Suhteellisuusteoria sanoo että aika-avaruus on neliulotteinen. Säieteorioiden mukaan tilaulottuvuuksia voi olla useita lisää. Sitten holografinen periaate sanoo että kolmas havaittava tilaulottuvuus onkin illuusio. Miten nämä teoriat oikein sopivat yhteen - etenkin viimeisin kahden muun kanssa? Voivatko kaikki olla oikein?
Ulottuvuudet
Anonyymi-ap
9414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka ovat ristiriidassa keskenään. Kvanttigravitaatio on edelleen mysteeri.
... ja omalla pätevyysalueellaan ovat sekä kvanttimekaniikka että yleinen suhteellisuusteoria molemmat erittäin hyvin havaintojen kanssa yhteensopivat. Eivät vaan sovi keskenän yhteen.
Yleisen suhteellisuusteorian ja havaintojen erittäin hyvästä yhteensopivuudesta voidaan keskustella. Kun kyse on suuruusluokista, mustien aukkojen käyttäytymisestä, ja vertailuista esimerkiksi Newtonin painovoimateoriaan, yhteensopivuus on hyvä. Sen sijaan suhteellisuusteorian tekemät ennusteet tarkemmin mitattavissa olevista ilmiöistä, kun myöskin parametrit pystytään kiinnittämään eivät ole aina havaintojen mittaustarkkuuden rajoissa.
Sitten on sellainenkin teoria että kosmos on kolmeulotteinen koska ulottuvuudet menivät aikojen alussa solmuun, ja solmuja esiintyy vain kolmessa ulottuvuudessa...
Mene ja tiedä.
AdS/CFT-dualiteetti yhdistää säieteorian ja holografian eli ne ovat ainakin yhteensopivia. Molemmilla voidaan myös selittää mustien aukkojen informaatioparadoksi. (Ja mielestäni tämä on myös hyvä argumentti sen puolesta että säieteoria on todennäköisesti oikein, koska muuten tällainen sattuma tuntuisi epäuskottavalta.)
Kosmos kasvaa, kuin joku pieraisisi avaruusputkeen, varmaan jokin superi tai muu!
Kukaan ei tiedä avaruudesta mitään, kun siellä ei ole käyty tutkimusmatkoilla. Kaikki on vain arvailua jota ei pidä ottaa todesta.
Ihanko oikeasti olet tuota mieltä?
Lähiavaruudessa on käyty jo pitkään ja etäämmäs on lähetetty erilaisia luotaimia jopa Aurinkomme hliopaussin ohi.
Teleskoopeilla voimme havainnoida avaruutta koko sen laajuudessa käytännössä lähes koko sähkömagneettisen spektrin alueella. Havaintoikkunamme on huimasti suurempi, kuin ihmisaistien mahdollistama.
Jos näen ikkunasta, että järvi on vielä jäässä, ei minun tarvitse tehdä jäälle tutkimusmatkaa, tietääkseni sen olevan jäätä.
YST ja vastaavat ovat luonnonilmiöiden matemaattisia malleja. Eivät ne ole yhtä kuin itse ilmiö. Ja mallejahan voi olla erilaisia, eri tilanteisiin sopivia.
Ehkä joskus löytyy malli joka sopii useampaan tilanteeseen kuin nykyiset.