että ihmisiin ei ole luottamista.
Millaisia kokemuksia sinulla on? Keheen voit luottaa ja millaisissa asioissa. Voitko luottaa useammin ja enemmän, jos on kyse vähemmän tärkeästä asiasta. Luotatko vähemmän tai et ollenkaan, jos asia on sinulle nk. elämäntärkeä?
Millaisia kokemuksia sinulla on? Keheen voit luottaa ja millaisissa asioissa. Voitko luottaa useammin ja enemmän, jos on kyse vähemmän tärkeästä asiasta. Luotatko vähemmän tai et ollenkaan, jos asia on sinulle nk. elämäntärkeä?
Vastaukset 52
Vanhimmat
En luota kenenkään.
Luotatko itseesi?
Elän niin että ei tarvitse luottaa, otan huomioon että toinen ei ole rehellinen. Kun aloitan suhteen, en itse kieroile ollenkaan. Niillä menen mitä on. Toista kuuntelen ja otan huomioon että kerronta voi olla totta tai valetta. Molempia on ollut. Onneksi en ole äkkirakastuvaa sorttia, joten on vain hieman paha olla kun huomaa pettämisen ja elämä jatkuu.
Raha-asioissa ei tule tilannetta jossa edes luottamus olisi tapetilla, sellaisia tilanteita ei kohdalleni ole tullut. Hoidan ne täysin itse. Auervaarat ovat minulla käsittämättömiä.
Jos jollekin lainaan rahaa, otan huomioon että voin sen menettää, enkä itse joudu sen takia ahdinkoo. 97-prosenttisesti olen saanut lainat takaisin.
Ei ole rasitus hoitaa asiansa niin ettei anna toiselle mahdollisuutta isommin jymäyttää. Kun hankkii jonkin tuotteet, pitää perehtyä juurta jaksain tuotteeseen itse, vain harvoihin myyjiin on luottamista. Jotenkin ymmärrän sen että kilpailu on kovaa ja on houkutus jättää ikävän ominaisuuden kertomatta jos asiakas ei erikseen kysy. Siksi perehdyn aina, koska niissä olen pettynyt eniten.
Mitähän tilanteita vielä olisi.
Luin vastauksesi ja mietin, lähdetkö siis joiltain osin uuteen suhteeseen se ajatus takanasi, että se menee kuitenkin *ituiksi, toinen pettää jossain vaiheessa? Ok, se on sitä pessimisti ei pety -mentaliteettia ja olen joissakin asioissa itse myös sellainen. Mutta suhdeasioissa ajattelen, että siinä tapauksessa eniten pettää kyllä itseään. Lähden suhteeseen avoimesti luottaen toiseen, luottaen siihenastiseen elämänkokemukseeni. Noissa muissa kuvaamissasi esimerkeissä toimin aika lailla samoin kuin kerroit.
Tottahan tuo. Mutta kun tietää että sitä samaa se on aivan jokaiselle niin mitäpä tuosta.
Enkä mä edes oikein ymmärrä, miksi pitäisi ihmisille kertoa omia asioitaan, etenkään niitä joita ei halua tulevan vastaan toista kautta myöhemmin. Ja mä väitän, että vain jäävuoren huippu tulee itselle ilmi.
Toisaalta ihmiset puhuvat aina pskaa toisista. Vaikka ei olisi aihettakaan, niin keksitään ja liioitellaan.
Joskus kun vaistoaa ympäristön juoruavan ilkeitä, voi olla paikallaan kertoa totuuden mukainen tapahtumaketju. Tai jättää omaan arvoonsa.
Ratkaisematon ongelma. Täytyy vaan hyväksyä, että ihmiset ovat välillä aika ikäviä. Kun ei jätä omia asioitaan toisten varaan, niin elämä on helpompaa.
xLiner
Kun luen sun pohdintaa, tulee mieleen, että sulla on joku esimerkki omassa mielessä, jota ajattelet. Olen samaa mieltä, että juoruilun tappaa totuus oikealla hetkellä, tai sitten sen voi ignoorata. Välittämättä jättäminen on tietynlaista välipitämättömyyttä eli sitä ei kannata suosia, jos asialla on oikeasti tärkeä merkitys itselle.
Ei ole mitään erityistä esimerkkiä, yleinen elämä vaan.
Kannattaa tarkasti miettiä, missä tilanteessa itsensä puolustamisessa onkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Yleensä jo se että puolustautuu, on hankalan ihmisen merkki -> lisää voimaa juorumyllyyn.
Puolustautuminen kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin etukenossa, jos aavistelee ikävyyksiä. Voi onnistua välttämään pahimmat karikot, jos osaa toimia niin hienovaraisesti, ettei kukaan edes huomaa niitä toimia.
xLiner
"Kannattaa tarkasti miettiä, missä tilanteessa itsensä puolustamisessa onkin enemmän haittaa kuin hyötyä"
Tuo on kyllä viisautta, täytyy myöntää. Itsensä puolustaminen sen sijaan, siihen meillä kaikilla on oikeus ja velvollisuuskin. Millaisen esimerkin annamme toiselle, jos nielemme kuran ja pyydämme anteeksi jotain mitä emme ole tehneet? Hankalaksi sellaisen leimaavat ihmiset, joilla ei ole omaa kokemusta asian toisesta puolesta, ihmiset jotka pelkäävät yleensä ristiriitoja, ihmiset, joita on satutettu liikaa jo. Yleensäkin, ihmiset ajattelevat ajattelemattomasti aina. Sellaiseen epäluottamiseen jokainen aikuinen saa totutella ollessaan vaikkapa työelämässä alttiina vuorovaikutuksen karikoille.
Kannattaa miettiä, mitä sellaisten ihmisten hyväksynnällä tekee, jotka uskovat kaikki toisten syöttämät valheet.
Työelämässä tuo on valitettavasti tavallista valtapeliä. Kannattaa katsella parempi työpaikka, jos pomo ei osaa hommiaan.
Lähdetään siitä, että aivan jokainen on jo saanut aivan liikaa kuraa niskaansa. Jokaisella on oma toimintamallinsa. Se pskanjauhaminen on muuten yksi selviämismalleista.
Mä keskityn reiluun ennaltaehkäisyyn. Koitan tunnistaa vaaran paikat. Hyvät suunnitelmat, dokumentointi, kaikki sovittu kirjallisena, silmät ja korvat auki käärmeiden touhutessa, tarvittaessa suunnitelmien muutoksia jos haistaa kampituksia...
Parisuhteessa saa pitää järjen päässä yhtälailla. On kumppanin omaisuus ja mun omaisuuteni. Mun menoni ja kumppanin menot. Mitään sellaista ei kannata luottaa toiselle, mistä ei olisi valmis luopumaan. Enkä mä muutenkaan ymmärrä, miksi pitäisi kaataa kaikki menneisyys kumppanille, terapeutti on sitä varten. Suurin osa suhteista päättyy eroon, ja erossa ihminen on aivan erilainen kuin hyvinä aikoinaan. Silloin se luotettava ihana maailman kiltein rauhaa rakastava runoilija vetääkin sua kunnolla lättyyn ja tyhjentää sun tilit joskus antamillasi tunnuksilla 😂
xLiner
"Suurin osa suhteista päättyy eroon, ja erossa ihminen on aivan erilainen kuin hyvinä aikoinaan. Silloin se luotettava ihana maailman kiltein rauhaa rakastava runoilija vetääkin sua kunnolla lättyyn ja tyhjentää sun tilit joskus antamillasi tunnuksilla 😂"
Voi ei, mitä kokemuksia sulla on! :D
Ap.
Ei ollu oma kokemus 😂 Lehdet on täynnä noita juttuja...
xLiner
Ai, mä en lue lehtiä.
Ap.
Lueskelet pelkkää somea? Vai katsotko uutiset?
xLiner
Kai joku perusluottamus on tuntemattomiinkin olemassa. Se, mikä ylläpitää vaikkapa maamme rauhaa.
Olen ihminen joka ei juuri turvaudu muihin missään asiassa. Poislukien lääkärit ja hoitajat, kun jokin heitä vaatii. Olen oppinut pitkälti itse ratkaisemaan huoleni ja ongelmani. Näinpä se luottamuskin on vähän sen mukaan. Lähiomaiset lienee ne joihin luottoni kiinnitän.
Mutta luotan kuitenkin yhteiskunnan toimivuuteen, kuten että saamme sähköä, vettä ja viemäröintiä, kauppa myy tuotteitaan, autot saa katsastettua, koulut kouluttaa jne. Infrastruktuuri toimii.
Perusluottamusta joko on tai sitä ei ole. Se ei ole kysyttävissä oleva asia. Itse en luota infraan, otsikossa jo sen kerroin. Asiat saadaan näyttämään siltä, että voisit luottaa niin halutessasi. Voithan luottaakin aikasi, mutta entä sitten, kun petyt ja pahasti? Alatko luottaa uudelleen uusilla ohkaisilla lupauksilla? Petätkö sillä tavoin itseäsi? (retorisia).
Koen, että sun ja mun ajattelu on niin paljon ristiriidassa keskenään, ettei mielipiteiden vaihtamista kannata jatkaa. Ihan kaikella kunnioituksella, vähättelemättä sun näkemystä.
Infrastruktuuri ei ole ihmiset, se on järjestelmä johon ihmiset panostaa. Mihkään muuhun tässä maailmassa ei enää panostetakkaan, jos tarkemmin asiaa viitsit miettiä.
Juu ei jatketa. Sopii.
Mä olen myös hyvin itsenäinen, siis pelaan varman päälle suunnitelmissani. Pärjään aina.. 😬 (koputan puuta). Jalat maassa -toimintamalli kaikkine varasuunnitelmineen. Voin tietysti loukkaantua tai sairastua vakavasti, sille ei aina voi mitään, mutta olen sitäkin ajatellut suunnitelmissani.
Yhteiskunta palveluineen voi romahtaa hetkessä. Ei tarvitse kuin vilkaista Ukrainaa, niin tiedät mitä tarkoitan. Tai muutama huono vuosi kasvisadon kannalta, luonnonmullistukset, taudit ja vihollisuudet, täällä tai muualla... Pian on sellainen soppa, johon ei yhteiskunnalla olekaan tarjota tilkettä. Pakko kai siihenkin on varautua..
xLiner
Miettikää nyt, miten paljon velkaa tämä "infra" ottaa. Toistuvasti. Lisää ja lisää. Eikö ole mitään "mätää" systeemissä?
Ap.
"Yhteiskunta palveluineen voi romahtaa hetkessä."
Tämänkin tiedostan. Mutta luotan siihen nytkin, kun menen vessaan ja vedän pöntön. Onhan se luottoa kaikilta, jotka sitä käyttää infraa. Heti nousee meteli, jos jokin ei toimi eikä voi luottaa.
Puhuin siis vain luottamisesta, en siitä etteikö se voi romahtaa. ☺️
Sä et siis pidä infran ylläpito tyylistä, mutta se on eri asia kun luottaa infraan.
No rahalla siitä selviää. Niin ajattelee hallituskin.
Tuo "velka" ei mua huoleta yhtään. Enkä nyt ihan ymmärrä mitä ajat takaa. Kaikkihan pyörii maailmassa velkarahalla.
xLiner
No juu, tällä hetkellä luotan siihen myös. Ja jos ei toimi, joku tulee nopeasti sen korjaamaan toimivaksi 😄
En myöskään tarkista joka päivä vieläkö pakastimeen tulee virtaa.
xLiner
Voi ihmisiin luottaa, mutta ei heihin kaikkiin tarvitsekaan nojautua. Tosiystävä tulee kyllä viereen tarjoaa kättä ja riuhtaisee pystyyn hymyilee ja jatkaa omia hommiaan.
Tosiystävä kuuntelee, hymyilee ja silittää poskea ja taas menee.
Ehkä kukaan ei pety ihmisiin, vaan pettyy omiin odotuksiin?
Jokainen ihminen on erilainen, myös sinä. Sille täytyy antaa ymmärrys, niin saa luottaa ihmisiin.
"Jokainen ihminen on erilainen, myös sinä. Sille täytyy antaa ymmärrys, niin saa luottaa ihmisiin."
Kuleehan, toisinajattelija.
Ei siitä ole kyse, etteikö tässä tapauksessa vaikka aloittaja huomioisi ihmisten erilaisuutta tai sen tuomaa yksilön vapautta.
Yksilön vapaus ei kuitenkaan minun näkemyksessäni anna oikeutta tuottaa katteettomia lupauksia. Se on vaan todella huonoa moraalia. Sitä minun yksilön vapauteni ei kunnioita, eikä sulata.
Kyllä ystäviä on hyvä olla, niitä ikuisia ystäviä ja sitten niitä hyvän päivän (känni) ystäviäkin. Arvostan ihan yhtä paljon. Ihmisen kohtaaminen kun ei ole kiinni siitä, "tunnenko minä tämän syvästi vuosien ajalta" vai kenties, että minusta tuntuu siltä, että tämä on nyt aito kohtaaminen, joita elämäni minulle suo. On tärkeää myös itse, meidän jokaisen kun se siltä tuntuu, olla toiselle humaani, kohdattavissa, vastavuoroinen. Mieluummin lämmin kuin kylmä tai väkivaltainen.
Juu, mutta ihmisiin luottaminen tulee itsestään.
Toiset elää tavallaan ja sillä hyvä ja piste.
Jos et luota ihmisiin, se on sun oma ongelma, ei muiden.
Olin tutustunut riparilla kaukaiseen sukulaistyttööni, josta en sitä ennen edes tiennyt, että hän on olemassa. Koska hän oli aktiivinen seurakunnassa, tapasin häntä sen jälkeenkin usein. Hän oli riparin jälkeen isosenakin, ja koska oli erityisen taitava ja miellyttävä, nimesin hänet jatkossa myös yli-isoseksi, eli monien käytännönasioiden organisaattoriksi.
Lopulta pidin häntä, ja syystäkin, ylivoimaisesti parhaana ystävänäni.
Mutta hän alkoikin käyttäytyä pidättyvästi. Teki kipeää huomata, että hän vältti luottamuksellista kanssakäymistä, joka vuosien varrella oli kehittynyt. Lopulta soitin hänelle. Kävi ilmi, että hän oli sisäistänyt erään juoruajan disinformaation.
Juoruja oli ruvennut piirittämään minua aviossa olevaa miestä, ja kosti, kun oli epäonnistunut. En ollut kertonut kenellekään sopimattomasta piirityksestä. Enkä ole kertonut vieläkään.
Oli elämäni pahin pettymys, kun olin menettänyt parhaana ystävänäni pitämäni sisaren luottamuksen. Mitään ei ollut tehtävissä. 🌹👀
Nuo juorupiirit on juuri myrkyllisiä. Niistä kannattaa koittaa pysyä erossa. Kun jonkun yksityiset asiat alkaa kulkea jossain piirissä suusta suuhun ilman asianomaisen läsnäoloa ja myötävaikuttamista, ollaan joron jäljillä.
Olen inhonnut sitä tapaa yli kaiken, että kaveri x lörpöttää mun asiani toiselle ihmiselle, jolle itse en ole ja olisi lörpöttänyt asioitani. Eli luottamus on rikottu silloin.
Vaikka se toinenkin olisi mun kaveri, mutta se ei oikeuta että he juttelee mun asioitani kuinka lystää toisilleen, kun olen voinut kertoa toiselle luottamuksella asioita, joita toiselle kaverillemme en ole halunnut kertoa.
Ymmärrän. Mietitkö koskaan, olisitko ehkä ylentänyt hänet jalustalle ja luonut kuvitelman jostakin yli-inhimillisestä ? Sellaiseen pettyy ihan jokainen. Kuvaamasi kaltainen pettymys on osa nuoren ihmisen kasvua, ja on tärkeää että olet kokenut sen. Harmittava asia, mutta kun mietit, toimit ihan hyvin. Soitit ja otit asiasta selvää.
Elämäsi on jatkunut pettymyksen jälkeen. Se on osoituksena siitä että elämä kantaa vaikka luottamus johonkin ihmiseen jäisi palautumatta iäksi.
Vaan ei sille mitään voi, näin vain tapahtuu. 🌹👀
En nostanut häntä jalustalle, vaan hän oikeasti oli empaattinen ja taitava. Muu kirjoittamasi onkin ihan asiaa. 🌹👀
No ei voi, muuta kuin olla jatkossa puhumatta asioitaan. 😃
Luotan kaikkiin. jos joskus saisinkin siipeeni, niin sitten kävisi niin ja elämä jatkuu. Tai jos ei jatkukaan, niin sitten ei jatku.
Ajattelen, että jokainen toimii parhaan kykynsä mukaan. Joku voi haluta huijata minua ja se on silloin hänen toimintaansa. sinäkin tässä johdattelet keskustelua haluamaasi suuntaan. Haluat vaikuttaa ihmisten ajatuksiin. Se on sinun tavoitteesi, sinun motiivisi.
Kuulostaa siltä, että sinun perusluottamus on hyvä. Elämän voimavaroissa se on saavutettu bonus, hyvin tärkeä.
"sinäkin tässä johdattelet keskustelua haluamaasi suuntaan. Haluat vaikuttaa ihmisten ajatuksiin. Se on sinun tavoitteesi, sinun motiivisi."
- tästä toivoisin sinulta lisää avaamista, en tavoita aivan mitä tarkoitat. Mielestäni en johdattele mitään, juttelen tässä toisille kun on siihen sopiva harvinainen hetki. esim. omaa tavoitetta tai motiivia voisit avata, jos haluat
Mulle yleensä aina on ollu työkaverini ne kehen olen itse voinut luottaa ja ne työkaverit jotka olen kokenut jostain syystä vastenmielisiksi edes tehdä töitä heidän kanssaan olen huomannut heidän olevan epärehellisiä jopa työnantajaansa kohtaan
Voi harmi, sellaiseen olet törmännyt. On tärkeää että voit luottaa työtovereihisi lujasti.
Vain itseeni voin luottaa 100%. Samoin luotan täysin lapsiini.
Minä suhtaudun uusiin ihmisiin, vieraisiin, aina täysin avoimesti ja luottavasti. Ymmärrän kuitenkin, että näin toimien voin pettyä, tulla petetyksi tai hyväksikäytetyksi.
Toisen ihmisen luottamuksen voi pettää vain kerran.
Sullakin on hyvä perusluottamus, samoin kuin itseluottamuskin. Se kaikki on mainio pohja rakentaa hyviä suhteita.
Itseluottamus ja itseluottamus..
No joo, tuossa mielessä kyllä 👍🙂
Se on hyvin, jos voit luottaa itseesi 100%esti. Itselläni tuo prosentti on siinä 98. "Ei sääntöä ilman poikkeusta".
No missä tilanteessa olet pettynyt luotettuasi itseesi? 🙂 - Mietin olisiko minulla samoja kokemuksia.
Toisiin vähemmän toisiin enemmän. Yleisesti luotan ihmisiin vaikka pahasti pettyäkin on saanut. Toki mitä tärkeämpi asia niin sitä paremmin ihminen pitää tuntea että asiassa häneen voi täysin luottaa. Yleensä toinen saa yhden uuden mahdollisuuden osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen jos pahasti mokaa mutta jos kertoja että saa pettyä kertyy useampia on luottamusta vaikea enää uudestaan rakentaa. Näin itse sen koen.
Noinhan se on. Läheiselle ja tärkeäksi tulleelle suo anteeksi ja antaa uuden mahdollisuuden, kuten varmasti toivoisi itsellekin annettavan.
Kyllä. Ehdottomasti.🙂.
Älä luota kehenkään ja ne keihin luotat vahingossa niin tee se varauksella...
Tiedän nyt kehen luotan jatkossa ja kehen en. Myönnän että olen aikaisemmin erehtynyt luottamaan liikaa. Varauksella luottamisesta en tiedä, tuntuu turhalta kun samantien voi olla myös luottamatta.
Ihmisiä voi tutkailla rauhassa, mutta ketään ei pidä yrittää ymmärtää liiaksi.
Mielestäni ihmisiin nimenomaan on luottamista. Täytyy vain tarkoin valita ihmiset keneen voi luottaa. Mitä paremmin toisen tuntee, sitä paremmin hänelle voi tai ei voi uskoutua. Itselläni menee vähintään kaksi vuotta tutustumiseen siten, että kerron tärkeistä asioistani.
Mmm, mielenkiintoista. Mietin tuota valitsemista, mihin tai millaiseen prosessiin se kuuluu ja mistä tietää vähintään kahden vuoden jälkeen että toinen on luotettava? Kuinka monta tapaamista siihen tarvitaan, kuinka monta itkua ja naurua, yhdessä elettyä hetkeä..?
Ihmiseen voi aivan hyvin luottaa, pitää vain tiedostaa mitkä asiat itselle ovat niin merkittäviä, että niitä ei voi jättää yksin toisen harteille.
Usein itselle sopivat ihmiset kyllä tunnistaa aika nopeasti, niin ei tule tehtyä harha-askelia pahemmin.
Tuossa jälkimmäisessä lauseessasi piilee juuri se hyväuskoisuuden vaara, kun ei sitä silloin huomaa kun kaikki on hyvin.
Hyväuskoisuus vain hyvän tahtoisuus? Kolikolla on aina ne kaksi puoltaan ja virheitä tekee jokainen. En silti muuta perusluottamustani toisiin ihmisiin, ennen kuin joku todistaa että juuri häneen minun ei olisi pitänyt luottaa jossain asiassa.
On ollut pakko käydä monia omia kokemuksia läpi, miettiä monelta kantilta jos näin sanotaan. Hedelmällistä se, että alkaa ymmärtää tekemiään virheitä ja toisaalta sitä, mitä ei ole pilannut. Ymmärtää, että joidenkin ihmisten kanssa ei riitä, että on oma itsensä... täytyy olla viekkaampi tai tulee rökitetyksi kun sitä vähiten osaa odottaa. Sittenkään, kun on kuullut, tullut vastaan ja tehnyt parhaansa hyvän eteen, ei vastassa ole muuta kuin pahuutta.
Sellaisessa minimunamaailmassa en voi elää. Onneksi vielä voi vaikuttaa siihen, millaisen tulevaisuuden toivoisi olevan ja sitten jatkaa elämää. Joitakin vuosia sitten huomasin, miten aloin kyynistyä. Se oli ensimmäinen virhe, etten silloin jo herännyt asioiden muuttumistarpeelle. Nyt suunta on selvä, kyynisyys on melkeinpä pahinta ja siten pelättävintä mitä tavalliselle ihmiselle voi ympäristössään tapahtua.