Olipa ajatuksia herättävä artikkeli ja sai ainakin itseni miettimään kumpi tulee ensin muna vai kana. Kuinkahan paljon löytyy alidiagnosointia, vaikka nämäkin luvut on jo ravistelevia! Mikä tässä yhteiskunnassa mättää kun ihmiset eivät löydä paikkaansa ja väsyvät totaalisesti? On myös hätkähdyttävää miten paljon sosioekonominen asema suojaa ihmistä vai onko niin, että ihminen on silloin vain saanut enemmän eväitä millä tasapainoittavat jaksamista vai tekeekö innostus työhön sen?
”MALLI paljasti, että hätkähdyttävän moni saa elämänsä varrella jonkin mielenterveysdiagnoosin. Myös sosioekonomiset erot sairastumisessa ovat suuria.
Analyysi osoitti esimerkiksi sen, että kolmekymppisenä pelkän peruskoulun varassa olevilla on 58 prosentin riski sairastua myöhemmin johonkin mielenterveyshäiriöön. Korkeasti koulutetuilla riski on taas 36 prosenttia.
Kolmekymppisenä pienituloisimpaan viidennekseen kuuluvilla riski on peräti 63 prosenttia, kun se hyvätuloisimmalla viidenneksellä on 25 prosenttia.”
https://www.hs.fi/tiede/art-2000009368197.html?share=e8ccf1012b8fbbd9dfa199dc8d5de1ba
Mielenterveys: mikä nykyisessä elämäntyylissä mättää?
33
127
Vastaukset
Liian suorituskeskeinen maailma, siinä minusta suurin syy kaikkeen pahoinvointiin. Ei ihmistä tehty jatkuvaan kiritykseen ja kilpailuun. Jatkuvaan haasteviidakkoon väsyy ihan kuka vaan.
Itse ainakin olen hyvin väsynyt tähän maailmanmenoon ja kouhotukseen. Perseestä enimmäkseen kaikki touhu, suunniteltu superhessuille, ei meille ikänsä puolikuntoisina eläville. Eikä meille joita juokseminen ja jatkuva kilpailu ei kiinnosta tipan tippaa. Tää ylisuorittajien maailma ja niiltäkin lopulta laukee pää, lopullisesti sitten kun sen aika koittaa.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Itse ainakin olen hyvin väsynyt tähän maailmanmenoon ja kouhotukseen. Perseestä enimmäkseen kaikki touhu, suunniteltu superhessuille, ei meille ikänsä puolikuntoisina eläville. Eikä meille joita juokseminen ja jatkuva kilpailu ei kiinnosta tipan tippaa. Tää ylisuorittajien maailma ja niiltäkin lopulta laukee pää, lopullisesti sitten kun sen aika koittaa.
Ja miksi ylisuoritetaan? Jotta firman ulkomaiset omistajat saisivat enemmän osinkoja. Julkishallinnossa taas on otettu oppia yksityiseltä puolelta.
Kun olet juossut itsesi henkihieveriin, niin tulee yt tai organisaatiouudistus, ja sinut irtisanotaan. Ei ihme että moni hyppää hiljaa pois oravanpyörästä. Tekee vain pakolliset ja sillä välin valmistelee firman jättämistä lopullisesti. Onko tämä sitten johdon ja omistajien etu? Anonyymi kirjoitti:
Ja miksi ylisuoritetaan? Jotta firman ulkomaiset omistajat saisivat enemmän osinkoja. Julkishallinnossa taas on otettu oppia yksityiseltä puolelta.
Kun olet juossut itsesi henkihieveriin, niin tulee yt tai organisaatiouudistus, ja sinut irtisanotaan. Ei ihme että moni hyppää hiljaa pois oravanpyörästä. Tekee vain pakolliset ja sillä välin valmistelee firman jättämistä lopullisesti. Onko tämä sitten johdon ja omistajien etu?Tämähän se on systeemin ideakin. Yhdet tekee, toiset teettää ja kerää potit.
Ärsyttää nähdä tämä kaikki järjettömyys ja yrittää olla sitä samaa yhteiskuntaa, kun millään ei haluisi suostua osaksi mielipuolisuutta. Kun vähän ottaa etäisyyttä asioihin, niiden epäkohdat loistaa silmiin huutomerkkeinä.
Tuossa keskitytään siihen, että sosioekonominen asema mittarina tulot suojaa mielenterveyden ongelmilta. Jos kaikki olisivat äärettömän rikkaita, niin kenelläkään ei olisi ongelmia mielenterveyden kanssa? Jos kaikki olisivat hyvin köyhiä, ongelmia olisi kaikilla? Näinhän Suomessakin on joskus ollut tai on edelleen jossakin kolmannessa maailmassa. Tuskinpa se nyt ihan noinkaan menee.
Syytä on haettava sosioekonomisen aseman suhteellisista eroista ja mikä niihin johtaa. Nykyajan maailma on omalla tavallaan haastava. Jokainen siitäkin paikkansa löytää, mutta ei varmaankaan läheskään aina sellaista mikä edistäisi mielen terveyttä. Ehkä on niinkin, että jos ihmisellä on tarpeeksi omasta näkökulmastaan mielekästä tekemistä, niin nuppi ei pääse ylikuumenemaan.- Anonyymi
Pää kesti joten kuten työelämän, vaikka välillä otti koville kun pomona oli työpaikkakiusaaja. Jos olisi samalla ollut joku muu ongelma, en olisi kestänyt. Enkä edes ole niitä kaikkein köyhimpiä. Nyt eläkkeellä sekä pää että ruumis voivat paremmin.
- Anonyymi
Materian ja menestyksen perässä juokseminen.
Luulevat että tulevat onnellisiksi niin, kun naapurikin niin tekee.
Tekisivät käsitöitä.
-keinovaginamies- Minä luulen, että tuo sosioekonominen asema on jatkumoa sellaiselle määrätietoiselle hyvän suunnitellun elämän polulle.
Jos elämä on jo nuoresta pitäen vähän tarkoituksetonta, ei koulu maistu ja sitä kautta koulutusmahdollisuudet kapenee, sekä lopulta työ ei ehkä myöskään ole mielekästä.
Sama välinpitämättömyys myös saattaa kytkeytyä sosiaaliseen elämään ja seura on myös samanlaista...
Jotenkin kuitenkin itselle tulee mieleen, ettei se sosioekonominen asema ole se juttu hyvinvointiin, vaan se elämänhallinta yleisesti...se asema on vaan yksi tulos mikä johtuu siitä. Kuitenkin sielläkin on korkeammassa asemassa sitä ongelmaa, mutta ehkä he eivät ole sinne korkeampaan koulutukseen halunneet, vaan ovat vaikka vanhempien jalanjäljissä sinne kulkrneet...Olen samaa mieltä kaikesta, paitsi lopusta.
Itse olen oman koulutukseni päättänyt ilman painostusta ja ohjailua, samoin suhteellisen korkeasti koulutettu ystäväpiiri myös. Vaikka molemmat vanhemmat on korkeakoulutettuja, itse tein päätöksen minne haen ja jaksanko lukea kirjoituksiin ja pääsykokeisiin. Ei lukemiseeni puututtu millään tavalla.
Korkein koulutuksenikin on hankittu vasta 5v työelämän jälkeen. Vaihdoin ihan hyvän vaikkaripaikan opiskeluun ja samalla otin tonnin palkan alennuksen useaksi vuodeksi (tutkijakoulutuksessa yleensä opiskeluajalta saa palkkaa tai apurahaa). Tajusin, että jos en lähde, oppiminen loppuu. Päätös oli hyvä, olen saanut tehdä pääasiassa töitä, johon koen innostusta ja intohimoa. Kun töissä on pakko olla 36.15h/vko, se on aika iso plussa, että töistä tykkää.Citrinella kirjoitti:
Olen samaa mieltä kaikesta, paitsi lopusta.
Itse olen oman koulutukseni päättänyt ilman painostusta ja ohjailua, samoin suhteellisen korkeasti koulutettu ystäväpiiri myös. Vaikka molemmat vanhemmat on korkeakoulutettuja, itse tein päätöksen minne haen ja jaksanko lukea kirjoituksiin ja pääsykokeisiin. Ei lukemiseeni puututtu millään tavalla.
Korkein koulutuksenikin on hankittu vasta 5v työelämän jälkeen. Vaihdoin ihan hyvän vaikkaripaikan opiskeluun ja samalla otin tonnin palkan alennuksen useaksi vuodeksi (tutkijakoulutuksessa yleensä opiskeluajalta saa palkkaa tai apurahaa). Tajusin, että jos en lähde, oppiminen loppuu. Päätös oli hyvä, olen saanut tehdä pääasiassa töitä, johon koen innostusta ja intohimoa. Kun töissä on pakko olla 36.15h/vko, se on aika iso plussa, että töistä tykkää.Ok. Kerrotko vielä, että mistä lopusta olet erimieltä? 😊
Disseisback kirjoitti:
Ok. Kerrotko vielä, että mistä lopusta olet erimieltä? 😊
Viimeinen lause.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Viimeinen lause.
Eri mieltä oleminen ei sovi turinatiimin komppikerholle
Citrinella kirjoitti:
Viimeinen lause.
Niin, mutta se sinun kodslla ei päde, mutta voi päträ jonkun muun kohdalla? Ja ilmeisestikään sulla ei ole ongelmia mielenterveyden kohdalla?
Mä vaan perustan väitteeni siihen, että tiedän pari tyyppiä, jotka selkeästi ovat kouluttautuneet vanhempiensa mieliksi aika korkealle, mutta inhoavat sitä työyä jotenkin ja asemaa.
Siitä tuo viimeinen lause... ja kuitenkin hyvin koulutetuissakin on tuota mielenterveysongelmaa, niin luulisin, että se johtuisi ehkä osittain siitä, että on miellytetty muita menemällä tappiin asti...Anonyymi kirjoitti:
Eri mieltä oleminen ei sovi turinatiimin komppikerholle
Pitäisikö sinun koettaa keksiä oma elämäntarkoitus, eikä yrittää elää muiden kautta elämää, niin ei tarvitsisi vahtia mitä muut tekee?
Eikä ainskaan pahastua siitä...Disseisback kirjoitti:
Niin, mutta se sinun kodslla ei päde, mutta voi päträ jonkun muun kohdalla? Ja ilmeisestikään sulla ei ole ongelmia mielenterveyden kohdalla?
Mä vaan perustan väitteeni siihen, että tiedän pari tyyppiä, jotka selkeästi ovat kouluttautuneet vanhempiensa mieliksi aika korkealle, mutta inhoavat sitä työyä jotenkin ja asemaa.
Siitä tuo viimeinen lause... ja kuitenkin hyvin koulutetuissakin on tuota mielenterveysongelmaa, niin luulisin, että se johtuisi ehkä osittain siitä, että on miellytetty muita menemällä tappiin asti...Ei ole ollut mielenterveysongelmia, enkä ole koskaan miellyttäjä tyyppi muutenkaan. Enemmän pikemminkin kiltti ja tunnollinen, ja helposti vaadin itse itseltäni aika paljon. Viime vuosina olen opetellut tietoisesti armollisuutta.
Citrinella kirjoitti:
Ei ole ollut mielenterveysongelmia, enkä ole koskaan miellyttäjä tyyppi muutenkaan. Enemmän pikemminkin kiltti ja tunnollinen, ja helposti vaadin itse itseltäni aika paljon. Viime vuosina olen opetellut tietoisesti armollisuutta.
Joo. No mun tuumaukset viimeisessä lauseessa koskikin niitä korkeasti koulutettuja, jotka kokee mielenterveysongelmia... ja oma empiirinrn kokemus loistaa mielipiteessä.
Disseisback kirjoitti:
Joo. No mun tuumaukset viimeisessä lauseessa koskikin niitä korkeasti koulutettuja, jotka kokee mielenterveysongelmia... ja oma empiirinrn kokemus loistaa mielipiteessä.
Mullakaan on hyvin vähän näkemystä korkeakoulutettujen mielenterveysongelmista. Käytännössä 24v aikana työelämässä
niitä ei ole näkynyt juurikaan ulospäin, jos puhutaan ylempi korkeakoulututkintoja ja siitä ylöspäin.
Yhden bipolaarisen ja yhden ilmeisesti masentuneen kollegan tiedän vain ja kumpikin oireili lähinnä epäjohdonmukaisella kiukuttelulla pikku asioista, draamailulla ja jatkuvilla väärinymmärryksillä lähes jokaisen kanssa.
Noita ex-kollegoita ja yhteistyötahoja on kertynyt ainakin tuhat ja kaksi siihen nähden aika pieni määrä. Tiedän, että heitä on toki tilastojen valossa, mutta ne ei ole työelämään jostain syystä näkyneet paljonkaan.Citrinella kirjoitti:
Mullakaan on hyvin vähän näkemystä korkeakoulutettujen mielenterveysongelmista. Käytännössä 24v aikana työelämässä
niitä ei ole näkynyt juurikaan ulospäin, jos puhutaan ylempi korkeakoulututkintoja ja siitä ylöspäin.
Yhden bipolaarisen ja yhden ilmeisesti masentuneen kollegan tiedän vain ja kumpikin oireili lähinnä epäjohdonmukaisella kiukuttelulla pikku asioista, draamailulla ja jatkuvilla väärinymmärryksillä lähes jokaisen kanssa.
Noita ex-kollegoita ja yhteistyötahoja on kertynyt ainakin tuhat ja kaksi siihen nähden aika pieni määrä. Tiedän, että heitä on toki tilastojen valossa, mutta ne ei ole työelämään jostain syystä näkyneet paljonkaan.Mä tiedän yhden naisen, joka on lasten psykologi, joku puhe-ja viestäpuolen terapeuttisiin liittyvä asiantuntija... hällä saattaa olla joku maanisdebressiivinen pibolaari... tai mikä lie.. hän vähän itsediagnosoi homman...on synnyttänyt aika liudan muksuja parille miehelle, käy töissä, mikä vaatii paljon ja lisäksi sotkeutuu ihan kaikkeen lasten vuoksi...
Mies taas on teknisen alan tippainssi. Sosiaaliset ympyrät liki nolla ja sinoa hänelle tärkeä suhde omaan äitiin katkesi äidin kuollessa. On yhä enemmän sisäänpäinkääntynyt... veljendä vaan puisteli päätään kun viimeksi hänestä kysyin.
Kumpikin minusta voisi paremmin, jos työ ei olisi niin vaativaa, mutta he uppoutuvat siihen...
- Anonyymi
Ensiksi, usein kun viestissä on kysymysmerkillä varustettu linkki, sillä kalastellaan tietoja lukijoista. Poikkeuksena linkit joissa kysymysmerkin jälkeen on ymmärrettävää infoa, kuten hakutermejä. Puhdas linkki on kysymysmerkin vasemmalla puolella, tässä tapauksessa: https://www.hs.fi/tiede/art-2000009368197.html
Mielenterveysdiagnoosien lukumäärä on kasvanut alemmissa tuloluokissa ensisijaisesti siksi että nk. hyvinvoinnin taso on noussut. Mitä pitempiä saikkujaksoja mielenterveys"ongelmillaan" saa, tai mitä helpommalla niitä saa, sen enemmän "ongelmia" ihmiset löytävät itsestään. Ylemmissä tuloluokissa ihmisillä on mielekäs työ, josta syystä saikulle ei hakeuduta turhaan, ja tulotkin siinä notkahtaisivat.
Aikain saatossa myöskin m.t. sairauksien kirjo on yhäti kasvanut, siitä on etua etenkin nuppipuoskareille jotka saavat elantonsa tästä bisneksestä, joiden lukumäärä onkin kasvanut huimasti. Saikun hankkiminen on näistäkin syistä suuresti helpottunut vuosi vuodelta. Pian mistä tahansa mitä ihminen tekeekään, tai jättää tekemättä, saa halutessaan mt diagnoosin ja pitkän saikkujakson.Niinhän mullekin on oikein virallisekta taholta neuvottu, että kun noilla lukuisilla sairauksilla et eläkkeelle kuutenkaan pääse, vaikka ryömisit päivittäin kivuissasi töihin. Niin hae saikkua masennukseen ja valita mielenterveyttä, alkaa tulemaan sympatiaa ja eläkepäätöksiä voikin hakea, kun nuppi ei vaan ala parantua.
Voi siis teeskennelläkin, kunhan tekee sen vakuuttavasti. Että pää on pipi, pipi on pää ei pysty.G-LoveR kirjoitti:
Niinhän mullekin on oikein virallisekta taholta neuvottu, että kun noilla lukuisilla sairauksilla et eläkkeelle kuutenkaan pääse, vaikka ryömisit päivittäin kivuissasi töihin. Niin hae saikkua masennukseen ja valita mielenterveyttä, alkaa tulemaan sympatiaa ja eläkepäätöksiä voikin hakea, kun nuppi ei vaan ala parantua.
Voi siis teeskennelläkin, kunhan tekee sen vakuuttavasti. Että pää on pipi, pipi on pää ei pysty.Mulla kun pää ei ole pipi, vaikka kyllä jatkuvat kivut uuvuttaa ja saa välillä masentuneeksikin, niin en silti viittis alkaa näyttelemään. Ja napsimaan pillereitä pilanpäin, vain jotta saisin olla kipuineni rauhassa peräsuoli pitkänä juoksukisasta.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Niinhän mullekin on oikein virallisekta taholta neuvottu, että kun noilla lukuisilla sairauksilla et eläkkeelle kuutenkaan pääse, vaikka ryömisit päivittäin kivuissasi töihin. Niin hae saikkua masennukseen ja valita mielenterveyttä, alkaa tulemaan sympatiaa ja eläkepäätöksiä voikin hakea, kun nuppi ei vaan ala parantua.
Voi siis teeskennelläkin, kunhan tekee sen vakuuttavasti. Että pää on pipi, pipi on pää ei pysty.Höpötät hassuja. Minulla ihan oikeasti tuli aivovamma. Kaikki säälivät minua. 🤣🤣🤣
Anonyymi kirjoitti:
Höpötät hassuja. Minulla ihan oikeasti tuli aivovamma. Kaikki säälivät minua. 🤣🤣🤣
Aivovamma on eri asia, kun psyyken sairaudet. ☺️
Mulla on vahva psyyke, en näe näkyjä eikä viiraa muutenkaan, mutta olen herkkä kaikenlaiselle epäreiluudelle ja vääryydelle, aistimaan ja kokemaan sen.
Ahdistun siitä ettei sellaista voi välttää.G-LoveR kirjoitti:
Aivovamma on eri asia, kun psyyken sairaudet. ☺️
Mulla on vahva psyyke, en näe näkyjä eikä viiraa muutenkaan, mutta olen herkkä kaikenlaiselle epäreiluudelle ja vääryydelle, aistimaan ja kokemaan sen.
Ahdistun siitä ettei sellaista voi välttää.Olen vähän liian herkkä näin kovaan maailmaan. Vaikeuksia sopeutua ja oppia olemaan kova ja kovis.
- Anonyymi
No voi pahus. Itse vain hengailen. Pahus, kun en ole tajunnut katkeroitua.
>simiti< Ongelma on geneettistä alkuperää, joten se on toistaiseksi edelleen paheneva. Evoluutio on geenitason äärimmäisen hidasta sopeutumista oloihin.
Hitaus ei ollut muinoin ongelma, koska olotkin muuttuivat äärimmäisen hitaasti. Nyt olot muuttuvat salamavauhtia, joten geenistömme on ainakin parisataa tuhatta vuotta jäljessä. Kuilua pyritään kaventamaan kemikaalein (eli lääkkein), mutta tulos on aivan riittämätön.
Meillä on luolaihmiselämään sopivat geenit, mutta elämme huippumodernissa maailmassa.
Sen sijaan muinoin oli toinen, vielä pahempi ongelma. Koko ihmiskunta eli nälkärajalla. Useimmat kuolivat nälkään ja sen aiheuttamiin sairauksiin.- Anonyymi
Luonnollista, koska elämä/elämäntyylit menevät arvoiltaan kokoajan epäterveempään suuntaan. Nuorisolla polla sekaisin jo ennen yläastetta. Tieto kulkee hienosti mutta sen käsittely myös ylikuormittaa
- Anonyymi
Olen köyhä mutta minulla on edelleen mahdollisuudet saada korkeakoulututkinto, mikä on nyt kesken. Jos epäonnistun valmistumiseni suhteen niin tunnen että elämäni olisi silloin ohi, eli sama se olisi maata vaikka siellä montun pohjalla. On tässä muitakin rasittavia tekijöitä kuten yksinäisyys ja jatkuva stressitila päässäni.
- Anonyymi
Roskaa. Ihmiset luulee itsestään liikoja Ihmiset luulee etteivät tule vähemmällä rahalla toimeen vaikka monet työttömätkin tulee toimeen alle tonnillla. Ihmiset oli masentuneita jo ennen kun menivät töihin. Satanen vähemmän kuukaudessa ei merkkaa yhtään mitään elämässä. Sitten pitää miettiä sitä omaa kulutusta mistä voi tinkiä. Satasen takia ihminen ei voi masentua ja saada mielenterveysongelmia. Kolutuksella ja tienaamisella ei ole mitään tekemistä siihen että sairastuuko vai ei. Minä olen käynyt vain amiksen ja tienannut alle 2000 euroa kk aina. En ole koskaan ollut sairas eikä ole ollut mielenterveys ongelmia.
- Anonyymi
Suuressa mittakaavassa koulutuksella ja palkalla on suuri merkitys siihen kuinka iso riski on sairastua. Se tarkoittaa, että useampi pienipalkkaista peruskoulupohjaisista sairaastuu (58% kertoo, että melkein kaksi kolmesta) ja ylimmässä tuloluokassa vain harva (25% eli joka neljäs). Se ei tarkoita, että kaikki sairastuu noista ryhmistä 42% ja 74% pysyy terveenä.
- Anonyymi
Täältä löytyy myös asiaa mielenterveydestä ja hyvinvoinnista.
https://addiktiojahyvinvointi.com/ - Anonyymi
Usein mielenterveyshäiriöön sairastumiseen tarvitaan syy. Usein rahahuolet stressaavat. Usein käytetään päihteitä, joiden lyhytaikainenkin käyttö lisää riskiä mielenterveyshäiriöihin.
Alkoholiongelmaisista noin 40 %:lla on jossakin elämänsä vaiheessa jokin päihteistä riippumaton mielenterveyden häiriö. Huumeongelmaisilla luku on yli 50 %. Yleisyyttä voidaan tarkastella myös toisin päin. Noin 30 %:lla mielenterveyden häiriöitä potevista on jossakin elämän vaiheessa myös päihdehäiriö. Luku vaihtelee huomattavasti eri mielenterveyden häiriöissä. Esimerkiksi noin puolella skitsofreniassa tai kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on jossakin vaiheessa myös päihdehäiriö.
Mitä korkeampi sosioekonominen asema ihmisellä on, sitä paremmin hän pystyy peittelemään päihdeongelmaansa, ja/tai hakemaan siihen apua.
Usein niillä, jotka eivät löydä paikkaansa koulutukseen tai työelämässä, on JO mielenterveyshäiriö, jota ruokitaan epäterveellisillä elämäntavoilla, pelaamisella. Erityisesti tyttöjen adhd näyttäytyy eri tavalla kuin poikien, siksi sitä ei tunnisteta. Kiltin tytön adhd tai "touhukkaan tytön" adhd diagnosoidaan vasta kolmikymppisenä, tai yli kuusikymppisenä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ihana on nähdä edes ohimennen
Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su1537830- 614390
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1404013Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene233922Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.423310Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt
Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko323287Saattaisimme olla yhdessä
Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla383228- 482963
Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?422741- 492484