Tämä miehitetty marsin matka on niin kiinnostava aihe,mutta ollaanko nyky tekniikalla vielä kaukana esim hapen tuotto,avaruusaluksen tekniikka?mitä vaihtoehtoja saada työntövoima avaruudessa taloudellisesti huomioituna matkan pituus.Jos joku vois laittaa ne tiedot marssista lämpötilat ja etäisyys maasta millon suotuisin?
matka mars planeetalle?
esa
342848
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Eikös tuolla avaruudessa mene niitä miniasteroideja niin maan perkeeleen kovaa? Ei ymmärtääkseni mitenkään harvinaisia ilmestyksiä.
Sellanen kun pamahtais kylkeen, niin tulis vähän vaaranpaikat.
Takaisinpäin lento tuskin onnistuisi nykytekniikalla, tuskin kukaan itsemurhaa haluaa mennä tekemään.
Sätelykin lienee aika kovaa maan suojaavan magneettikentän ulkopuolella.
Niistä nyt tuskin on vaaraa, siksi harvassa niitä on. Esim: leonidit meteorimyrskyssä tavaraa tulee noin kerran sekunnissa parhaimmillaan. Siitä seuraa se että noin 70km. kuutiossa on yksi hiukkanen. Lyhin tie ei ole paras tie, en osaa muuten määrittää rataa tai ajankohtaa. Mutta edullisin reitti vaihtelee vuosittain siten, että joinakin vuosina edullisin reitti on huomattavasti edullisempi kuin toisena, näinä vuosina olisi edullista matkustaa marsiin.
Niin paljon kuin kannatankin miehitettyjen lentojen tekniikan kehitystä, niin sellaiseeen ryhtyminen nykytekniikalla olisi melko irrationaalista, vaikka mahdollistakin.
Ensimmäisenä, kiireellisimpänä asiana olisi toimivan avaruushissin toteuttaminen päiväntasaajalle. Vasta sen jälkeen pitäisi alkaa rakentaa uudelleenkäytettävää, isoa planeettalaivaa. Se kasattaisiin avaruudessa, kiertoradalla, eikä se koskaan laskeutuisi mihinkään. Laskeutumissukkulat tehtäisiin erikseen. Planeettalaiva olisi ydinkäyttöinen ja ajotekniikkaa voitaisiin uusia kun parempaa on tarjolla. Ensiksi käytettäisiin ionimoottoria tai ehkä lisäksi aurinkopurjeita sekä perinteistä kemiallista rakettivoimaa.
Tällaisen laivan kasaaminen ei ole mahdollista ennenkuin avaruushissi toimii. Jos siihen nyt satsattaisiin, se voisi toimia n. 10v kuluttua.
Koska se on myös kaupallisesti mielekäs hanke, niin se voi toimia joka tapauksessa..
Jos ette usko, niin:
http://www.liftport.com/
Onhan tuo totta mitä sanoit. Avaruushissin runkona käytettävä hiljattain kehitelty hiilinanokuitu tosin on niin helvetin kallista, että raha tulee tässäkin kohtaa olemaan todennäköisesti se rajoittavin tekijä.
Maapallolta turvallisesti irtipääseminen ei ole aino ongelma miehitettyä/naisitettua Mars visiittiä ajatellen. Nimittäin lento kestäisi useita kuukausia minkä matkustajat joutuisivat viettämään painottomassa tilassa. Se surkastuttaisi lihakset siten, että perillä Marsissa tuskin pystyttäisiin enää kävelemään.
Aluksiin on kylläkin kehitelty keskipakovoimaan perustuvia painovoimaa simuloivia osia, sellainen donitsimainen osa joka pyörii aluksen akselin ympäri.
**** Hissillä pääsee ****
Avaruushissistä on vouhkattu Clarken kirjan jälkeen vuosi vuodelta kovaäänisemmin. Itse olen toisaalta skeptinen, toisaalta toiveikas, projektin suhteen.
Jotta avaruushissi saataisi toimintaan ja kaapeli 36000 kilometrin korkeudesta maahan rakennettua, täytyy kaikki tarvittava materiaali kuljettaa ensin geostationaariselle radalle.
Nanokuitu (jahka se joskus saadaan riittävän vahvaksi, mitä se ei nyt ole) painaa kymmeniätuhansia tonneja. Saman verran tarvitaan kiertoradalle vastapainoa. Lisäksi tarvitaan tehdas ja työntekijät, jotka varsinaisen hissin rakentavat.
Tehdas tarvitsee paljon energiaa ja pysyvät miehistön tilat.
Tällaisen rakentaminen vaatii satoja perinteisiä avaruuslentoja.
Koska kaapelin täytyy olla alaosaltaan kauemmassa päässä olevaa merkittävästi paksumpi, täytyy maa-aseman suunnasta tehdä riittävän korkea "torni", johon kaapeli kiinnittyy. Tällaisen, mahdollisesti jopa yli kilometrin korkuisen tornin, sekä maa-aseman infrastruktuurin rakentaminenkin on suunnaton projekti.
Vaikka sanotaan, että tarvittava teknologia hissin valmistamiseen on, ei näin kuitenkaan ole. Epäilemättä kaikki tekniset ongelmat tullaan kuitenkin ratkaisemaan lähiaikoina.
Hissin valmistumisen myötä materiaalin vieminen kiertoradalle tulisi merkittävästi nykyistä edullisemmaksi. Tämä tekee hissiprojektista pitkällä aikavälillä väistämättä taloudellisesti kannattavan. Minä ainakin luotan siihen, että tämä, avaruusteknologian pitkä harppaus tapahtuu elinaikanani ja syyllisenä siihen on bisnesmiesten vaisto tehdä rahaa. Jos näin ei tapahdu, olen pettynyt ihmisen ahneuteen haalia mammonaa.
Projektin toteuttaminen (jahka teknologia ja rahoitus on kunnossa) vie varmasti useita vuosia.
Sen jälkeen uusien hissien rakentaminen (epäilen, että näitä tehdään myöhemmin useampiakin) tulee merkittävästi edullisemmaksi. Se taas halventaa kiertoradalle vietävän materiakilon hintaa (siitä pitää huolen jo pelkkä hintakilpailu).
Perinteiset menetelmät korkeiden kiertoratojen saavuttamiseen muuttuvat viimeistään tuolloin taloudellisesti täysin kannattamattomiksi.
Perinteistä rakettiteknologiaa käytetään luultavimmin enää hypersonisissa lentokoneissa, jos niissäkään ja tietenkin sotilasteknologian puolella.
**** Miksi avaruuteen kannattaa sijoittaa? ****
Kuka hissiä sitten käyttäisi?
Mainosmiehet hehkuttavat jo pelkkää avaruusturismia yhtenä erinomaisena syynä rakentaa luultavasti kymmenien miljardien eurojen arvoinen rakennelma.
Todellisuudessa suuren osan hissin käytöstä ja siten kustannuksista jakaisivat kuitenkin käytännössä avaruusjärjestöt NASA ja ESA, jotka toimittavat jatkossakin sateliitteja mitä moninaisimpiin käyttötarkoituksiin.
Hissi(e)n valmistumisen jälkeen olisi taloudellisesti kannattavaa rakentaa avaruuteen myös tehtaita, joissa painovoimattomuus mahdollistaa merkittävästi maanpintaa helpommat ja edullisemmat olosuhteet valmistaa tuotteita.
Planetaariset lennot vaativat valtavan paljon materiaalia lentäjien suojaksi auringon säteilyltä. Tällaisten aluksien rakentaminen perinteisin keinoin on erittäin kallista. Hissin jälkeen aluksien valmistaminen on järkevää. Ja nämä kustannukset menisivät siis jälleen avaruusjärjestöjen kontolle.
Yhtä kaikki, on selvää, että hissin avaruusasemien ympäristöön kasaantuu hiljalleen geostationaaristen voimaloiden, tehtaiden, hotellien ja avaruusasemien kaupunki.
Tähtiharrastajien ilona olisikin sitten maanpäällisen valosaasteen lisäksi myös kiertoradan valomeri. Veikkaan, että Iridium-välähdykset olisivat tuollaiseen välkkeeseen verrattuna pikkujuttu.
"hiilinanokuitu tosin on niin helvetin kallista"
On se tällä hetkellä, kun oikeaa teollista valmistusta ei ole vaan kaikki tehdään laboratorioteknologialla. Kun valmistustekniikka kehittyy niin eiköhän hinta ala pudota suunnilleen Mooren lain periaatteen mukaan.
"Nimittäin lento kestäisi useita kuukausia minkä matkustajat joutuisivat viettämään painottomassa tilassa. Se surkastuttaisi lihakset siten, että perillä Marsissa tuskin pystyttäisiin enää kävelemään."
Totta. Siksi keinopainovoima on melko välttämätöntä. Donitsi voitaisiin korvata kaksiosaisella avaruusaluksella, jossa runkojen välissä on esim. pitkä ristikkopalkki. Olen kuullut väitteen, että alle 700m pyörimissäde saisi useimmat pahoinvoiviksi melko pian.
Suurempi ongelma on säteily. Siksi aluksen olisi oltava hyvin massivinen, eli siis ei kertakäyttöinen.
Hississä on paljon pulmia, mutta mielestäni ei yhtään todella pahaa. Pahin on minun mielestäni maata matalilla radoilla kiertävä avaruusromu.
"Jotta avaruushissi saataisi toimintaan ja kaapeli 36000 kilometrin korkeudesta maahan rakennettua, täytyy kaikki tarvittava materiaali kuljettaa ensin geostationaariselle radalle. "
Itse asiassa paljon korkeammalle juuri vastapainosyystä: ehkä 60 000 - 100 000km.
Mutta järkevintä on käyttää "bootstrap-ajattelua": lähetetään ylös ensin ohuempi ja kevyempi naru, jolla sitten hinataan sinne paksumpi, jolla sitten esim. lopullinen, joka kantaa hyötykuormaakin. Kiertoradalla voidaan esim aurinkoenergiaa ja ionityöntövoimaa käyttäen nostaa vastapainoa korkeammalle radalle pikkuhiljaa. Samalla aurinkoenergialla kelataan painavemmat hihnat ylös.
Lopullinen kaapeli on nykyisissä kaavailuissa paikallaan pysyvää litteä hihnaa, jota myöten hissin "kori" kiipeää ylös/alas alhaalta lähetettävän teholaserin voimalla. Hihna olisi tasaleveää ja -paksua.
Mitään tornia ei alas tarvita, mutta ylhäällä olevan vastapainon on oltava (luulen) esim 10x painavampi kuin hyötykuorma.
Minäkin oletan, että hissejä tehdään useita ja niiden välille tulee taloudellinen kilpailu. Ensimmäisenä ehtii joku jenkkifirma ja esim. kiinalaiset ja intialaiset pian perässä. Euroopassa ollaan niin hidasliikkeisiä, että en usko meikäläisten pärjäävän. Toivottavasti olen väärässä.
Eihän vastapaino pysy vaijerin päässä paikallaan suhteessa geostationääriseen paikkaan, kiinteä masto pysyisi
Vastapaino ON geostatationaarinen sateliitti. Kun se on geostationaarista rataa korkeammalla, se kehittää voiman, joka kannattaa hihnan ja hyötykuorman. Sen alapuolelle, ilmeisesti merelle, tehdään tukialus, joka on toinen vastapaino. Hihna on kahden vastapainon välillä jännitettynä. Tukialuksen siirroilla on tarkoitus väistellä matalilla radoilla kulkevia sateliitteja ja romua (tähän suhtaudun epäillen).
Netissä on paljon tietoa asiasta: "space elevator".
Mikä sen vastapainon paikan muuttaisi ?
Satelliitit liikkuvat matalalla nopeammin kuin maapallon pinta. 36000km korkeudessa satelliitti ikään kuin pysyy paikallaan pintaan nähden päiväntasaajalla. Jos satelliitti on korkeammalla, pallomme pinta liikkuu nopeammin kuin satelliitti. Silloin kyllä naru venyy, joka on tosi pitkä.(ajatelkaapa vain 36000km pitkä naru). Vaatii paljon energiaa pitää satelliitti kiinteässä pisteessä maapalloon nähden, muualla kuin tuossa 36000km korkeudessa. Syntyyhän naruun kyllä vetoliike kun satelliitti pyrkii kauemmaksi pallosta liian nopeuden ansiosta.
No eihän tuo selitä vielä mitään.
Tunnen kyllä teorian , minkä mukaan kiertoliike tapahtuu.
Jos massa laitetaan kiertämään maapalloa samalla kulmanopeudella kuin maa akselinsa ympäri mutta radalle joka on korkeammalla kuin geostationäärinen, niin miksi sen ja maan tai muun geostationääristä rataa matalammalla kiertävän kappaleen välillä ei voisi teoriassa olla "narua" ?
Kun pyörimis nopeus korkeammalla ei ole luonnollinen. Jos satelliitti kulkee nopeammin kuin se luontojaan kyseisessä korkeudessa kulkisi satelliitin paikka ei ole vakaa.
Ei, pyörimisnopeus GS-rataa korkeammalla ei ole "luonnollinen", koska silloin vastapaino jäisi jälkeen, vaan sen on kuljettavaa niin kovaa, että se pysyy maahan nähden paikallaan. Näin syntyy ylimääräinen hitausvoima, keskipakovoima, joka hyödynnetään hihnan ja hyötykuorman kannattamiseen. Mielestäni tämä on aika selkeää Newtonin mekaniikkaa.
Ajatusleikkinä viedään geosentriselle radalle reilusti yli 40.000 km mittaisen köyden sisältämä kaapelikela jonka paino jakautuu noin puoliksi itse köyden ja kelarakenteen kesken.
Aletaan purkaa köyttä kelalta maata kohden. Tällöin koko systeemin painopiste siirtyy maahan päin ja kiertonopeus kiihtyy, ellei koko kelahärveliä siirretä samanaikaisesti hieman maasta poispäin siten, että koko systeemin painopiste edelleen on GS-radalla.
Jatketaan purkua maatakohden ja kelan siirtoa samanaikaisesti poispäin. Lopputuloksena köyden pää ulettuu maahan ja kelalaitos on jossain GS-radan ulkopuolella painopisteen ollessa tarkalleen GS-radalla.
Siinä tämä järjettömän iso kehitelmä kiertää sitten maata GS-radan nopeudella köyden alapään pysyessä maahan nähden paikallaan. Köyden koko paino roikkuu järjestelmän GS-radalla kiertävästä painopisteestä joka saa vastavoimansa GS-radan ulkopuolella siirtyneestä vastaavasta massasta.
Moiset köydet ja puntit ovat aivan mielipuolisen järeitä ja painavia, eli niiden koko painon nostaminen GS-radalle on järjetöntä jopa ajatusleikkinä. Toisena vaihtoehtona voisi moisesta romumäärästä rakentaa suuren avaruuskaupungin samalle kiertoradalle.
Toisena kysymyksenä on avaruushissin hyöty. Ei se rojun rahtaaminen avaruuteen halvemmaksi hissillä tule kun huomioonotetaan hissin liikuttelun energiakustannukset, köysiradan huolto- ja ylläpitokustannukset puhumattakaan mielipuolisen rakennelman pääomakustannukset.
Jäitä hattuun.
Oikeasti avaruushissi on vain ...vetin ohueksi ja littanaksi venytetty geostationaarisen radan sateliitti. Sateliitin painopisteen on sijaittava täsmälleen GS-radalla, muuten maa-asemaa vaeltaa. Mikään ei tietenkään estä viemästä sateliittia matalemmalle radalle
Epäilemättä maa-asemaa joudutaan joka tapauksessa siirtämään silloin tällöin (maapallon pyörimisakseli vaeltaa, niin kuin tiedätte). Siitä syystä maa-asema sijoitetaan merelle. Mahdollisesti se sijoitetaan öljynporauslautasta muunnellulle alustalle.
Hissin maa-asemalla täytyy olla torni, jossa on hissin lastausasema, mutta sen ei tarvitse olla kovinkaan korkea.
Noin minäkin asian ajattelin, eikä siinä väikuttaisi olevan mitään epäselvyyttä tai ongelmia vakavuuden tai nopeuksien suhteen.
Juuri noin se hissi rakennetaan. Siis kelalta keritään vaijeria yhtä aikaa ylös ja alas.
Vaijerin on tosin ajateltu painavan minimissäänkin noin 200 tonnia ja se täytyy valmistaa kiertoradalla, sillä millään järkevällä vehkeellä tuollaista määrää tavaraa ei GS-radalle nosteta.
Ensin radalle siis rakennetaan tehdas, joka tekee siihen syötetystä materiaalista nanoputkea. Vastapainon ei tarvitse olla samaa materiaalia.
Eli tehdas-aseman teko, joka vaatisi varmasti kymmeniä lentoja. Sen jälkeen alkaisi vaijerin valmistus, jolloin tehtaalle syötettäisi materiaalia. Tähän kuluisi varmasti myös kymmeniä lentoja.
Projekti on mittava, mutta sillä kilo/kiertorata kustannukset putoavat merkittävästi.
Laskekaapa joku insinööri, paljonko hissikorin hyötykuorman (sanotaanko 20 000 kg, josta hyötykuorma 10 000 kg) vieminen kiertoradalle vie energiaa.
10 000 kg vieminen kiertoradalle raketilla vaatii kuljettimelta merkittävästi enemmän. Kuljettimen kun täytyy aina viedä mukanaan oma painonsa. Ariane 5 hyötykuormineen painaa http://www.esa.int/SPECIALS/Launchers_Home/SEMHL90DU8E_0.html mukaan 755 tonnia.
Sen nostaminen edes alhaiselle kiertoradalle, 260 km korkeuteen kuluttaa energiaa hirvittästi paljon enemmän kuin yksi hissikorin nosto.
Lisäksi hissistä saadaan energiaa, kun kori laskeutuu.
Mutta saamaa mieltä olen. Jäitä hattuun. Nanokuidun kehitystyö ei ole likimainkaan sillä mallilla kuin optimistit kuvittelevat.
Mm. sen vetolujuus on vielä olematon ja pisin tähän mennessä valmistettu putki on 200m.
En kuitenkaan epäile, etteikö hissiä tehtäisi. Sen verran suuri hyöty siitä on ja pidemmällä aikavälillä se on varmasti hyvä business...
Huomioit varmaan että 'keskipakoisvoima' kasvaa etäisyyteen verrannollisena, mutta maan vetovoima kääntäen etäisyyden neliöön, joten painopisteen pitänee olla hieman GS-rataa ulompana.
" Vaijerin on tosin ajateltu painavan minimissäänkin noin 200 tonnia ja se täytyy valmistaa kiertoradalla, sillä millään järkevällä vehkeellä tuollaista määrää tavaraa ei GS-radalle nosteta. "
Oletan, että luku tarkoittaa lopullista, hyötykuormaa nostavaa hihnaa. En puhu vaijerista, koska oletan nykyisten kaavailuiden toteutuvan, joissa nostin kiipeää hihnaa pitkin, eikä sitä kelailla, kuten perinteisissä hisseissä. Viittaan taas esittämään bootstrap-periaatteeseen, jossa kieroradalle viedää ensin ohut, kapea ja kevyt hihna tai naru, jolla vaiheittain vedetään ylös lopullinen hihna. Kiertoradalle ei tarvita tehdasta. Hihasta tempaisen ensimmäiselle narulle sellaisen painon kuin 10t.
Energiakysymyksissä viittaan ylhällä runsaasti käytössä olevaan aurinkoenergiaan.
Useimpiin näihin kysymyksiin on ja vastailtu asiapiirin sivuilla. On hyvä yrittää löytää uusia eksoottisia ongelmia, mutta triviaalit, kuten värähtely, indusoituvat sähkövirrat ym. on jo ratkaistu.
http://www.spaceelevator.com/
http://en.wikipedia.org/wiki/Space_elevator
http://www.liftport.com/
http://www.elevator2010.org/site/
Mietin mahdollisia ongelmia ja vaaratilanteita vaijerin, sekä erityisesti "hissikorin" suhteen.
Ensimmäinen mieleentullut asia on kaapelin mahdollinen katkeaminen. Vaikka kaapeli olisi kuinka luja, on aina mahdollista, että siinä on tai siihen tulee rakennevikoja.
Uusimmat suunnitelmat näyttivät leveältä nauhalta, jossa on käytetty nanoputkesta (grafiitista) tehtyjä lameleja, jotka on kiinnitetty toisiinsa.
Potentiaalinen riski liittyy varmasti näihin kiinnityskohtiin.
Vaikka vaijerista vain pieni osa on alailmakehässä, luulen, että suurimmat ongelmat tulevat juuri siellä. Ongelmina ovat säätilanvaihtelut. Tämä aiheuttaa kosteuden tiivistymistä, levääntymistä, värähtelyä ja paljon ilmiöitä, joita ei osaa edes kuvitella.
Sanoit, että ongelma värähtelyongelma on jo ratkaistu. Tuota on vaikea uskoa.
Ratkaisematta lienee myös reagoiko nanoputki (tai jokin muu kaapelin osa) pitkällä aikavälillä kemiallisesti ilmakehän typen, hapen, hiilidioksidin tai saasteiden kanssa.
Kuinka Stratosfäärin suihkuvirtaukset vaikuttavat kaapeliin?
Kaikissa uusimmissa suunnitelmissa hissikori saa noustessaan energiansa laserista, joka suunnataan tarkalleen korin tiettyyn kohtaan. Mitä tapahtuu, jos säde kääntyy vahingossa väärään kohtaan koria. Grillaantuneita matkustajia, veikkaan mä.
Vaijeri ja hissikori sen mukana eivät varmasti etene suoraviivaisesti maa-asemalta avaruuteen.
Itse menisin hissiin vain, jos voisin varmistua, että kori pystyy lentämään ja laskeutumaan omin neuvoin ilmakehässä tai avaruudessa sattuneesta haverista huolimatta. Näin epäilemättä tulee olemaankin.
Rahdin nostamiseen riittävät varmasti kuvissa esitellyt korimalliset ratkaisutkin.
" Kaikissa uusimmissa suunnitelmissa hissikori saa noustessaan energiansa laserista, joka suunnataan tarkalleen korin tiettyyn kohtaan. Mitä tapahtuu, jos säde kääntyy vahingossa väärään kohtaan koria. Grillaantuneita matkustajia, veikkaan mä.
Vaijeri ja hissikori sen mukana eivät varmasti etene suoraviivaisesti maa-asemalta avaruuteen. "
Minä ampuisin laserilla ylhäältä alas, jolloin suurimman osan matkasta säde pääsisi kulkemaan ilmakehän turbulenssin ulkopuolella. Käyttäisin siis aurinkoenergiaa.
Säteen kohdistaminen ongelmana vastaa esim. levyasemien servoteknisiä ratkaisuja, mutta vasteaika on paljon hitaampi. Hitaus voi olla myös ongelma. Tottakai esim tuuli painaa hihnaa ja koria.
Rahti voidaan suojata peileillä. Vain vastaanottavat pinnat ovat mustia.
Pelkkä rahdin kuljetus aluksi riittää ihan hyvin, kunnes turvallisuuskysymykset on riittävällä varmuudella ratkaistu. Mutta olettaisin hissin heti alkuunkin olevan turvallisempi kuin nykyiset sukkulat, joilla on melko huono riskisuhde.
jos se on joku naruviritys. naru tarkoittaa myös kaapelia tai vastaavaa.
never.
Onko otettu huomioon seuraava kysymys, joka oikopäätä juolahti mieleen.
Kun hissikori kiskoo itseään ylöspäin, niin samalla se vetää koko härveliä omaa painoaan vastaten alaspäin. Ainut tapa saada painopiste paikalleen takaisin on pöllyyttä koko härveliä raketilla ylöspäin.
Eli loppujen lopuksi kaikki ylösviety rahti on vaatinut rakettivoimaa siellä hissinhärvelin ylimmässä päässä vastaavasti.
Siihen se hyöty hupeni keikahtaen jopa toisin päin kun mietitään paljonko sen rakettiruudin kyörääminen sinne härvelin yläpäähän maksaa.. Mahdanko olla oikeassa ? ?
Jos hissi saataisiin toimimaan se olisi kiinni maassa, jottei se karkaisi avaruuteen keskipakoisvoiman vaikutuksesta. jota voimaa voitanee käyttää vetämään kappale ylös. tossa taannoin epäilin satelliittien sijaintien pysyvyyttä paikallaan, saattaa ne pysyäkkiin, joskaan täysin vakuuttunut en ole.
Ei hissiä maahan kiinnitetä. Koko hissihärveli köysineen päivineen on geosentrisellä radalla maata kiertävä kokonaisuus. Myös maata hipaiseva köyden alapää on osa geosentrisellä radalla kiertävää härheliä.
Miksei sitä voisi kiinnittää. Olihan tuossa aijemmin puhettaettä toinen pää olisi kiinni laivassa. Onhan muuten selvää, miten se toinen pää avaruudessa sitten onkin, jos toiseen päähän maassa kiinnitetää lastia. Mikä sen nostaa. Vaan jos aparatti ylhäällä on vedossa siis kiinni täällä alhaalla, siten että veto on esim tonnin. Silloin taakkaan sidotaan lisää narua ja taakka annetaan karata avaruuteen, vähä kerrassaan vedellään ees takas, jolloin taakka on viimein perillä.
Itse en koskaan usko tällaisen hissin toimivan ainakaan geostationääriselle radalle ulottuvan. Jotakin virityksiä matalalle kiertoradalle tehdään hamassa tulevaisuudessa.
Jos härveli onnistuttaisiin valmistamaan ja asentamaan. niin se kiertäisi vapaasti maata GS-radalla päiväntasaajan kohdalla tasan maan pyörimisnopeudella, jolloin hissikori köyden päässä "roikkuisi" maahan nähden vapaasti paikallaan.
Hauska tilanne.
Jos seisot hissikorin vieressä maan pinnalla, olet maassa.
Kun astut hissikoriin olet satelliitissa joka kiertää maata.
Paras olisi, ettei kiinnitä köyttä maahan, sillä kaikki kiinteät köysivoimat maan ja satelliitin välillä alkavat kiihtyvällä vauhdilla romahduttaamaan tätä hissi-satelliittihärveliä radaltaan. (Satelliitti on taivaankappale johon vaikuttavat mm. auringon, kuun ja planeettojen rataa poikkeuttavat vetovoimat, joten jos köysi olisi kiinni!!)
Hihna, kaapeli, on staatisessa jännityksessä kahden vastapainon, meressä kelluvan tukialuksen ja riittävästi GS-radan (luonnollisen) yläpuolella maata kiertävän, mutta silti saman paikan yläpuolella pysyvän vastapainon välillä. Se, että kori, kiivetessään ylös tai palatessaan alas muuttaa systeemin painopistettä, ei aiheuta ongelmia juuri jännityksen takia. Tukialus ja yläpään vastapaino ovat samaa kappaletta ja hyötykorman paino on vain murto-osa kokonaismassasta.
Hissi rakennetan asteittain. Ensin viritetään ensimmäinen ohut naru ylhäältä alas. Sitten nostetaan alhaalta ylös yhä vahvempia kaapeleita. Lopuksi siirretään vastapainoon lisää massaa esim. aurinkopaneleiden ja muun hyödyllisen tavaran muodossa (esim miehitettyjä tiloja). Vastapainon rataa joudutaan varmasti aika-ajoin, ehkä jatkuvasti, säätämään. Tähän aurinkosähköllä toimiva ionimoottori tuntuu hyvältä laitteelta.
Miksi ionimoottori sopii tällaisen tuhottoman raskaan rakennelman siirtämiseen parhaiten?
Ionimoottorin toimintahan perustuu heikkotehoiseen moottoriin, jota poltetaan tuhottoman pitkään.
Luulisin hissin avaruusaseman olevan mieluummin mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti liikuteltava.
Luulen, että siinä käytetään normaaleita kemiallisia moottoreita.
Yläpään vastapainoa ei pitäisi olla tarvetta liikuttaa nopeavasteisesti sitten kun se on oikealla radallaan ja sinnekin se se voidaan nostaa vähitellen esim. luonnollisesta GS-korkeudesta. Sen sijaan jatkuvaan säätelyyn saattaa olla tarvetta. Ionimoottori hyödyntää helposti saatavilla olevaa aurinkoenergiaa ja tarvitsee vähän ajoainetta. Nykyisin esim Kansainvälisen Avaruusaseman ratakorjaukset tehdään lyhyinä polttoina. Yhtä hyvin ne voitaisiin tehdä jatkuvina, hitaina siirtoina, mutta ionimoottoria on hyötykäytetty avaruudessa vasta kaksi kertaa (hyvin lopputuloksin) ja se on kehityskelpoinen tulevaisuuden juttu. Esim Prometheus-hankkeessa ydinvoimalla käytettynä se on hallituista tekniikoista ainoa kyseeseen tuleva.
Kohan ny päästäis ees kuussa käymään joskus oikeesti sitten sen kylmänsodan aiheuttaman feikki käynnin 60-luvulla mikä kuvattiin jossain nevadan perukoilla...
Kohan ny päästäis ees kuussa käymään joskus oikeesti sitten sen kylmänsodan aiheuttaman feikki käynnin 60-luvulla mikä kuvattiin jossain nevadan perukoilla...
En minäkään tiedä 100% varmuudella että olisi käyty kuun pinnalla.