten myötä. Opin ajattelemaan muidenkin olotilaa ja vaikuttimia, mitkä pitää ottaa huomioon. Enkä vaan pettymään ja loukkaantumaan kun olen loukattu.G-LoveR kirjoitti:
Näin voi ainakin toivoa. 😂
Mun on ainakin pakko myöntää, että minusta tuli aikuinen vasta lasten myötä. Opin ajattelemaan muidenkin olotilaa ja vaikuttimia, mitkä pitää ottaa huomioon. Enkä vaan pettymään ja loukkaantumaan kun olen loukattu.Lapset on todella hyviä kasvattajia, siinä useimmat aikuistuu, vähän toki pakostakin, mutta se on ainoastaan hyvää pakkoa. Jotenkin tuntuu, että ehkä itse nyt vihdoin alan olemaan aikuinen, ilman lapsiakin. Ehkä. Aika näyttää 🤪
randombypasser kirjoitti:
Lapset on todella hyviä kasvattajia, siinä useimmat aikuistuu, vähän toki pakostakin, mutta se on ainoastaan hyvää pakkoa. Jotenkin tuntuu, että ehkä itse nyt vihdoin alan olemaan aikuinen, ilman lapsiakin. Ehkä. Aika näyttää 🤪
Ja toiset meistä täytyy tehdä niitä lapsia kasvaakseen aikuiseksi. Että tuota. 😜
Toiset kasvaa ilmankin lapsia aikuisiksi.G-LoveR kirjoitti:
Ja toiset meistä täytyy tehdä niitä lapsia kasvaakseen aikuiseksi. Että tuota. 😜
Toiset kasvaa ilmankin lapsia aikuisiksi.Sen takia mulla olisi siinä se ehkä aikuinen, voi olla että minäkin tarttisin sen pienen pygmin tuohon syliin kuolaamaan 😁
randombypasser kirjoitti:
Sen takia mulla olisi siinä se ehkä aikuinen, voi olla että minäkin tarttisin sen pienen pygmin tuohon syliin kuolaamaan 😁
Rupee päiväkotisedäksi, kummasti kasvattaa. 😆
50 kersaa huutaa kaikki jotain ja juoksee pitkin pihaa ja jokaisesra pitäs ottaa vastuu, vaikka yksin koska hoitajapula. Onneksi lopetin ne työt. Laoset on ihania, aitoja. Mutta miehityspula vie ilon työstä.G-LoveR kirjoitti:
Rupee päiväkotisedäksi, kummasti kasvattaa. 😆
50 kersaa huutaa kaikki jotain ja juoksee pitkin pihaa ja jokaisesra pitäs ottaa vastuu, vaikka yksin koska hoitajapula. Onneksi lopetin ne työt. Laoset on ihania, aitoja. Mutta miehityspula vie ilon työstä.No juu en. Muksu tai pari omassa kodissa (=lastentarha) on ihan riittävä perustutkinto aikuisuuteen 😂
randombypasser kirjoitti:
No juu en. Muksu tai pari omassa kodissa (=lastentarha) on ihan riittävä perustutkinto aikuisuuteen 😂
Onkohan? Mulla se 13 vuotta päivähoito elämää ei riittänyt, eikä koulutukset, mutta nuo kaksi omaa pakotti ottamaan aivot narikasta ja käyttämään niitä. 😂
Nyt katoan paikalta, ne kaksi kaipaa iltapuuhiin. Halit ja pusut, peittelyt.G-LoveR kirjoitti:
Onkohan? Mulla se 13 vuotta päivähoito elämää ei riittänyt, eikä koulutukset, mutta nuo kaksi omaa pakotti ottamaan aivot narikasta ja käyttämään niitä. 😂
Nyt katoan paikalta, ne kaksi kaipaa iltapuuhiin. Halit ja pusut, peittelyt.Kuin myös, halit, pusut ja peittelyt! 🤣
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Onkohan? Mulla se 13 vuotta päivähoito elämää ei riittänyt, eikä koulutukset, mutta nuo kaksi omaa pakotti ottamaan aivot narikasta ja käyttämään niitä. 😂
Nyt katoan paikalta, ne kaksi kaipaa iltapuuhiin. Halit ja pusut, peittelyt.Nytkö mies niitä sinun fiktiivihahmoon fiktiivisiä pienokaisia on kaksi? Mikä muuten on tämä into esiintyä usein esim päiväkodin työntekijänä? Se on muuten tämän rankat vuodet- horinan lähtökohta, että sellaisia identtisiä läpileikkauksia, jospa raksutus alkais käymään yläkerroissa.
Anonyymi kirjoitti:
Nytkö mies niitä sinun fiktiivihahmoon fiktiivisiä pienokaisia on kaksi? Mikä muuten on tämä into esiintyä usein esim päiväkodin työntekijänä? Se on muuten tämän rankat vuodet- horinan lähtökohta, että sellaisia identtisiä läpileikkauksia, jospa raksutus alkais käymään yläkerroissa.
Sinä olet juuri niitä ihmisiä jota koppaisin oitis turpaan edes silmää räpäyttämättä. Asenteesi johtuu joko päävammasta tai skitsofreniasta, kummasta?
- Anonyymi
Joo
- Anonyymi
Perusluonteeni eeh.. ja se voisi olla todennäköisin syin kyllästyminen ja ajanpuute. En välttämättä muutu hankalaksi, mutta voin muuttua ulkopuoliseksi. Tarvitsen omaa vapaa-aikaa ja samanlaisia harrastuksia jotta jotenkin toimisi. En jaksa yksin vastata useista järjestelyistä, vaikken tuntisi mitään estettä osallistua.
Ymmärrän, mulla on tuota samaa "vikaa", tosin sitä ennen kun "vika" aktivoituu olen yrittänyt jo kaiken minkä taidan. Taidot ja osaaminen loppuu, vika aktivoituu. 😅
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Ymmärrän, mulla on tuota samaa "vikaa", tosin sitä ennen kun "vika" aktivoituu olen yrittänyt jo kaiken minkä taidan. Taidot ja osaaminen loppuu, vika aktivoituu. 😅
Jep, tiedostin tuon saman, mutta nyt ei pitänytkään itseään kehua 😀 ei sitä yritystä korjata ongelmaa puuttunut. En vaan onnistunut 🥺 mutta ei sillä enää mitään väliä. Ei millään sillä.
Anonyymi kirjoitti:
Jep, tiedostin tuon saman, mutta nyt ei pitänytkään itseään kehua 😀 ei sitä yritystä korjata ongelmaa puuttunut. En vaan onnistunut 🥺 mutta ei sillä enää mitään väliä. Ei millään sillä.
Okei. 😊👍
Voimia, tuorekin tapaus? 🤗- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Okei. 😊👍
Voimia, tuorekin tapaus? 🤗Ei ole. Olen vaan tehnyt pitkään ja hartaasti katumustyötä 🤭
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole. Olen vaan tehnyt pitkään ja hartaasti katumustyötä 🤭
Höh. No kai se katumustyö vielä helpottaa? 😛
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Höh. No kai se katumustyö vielä helpottaa? 😛
Toivon, et olisin ainakin loppusuoralla 😃
- Anonyymi
Palstalaiset ovat virheettömiä ja erehtymättömiä :)
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Ei varmasti ole kukaan ihmistä kummempi. 😂
Täytyy olla kun tänne on niin tiukat pääsyvaatimukset.
Anonyymi kirjoitti:
Täytyy olla kun tänne on niin tiukat pääsyvaatimukset.
Prräähhää. Krääh ja spot. 🤣
- Anonyymi
Siltä kyllä usein tuntuu että ihmiset kuvittelevat itsestään liikoja, minä taas en. Joku voisi tietysti kääntää asenteeni negatiiviseksi mutta faktahan on että todellisuus ja maailma on usein melko lailla raaka paikka. Tämä liittyy nähdäkseni siihen että ihmisten elämänhalu on keskimäärin korkeammalla tasolla kuin minulla kun asetan itseni sille skaalalle. Ihmisen mieli pyrkii useimmiten suojelemaan itseään eli blokkaamaan negatiivisia asioita mutta minun aivoni eivät ole siinä hommassa niin etevät.
- Anonyymi
Jokaisesta erosta viisas ihminen oppii jotain. Tyhmä toistaa samat virheet.
Ihmisillä on omasta mielestään aina vaativin työ ja ovat suorastaan sankaritekoja tehneet todellisuus on se että joku simpanssi pystyisi samat jutut tekemään.Se on aina plussaa, kun oppii ja minusta ei voi oppia, jos ei ikinä myönnä olevansa oppia vailla. Ja möhlineensä.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Se on aina plussaa, kun oppii ja minusta ei voi oppia, jos ei ikinä myönnä olevansa oppia vailla. Ja möhlineensä.
Se on totta. Joskus on väärässä joskus ei tiedä joskus on paska. Myös ne jotka eivät ole mielestään.
Anonyymi kirjoitti:
Se on totta. Joskus on väärässä joskus ei tiedä joskus on paska. Myös ne jotka eivät ole mielestään.
Näinpä. Täydellisyysharha on ehkä pelottavimpia harhoja, silloin ei ihmisen päähän uppoa mikään järkiperäinen.
G-LoveR kirjoitti:
Näinpä. Täydellisyysharha on ehkä pelottavimpia harhoja, silloin ei ihmisen päähän uppoa mikään järkiperäinen.
Ja jokainen osaa olla paska, toinen juttu sitten on tarviiko koskaan olla.
Hyvin kehtaisin myöntää jos olisin sysipaska. Mutta kun en ole vaan ihan keskinkertainen.
- Anonyymi
No pelissähän on mukana yleensä kaksi osapuolta ja toinen osapuoli on ollut aika hanakka olemaan "hyvä ihminen" , tavallaan rikkinäinen ihmisparka joka itsetuntoaan kohottaakseen tätä tekee ja on tehnyt. En sitä suuremmin pidä pahana asiana koska ymmärrän lähtökohdat tälle jutulle, mutta se mikä korostellun itsetunnon kanssa toimii huonosti yhteen on se ettei toinen tee virheitä koskaan, sitä on hankalampi sulattaa. Huonoa kohtelua, ainakaan näkyvää sellaista ei ole koskaan oikeastaan esiintynyt puolin eikä toisin. Itse olen syyllistynyt välinpitämättömyyteen. Siinä sitten pikkuhiljaa tunteet kadonneet toista kohtaan, voisi sanoa että kuluneet pois pala palalta. Eli hölmöyttä on esiintynyt puolin sun toisin
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Mitä luulet, olisko voinut jotenkin välttää hölmöydet?
Ehkä siinä tapauksessa jos olisin ollut liikkeellepaneva voima, vaan kun en ollut, sitä vain yhtäkkiä huomasi seisovansa juoksuhiekassa ja siinä sitten vajoiltiin ilman sen kummempia pelastustoimenpiteitä elämällä arkea jakso kerrallaan...
- Anonyymi
Hyvä aloitus, paskat vastaukset.
Kyllä. Olen ollut todella huono kumppani. Olen varmaan edelleen jokaiselle, joka odottaa minun olevan jonkinlainen. Olen kertonutkin sen jokaiselle rehellisesti. Mutta jostain syystä silti ei ole asiaa uskottu, ei ennen kun paska on osunut tuulettimeen. Mutta se siitä...
Paskat vastaukset on siinä, kun kerrotaan että tarvitaan kaksi. Joo, joskus. Mutta joskus siihen riittää yksikin, eikä kukaan halua olla se yksi. Sen takia se klisheinen "tarvitaan kaksi". Ja juuri siitä syystä suurin osa ihmisistä jatkaa ikuisina ihmissuhdeopiskelijoina, jotka eivät ikinä opi mitään.Ehkä se ihmissuhteiden pahin mokien moka on just se olettaminen.
Totta, ei aina tarvita kahta, riittää että yksi on vaan läpeensä mulkku. Joskus voi olla useampikin.- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Ehkä se ihmissuhteiden pahin mokien moka on just se olettaminen.
Totta, ei aina tarvita kahta, riittää että yksi on vaan läpeensä mulkku. Joskus voi olla useampikin.Hyvä alku olisi jokaiselle se, että oppisi erottamaan opiskelun ja oppimisen. Opiskelu vastuun pakenemista ja oppiminen on sitä, että ottaa vastuun omista valinnoista.
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä alku olisi jokaiselle se, että oppisi erottamaan opiskelun ja oppimisen. Opiskelu vastuun pakenemista ja oppiminen on sitä, että ottaa vastuun omista valinnoista.
Joo tai opiskelu voi olla jo siinä määrin vastuunottamista, että ylipäänsä haluaa oppia? Eikö?
Minusta ihminen pakenee vastuuta silloin, kun luule jo tietävänsä kaiken eikä mitään muka tartte enää oppia.- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Joo tai opiskelu voi olla jo siinä määrin vastuunottamista, että ylipäänsä haluaa oppia? Eikö?
Minusta ihminen pakenee vastuuta silloin, kun luule jo tietävänsä kaiken eikä mitään muka tartte enää oppia.Opiskelijat haluaa opiskella ja ainoa mitä ne oppivat, on opiskeleminen. Oppiminen on ihan jotain muuta. Ne, jotka haluaa oppia, eivät halua opiskella. Ne kyllä keksivät keinot oppia eivätkä tarvitse siihen opettajia.
Anonyymi kirjoitti:
Opiskelijat haluaa opiskella ja ainoa mitä ne oppivat, on opiskeleminen. Oppiminen on ihan jotain muuta. Ne, jotka haluaa oppia, eivät halua opiskella. Ne kyllä keksivät keinot oppia eivätkä tarvitse siihen opettajia.
Toi oli kyllä järkeenkäypä oikaisu. Samaa mieltä nyt kun avasit noin hyvin.
G-LoveR kirjoitti:
Toi oli kyllä järkeenkäypä oikaisu. Samaa mieltä nyt kun avasit noin hyvin.
Itseasiassa noihan se on. Hieno oivallus. Kiitos.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Opiskelijat haluaa opiskella ja ainoa mitä ne oppivat, on opiskeleminen. Oppiminen on ihan jotain muuta. Ne, jotka haluaa oppia, eivät halua opiskella. Ne kyllä keksivät keinot oppia eivätkä tarvitse siihen opettajia.
Eihän opiskeluunkaan tarvita opettajia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän opiskeluunkaan tarvita opettajia.
Oppimiseen tarvitaan kyllä opiskelua ja opiskella tai paremminkin opetella voi toki ilman opettajaakin. Joskus opettajastakin voi olla apua, osalle opettajasta on paljonkin apua, osalle vähemmän. Opettajuutta on erilaista ihan mentoroimisesta lähtien, kaikki asiat kehittyy. Moni meistä on jotakuta, ainakin lapsiaan ”opettanut”.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Ehkä se ihmissuhteiden pahin mokien moka on just se olettaminen.
Totta, ei aina tarvita kahta, riittää että yksi on vaan läpeensä mulkku. Joskus voi olla useampikin.sivusta: juu ja pahimmassa tapauksessa saattaa vielä näyttääkin siltä, kuulemma :D
- Anonyymi
Kumppanin kumppania on parempi kehua suureen ääneen.
- Anonyymi
Noin rajusti en voi sanoa. En ole koskaan ollut "aivan sysipaska kumppani, vetelä ja saamaton onnensa eteen". Täydellinen en ole, enkä tule koskaan olemaan. Jokaisessa meissä on omat vikamme.
Vaan enpä tosin ole koskaan syyttänyt ketään eksäänikään "aivan sysipaskasi kumppaniksi, veteläksi ja saamatomaksi onnensa eteen". Jokainen heistä on ollut vähintään ihan hyvä tyyppi. Asiat eivät vaan aina mene toivotulla tavalla ja ihmiset ja tilanteet muuttuvat.Tarpeetkin voi muuttua, vaikka suhde olisi hyväkin. Eikä aina tosiaan tarvitse olla mitään varsinaisesti huonostikkaan. Kaipaa vaan jotain sellaista mitä toisella ei ole tarjota.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Tarpeetkin voi muuttua, vaikka suhde olisi hyväkin. Eikä aina tosiaan tarvitse olla mitään varsinaisesti huonostikkaan. Kaipaa vaan jotain sellaista mitä toisella ei ole tarjota.
Niinkin voi tietysti käydä. Itse en ole tuota kokenut, mutta moni kuulemma on.
Mitä tulee vaikkapa johonkin "huonoon kohteluun", niin itsehän siihenkin on suostunut (jos sellaista siis on ollut). Jos sen ensimmäisen kerran jälkeen jää, niin tavallaanhan sen silloin hyväksyy. Jos minua on v.tuttanut toisen perjantaiset nollaamiset, niin en minä voi toista siitä syyttää. Itsehän minä olen sitä katsellut, vaikka onkin v.tuttanut. Lähtemällähän siitä v.tutuksesta olisi päässyt ja pääsi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinkin voi tietysti käydä. Itse en ole tuota kokenut, mutta moni kuulemma on.
Mitä tulee vaikkapa johonkin "huonoon kohteluun", niin itsehän siihenkin on suostunut (jos sellaista siis on ollut). Jos sen ensimmäisen kerran jälkeen jää, niin tavallaanhan sen silloin hyväksyy. Jos minua on v.tuttanut toisen perjantaiset nollaamiset, niin en minä voi toista siitä syyttää. Itsehän minä olen sitä katsellut, vaikka onkin v.tuttanut. Lähtemällähän siitä v.tutuksesta olisi päässyt ja pääsi.Asiat eivät aina ole ihan noin yksioikoisia, että jos suhde ei ole kunnossa ja siinä on huonoa kohtelua, että miksi siihen jää ja että on oma vika. Mutta ensiksikin haluan sanoa, että jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestä!! Jos joku kohtelee toista kaltoin, niin se ei ole koskaan kaltoin kohdellun vika, se että joku olis esim. heikko ei oikeuta toista sortamaan tätä. Monesti uhrit kantaa syyllisyyttä ja syyllisyydestä vapautuminen on todella tärkeää. Kenenkään toisen käytöksestä ei pidä tuntea syyllisyyttä! Mitä tulee huonoon suhteeseen jäämiseen, niin monesti ihmisillä on toivo paremmasta, varsinkin jos toinen lupailee ja etenkin jos itse on sellainen, että epäkohtia havaitessa haluaa korjata niitä. Tosiasia tietysti valitettavasti on se, että harva suhdetta viitsii korjata, vaikka lupailee. Mutta itsestäni suhdekumppanina. Nuorena suhteessa varmaan oli kokemattomana ja mustavalkoisenmin aattein, mutta näen sen, että tietyssä määrin kuuluu nuoruuteen. Ite oon hyväsydäminen ja haluan ihmisille ylipäätäänkin hyvää, en täysin helppo kumppani, jos suhde hiertää ja alkaa vituttaan niin kyllä saattaa jotenkin näkyä. Ikä rauhottaa kyllä. Olen vaativa lähinnä itselleni, mutta väliin kyllä muillekin. Yritän tulla paremmaksi ihmiseksi
Anonyymi kirjoitti:
Niinkin voi tietysti käydä. Itse en ole tuota kokenut, mutta moni kuulemma on.
Mitä tulee vaikkapa johonkin "huonoon kohteluun", niin itsehän siihenkin on suostunut (jos sellaista siis on ollut). Jos sen ensimmäisen kerran jälkeen jää, niin tavallaanhan sen silloin hyväksyy. Jos minua on v.tuttanut toisen perjantaiset nollaamiset, niin en minä voi toista siitä syyttää. Itsehän minä olen sitä katsellut, vaikka onkin v.tuttanut. Lähtemällähän siitä v.tutuksesta olisi päässyt ja pääsi.Helposti sitä jää katselemaan huonoa, ajatellen ettei se toistu tai jopa syyllistää itseään toisen huonosta käytöksestä. Yrittää taipua vaikka mitenkä päin ollakseen "parempi". Minä yritän syndrooma, toinen ei sitten yritäkkään yhtään tai yrittää vain laittaa alta lipan.
Itse hyväksyy kyllä, mutta monesti sitten kun ymmärtää hyväksyneensä liikaa siihen tulee totaalinen stoppi. Kukaan ei enää saa sietämään samaa uudestaan.
Vaan moni myös sortuu yhä uudestaan samanlaisiin..- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asiat eivät aina ole ihan noin yksioikoisia, että jos suhde ei ole kunnossa ja siinä on huonoa kohtelua, että miksi siihen jää ja että on oma vika. Mutta ensiksikin haluan sanoa, että jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestä!! Jos joku kohtelee toista kaltoin, niin se ei ole koskaan kaltoin kohdellun vika, se että joku olis esim. heikko ei oikeuta toista sortamaan tätä. Monesti uhrit kantaa syyllisyyttä ja syyllisyydestä vapautuminen on todella tärkeää. Kenenkään toisen käytöksestä ei pidä tuntea syyllisyyttä! Mitä tulee huonoon suhteeseen jäämiseen, niin monesti ihmisillä on toivo paremmasta, varsinkin jos toinen lupailee ja etenkin jos itse on sellainen, että epäkohtia havaitessa haluaa korjata niitä. Tosiasia tietysti valitettavasti on se, että harva suhdetta viitsii korjata, vaikka lupailee. Mutta itsestäni suhdekumppanina. Nuorena suhteessa varmaan oli kokemattomana ja mustavalkoisenmin aattein, mutta näen sen, että tietyssä määrin kuuluu nuoruuteen. Ite oon hyväsydäminen ja haluan ihmisille ylipäätäänkin hyvää, en täysin helppo kumppani, jos suhde hiertää ja alkaa vituttaan niin kyllä saattaa jotenkin näkyä. Ikä rauhottaa kyllä. Olen vaativa lähinnä itselleni, mutta väliin kyllä muillekin. Yritän tulla paremmaksi ihmiseksi
Kyllä se lopulta on juuri tasan niin yksinkertaista. Jokainen aikuinen ihminen on pohjimmiltaan ihan itse yksinään vastuussa omasta elämästään. Jos sallii itseään kohdeltavan huonosti, niin siitä on aivan itse vastuussa. Muita on turha syytellä.
G-LoveR kirjoitti:
Helposti sitä jää katselemaan huonoa, ajatellen ettei se toistu tai jopa syyllistää itseään toisen huonosta käytöksestä. Yrittää taipua vaikka mitenkä päin ollakseen "parempi". Minä yritän syndrooma, toinen ei sitten yritäkkään yhtään tai yrittää vain laittaa alta lipan.
Itse hyväksyy kyllä, mutta monesti sitten kun ymmärtää hyväksyneensä liikaa siihen tulee totaalinen stoppi. Kukaan ei enää saa sietämään samaa uudestaan.
Vaan moni myös sortuu yhä uudestaan samanlaisiin..Itselläni tuo alkon kanssa läträäminen on sellainen mitä en jaksa vaan sietää. Ihan sama miten kiva ja muuten mukavakin ihminen on, mutta se on sellainen tapa mitä mä en vaan halua sietää.
Olen ihan eri maasta sen suhteen. Kun en nauti yhtään humaltumisesta, en alkoholin mausta enkä mistään mitä sen käyttöön liittyy lieveilmiöineen, niin en sellaista suostu parisuhteessa katselemaankaan.
Törmäyskurssi. 💥- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se lopulta on juuri tasan niin yksinkertaista. Jokainen aikuinen ihminen on pohjimmiltaan ihan itse yksinään vastuussa omasta elämästään. Jos sallii itseään kohdeltavan huonosti, niin siitä on aivan itse vastuussa. Muita on turha syytellä.
Joo, jokainen on vastuussa omasta elämästä ja itse näen humaanina, että myös muista ihmisistä. En jaksa purkaa asiaa useammalta näkökulmalta, mutta pääpointtini on, että ihminen valitsee aina itse myös oman käyttäytymisensä. Kaikki ei myöskään ole täysin tasa-arvoisessa asemassa lähtemisen kanssa, ymmärrä se tai ole ymmärtämättä. Suhteesta, jossa ei ole lapsia on myöskin helpompi lähteä nopeastikin ja ilman muuta kannattaakin lähteä, jos näkee että tulevaisuutta ei ole, sama tietty muutoinkin.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Itselläni tuo alkon kanssa läträäminen on sellainen mitä en jaksa vaan sietää. Ihan sama miten kiva ja muuten mukavakin ihminen on, mutta se on sellainen tapa mitä mä en vaan halua sietää.
Olen ihan eri maasta sen suhteen. Kun en nauti yhtään humaltumisesta, en alkoholin mausta enkä mistään mitä sen käyttöön liittyy lieveilmiöineen, niin en sellaista suostu parisuhteessa katselemaankaan.
Törmäyskurssi. 💥Noin se mullakin nykyään on. Eksän kanssa mentiin yhteen nuorina ja se "bilettäminen" kuului silloin omaankin elämään, vaikka ei tosin ihan samalla tasolla kuin eksällä. Eli ei se silloin häirinnyt.
Sitten jossain kohtaa sitä kasvoi itse kokonaan ulos siitä vaiheesta. Mäkään en ole koskaan pitänyt humalan tunteesta, joten juominen jäi kokonaan, kun se sosiaalinen aspekti siitä väheni.
Aikansa sitä jaksoi toiselta katsella ja kuunnella sitä "joo, lopetan lopetan" selitystä. Sitten tuli se raja vastaan, ettei enää jaksanutkaan. Ei mua nykyäänkään se haittaa, jos toinen joskus ottaa, kunhan se on harvinaista ja mitään örvellystä en jaksa katella. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo, jokainen on vastuussa omasta elämästä ja itse näen humaanina, että myös muista ihmisistä. En jaksa purkaa asiaa useammalta näkökulmalta, mutta pääpointtini on, että ihminen valitsee aina itse myös oman käyttäytymisensä. Kaikki ei myöskään ole täysin tasa-arvoisessa asemassa lähtemisen kanssa, ymmärrä se tai ole ymmärtämättä. Suhteesta, jossa ei ole lapsia on myöskin helpompi lähteä nopeastikin ja ilman muuta kannattaakin lähteä, jos näkee että tulevaisuutta ei ole, sama tietty muutoinkin.
Nuo ovat kaikki lähinnä tekosyitä. Ei Suomessa oikeasti ole koskaan sellaista tilannetta, etteikö voisi lähteä. Ei se aina tietenkään helppoa ole, mutta mikä elämässä muka on? Jos on lapsia niin sen kynnyksen lähteä oikeasti huonosta suhteesta pitäisi olla matalampi, ei korkeampi.
Anonyymi kirjoitti:
Noin se mullakin nykyään on. Eksän kanssa mentiin yhteen nuorina ja se "bilettäminen" kuului silloin omaankin elämään, vaikka ei tosin ihan samalla tasolla kuin eksällä. Eli ei se silloin häirinnyt.
Sitten jossain kohtaa sitä kasvoi itse kokonaan ulos siitä vaiheesta. Mäkään en ole koskaan pitänyt humalan tunteesta, joten juominen jäi kokonaan, kun se sosiaalinen aspekti siitä väheni.
Aikansa sitä jaksoi toiselta katsella ja kuunnella sitä "joo, lopetan lopetan" selitystä. Sitten tuli se raja vastaan, ettei enää jaksanutkaan. Ei mua nykyäänkään se haittaa, jos toinen joskus ottaa, kunhan se on harvinaista ja mitään örvellystä en jaksa katella.Noinhan se tuppaa kaiketi monesti menemään, toinen kasvaa ulos hummaamisesta kun toinen jatkaa.
Ei muakaan pänni kun puolisko juo 1-3 olutta silloin tällöin kotona, kun ei hänestä tule edes päihtynyttä eikä tee mieli lähteä jatkamaan juomista tms. Ja firman 1-2 pidettävät pippalot kestän hyvin. Ei kalva yhtään.G-LoveR kirjoitti:
Noinhan se tuppaa kaiketi monesti menemään, toinen kasvaa ulos hummaamisesta kun toinen jatkaa.
Ei muakaan pänni kun puolisko juo 1-3 olutta silloin tällöin kotona, kun ei hänestä tule edes päihtynyttä eikä tee mieli lähteä jatkamaan juomista tms. Ja firman 1-2 pidettävät pippalot kestän hyvin. Ei kalva yhtään.Mut vakiintuneena tapana relata ja hummailla usein en vaan jaksa. Ne tyypit jää kavereiksi, kumppania en heistä tekis.
Kumppanina menee just mielummin raitis tai harvoin ja hillitysti alkoholia käyttävä. Kun ei myöskään ole mikään moralisti saarnaaja, toinen ääripää.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nuo ovat kaikki lähinnä tekosyitä. Ei Suomessa oikeasti ole koskaan sellaista tilannetta, etteikö voisi lähteä. Ei se aina tietenkään helppoa ole, mutta mikä elämässä muka on? Jos on lapsia niin sen kynnyksen lähteä oikeasti huonosta suhteesta pitäisi olla matalampi, ei korkeampi.
Olet tavallaan oikeassa. Mutta tietysti voidaan myös kysyä, että miksi Suomessa on masentuneita, eivätkö osaa ajatella positiivisesti. Miksi Suomessa on syömishäiriöisiä, eivätkö osaa syödä fiksusti, työttömiä, eivätkö pidä puoliaan,
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Noinhan se tuppaa kaiketi monesti menemään, toinen kasvaa ulos hummaamisesta kun toinen jatkaa.
Ei muakaan pänni kun puolisko juo 1-3 olutta silloin tällöin kotona, kun ei hänestä tule edes päihtynyttä eikä tee mieli lähteä jatkamaan juomista tms. Ja firman 1-2 pidettävät pippalot kestän hyvin. Ei kalva yhtään.Ei mun eksäkään enää varsinaisesti hummannut. Se oli vaan se perjantain nollaaminen, istua kotona ja vetää jotain alkoholipitoista ja pelata tmv. Vaan kumpi siinä nyt on lopulta se k.pää? Sekö, joka nollaa ja sanoo, että lopettaa, vai se, joka vaatii toista lopettamaan. Onhan hänellä oikeus perjantaisin ryypätä ja toisaalta mulla on oikeus olla katselematta sellasta.
Anonyymi kirjoitti:
Ei mun eksäkään enää varsinaisesti hummannut. Se oli vaan se perjantain nollaaminen, istua kotona ja vetää jotain alkoholipitoista ja pelata tmv. Vaan kumpi siinä nyt on lopulta se k.pää? Sekö, joka nollaa ja sanoo, että lopettaa, vai se, joka vaatii toista lopettamaan. Onhan hänellä oikeus perjantaisin ryypätä ja toisaalta mulla on oikeus olla katselematta sellasta.
Noniin. Ei ole pakko olla yhdessä, jos ei nappaa. Näinhän se on.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä juomista edes sosiaalisena juttuna, kun monesta tulee ihan epäsosiaalisia humalassa. 😂- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet tavallaan oikeassa. Mutta tietysti voidaan myös kysyä, että miksi Suomessa on masentuneita, eivätkö osaa ajatella positiivisesti. Miksi Suomessa on syömishäiriöisiä, eivätkö osaa syödä fiksusti, työttömiä, eivätkö pidä puoliaan,
Sairaudet ovat hieman eri asia ja väkipakolla ei kukaan pysty minnekään töihin tuppautumaan.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Noniin. Ei ole pakko olla yhdessä, jos ei nappaa. Näinhän se on.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä juomista edes sosiaalisena juttuna, kun monesta tulee ihan epäsosiaalisia humalassa. 😂Se juju lienee siinä joudussa määrässä. Valtaosa ihmisistä on avoimempia pienessä sievässä. Se änkyröinti alkaa useinmiten sitten siellä suurempien annosten jälkeen.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Noniin. Ei ole pakko olla yhdessä, jos ei nappaa. Näinhän se on.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä juomista edes sosiaalisena juttuna, kun monesta tulee ihan epäsosiaalisia humalassa. 😂Olis kai se voinut napatakin, ilman niitä perjantai-iltoja. Eksä ei olisi halunnut erota, eli hänelle se niistä kiisteleminen ei sitten ilmeisesti kuitenkaan ollut niin iso ongelma. Toisaalta, kun hänhän sai sen mitä tahtoi, kun vain osti ne pullonsa ja joi ne. Siihen ei tarvittu minun myötävaikutustani. Toisin kun mä taas en olisi mitenkään kyennyt saamaan haluamaani ilman hänen myötävaikutustaan. Eli sinällään hänen oli helpompi olla sen asian kanssa ok. Tilanne olis voinut olla eri, jos hän vaikka ei jostain syystä olisi voinutkaan itse hankkia sitä juotavaansa ja se olisi ollut minun takanani. Silloin häntä olisi luultavasti vituttanut enemmän. Sellasta se on.
Anonyymi kirjoitti:
Se juju lienee siinä joudussa määrässä. Valtaosa ihmisistä on avoimempia pienessä sievässä. Se änkyröinti alkaa useinmiten sitten siellä suurempien annosten jälkeen.
Niinpä. Suomalaiset on huonoja viinapäitä. 😉
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Niinpä. Suomalaiset on huonoja viinapäitä. 😉
Tai sitten turhankin hyviä. Jos olis huonompi viinapää, niin ei edes kykenis juomaan niitä rähinämääriä. Miten sen laskee. :P
Anonyymi kirjoitti:
Tai sitten turhankin hyviä. Jos olis huonompi viinapää, niin ei edes kykenis juomaan niitä rähinämääriä. Miten sen laskee. :P
Aivan, totta noinkin. 😅👍
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Aivan, totta noinkin. 😅👍
Sellaset ihmiset, joiden viinapää kestää pari olutta, eivät koskaan rähise kännissä. 😅
Anonyymi kirjoitti:
Sellaset ihmiset, joiden viinapää kestää pari olutta, eivät koskaan rähise kännissä. 😅
Paitsi minä oon tehnyt senkin. 🙈
Mulle ei alkoholi sovi, jos on joku kenkutus se vaan korostaa sitä fiilistä ja jos olen ihan hölönpölönpotti ja hulivilihei se korostaa sitäkin. Ja jos väsynyt nukun pöytään. 😆- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Paitsi minä oon tehnyt senkin. 🙈
Mulle ei alkoholi sovi, jos on joku kenkutus se vaan korostaa sitä fiilistä ja jos olen ihan hölönpölönpotti ja hulivilihei se korostaa sitäkin. Ja jos väsynyt nukun pöytään. 😆Niin kai se pitkälti kaikilla on, että alkoholi helposti korostaa sitä olemassaolevaa fiilistä.
Anonyymi kirjoitti:
Niin kai se pitkälti kaikilla on, että alkoholi helposti korostaa sitä olemassaolevaa fiilistä.
Monesti. Eniten kuitenkin harmittaa, jos alkaa kränkäksi. En nyt muutenkaan välitä juoda alkoa, mutta tuonkaan takia, että olen oikea kuumakalle jos olen ärhäkällä päällä, niin ei ainakaan mitään mukavaa tuo mukanaan.
Konfliktit on ikäviä muutenkin, saati kun päissään voi kaeata ihan mopo käsistä, kuten olen joskus kertonutkin syyllistyneeni väkivaltaan. Selvinpäin kontrolli pelaa, jurrissa ei.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei mun eksäkään enää varsinaisesti hummannut. Se oli vaan se perjantain nollaaminen, istua kotona ja vetää jotain alkoholipitoista ja pelata tmv. Vaan kumpi siinä nyt on lopulta se k.pää? Sekö, joka nollaa ja sanoo, että lopettaa, vai se, joka vaatii toista lopettamaan. Onhan hänellä oikeus perjantaisin ryypätä ja toisaalta mulla on oikeus olla katselematta sellasta.
Tuokin asia on juuri sitä, että on läsnä, mutta ei ole vaan pelaa kuulokkeet korvilla omissa oloissaan. Eikä sekään tarkoita sitä, että pitäisi aina "kyhnätä" kyljessä, tehdä kaikki yhdessä jne. Monikaan ei tajua sitä, että asut jonkun kanssa yhdessä, mutta olet kuitenkin yksin. Ehkäpä se ymmärrys tulee vasta sitten, kun kokee sen itse. Ei sitä montaa vuotta jaksa katsella.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuokin asia on juuri sitä, että on läsnä, mutta ei ole vaan pelaa kuulokkeet korvilla omissa oloissaan. Eikä sekään tarkoita sitä, että pitäisi aina "kyhnätä" kyljessä, tehdä kaikki yhdessä jne. Monikaan ei tajua sitä, että asut jonkun kanssa yhdessä, mutta olet kuitenkin yksin. Ehkäpä se ymmärrys tulee vasta sitten, kun kokee sen itse. Ei sitä montaa vuotta jaksa katsella.
Toisia tuokin voi tosiaan häiritä. Minua pelaaminen taas ei häiritse. Ymmärrän, että pelaaminen (ja oikeastaan ihan kaikki) voi olla häiritsevää, jos se hankaloittaa arjen kanssakäymistä, jos jokapäiväisiä asioita ei voi jutella ja jos toinen ei tee mitään muuta kotona jne. Minä jopa tykkään tietystä yksinäisyydestä parisuhteessa.
- Anonyymi
No kehtaa.
Helppoa näin anonyyminä internetissä.
Mutta kuinka moni uskaltaa tunnustaa, että seksi keinokamppeen kanssa on parempaa kuin nyksän kanssa?
-keinovaginamies-- Anonyymi
"Mutta kuinka moni uskaltaa tunnustaa, että seksi keinokamppeen kanssa on parempaa kuin nyksän kanssa?"
Mitä uskaltamista tuossa on? Ikävä tosiasia on, että pelkän puhtaan tyydytyksen kannalta oma apu on parempaa kuin kanssakäyminen oikeastaan kenenkään ihmisen kanssa. Tyydytys on taattu mahdollisimman vähällä ylimääräisellä säädöllä. Sen sijaan, jos nyt kaipaa yhtään mitään muuta kuin sitä pelkkää fyysistä tyydytystä niin oma apu (tai keinokampe) ei kykene oikeaa ihmistä päihittämään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mutta kuinka moni uskaltaa tunnustaa, että seksi keinokamppeen kanssa on parempaa kuin nyksän kanssa?"
Mitä uskaltamista tuossa on? Ikävä tosiasia on, että pelkän puhtaan tyydytyksen kannalta oma apu on parempaa kuin kanssakäyminen oikeastaan kenenkään ihmisen kanssa. Tyydytys on taattu mahdollisimman vähällä ylimääräisellä säädöllä. Sen sijaan, jos nyt kaipaa yhtään mitään muuta kuin sitä pelkkää fyysistä tyydytystä niin oma apu (tai keinokampe) ei kykene oikeaa ihmistä päihittämään.Ihan oikeesti; kuinka moni umpiluu kuvittelee minun olleen selibaatissa n. 2 vuotta!
Kyllä mä pääsen ihan omin sormin onneen, koska parisuhdetta mulla ei ole... itsetyydytys on silloin ainoa vaihtoehto. Ilman minkäänlaista "seksiä", elämä olisi todella raskasta, mutt pariseksistä mulla vielä on toiveita jäljellä.
trollikka
Täällähän oli Disseisback ja Elisakettu nimimerkeiltä tilityksi. Itse en tilittele tänne ihmissuhteistani, joissa minullakin olisi ollut korjaamisia. Eilen keskiviikkona naisystäväni ehdotti hänen kokouksensa jälkeen, että olisimme lähteneet kävelylenkille. Minä en jaksanut vaan jatkoin sinkun vapauttani ja meni kotiin pelamaan tietokoneella sekä katselemaan telkkua. Oman tahdon mukaan menen, joten vaikka on naisystäviä niin varsinaiseen seurusteluun en ole ryhtynyt vuosiin. Eläköän sinkkuuden vapaus, jossa ei tarvitse huomioida sitä kumppania! :)
Toiset meistä on avoimempia kuin toiset, yhtä kaikki ihmisyys on monimuotoista. Sinkkuus taitaa olla mukavempaa, kun ajatus parisuhteesta?
G-LoveR kirjoitti:
Toiset meistä on avoimempia kuin toiset, yhtä kaikki ihmisyys on monimuotoista. Sinkkuus taitaa olla mukavempaa, kun ajatus parisuhteesta?
G-LoveR: "Sinkkuus taitaa olla mukavempaa, kun ajatus parisuhteesta?"
Maaliskuussa 2017 abi-lukiolainen tuli pariviikkoa ennen kirjoituksiaan tarjoamaan puhelinnumeroaan, sillä oli aiemmin ihastunut minuun. Kuten ilmeisesti muistat en ottanut puhelinumeroa vastaan vaan annoin ilmeisesti väärän sähköpostiosoitteeni hänelle. Kotona ajattelin samana päivänä, että taidan haluta olla sittenkin sinkku, vaikka samana päivänä oli tarjolla jo 18 vuotta täyttänyt hyvännäköinen nuori nainen. Siitä lähtien olen vähän ajatellut, että taidan elää sittenkin sinkkuna. Tällä vuosikymmenellä en ole tainut enää edes harkita parisuhdetta. Jotain ajatusta naisesta on ollut, mutta mitään pyrintöä ei ole ollut jättämään sinkkuuden ihanuus. :)
Hyvää yötä! :)Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:
G-LoveR: "Sinkkuus taitaa olla mukavempaa, kun ajatus parisuhteesta?"
Maaliskuussa 2017 abi-lukiolainen tuli pariviikkoa ennen kirjoituksiaan tarjoamaan puhelinnumeroaan, sillä oli aiemmin ihastunut minuun. Kuten ilmeisesti muistat en ottanut puhelinumeroa vastaan vaan annoin ilmeisesti väärän sähköpostiosoitteeni hänelle. Kotona ajattelin samana päivänä, että taidan haluta olla sittenkin sinkku, vaikka samana päivänä oli tarjolla jo 18 vuotta täyttänyt hyvännäköinen nuori nainen. Siitä lähtien olen vähän ajatellut, että taidan elää sittenkin sinkkuna. Tällä vuosikymmenellä en ole tainut enää edes harkita parisuhdetta. Jotain ajatusta naisesta on ollut, mutta mitään pyrintöä ei ole ollut jättämään sinkkuuden ihanuus. :)
Hyvää yötä! :)Hyvää yötä. 😊
Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:
G-LoveR: "Sinkkuus taitaa olla mukavempaa, kun ajatus parisuhteesta?"
Maaliskuussa 2017 abi-lukiolainen tuli pariviikkoa ennen kirjoituksiaan tarjoamaan puhelinnumeroaan, sillä oli aiemmin ihastunut minuun. Kuten ilmeisesti muistat en ottanut puhelinumeroa vastaan vaan annoin ilmeisesti väärän sähköpostiosoitteeni hänelle. Kotona ajattelin samana päivänä, että taidan haluta olla sittenkin sinkku, vaikka samana päivänä oli tarjolla jo 18 vuotta täyttänyt hyvännäköinen nuori nainen. Siitä lähtien olen vähän ajatellut, että taidan elää sittenkin sinkkuna. Tällä vuosikymmenellä en ole tainut enää edes harkita parisuhdetta. Jotain ajatusta naisesta on ollut, mutta mitään pyrintöä ei ole ollut jättämään sinkkuuden ihanuus. :)
Hyvää yötä! :)"Maaliskuussa 2017 abi-lukiolainen tuli pariviikkoa ennen kirjoituksiaan tarjoamaan puhelinnumeroaan, sillä oli aiemmin ihastunut minuun. Kuten ilmeisesti muistat en ottanut puhelinumeroa vastaan vaan annoin ilmeisesti väärän sähköpostiosoitteeni hänelle."
Törkeä mies, valehtelija. Ja vielä kehtaat esiintyä palstalla. 🌹👀kynä..mi kirjoitti:
"Maaliskuussa 2017 abi-lukiolainen tuli pariviikkoa ennen kirjoituksiaan tarjoamaan puhelinnumeroaan, sillä oli aiemmin ihastunut minuun. Kuten ilmeisesti muistat en ottanut puhelinumeroa vastaan vaan annoin ilmeisesti väärän sähköpostiosoitteeni hänelle."
Törkeä mies, valehtelija. Ja vielä kehtaat esiintyä palstalla. 🌹👀Tarina pitää paikkansa. En valehtellut mitään - ehkä osoitin vain typeryyteni olla vastaanottamatta tarjottua puhelinnumeroa ja sähköpostiosoitetta.
Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:
Tarina pitää paikkansa. En valehtellut mitään - ehkä osoitin vain typeryyteni olla vastaanottamatta tarjottua puhelinnumeroa ja sähköpostiosoitetta.
"... annoin ilmeisesti väärän sähköpostiosoitteeni hänelle."
Sika, valehtelit, johdit harhaan. Asiassa on kuitenkin yksi hyvä puoli. Tyttö välttyi valehtelevasta lierosta. 🌹👀
- Anonyymi
Olen tätä miettinyt ihan aidosti, raa'asti itseäni peiliin katsoen ja itseni sekä tekemiseni kyseenalaistaen. Olen käynyt läpi koko pitkäaikaisen parisuhteeni, sen alkuajoista lähtien. Miettinyt, mitä kaikkea matkan varrelle mahtui. Mitä kaikkea yhdessä koettiin ja saavutettiin. Miten olin toiselle läsnä ja miten osasin huomioida toista. Miten kannoin oman vastuuni suhteessa, niin puolisona kuin toisena vanhempana. En aidosti tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Olin mielestäni hyvä kumppani. En täydellinen, mutta niin hyvä kuin pystyn olemaan. Vika oli kyllä tällä kertaa siinä toisessa ja hänen henkilökohtaisissa ongelmissaan, joita hän ei osannut selvittää. Se on surullista, sillä moni muu asia osui meillä kohdilleen. Sellaista se elämä joskus vain on..
Syväluotaus tehty. Itse harrastan tuota syväluotaamista jatkuvasti ja minusta se on hyvä, jos kykenee miettimään omaa osuuttaan itseään huijaamatta.
Joskus se on noinkin, että kaikesta huolimatta elämä vaan on mitä on.- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Syväluotaus tehty. Itse harrastan tuota syväluotaamista jatkuvasti ja minusta se on hyvä, jos kykenee miettimään omaa osuuttaan itseään huijaamatta.
Joskus se on noinkin, että kaikesta huolimatta elämä vaan on mitä on.Syväluotaus on todellakin tehty ison kaavan mukaan. Minulle ei tuota ongelmaa myöntää, jos olen tehnyt jotain väärää tai että minun on kehityttävä jossain asiassa. Ajattelen, että molemmilla on suhteessa vastuunsa ja osansa, mutta tiedän, etten ansainnut kaikkea sitä, mitä exäni minulle teki. Hän on pyydellyt takaisin ja katunut tekemisiään, mutta ei se enää auttanut, kun hän oli minut jo täysin rikkonut. Ei ollut enää mitään pohjaa, jonka päälle olisi voinut lähteä rakentamaan jotain uutta. Elämä joskus tosiaan on vain mitä on..
- Anonyymi
Aina siihen kaksi tarvitaan että suhde voi oikeasti toimia aina on jotain mitä olisi voinut esim tehdä toisin mu olisiko sekään estänyt aina suhdetta päätymässä samaan lopputulokseen tärkeintä kuitenkin olisi kai se että tuntuu toiseen että toinen sellainen ihminen kenenkä kanssa oikeasti haluaa elämänsä viettää
Nojoo kyllä. Aina ei parhaimmat yrityksetkään tunnu auttavan, kun jo liu'ttu toisen luota pois.
Se on tärkeä tunne tuo, että on tunne, yhdessä oleminen maittaa. Silloin kun yhdessä meinaa olla kerta.
En varmaan sysipaska mutta on selvää että jos kaksi liittoa päättyy siihen että vaimo lähtee toisen matkaan niin jotakin on pitänyt tehdä väärin. Toki vielä keskusteluväleissä molempien kanssa eli jotakin on varman mennyt oikeinkin. Joskus miettinyt että pitäisikö selvittää mikä meni pieleen mutta sillä tiedolla tuskin on enää tarvetta joten mennään kuin varusmiespalveluksen kanssa; aika hoitaa ikävät muistot ja nautitaan niistä paremmista hetkistä.
Jos nyt veikata pitäisi niin luulen että seksi ja raha olivat ne joissa töppäsin. Varmasti läheisyyttä ja rakkautta kera hellyyden oli riittämiin mutta sellainen alkukantainen rykiminen oli parisuhteessa liian harvinaista. Olihan niitä pieniä ja pikaisia sekä pidemmän kaavan kautta tehtyjä hetkiä mutta ehkä liian harvoin. Ehkä suhteet oli salakavalasti menossa kohti virka-/kaverisuhdetta ja tajusivat lähteä pois.
Raha varmaan vaikeutti tilannetta siinä mielessä että molemmat olivat osa-aikaisissa työsuhteissa ja itse taas tein välillä kahtakin työtä jotta elintaso saatiin pidettyä, Vaikka tili oli yhteinen eikä tuloja sinne eroteltu niin siinä saattoi tulla riittämättömyyden tunnetta.
Ehkä enemmänkin olen sysipaska miltei mieskumppani koska kovalla tahdilla olen onnistunut siirtämään kysymyksen "ollaanko pari?" liian myöhäiseen ajankohtaan. Saamaton onnensa eteen?-> Ehkä, tai sitten pelkään onnen löytämistä sillä jos sen taas menettää sen tietää miten kivuliaalta se tuntuu.- Anonyymi
En kehtaa myöntää koska minä naisena olen aina tehnyt päätöksen siitä millon suhde loppuu ja millainen suhde on. Miehiä ei vaan loputtomiin jaksa. He jäävät rannalle ruikuttamaan mikä vähän surullista.
Osaatko perustella tai nähdä syytä mikä siinä on sellainen tekijä miksi et uskalla? Muu kuin, että sinä jätit? Kyllästyminenkö?
- Anonyymi
Jos edelliset suhteet olisi olleet unelmia ja aivan mahtavia, niin eroja ei olisi koskaan tapahtunut, joten voin sanoa suoraan että ne suhteet ja naiset oli aivan sysipaskoja ja ongelmallisia muutenkin. Minä itte tyyppejä ja tasa-arvosta ei tietoakaan. Kaikki puheet "erottiin ystävinä ja eksäni on aivan mahtava tyyppi" on pelkkää sanahelinää. Todellisuudessa riidatonta eroa ei ole, jos joku muuta väittää valehtelee.
Nykyinen suhteeni on mahtavin, tasa-arvoisin, ihanin, haluttavin yms joten kun se oikea löytyy, niin se vaan on siinä.Okei. Olen eri mieltä etteikö riidatonta eroa voi olla. Voi jos kumpikin on tasapainossa itsensä ja eronsa kanssa. Näkee samansuuntaisesti, että ero on paras ratkaisu.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Okei. Olen eri mieltä etteikö riidatonta eroa voi olla. Voi jos kumpikin on tasapainossa itsensä ja eronsa kanssa. Näkee samansuuntaisesti, että ero on paras ratkaisu.
Tasapainossa itsensä kanssa on silloin tasapainossa kumppaninkin kanssa. Silloin myös suhde sujuu hyvin eikä eroja tule. Jommankumman tasapaino järkkyy, kun etopäätös tulee ja se aiheuttaa taatusti riitaa. Tuo on fakta. Siksi riidaton ero tarua. Kaikki niin väittää, mutta itsekään en tunne ensimmäistäkään paria jotka ilman riitaa olisi eronneet ja tunnen suuren määrän ihmisiä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tasapainossa itsensä kanssa on silloin tasapainossa kumppaninkin kanssa. Silloin myös suhde sujuu hyvin eikä eroja tule. Jommankumman tasapaino järkkyy, kun etopäätös tulee ja se aiheuttaa taatusti riitaa. Tuo on fakta. Siksi riidaton ero tarua. Kaikki niin väittää, mutta itsekään en tunne ensimmäistäkään paria jotka ilman riitaa olisi eronneet ja tunnen suuren määrän ihmisiä.
Minä taas tunnen useamman riidattomasti eronneen parin ja kuulun itsekin noihin ihmisiin. Ilman sen suurempiariitoja eroaminen on itseasiassa hyvin yleistä.
Tasapaino itsen kanssa ei takaa tasapainoa toisen kanssa eikä toimivaa liittoa. Kahdesta toimivasta elämästä ei välttämättä saa yhtä toimivaa elämää. Ero ei välttämättä järkytä kummankaan tasapainoa, vaan se voi myös tuoda lisää tasapainoa. Anonyymi kirjoitti:
Tasapainossa itsensä kanssa on silloin tasapainossa kumppaninkin kanssa. Silloin myös suhde sujuu hyvin eikä eroja tule. Jommankumman tasapaino järkkyy, kun etopäätös tulee ja se aiheuttaa taatusti riitaa. Tuo on fakta. Siksi riidaton ero tarua. Kaikki niin väittää, mutta itsekään en tunne ensimmäistäkään paria jotka ilman riitaa olisi eronneet ja tunnen suuren määrän ihmisiä.
No eipä olla riidelty exänkään kanssa erosta huolimatta. Joten en yleistäisi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tasapainossa itsensä kanssa on silloin tasapainossa kumppaninkin kanssa. Silloin myös suhde sujuu hyvin eikä eroja tule. Jommankumman tasapaino järkkyy, kun etopäätös tulee ja se aiheuttaa taatusti riitaa. Tuo on fakta. Siksi riidaton ero tarua. Kaikki niin väittää, mutta itsekään en tunne ensimmäistäkään paria jotka ilman riitaa olisi eronneet ja tunnen suuren määrän ihmisiä.
"Jommankumman tasapaino järkkyy, kun etopäätös tulee ja se aiheuttaa taatusti riitaa. Tuo on fakta. Siksi riidaton ero tarua. Kaikki niin väittää, mutta itsekään en tunne ensimmäistäkään paria jotka ilman riitaa olisi eronneet ja tunnen suuren määrän ihmisiä."
Tuo taitaa kertoa lähinnä vain siitä, millaisia ihmisiä satut tuntemaan.
Täälläkin on yksi riidattomasti eronnut. Tiesimme siinä vaiheessa molemmat, että oli aika erota. Surua toki oli molemmilla mutta ei riitaa.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä taas tunnen useamman riidattomasti eronneen parin ja kuulun itsekin noihin ihmisiin. Ilman sen suurempiariitoja eroaminen on itseasiassa hyvin yleistä.
Tasapaino itsen kanssa ei takaa tasapainoa toisen kanssa eikä toimivaa liittoa. Kahdesta toimivasta elämästä ei välttämättä saa yhtä toimivaa elämää. Ero ei välttämättä järkytä kummankaan tasapainoa, vaan se voi myös tuoda lisää tasapainoa.Täällä on myöskin meneillään sopuisa ero...
- Anonyymi
En ollut enkä ole edelleenkään täydellinen, mutta on kaksi asiaa, joita en tehnyt ennen enkä tee edelleenkään: ryyppääminen ja ulkopuoliset suhteet. Onko se, että en ole jännittävä tyyppi, tekemään minusta täyden mulkun?
Sinänsä kysymyksesi on minusta aika hyvä ja jään itsekin mielenkiinnolla odottelemaan muiden vastauksia. - Anonyymi
Mä alan välittömästi peruuttaa, mikäli joku väittää mulle että ex ja exex jne on täyshulluja riivinrautoja. Yhteinen nimittäjä kun hullujen exien kasassa on aina sama.
Mun kohdalla kaksi exää ovat paljastuneet ikäviksi ihmisiksi, yhtä kohtaan en tuntenut suurta paloa ja loput pilasin ihan itse olemalla suurtalouskeittiökokoinen sheissepää.- Anonyymi
Hah🤣 Syytät exien puheita existään ja samaan syssyyn tilität omaa katkeruuttasi exiin. Kaksinaismoralismin huikeaa parhautta. 😂👍
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hah🤣 Syytät exien puheita existään ja samaan syssyyn tilität omaa katkeruuttasi exiin. Kaksinaismoralismin huikeaa parhautta. 😂👍
Mistähän sinä yrität puhua tai tarkemmin kenestä olet kehittänyt tällaisen fantasian, että eri trollaukset liittyy jonkun tietyn ihmisen ”lämpimään lätinään” eksistä? Sen verran pitkään olet tuota samaa veisannut, että tämä taitaa olla uusin päähänpinttymäsi jossa yrität ”johdonmukaisesti” pitäytyä. Eli millä tässä kommentissa laukaisi tämän sinun sisäisen asiantuntijuuden taas? Provohan se tämäkin edellinen kommentti oli, mutta sitä sinulle on varmaan suht turha kertoa. Melko hauraita rakennelmia teillä valehtelijoilla on
- Anonyymi
Täällä on tosi paljon harhaisia vastauksia. Vaikka joku nyt päällepäin näyttäisi että ero ok ja ollaan vaan ystäviä niin ei se suinkaan tarkoita sitä etteikö hän ajattelisi että haluan tappaa sinut. Älkää olko naiiveja. Varsinkin me kiltit ihmiset olemme vaan hiljaa ja samaa mieltä. Näyttelen aina kilttiä mutta vahvin tunteenihan on raivo jos nyt eroista puhutaan.
Okei. Mua taas ei ole vallannut raivo eroistani koskaan, lähinnä syvä suru tai helpotus tai molempia. Kivireppu on tippunut selästä, mutta silti on voinut surrakin, että asiat meni niin ja ne hyvät asiat, mitä joissain suhteissa on ollut, niitä on voinut hetken myös kaivata ikävöiden ja surren.
Vihaa olen tuntenut, jos minut on petetty. Sen kerran kun terveytenikin ja elämäni vaarantui pettämisen takia, olin niin raivoissani, että halusin tappaa nämä kaksi itsekästä tolvanaa. He oli tuhota mun elämän itsekkyydellään. Sitä siedän huonosti, tuollaista ajattelemattomuutta ja syvää tyhmyyttä.G-LoveR kirjoitti:
Okei. Mua taas ei ole vallannut raivo eroistani koskaan, lähinnä syvä suru tai helpotus tai molempia. Kivireppu on tippunut selästä, mutta silti on voinut surrakin, että asiat meni niin ja ne hyvät asiat, mitä joissain suhteissa on ollut, niitä on voinut hetken myös kaivata ikävöiden ja surren.
Vihaa olen tuntenut, jos minut on petetty. Sen kerran kun terveytenikin ja elämäni vaarantui pettämisen takia, olin niin raivoissani, että halusin tappaa nämä kaksi itsekästä tolvanaa. He oli tuhota mun elämän itsekkyydellään. Sitä siedän huonosti, tuollaista ajattelemattomuutta ja syvää tyhmyyttä.Eikä se loukkaamisesta huolimatta ollut pahin asia, että minua petettiin 6 kuukautta selkäni takana valehdellen ja verukkein, vaan se että he vaaransi kusipäät mun terveyteni ja jopa elämän. Sellaista en vaan pysty sietämään, en sitten millään.
G-LoveR kirjoitti:
Eikä se loukkaamisesta huolimatta ollut pahin asia, että minua petettiin 6 kuukautta selkäni takana valehdellen ja verukkein, vaan se että he vaaransi kusipäät mun terveyteni ja jopa elämän. Sellaista en vaan pysty sietämään, en sitten millään.
Ja väkivaltaan päättyneet 2 suhdetta, niistä erotessani tunsin inhoa, hämmennystä ja pettymystä. Miksi he noin mua käsittelivät. Vihaa en tuntenut silloinkaan, vaikka sain turpiini ja toinen suhteissa sisäksi raiskauksenkin lyömisen lisäksi. Muuta henkistä piinaamista.
Nykyään tunnen vihaa, kun mietin mitä koin. Etenkin toista näistä miehistä kohtaan. Hän kohteli mua koko suhteen kuin paskaa. Tällä luonteella mikä on nyt en olis sietänyt sitä hetkeäkään, silloin teininä yläaste ikäisenä siedin.G-LoveR kirjoitti:
Ja väkivaltaan päättyneet 2 suhdetta, niistä erotessani tunsin inhoa, hämmennystä ja pettymystä. Miksi he noin mua käsittelivät. Vihaa en tuntenut silloinkaan, vaikka sain turpiini ja toinen suhteissa sisäksi raiskauksenkin lyömisen lisäksi. Muuta henkistä piinaamista.
Nykyään tunnen vihaa, kun mietin mitä koin. Etenkin toista näistä miehistä kohtaan. Hän kohteli mua koko suhteen kuin paskaa. Tällä luonteella mikä on nyt en olis sietänyt sitä hetkeäkään, silloin teininä yläaste ikäisenä siedin.Ne molemmat suhteet kyllä lopetin fyysiseen väkivaltaan heti. Sen verran oli järkeä päässä anyway, vaikka muuten ihan lapsi olinkin.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Ja väkivaltaan päättyneet 2 suhdetta, niistä erotessani tunsin inhoa, hämmennystä ja pettymystä. Miksi he noin mua käsittelivät. Vihaa en tuntenut silloinkaan, vaikka sain turpiini ja toinen suhteissa sisäksi raiskauksenkin lyömisen lisäksi. Muuta henkistä piinaamista.
Nykyään tunnen vihaa, kun mietin mitä koin. Etenkin toista näistä miehistä kohtaan. Hän kohteli mua koko suhteen kuin paskaa. Tällä luonteella mikä on nyt en olis sietänyt sitä hetkeäkään, silloin teininä yläaste ikäisenä siedin.Sulla ei mies ole kyllä kaikki kunnossa kun saat kiksejä selittämällä tällaista keksittyä tarinaa muka naisen näkökulmasta. Aivan täysin pimeää touhua on myöskin lueskella näitä kuin jotain päiväkirjaa. Fiktiota löytyy esim disney plussalta jos arkea täytyy jotenkin paeta.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Ne molemmat suhteet kyllä lopetin fyysiseen väkivaltaan heti. Sen verran oli järkeä päässä anyway, vaikka muuten ihan lapsi olinkin.
Koetko mies tämän jotenkin voimaannuttavaksi kun fantasioit naisten väkivaltakokemuksista ja yrität huijata ihmisiä uskomaan näihin juttuihin? Millainen ihminen edes fiksoituisi tällaiseen kerrontaan? ”Vähän” patologinen itsekin epäilemättä. Ehkä joku asiantuntija antaa kattavamman lausunnon
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Okei. Mua taas ei ole vallannut raivo eroistani koskaan, lähinnä syvä suru tai helpotus tai molempia. Kivireppu on tippunut selästä, mutta silti on voinut surrakin, että asiat meni niin ja ne hyvät asiat, mitä joissain suhteissa on ollut, niitä on voinut hetken myös kaivata ikävöiden ja surren.
Vihaa olen tuntenut, jos minut on petetty. Sen kerran kun terveytenikin ja elämäni vaarantui pettämisen takia, olin niin raivoissani, että halusin tappaa nämä kaksi itsekästä tolvanaa. He oli tuhota mun elämän itsekkyydellään. Sitä siedän huonosti, tuollaista ajattelemattomuutta ja syvää tyhmyyttä.Niin no mä en oo eronnu koskaan kuin kaltoinkohtelun takia. Ehkä siksi tuo raivo.
Anonyymi kirjoitti:
Sulla ei mies ole kyllä kaikki kunnossa kun saat kiksejä selittämällä tällaista keksittyä tarinaa muka naisen näkökulmasta. Aivan täysin pimeää touhua on myöskin lueskella näitä kuin jotain päiväkirjaa. Fiktiota löytyy esim disney plussalta jos arkea täytyy jotenkin paeta.
Yritän jutella elämänkokemuksistani, sinä taas tulet siihen sönkkäämään omia mielikuviasi minusta. Et tunne minua joten voit lopettaa tai hommata toimivan lääkityksen itsellesi. Et ole yhtään lystikäs jos niin luulit.
Anonyymi kirjoitti:
Niin no mä en oo eronnu koskaan kuin kaltoinkohtelun takia. Ehkä siksi tuo raivo.
Ehkä. 🤷🏼♂️
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Yritän jutella elämänkokemuksistani, sinä taas tulet siihen sönkkäämään omia mielikuviasi minusta. Et tunne minua joten voit lopettaa tai hommata toimivan lääkityksen itsellesi. Et ole yhtään lystikäs jos niin luulit.
Luuletko sinä, että tämä kuvitteellisilla perheväkivaltatilanteilla mässäileminen on jotenkin hilpeää? Ei ole tervettä mies
Anonyymi kirjoitti:
Luuletko sinä, että tämä kuvitteellisilla perheväkivaltatilanteilla mässäileminen on jotenkin hilpeää? Ei ole tervettä mies
Ei tässä hilpeyttä haettukaan, mutta lopeta miehittely aasi.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Ei tässä hilpeyttä haettukaan, mutta lopeta miehittely aasi.
Olipas jännä tuo anonyymin reaktio sinun kertomuksiisi huonoista suhteista.
Oletusasetuksena hänellä oli se, että valehtelet. 😁 Noh, tuollaisista ihmisistä kyllä tietää, etteivät niillä voi asiat sujua elämässä, koska kaikessa normaalissa kanssakäymisessä tarvitaan luottamusta muihin.
Joskus se johtaa petetyksi tulemiseen, kuten sinulla. Mutta sinun ei tarvitse missään nimessä ajatella, että kaikki lukijasi täällä pitäisivät sinua valehtelijana. Mielestäni sellainen on todella epäkohteliasta tuolta anonyymiltä...
🦄 Anonyymi kirjoitti:
Olipas jännä tuo anonyymin reaktio sinun kertomuksiisi huonoista suhteista.
Oletusasetuksena hänellä oli se, että valehtelet. 😁 Noh, tuollaisista ihmisistä kyllä tietää, etteivät niillä voi asiat sujua elämässä, koska kaikessa normaalissa kanssakäymisessä tarvitaan luottamusta muihin.
Joskus se johtaa petetyksi tulemiseen, kuten sinulla. Mutta sinun ei tarvitse missään nimessä ajatella, että kaikki lukijasi täällä pitäisivät sinua valehtelijana. Mielestäni sellainen on todella epäkohteliasta tuolta anonyymiltä...
🦄Nojoo, tuo tyyppi ravaa muittenkin perässä louskuttamassa leukojaan. Rasittava tapaus. 😅
- Anonyymi
Aloitus on hyvä. Kaikki ei ole samanlaisia edes ajattelu tavoiltaan. Huomannut itse sen, että toiset saa itsestä helpommin ne huonot puolet esille ja negatiivisuuden, myös pahan mielen esille. Harvassa ovat he, jotka saa ne hyvät piirteet esille, jolloin olen enemmän toiset huomioiva ja samalla hyvän mielen tuoja muille.
Huonossa seurassa olen enemmän pessimisti ja skeptinen kaikkea kohtaan (surullinen), paremmassa seurassa olen optimisti ja suhtaudun asioihin myönteisemmin (ilon kautta). Huono seura ei ruoki hyvää mieltä ympärille vaan enempi syö energiaa pois itsestä. Arkeen hyvä kuulua molempia, mut mielellään myönteisyyttä paljon enemmän.- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Tuo on totta eri ihmiset aktivoi eri luonteenpuolia. 👍
Jessus, mulla on ollut taas pitkät piuhat; hetki sitten vasta tajusin kuka sä olet!
Olet näköjään vaihtanut "nikkeä", taisin jo aiemminkin tavata sunt palstalla; olit aika ilkeällä päällä silloin.
Mä puolestani epäilin sun olleen lääketokkurassa; Sorry, mikä mä olen arvioimaan kenenkään käytöstä... eikä mulla ole edes lääkärin pätevyyttä!
trollikka Anonyymi kirjoitti:
Jessus, mulla on ollut taas pitkät piuhat; hetki sitten vasta tajusin kuka sä olet!
Olet näköjään vaihtanut "nikkeä", taisin jo aiemminkin tavata sunt palstalla; olit aika ilkeällä päällä silloin.
Mä puolestani epäilin sun olleen lääketokkurassa; Sorry, mikä mä olen arvioimaan kenenkään käytöstä... eikä mulla ole edes lääkärin pätevyyttä!
trollikkaYym, olin suorasukaisella päällä, kun edustan omaa mielipidettäni niin silloin en herkästi ketään pokkuroi. 😀
Kaikilla saa olla omat mielipiteensä, myös mulla siksi annoin tulla niiailematta.
- Anonyymi
Nöyryys toisia ihmisiä kohtaan on viisautta itsekkyys on sosiopatiaa.
Nojaa riippuu nyt vähän nöyryydestä. Olen ollut liiankin nöyrä ja palkinnoksi saanut vain irvimistä ja tallomista. Minusta ei tarvi nöyrtyä kaikkeen, tiedon edessä tietynlainen nöyryys on hyvä. Aivan kuten terve itsekkyyskin.
- Anonyymi
Minulla on maailman paras suhde, kun nainen tarvitsee jotain, hän soittaa:)
AV- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Kätevää. 😆👍
On se, minulla on ollut jo jonkin aikaa tällainen vaihe menossa...
https://www.youtube.com/watch?v=i28UEoLXVFQ
AV Anonyymi kirjoitti:
On se, minulla on ollut jo jonkin aikaa tällainen vaihe menossa...
https://www.youtube.com/watch?v=i28UEoLXVFQ
AVOk. Siksi mä en halua menettää niitä, joita rakastan. Ei ole loputtomasti aikaa ja elämää olla heidän kanssaan ja hötkyä päättömästi huuhaillen sinne tänne. Mielummin annan aikani heille, kuin ventovieraille. 😉
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Ok. Siksi mä en halua menettää niitä, joita rakastan. Ei ole loputtomasti aikaa ja elämää olla heidän kanssaan ja hötkyä päättömästi huuhaillen sinne tänne. Mielummin annan aikani heille, kuin ventovieraille. 😉
You got it, don`t miss it.
AV
- Anonyymi
En ole ollut sysipaska, mölli, tai epäreilu kumppani. Kun suhde karahtaa karille, se on monen merkittävän tekijän summa, ei kummankaan huonoutta tai hölmöyttä.
- SheenaAika moni kuitenkin syyllistää toista tai itseään nimitellen. Mistä moinen sinusta sitten johtuu?
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Aika moni kuitenkin syyllistää toista tai itseään nimitellen. Mistä moinen sinusta sitten johtuu?
Joillain on syyttelevä elämäntapa ja/tai ilmaisutyyli. Kenties eivät ole sitä edes itse tiedostaneet. Syyttely ikäänkuin kuuluu perussettiin ja kuvitellaan sen olevan kiveen kirjoitettu, ok. Oikeastihan toisen (tai itsensä) syyttely ja nimittely tuhoaa parhaimmankin parisuhteen. Kaikenlisäksi parin läheiset vaivaantuvat ja häiriintyvät, kun pari löytää kaikesta syyllistävää nokan koputtamista.
- Sheena
- Anonyymi
Setti ja perussetti :
Olet täysin tunnistettu 😆 - Anonyymi
Ja Sheena: sussa ei ole piiruakaan punkkia
Minä olen niin hyvä luovimaan ja navigoimaan kaiken aikaan saamani paskan seassa, että karille ei ole vielä koskaan karahtanut, vaikka monta kertaa ollut lähellä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 894160
Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1032333Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?312228Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell932034Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281867- 311840
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91547- 281521
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei1841306- 721122