Ensimmäinen asia, joka tulee aamulla silmät avatessa mieleeni, kun näen huoneen täyttyneet kevätauringosta, ovat osittain tummat viiksikarvani. En halua murtua. En halua poistaa näitä enää vain siksi, että minä ja muut hyväksyisivät minut paremmin. Haluan olla minä. En halua olla ihmisten silmissä ruma, säälinkohde tai vähempiarvoinen. Haluan, että minut nähdään voimakkaana edelläkävijänä. Kauniina. Ei se vain saa mennä niin, että ihminen ei voi näyttää siltä miltä luonnollisesti näyttää. Tulkaa sisaret mukaan, älkää hävetkö karvojanne. Se ei ole oikein. Se ei vain ole. Haluan filosofista ja älykästä keskustelua, mutta sitä en taida saada, koska voi vittu "tiedätte kyllä minkälaiset" kommentoijaihmiset aina täällä. Väsyttää.
Kevätaurinko ja viikset. Mitä teit minulle maailma?
Anonyymi-ap
090
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.