pitäisikö erota vai yrittää vielä?

Hän siis viimeiset puolivuotta on keskittäytynyt työhönsä ja sinä olet jäänyt taka-alalle?
Ymmärsinkö oikein?

Jos noin on, sinun on myös parasta keksiä itsellesi muuta tekemistä ja ajattelemista kuin negativoida (?en keksi parempaa sanaa) miehen ahkeruutta. Onko edes oikein puhua "laiminlyömisestä".
Jos mies muuten edustaa kaikkea sitä mitä sinä arvostat ihmisessä, ja teillä on selvästi yhteinen sävel, miksi et arvostaisi sitä vähää aikaa jonka olette yhdessä?
Voisitko keskittäytyä niinhin muutamiin yhteisiin aterioihin ja hetkiin kuukaudessa jolloin miehellä on aikaa irrottautua hommistaan? Kun mies on saanut elämänsä malliin jossa hän voi lisätä vapaa-aikaansa, asia on toinen.

Ei se kipinä mihinkään ole kadonnut se vain odottelee enemmän teidän yhteistä aikaa. Jos tuo ei sovi sinulle, siinä ei ole mitään väärää. Voitte keskustella ja päättää jatkaa teitänne eri suuntiin aivan rauhallisin mielin.
Ei vihamiehinä mutta järkeään käyttävinä aikuisina huomattuaan että kumpikin haluaa eri asioita tulevaisuudelta.

Täydellisen hyväksyttävää ja rehellistä kumpaakin kohtaan.

Sitä kutsutaan arjeksi. Teidän kuherrusvaihde on ohi. Parisuhde on aikalailla tahdosta kiinni. Joko tahtoo sen toimivan tai sitten ei. Jos noin pian tuntuu että tökkii ja kyllästyttää. Niin entä 10 vuoden päästä?

Mitä olisit toivonut tuon laiminlyöntiajan aikana, mitä puuttui? Ymmärrän hyvin, että maku menee jos kokee olevansa ainut, joka yrittää pitää suhdetta yllä. Ehkä kipinän takaisin saaminen vaatisi mieheltä paljon, ylipaikkaamista, jotta voisit taas kokea, kuinka ihana mies sinulla onkaan. Tarvitsisit varmaan myös luottamuksen tulevaisuuteen, että tulevaisuudessa ei enää tapahtuisi laiminlyöntiä, vaan että suhteen ylläpidosta pidettäisi huolta myös kiireisissä elämäntilanteissa. Voi esimerkiksi miettiä toisen huomioimiseen keinoja, jotka eivät vaadi paljoa aikaa tai energiaa.

No, jos tuossa vaiheessa pitää jo "etsiä kipinää" niin eiköhän tuo ole selvä peli.