Hei. Olen niin väsynyt tähän. Olen ollut kohta 2 vuotta miehen kanssa, jota parempaa en löytäisi koskaan mistään. Hän ostaa kukkia, suklaata, kehuu paljon, puolustaa ja on oikea herrasmies. Hän kohtelee minua loistavasti, mutta on ollut eksyksissä itsensä kanssa ja kiireisen arjen keskellä laiminlyönyt suhdettamme puolen vuoden ajan. Arki on hänellä nyt rauhoittunut jonkin verran ja hän on alkanut tekemään töitä meidän suhteemme eteen. Nyt kuitenkin minulla on motivaatio täysin loppu. Olen tullut laiminlyödyksi ja antanut aina uusia mahdollisuuksia. Haluasin vain hänet, mutta en osaa tuntea kunnon kiinnostusta häneen. Ihankuin kipinä olisi lähtenyt. Tämä suhde on kummankin ensimmäinen parisuhde ja en haluaisi heittää tulevaisuuden haaveita roskiin. Haluaisin yrittää, mutta olen väsynyt tähän kuukausien jälkeen... Ennen me nauroimme yhdessä ja puhuimme syviä kesksuteluja. Nyt vain olemme ja kaikki mielenkiinto hävinnyt. Mitä tehdä? Kuinka saada kipinä takaisin? Missä ihmeessä on vika?
pitäisikö erota vai yrittää vielä?
Anonyymi-ap
6152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hän siis viimeiset puolivuotta on keskittäytynyt työhönsä ja sinä olet jäänyt taka-alalle?
Ymmärsinkö oikein?
Jos noin on, sinun on myös parasta keksiä itsellesi muuta tekemistä ja ajattelemista kuin negativoida (?en keksi parempaa sanaa) miehen ahkeruutta. Onko edes oikein puhua "laiminlyömisestä".
Jos mies muuten edustaa kaikkea sitä mitä sinä arvostat ihmisessä, ja teillä on selvästi yhteinen sävel, miksi et arvostaisi sitä vähää aikaa jonka olette yhdessä?
Voisitko keskittäytyä niinhin muutamiin yhteisiin aterioihin ja hetkiin kuukaudessa jolloin miehellä on aikaa irrottautua hommistaan? Kun mies on saanut elämänsä malliin jossa hän voi lisätä vapaa-aikaansa, asia on toinen.
Ei se kipinä mihinkään ole kadonnut se vain odottelee enemmän teidän yhteistä aikaa. Jos tuo ei sovi sinulle, siinä ei ole mitään väärää. Voitte keskustella ja päättää jatkaa teitänne eri suuntiin aivan rauhallisin mielin.
Ei vihamiehinä mutta järkeään käyttävinä aikuisina huomattuaan että kumpikin haluaa eri asioita tulevaisuudelta.
Täydellisen hyväksyttävää ja rehellistä kumpaakin kohtaan.
Hei viisaita sanoja sinulta. Kiitos. Minullakin todella on tekemistä ja paljon harrastuksia, mutta kun pääsen niistä vapaalle niin teen aina kaikkeni että saisin oltua hänen kanssaan. Hän ehkä puolestaan sitten keksii paljon muitakin tekemisiä, kun ahkera tosiaan on. Yritämme puhua!
Sitä kutsutaan arjeksi. Teidän kuherrusvaihde on ohi. Parisuhde on aikalailla tahdosta kiinni. Joko tahtoo sen toimivan tai sitten ei. Jos noin pian tuntuu että tökkii ja kyllästyttää. Niin entä 10 vuoden päästä?
No se on kyllä totta. Tuntuu että hän on juuri se oikea minulle ja haluaisin vain hänet. Tunteet kuitenkin jollain tasolla ei ole enää niin pinnassa, ja pelkään sitä...
Mitä olisit toivonut tuon laiminlyöntiajan aikana, mitä puuttui? Ymmärrän hyvin, että maku menee jos kokee olevansa ainut, joka yrittää pitää suhdetta yllä. Ehkä kipinän takaisin saaminen vaatisi mieheltä paljon, ylipaikkaamista, jotta voisit taas kokea, kuinka ihana mies sinulla onkaan. Tarvitsisit varmaan myös luottamuksen tulevaisuuteen, että tulevaisuudessa ei enää tapahtuisi laiminlyöntiä, vaan että suhteen ylläpidosta pidettäisi huolta myös kiireisissä elämäntilanteissa. Voi esimerkiksi miettiä toisen huomioimiseen keinoja, jotka eivät vaadi paljoa aikaa tai energiaa.
No, jos tuossa vaiheessa pitää jo "etsiä kipinää" niin eiköhän tuo ole selvä peli.