Joka syyttää ilmakehää avaruuteen massoittain!
Uusi propulsiojärjestelmä voisi levitoida ajoneuvoja maan yläilmakehässä
Joskus on vaikea muistaa, että NASA tekee myös ilmakehän tutkimusta. Vaikka Amerikan avaruusvirastoa pidetään yleensä NOAA:n (National Oceanic and Atmospheric Administration) provinssina, se on myös kiinnostunut tutkimaan ilmakehäämme ja tekniikoita, jotka mahdollistavat sen. Sellaisenaan sen NASA Institute for Advanced Concepts (NIAC) -ohjelma myönsi Phase I apurahan Pennsylvanian yliopiston tiimille uudentyyppisen propulsion kehittämiseksi, jossa käytetään vain valoa tietojen keräämiseen Maan haastavassa tutkittavassa mesosfäärissä.
Mesosfääri on ilmakehän osa, jonka pituus vaihtelee 50 kilometristä 80 kilometriin, ja sillä on useita haittoja nykyiselle tutkimusteknologialle. Se on liian korkea ilmapalloille tai tyypillisille lentokoneille ulottuville, mikä tekee tavallisista korkean korkeuden tutkimustekniikoista epäkäytännöllistä. Se on myös liian alhainen satelliiteille, koska niiden kiertorata hajoaisi liian nopeasti sen suhteellisen paksussa molekyylikeitossa, mikä tekee myös toisesta tyypillisestä avaruuspohjaisesta tunnistusalustasta epäkäytännöllisen. Ainoa tapa, jolla tutkijat ovat toistaiseksi pystyneet tutkimaan sitä, on tutkimusrakettien avulla, jotka kulkevat sen läpi vain muutaman minuutin ennen kuin putoavat takaisin Maahan.
Uusi propulsiojärjestelmä voisi levitoida ajoneuvoja maan yläilmakehässä
Joskus on vaikea muistaa, että NASA tekee myös ilmakehän tutkimusta. Vaikka Amerikan avaruusvirastoa pidetään yleensä NOAA:n (National Oceanic and Atmospheric Administration) provinssina, se on myös kiinnostunut tutkimaan ilmakehäämme ja tekniikoita, jotka mahdollistavat sen. Sellaisenaan sen NASA Institute for Advanced Concepts (NIAC) -ohjelma myönsi Phase I apurahan Pennsylvanian yliopiston tiimille uudentyyppisen propulsion kehittämiseksi, jossa käytetään vain valoa tietojen keräämiseen Maan haastavassa tutkittavassa mesosfäärissä.
Mesosfääri on ilmakehän osa, jonka pituus vaihtelee 50 kilometristä 80 kilometriin, ja sillä on useita haittoja nykyiselle tutkimusteknologialle. Se on liian korkea ilmapalloille tai tyypillisille lentokoneille ulottuville, mikä tekee tavallisista korkean korkeuden tutkimustekniikoista epäkäytännöllistä. Se on myös liian alhainen satelliiteille, koska niiden kiertorata hajoaisi liian nopeasti sen suhteellisen paksussa molekyylikeitossa, mikä tekee myös toisesta tyypillisestä avaruuspohjaisesta tunnistusalustasta epäkäytännöllisen. Ainoa tapa, jolla tutkijat ovat toistaiseksi pystyneet tutkimaan sitä, on tutkimusrakettien avulla, jotka kulkevat sen läpi vain muutaman minuutin ennen kuin putoavat takaisin Maahan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.