Historiallisista syistä tiede on jakautunut osa-alueisiin, jotka ovat etääntyneet melko kauaksi asioiden todellisesta luonteesta. Tällä jaottelulla aiheutuu paljon päällekkäisyyksiä ja voimavaroja ja resursseja tuhlataankin monessakin mielessä!
Tieteessä pitäisikin nykyistä enemmän hyödyntää analogioita. Tässä eräänä edelläkävijänä toiminevat siirtoilmiöt, joiden teoriaa voidaankin käyttää varsin monen luonnon ilmiön matemaattisessa kuvauksessa ja näiden ilmiöiden seurauksena tapahtuvien tapahtumien ennustamisessa.
Toinen asia kokonaan on, että monien asioiden syvällisempi ymmärtäminen ja luova, ennakkoluuloton ajattelu voisi tuoda huomattavaakin lisäselvyyttä monenkinlaisiin malleihin. Esimerkiksi virtauksen ja lämmönsiirron yhtälöt ovat nykytavoin ajateltuina melkolailla monimutkaisia. Matemaattisessa mallinnuksessa turvaudutaankin näiden ilmiöiden osalta usein ainakin osittain kokeellisiin korrelaatioihin, jotka eivät kuitenkaan ole yleistettävissä kovinkaan laajasti.
Voisiko virtausyhtälöiden osalta ajatella, että yhtälöt yksinkertaistuisivat, jos ne sijoitettaisiin ikäänkuin toiseen koordinaatistoon? Matemaattisen ajattelumme perustahan on perinteisesti ollut kahliutunut arkielämässämme havaitsemiemme "realiteettien" ympärille. Esimerkkinä kymmen(sormi)järjestelmä.
Mitä virtauksiin ja lämmönsiirtoon tulee, niin kyseiset ilmiöthän esiintyvät monellakin eri tieteenalalla. Vaikka nykyisin näyttäisikin olevan taipumusta hyödyntää resursseja entistä tehokkaammin, niin silti tiedekenttää hallitsee pirtstaloituminen tässäkin suhteessa.
Eräs tieteen ongelma on matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun lähes täydellinen puuttuminen humanistisilta aloilta. Tämä johtaa vaikeuksiin jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa. Puhumattakaan tulosten tarkastelusta ja johtopäätöksistä!
Tieteessä pitäisikin nykyistä enemmän hyödyntää analogioita. Tässä eräänä edelläkävijänä toiminevat siirtoilmiöt, joiden teoriaa voidaankin käyttää varsin monen luonnon ilmiön matemaattisessa kuvauksessa ja näiden ilmiöiden seurauksena tapahtuvien tapahtumien ennustamisessa.
Toinen asia kokonaan on, että monien asioiden syvällisempi ymmärtäminen ja luova, ennakkoluuloton ajattelu voisi tuoda huomattavaakin lisäselvyyttä monenkinlaisiin malleihin. Esimerkiksi virtauksen ja lämmönsiirron yhtälöt ovat nykytavoin ajateltuina melkolailla monimutkaisia. Matemaattisessa mallinnuksessa turvaudutaankin näiden ilmiöiden osalta usein ainakin osittain kokeellisiin korrelaatioihin, jotka eivät kuitenkaan ole yleistettävissä kovinkaan laajasti.
Voisiko virtausyhtälöiden osalta ajatella, että yhtälöt yksinkertaistuisivat, jos ne sijoitettaisiin ikäänkuin toiseen koordinaatistoon? Matemaattisen ajattelumme perustahan on perinteisesti ollut kahliutunut arkielämässämme havaitsemiemme "realiteettien" ympärille. Esimerkkinä kymmen(sormi)järjestelmä.
Mitä virtauksiin ja lämmönsiirtoon tulee, niin kyseiset ilmiöthän esiintyvät monellakin eri tieteenalalla. Vaikka nykyisin näyttäisikin olevan taipumusta hyödyntää resursseja entistä tehokkaammin, niin silti tiedekenttää hallitsee pirtstaloituminen tässäkin suhteessa.
Eräs tieteen ongelma on matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun lähes täydellinen puuttuminen humanistisilta aloilta. Tämä johtaa vaikeuksiin jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa. Puhumattakaan tulosten tarkastelusta ja johtopäätöksistä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
" Toinen asia kokonaan on, että monien asioiden syvällisempi ymmärtäminen ja luova, ennakkoluuloton ajattelu voisi tuoda huomattavaakin lisäselvyyttä monenkinlaisiin malleihin. Esimerkiksi virtauksen ja lämmönsiirron yhtälöt ovat nykytavoin ajateltuina melkolailla monimutkaisia. Matemaattisessa mallinnuksessa turvaudutaankin näiden ilmiöiden osalta usein ainakin osittain kokeellisiin korrelaatioihin, jotka eivät kuitenkaan ole yleistettävissä kovinkaan laajasti."
Sisältääkö "nykytavoin ajattelu" myös esim. Stephen Wolframin Cellular Automata lähestymistavan?
http://www.stephenwolfram.com/publications/articles/physics/85-thermodynamics/
Analogioita käytetään varsin paljon fysiikan kuvantamisessa ja tähän perusteluna löytyy samantyyppiset liikeyhtälöt sekä erilaiset vapausasteet tai symmetriaryhmät joita käytetään hyväksi. Näin esimerkiksi yritetään selittää maailmankaikkeuden syntymekaniikkaa vertaamalla symmetriaryhmiä paljon pienemmässä mittakaavassa tapahtuvaan suprajuoksevaan helium-3-systeemiin.
On vaikea löytää samantyyppinen analogia tavallisen kitkaiselle vaikkakin kokoonpuristumattomalle nesteelle. Sinällään oletetaan että Navier-Stokes yhälöt kuvaavat nesteitä hyvin ja yksinkertaiset tapaukset osataan ratkaista ilman tietokonetta. Yhtälöt ja ajatukset ovat jo lähes 200 vuotta vanhoja joten on ollut aikaa yrittää taydellisiä ratkaisuja.
Humanisteille ei opeteta kuinka fysikaalinen maailmankuva rakentuu ja siksi heidän selitysmallinsa näyttävät luonnontieteellisen ajattelun omaksuneille lähinnä "turhalta hömpötykseltä" ilman todellista loogista selitysmallia.
Maailmasta voidaan tehdä monella tasolla selitysmalli fysikaalisessa mielessä ja yllättävän hyvin erilaiset teoriat pitävätkin paikkaansa. Maailmankaikkeus on kuitenkin pohjimmiltaan niin monimutkainen että tuskin ikinä mitään täydellistä selitysmallia löytyy.
Mielestäni perusteiden hakeminen tieteen historiasta selityksenä esittämieni ajatusten mahdottomuudesta haiskahtaa vähintäänkin kyseenalaiselta. En ole vielä nähnyt yhtäkään teoriaa, jossa ko. mahdollisuus olisi täysin aukottomasti osoitettu mahdottomaksi!
Lisää vastakaikua mietteisiisi, Elle?
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?board=17.0