Minä ja eksä käytiin kerran jollain parisuhdeterapeutilla ja minulle annettiin vaihtoehdot: joko menet osastolle itse tai kirjoitetaan pakkohoitomääräys. Syynä tähän oli se, että eukko oli pari viikkoa aiemmin käynyt vieraissa, mistä sitten hermostuin ja heittelin vähän tavaroita, kun eukko oli töissä. Tästä kuitenkin tehtiin se johtopäätös, että olen "väkivaltainen" ja osastolla kerrottiin, että oikea paikkani olisi poliisiasemalla mutta vähän niin kuin säälistä saat olla täällä.
Tosin osastolta minut heitettiin ulos, kun sanoin, että täällähän on kiva kun saa lepäillä eikä tartte olla kotona, kun akka käy panettamassa itteään muualla tai varmaan se nyt kotonakin panee, en minä tiedä, kun olen täällä lepäämässä. "Ei täällä levätä", sanoi siihen joku parisuhteisiin erikoistunut hoitaja ja kotimatka alkoi, mutta myös jatkui, koska kotonahan en voinut olla, koska eukkoa panetti (eli olin "väkivaltainen", varmaan jotain uuskieltä), joten minut rahdattiin muutaman mutkan kautta yksiöön erääseen vittumaiseen pikkukaupunkiin syystä joka oli vielä hullumpi kuin edellisten tapahtumien syyt.
Lopputulokseksi tulee, että olen aivan järkyttävän naiivi ihminen. En syytä siitä kuitenkaan itseäni.
Tosin osastolta minut heitettiin ulos, kun sanoin, että täällähän on kiva kun saa lepäillä eikä tartte olla kotona, kun akka käy panettamassa itteään muualla tai varmaan se nyt kotonakin panee, en minä tiedä, kun olen täällä lepäämässä. "Ei täällä levätä", sanoi siihen joku parisuhteisiin erikoistunut hoitaja ja kotimatka alkoi, mutta myös jatkui, koska kotonahan en voinut olla, koska eukkoa panetti (eli olin "väkivaltainen", varmaan jotain uuskieltä), joten minut rahdattiin muutaman mutkan kautta yksiöön erääseen vittumaiseen pikkukaupunkiin syystä joka oli vielä hullumpi kuin edellisten tapahtumien syyt.
Lopputulokseksi tulee, että olen aivan järkyttävän naiivi ihminen. En syytä siitä kuitenkaan itseäni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuttua huttua vaikka nainen olisi tehnyt väärin ja syypää kaikkeen, niin aina jotenkin miehestä tehdään syyllinen.
Suojelivat sinua tekemästä mitään arvaamatonta ja tuhoamasta loppuelämääsi. Kaikki erojutut on ihan sairaita. Sisimmässäni halveksin niitä, jotka eivät ymmärrä miten vakavasti vahingoitetaan tulevaa ex.kumppania. Onhan se paikallaan, mutta tapa jolla se tehdään, ei ole useinkaan inhimillinen itsekeskeisestä kulttuuristamme johtuen.
Iki vanha neuvo ja viidakon sananlasku eli jättäkää korkeastikoulutetut jännäjennat ja tinderitytöt oman onnensa nojaan ja etsikää kunnon normaali nainen itsellenne siitä saat hyvän vaimon mut jos elämäsi haluat pilata niin korkeastikoulutettu nainen sen tekee eli korkeastikoulutetusta naisesta et saa hyvää naista etkä hyvää vaimoa
Tarinasi on kyllä kummallinen. Luultavasti osaat kuitenkin puhua, etkä jää alakynteen parisuhdeauktoriteettien edessä. Se tuottaa sentään pientä tyydytystä, vaikka sinulle olisi sama tai se, asiaan johon ei voi itse vaikuttaa.
Miksi terapeutille menitte eikö ero astu voimaan heti pettämiseen
Parisuhdeterapeutit on Suomessa koulutettu ohjaamaan eroamiseen. Se tulee lakiin kirjoitettuna, vain jos pieniä lapsia, voidaan jotain yrittää. Naiset haluaa erota ja aloittaa uuden suhteen jonkun parisuhteessa elävän kanssa. Siinä sitten kaksi perhettä sinkoilee holtittomasti osa onnesta ja toinen puoli järkytyksessä. Toinen puolikas vammautuu ja toinen puoli uskoo elämään. Naisia, mutta totta.
Naivia, ei naisia. Tai ehkä vähän enemmän sittenkin.
No piti mennä johonkin terapiaan? Mä ainakin muuttaisin itse hittoon ja kantaisin omat tavarat uuteen kämppään, enkä puhuis sille tuoreelle exälle mitään muuta kuin mikä liittyy muuttoon, tai muuhun eroteknisiin juttuihin.
Jos meinaisin menettää malttini, kävelisin pois vaan ja sanoisin, etten pysty järkevään keskusteluun tai mihin muuhunkaan nyt.
Anteeksiannot ja muut diibadaabat jättäisin välistä. Ei kiinnostais p.skaakaan. Sais nainen lillua liemissään, ei kuuluis enää mulle.
Joskus kuitenkin voisin ehkä moikata, mutta sillekin tulis ominsjoin aikansa. Mutta silläkään ei niin erikoista merkitystä minulle ehkä olisi.. se ihminen ei enää kuuluisi mun elämään ikinä ja sillä hyvä.
Esitän että jääväämäämme esitykseksi menneisyydestäsi johtuen. Jossit on vaan jossia, kun et ole ollut koskaan todellisessa tilanteessa.
Ihdn nykyisyydenkin puolesta tuollaista pettämistä tudkin osuisikaan mun kohdalle, että jäävätkää vaan.
Tavaroiden heittely on väkivaltaa. Ellet pysty hillitsemään käytöstäsi, pakkohoito on oikea paikka.
Ymmärrän, että hermostuu, jos toinen pettää, mutta tavaroiden viskely voi olla todella pelottavaa toisesta, eritoten silloin jos sen tekee toisen läsnä ollessa. Eikä ketään kyllä mihinkään pakkohoitoon määrätä pelkästään sen takia, jos on tavaroita kuohuksissaan viskonut toisen pois ollessa eli tuossa täytyy olla muutakin.. Miksi et vain ottanut kamojasi ja lähtenyt pois? Mitä sitä nyt enää missään parisuhdeterapeutilla lähteä setvimään? Mielestäni se, jos toinen kokee tarvetta pettää, kertoo suhteesta sen, ettei siinä ole oikein mitään pelastettavaa enää.
Jos minua vielä petetään, niin homma loppuu siihen paikkaan. En halua edes keskustella asiasta, pettäminen kertoo kaiken, mitä minun tarvitsee tietää. Anteeksi annan, mutta vain itsekkäistä syistä, sillä en halua kantaa raskasta kaunaa sellaista ihmistä kohtaan, joka ei ansaitse enää yhtään tilaa ajatuksistani tai sydämestäni.