Onko muille käynyt samoin? Siis olin tänään "töissä" kuntouttavassatyötoiminnassa erään oppilaitoksen/puutarhan kahvilassa. Näin pohjustukseksi on sanottava että vaikka laajan musiikkimaun omaankin niin yleensä pidän enemmän rankemmasta ja synkemmästä musiikista enkä pidä juurikaan mistään hengelliseen vivahtavasta musiikista. Enkä muista koska olisin viimeksi itkenyt. Mutta siis kuulin kahviossa touhutessa missä oli paljon porukkaa tämän biisin https://youtu.be/NRQ6Io9-8qY ja se jotenkin kolahti tämänhetken olotilaan ja fiilikseen niin kovasti että oli aivan pakko paeta vessaan pyyhkimään kyyneleitä ja kokoamaan itseään. Koko tilanne oli todella outo koska en tosiaan ole yleensä mitään vetistelevää tyyppiä ja olen luullut elämän kolhiessa sen kovettaneen niin että tällaisten asioiden en olisi uskonut itseäni juurikaan hetkauttavan. Ehkä nyt vain sitten on pintaan pyrkimässä tunteita jotka olin haudannut jonnekin tooodella syvälle. No ehkäpä tästä voi vielä jotain hyvääkin seurata.🙂. Nolotti kyllä aika hemmetisti vaikka en usko että kukaan huomasi.😊.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
On käynnyt. Mulla voi nousta kyynel silmään missä vaan ja milloin vaan herkistyessä. Enkä osaa enää edes hävetä sitä. Se tuolla sisällä paljon suurta tunnetta, mikä välillä puskee pintaan ja kun tuntee hennon väristyksen lävitseen, joku asia koskettaa silloin sisintä. Saa liikutuksen kyyneliä silmiin. 🤗
👍.
Ei aitoutta tarvitse hävetä, päinvastaan- se tekee meistä inhimmillisempiä ihmisiä. Vaan kiveillä ja roboteillä ei ole tunteita.
En tunteita hävetä juu. Silmitöntä kiukkua nyt vielä, etten sitä pura hallitsemattomasti ihmisiin. Sen verran kuitenkin mietin sen sortin tunteiden näyttöä.
No itselle joskus aiemmin jossain humalatilassa tuli vastaavia tunnereaktiota, mutta kun sallin niitä, ne alkoivat tulla selvinkinpäin. Aloin puhus niistä ystäville, ensin ihmetellen ja pikkuhiljaa hyväksyvämmin.
Nykyään huomaan, että noita vastaavanlaisia tunnetiloja tulee ihan missä vaan ja mitä ihmeellisimmissä paikoissa, tai yhteyksissä. Ihan kaikkea ei jaksa enää jakaa jokasuuntaan, kun niitä on aikapaljon jo. 😁
Eilen mm putsasin autotallin kattoa, yks kaks aurinko alkoi paistamaan ja maisema katolta katsottuna näytti jotenkin kivalta. Piti laittaa kola katolle istuimeksi ja vähänaikaa vaan katsella sitä näkymää, sekä tuntea ilma, tuoksut, auringonvalo ja koko höskä. Istua muutama minuutti ja tuntea jotain ihan törkeen hyvää siihen kohtaan. Loppukatto putsautui lumesta hymy huulilla. Oon onnenpoika. 😁
Tunteminen, aistiminen ja elämänmaistelu on huikeeta. Siihen kannattaa antaa aikaa, eikä aina painaa vaan niska kyyryssä laput silmillä.
Ja toi häpeäntunne... se on normaalia, mutta turhaa...siitä oppii aikanaan pois, tai siitä ei vaan välitä. 😊
👍.
Pystyn kyllä hyvin samaistumaan kuvailemaasi tilanteeseen ja olotilaan mutta tämä tuntui tulevan jotenkin jollain tavalla "syvemmältä" ja "vahvemmin" ja siihen liittyi jotain hyvin kivuliasta mistä vain ei ikäänkuin kuitenkaan saanut kiinni. En tiedä....vaikea selittää.
Sinäkin olet samoja ikiä kuin minä ja mies, että sulle saattaa tulla se häpeän tunne ihan siitä, ettei pitäisi herkistyä, että se on heikkoutta ja epämiehistä tms.
Mutta sekin on vain tunnetila, kuten toi herkistyminenkin.
Miyä enemmän sä opit pitämään tunnetiloja normaalina ja hyväksyttävänä, sen enempi sä voit ottaa vastaan mitä ne antaa. Niitä voi jakaa muille tai olla jakamatta... mutta se, että voi elää ne läpi, eikä vain sysää sivuun on upeaa...ei ne aina tunnu kivalta, mutta eivät tule laksistua piiloonkaan, mistä ne saattaa taas pöllähtää silmille, kun vähiten odottaa. 😊
Elin kyllä nuoruuteni ja aikuisiän alun sellaisessa maailmassa missä tunteet oli pakko tappa tai niitä ei ainakaan voinut näyttää ei ainakaan mitään mikä olisi saanut näyttämään haavoittuvalta tai heikolta. Olen kyllä jo vajaa 15v sitten päässyt siitä maailmasta eroon ja ajattelin olevani asioiden ja itseni kanssa täysin sinut mutta en ehkä sitten kuitenkaan niin paljon kuin kuvittelin.
No jokainen ihminen tuntee eritavoin. Voidaan me samaistua johonkin, mutta tunteet silti on jokaisella ihan ikiomia. Uniikkeja. 😊
Olet vain päässyt nyt tuossa aloituksessa kertomassasi hetkessä biisin avulla johonkin tärkeään tunteeseen lähelle... se kyllä selviää sinulle, kun annat sille mahdollisuuden... nythän vähän pikkuisen pakenit ja se on ok.
Löydät kyllä sen ja osaat sille tehdä tilaa, olet oikealla tiellä, bro. 😊
No kun ikää tulee lisää, sitä ei enää välitä muitten hörötyksistä, mutta yhä jää jokin "lihasoppi" siitä miten käsittelee tunteet... sinne silti jää jotain sellaista, mikä estää aistia tunteita raakana...
Tunteille pitää olla tosi alasti ja osata antaa niiden tulla. Tilanteet ja mahdollisuudet rajaa niitä jonkinverrsn, mutta onneksi niitä voi vähän maistella jälkeenpäinkin. 😊
Mä muistan erään lastenkirjan, mitä luin lapsille iltaisin. Siinä oli kerrottu eläimistä yhtä jos toista. Koirasta oli kerrottu, että niillä on hirveen hyvä hajuaisti. Ja ihmiset nimettiin koiran mielestä nysäneniksi. 😄
Mä olin nysäaistija pitkään...varmaan vieläkin voisin aistia enempi, mitä tunteet antaa, hyvässä ja huonossa... ne vaan vaatii aikaa ja paikkaa tulla aistittaviks. 😊
Crowder-red letters
Matthew West Mercy is a song
Kiitos kauniista sanoitasi.🥲.
Ole hyvä vaan, mutta ei ne ole sinäällään mitään sinun hyväksi sanottuja sanoja, vaan toteamuksia siitä, mitä itse olen huomannut.
Enkä usko että olrn todellakaan ainoa.
Voin vaan sanoa "raakakuvan" miten vain osaankaan sanoin kuvailla. Jokaisen pitää silti etsiä itse itsestään kaikki. Se kun on uniikkia. 😊
Kun jokaikinen ihminen on ihan uniikki. Muista se. 😊
Hyvin sanottu jokatapauksessa.🙂.
No se on helppoa..😊
Toi taitaa olla exit bändin kipale.
Joo niin vissiin taitaa alunperin olla sen takia sen "hengelliseen" musiikkiin viittauksen laitoinkin.🙂.
Voi kuule... tietäisit vaan 🙂
Ensinnäkin, kiva biisi. 👍
Haikea.
Minä olen tosi tunteellinen ihminen. Yliempaattinenkin, mikä on aikanaan rajoittanut vähän ammatinvalintaa.
Minä nauran paljon ja usein, mutta myös herkistyn helposti. Jotkut sanovat, että itkua ja herkistymistä pystyisi jotenkin sulkemaan pois. - Ei pysty. -
Minä en ole koskaan itkenyt kun riitelen tai neuvottelen. Voin vedota vastapuolen tunteisiin, mutta en itkemällä.
Sen sijaan itken usein elokuvissa, kun ystävä on vakavasti sairas, kun kuulen surullista musiikkia 😉, häissä, hautajaisissa.. Oikeastaan joskus muinaisina aikoina minä olisin varmasti erittäin menestynyt itkijänaisena.. 😄
Nuorempana häpesin sitä, että herkistyn helposti, mutta nykyään olen jo ihan sinut itseni kanssa. Tunnen rajani.
Hyvä juttu, että uskallat tuntea aidosti.👍
Kyllä haikea on.🙂.
Tässä kun nyt asiaa on miettinyt niin olen yhdistänyt tapahtuman tähän mun kumppanin etsimis projektiin ja vsrsinkin yksin jäämisen pelkoon. Ne asiat kun on nyt niin paljon mielessä pyörinyt niin kai ne sitten vain purkautuivat näin.🙂.
Suru pitää surra. Ei sitä saa piilottaa, hävetä eikä painaa taka-alalle, mutta siihen ei kannata jäädä rypemään liian pitkäksi aikaa.
Tottakai parisuhde on ihana asia, mutta elämässä on paljon hyviä asioita mistä voi olla iloinen.
Jos tunnet mielesi jatkuvasti apeaksi, koitapa pitää pari viikkoa ns. Onnellisuuspäiväkirjaa. Kirjoita joka päivä muistiin yksi asia, mikä sinä päivänä on mielestäsi kiva juttu. Parin viikon päästä sinulla on jo aika monta asiaa, mistä voit olla iloinen.
Ei paha neuvo itseasiassa yhtään kenellekään. En tuntenut oloani aivan niin surulliseksi kuitenkaan vaan jotenkin kuvittelin että tunteeni tunnistan ja niitä osaan käsitellä sen takia reaktion voimakkuus niin yllättikin.
Ei ihan tuollaista herkistymistä ole tullut, siis musiikkiin liitettynä, mutta muuten on välillä käynyt vastaavaa, sellaista että voi vain istua alas ja ihmetellä kaiken kauneutta, silmät vuotaen. En osaa paremmin selittää, se kokemus on niin erilainen, hyvin pysäyttävä ja tyhjentävä.
👍.
En keksi mitään mikä ei herkistyttäisi 😂. Itken ilosta, itken surusta ja itken muuten vaan.
- Sheena
Ihan tyypillistä vaihdevuosien jälkeen.
Herkkyydellä ei ole mitään tekemistä vaihdevuosien kanssa. Se on supervoima, ihan lapsuudesta asti.
- Sheena
Juice on jees.🙂.
Näit Juicen siellä sanojen välissä 👌
- Sheena
Jotenkin se kyllä pisti silmään. Sen verran suomirockkia kuunnellut.🙂.
Useinkin 😊 Mulle ihan normaalia, että herkistelee ihan ilosta ja surusta ja kaikesta siltä väliltä 😊
Niin ja en mä sitä häpeile. Olen semmonen kuin olen ja mun mielestä se on vain hieno asia,että tuntee asiat niin jotenki. No isosti. Ihan kuule pikkasen tirautan lastenohjelmia kahtoessa jos siinä on jotain yli onnellista tai surullista 😅
Minäkään en häpeile, itkulla on puhdistava voima. Mutta etenkin läheisten hautajaisissa itkeminen vuolaasti on aika kiusallista, kun itkusta ei tule loppua 😭😭😭. Virret ja urut triggeröi itkun. Ortodoksiset hautajaiset sopivat mielenlaadulleni paremmin.
Joo. Hautajaiset on kyllä semmoinen tilaisuus että sieltä ei kyyneliltä välty. Mutta onko sen väliä. Jos surettaa, niin surettaa, ne on hautajaiset ja siellähän nyt ei kukaan oikeesti voi sitä itkua katsoa pahalla.
Mä oon muuten huomannut, että jos antaa vapauden itkee ihan niinkuin tarve on, se ei oikeasti tulekaan niinkuin kuvittelee.
Jarruttelu vaan pahrntaa sitä ulkoista reagtiota. 🤔
Btw. Ortodoksisessa ekumeniassa on jotain pyhään viittaavaa. Se ei koeta olla arkipäiväinen vaan sellainfn kuin on ollut aina.
Mä oon vakavissani miettinyt, että taidan vaihtaa isäni uskontoon. Sama jumala, moni asia samoin, mutta ylevämpi.
Vaikka mä ehkä ymmärrän jumalan toisin kuin moni uskovainen ehkä...jumala, minkä minä ymmärrän, onse, mikä on minun sisällä. Ei se ole mikään ulkopuolinen taivaan päällä. 😊
Sillä hetkellä se tuntui nololta kun ympärillä oli niin paljon tuntemattomia ihmisiä. Ei enää.
Joo 😊
Itkemisessä nolointa on pinnalliset asiat, meikki menee sotkuun ja silmät punoittaa 🤣
Raamatussahan sanotaan jotain "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen". Ihan tuon perusteella se menee niin, että jumala on meissä jokaisessa, näin minäkin ajattelen.
Miks meikata, jos tietää, että ne leviää...???
Usein Jumals mietitään ulkopuoliseksi hyväntekijäksi joka tulee ja pelastaa.. jos ditä odottaa, varmasti pettyy.. kyllä se on joku itsessä, joka uskoo siihen että voi nousta.
Joku raamattukin...sen voi tulkita miten haluaa...mä uskon, että se on kirjoitettu aikoinaan herättämään jokaisessa itsessään jotain.
Enkä tiedä miten joykut uskonnon kokevat? Minä koen sen konkreettisesti vain itseni kautta. En tartte raamattua, eikä tartte kysellä mitään ohjeita varsinaisesti.. kyllä ne vaan kokee. 😁
Mutta jokainfn funtsii itse miten ymmärtää minkäkin ja että on hyvä olla. 😊
Kiitos kaikille mukana elämisestä ja omien kokemusten ja näkemysten jakamisesta!
Joskus eron jälkeen olin todella herkillä. Matkustin julkisilla oman auton sijaan, kun satuin kuulumaan päiväkodin juhlissa esitetyn lastenlaulun radiokanavilta https://youtu.be/AhtQ3h52D58. Kyynelkanavien tulvimiselta ei meinannut tulla loppua, eikä ollut nenäliinaa mihin nenäänsä ja silmiään väliin pyyhkiä. Olin pohjattomaan surullinen lapseni vuoksi ja ettei mieheni sydämen vienyt nainen ymmärtänyt kuinka paljon satutti lasta, ja ettei mieheni kyennyt välittämään asioista sillä tavoin koskaan. Kuulin sitä ennen miten nuoret keskustelivat, mitä suunnittelivat kotonaan tekemistä. Kärsin siitä, miten lapsellani ei ollut enää mitään kotia, oli vaan kaksi toisiinsa kietoutunutta muut ulkoistanutta muukalaista, eikä minun ollut enää mitään tehtävissä. En tiedä miten moni sen näki, tai näkivät vain jonkun romahduksen.
Kiitos kertomuksen jakamisesta. Toivottavasti asiat nyt jo ovat paljon paremmalla mallilla ja olet onnellinen ja elämässäsi kaikki on hyvin kuin myös lapsellasi.
Musiikin voima voi olla suuri. Maton alle tietoisesti tai tiedostamatta painetut tunteet ryöpsähtää helposti pintaan. Nyt ei minulla pitäisi patoumia olla, mutta aikanaan kahden alle 3v totaaliyksinhuoltajana (ex silloin maaninen), jouduin siirtämään käsittelyä siihen kun olin yksin ja lapset mummilla. Laura Närhen erolevy päälle ja tunteiden ryöppy oli taattu, päivä ja ilta käsittelyä, itsensä kokoaminen ja taas seuraavana aamuna eteenpäin lasten ehdoilla. https://m.youtube.com/watch?v=-SoxOb2ir5Q
Näin jälkikäteen ihmettelee miten on selvinnyt ja pysynyt tasapainossa, ja miten on pystynyt siirtämään omia tarpeitaan niinkin pitkiä aikoja.
Pieni herkkyys on pikemmin valloittavaa, kuin noloa. En tiedä miksi sitä yrittää peittää. Olen itsekin siihen joskus tullut syyllistyttyä.
Kiitos jakamisesta.
Olet ilmeisesti vahva ihminen ja hienosti sekä viisaasti osannut käsitellä asiat hyvin vaikeassa tilanteessa.👍.