Nikolai II ja Vilhem rikkoivat suvun sääntöjä

Hyvä osoitus degeneroituneen yläluokan pohjattoman vallanhalun vaaroista.

Ja Suomeenkin kokoomuksen pösilöt halusivat kuninkaan samasta suvusta;)

"Millään liittosopimuksilla ei oikeasti ollut arvoa,"

Niistähän juuri pidettiin kiinni ja se johti ketjureaktioon eli maailmansodan syttymiseen.

Saksa hyökkäsi länteen lyödäkseen nopeasti Ranskan ja sen avuksi ehtineet brittijoukot.
Venäjä hyökkäsi Itä-Preussiin lyödäkseen Saksan ennen kuin se saisi joukot irti lännestä.

Hmm... siis Anchluss olisikin tapahtunut jo 1914. Tsaarin joukot olisivat vyöryneet Unkariin jo 1914 eikä 1944. Romania ja Italia olisi huolittu mukaan pieniä maa-alueita vastaan, jos olisivat sitoneet Itävalta-Unkarin armeijan omilla operaatioillaan.

Avaaja on siinä oikeassa, että mainittujen maiden hallitsijoilla oli läheiset sukulaisuussuhteet. Mutta maailmansodan syttymisen syitä ei voi pelkistää yksinomaan näiden henkilöiden tekemisiin (vaikka Venäjän keisari Nikolai toisen osuus olikin ratkaiseva sodan laajenemiseen suursodaksi heinäkuussa 1914).

Ajatus siitä, että Saksa ja Venäjä olisivat "hoidelleet" Itävalta-Unkarin on täysin epärealistinen, sillä mainitut maat olivat 1800-luvulla keskenään liittolaisia. Ja tämä liitto oli nimenomaan suunnattu aikansa suurvaltoja Ranskaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan. Ne kolme maata hakivat siis turvaa toisistaan.

Ranska ja britit juuri edistivät parhaansa mukaan ensimmäisen maailmasodan lopuksi Itävalta-Unkarin hajoamista. Siinä onnistuttiin v. 1918 ja Habsburgien valtakunta hajosi lukuisiksi pikkuvaltioiksi. Wilhelmin ja Nikolain ei sitä olisi kannattanut tehdä ennen maailmansotaa. He olisivat ampuneet omaan jalkaansa.

"Millään liittosopimuksilla ei oikeasti ollut arvoa, Italiakin jättäytyi pois keskusvaltojen porukasta."

Liittosopimuksilla oli arvoa, mutta Saksa (juurikin keisari Wilhelm) teki suuren strategisen virheen 1800-luvun lopulla, kun irtautui liittosta Venäjän kanssa. Saksa näki ongelmaksi Itävalta-Unkarin ja Venäjän etujen ristiriidan Balkanilla, jolloin katsottiin Saksan etujen olevan paremmin ajettavissa liitossa Itävalta-Unkarin (ja Italian) kanssa. Saksan valtakunnankansleri Bismarck oli pyrkinyt liittoon mahdollisimman monen valtion kesken ja v. 1872 Saksa, Venäjä ja Itävalta-Unkari olivat keskenään liitossa, mutta myöhemmin v. 1882 sovittiin kolmiliitosta Saksan, Italian ja Itävalta-Unkarin kesken.

Kun Venäjä jäi ulkopuolelle viimeksi mainitusta kolmiliitosta, se haki yhteistyötä Ranskan kanssa, sillä muutoin Venäjä itse olisi voinut jäädä eristyksiin kansainvälisissä suhteissaan. Tämä Venäjän eirstyksiin joutuminen oli keskeinen syy tai vaara, joka myöhemmin sai Nikolain julistamaan mansa armeijan liikekannnalle, mikä sitten johti välittömästi maailmansotaan.

Italialla ei tientenkään ollut mitään syytä sotaan Balkanin vuoksi, sillä Italialla ei ollut sillä suunnalla mitään elintärkeitä intressejä valvottavana. Sen vuoksi se ei osallistunut ensimmäisen maailmansodan keskusvaltojen aggressioihin eikä sen sopimusten mukaan niin tarvinnutkaan tehdä, koska kolmiliitto oli puolustusliitto. Italiaa ei kolmiliitto velvoittanut sotatoimiin Itävalta-Unkarin ollessa hyökkääjä Serbiaa vastaan.

Kysymys oli euroopplaisten suurvaltojen voimatasapainosta keskenään, ja se jännite, mikä niiden välillä oli, olisi voitu ratkaista vain niiden keskinäisin neuvotteluin kansanvälisessä konferenssissä. Useita konferenssejä myös toteutettiin tilanteen kärjistyessä sodaksi. Niissä ei kuitenkaan osapuolet löytäneet laaja-alaista yhteisymmärrystä etujensa sovittamiseksi yhteen.

Nikolai II yritti henkilökohtaisella aloitteellisuudellaan rikkoa tätä tilannetta solmimalla 1905 ns Koiviston sopimuksen tavatessaan Wilhelm II : n heinäkuussa tuona vuonna, kun molemmat herrat olivat kesälomapurjehduksella Suomenlahdella. Nikolai ehdotti ja Kaiser pani nimensä paperiin kummankaan neuvottelematta oman maansa ulkopoliittisen johdon kanssa. Sopimus kuivahti pian henkilökohtaiseksi ystävyyden osoitukseksi, sillä Venäjä ei halunnut vaarantaa juuri luotuja suhteita Ranskaan ja sitä kautta Englantiin ja Saksassa pelästyttiin Itävalta-Unkarin reaktiota; siellä kun epäiltiin Saksan petoksella antaneen Venäjälle vapaat kädet Balkanilla.

Saksa oli sotinut Itävaltaa vastaan Vilhelmin isoisän aikaan.