Rakkaudesta pääsee eroon vain kahdella tavalla

Eli:

1. Et tapaa tai näe häntä, et soita etkä ota yhteyttä. Tee hänestä "kuollut" sinulle.

2. Opi tuntemaan hänet paremmin.

Tuosta toisesta säännöstä en tiedä, mutta ensimmäinen on varma! Kun eroaa jostain, se on ikään kuin toinen kuolee ja surutyö on tehtävä. On päästettävä irti. Helpoiten se onnistuu kun et ole yhteyksissä, vaikka välillä se on maailman vaikein asia! Vähitellen ajattelet exää entistä vähemmän ja vähemmän, sitten se haikeus lähtee pois kun ajatattelet häntä. Lopuksi voit muistella hyvillä mielin tai jopa ilman minkäänlaita tunnetta, oli hyvää niin kauan kuin kesti, mutta se on loppu ja varmasti parempaa tai yhtä hyvää on tulossa elämääsi uudestaan!

Olkaa vahvoja kaikki sydänsuruiset. Ero on eräs inhottavimmista asioista ja mun ensimmäisinä päivinä eron jälkeen tuntui, että sydämeen sattui niin että kuolee. Se menee ohi!

Miettikää, että jos sen exän kanssa oli niin hyvä olla, niin miten hyvä on olla sen tulevan kumppanin kanssa, joka todellakin haluaa tehdä sut onnelliseksi! SE on varmasti paljon parempaa.

Ja kaikki nämä kliseet... Mua ärsytti kun ihmiset sanoi niitä. "te olitte niin nuoria" "aika parantaa haavat"... Miten ne pystyi tietämään, kun kukaan ei varmasti ollut kokenut samaa. Ne tunteet oli mun elämässä ja siten ainutlaatuisia, kukaan ei voinut tietää samaa.. Surut oli mun omia ja siksi suurempia kuin muiden. Uskokaa kuitenkin, että nämä inhottavat kliseet on tosia ja ottakaa ne voimavaraksi, jos mahdollista. Ajatelkaa, että tulevaisuus tulee olemaan onnellinen.Sen on pakko olla!

Tiedän mistä puhun.
31232
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kukaan mies tai nainen ei ole kyyneliesi arvoinen.
Ainoa, joka on, ei tahdo saada sinua itkemään.


Näin on näppylät!!!

Äänestä
  • Et, jos joku saa sut sit itkemään, niin ainoastaan onnesta. Näin mäkin alan pikku hiljaa 10 kk:tta eron jälkeen uskoa. En ihan mene tohon näkemättömyysjuttuun, koska itse olen kyllä nähnyt exää melko tasaisestikin- totuus on se et suruaika kesti ehkä pidempään mutta olen ainakin löytänyt exästä ne samat vanhat piirteet jotihin rakastuin ja alkanut inhota niitä ja monia muita. en kuitenkaan halua menettää exäni ystävyyttä, vaikka tämä on koville ottanutkin-en vain ollut kyllin vahva katkaisiemaan kaikkea hyvää (vaik oltiinkin nuoria ja plaa plaa) kerralla.
    Näin mulla.

    Äänestä

  • Et, jos joku saa sut sit itkemään, niin ainoastaan onnesta. Näin mäkin alan pikku hiljaa 10 kk:tta eron jälkeen uskoa. En ihan mene tohon näkemättömyysjuttuun, koska itse olen kyllä nähnyt exää melko tasaisestikin- totuus on se et suruaika kesti ehkä pidempään mutta olen ainakin löytänyt exästä ne samat vanhat piirteet joihin rakastuin ja alkanut inhota niitä ja monia muita. en kuitenkaan halua menettää exäni ystävyyttä, vaikka tämä on koville ottanutkin-en vain ollut kyllin vahva katkaisiemaan kaikkea hyvää (vaik oltiinkin nuoria ja plaa plaa) kerralla.
    Näin mulla.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Baghera kirjoitti:

Eli:

1. Et tapaa tai näe häntä, et soita etkä ota yhteyttä. Tee hänestä "kuollut" sinulle.

2. Opi tuntemaan hänet paremmin.

Tuosta toisesta säännöstä en tiedä, mutta ensimmäinen on varma! Kun eroaa jostain, se on ikään kuin toinen kuolee ja surutyö on tehtävä. On päästettävä irti. Helpoiten se onnistuu kun et ole yhteyksissä, vaikka välillä se on maailman vaikein asia! Vähitellen ajattelet exää entistä vähemmän ja vähemmän, sitten se haikeus lähtee pois kun ajatattelet häntä. Lopuksi voit muistella hyvillä mielin tai jopa ilman minkäänlaita tunnetta, oli hyvää niin kauan kuin kesti, mutta se on loppu ja varmasti parempaa tai yhtä hyvää on tulossa elämääsi uudestaan!

Olkaa vahvoja kaikki sydänsuruiset. Ero on eräs inhottavimmista asioista ja mun ensimmäisinä päivinä eron jälkeen tuntui, että sydämeen sattui niin että kuolee. Se menee ohi!

Miettikää, että jos sen exän kanssa oli niin hyvä olla, niin miten hyvä on olla sen tulevan kumppanin kanssa, joka todellakin haluaa tehdä sut onnelliseksi! SE on varmasti paljon parempaa.

Ja kaikki nämä kliseet... Mua ärsytti kun ihmiset sanoi niitä. "te olitte niin nuoria" "aika parantaa haavat"... Miten ne pystyi tietämään, kun kukaan ei varmasti ollut kokenut samaa. Ne tunteet oli mun elämässä ja siten ainutlaatuisia, kukaan ei voinut tietää samaa.. Surut oli mun omia ja siksi suurempia kuin muiden. Uskokaa kuitenkin, että nämä inhottavat kliseet on tosia ja ottakaa ne voimavaraksi, jos mahdollista. Ajatelkaa, että tulevaisuus tulee olemaan onnellinen.Sen on pakko olla!

Tiedän mistä puhun.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu